"Ja tehkää tämä, koska tunnette tämän ajan, että jo on hetki teidän unesta nousta; sillä pelastus on nyt meitä lähempänä kuin silloin, kun uskoon tulimme." Room.13:11.
Paavali antaa voimakkaan kehotuksen "kaikille Roomassa oleville Jumalan rakkaille, kutsutuille pyhille". Miksi Paavali pitää tuollaista kehotusta aiheellisena? Olivathan nuo pyhät jo tulleet uskoon!
UT:n alkukielessä kreikassa "uskoon tulimme" sanojen kohdalla on verbi 'επιστευσαμεν'. Siinä aikamuotona on aoristi, joka tarkoittaa, että kyseessä on hetkellinen, ainutkertainen tapahtuma.
Mikä olisi tämän synkkenevän ajan uskoville merkittävämpää kuin Paavalin käsky "TEHKÄÄ TÄMÄ, jo on hetki teidän unesta nousta"!
Jos tuo kehotus ei päivittäin ole sydämessämme, ellei se ole meidän jokapäiväistä ruokaamme, niin silloin pelastus EI TULE lähemmäksi.
Ja mikä pahinta, jos Paavalin käskyn torjumme, silloin saatamme ajan mittaan kokonaan eksyä ja luisua pois pelastuksen tieltä.
Paavali antaa voimakkaan kehotuksen "kaikille Roomassa oleville Jumalan rakkaille, kutsutuille pyhille". Miksi Paavali pitää tuollaista kehotusta aiheellisena? Olivathan nuo pyhät jo tulleet uskoon!
UT:n alkukielessä kreikassa "uskoon tulimme" sanojen kohdalla on verbi 'επιστευσαμεν'. Siinä aikamuotona on aoristi, joka tarkoittaa, että kyseessä on hetkellinen, ainutkertainen tapahtuma.
Mikä olisi tämän synkkenevän ajan uskoville merkittävämpää kuin Paavalin käsky "TEHKÄÄ TÄMÄ, jo on hetki teidän unesta nousta"!
Jos tuo kehotus ei päivittäin ole sydämessämme, ellei se ole meidän jokapäiväistä ruokaamme, niin silloin pelastus EI TULE lähemmäksi.
Ja mikä pahinta, jos Paavalin käskyn torjumme, silloin saatamme ajan mittaan kokonaan eksyä ja luisua pois pelastuksen tieltä.
Vastaukset 73
Vanhimmat
"Sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen." 1.Piet.1:9.
Apostoli Pietari on samalla linjalla Paavalin kanssa. Sielun pelastus on uskon päämäärä, "vaikka te nyt, jos se on tarpeellista, vähän aikaa kärsittekin murhetta moninaisissa kiusauksissa, että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa havaittaisiin paljoa kallisarvoisemmaksi kuin katoava kulta, joka kuitenkin tulessa koetellaan," 1.Pt.1:6-7.
Päämäärää emme saavuta, ellemme ole valmiita kärsimään ja murehtimaan moninaisissa kiusauksissa. JOKAINEN uskollinen Kristuksen seuraaja saa kokea kärsimyksiä omassa lihassa.
Lihallisen ja itsekkään tahdon kuolettaminen on ainoa tie synnin lakkaamiseen ja pelastuksen saavuttamiseen. 1.Pt.4:1-2.
Jumalan tahtoa EMME voi tehdä ilman oman tahdon kuolemaa.
"Apostoli Pietari on samalla linjalla Paavalin kanssa. Sielun pelastus....."
Ensimmäinen Pietarin kirje ei ole Pietarin kirjoittama, vaan se on paljon myöhäisemmältä ajalta, jolloin Jeesuksen apostolit olivat jo kaikki manan majoilla.
Tästä osoituksena on esim. jakeet 1.Piet.4:6 ja 1. Piet. 3:19, joissa kirjoittaja tiesi apostolienkin kuolleen, vaikka niin ei pitänyt käydä ja oletti heidän tulleen tuomituiksikin.
1.Piet.4:6 Sitä varten niillekin, jotka ovat kuolleet, on julistettu evankeliumi, että he eläisivät hengessä, niin kuin Jumala elää, vaikka ruumiissaan ovat saaneet saman tuomion kuin kaikki ihmiset.
1. Piet. 3:19 Ja niin hän myös meni ja saarnasi vankeudessa oleville hengille,
Näinhän se on Semper, kiitos puhtaasta tekstistäsi ja selkeästä ymmärryksestäsi.
Samaa mieltä, veljeni Semper.
Kaltaiseni kalvinisti kuitenkin näkee Raamatusta osoittamasi lainaukset aidon uskon hedelminä, joita aito, Kristukseen oksastettu uskova tuottaa. Kärsimyksineen kaikkineen. Tiedostamme samat asiat olennaiseksi osaksi pelastustamme mutta olemmeko kenties eriä mieltä siinä, että mallissasi on kyse ihmisen suorituksesta, kun itse ajattelen sen olevan meissä vaikuttavan Pyhän Hengen aikaansaamaa hedelmää? Korjaa toki jos olen väärässä.
Samoin, aidon uudestisyntymän läpikäynyt ihminen kokee ajanmyötä lihan kuolettamisenkin yhä mieluisampana, koska tietää "teollaan" olevan Mestarilleen mieliksi. Hän varjelee itsensä synniltä, jotta hänen ylkänsä saisi puhtaan morsiamen vailla tahraa. Tällainen, Hengen synnyttämä kristitty, ei voi vieraantua pelastuksestaan tai menettää armoaan Jumalan edessä, sillä Pyhä Henki hänessä kasvattaa häntä koko ajan lähemmäs pelastusta. Eikä se tie tule olemaan hänelle, kipuilusta huolimatta, epämieluisa.
Odotan mielenkiinnolla vastaustasi.
Kanssakilvoittelijaa kunnioittaen,
"Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona, kun joudutte moninaisiin kiusauksiin, tietäen, että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa saa aikaan kärsivällisyyttä. Ja kärsivällisyys tuottakoon täydellisen teon, että te olisitte täydelliset ja eheät ettekä missään puuttuvaiset." Jaak.1:2-4.
Jaakob kirjoittaa "uskon kestäväisyydestä" (δοκιμιον υμων της πιστεως) aivan samoilla sanoilla kuin Pietari 1.kirjeensä jakeessa 1:7. Eiköhän tuo määrittelyn yhteneväisyys apostolien kirjeissä jo todista, että me todella tarvitsemme nimenomaan kestävää uskoa.
"Sillä te tarvitsette kestäväisyyttä, tehdäksenne Jumalan tahdon ja saadaksenne sen, mikä luvattu on." Heb.10:36.
Meidän uskomme kestäväisyys punnitaan koetuksissa ja niissä kärsimyksissä, joita kohtaamme, kun lihalle on annettava tuomio.
Maallinen sanontakin tietää: 'No pain, no gain'. Mieluisaa Jumalan tahdon tekeminen ei koskaan ole vanhalle ihmiselle, sen tahdolle.
Mutta hengessään voi kokea riemua, kun Jumalan tahto saa voittaa ja vanha ihminen lihallisine himoineen tulee kuoletetuksi ristillä.
Tulokulma aina kiusauksiin jouduttaessa olisi oltava Jaakobin kehotuksen mukainen: pelkkä ilo. Jaakob ennakoi siinä kisan lopputulosta; kestävän uskon kautta saatavaa voiton riemua.
Saakoon jatkuva voiton riemu siivittää taisteluamme, kunnes lopulta saavutamme päämäärän, sielun pelastuksen. Siihen voittopalkintoon Jumala on meidät armossaan kutsunut. Olkaamme kutsumuksemme arvoisia. Lennokkaita sanoja kenties, mutta niihin minä uskon.
Omat tekemiset eivät meitä pelasta, se on selvää. Mutta pahinta on tekemättömyys, luulottelu siihen tapaan, että 'kaikki on tehty'.
En panisi vähäisintä luottamusta myöskään predestinatiiviseen kalvinismiin. Eikös se ole omiaan murentamaan voittavaa uskoa..?
En nytkään malta olla muistuttamasta kontekstistä.
8. Älkää olko kenellekään mitään velkaa,
muuta kuin että toisianne rakastatte;
sillä joka toistansa rakastaa, se on lain täyttänyt.
9. Sillä nämä:
"Älä tee huorin, älä tapa, älä varasta, älä himoitse",
ja mikä muu käsky tahansa,
ne sisältyvät kaikki tähän sanaan:
"Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi".
10. Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa.
Sentähden on rakkaus lain täyttämys.
11. Ja tehkää tämä, koska tunnette tämän ajan,
että jo on hetki teidän unesta nousta;
sillä pelastus on nyt meitä lähempänä kuin silloin, kun uskoon tulimme.
12. Yö on pitkälle kulunut, ja päivä on lähellä.
Pankaamme sentähden pois pimeyden teot,
ja pukeutukaamme valkeuden varuksiin.
13. Vaeltakaamme säädyllisesti, niinkuin päivällä,
ei mässäyksissä ja juomingeissa, ei haureudessa ja irstaudessa,
ei riidassa ja kateudessa,
14. vaan pukekaa päällenne Herra Jeesus Kristus,
älkääkä niin pitäkö lihastanne huolta, että himot heräävät.
Eli kun aloituksesi viitejae alkaa sanoin: "Ja tehkää tämä ...",
niin se viittaa juuri edellä olevaan:
"Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.
Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa.
Sentähden on rakkaus lain täyttämys.
Ja tehkää tämä ..."
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11362671
Kyllä konteksti Room.13:11 jakeeelle on juuri tuo, minkä kerrot.
Mutta ei se muuta sitä asiaa, jonka Paavali tuo esille: "jo on hetki teidän unesta nousta; sillä pelastus on nyt meitä lähempänä kuin silloin, kun uskoon tulimme".
Muistaakseni olet aiemmin ollut sillä kannalla, että pelastus on jo "uskovan plakkarissa", joten siitä ei enää tarvitse olla huolissaan.
Sanatarkkaa ilmausta en muista, mutta ajatus kuitenkin tuohon viittaava: 'once saved, always saved'. Voi olla, että yhdistän tämän johonkin toiseen kirjoittajaan palstalla. Kerrohan siis oma kantasi.
Rauhallisen ehtoon terveisin,
SF
4 mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa tähden, jolla hän on meitä rakastanut,
5 on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa-armosta te olette pelastetut-
6 ja yhdessä hänen kanssaan herättänyt ja yhdessä hänen kanssaan asettanut meidät taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa,
Ef. 2
Pelastus on tie, pyhitys on tie, koko uskon elämä on tiellä vaeltamista. Tuo tie on Kristus Jeesus, meidän Herramme.
"Koska te siis, rakkaani, tämän jo edeltäpäin tiedätte, niin
olkaa varuillanne, ettette rietasten eksymyksen mukaansa
tempaamina lankeaisi pois omalta lujalta pohjaltanne, ja
kasvakaa meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen
Kristuksen armossa ja tuntemisessa." 2.Piet.3:17.
Vaikka olisit kuinka vahva tahansa uskossasi, niin sinulla on vaara langeta pois lujalta pohjaltasi. Pietarin varoitus Ei ole turha tänäkään päivänä. Älä siis ylpeile.
Pysytään nöyrinä tiellä ja seurataan uskon kuuliaisuudessa Herraa.
Kerrankin olemme samaa mieltä kontekstistä.
Ja sehän ratkaisee kaiken.
Eli jakeen sisältöä ei määrittele muualta Raamatusta
erilleen leikatut jakeet tähän jakeeseen yhteenliimattuna,
vaan konteksti, eli asia, josta Paavali tuossa kohden puhuu.
Ja Paavali kirjoittaa nimenomaan siitä,
kuinka meidän Jeesuksen Kristuksen omien,
eli Jeesuksen Kristuksen tähden pyhien,
tulee rakastaa toisiamme.
Tuo katkelma eli konteksti alkaa jakeesta Room 13:8
ja jatkuu aina jakeeseen 15:6.
Siis yhteensä noin kaksi lukua pitkä katkelma siitä,
a) mitä meidän tulee tehdä eli rakastaa (13:8-9)
b) miksi meidän tulee rakastaa (13:11-14)
c) miten meidäm tulee ralastaa (13:15-15:6).
Ja nyt sinä otit avauksessasi esille kohdan b)
eli jakeen, joka aloittaa selvittämään syyn siihen,
miksi meidän tulee tehdä tämä eli rakastaa.
"Koska tunnette tämän ajan,
että jo on hetki teidän unesta nousta;
sillä pelastus on nyt meitä lähempänä
kuin silloin, kun uskoon tulimme."
Eli me elämme viimeisiä aikoja,
jolloin meitä ympäröi yön pimeys,
ja me kaikki pelastetutkin väkisinkin nukahdamme.
Mutta nyt on jo aika nousta unesta. Huuto kuuluu jo:
Katso, Ylkä tulee. Ja kyllä kaikki jo alkavatkin herätä,
mutta vain osa meistä lähtee mukaan ja matkaan
Jeesuksen kanssa Isän Kotiin.
Nimittäin ne, joilla on astiassaan öljyä.
Eli tuo hetki, kun Jeesus tulee,
ja me saamme kokea pelastusihmeen myös ruumiimme osalta,
kun se muutetaan Hänen kirkastetun ruumiinsa kaltaiseksi,
on se pelastuksen hetki, josta Paavali puhuu sanoen:
"pelastus on nyt meitä lähempänä".
Mistä sitten tiedämme, olemmeko me pelastettuja.
Olemmeko me uudestisyntyneitä Jumalan lapsia.
Onko astiassamme öljyä.
Sen me tiedämme itse sisimmässämme olevasta
Pyhän Hengen todistuksesta,
Me tiedämme sen siitä Valkeudesta,
joka meissä asuu ja jossa vaellamme tämän pimeän yön keskellä
Jeesuksen veren suojassa.
Mutta.
Se tulee ilmi Rakkaudesta, joka meille on lahjoitettu.
"Tästä käy ilmi,
ketkä ovat Jumalan lapsia
ja ketkä paholaisen lapsia:
se, joka ei noudata vanhurskautta, ei ole Jumalasta,
ei myöskään se, joka ei rakasta veljeään." (1 Joh 3:10).
Ja nyt Paavali tuossa kaksi lukua pitkässä katkelmassa
käy läpi sitä, mitä tuo veljesrakkaus pitää sisällään.
Hän aloittaa sen näin
(Room 13:15)
"Heikkouskoista hoivatkaa, rupeamatta väittelemään mielipiteistä."
Ja päättää sen näin
(Room 15:5-6)
"Kärsivällisyyden ja lohdutuksen Jumala suokoon teille,
että olisitte yksimieliset keskenänne
Kristuksen Jeesuksen mielen mukaan,
niin että te yksimielisesti, yhdestä suusta,
ylistäisitte meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumalaa ja Isää."
Siunausta päivääsi Semperi.Fidelis.
Nyt meidän on jo aika unesta nousta,
ja lakata väittelemästä mielipiteistä.
Kiinnitetään oma ja myös toisten katseet Kristukseen,
ei itseemme.
Kylläpä tuli Kalamos'ilta taas selkeä totuus.
Olemme samaa mieltä kontekstista ja se on hyvä niin.
Mutta kontekstiin kuuluu myös herääminen siihen todellisuuteen, että pelastus voidaan menettää, jos elämme unessa emmekä kilvoittele.
Lopullinen pelastus, seurakunnan ylöstempaaminen ja lopunajan kaikki tapahtumat tulevat tottakai lähemmäksi päivä päivältä.
Vähintään yhtä tärkeä asia on herätä siihen todellisuuteen, että pelastus on TIE, jolla on kuljettava eteenpäin hetki hetkeltä, askel askeleelta. Paikalleen ei saa jäädä, jos mielii pelastuksen päämäärän saavuttaa.
Et vastannut kysymykseeni, jonka tein edellisessä viestissäni.
Toista kysymykseni seuraavassa ja toivon sinun vastaavan:
>>Muistaakseni olet aiemmin ollut sillä kannalla, että pelastus on jo "uskovan plakkarissa", joten siitä ei enää tarvitse olla huolissaan.
Sanatarkkaa ilmausta en muista, mutta ajatus kuitenkin tuohon viittaava: 'once saved, always saved'. Voi olla, että yhdistän tämän johonkin toiseen kirjoittajaan palstalla. Kerrohan siis oma kantasi.
Minun kirjoitukseni ovat lähinnä vain lainauksia Raamatusta.
En käytä ilmaisuja, joita ei Raamatussa ole.
Siksi en suostu edes keskustelemaan sellaisilla ilmaisuilla,
joita kysymyksesi sisältää.
Mutta sinä olet tässä ketjussa itse jo ottanut esille
esimerkiksi tämän kohdan, joka vastaa kysymykseesi:
"Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet,
häneen te uskotte, vaikka ette nyt häntä näe,
ja riemuitsette sanomattomalla ja kirkastuneella ilolla,
sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen."
(1 Piet 1:8-9)
Siis ei sanota, että mahdollisesti saavutamme.
Vaan sanotaan, että juuri siitä syystä,
että me saavutamme uskon päämäärän, sielujen pelastuksen,
me riemuitsemme sanomattomalla ja kirkastuneella ilolla.
Tätä riemua ja kirkastunutta iloa toivotan sinulle tähän päivään.
PS
Ehkä muistelet toiseen ketjuusi antamaani vastausta
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11379937/#comment-60902076
PPS
Kun synnyin uudesti ylhäältä Hengestä,
niin synteihin kuollut henkeni pelastui.
Siksi Raamattu käyttää uudestisyntyneistä ilmaisua "pelastettu".
Sieluni osalta Jumala tekee työtään koko ajan,
pelastetaen/parantaen/eheyttäen.
Ruumiini osalta saan korkeintaan kokea maistiaisia
tästä pelastuksesta. Sillä ruumiin lunastus tapahtuu
vasta Jeesuksen tullessa noutamaan omansa luokseen.
Raamattu puhuu siis monista eri asioista,
kun se puhuu pelastumisesta.
Samoin on ilmaisun elämä kanssa.
Esimerkiksi se, kun sanotaan,
että Jeesukseen uskova
on siirtynyt kuolemasta elämään,
ja että tällainen ihminen ei ikinä kuole,
niin kysymys ei ole ruumiillisesta elämästä.
Eli
a) minä olen pelastettu (henki)
b) minua pelastetaan (sielu)
c) minä tulen kerran pelastumaan (ruumis)
a) minä olen siitynyt kuolemasta elämään (henki)
b) minä saan joka päivä löytää elämän (sielu)
c) olen kerran kokeva elämän ylösnousemuksen (ruumis)
Ei kyse olekaan sellaisesta mitä "mahdollisesti saavuetaan", vaan siitä, että olemme pelastettuja ja pysymme pelastettuina kunhan Hänessä pysymme.
"Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Eihän oksa pysty tuottamaan hedelmää, ellei se pysy puussa, ja samoin ette pysty tekään, ellette pysy minussa."
Jeesus puhuu tässä heistä jotka jo ovat Hänessä. Näet mahdotonta on oksan "pysyä" rungossansa, jos ei koskaan ole edes tullut osalliseksi puusta. Sen tähden Jeesus sanoikin oksille jotka jo olivat Hänessä, Häneen oksastettuja, pysymään Hänessä.
Sana opettaa täydellistä varmuutta heille jotka nyt Kristuksessa ovat, sillä varmaa on että mikään voima ei ihmistä voi riistää Herran kädestä.
Mutta aivan samoin Sana vakavasti varoittaa nyt Kristuksessa olevia ikinä kääntymästä pois, menemästä takaisin ja uudestaan ja uudestaan painottaa pysymään Hänessä, aina ja loppuun asti oli ulkoiset olosuhteet mitkä tahansa.
"Meidät on pelastettu, se on varma toivomme. Mutta toivo, jonka jo näkee täyttyneen, ei enää ole toivo. Kukapa toivoo sellaista, minkä jo näkee! "
sekä;
"Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme."
Tulessaan uskoon ihminen siirtyy kuolemasta Elämään ja tämä elämä on Jeesus Kristus. Vain Hänessä on Elämä ja joka Hänessä pysyy, pysyy Elämässä. Uskon hetkellä ihminen luetaan vanhurskaaksi ja tämä todella tapahtuu hetkessä. Karitsan veren tähden, uskova luetaan anstoitta vanhurskaaksi, syyttömäksi siihen palkkaan joka synneistämme kuuluisi.
"mutta nyt meidän aikanamme hän osoittaa vanhurskautensa: hän on itse vanhurskas ja tekee vanhurskaaksi sen, joka uskoo Jeesukseen"
Vanhurskautus luetaan yksin uskon tähden:
"Jos taas jollakulla ei ole ansioita mutta hän uskoo Jumalaan, joka tekee jumalattoman vanhurskaaksi, Jumala lukee hänen uskonsa vanhurskaudeksi."
Kuoleman ylösnousemuksessa saamme pelastuksen ja riemuvoiton ja olemme totisesti perillä, sillä kirkastuksessa synnin mahdollisuus on kokonansa poistunut, kaikkinensa. Kestävyyttä ja kehoituksia ei silloin enään tarvita, kaikki vanha ja väärä on taaksejäänyttä kaikkinensa.
"Samoin on Kristus kerran uhrattu, jotta hän ottaisi pois kaikkien synnit, ja hän ilmestyy vielä kerran, mutta ei enää synnin tähden vaan pelastaakseen ne, jotka häntä odottavat."
Paavali oli oksa joka pysyi, Hän tiesi sen, että Elämä on vain Jeesuksessa Kristuksessa ja tämä luetaan jokaisen osaksi uskon tähden. Hän ei peljännyt ihmisiä, vaan Jumalaa ja vaelsi Herrassa loppuun asti;
"Minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt. ."
Aivan niin, mutta ymmärräthän, että vaikka olemmekin nyt pelastettuja, emme ole maallisen majamme ajan estettyjä kääntymään ja hylkäämään pelastuksen?
Oksa joka Kristuksessa pysyy Totisesti on pelastunut ja pelastuksessa, mutta voi sitä oksaa joka ei tahtonutkaan pysyä Hänessä!
Sen tähden Jeesus sanoi, että pysykää minussa.
Kirkastuksen jälkeen, kerran kirkkaudessa ei Herra enään sano, että pysykää minussa, sillä mitään mahdollisuuttakaan syntiin ei enään ole olemassa, kaikki saastainen ja vanha ja kapinallinen on mennyttä silloin. Synnin mahdollisuus on silloin täydellisesti poistunut, ei ole kiusaajaa, ei kiusausta, ei houkutusta, ei kipua, surua, kärsimystä, ei tarvita kestävyyttä, ei lujaa uskoa, ei valvomista, sillä usko on muuttunut näkemiseksi, vanha on poistunut ja jäljellä on autuus Herrassa, uudessa maassa ja taivaassa, jonne ei pääse mitään epäpyhää!
Ja jotka tätä maailmaa asuttavat silloin ovat tehty uudeksi ylhäältä ja he saavat olla kokonansa täydellisiä ja kirkastettuja kuten Herra!
Nyt tomumajassamme, tässä syntisessä maailmassa, vaikka vanhurskaina, Kristuksen omina kuljemme, ei nämä ole kaikkinensa vielä voimaan astuneet. Se on varma, että joka Kristuksessa pysyy, perii kaiken tämän kuten Sana lupaa, mutta niin kauan kuin tomumajassa vaellamme olemme kyvykkäitä valitsemaan sekä hyvän että pahan.
Kyllä mielestäni pysyin hyvinkin asiassa.
"Sillä tapahtuu, niinkuin tapahtui, kun mies matkusti muille maille: hän kutsui palvelijansa ja uskoi heille omaisuutensa;
yhdelle hän antoi viisi leiviskää, toiselle kaksi ja kolmannelle yhden, kullekin hänen kykynsä mukaan, ja lähti muille maille.
Se, joka oli saanut viisi leiviskää, meni kohta ja asioitsi niillä ja voitti toiset viisi leiviskää.
Samoin kaksi leiviskää saanut voitti toiset kaksi.
Mutta yhden leiviskän saanut meni pois ja kaivoi kuopan maahan ja kätki siihen herransa rahan.
Pitkän ajan kuluttua näiden palvelijain herra palasi ja ryhtyi tilintekoon heidän kanssansa.
Silloin tuli se, joka oli saanut viisi leiviskää, ja toi toiset viisi leiviskää ja sanoi: 'Herra, viisi leiviskää sinä minulle uskoit, katso, toiset viisi leiviskää minä olen voittanut'.
Hänen herransa sanoi hänelle: 'Hyvä on, sinä hyvä ja uskollinen palvelija. Vähässä sinä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Mene herrasi iloon.'
Myös se, joka oli saanut kaksi leiviskää, tuli ja sanoi: 'Herra, kaksi leiviskää sinä minulle uskoit, katso, toiset kaksi leiviskää minä olen voittanut'.
Hänen herransa sanoi hänelle: 'Hyvä on, sinä hyvä ja uskollinen palvelija. Vähässä sinä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Mene herrasi iloon.'
Sitten myös se, joka oli saanut yhden leiviskän, tuli ja sanoi: 'Herra, minä tiesin sinut kovaksi mieheksi; sinä leikkaat sieltä, mihin et ole kylvänyt, ja kokoat sieltä, missä et ole eloa viskannut.
Ja peloissani minä menin ja kätkin sinun leiviskäsi maahan; katso, tässä on omasi.'
Mutta hänen herransa vastasi ja sanoi hänelle: 'Sinä paha ja laiska palvelija! Sinä tiesit minun leikkaavan sieltä, mihin en ole kylvänyt, ja kokoavan sieltä, missä en ole viskannut.
Sinun olisi siis pitänyt jättää minun rahani rahanvaihtajille, niin minä tultuani olisin saanut omani takaisin korkoineen.
Ottakaa sentähden leiviskä häneltä pois ja antakaa sille, jolla on kymmenen leiviskää.
Sillä jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hänellä on oleva yltäkyllin; mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mikä hänellä on.
Ja heittäkää tuo kelvoton palvelija ulos pimeyteen; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys."
Kalamos, sinä et nyt näyttänyt ymmärtävän mitä luit.
2.Kor.3:5-6 "ei niin, että meillä itsellämme olisi kykyä ajatella jotakin, ikäänkuin se tulisi meistä itsestämme, vaan se kyky, mikä meillä on, on Jumalasta, joka myös on tehnyt meidät kykeneviksi olemaan uuden liiton palvelijoita, ei kirjaimen, vaan Hengen; sillä kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi."
Kaikki hengellinen ymmärrys tulee ylhäältä, Valkeuksien Isältä.
Meillä itsellämme ei ole oman viisautemme varassa sellaista kykyä, jolla voisimme avata Sanaan kätkettyjä aarteita.
Vastoin sinun omaa väitettäsi, että >>kirjoitukseni ovat lähinnä vain lainauksia Raamatusta>Jumalalla on vain päivän vanhoja lapsia
"Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet,
häneen te uskotte, vaikka ette nyt häntä näe,
ja riemuitsette sanomattomalla ja kirkastuneella ilolla,
sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen."
(1 Piet 1:8-9)
Siis. Miksi sinä Semper.Fidelis riemuitset
sanomattamalla ja kirkastuneella ilolla?
Jos niin teet, niin johtuuko tuo riemu siitä,
että sinä saavutat uskon päämäärän, sielun pelastuksen.
Vai riemuitsetko sanomattomalla ja kirkastuneella ilolla,
koksa koet tänään olevasi Jumalan lapsi,
ja aiot tehdä kaikkesi, jotta
Isä hyväksyisi sinut lapsekseen huomennakin?
Varmaahan on, että joka Herrassa Jeesuksessa pysyy, on kerran kirkkaudessa istuva Karitsa hääaterialla! Eikö silloin tulisi riemuita suurella riemulla siitä, että kirkkauden Herra on nostanut syntisen pimeydestä valoon, lujalle Kalliopohjalle, Jeesukseen Kristukseen!
En todella ymmärrä, mikä tässä on epäselvää.
Eikö raamattu ole tässä asiassa täysin selvä?
Kristuksessa on pelastus, siis riemuitkaamme, sillä joka Hänessä on on pelastettu pimeydestä valoon, Elämään ja Jumalan tahtoon!
Tästä Pietari puhui.
"..sillä pelastus on nyt meitä lähempänä kuin silloin, kun uskoon tulimme."
Hyvä jos nyt on selvä. Luethan tämän jälkeen vielä kertaalleen ketjussa kirjoittamani kirjoitukset nyt tässä valossa!
Voi rakas ystävä, minä olen puhunut vain ketjun aiheesta ja olen koittanut sinut saada sen näkemään, mutta Se on hyvin vaikeaa jos itsepintaisesti et suostu veljeäsi kuulemaan saati siitä edes keskustelemaan...
En minä ole arvollinen mitään vaatimaan.
kuulostaa kummalliselta - miksi ollenkaan kommentoida koko ketjuun, jos aloituksella ei ole merkitystä? Vastaus Nikolle kuulosti töykeältä, samoin kuin kehoitus tehdä uusi aloitus samasta aloituksen aiheesta..?
Eikö Kalamos sinun tulisi nyt sitten tehdä se uusi aloitus asioista, joista itse tahdot
keskustella, jos kerran Semperin aloituksessa olevat Raamatun aiheet eivät sinua
kiinnosta?
Ymmärsin väärin, kun luin sinun ja Nikon kirjoituksista vain nuo uusimmat viimeiset.
kalamos kirjoitti;
"Niin en myöskään tässä ketjussa
haluaisi siirtyä keskustelemaan ... leivisköiden käyttämisestä."
Vertaus leiviskästä on hyvin oleellinen aloituksen aihepiiriin liittyen, vaikka monet eivät sitä suostuisi uskomaan;
"Ja heittäkää tuo kelvoton palvelija ulos pimeyteen; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys."
Palvelija joka kaivoi leiviskän maahan, sai tämän raskaan kohtalon osakseen.
Pietari kirjoitti;
"Sillä jos he meidän Herramme ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta ovat päässeetkin maailman saastutuksia pakoon, mutta niihin taas kietoutuvat ja tulevat voitetuiksi, niin on viimeinen tullut heille ensimmäistä pahemmaksi."
"Parempi olisi heille ollut, etteivät olisi tulleet tuntemaan vanhurskauden tietä, kuin että sen tunnettuaan kääntyvät pois heille annetusta pyhästä käskystä. Heille on tapahtunut, mitä tosi sananlasku sanoo: "Koira palaa oksennukselleen", ja: "Pesty sika rypee rapakossa""
Kalamos, sinä itse kirjoitit toisaalla nämä sanat;
"Tunteminen edellyttää läheisyyttä, objektin kohtaamista.
Tietoa voi hankkia etäältäkin. Ja sitä voi olla paljonkin.
Mutta tunteminen on aivan eri asia. Tunteminen edellyttää suhdetta. "
Pietarikin puhuu samaa verbaliikkaa käyttäen tässä juuri heistä jotka tuntevat, eivät ainoastaan tienneet, vaan tunsivat ja olivat pestyjä.
Tässä ole hyvin eri mieltä kanssasi.
Olen eri mieltä juuri siitä kirjoituksestasi jonka alla sanoin eri mieltä olevani.
Tällä palstalla saa hyvin sekavan käsityksen kirjoituksista, kun yksi sanoo yhtä ja toinen sanoo toista ja sitten niistä vielä väitellään ja taas tehdään uutta aloitusta..
siis kun toinen sanoo, että on tehtävä jotain ja toinen sanoo, ettei enää tarvitse tehdä mitään - eikö siinä ole aikamoinen ristiriita?
Itse ajattelen, että jollen ymmärrä jotain, niin ei Jumala minua siitä tuomiolle vie eli en minä ole vastuussa siten asiasta, jota en ymmärrä. Sanotaanhan Raamatussa
että olemme vastuussa siitä, jos ymmärrämme jotain, emmekä tee kuitenkaan sen ymmärryksen mukaan ja että Hän antaa meille ymmärryksen ja viisauden, kun sitä rukoilemme.
Jumala tekee työtään ja johdattaa niin, että ennemmin tai myöhemmin, jollaintapaa, tuo asia tulee eteeni ja alkaa valjeta, mitä Herra haluaa minun ymmärtävän ja jollen sitä heti ymmärrä, niinkauan Hän opettaa lastaan ja niin usein tuo asia tulee eteeni.
Raamatussa sanotaan: Että Jumala on siinäkin näyttävä, miten asia on, kunhan vain - mihin saakka olemme ehtineetkin, vaellamme samaa tietä.
Minun mielestäni tästäsyystä täälläkään on ihan turha kenenkään painottaa (painostaa) toisille omaa käsitystään, koska se ei mene perille, ellei sitä Herra avaa.
Voimme toki - ja ainoastaan - kertoa siitä, mitä itse olemme tulleet ymmärtämään eli jakaa toisten kanssa sitä, mitä Herralta on saatu - mutta siihen se sitten jääkin, koska Jumala tekee meissä kussakin työn ja on luvannut sen työn saattaa loppuun saakka. Jumala on voimallinen sen tekemään ja omanaan varjelemaan jokaisen Hänelle elämänsä antaneen, uudestisyntyneen lapsensa.
Siksi ja siitäsyystä, että tämä on KESKUSTELUPALSTA, me voimme ainoastaan vastata toisillemme niihin kysymyksiin, joita joku esittää ja kysyä niistä, mitä emme itse ymmärrä, mutta se, että VAADIMME KANSSAMATKAAJILTAMME SAMAA YMMÄRRYSTÄ, USKOA JA AJATTELUTAPAA, KUIN MITÄ ITSELLÄMME ON - SE MENEE JO HENKISEN VÄKIVALLAN PUOLELLE, JOS EMME YMMÄRRÄ AJOISSA LOPETTAA.
OLEMME YKSILÖINÄ KUKIN JUMALAN OMIA JA HÄNEN TYÖPÖYDÄLLÄÄN, EIKÄ MEISTÄ KUKAAN OLE TOISTEMME YLÄPUOLELLA, VAAN ARMOSTA OLEMME PELASTETTUJA JA ARMOSSA KASVAMME PÄIVITTÄIN SITÄMUKAA, KUN JUMALA MEITÄ KASVATTAA.
On totta, että palstalla on monenlaisia ihmisiä, eikä kaikki kirjoitukset likipitäenkään ole Jumalan mielen mukaisia, eikä kaikki kirjoittajat uskovia, mutta Raamattu kertoo selvästi, mitä ylhäältä tuleva viisaus on ja mitä se ei ole. Jaakobin kirjeessä.
Ps. Tämä oli nyt vain tälläinen lyhyt kirjoitus siitä, miten itse ajattelen palstalla oltuani..
että vaikka kirjoitinkin ajatukseni tämän ketjun loppuun, niin tarkoitin sen yleisesti, en erikseen jollekin - vaikka se sattuikin nimim. Semperin kirjoituksen perään ja ketjuun, jonka aloitusaihe oli eri, kuin mistä minä kirjoitin.
Pelastettuja olemme totisesti ja kertakaikkian kerran kirkkudessa.
Vanhurskautus tapahtuu hetkessä, jolloin synnin palkka on maksettu.
Pyhitys tie jatkuu koko maallisen majamme ajan, jolloin synnin tarpeellisuus poistuu.
Kirkastus tapahtuu Herran tullessa takaisin ja herättäessään omansa viimeisenä päivänä kirkastettuun, uuteen ruumiseen, jolloin synnin mahdollisuus on kokonansa poistunut. Sitä ei enään ole, ei edes mahdollisuutta kompastua.
Tätä koko prosessia UT kutsuu pelastukseksi.
Kristus totisesti tuo pelastuksen tullessaa heille jotka Häntä odottavat!
Nyt, kiitos Jumalalle, saan vaeltaa pelastuksen alla, Kristustiellä! Tämä on tie jonka täydellä varmuudella tiedän johtavan ikuiseen autuuteen, kunhan Hänessä pysyn loppuun asti!
Pelastus on kuin mies joka pelastettiin hukkumasta vuolaaseen virtaan. Kun hän jalkansa kuivalle maalle armollisen auttajan tähden lopulta laski, oli hän totisesti turvassa, pelastettu eikä virralla mitään valtaa häneen silloin ollut, kunhan tämä ei koskeen koskaan itse päättäisi takisin hypätä. Pysykäämme siis kuivalla maalla ikuisesti kiitollisina pelastajallemme!
Samassa veneessä me olemme. Siis pelastusveneessä.
Ja tuon veneen kapteeni on Jeesus Kristus, Pelastaja Messias.
Tuossa pelastusveneessä olevien pelastettujen
pelastus on kokonaan Hänen käsissään.
http://www.youtube.com/watch?v=nneqAuYKWE4
Niko: >>Nyt, kiitos Jumalalle, saan vaeltaa pelastuksen alla, Kristustiellä! Tämä on tie jonka täydellä varmuudella tiedän johtavan ikuiseen autuuteen, kunhan Hänessä pysyn loppuun asti!
Mistähän sellainen opinkäsitys tulee, että uskova on automaattisesti pelastuva kun ja jos on kerran uskoon sisälle tullut.
Eihän sitä kukaan estä hyppäämästä pois pelastusveneestä ei teoriassa eikä teolokiassa eikä käytänössä.
Toki Raamatussa on lukuisa lupauskia...kuinka eikä kukaan ryöstä lampaita minun kädstäni jne... monella tapaa, mutat ne kyllä lienevät puhuvat eri asiaa kuin tämä.
Joka aamuhan se on uusi valinta kenen palveljia haluan olla tämän päivän tai hetken ajan. Ei niska punaisena, vaan linjavalintana levossa ja rauhassa Pyhässä Hengessä.
Vähän kuin lapsi aamulla huutaa pinnasängystä..IIiiiiiskäääää....mää heräsin jooo!
Kiitos käytännönläheisestä ja erinomaisen selkeästä tekstistä, joka osoittaa sinun oivaltaneen sen, mitä aloituksessa haluan todistaa.
Toinen pointti aloituksessa on se, miten meidän tulee kasvaa pelastukseen, jotta se turvallisesti yhä lähempänä meitä olisi.
Paljonpuhuva pinnasänky-allegoria ei ole kaukana tästäkään Pietarin, karhean kalastaja-apostolin, suorasta kehotuksesta:
"Ja halatkaa niinkuin vastasyntyneet lapset sanan väärentämätöntä maitoa, että te sen kautta kasvaisitte pelastukseen", 1.Piet.2:2.
Jumala ei pelasta ketään ilman heidän tahtoaan. Rakkautta ei voi pakottaa.
Uudessa taivaallisessa Jerusalemissa ei tule olemaan ainoatakaan joka ei siinne olisi tahtonut päästä, ei ainoatakaan kuka ei rakastanut enemmän Totuutta, kuin vääryyttää, ei ainoatakaan vastoin tahtoaan, ei ainoatakaan jonka sydämessä ei ole vapaa rakkaus Luojaansa kohtaan.
Jumala ei pakota ainoatakaan pysymään tykönänsä.
Koska Uudessa maassa ja uudessa Jerusalemissa on vain he jotka rakastavat, tehdään vain heidät uudeksi ja sen tähden tämä ikuisuus kestää. Sen tähden ei koskaan ole enään käyvä niinkuin Edenissä.
"Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään." Heb10:14
Pietari kirjoitti;
"Sillä jos he meidän Herramme ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen TUNTEMISEN kautta ovat päässeetkin maailman saastutuksia PAKOON, mutta niihin taas kietoutuvat ja tulevat voitetuiksi, niin on viimeinen tullut heille ensimmäistä pahemmaksi."
Pietari ei puhu sanallakaan tässä heistä jotka ovat vain kiinnostuneina kuuntelemassa opetusta, mutta eivät ole vielä tulleet uskomaan. Ainoakaan ihminen joka EI USKO, EI OLE HERRAN OMA, ei ole sellainen joka Jeesuksen Kristuksen TUNTEE!
Vain joka tuntee Herran, on Hänen omansa, on tämän tähden tullut pääsemään pakoon maailman saastutuksia, Kristuksen vaikuttaman voiman tähden. Yksikään joka ei usko, ei tähän koskaan kykene.
"Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Eihän oksa pysty tuottamaan hedelmää, ellei se pysy puussa, ja samoin ette pysty tekään, ellette pysy minussa." ( Jeesus Nasaretilainen )
Jeesus ei edellä puhunut heistä jotka eivät uskoneet alunperinkään, vaan Jeesus puhui omista oksistaan. Ihminen ei voi olla "oksana" Kristuksessa, olematta Hänessä ja Hänen omansa, Elämässä ja Elämän antajassa kiinni ja oksatettu! Näistä oksista, omista oksistaan Jeesus sanoi, että pysykää minussa!
Sillä Raamattu kertoo, kuin äärettömän vakavasta asiasta on kyse siinä, että on tullut tuntemaan Totuuden, tullut pestyksi ja Kristuksen Tien kulkijaksi, mutta antaa itsensä uudestaan maailman vieteltäväksi, tulee viettelyksen tähden käännyttyä pois suoralta Tieltä ja luopuu Elävästä Jumalasta;
Hebrealaiskirjeen kirjoittaja kirjoitti aivan kyynel silmin vedoten Rooman seurakunnan hebrealaisille uskoville, suurien seurakunnan vainon alla, jotta yksikään ei taipuisi edes kuoleman pelon alla julkisesti Herraansa kieltämään, sillä moisen seuraamukset ovat äärimmäisen vakavat;
"Sillä mahdotonta on niitä, jotka kerran ovat valistetut ja taivaallista lahjaa maistaneet ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet
ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia,
ja sitten ovat luopuneet-taas uudistaa parannukseen, he kun jälleen itsellensä ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja häntä julki häpäisevät." ( Hebrealaisille )
Se on Jumalan teko, että ihminen uskoo ja se on Jumalan hyvyys joka vetää syntistä parannukseen ja kiitos kaikesta kuuluu yksin Jumalalle!
Ja joka Kristuksessa on, armahdettuna, pelastettuna, iloitkoon runsaasti ja olkoon täysin varma siitä, että Hänessä pysyen ei kuolemalla ole mitään valtaa heihin. Mikään voima eikä valta voi riistää Herran omia Hänen kädestään.
Mutta aivan samoin kun ei Kalvinismi ole Raamatun opettama Totuus siitä kuinka ja ketkä Herra pelastaa, sillä Herran tahto on pelastaa jokainen, on myös ymmärrettävä se mitä Kristuksessa pysyminen tarkoittaa Sanan mukaan.
Aina ei savi suostu taipumaan valajansa tahtoon ja aivan samoin voi oksa kääntyä pois rungostaan, tulla pois leikatuksi, olla kelvoton palvelija.
Me heikkoina saviruukkuina tarkkaamme valajaamme ja Hänen töitään sidomme tämän heikon ymmärryksemme Hänen Sanaansa ja luotamme siihen mitä Hänen Henki meille kaikesta opettaa.
Jumalan pelko on viisauden alku ja sen tähden vaeltakaamme nöyrinä kaikessa loppuun asti.
Oppi siitä, että pelastuimme sinä hetkenä jona evankeliumin Sanan kautta uskoimme Herraan Jeesukseen ja nyt sen jälkeen emme koskaan, emme mitenkään voisi luopua, uskoa menettää, oli tekomme sen jälkeen mitä tahansa, asenteemme mitä tahansa ja vaelluksemme mitä tahansa, on hyvin vaarallinen eikä Sana mitään moisesta opeta.
Sellaisen ajattleun hedelmät ovat moninaiset. Sen ajattelun edessä on aivan kuin pakotettu olemaan uskomatta kaikki ne varoitukset joita Jeesus, Paavali, Pietari ja Hebrealaiskirjeen kirjoittaja uskoville "pois kääntymisestä" antoi.
Sellaisen opetuksen edessä on ikäänkuin pakotettu olemaan uskomati niihin varoituksen sanoihin kadotuksesta jotka Jeesus juuri omilensa antoi.
Silloin ei voi usko siihen Sanaa mitä Jeesus sanoi suuresta luopumuksesta, siitä että lopussa jopa valitut voivat tulla johdatetuksi harhaan ja eksytettyä... seuraukset ovat moninaiset.... ja tämä johtaa väistämäti aina eskatologiaan asti.
Näitä ei voi "kuitata sillä", että jokainen harhaan joutunut, ei koskaan edes ollut uskova.
Vaikuttava viesti sinulta, Niko, erittäin vaikuttava ja vakuuttava!
Nyt näet lopulta aiheelliseksi nostaa kunnon särmää oikeaan paikkaan; nimittäin Sanan kirkkaan totuuden ja kalvinistisen kohtalo-opin välille. Jumalan sana tuomitsee kalvinistisen harhan.
Kalamos ansaitsee kunnioituksen kuten olen jo aiemmin sanonut. Vaikka hänen henkilöönsä ei mitään moitteita suunnatakaan, niin hänen edustamansa oppi ansaitsee tulla paljastetuksi ja esille otetuksi Sanan totuuden valossa.
Eikö Jumalan tahto ole pelastaa jokainen?
Kirjoitit edellä, että he jotka Jeesuksen tuntevat, eli ovat Hänen kanssaan suhteessa, eivät ikinä huku. Mutta aivan samoinhan Pietari kirjoitti heistä jotka Hänet tuntevat, mutta silti tulevat jälleen maailman kietomiksi ja "luisuvat" pois...
Eikö samasta puhunut Hebrealaiskirjeen kirjoittaja puhuessaan anteeksi saamattomasta synnistä jos Pyhästä Hengestä osallinen kieltää Herran Jeesuksen.
Eihän kyse voinut olla heistä jotka eivät usko, sillä moni ristin vihollinen ja Herran kieltävä voi Jumalan voimasta kerran päästä totuuteen, parannukseen ja uskon. Ei siis hebrealaiskirjoittaja voinut kirjoittaa sanojaa ei-uskoville mainiten vaaran joutua tilanteeseen jossa parannuksen teko on mahdoton.
Siinä olen kalamos täysin samaa mieltä kanssasi, että Herra on Hän joka ihmistä vetää parannukseen ja Herra on Hän joka synnyttää ihmisen sydämeen uskon Totuuteen ja kunnia kaikesta kuuluu yksin Hänelle. Herran hyvyys on myös se, joka saa aikaan uudesti syntyneessä hyvää hedelmää, rakkautta, uskon töitä ja tahtomista ja tekemistä! Hedelmistään puu tunnetaan.
Ei näet uudesti syntyneen hyvä hedelmä ole hänen omaa ansiotaan, vaan kunnia siitä menee yksin Jumalalle. Mutta eikö ihminen myös Totuuden tuntemiseen tultuaan, Herran omana ole vapaa itse kätensä teot valitsemaan? Kuuntelemaan, olemaan kuulemati, toimimaan olemaan toimimati, tekemään olemaan tekemäti....
Sen tähden uskon Herran nimenomaan puhuneen omista oksistaan niillä sanoilla joilla puhui. Sen tähden uskon Herran antaneen vakavat nuhteensa 7 seurakunnalle, jotka uskon olevan meille jokaiselle opin sanat. Sanoihan Herra vuorisaarnassaan, että; "Te olette maan suola; mutta jos suola käy mauttomaksi, millä se saadaan suolaiseksi? Se ei enää kelpaa mihinkään muuhun kuin pois heitettäväksi ja ihmisten tallattavaksi."
Eikö maailman suola ole se joka uskoo, Herran oma? Miten suola saadaan mauttomaksi jos se lakkaa mausta? Ei mitenkään. Henrealaiskirjoittaja puhui juuri samasta.
On totta, että Kaikkivaltias Jumala on viisaudessaan niin suuri ja näkemisessään näkee niin paljon, että emme sitä ymmärrä. Hän näkee tulevan ja tietää kyllä jokaisen meidänkin kohtalon. Mutta Hän on Jumala joka toimii myös suhteessa ihmisten kanssa, kuuntelee omiansa ja Hänen kanssaan voi jopa neuvotella aivan kuten Aabraham teki puhuessaan sodoman kohtalosta.
Sen tähden minä itse otan molemmat, kaiken sen varoituksen sanan Jumalan pelossa ja nöyryydessä, mutta samalla kaiken sen lohdun, toivon ja varmuuden sanat siitä toivosta ja autuudesta! Uskon, että uskova nöyrässä vaelluksessaan tarvitsee molemmat.
Kiitän sinua kalamos tähän lopuksi siitä että olet kanssani käynyt aiheesta asiallista keskustelua. Sen sijaan surukseni olen huomannut että palstalla ilmapiiri on käynyt hyvin raskaaksi ja aivan liikaa ihmiset menevät asian sijasta henkilöihin syytöksineen... Se on surullista...
Rohkaisun sanaksi kalamos veljeni tahdon sanoa sinulle muistutukseksi palstan melskeiden keskelle tämän;
"Autuaita olette te, kun ihmiset minun tähteni teitä solvaavat ja vainoavat ja valhetellen puhuvat teistä kaikkinaista pahaa." ( Matteus )
Onko käymässä niin, että halvasta hernekeitosta myyt totuutesi.
Solvaajaksiko lopulta leimataan se, joka pysyy Jumalan sanan mukaisessa uskossa? Ei kai ihmisten suosio ja mukavan miehen maine ole sittenkin kallisarvoisempaa kuin totuuden evankeliumin järkähtämätön puolustaminen?
Raamatun mukaisesta opista rohkeasti kiinnipitäminen EI ole pahan puhumista, joksi nyt taidat totuudessa pysymisen leimata. Huojuminen kahtaalle kaikkia miellyttäen ei ole Totuuden tiellä kulkemista.
Ehkä et minua tarkoita, mutta silti tahdon taas kerran vakuuttaa: tarkoitukseni ei vähimmässäkään määrin ole solvata ketään tai puhua pahaa kenestäkään. Onhan oppeja arvioitava suoraan Jumalan sanan pohjalta. Siitä on paha puhe ja vainolainen kaukana, kun rakkautta totuuteen uskollisesti esillä pidetään.
"Vai päätänkö lihan mukaan, minkä päätän, niin että puheeni on sekä 'on, on', että 'ei, ei'? Mutta Jumala sen takaa, että puheemme teille ei ole 'on' ja 'ei.' Sillä Jumalan Poika, Kristus Jeesus, jota me, minä ja Silvanus ja Timoteus, olemme teidän keskellänne saarnanneet, ei tullut ollakseen 'on' ja 'ei', vaan hänessä tuli 'on.'" 2.Kor.1:17-19.
Kitkerä on puheesi minua kohtaan ja syyttävä. Mitä pahaa ja väärää olen sinulle tehnyt että moiset syytökset ja sanat päälleni laskit?
Vastaukseni oli kovin leppeä. Esittämäsi kysymyksen voisit aivan hyvin kääntää itsellesi.
Etköhän ole sen verran karaistunut Niko-hyvä, että hipiäsi kestää rehellisen keskustelun.
Haluatko kuitenkin kertoa, mikä sinuun sattui? Tutkaillaan asiaa, jos tunnet tarvetta siihen.
Eikö olisi reilua, että ilmaisisit ymmärrettävällä tavalla, ketä pidät kalamoksen solvaajana?
>>Rohkaisun sanaksi kalamos veljeni tahdon sanoa sinulle muistutukseksi palstan melskeiden keskelle tämän;
"Autuaita olette te, kun ihmiset minun tähteni teitä solvaavat ja vainoavat ja valhetellen puhuvat teistä kaikkinaista pahaa."
"Epämääräiset heitot eivät ainakaan puhdista ilmapiiriä!
Minusta alkaa tuntua siltä, että tämä keskustelupalsta on kerännyt suurimmaksi osaksi kaikkein lapsellisemmat ja kypsymättömimmät henkilöt paikalle. He, jotka etsivät omaa kunniaansa enemmän, kuin Jumalan kunniaa. Mielistellään ja selitellään ja vaaditaan tilille toisia ja niinkuin nyt tuosta Nikon kirjoituksesta huomaa, niin hän lohduttaa Kalamosta Semperin kirjoituksista, ottaen viattomasti esille Raamatun kohdan..ja itse on kuitenkin kirjoituksissaan esittänyt Kalamokselle, miten eritavalla asioista ajattelee!
En ymmärrä juurikaan tuollaista mielistelyä, mutta eipä minun tarvitsekaan..pääasia on, etten itse lankea tuollaiseen kenenkään kohdalla.
Greeen tulee varmasti vielä kommentoimaan tähänkin ketjuun, Nikon kirjoitukset luettuaan - voi sentään!!!
Kyllähän se lapsellisen ja tekopyhän vaikutuksen antaa tuollainen kaksimielinen "marssijärjestys", jonka hyvin kuvasit:
>>Mielistellään ja selitellään ja vaaditaan tilille toisia ja niinkuin nyt tuosta Nikon kirjoituksesta huomaa, niin hän lohduttaa Kalamosta Semperin kirjoituksista, ottaen viattomasti esille Raamatun kohdan..ja itse on kuitenkin kirjoituksissaan esittänyt Kalamokselle, miten eritavalla asioista ajattelee!
vaikkakin epäluulo siitä, että minunkin väitetään mielistelevän nousee väkisinkin mieleen.. no, en kuitenkaan siitä piittaa, kun olen jo tottunut palstalla olemaan ja erottamaan tietyt kirjoittajat toisistaan ja tiedän itse, mihin uskon ja mitä ajattelen.
Ylhäältä tulevaa viisautta siihen kuinka vastata oikein itse kullekin:
1. Piet. 3:9
Älkää kostako pahaa pahalla, älkää herjausta herjauksella, vaan päinvastoin siunatkaa; sillä siihen te olette kutsututkin, että siunauksen perisitte.
Vaikka sana selvästi sanoo ettei kovin monen kannata pyrkiä opettajaksi, niin pyrkyriys on kova, ehkä semper ainoana tällä palstalla täyttää puhtaan Raamatun opin opettajan ainekset tällä hetkellä. Hyvää jatkoa.
enkä kavahda niitä, jotka häntä pilkkaavat, vaan totean kanssasi: "..Semper ainoana tällä palstalla täyttää puhtaan Raamatun opin opettajan ainekset.." - eikä ainoastaan tällä hetkellä, vaan niinkauan, kuin minä olen hänen kirjoituksiaan palstoilta lukenut
Hyvää jatkoa sinullekin, toinen samaa mieltä!
Valehtelija, ivaaja ja pilkkaaja EI täytä mitään edellytyksiä, kun puhutaan mistä tahansa Raamatun sanaan liittyvästä. Raamatun sanan voi osata ulkoa vaikka etu- ja takaperin, mutta ihminen voi silti olla ulkona Kristuksen yhteydestä. Semperin lukuisat iva- ja pilkkakirjoitukset ja valheet ovat nähtävillä tällä palstalla (voin tarvittaessa tuoda tähän esille).
Se kunnia semperille suotakoon, hyvää jatkoa sinullekin, Samaa mieltä olen!
Niko, jätit epäselväksi, pidätkö oman kantasi vai kalamoksen.
Olisi reilua olla suoraviivainen ja johdonmukainen ottaessasi kantaa aloituksen (de facto) keskeiseen kysymykseen: perustuuko 'kerran-pelastettu-aina-pelastettu' -oppi Raamatun totuuteen.
Kantasi huojuu vähän samaan tapaan kuin erikoinen näkemyksesi makunsa menettäneen suolan saamisesta suolaiseksi:
Niko: >>>Eikö maailman suola ole se joka uskoo, Herran oma? Miten suola saadaan mauttomaksi jos se lakkaa mausta? Ei mitenkään.
Kalamos, ei Sana ole itsensä kanssa ristiriidassa.
Jeesus kertoi, että totisesti Hänen omansa saavat iänkaikkisen elämän eivätkä ikinä huku.
Jeesus sanoi myös omile oksilensa, että pysykää "minussa" niin Hän pysyy heissä. Samasta puhui myös Paavali kertoessaan siitä kuinka jalot oksat voidaan kerran oksastaa takaisin ja kielsi nyt muita oksia ylpistymästä, jotta eivät tulisi karsituksi.
Kuten edellisessä kirjoituksessani kerroin uskon tähän;
"Sen tähden minä itse otan molemmat, kaiken sen varoituksen sanan Jumalan pelossa ja nöyryydessä, mutta samalla kaiken sen lohdun, toivon ja varmuuden sanat siitä toivosta ja autuudesta! Uskon, että uskova nöyrässä vaelluksessaan tarvitsee molemmat."
Jumalan Sanan on kokonansa Totuus.
Ihminen ei voi olla Kristuksessa oksana ilman uudesti syntymistä.
Ilmestyskirja myös kertoo, että nimet on Karitsan kirjaan kirjattu hamaasta ikuisuudesta asti, mutta sama kirja myös kertoo siitä vakavasta varoituksesta kuinka joidenkin nimi tästä kirjasta voidaan pyyhkiä pois.
Ei kalamos aivan näinkään.
Vain pelastettu ja Jeesuksen oma ON ja TULEE oksastetuksi Kristukseen!
Silloin Elämän puun voima virtaa oksiin ja ne kukkivat ja kantavat hedelmää... mutta jos oksa ei tahdo pysyä puussaan, eikä suostu hedelmää kantamaan, se kuivettuu ja se leikataan pois!
Mutta ei Elämän puuhun, eli Jeesukseen Kristukseen oksteta ainoatakaan epäuskoista, vaan siihen oksastetaan vain uskon kautta!
Jäsentelinkö jälleen sanani niin epäselvästi, että sanomaani ei ymmärretä?
Pyrin sanomaan sen selvemmin;
Kristuksessa ei ole oksina yksikään joka ei usko.
Kristuksessa ei voi olla ilman uudestisyntymistä ja uskoa.
Kristukseen ei voi tulla oksastetuksi yksikään joka ei usko Elämän antajaan, Herraan Jeesukseen.
Etkö osaa lopettaa turhanpäiväistä höpötystä??
Ok. Poistan ketjusta turhat höpötykseni.
Ilmeisesti tuo viesti edellä oli tarkoitettu minulle...?
Kalamos on kunnianarvoisa keskustelija - ei sitä voi kiistää.
Mutta hänen itsepintaisuutensa "pelastus-plakkarissa"
(once saved - always saved) -opin puolustajana saavuttaa lähes
humoristisia piirteitä - tässäkin aloituksessa.
Kalamos 21.4.2013 13:26 >>Sinä siis vaadit, että minun pitäisi tässä ketjussa alkaa keskustelemaan aloittajan esille ottamien Raamatunkohtien eli Paavalin ja Pietarin pelastusta koskevien tekstikohtien jälkeen Jeesuksen opetuksesta koskien hedelmän kantamista?
Kilvoittelua vaaditaan uskontiellä. Pelastus ei ole itsestäänselvyys.
"Pysykää Minussa, niin Minä pysyn teissä.."
Vain pelastettu eli Jeesuksen oma voi kantaa hedelmää.
Jos meitä ei vielä ole irrotettu vanhasta puustamme,
ja oksastettu Kristukseen, me emme voi kantaa hedelmää.
Jokaiselle lienee selvää, ettei oksa itse tuota oksastusta tee.
Ja kun meidät on oksastetu Kristukseen,
niin edelleen on niin, että ilman Kristusta emme voi mitään tehdä.
Tarkoitus on, että me kannamme hedelmää koko vaelluksemme ajan.
Että me annamme ruumiimme eläväksi ja pyhäksi
Jumalalle otolliseksi uhriksi.
Ja sitten me kuolemme ja tulemme maaksi jälleen.
Ja sitten me saamme palkan, jos olemme sen ansainneet.
Mutta jos käy jostain syystä niin,
että oksastettu oksa ei jatkuvasti
täytykään Puussa kiertävästä Elämän nesteestä,
eli oksa ei olekaan voimallinen kantamaan hedelmää,
eikä myös ole vastustuskykyinen erilaisia kasvitauteja vastaan,
niin puutarhuri voi lyhentää tällaisen oksan elämänkaaren pituutta.
Tällaisen hedelmättömän ja kuivuvan ja puuhun kasvitauteja
levittävän viinipuun oksan Puutarhuri voi siis leikata pois.
Mutta ei suinkaan oksasta sitä enää takaisin vanhaan puuhunsa.
Se kuolee viinipuun oksana niinkuin viheriöivät oksatkin aikanansa.
Etpä voisi selkeämmin esille tuoda "once-saved-always-saved" oppia. Nimimerkki Niko on edellä tehnyt tyhjentävästi selväksi sen, että olet asettunut Jumalan sanaa vastustamaan.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11416379#comment-61202632-view
Rauha sinulle Kalamos. Jumala sinua totuuden tielle ohjatkoon.
Minua et kalamos pysty noilla "ekivaarin eväillä" narauttamaan.
Opin nimi on sinulle erittäin tuttu, olethan 'alaan' perehtynyt.
Ja vaikka ei "oppina" tuttu olisikaan, niin viestisi puhuvat puolestaan,
ne suorastaan huutavat tuota Raamatun vastaista harhaoppia.
Kysyt tietenkin, mitä harhaoppia?
Minä vastaan: sitä, että kiellät sen, mistä Pietari tässä varoittaa; "Sillä jos he meidän Herramme ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen TUNTEMISEN kautta ovat päässeetkin maailman saastutuksia PAKOON, mutta niihin taas kietoutuvat ja tulevat voitetuiksi, niin on viimeinen tullut heille ensimmäistä pahemmaksi."
>>Sillä Raamattu kertoo, kuin äärettömän vakavasta asiasta on kyse siinä, että on tullut tuntemaan Totuuden, tullut pestyksi ja Kristuksen Tien kulkijaksi, mutta antaa itsensä uudestaan maailman vieteltäväksi, tulee viettelyksen tähden käännyttyä pois suoralta Tieltä ja luopuu Elävästä Jumalasta;
Kalamos: >>Mutta jos käy jostain syystä niin, että oksastettu oksa ei jatkuvasti täytykään Puussa kiertävästä Elämän nesteestä, eli oksa ei olekaan voimallinen kantamaan hedelmää, eikä myös ole vastustuskykyinen erilaisia kasvitauteja vastaan, niin puutarhuri voi lyhentää tällaisen oksan elämänkaaren pituutta. Tällaisen hedelmättömän ja kuivuvan ja puuhun kasvitauteja levittävän viinipuun oksan Puutarhuri voi siis leikata pois. Mutta ei suinkaan oksasta sitä enää takaisin vanhaan puuhunsa. Se kuolee viinipuun oksana niinkuin viheriöivät oksatkin aikanansa.
"Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä.
Niinkuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään,
ellei se pysy viinipuussa,
niin ette tekään, ellette pysy minussa.".
Jeesus käytti tuossa ilmaisua
pysyä / jäädä / viipyä / majailla / asua / odottaa.
Jos me emme ole tällaisessa suhteessa Jeesuksen kanssa,
niin me emme jatkuvasti täyty Hänen Hengestään.
Eli silloin käy juuri niin kuin kirjoitin:
"oksastettu oksa ei jatkuvasti täytykään
Puussa kiertävästä Elämän nesteestä,
eli oksa ei olekaan voimallinen kantamaan hedelmää"
Oletpa ilkeä S.F.
>>>
...niin puutarhuri voi lyhentää tällaisen oksan elämänkaaren pituutta.
Tällaisen hedelmättömän ja kuivuvan ja puuhun kasvitauteja
levittävän viinipuun oksan Puutarhuri voi siis leikata pois.
Mutta ei suinkaan oksasta sitä enää takaisin vanhaan puuhunsa.
Se kuolee viinipuun oksana niinkuin viheriöivät oksatkin aikanansa.
Erottaa Kristuksen rakkaudesta voi ainoastaan synti pahuus ja sun liha.
Ef. 2:3
joiden joukossa mekin kaikki ennen vaelsimme lihamme himoissa, noudattaen lihan ja ajatusten mielitekoja, ja olimme luonnostamme vihan lapsia niinkuin muutkin;
Ef. 4:22
että teidän tulee panna pois vanha ihmisenne, jonka mukaan te ennen vaelsitte ja joka turmelee itsensä petollisia himoja seuraten,
Ef. 5:8
Ennen te olitte pimeys, mutta nyt te olette valkeus Herrassa. Vaeltakaa valkeuden lapsina
tähkäpää
Nuo sanat "ikäänkuin tulen läpi",
jotka sait kipuollessasi Herran edessä,
ovat samat, joita Paavali käyttää
näistä ihmisistä puhuessaan:
"Muuta perustusta ei kukaan voi laskea sen lisäksi,
mikä on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus.
Kuka sitten rakentaakin tälle perustukselle,
rakensipa kullasta, hopeasta, jalokivistä,
puusta, heinistä tai oljista,
itse kunkin työ tulee näkyviin.
Sen tuo ilmi se päivä,
joka ilmestyy tulessa,
ja tuli koettelee, millainen kunkin työ on.
Jos jonkun tekemä rakennus kestää, hän saa palkan.
Jos jonkun työ palaa, hän kärsii vahingon.
Itse hän kuitenkin pelastuu ikään kuin tulen läpi." (1 Kor 3:11-15)
Voi tätä Jumalan suuruutta ja Hengen voimaa!!
Näiden tekstiesi myötä koen, kuin palapelin palasia aseteltaisiin paikoilleen ja ne napsahtelevat omiin asemiinsa, niin kuin vain oikea pala voi oikeaan kohtaan asettu!
Olet ainakin yhdelle ihmiselle ollut Kalamos avaamassa Jumalan Sanan syvyyksiä ja olen kauttasi saanut sellaista keskusteluyhteyttä, johon Jumalallakin on tilaa ja mahdollisuutta päästä osallistumaan!
Kiitos! Jatketaan rukoillen!
Muista nyt hyvät opettajat ettei ole kyse uskovista itse jotka tulis olla pyhiä puhtaita ja täydellisiä puhumatta vanhurskaita ja nuhteettomia. Muista nyt että on kyse tällaisen uskovan työtä tekevä Jumalalle,, Jumalan Tahdon mukaan tai ei Jumalan Tahdon muka omien aivoituxensa muka ja joka on palava tulessa.
Meidän omat yritykset ja tekemiset palavat kerran tulessa. Jää vain se, mitä olemme tehneet Hänen tahtonsa mukaan Pyhässä Hengessä.