Hyppään lopullisesti pois kumppaninetsintäpelistä

Googlasin tämän, ihan mielenkiintoista juttua löytyy.

Buddhan oppien mukaan niin pitäisi käydä.

Se on aika suosittu uskonto.

Sehän selviää vain itse kokeilemalla.

Fakiiri löysi onnensa nostamalla kätensä pystyyn loppuelämäkseen. Miksei sama toimisi myös sinulle?

Kyllä. Tarkennan. Kun ymmärtää, että mitä enemmän hyppii rinkuloiden läpi, sitä enemmän niitä ladotaan eteen, niin ymmärtää että ainut keino voittaa peli on olla pelaamatta sitä.

Onnellisuus tulee siitä, kun kävelee tyynenä ulos siitä pienestä metsästä ja näkee sen puut ensimmäistä kertaa, ja kaiken muunkin mitä maailmasta löytyy.

Samalla kun luovuin omakotitalo–vaimo–jne-unelmasta, lopetin myös työnteon – ainakin oravanpyörässä. Minulla on kyllä valtavasti energiaa ja pidän työnteosta, mutta kohdistan sen omiin projekteihin. Kohtalaisen uran tehneenä, en enää nähnyt työn olevan avain unelmiin ja onnellisuuteen. Kun työelämä oli vielä hiukan sairas ja liika stressaaminen vain heikensi terveyttä, niin mitä tavoitetta kohti uurastin? En enää nähnyt perusteita työlle.

Tuossa jo Hoops for fools aika loistavasti ja ytimekkäästi asian ilmaisi, sitähän se on rinkuloiden läpi hyppimistä, aina tulee uusia rinkuloita ja hypittäjiä mitä vaan laajemmalle homma etenee. Ensin on yksi nainen joka haluaa opettaa mieleisensä temput, niiden seurauksena tulee lapsia joille myös pitää temppuilla, kenties nainen jossain vaiheessa vaihtuu ja taas tulee uusia temppuja, monenmoiseen pitää pidempään parisuhteeseen antautuneen miehen venyä, mukavampaa on tosiaankin kävellä metsästä ulos ja vaivihkaa seurailla kun muut temppuilee, kuulee sen linnulaulunkin paremmin kun tyynenä vain seurailee tilannetta ja muiden temppuilua.

Eikä se ole edes luovuttamista välttämättä, ainahan sitä voi jonkun pienen tempun malliksi heittää jos tulee sellainen hypittäjä vastaan mikä miellyttää eikä rinkuloita ole loputtomiin näköpiirissä. Palkinnot on parhaita siinä alussa kun kouluttaja ei vaadi vielä liikoja ja tulee onnistumisia, mitä edemmäksi mennään palkkioiden määrä ja laatu pienenee kun oletetaan sinun osaavan jo, ajatellaan että pelkkä kiitos riittää eikä kohta enää sekään kun sinun pitäisi jo luonnostaan toimia koulutuksen mukaan,ainoastaan haukut saat jos vähänkään koetet rimpuilla oman mielesi mukaan.

Jos saat syövän etkö halua eroon siitä?

Luopumalla turhasta ja vahingollisesta palvelee todellakin omaa onneaan, jos on vaateliaan sekopää-naisen kanssa siinä vain satuttaa itseään ja elämäänsä.

Samoin liiallinen hedelmätön pyrkiminen tekee onnettomaksi, tällöin tuon toimintatavan muokkaaminen - pyrkimisen lopettaminen - on johdonmukainen ja jopa täysin luonnollinen ja inhimillinen lopputulos joka vähentää koettua ahdistusta.

Minä en suosittele yhdellekään ihmiselle hänen etujensa vastaisen toiminnan jatkamista. Jos esim. hyvään parisuhteeseen haluava alkaa kieroutua ja turhautua siksi että kohtaa jatkuvasti paskaa ja vastoinkäymisiä vastakkaiselta sukupuolelta, niin silloin ei ole mitään syytä kehoittaa jatkamaan turhautumista ja kieroutumista - siinä vain traumatisoituu enemmän ja siitä seuraukset eivät ole hyviä. Silloin on parempi lopettaa ja heittäytyä miettimään onko elämässä muutakin - elää vain.

Samasta syystä sadattuhannet ihmiset ovat valinneet köyhän elämän sensijaan että pyrkisivät työmarkkinoille, he eivät ole saaneet hyviä kokemuksia työelämästä, onnistumisia jotka kannustavat jatkmaan. Siksi he keskittyvätkin jatkossa omaan elämäänsä ja antavat maailman mennä ja kokevat että se on oikein - ja onhan se; jos työhaluisen tarpeeseen ei vastata tarpeeksi nopeasti on selvää että yhteiskunta menettää potentiaalisia työntekijöitä - kukaan ei jaksa toivoa katteetta ja vastineetta kovin kauaa- vaan sitten elämä järjestetään toisin.

Nämä ovat niitä asioita joita ei ymmärrä hyvässä parisuhteessa oleva, koska hänellä on se elementti elämässä joka tukee hyvän parisuhteen toteutumista - se hyvän parisuhteen toinen puolisko. Se toinen hyvä puolisko ei todellakaan ole mikään itsestäänselvyys eikä se toteudu läheskään jokaiselle - ja mitä perseemmästä toinen sukupuoli on - sen vähäisemmäksi käyvät mahdollisuudet löytää sellainen puolisko josta on jotain oikeaa hyötyä elämänlaadulle.

JKNfjkewfknweff kirjoitti:

Jos saat syövän etkö halua eroon siitä?

Luopumalla turhasta ja vahingollisesta palvelee todellakin omaa onneaan, jos on vaateliaan sekopää-naisen kanssa siinä vain satuttaa itseään ja elämäänsä.

Samoin liiallinen hedelmätön pyrkiminen tekee onnettomaksi, tällöin tuon toimintatavan muokkaaminen - pyrkimisen lopettaminen - on johdonmukainen ja jopa täysin luonnollinen ja inhimillinen lopputulos joka vähentää koettua ahdistusta.

Minä en suosittele yhdellekään ihmiselle hänen etujensa vastaisen toiminnan jatkamista. Jos esim. hyvään parisuhteeseen haluava alkaa kieroutua ja turhautua siksi että kohtaa jatkuvasti paskaa ja vastoinkäymisiä vastakkaiselta sukupuolelta, niin silloin ei ole mitään syytä kehoittaa jatkamaan turhautumista ja kieroutumista - siinä vain traumatisoituu enemmän ja siitä seuraukset eivät ole hyviä. Silloin on parempi lopettaa ja heittäytyä miettimään onko elämässä muutakin - elää vain.

Samasta syystä sadattuhannet ihmiset ovat valinneet köyhän elämän sensijaan että pyrkisivät työmarkkinoille, he eivät ole saaneet hyviä kokemuksia työelämästä, onnistumisia jotka kannustavat jatkmaan. Siksi he keskittyvätkin jatkossa omaan elämäänsä ja antavat maailman mennä ja kokevat että se on oikein - ja onhan se; jos työhaluisen tarpeeseen ei vastata tarpeeksi nopeasti on selvää että yhteiskunta menettää potentiaalisia työntekijöitä - kukaan ei jaksa toivoa katteetta ja vastineetta kovin kauaa- vaan sitten elämä järjestetään toisin.

Nämä ovat niitä asioita joita ei ymmärrä hyvässä parisuhteessa oleva, koska hänellä on se elementti elämässä joka tukee hyvän parisuhteen toteutumista - se hyvän parisuhteen toinen puolisko. Se toinen hyvä puolisko ei todellakaan ole mikään itsestäänselvyys eikä se toteudu läheskään jokaiselle - ja mitä perseemmästä toinen sukupuoli on - sen vähäisemmäksi käyvät mahdollisuudet löytää sellainen puolisko josta on jotain oikeaa hyötyä elämänlaadulle.

Lue lisää

Saamistani vastauksista päätellen moni ajattelee eri tavalla kuin minä. Minusta elämän suola on haasteet, pyrkimys niiden toteuttamiseen ja usein lopussa odottava onnistumisen riemu. Elämä olisi tylsää, jos ei olisi haaveita eikä haasteita.

Tosin minun haaveeni ovat sitten vissiin vaatimattomia ja helposti toteutettavia.

Ratikkakuski kirjoitti:

Saamistani vastauksista päätellen moni ajattelee eri tavalla kuin minä. Minusta elämän suola on haasteet, pyrkimys niiden toteuttamiseen ja usein lopussa odottava onnistumisen riemu. Elämä olisi tylsää, jos ei olisi haaveita eikä haasteita.

Tosin minun haaveeni ovat sitten vissiin vaatimattomia ja helposti toteutettavia.

Lue lisää

Jos sinulle on kehittynyt onnistumisten jatkumo niin hyvä sinulle, mutta se on sinun jatkumosi.

Antiteesi on epäonnistumisten jatkumo, josta vapautuminen on nimenomaan "tylsä elämä ilman pettymyksiä" - oman pienen osan paarustaminen.

Joskus olisi kivaa jos osat vaihdettaisiin, saisi jokainen uusia näköaloja ja kokemuksia.

Kyllä on sellaisiakin naisia, jotka eivät halua mitään sarjasuhteita, ja osaavat ajatella itsenäisesti :) Itse olen 24 ja olen seurustellut vain nykyisen pitkäaikaisen poikaystäväni kanssa, joka myöskin arvostaa vakavia suhteita.

Niin...no mitäs sanoisit miehelle joka on 36-vuotias, eikä mitään kokemusta seurustelusta? Kyllä itse olen siihen tulokseen tullut että enää ei kannata. Eli parempi ilman, turha väkisin koittaa.

Ehäkömiäköhä kirjoitti:

Niin...no mitäs sanoisit miehelle joka on 36-vuotias, eikä mitään kokemusta seurustelusta? Kyllä itse olen siihen tulokseen tullut että enää ei kannata. Eli parempi ilman, turha väkisin koittaa.

Lue lisää

No toki jos tuohon ikään mennessä ei ole kokemusta on parempi luovuttta. Juna meni jo.

Ehäkömiäköhä kirjoitti:

Niin...no mitäs sanoisit miehelle joka on 36-vuotias, eikä mitään kokemusta seurustelusta? Kyllä itse olen siihen tulokseen tullut että enää ei kannata. Eli parempi ilman, turha väkisin koittaa.

Lue lisää

En ole kirjoittaja jolta kysyit, mutta vastaan kuitenkin. No ei sitä nyt väkisin pidäkään koittaa. Teet sen mitä jaksat asian eteen tehdä, mutta epätoivo ei ole hyvä asia. Toivo on. Ja se että on 36-vuotias ei estä mitään. Jotkut löytää rakkaansa vasta vanhuksina. Kannattaa myös olla avoin ja suvaitsevainen ihmisten elämäntarinoita kohtaan jos he siitä ovat oppineet mitä elämältä haluavat. Yleensä käy niin että opitaan kantapään kautta mutta sen jälkeen ollaankin kahta vahvempia ja tiedetään varmemmin mitä halutaan. Harvoin löytää ihan nuorista ihmisistä sellaisia jotka tietävät oman minuutensa ja sen mitä tulevaisuudeltaan haluavat. Se, että sinulla ei ole mitään kokemusta seurustelusta ei estä suhdetta jos vain olet kypsä ajatuksiltasi ja osaat vielä ajatella jakavasi elämäsi jonkun kanssa, ne hyvät ja vaikeat ajat. Se miksi moni haluaa että kokemusta löytyy johtuu siitä ettei kumpikaan oleta suhteen olevan vain ruusuilla tanssimista ja ymmärretään suhteen realiteetit. Näytä että sinulla on nämä taidot vaikkakaan ei kokemusta niin ei haittaa mitään jos ei ole seurustellut.

Käytännön vinkkejä on vaikeampi keksiä, mutta tässä muutamia... hymyile ihmisille vaikka aina ei hymyä tulisikaan takaisin ja ole kiinnostunut heistä, käy sellaisessa harrastuksessa mistä voi löytää samanhenkistä seuraa (Hän ei ole pakosti juuri siellä, mutta sieltä löytyneen ystävän kautta voi olla), sinkkuillat, treffipalstat, ole avoin ja anna itsestäsi muille niin muutkin helpommin avautuvat sinulle. Avautumisessa on kyse myös siitä että ilmaisee mistä tykkää ja mitä elämältään haluaa, samalla voi löytää yhteisiä mielenkiinnonkohteita. Jos toinen on persoonattoman oloinen niin vaikea on ihastua "ei mihinkään". Ilmaise elämänarvojasi ja ajatuksiasi ja kuuntele tarkoin muiden ja tartu yhteisiin tekiöihin. Sitten on nämä baarit (valitse sen näköinen tai oloinen joka ei bilehileelle näytä. Kumppanin löytyminen baarista on epätodennäköistä mutta silti niin on joillekkin tapahtunut), laajenna ystäväpiiriäsi, osallistu mukaan kaikkeen kiinnostavaan esim. tapahtumiin paikkakunnallasi, järjestöihin jne. Näytä myös ulospäin hyvällä tavalla että olet kiinnostunut löytämään elämäsi rakkaan(mutta älä uhriudu). Ei ole mikään häpeä sitä näyttää että haluaa rakkaan.. näin ainakin vältytään siltä että joku menee vain ohitse siksi että ei ikinä tiennyt sinun etsivän sitä elämänkumppania. Kaikki kun eivät tosiaankaan etsi.

Ehkä jaksoit lukea näinkin pitkän tekstin. Toivottavasti siitä on apua jos enää haluat löytää jonkun vierellesi. Minä löysin omani treffipalstan kautta ja lähemmäksi 30-vuotiaana.Minulle kun oli ehtinyt muodostua selkeä kuva mitä tulevaisudeltani, elämältäni ja kumppaniltani haluan. Kantapään kautta kylläkin ja monien pettymysten, mutta ilman sitä saattaisin etsiä vieläkin ymmärtämättä mitä oikeasti haluan. Kaiken lisäksi olin treffipalstalla 3 vuotta ja vasta sitten se oikea tuli kohdalle. Kannatti jaksaa odottaa tietenkin siinä samalla elämästä nauttien :) Ja sukulaisissani ja tuttavissani on ihmisiä jotka ovat löytäneet toisensa n.45-vuotiaina ja ovat nyt sitten naimisissa olleet pidemmän aikaa.

17+2 kirjoitti:

En ole kirjoittaja jolta kysyit, mutta vastaan kuitenkin. No ei sitä nyt väkisin pidäkään koittaa. Teet sen mitä jaksat asian eteen tehdä, mutta epätoivo ei ole hyvä asia. Toivo on. Ja se että on 36-vuotias ei estä mitään. Jotkut löytää rakkaansa vasta vanhuksina. Kannattaa myös olla avoin ja suvaitsevainen ihmisten elämäntarinoita kohtaan jos he siitä ovat oppineet mitä elämältä haluavat. Yleensä käy niin että opitaan kantapään kautta mutta sen jälkeen ollaankin kahta vahvempia ja tiedetään varmemmin mitä halutaan. Harvoin löytää ihan nuorista ihmisistä sellaisia jotka tietävät oman minuutensa ja sen mitä tulevaisuudeltaan haluavat. Se, että sinulla ei ole mitään kokemusta seurustelusta ei estä suhdetta jos vain olet kypsä ajatuksiltasi ja osaat vielä ajatella jakavasi elämäsi jonkun kanssa, ne hyvät ja vaikeat ajat. Se miksi moni haluaa että kokemusta löytyy johtuu siitä ettei kumpikaan oleta suhteen olevan vain ruusuilla tanssimista ja ymmärretään suhteen realiteetit. Näytä että sinulla on nämä taidot vaikkakaan ei kokemusta niin ei haittaa mitään jos ei ole seurustellut.

Käytännön vinkkejä on vaikeampi keksiä, mutta tässä muutamia... hymyile ihmisille vaikka aina ei hymyä tulisikaan takaisin ja ole kiinnostunut heistä, käy sellaisessa harrastuksessa mistä voi löytää samanhenkistä seuraa (Hän ei ole pakosti juuri siellä, mutta sieltä löytyneen ystävän kautta voi olla), sinkkuillat, treffipalstat, ole avoin ja anna itsestäsi muille niin muutkin helpommin avautuvat sinulle. Avautumisessa on kyse myös siitä että ilmaisee mistä tykkää ja mitä elämältään haluaa, samalla voi löytää yhteisiä mielenkiinnonkohteita. Jos toinen on persoonattoman oloinen niin vaikea on ihastua "ei mihinkään". Ilmaise elämänarvojasi ja ajatuksiasi ja kuuntele tarkoin muiden ja tartu yhteisiin tekiöihin. Sitten on nämä baarit (valitse sen näköinen tai oloinen joka ei bilehileelle näytä. Kumppanin löytyminen baarista on epätodennäköistä mutta silti niin on joillekkin tapahtunut), laajenna ystäväpiiriäsi, osallistu mukaan kaikkeen kiinnostavaan esim. tapahtumiin paikkakunnallasi, järjestöihin jne. Näytä myös ulospäin hyvällä tavalla että olet kiinnostunut löytämään elämäsi rakkaan(mutta älä uhriudu). Ei ole mikään häpeä sitä näyttää että haluaa rakkaan.. näin ainakin vältytään siltä että joku menee vain ohitse siksi että ei ikinä tiennyt sinun etsivän sitä elämänkumppania. Kaikki kun eivät tosiaankaan etsi.

Ehkä jaksoit lukea näinkin pitkän tekstin. Toivottavasti siitä on apua jos enää haluat löytää jonkun vierellesi. Minä löysin omani treffipalstan kautta ja lähemmäksi 30-vuotiaana.Minulle kun oli ehtinyt muodostua selkeä kuva mitä tulevaisudeltani, elämältäni ja kumppaniltani haluan. Kantapään kautta kylläkin ja monien pettymysten, mutta ilman sitä saattaisin etsiä vieläkin ymmärtämättä mitä oikeasti haluan. Kaiken lisäksi olin treffipalstalla 3 vuotta ja vasta sitten se oikea tuli kohdalle. Kannatti jaksaa odottaa tietenkin siinä samalla elämästä nauttien :) Ja sukulaisissani ja tuttavissani on ihmisiä jotka ovat löytäneet toisensa n.45-vuotiaina ja ovat nyt sitten naimisissa olleet pidemmän aikaa.

Lue lisää

Kiitoksia mukavista neuvoista. Tuon deitti puolen jo kokeilin ja siellä erityisesti se seinä vastaan nousikin kun ilmoitin rehellisesti kokemattomuuteni. Harrastuksia on, mutta yksilölajeja. Kielikurssit ym. kokeiltu. Työni on yksinäistä, ainut työkaveri on oma veli. Matkusteltu on lähellä ja kaukana. Baarit on mulle turhia, kun en juo ja liian ujo olen naisia lähestymään. Kyllä se niin syvät jäljet on jättänyt kun ei koskaan ikinä yksikään nainen ole kiinnostusta osoittanut, jotain perus inhimillistä on jäänyt kokematta. Nykyisin olen töissä 6,5 päivää viikossa ja lopun ajan juoksen ja nukun.

17+2 kirjoitti:

En ole kirjoittaja jolta kysyit, mutta vastaan kuitenkin. No ei sitä nyt väkisin pidäkään koittaa. Teet sen mitä jaksat asian eteen tehdä, mutta epätoivo ei ole hyvä asia. Toivo on. Ja se että on 36-vuotias ei estä mitään. Jotkut löytää rakkaansa vasta vanhuksina. Kannattaa myös olla avoin ja suvaitsevainen ihmisten elämäntarinoita kohtaan jos he siitä ovat oppineet mitä elämältä haluavat. Yleensä käy niin että opitaan kantapään kautta mutta sen jälkeen ollaankin kahta vahvempia ja tiedetään varmemmin mitä halutaan. Harvoin löytää ihan nuorista ihmisistä sellaisia jotka tietävät oman minuutensa ja sen mitä tulevaisuudeltaan haluavat. Se, että sinulla ei ole mitään kokemusta seurustelusta ei estä suhdetta jos vain olet kypsä ajatuksiltasi ja osaat vielä ajatella jakavasi elämäsi jonkun kanssa, ne hyvät ja vaikeat ajat. Se miksi moni haluaa että kokemusta löytyy johtuu siitä ettei kumpikaan oleta suhteen olevan vain ruusuilla tanssimista ja ymmärretään suhteen realiteetit. Näytä että sinulla on nämä taidot vaikkakaan ei kokemusta niin ei haittaa mitään jos ei ole seurustellut.

Käytännön vinkkejä on vaikeampi keksiä, mutta tässä muutamia... hymyile ihmisille vaikka aina ei hymyä tulisikaan takaisin ja ole kiinnostunut heistä, käy sellaisessa harrastuksessa mistä voi löytää samanhenkistä seuraa (Hän ei ole pakosti juuri siellä, mutta sieltä löytyneen ystävän kautta voi olla), sinkkuillat, treffipalstat, ole avoin ja anna itsestäsi muille niin muutkin helpommin avautuvat sinulle. Avautumisessa on kyse myös siitä että ilmaisee mistä tykkää ja mitä elämältään haluaa, samalla voi löytää yhteisiä mielenkiinnonkohteita. Jos toinen on persoonattoman oloinen niin vaikea on ihastua "ei mihinkään". Ilmaise elämänarvojasi ja ajatuksiasi ja kuuntele tarkoin muiden ja tartu yhteisiin tekiöihin. Sitten on nämä baarit (valitse sen näköinen tai oloinen joka ei bilehileelle näytä. Kumppanin löytyminen baarista on epätodennäköistä mutta silti niin on joillekkin tapahtunut), laajenna ystäväpiiriäsi, osallistu mukaan kaikkeen kiinnostavaan esim. tapahtumiin paikkakunnallasi, järjestöihin jne. Näytä myös ulospäin hyvällä tavalla että olet kiinnostunut löytämään elämäsi rakkaan(mutta älä uhriudu). Ei ole mikään häpeä sitä näyttää että haluaa rakkaan.. näin ainakin vältytään siltä että joku menee vain ohitse siksi että ei ikinä tiennyt sinun etsivän sitä elämänkumppania. Kaikki kun eivät tosiaankaan etsi.

Ehkä jaksoit lukea näinkin pitkän tekstin. Toivottavasti siitä on apua jos enää haluat löytää jonkun vierellesi. Minä löysin omani treffipalstan kautta ja lähemmäksi 30-vuotiaana.Minulle kun oli ehtinyt muodostua selkeä kuva mitä tulevaisudeltani, elämältäni ja kumppaniltani haluan. Kantapään kautta kylläkin ja monien pettymysten, mutta ilman sitä saattaisin etsiä vieläkin ymmärtämättä mitä oikeasti haluan. Kaiken lisäksi olin treffipalstalla 3 vuotta ja vasta sitten se oikea tuli kohdalle. Kannatti jaksaa odottaa tietenkin siinä samalla elämästä nauttien :) Ja sukulaisissani ja tuttavissani on ihmisiä jotka ovat löytäneet toisensa n.45-vuotiaina ja ovat nyt sitten naimisissa olleet pidemmän aikaa.

Lue lisää

"Ja se että on 36-vuotias ei estä mitään. Jotkut löytää rakkaansa vasta vanhuksina."

Just joo. Mutta tässä kaiketi miehet tarkoitettavatkin sellaista n.s. elämänsä naisen löytämistä ja saamista, siis naisen josta vielä varsinaisesti naiseksikin olisi, ja jonka kanssa edes periaatteessa olisi vielä lapsiaklin mahdollisuus hankkia.
Lisäksi totean tähän vielä, että ei kait joku ikisinkkumies voi löytää paljon mitään muutakaan yhteistä jo vanhempien naisten kanssa joita kyllä paljon vapaana on kun yt-miehet vaihtavat heitä nuorempaan ja kauneempaan perustellessaan uusperheitään tai ottavat uusia panorinkeihinsä. Ja kun ei siis juuri mitään yhteistä voi elämänkokemuksien pohjaltakaan olla ikisinkkumiehellä tällaisten naisten kanssa(eikä heistä siis enää n.s elämänsä naiseksi ole) niin todennäköisesti siinä on tällaisten kanssa jo lähtökohtaisesti turn-off fiilikset vähän molemminpuolisetkin. Onhan sitä vaikika mummoikäisilläkin naisilla kuitenkin joku kiikustuorooli, mutta ei ikisinkkumihellä ole vastaavasti mitään isosiänroolia kun ei edes kenekään isä ole. Niin, ja naisilla nyt aina on ainakin sitä p/s-kokemusta paljon takanaan vaikka ei heillä paljon mitään muuta olisikaan, ja siksi he juuri tältä pohjalta hahmottavat ja arvioivat miestä.

Ehäkömiäköhä2 kirjoitti:

Kiitoksia mukavista neuvoista. Tuon deitti puolen jo kokeilin ja siellä erityisesti se seinä vastaan nousikin kun ilmoitin rehellisesti kokemattomuuteni. Harrastuksia on, mutta yksilölajeja. Kielikurssit ym. kokeiltu. Työni on yksinäistä, ainut työkaveri on oma veli. Matkusteltu on lähellä ja kaukana. Baarit on mulle turhia, kun en juo ja liian ujo olen naisia lähestymään. Kyllä se niin syvät jäljet on jättänyt kun ei koskaan ikinä yksikään nainen ole kiinnostusta osoittanut, jotain perus inhimillistä on jäänyt kokematta. Nykyisin olen töissä 6,5 päivää viikossa ja lopun ajan juoksen ja nukun.

Lue lisää

Ikävä juttu jos jotkut torjuvat sen perusteella ettei kokemusta ole. Itsellenihän tulee mieleen vain yksi syy siihen ja se on jo tuolla kirjoitettuna eli naiset pelkäävät että mies ei osaa hahmottaa suhteen realiteetteja koska ei ole vielä seurustellut ja "kestääkö" ja tykkääkö mies seurustelusta kun sitä joutuu vielä "kokeilemaan". Kokeneilla kun se on jo tiedossa että mitä parisuhde yleensä pitää sisällään. Ehkä asian saisi jotenkin muotoiltua naisille selkeästi esim. nettitreffeissä että ymmärrät kuitenkin mitä parisuhde on ja mitä se vaatii. Tai voit jättää asian kokonaan mainostamatta, koska nainen osaa kyllä lähteä pois jos sinä et kiinnosta muuten ihmisenä. Menneisyydellä ei niin pitäisi olla väliä kummallekkaan kunhan eletään onnellisesti nykyhetkessä ja tulevaisuus näyttää hyvälle. Jos joku kysyy seurustelukokemuksista niin ole tietenkin rehellinen, mutta painota ettei se sinulle ole mitään estettä tehnyt ja silti tiedät mitä haluat. Livenä kun ihmisiä tapaat niin kukaan ei tiedä oletko jo seurustellut ja älä sitä tuo ilmi mitenkään...anna mennä asioiden omalla painollaan.

Kylläpä teet paljon töitä, mutta ymmärrettävää jos tuntuu sille ettei elämästä muuta silloin saa. Kuitenkin mitä vähemmän käyt muualla kuin töissä niin sitä pienempi on mahdollisuus tavata ihmisiä. Jos vain saat edes jotain irti itsellesi tapahtumista, kursseista, vapaaehtoistyöstä niin kannattaa käyttää aikaa niihinkin. Entä jos kokeilisit löytää seuraa lenkkipolulle? Ja ihan mikä tahansa asia joka yhdistää teitä (esimerkki. tykkäätte katsoa vaikka tietyn ohjaajan elokuvia niin pyydät vaan kanssasi kahdenkeskiseen elokuvailtaan jossa teette samalla vaikka jotain ruokaa). Baareista ei tietenkään silloin kannata etsiä jos ei itse niissä halua käydä. Harvoin niistä voikin löytää jonkun joka ei juo, mutta sekin on mahdollista... ainakin itse olin aikoinani baarissa ja niin oli siskonikin emmekä juoneet paljoa ja toivoimme vain että joku selväpäinen mukava mies tulisi juttelemaan ja ehkä se elämämme rakkaus. Ei tullut... vain humalassa olevia idiootteja tyhmine iskurepliikkeineen. Baarit jäi kyllä hyvin nopeasti. Jos haluat löytää naisen joka ei juo paljoa niin mainosta sitä puolta itsestäsikin ja elämänarvojasi yleensäkin. Näin naisen on helpompi miettiä sopiiko elämänarvonne yhteen. Ole vahvasti ylpeä itsestäsi ja arvoistasi äläkä anna kuvaa että kaikki käy sinulle vaan vaadit myös hyviä elämänarvoja omaavan naisen. Silloin joku nainen voi olla iloinen että valitset juuri hänet eikä kaikki kelpaa.

Niinkuin jo sanoin eka viestissä, vaikea on antaa ohjeita ja tietää mistä sitten löydätkin sen rakkaasi. Itsellenikään kun se ei helppoa ollut. Naisena helppoa oli saada yhteydenottoja, mutta se että löytääkin hyvän miehen eli arvot kohdillaan onkin jo ihan eri asia. Ja tietenkin vielä sellaisen joka haluaa juuri minut. On paljon sinkkunaisia jotka haluavat miehen joka omaa hyvät elämänarvot, antaa rakkautta naiselleen ja jos perhettä niin lapsille, persoonallisen ja tunteellisen miehen joka ei vähästä ole karkuun juoksemassa ja ymmärtää ne suhteen realiteetit. Vaikka tällä palstalla väitetäänkin naisista ihan muuta niin se mitä minä tunnen naisia ympärilläni eivät ole sellaisia ollenkaan etteivät haluaisi hyvää miestä. Jospa sinulla vain oikea ei ole vielä tullut vastaan... sekin päivä tulee vielä koittamaan, näin uskon jos vain kaikki mitä itsestäsi ilmoitat on totta ja ainot "huono puoli" on kokemattomuus.

Se että kukaan nainen ei ole osoittanut kiinnostusta on varmaan yleistä monellekin miehelle. Ihan vain siksi, että meidän kulttuurissa on vielä se käsitys että miehet tekee aloitteen ja naiset sitten vastaa siihen tai ei. Ihan yhtä pysyvä asia kuin muutkin sukupuolisidonnaiset tekijät kuten: nainen meikkaa ja mies ei. Itse olinkin hieman radikaalimpi ja tein aloitteen nettitreffien kautta sopivalle miehelle joka oli kirjottanut paljon arvomaailmastaan ja siitä mitä hän haluaa. En muutenkaan ole ihan perustyyppinen nainen. Nyt sitä sitten asutaankin yhdessä ja kihloissa ollaan.

Tällä en tarkoita että sinussa on mitään vikaa, mutta kuinka syvät ne arvet sitten onkaan niin voisit yrittää puhua niistä jollekkin ja avata samalla tietämystä muiden kokemusten perusteella. Myös positiivisten kokemusten. Tunnetko että tarvitset harjoitusta johonkin tai ihan vain rohkaisua? Ehkä näihinkin voisi löytyä jostain apua. Torjutuksi tuleminen on ikävää ja olen sen saanut itsekin kokea... en varmaan niin voimakkaasti kuin sinä. Silloin kannattaa ajatella ettei niin ollutkaan tarkoitus käydä ja jotain parempaa on luvassa ja sopivampaa. Suhtautua siihen olankohautuksella ja miettiä että ette vain sitten sopineetkaan yhteen. Se on vaikeaa, mutta opittavaa :) Näin minä uskalsin tehdä aloitteita miehille vaikka torjutuksi tulinkin.

Toivonkin sinulle onnea ja sitä että et menetä toivoa koska ei voi tietää miten se kumppani löytyykin. Nauti sillä aikaa elämästä, mutta pidä silmät auki kaikenvaralta :)

aikanaan nämäkin !!! kirjoitti:

"Ja se että on 36-vuotias ei estä mitään. Jotkut löytää rakkaansa vasta vanhuksina."

Just joo. Mutta tässä kaiketi miehet tarkoitettavatkin sellaista n.s. elämänsä naisen löytämistä ja saamista, siis naisen josta vielä varsinaisesti naiseksikin olisi, ja jonka kanssa edes periaatteessa olisi vielä lapsiaklin mahdollisuus hankkia.
Lisäksi totean tähän vielä, että ei kait joku ikisinkkumies voi löytää paljon mitään muutakaan yhteistä jo vanhempien naisten kanssa joita kyllä paljon vapaana on kun yt-miehet vaihtavat heitä nuorempaan ja kauneempaan perustellessaan uusperheitään tai ottavat uusia panorinkeihinsä. Ja kun ei siis juuri mitään yhteistä voi elämänkokemuksien pohjaltakaan olla ikisinkkumiehellä tällaisten naisten kanssa(eikä heistä siis enää n.s elämänsä naiseksi ole) niin todennäköisesti siinä on tällaisten kanssa jo lähtökohtaisesti turn-off fiilikset vähän molemminpuolisetkin. Onhan sitä vaikika mummoikäisilläkin naisilla kuitenkin joku kiikustuorooli, mutta ei ikisinkkumihellä ole vastaavasti mitään isosiänroolia kun ei edes kenekään isä ole. Niin, ja naisilla nyt aina on ainakin sitä p/s-kokemusta paljon takanaan vaikka ei heillä paljon mitään muuta olisikaan, ja siksi he juuri tältä pohjalta hahmottavat ja arvioivat miestä.

Lue lisää

En oikein ymmärrä mitä tarkoitat naisella josta vielä naiseksikin olisi? Jos meinaat lapsen saantia niin se ikävä kyllä ei ole enää kovin mahdollista myöhemmällä iällä naisille ja kyllä miehenkin sperman laatu huononee. Ikävä todeta, mutta totta jos molemmat haluavat lapsia. Adoptio on tietenkin mahdollista. On myös erilaisia hoitomuotoja joissa raskauden mahdollisuus lisääntyy. Pitää ottaa myös huomioon että vaikka nainen olisi kuinka nuori tahansa on nykyään paljon naisia jotka eivät vain voi silti tulla raskaaksi monista eri syistä. Jos rakkaus naiseen on tärkeämpää kuin lapsen saanti niin ei luulisi naista silloin hylättävän pois vain siksi ettei hän voi lasta saada.

En oikein myöskään ymmärtänyt tuota "elämänsä nainen" ilmaisua. Jos voisit selventää. Minulle elämäni mies on se jonka kanssa tunnen, että hän on se oikea minulle ja rakastan häntä elämäni loppuun asti ja sen jälkeenkin jos jotain silloin on. Tulisi hän elämääni missä vaiheessa tahansa.. olisin onnellinen kunhan vain tulisi. Ja onneksi tulikin :)

Rooleista sen verran että itse en elä rooleille ainakaan tai saa niistä tyydytystä. Tuntuu vähän pinnalliselle erilaisille rooleille eläminen. Tai arvioida elämäänsä niiden pohjalta. Ehkäpä hyvä mittari arvioimaan omaa elämää olisi se kuinka onnellinen itse on ja kuinka onnelliseksi on muita tehnyt elämän aikana. Näin ainakin minulla.

Mikä on p/s-kokemus? Jos meinaat yleensäkin parisuhdekokemusta niin sitä on kyllä suurimmalla osalla miehilläkin niinkuin naisillakin. Sitten on joitain, niin naisia kuin miehiäkin jotka eivät ole sitä kokeneet. Jotkut ei halua, jotkut ei jaksa, jotkut ei osaa ja joillain niin ei vaan vielä ole tarkoitus käydä ja syitä on varmasti paljon muitakin. Naiset arvioivat parisuhdetaitoja? Ainakin siinä tilanteessa jos hakevat parisuhdetta ja siksi naiset haluavat että miehillä on kokemusta.... mutta jos mies tietää muutenkin parisuhteen realiteetit ja näyttää tämän naiselle ei ongelmaa tuskin ole vaikkei olisikaan kokemusta. Uskoisin, että parisuhteesta voi oppia lukemalla ja keskustelemalla niistä. Hyvistä ja huonoista kokemuksista. Eniten asiaa auttaa se että tietää varmaksi mitä itse on, mitä parisuhteelta haluaa ja mitä toiselta haluaa, sietää, suvaitsee. Jos on vahva oma itsensä niin ei haittaa vaikkei kokemusta löytyisikään.

Tähän vielä lisätäkseni: On varmasti myös naisia joille pinnalliset arvot ovat tärkeitä ja tekevät päätökset niiden perusteella.. samallailla kun on miehiäkin. Mutta ihmisiä kun on niin monenlaisia ei kaikkia voi ryhmiin laittaa ja siksi on paljon myös niitä jotka eivät elä pinnallisesti tai arvioi miehiä kokemuksen perusteella. Jos jotain olen oppinut niin sen ettei ihmisiä tai sukupuolia vain voi lokeroida.

17+2 kirjoitti:

En oikein ymmärrä mitä tarkoitat naisella josta vielä naiseksikin olisi? Jos meinaat lapsen saantia niin se ikävä kyllä ei ole enää kovin mahdollista myöhemmällä iällä naisille ja kyllä miehenkin sperman laatu huononee. Ikävä todeta, mutta totta jos molemmat haluavat lapsia. Adoptio on tietenkin mahdollista. On myös erilaisia hoitomuotoja joissa raskauden mahdollisuus lisääntyy. Pitää ottaa myös huomioon että vaikka nainen olisi kuinka nuori tahansa on nykyään paljon naisia jotka eivät vain voi silti tulla raskaaksi monista eri syistä. Jos rakkaus naiseen on tärkeämpää kuin lapsen saanti niin ei luulisi naista silloin hylättävän pois vain siksi ettei hän voi lasta saada.

En oikein myöskään ymmärtänyt tuota "elämänsä nainen" ilmaisua. Jos voisit selventää. Minulle elämäni mies on se jonka kanssa tunnen, että hän on se oikea minulle ja rakastan häntä elämäni loppuun asti ja sen jälkeenkin jos jotain silloin on. Tulisi hän elämääni missä vaiheessa tahansa.. olisin onnellinen kunhan vain tulisi. Ja onneksi tulikin :)

Rooleista sen verran että itse en elä rooleille ainakaan tai saa niistä tyydytystä. Tuntuu vähän pinnalliselle erilaisille rooleille eläminen. Tai arvioida elämäänsä niiden pohjalta. Ehkäpä hyvä mittari arvioimaan omaa elämää olisi se kuinka onnellinen itse on ja kuinka onnelliseksi on muita tehnyt elämän aikana. Näin ainakin minulla.

Mikä on p/s-kokemus? Jos meinaat yleensäkin parisuhdekokemusta niin sitä on kyllä suurimmalla osalla miehilläkin niinkuin naisillakin. Sitten on joitain, niin naisia kuin miehiäkin jotka eivät ole sitä kokeneet. Jotkut ei halua, jotkut ei jaksa, jotkut ei osaa ja joillain niin ei vaan vielä ole tarkoitus käydä ja syitä on varmasti paljon muitakin. Naiset arvioivat parisuhdetaitoja? Ainakin siinä tilanteessa jos hakevat parisuhdetta ja siksi naiset haluavat että miehillä on kokemusta.... mutta jos mies tietää muutenkin parisuhteen realiteetit ja näyttää tämän naiselle ei ongelmaa tuskin ole vaikkei olisikaan kokemusta. Uskoisin, että parisuhteesta voi oppia lukemalla ja keskustelemalla niistä. Hyvistä ja huonoista kokemuksista. Eniten asiaa auttaa se että tietää varmaksi mitä itse on, mitä parisuhteelta haluaa ja mitä toiselta haluaa, sietää, suvaitsee. Jos on vahva oma itsensä niin ei haittaa vaikkei kokemusta löytyisikään.

Tähän vielä lisätäkseni: On varmasti myös naisia joille pinnalliset arvot ovat tärkeitä ja tekevät päätökset niiden perusteella.. samallailla kun on miehiäkin. Mutta ihmisiä kun on niin monenlaisia ei kaikkia voi ryhmiin laittaa ja siksi on paljon myös niitä jotka eivät elä pinnallisesti tai arvioi miehiä kokemuksen perusteella. Jos jotain olen oppinut niin sen ettei ihmisiä tai sukupuolia vain voi lokeroida.

Lue lisää

"En oikein myöskään ymmärtänyt tuota "elämänsä nainen" ilmaisua. Jos voisit selventää."

No tämä tällainen nainen on miehelle yksinkertaisesti sellainen nainen jonka kanssa nimenomaan nuoruudesta asti on oltu tai ainakin joskus nuorena on oltu, ja siis n.s. nuoruudenrakastuneitakin on oltu. Edelleen tällaisen naisen kanssa ne mahdolliset lapsetkin on tehty jos ylipäätänsä tehty on.
Se minua jossainmäärin askarruttaakin että miksi tällaisen elämänsä naisen nuorena saamaan onnistuneet miehet(ainakin hyvin suuri osa miehistä kuitenkin näin onnistuu) aika sankoin joukoin jättävät nämä naisensa vaikka vielä yhteisiä lapsiakin on, jättävät vain siksi kun löytävät jostain nuoremman ja kauneemman. Tämä vaikka pelkästään panoseurankin vuoksi, joskin myös uusperheiden perustelemisen vuoksi.
Mutta kun siis puhutaan jonkun vanhemman sinkkumiehen näkökulmasta katsottuna tällaisista vanhemmista naisista ja heihin tutustumisesta ja nimenomaan uutena tuttavuutena tutustumisesta, niin minun on vaikea nähdä miten tällaisilla voisi olla oikestaan paljon mitään yhteistä elämänkokemuksia ja taustoja ajatellen. Ja kun ei siis enää tässä vaiheessa voi katsoa olevan kyseessä mikään y.m. elämänsä naiseen tutustuminenkaan niin se alkaa olla siinä, turn-off fiilikset vaan ovat varmasti jossainmäärin molemminpuolisetkin.

" Mikä on p/s-kokemus? Jos meinaat yleensäkin parisuhdekokemusta niin sitä on kyllä suurimmalla osalla miehilläkin niinkuin naisillakin. Sitten on joitain, niin naisia kuin miehiäkin jotka eivät ole sitä kokeneet."

Poissulkien varsinaiset panomiehet jotka jo ihan nuoresta keskittyvät naisten iskemiseen ja nussimiseen, niin kyllä meidän kulttuurissamme p/s- kokemusta tapaa olemaan naisilla enemmän kuin mitä miehillä. Meillä on leimallisesti paljon vielä koknaankin vailla minkäänlasta naiskokemusta olevia miehiä. Tämä osin siksikin kun ammattilasinaissektorimme on varsin vaatimatonta ja huonosti saatavilla olevaa(jossain pintayökerhoissa niitä vähän pyörii) eikä siksi naisettomaksi jääneet miehet meillä totu ammattialistenkaan palveluksia käyttämään. Ammattilaisnaisten palveluksia meillä käyttää lähinnä vain amatöörinaisiakin paljon käyttävät naiset.

No naislla sitten kun aina on hyvinkin tätä p/s kokemusta ja he elämänsä ovat paljolti sellaisille jutuille rakentaneet niin tietenkin he myös hahmottavat ja arvottavat miehiä lähinnä juuri tältä pohjalta. Mitä taasen tulee naisettomana eläneisiin miehiin niin jos eivät ole päihteiden käyttöön keskittyneet, niin ovat he keskittyneet ties mihin asioihin joista naisilla ei ole paljon ymmärrystä, paitsi mitä aseman ja varallisuuden kerääntymisen nainenkin tajuaa ja yleensä sentään sitä osaa arvostaa.

17+2 kirjoitti:

Ikävä juttu jos jotkut torjuvat sen perusteella ettei kokemusta ole. Itsellenihän tulee mieleen vain yksi syy siihen ja se on jo tuolla kirjoitettuna eli naiset pelkäävät että mies ei osaa hahmottaa suhteen realiteetteja koska ei ole vielä seurustellut ja "kestääkö" ja tykkääkö mies seurustelusta kun sitä joutuu vielä "kokeilemaan". Kokeneilla kun se on jo tiedossa että mitä parisuhde yleensä pitää sisällään. Ehkä asian saisi jotenkin muotoiltua naisille selkeästi esim. nettitreffeissä että ymmärrät kuitenkin mitä parisuhde on ja mitä se vaatii. Tai voit jättää asian kokonaan mainostamatta, koska nainen osaa kyllä lähteä pois jos sinä et kiinnosta muuten ihmisenä. Menneisyydellä ei niin pitäisi olla väliä kummallekkaan kunhan eletään onnellisesti nykyhetkessä ja tulevaisuus näyttää hyvälle. Jos joku kysyy seurustelukokemuksista niin ole tietenkin rehellinen, mutta painota ettei se sinulle ole mitään estettä tehnyt ja silti tiedät mitä haluat. Livenä kun ihmisiä tapaat niin kukaan ei tiedä oletko jo seurustellut ja älä sitä tuo ilmi mitenkään...anna mennä asioiden omalla painollaan.

Kylläpä teet paljon töitä, mutta ymmärrettävää jos tuntuu sille ettei elämästä muuta silloin saa. Kuitenkin mitä vähemmän käyt muualla kuin töissä niin sitä pienempi on mahdollisuus tavata ihmisiä. Jos vain saat edes jotain irti itsellesi tapahtumista, kursseista, vapaaehtoistyöstä niin kannattaa käyttää aikaa niihinkin. Entä jos kokeilisit löytää seuraa lenkkipolulle? Ja ihan mikä tahansa asia joka yhdistää teitä (esimerkki. tykkäätte katsoa vaikka tietyn ohjaajan elokuvia niin pyydät vaan kanssasi kahdenkeskiseen elokuvailtaan jossa teette samalla vaikka jotain ruokaa). Baareista ei tietenkään silloin kannata etsiä jos ei itse niissä halua käydä. Harvoin niistä voikin löytää jonkun joka ei juo, mutta sekin on mahdollista... ainakin itse olin aikoinani baarissa ja niin oli siskonikin emmekä juoneet paljoa ja toivoimme vain että joku selväpäinen mukava mies tulisi juttelemaan ja ehkä se elämämme rakkaus. Ei tullut... vain humalassa olevia idiootteja tyhmine iskurepliikkeineen. Baarit jäi kyllä hyvin nopeasti. Jos haluat löytää naisen joka ei juo paljoa niin mainosta sitä puolta itsestäsikin ja elämänarvojasi yleensäkin. Näin naisen on helpompi miettiä sopiiko elämänarvonne yhteen. Ole vahvasti ylpeä itsestäsi ja arvoistasi äläkä anna kuvaa että kaikki käy sinulle vaan vaadit myös hyviä elämänarvoja omaavan naisen. Silloin joku nainen voi olla iloinen että valitset juuri hänet eikä kaikki kelpaa.

Niinkuin jo sanoin eka viestissä, vaikea on antaa ohjeita ja tietää mistä sitten löydätkin sen rakkaasi. Itsellenikään kun se ei helppoa ollut. Naisena helppoa oli saada yhteydenottoja, mutta se että löytääkin hyvän miehen eli arvot kohdillaan onkin jo ihan eri asia. Ja tietenkin vielä sellaisen joka haluaa juuri minut. On paljon sinkkunaisia jotka haluavat miehen joka omaa hyvät elämänarvot, antaa rakkautta naiselleen ja jos perhettä niin lapsille, persoonallisen ja tunteellisen miehen joka ei vähästä ole karkuun juoksemassa ja ymmärtää ne suhteen realiteetit. Vaikka tällä palstalla väitetäänkin naisista ihan muuta niin se mitä minä tunnen naisia ympärilläni eivät ole sellaisia ollenkaan etteivät haluaisi hyvää miestä. Jospa sinulla vain oikea ei ole vielä tullut vastaan... sekin päivä tulee vielä koittamaan, näin uskon jos vain kaikki mitä itsestäsi ilmoitat on totta ja ainot "huono puoli" on kokemattomuus.

Se että kukaan nainen ei ole osoittanut kiinnostusta on varmaan yleistä monellekin miehelle. Ihan vain siksi, että meidän kulttuurissa on vielä se käsitys että miehet tekee aloitteen ja naiset sitten vastaa siihen tai ei. Ihan yhtä pysyvä asia kuin muutkin sukupuolisidonnaiset tekijät kuten: nainen meikkaa ja mies ei. Itse olinkin hieman radikaalimpi ja tein aloitteen nettitreffien kautta sopivalle miehelle joka oli kirjottanut paljon arvomaailmastaan ja siitä mitä hän haluaa. En muutenkaan ole ihan perustyyppinen nainen. Nyt sitä sitten asutaankin yhdessä ja kihloissa ollaan.

Tällä en tarkoita että sinussa on mitään vikaa, mutta kuinka syvät ne arvet sitten onkaan niin voisit yrittää puhua niistä jollekkin ja avata samalla tietämystä muiden kokemusten perusteella. Myös positiivisten kokemusten. Tunnetko että tarvitset harjoitusta johonkin tai ihan vain rohkaisua? Ehkä näihinkin voisi löytyä jostain apua. Torjutuksi tuleminen on ikävää ja olen sen saanut itsekin kokea... en varmaan niin voimakkaasti kuin sinä. Silloin kannattaa ajatella ettei niin ollutkaan tarkoitus käydä ja jotain parempaa on luvassa ja sopivampaa. Suhtautua siihen olankohautuksella ja miettiä että ette vain sitten sopineetkaan yhteen. Se on vaikeaa, mutta opittavaa :) Näin minä uskalsin tehdä aloitteita miehille vaikka torjutuksi tulinkin.

Toivonkin sinulle onnea ja sitä että et menetä toivoa koska ei voi tietää miten se kumppani löytyykin. Nauti sillä aikaa elämästä, mutta pidä silmät auki kaikenvaralta :)

Lue lisää

Nettideittejä en suosittele. Sieltä ei KUKAAN NAINEN KOSKAAN VASTAA. Tämä on kova fakta. Netissä on ylitarjonta miehistä ja naisen ei tartte kun jättää ilmoitus ja satoja hän saa satoja yhteydenottoja. Siitä vaan sitten valkkaamaan. Mies taas jää ilman yhteydenottoja vaikka olisi miten hyvä profiili. Tämä on testattu.

Siis livemaailmaan pitää panostaa. Hyvä vaihtoehto on myös elää elämänsä yksin. Siinä ei ole mitään hävettävää.

Itse olen valinnut yksinäisen elämän. Sopii mulle. Tosin ovi on auki, jos joku nainen lähestyy minua ja kaikki natsaa. Itse en tule koskaan tekemään minkäänlaisia aloitteita naisille enkä etsimään naista. Vain jos nainen löytää minut. Tämä tosin on epätodennäköistä, joten elän yksin. Tavoitteeni on sitten vanhana olla niin erakko, että kun kuolen kämppääni minua ei löydetä vasta kun kuukausien tai vuosien päästä muumioituneena. Äärimmäinen erakkomaisuus. Loistavaa!

17+2 kirjoitti:

Ikävä juttu jos jotkut torjuvat sen perusteella ettei kokemusta ole. Itsellenihän tulee mieleen vain yksi syy siihen ja se on jo tuolla kirjoitettuna eli naiset pelkäävät että mies ei osaa hahmottaa suhteen realiteetteja koska ei ole vielä seurustellut ja "kestääkö" ja tykkääkö mies seurustelusta kun sitä joutuu vielä "kokeilemaan". Kokeneilla kun se on jo tiedossa että mitä parisuhde yleensä pitää sisällään. Ehkä asian saisi jotenkin muotoiltua naisille selkeästi esim. nettitreffeissä että ymmärrät kuitenkin mitä parisuhde on ja mitä se vaatii. Tai voit jättää asian kokonaan mainostamatta, koska nainen osaa kyllä lähteä pois jos sinä et kiinnosta muuten ihmisenä. Menneisyydellä ei niin pitäisi olla väliä kummallekkaan kunhan eletään onnellisesti nykyhetkessä ja tulevaisuus näyttää hyvälle. Jos joku kysyy seurustelukokemuksista niin ole tietenkin rehellinen, mutta painota ettei se sinulle ole mitään estettä tehnyt ja silti tiedät mitä haluat. Livenä kun ihmisiä tapaat niin kukaan ei tiedä oletko jo seurustellut ja älä sitä tuo ilmi mitenkään...anna mennä asioiden omalla painollaan.

Kylläpä teet paljon töitä, mutta ymmärrettävää jos tuntuu sille ettei elämästä muuta silloin saa. Kuitenkin mitä vähemmän käyt muualla kuin töissä niin sitä pienempi on mahdollisuus tavata ihmisiä. Jos vain saat edes jotain irti itsellesi tapahtumista, kursseista, vapaaehtoistyöstä niin kannattaa käyttää aikaa niihinkin. Entä jos kokeilisit löytää seuraa lenkkipolulle? Ja ihan mikä tahansa asia joka yhdistää teitä (esimerkki. tykkäätte katsoa vaikka tietyn ohjaajan elokuvia niin pyydät vaan kanssasi kahdenkeskiseen elokuvailtaan jossa teette samalla vaikka jotain ruokaa). Baareista ei tietenkään silloin kannata etsiä jos ei itse niissä halua käydä. Harvoin niistä voikin löytää jonkun joka ei juo, mutta sekin on mahdollista... ainakin itse olin aikoinani baarissa ja niin oli siskonikin emmekä juoneet paljoa ja toivoimme vain että joku selväpäinen mukava mies tulisi juttelemaan ja ehkä se elämämme rakkaus. Ei tullut... vain humalassa olevia idiootteja tyhmine iskurepliikkeineen. Baarit jäi kyllä hyvin nopeasti. Jos haluat löytää naisen joka ei juo paljoa niin mainosta sitä puolta itsestäsikin ja elämänarvojasi yleensäkin. Näin naisen on helpompi miettiä sopiiko elämänarvonne yhteen. Ole vahvasti ylpeä itsestäsi ja arvoistasi äläkä anna kuvaa että kaikki käy sinulle vaan vaadit myös hyviä elämänarvoja omaavan naisen. Silloin joku nainen voi olla iloinen että valitset juuri hänet eikä kaikki kelpaa.

Niinkuin jo sanoin eka viestissä, vaikea on antaa ohjeita ja tietää mistä sitten löydätkin sen rakkaasi. Itsellenikään kun se ei helppoa ollut. Naisena helppoa oli saada yhteydenottoja, mutta se että löytääkin hyvän miehen eli arvot kohdillaan onkin jo ihan eri asia. Ja tietenkin vielä sellaisen joka haluaa juuri minut. On paljon sinkkunaisia jotka haluavat miehen joka omaa hyvät elämänarvot, antaa rakkautta naiselleen ja jos perhettä niin lapsille, persoonallisen ja tunteellisen miehen joka ei vähästä ole karkuun juoksemassa ja ymmärtää ne suhteen realiteetit. Vaikka tällä palstalla väitetäänkin naisista ihan muuta niin se mitä minä tunnen naisia ympärilläni eivät ole sellaisia ollenkaan etteivät haluaisi hyvää miestä. Jospa sinulla vain oikea ei ole vielä tullut vastaan... sekin päivä tulee vielä koittamaan, näin uskon jos vain kaikki mitä itsestäsi ilmoitat on totta ja ainot "huono puoli" on kokemattomuus.

Se että kukaan nainen ei ole osoittanut kiinnostusta on varmaan yleistä monellekin miehelle. Ihan vain siksi, että meidän kulttuurissa on vielä se käsitys että miehet tekee aloitteen ja naiset sitten vastaa siihen tai ei. Ihan yhtä pysyvä asia kuin muutkin sukupuolisidonnaiset tekijät kuten: nainen meikkaa ja mies ei. Itse olinkin hieman radikaalimpi ja tein aloitteen nettitreffien kautta sopivalle miehelle joka oli kirjottanut paljon arvomaailmastaan ja siitä mitä hän haluaa. En muutenkaan ole ihan perustyyppinen nainen. Nyt sitä sitten asutaankin yhdessä ja kihloissa ollaan.

Tällä en tarkoita että sinussa on mitään vikaa, mutta kuinka syvät ne arvet sitten onkaan niin voisit yrittää puhua niistä jollekkin ja avata samalla tietämystä muiden kokemusten perusteella. Myös positiivisten kokemusten. Tunnetko että tarvitset harjoitusta johonkin tai ihan vain rohkaisua? Ehkä näihinkin voisi löytyä jostain apua. Torjutuksi tuleminen on ikävää ja olen sen saanut itsekin kokea... en varmaan niin voimakkaasti kuin sinä. Silloin kannattaa ajatella ettei niin ollutkaan tarkoitus käydä ja jotain parempaa on luvassa ja sopivampaa. Suhtautua siihen olankohautuksella ja miettiä että ette vain sitten sopineetkaan yhteen. Se on vaikeaa, mutta opittavaa :) Näin minä uskalsin tehdä aloitteita miehille vaikka torjutuksi tulinkin.

Toivonkin sinulle onnea ja sitä että et menetä toivoa koska ei voi tietää miten se kumppani löytyykin. Nauti sillä aikaa elämästä, mutta pidä silmät auki kaikenvaralta :)

Lue lisää

Kiitos neuvoista! Ehkäpä muutan lähestymistäni siitä että kelpaanko minä - suuntaan kelpaako nainen minulle, tuolla netissä. Kuitenkin miehen pitäisi osata viedä... siitä ilmeisesti suurin osa naisista pitää. Ja Solitarymannille: kyllä vastaa, jotkut jopa itsekin ovat ottaneet yhteyttä! Joskus meinaa usko mennä, mut ei auta, kerran sitä vain eletään!

Kiitos hienosta vastauksesta! Täytyy pohtia vapaaehtoistyötä. Hyvää jatkoa sinullekin.

Tässä sitaatti yhdestä linkeistäsi:

How many women are willing to die for their husbands, friends, country, or comrades in arms? Damn few, if any. Yet it is commonly expected of men (made compulsory under certain circumstances).

Päätöksentekijä kirjoitti:

Tässä sitaatti yhdestä linkeistäsi:

How many women are willing to die for their husbands, friends, country, or comrades in arms? Damn few, if any. Yet it is commonly expected of men (made compulsory under certain circumstances).

Lue lisää

Jos tänäpäivänä itäinen Igor tulisi ja haluaisi raiskata naisemme, mitä arvoitte mitä olisin valmis tekemään naistemme puolesta?

Luen paljon historiaa, ja tiedän että kun asiat menevät pieleen, ne voivat mennä pieleen hyvinkin nopeasti.

pelkkää roskaa kirjoitti:

Jos tänäpäivänä itäinen Igor tulisi ja haluaisi raiskata naisemme, mitä arvoitte mitä olisin valmis tekemään naistemme puolesta?

Luen paljon historiaa, ja tiedän että kun asiat menevät pieleen, ne voivat mennä pieleen hyvinkin nopeasti.

Lue lisää

Jos vihollinen hyökkää ja alkaa raiskaamaan sinkkunaisiamme (vrt berliinin naisten raiskaaminen WW2), en näe siinä mitään sellaista miksi minun pitäisi käyttää väkivaltaa vihollista kohtaan. En tunne tarvetta tai velvollisuutta puolustaa näitä naisia, he eivät kuulu kenellekään. Vain heidän isillään ja veljillään saattaa olla halu suojata naista.

en puolusta kirjoitti:

Jos vihollinen hyökkää ja alkaa raiskaamaan sinkkunaisiamme (vrt berliinin naisten raiskaaminen WW2), en näe siinä mitään sellaista miksi minun pitäisi käyttää väkivaltaa vihollista kohtaan. En tunne tarvetta tai velvollisuutta puolustaa näitä naisia, he eivät kuulu kenellekään. Vain heidän isillään ja veljillään saattaa olla halu suojata naista.

Lue lisää

Tuosta Berliinin naisten "raiskaamisesta" tuli leffa telkkarista aika hiljattain. Aika moni eukko alkoi oleen venäläisen kanssa aivan vapaaehtoisesti, kun sai sillä etuja.

ertgfyuvh, nm kirjoitti:

Tuosta Berliinin naisten "raiskaamisesta" tuli leffa telkkarista aika hiljattain. Aika moni eukko alkoi oleen venäläisen kanssa aivan vapaaehtoisesti, kun sai sillä etuja.

Lue lisää

etujen saamiseksi oli suomessa kun miehet oli rintamalla niin naiset panivat saksalaisten kanssa.. Esim. turussa on runsaasti saksalaisverta.

pelkkää roskaa kirjoitti:

Jos tänäpäivänä itäinen Igor tulisi ja haluaisi raiskata naisemme, mitä arvoitte mitä olisin valmis tekemään naistemme puolesta?

Luen paljon historiaa, ja tiedän että kun asiat menevät pieleen, ne voivat mennä pieleen hyvinkin nopeasti.

Lue lisää

Tietääkseni vasemmistofeministit ovat useimmiten samalla niitä rauhan esitaistelijoita, heitä jotka tuomitsevat kaiken väkivallan ja ovat säätäneet maahamme lait, että taposta nuori ensikertalainen selviää parilla vuodella (josta osa koevapaudessa).

Yllättäen olenkin siis heidän kanssaan samaa mieltä kun totean vastustavani väkivaltaa siinä tapauksessa että Igor tulisi rajan takaa valloittamaan maamme raiskaamaan naisiamme. Koska vastustan väkivaltaa viimeiseen saakka, en voisi tarttua edes aseisiin puolustaakseni Suomea ja Suomen naisia.

Vastaukseni on: en tekisi mitään koska feministivasemmistolaisten mukaan väkivalta on aina tuomittavaa ja haluan elää heidän oppien mukaan.

Ei väkivaltaa kirjoitti:

Tietääkseni vasemmistofeministit ovat useimmiten samalla niitä rauhan esitaistelijoita, heitä jotka tuomitsevat kaiken väkivallan ja ovat säätäneet maahamme lait, että taposta nuori ensikertalainen selviää parilla vuodella (josta osa koevapaudessa).

Yllättäen olenkin siis heidän kanssaan samaa mieltä kun totean vastustavani väkivaltaa siinä tapauksessa että Igor tulisi rajan takaa valloittamaan maamme raiskaamaan naisiamme. Koska vastustan väkivaltaa viimeiseen saakka, en voisi tarttua edes aseisiin puolustaakseni Suomea ja Suomen naisia.

Vastaukseni on: en tekisi mitään koska feministivasemmistolaisten mukaan väkivalta on aina tuomittavaa ja haluan elää heidän oppien mukaan.

Lue lisää

suojeleminen vihollisen suorittamilta raiskauksilta ei voi olla eikä ole ätmin tehtävä. Ytmejä asia ei edes kiinnosta.

Päätöksentekijä kirjoitti:

Tässä sitaatti yhdestä linkeistäsi:

How many women are willing to die for their husbands, friends, country, or comrades in arms? Damn few, if any. Yet it is commonly expected of men (made compulsory under certain circumstances).

Lue lisää

Äidit ovat kautta aikain olleet valmiita kuolemaan lastensa puolesta ja monet ovat kuolleetkin, synnytyksiin tai muuten... Ei uhrautuvaisuus ja altruismi ole kummankaan sukupuolen yksinoikeus.

Riippuu pitkälti asuinpaikkakunnasta. Mikäli aloittaja asuu maaseudulla tai jossakin pohjoisen tai idän pikkukaupungissa, ei tuota riskiä käytännössä ole.

sugarformyhoney kirjoitti:

Riippuu pitkälti asuinpaikkakunnasta. Mikäli aloittaja asuu maaseudulla tai jossakin pohjoisen tai idän pikkukaupungissa, ei tuota riskiä käytännössä ole.

Olet oikeassa siinä, että täällä idän pikkukaupungissa ei ole sitä vaaraa, että joku "alfanaaras" nappaisi vapaan miehen. Sitä tapahtuu vain elokuvissa. Kyllä se on niin, että täällä ei ole kuin varattuja. onneksi olen jo tottunut tähän yksinelämiseen ja sen takia se ei haittaa. Ei tarvitse olla zen mestari viihtyäkseen yksin, mutta se on eduksi :)

varattuun ja olin myös itse varattu.. sitten punnersin vuoden aiemmat "varaukset" pistetiin vaihtoon, jen.

Ihan kuin oisin kirjoittanu tuo ite. Olen vaan pari vuotta vanhempi.