Elämän punainen lanka kadoksissa

Lopulta sain selville, että puolisoni oli pettänyt minua toisen miehen kanssa ja valehdellut tästä. Annoin tämän hänelle anteeksi mutta häntä asia jäi vaivaamaan, vaikka en koskaan tapahtuman jälkeen enään ottanut asiaa puheeksi. Puolisoni tunsi itsensä edelleen kahlituksi ja hän alkoi puhua mahdollisesta erosta. Päädyimme lopulta kokeilemaan avointa suhdetta, jotta hän saisi elää "kadonnutta nuoruuttaan". Puolisoani kuitenkin häiritsi, että minä en käyttänyt omaa optiotani. Minua taas häirtisi, että hän oli toisten miehien kanssa, enkä kestänyt sitä. Lopulta sanoin hänelle, että hän valitsee minut kokonaan tai ei minua ollenkaan. Erosimme sovussa...

Olin melko hukassa eron jälkeen. En saanut pidettyä elämääni koossa. Arkiasiat tuntuivat vaikealta ja menetin talouteni hallinnan, sillä ryyppäsin paljon. Tajusin, etten voi jatkaa näin, joten aloitin kilpailemisen taas. En kuitenkaan ollut enään onnellinen kuin harjoituksissa mutta sain kuitenkin nyt nukuttua, koska olin reenien jälkeen väsynyt. Sitten tapasin yhden naisen, jonka kanssa sovimme ettemme ala seurustelemaan. Olisimme vain toistemme olkapäänä. Elämä alkoi taas maistumaan. Sitten tapaamiset loppuivat ja olin taas hukassa. Loukkaannuin harjoituksissa, jonka vuoksi en voinut enään urheilla muutamaan viikkoon.

Tästä seurasi kahden viikon ryyppy putki. Sitten tapasin todella ihanan naisen, jonka kanssa meillä synkkasi heti. Tapailimme muutaman kerran ja aloitimme seurustelun. Olemme olleet nyt yhdessä 3kk ja elämä hänen kanssaan on ihanaa. Tunnen itseni onnelliseksi hänen kanssaan. Olen kertonut hänelle aiemmasta suhteesta ja erosta pääpiirteittäin sen, mitä hän on halunnut kuulla. En ole tilittänyt eroani hänelle. Kerroin myös, että olen ollut todella masentunut eron jälkeen mutta nyt menee kuitenkin paremmin.

Mutta se ei ole totta. Olen edelleen masentunut, kun olen yksin ja arjen pyörittämien tuntuu työläältä. Ainoa poikkeus on, että kaikki mikä liittyy häneen tuntuu mielekkäältä. Kulutan melko paljon vapaa-aikaani miettien, että miten voisin piristää tai yllättää hänet. Jos yritän keskittyä johonkin toiseen asiaan tunnen itseni alakuloiseksi ja masentuneeksi enkä saa asioita hoidettua. Olen oikeastaan iloinen vain hänen kansaan. En enään haikaile exäni perään vaan tunnen todella rakastavani nykyistä kultaani. En tiedä olenko valmis seurustelemaan mutta en halua olla yksinkään enkä todellakaan halua menettää häntä. Olisimpa tavannut hänet myöhemmin.

Olen käynyt ammattiauttajan luona juttelemssa asiosta mutta en kokenut sen johtavan mihinkään. Haudon näitä asioista yksin päässäni, sillä en halua avautua rakkaalleni, koska pelkään menettäväni hänet. Tai kerron minä hänellä, että olen ollut paremmasakin jamassa mutta en koko totuutta. Nyt minua ärsyttää, etten voi olla hänelle täysin rehellinen. Tunnen olevani paha ihminen. En oikeastaan edes ymmärrä miksi hän haluaa olla kanssani. Hän sanoo rakastavansa minua.

Minulla ei ole kavereita kelle voisin asiasta puhua, joten kirjoitin tämän tänne. En edes tiedä miksi. Minusta vain tuntuu, että pää räjähtää, jos en yritä käsitellä näitä asiota jotenkin.

saisko jonkun tiivistelmän. jaksa lukea

Minusta tuntuu, ettet osaa elää itsellesi. Omillasi olet sössinyt raha-asioita ja juonut viinaa, toki myös tehnyt hyvän ryhtiliikkeen aloittamalla urheilun ja käymällä ammattiauttajan luona!

Kolme kuukautta on lyhyt aika suhteessa ja siinä mielessä pidän oikeana sitä, ettet vuodata kaikkia sisimpäsi tuntoja tytölle. Joistain asioista on toki hyvä puhua, etenkin jos koet, että et ole täysin oma itsesi tai että käyttäydyt joissain tilanteissa eri tavalla kuin ennen (jos muutos on huonompaan tai oma reaktio johonkin asiaan tuntuu kohtuuttomalta).

Olet edellisessä suhteessasi tehnyt paljon myönnytyksiä puolisosi suhteen (kilpaurheilun lopettaminen, hauskanpidon sietäminen), ehkä joskus jopa liikaa. Siksi minusta tuntuu, ettet osaa elää itsellesi. Hälyyttävää on myös nykyisen rakkaasi ajatteleminen kaiken aikaa silloin kun olette erossa. Se kuulostaa takertuvalta, sellaiselta, ettei sinulla ole elämää sillä aikaa kun tyttöystäväsi tekee omia juttujaan.

Alakuloisuus ja kyvyttömyys asioiden aloittamiseen ovat masennuksen merkkejä. Lievää masennusta voi hyvinkin hoitaa mm. liikkumalla, huolehtimalla oikeanlaisesta ravinnosta ja nukkumalla oikein. Tärkeintä on myös mielialan nostaminen.

Joten. Mitkä ovat sinun omia asioitasi? Mistä olet joskus saanut mielihyvää? Urheilusta selkeästi. Entä musiikki? Leffat? Luonto? Ruoka? Ota mikä tahansa, pienikin asia, ja toista sitä. Voit myös etsiä uusia tapoja nauttia. Et kerro, minkälaista urheilua harrastat. Voisitko ajatella jotain ryhmässä tehtävää juttua, sählyä tms., josta voisit saada myös uusia kavereita?

Jos ainoa asia, josta saat iloa, on tyttöystäväsi, vyörytät vastuun omasta onnellisuudestasi hänen niskoilleen. Sitä et halua tehdä, koska kukaan ei voi ottaa sellaista vastuuta vastaan. Yrittää voi, mutta todennäköisesti siinä käy erittäin huonosti. Koska sitten hän on vastuussa myös silloin, kun sinä olet onneton.

Ammattiauttajan luona käyminen on todella hyvä juttu. Auttajia on kuitenkin erilaisia, siinäkin asiassa henkilökemiat voivat olla merkityksellisiä. Usein on kuitenkin niin, että ammattilainen näkee tilanteen kokonaisuutena paremmin ja kenties kertoo jo jotain, jota et ole valmis kuulemaan. Eli esimerkiksi ratkaisuehdotukset tuntuvat turhilta, tai sitten sinusta tuntuu siltä, ettei hän oikeasti ymmärrä tilannettasi. Ongelmasi on tietenkin sinulle ainutkertainen, mutta samankaltaisuutta monien elämäntilanteeseen löytyy varmasti. Suosittelen siis jatkamaan käyntejä tai etsimään muunlaista vertaisverkostoa, jotta et hautoisi asioita päässäsi vaan saisit oivalluksia siitä, että muillakin on samanlaisia tunteita tai tilanteita taustallaan ja että asioista voi selvitä.

Yksi selvitettävä asia on varmasti exän uskottomuus, jos se heijastuu luottamuspulana nykyiseen suhteeseen. Jos ei, niin hyvä. Oma epävarmuus saattaa joskus johtaa kohtuuttomiin vaatimuksiin toista kohtaa. Jos nykyinen rakas lähtee baariin yksin tai omien kavereidensa kanssa, pelottaako sinua?

Olet vielä nuori, joten seurustelun vakiinnuttamisella ei ole mitään kiirettä eikä sille ole mitään muotoa. Jos tuntuu hyvältä, niin voitte sopia vaikka vain se, että te kaksi olette siinä suhteessa, ettette tapaile muita ja muuten etenette siten kuin tuntuu hyvältä. Mikään kiire ei ole muuttaa yhteen tai mennä kihloihin tai perustaa perhettä. Ehdit tehdä ne vielä moneen kertaan. :)

Etsi siis niitä asioita, jotka tuottavat iloa. Rakastu rutiineihin ja aikatauluihin. Pakota itsesi tekemään asioita, sekä mukavia että inhottavia. Tee. Mieti kyllä myös ja pohdiskele, lue vaikka sopivaa kirjallisuutta (kirjastosta löytyy kyllä kaikenlaista ja netistäkin, mutta muista lähdekritiikki... Väestöliiton sivuilta voi vaikka lueskella parisuhteen karikoista yms.), puhu asioista jonkun kanssa, on se sitten ammattiauttaja tai esimerkiksi omat vanhemmat, ylipäänsä tuo esille sitä miltä sinusta tuntuu. Kaikkea ei ole pakko jakaa ja itse asiassa ajatusten pilkkominen osiin voi helpottaa itseäsikin; jaksat ratkaista yhden asian kerrallaan eikä elämä tunnu yhdeltä ongelmaklöntiltä.

On muuten oikeasti hienoa jo pelkästään se, että pystyt noin fiksusti jäsentämään asioitasi ja ongelmiasi, se on jo iso askel oikeaan suuntaan! Anna siis itsellesi myös kehuja heti kun teet jotain ongelmiesi ratkaisemiseksi.

Nykyinen rakkaasi haluaa olla kanssasi, koska olet juuri sellainen kuin olet ja sellaisena hyvä ihminen. Jokainen on jollain tavalla epätäydellinen, mutta jollekulle, sillä hetkellä, juuri se oikea.