Työpaikkakiusaaminen

Morjens

Olen samassa iässä kun olit. Olin työtapaturmassa vajaa kaksi vuotta sitten ja leikkauksia takana. Ei ole lähtenyt parantumaan ja on ollut aikaa ajatella. Kun olen miettinyt työssä aikaa jota olen viettänyt niin kertomasi pani ajattelemaan. Kiusaamista töissä ja paljon, melkein jokainen vuorollaan joita työnantaja ottaa hampaisiin.

Jotenkin tuntuu siltä että ei harmita ollenkaan jos eläkkeelle joutuu vielä. Töissä kuitenkin työpäivät aina 12- 16h, siis laittomia kuljetusalalla. Lakia joutuu rikkomaan jatkuvasti. Työnantajan mielestä täytyy kaksi vrk valvoa putkeen.

Hyvää kevättä sinne ja voimia elämälle.

Huono matikkapää?
"Olin sairaslomalla jotas kesti 2 v 6 kk"
Pari riviä alempana :" Olin 53 v kun jäin sairaslomalle ja 54 kun pääsin eläkkeelle"
Hyvä, että pääsit eläkkeelle, ei tuolla laskupäällä pärjäisi missään hommassa.

Nimenomaan laiskoilla on aikaa kiusata. Järkevä fiksu aikuinen ei käytä aikaansa toisen ihmisen kiusaamiseen. Omasta pahasta olostahan tuo toisen kiusaaminen johtuu.

Laiskat ja kateelliset asialla, näin se menee.

Ainoastaan Hilkka Ahde on saanut hyvän tuloksen työpaikkakiusaamisen projektissa. Kaikille meille muille on kohtalona vaihtaa työpaikkaa, mielenterveyden menetys tai eläkkeelle.

Harmi kun meistä kiusatuista ei kukaan ole kiinnostunut. Johtuu paljolti siitä että yhteisön oh helpompi mennä vahvemman puolelle. Me jäämme aina yksin.
Joka kiusaa päiväkodissa kiusaa koulussa ja jatkaa työelämässä. Luultavasti jopa vanhainkodissakin.

Kiusaamisella on vakavat seuraukset jotka maksavat tälle yhteiskunnalle paljon, koska yksikin kiusaaminen on liikaa.

Minä yritin kestää ja sietää kiusaamista 1,5 vuotta, jonka jälkeen nuppini pimahti ja jouduin vuoden kestävälle sairauslomalle. Nyt jälkeen päin kaikesta viisastuneena soimaan itseäni siitä, että miksi en ajoissa lähtenyt vetämään tuolta käärmeenpesästä? Miksi suostuin olemaan kiusattavana? Lapseni menettivät melkein äidin, kun olin tekemässä itsemurhaa sekavana.

Minun kiusaamiseni aloitti esimies eikä mennyt kauan kun hommassa oli mukana lähes koko työyhteisö ja ne jotka eivät tulleet mukaan olivat hiljaa eivätkä uskaltaneet tehdä mitään sillä pelkäsivät itsensä puolesta.

Kiusaamiseni ei ollut enää mitään työpaikkakiusaamista vaan se ulottui jo vapaa-ajalle. Lopulta olin niin sekaisin ja harhainen etten osannut ajatella selkeästi ts realitettitajuni petti.

En vielä tänäänkään tiedä, että miksi tuo homma sai aivan järkyttävät mittasuhteet. Se karkasi kiusaajilta käsistä.. joka päivä taisivat tulla töihin ajatuksella, että tänään taas tehdään "töitä" ja niin oma olo paranee.

Tuolla työpaikalla on aina vuosien saatossa ollut joku jota riepotellaan, mutta kohdallani tehtiin ennätys.

Nyt tuosta kaikesta on aikaa ja olen saanut takaisin elämänhalun ja palannut tähän päivään, mutta niin paljon tuo tapaus jätti jälkiä sieluun etten ikinä toivu ennalleni. Luottamus meni ihmisiin täysin, koska näin miten raadollisia he voivat olla.

Olen tässä viime aikoina miettinyt, että mitä mahtaa kiusaajien päässä parhaillaan liikkua? Ovatko nyt tyytyväisiä, kun menetin työkykyni ja palkkatuloni? Olen joutunut myymään kotini ja autoni jotta selviän taloudellisesti.. nauttivatko he tästä tilastani täysin rinnoin? Mistä tiedän ovatko he jo lopettaneet? Kohta voivat aloittaa kiusaamisen, kun kuulevat minun saaneen töitä muualta tai vaikkapa saan jäädä eläkkeelle.

Odottavatko nämä kiusaajat vain kuolemaani? Saavatko vasta sen jälkeen rauhan itselleen, kun pienet lapseni jäävät ilman äitiä?