Mietin että missä vaiheessa muut olette kertoneet erosta lähipiirille, vanhemmillenne ja sisaruksillenne? Kai se riippuu tapauksesta, mutta haenkin lähinnä eri kokemuksia että millon kukakin on kertonut. Eron tultua vireille, kakkosvaiheen jälkeen, vai koska?
Erosta kertominen
14+2
37
5281
Vastaukset
- judgedredd1
Jos on aikuisista kysymys pitäisi ainakin lapsille ja lähiomaisille kertoa asiasta "etukäteen". Se olisi selkärankaista.
Muille voi kertoa sitten kun sopii.
Selkärangattomat ja epäkypsät ei ehkä kykene asiaan lainkaan?- -isoiita-
Sen ymmärrän, että kotona asuville lapsille kerrotaan heti, kun eropäätös on tehty, koska ero koskettaa heitä. Ja myöskin aikuisille lapsille on korrektia kertoa tulevasta erosta. Mutta en ymmärrä miksi muille sukulaisille pitäisi kertoa etukäteen.
EIkö aikuiset ihmiset elä itsenäistä elämää ja ero on hyvin henkilökohtainen asia joka ei minusta kuuluu muille. Ennen kuin on asian valmis kertomaan. Ei minusta siitä atrvitse varoitella lähipiiriä.
Pahimmassa tapauksessa se lähipiiri alkaa vaan manipuloimaan eeroa vastaan tai neuvomaan, miksi ei kannattaisi erota. Ja kuitenkaan kukaan muu kuin pari itse ei tiedä kuinka asiat todella ovat.
Itse aikoinani ajattelin kanssa kunnia-asiana ja luottamuksen osoituksena kertoa heti ja varoitella vanhempiania tulevasta erosta. En todellakaan osannut odottaa, että sieltä tulee sellainen neuvojen ryöppy. - sjjdfdfdf
Onko sinusta selkärankaista ja kypsää nimitellä tuntemattomia ihmisiä selkärangattomiksi ja epäkypsiksi? Mihin pyrit tällaisella turhalla arvostelulla?
Jokainen kertokoon silloin, kun parhaimmalta tuntuu. Miksi tätä on niin vaikea hyväksyä?
- Kun oli varma juttu
Sen jälkeen kun olin tehnyt varman päätöksen erosta ja oli olemassa erilliset asunnot ja ex oli muuttamassa pois. Auttoi, sillä ei tarvinnut kuunnnella hyväntahtoista aviokriisneuvontaa, eikä huolestuttaa läheisiä omassa epävarmuudessa, kun en ollut itsekään aivan varma mitä tulevaisuudessa tapahtuu.
- se oppinut
sukulaisilta ei kannata kysellä yhtään mitään..
- Niin tässä oli
kyse kertomisesta eikä minkään asian kyselemisestä.
- 20+17
Me kerrottiin sukulaisille heti seuraavana päivänä, kun avioerohakemus oli laitettu postiin.
Lapsille kerrottiin muutamaa päivää myöhemmin, kun olimme ensin saaneet varmaa tietoa siitä kuka tulee asumaan missäkin ja koska muutetaan. - eronnutmies
Me kerrottiin yhdessä lapsille sitten kun oli selvää kuka muuttaa ja minnekin. Epävarmuuden aika on pahin kaikille, erityisesti lapsille.
- uusmies
Itse teen niin, että minulla on uusi mies valmiina ja asunto mihin muuttaa. Siinä vaiheessa voi asiasta kertoa , ei aiemmin.
- ------------
Vanhemmille ja sisarelleni jouduin tietyistä syistä uskoutumaan ex-liittoni ongelmista. He huokaisivat helpotuksesta, kun viimein kerroin heille hakeneeni eroa. Samoin tekivät lapset.
- Turvaa vanhempiisi
Mielestäni olet edennyt asiassa oikein, olet kertonut ongelmista jo vaiheessa, jolloin eroasia ei ole ollut edes esillä.
Lapsesi ja vanhempasi saivat käsityksen asioista jo aikaisessa vaiheessa ja eroamisesi oli heillekin helpotus, sillä he olivat kuulleet ja varmasti näin myös osanneet nähdä syyt eroonne, he pystyivät olemaan sinulle tukena tässä vaikeassa asiassa ja uskon välienne olevan entistäkin paremmat nyt.
Tuossa edellä juuri kävi esiin, että asiosita ei oltu kerrottu vanhemmille eikä lapsille ja se aiheutti sitten pahaan tilanteeseen paljon pahaa. Tietenkin he olivat kaikesta täysin sekaisin, onhan se hirvittävä pommi pudottaa läheisilleen, joihin lapset ja vanhemmat kuuluvat.
Eron myötähän vanhemmista tulee viranomaisillekin eronenen lähiomainen, jolle ilmoitetaan asiosita, sillä alaikäiset lapset eivät niitä voi olla.
Ero on vakava asia kaikille läheisille tahoille.
On tietenkin aina tapauksia, joissa vanhempien lasten välit ovat lähes olemattomat, mutta näkisin, että silloin vanhemmat ovat niitä vanhempia, jotka eivät välitä lapsistaan, olette jääneet ilman vanhempienne tukea. Toivottavasti ette jatka samaa omiin lapsiinne.
Kuitenkin useimmilla on välittävät vanhemmat, joille olisi sentään hyvä kertoa perheen ongelmista, jotta hekin osaavat ymmärtää olla erossa tukenanne eivätkä tuomitsijoina.
Tuskin kukaan haluaa jokaista ripausta tietää lapsensa avioliitosta tai parisuhteesta ja toivoisi ennenkaikkea lapselleen onnellista elämää.
On hyvin tärkeää eron ajatusten aikaisessa vaiheessa tuoda esiin edes jonkinlaista tietoa, jotta vanhampanne osaisivat ollakin tukena, sillä silloin elämä sentään jollakin tasolla voisi jatkua ilman paineita, eiköhän niitä ole riittämiin sen elämän viemisessä eteenpäin varsinkin pienten lasten kanssa, vanhemmistanne olisi suurta apua ihan varmasti. - -helena-
Turvaa vanhempiisi kirjoitti:
Mielestäni olet edennyt asiassa oikein, olet kertonut ongelmista jo vaiheessa, jolloin eroasia ei ole ollut edes esillä.
Lapsesi ja vanhempasi saivat käsityksen asioista jo aikaisessa vaiheessa ja eroamisesi oli heillekin helpotus, sillä he olivat kuulleet ja varmasti näin myös osanneet nähdä syyt eroonne, he pystyivät olemaan sinulle tukena tässä vaikeassa asiassa ja uskon välienne olevan entistäkin paremmat nyt.
Tuossa edellä juuri kävi esiin, että asiosita ei oltu kerrottu vanhemmille eikä lapsille ja se aiheutti sitten pahaan tilanteeseen paljon pahaa. Tietenkin he olivat kaikesta täysin sekaisin, onhan se hirvittävä pommi pudottaa läheisilleen, joihin lapset ja vanhemmat kuuluvat.
Eron myötähän vanhemmista tulee viranomaisillekin eronenen lähiomainen, jolle ilmoitetaan asiosita, sillä alaikäiset lapset eivät niitä voi olla.
Ero on vakava asia kaikille läheisille tahoille.
On tietenkin aina tapauksia, joissa vanhempien lasten välit ovat lähes olemattomat, mutta näkisin, että silloin vanhemmat ovat niitä vanhempia, jotka eivät välitä lapsistaan, olette jääneet ilman vanhempienne tukea. Toivottavasti ette jatka samaa omiin lapsiinne.
Kuitenkin useimmilla on välittävät vanhemmat, joille olisi sentään hyvä kertoa perheen ongelmista, jotta hekin osaavat ymmärtää olla erossa tukenanne eivätkä tuomitsijoina.
Tuskin kukaan haluaa jokaista ripausta tietää lapsensa avioliitosta tai parisuhteesta ja toivoisi ennenkaikkea lapselleen onnellista elämää.
On hyvin tärkeää eron ajatusten aikaisessa vaiheessa tuoda esiin edes jonkinlaista tietoa, jotta vanhampanne osaisivat ollakin tukena, sillä silloin elämä sentään jollakin tasolla voisi jatkua ilman paineita, eiköhän niitä ole riittämiin sen elämän viemisessä eteenpäin varsinkin pienten lasten kanssa, vanhemmistanne olisi suurta apua ihan varmasti.Irselle kävi niin, että aikoinani luottamuksen osoituksena kerroin vanhemmilleni tulevasta erosta.
Ja mitä he tekivätkään. Tietämättä asioiden taustoja tarkemmin alkoivat neuvojaan ja puhumaan minua jälkeenpäin ajatellen ympäri. Kysyin silloin, että eikö minun onni ole tärkeä vastaus oli, että kun olit niin kaunis morsian, avioliitto on instituutio ja että toivovat minun olevan onnellinen mieheni kanssa.
Olin järkyttynyt ja pöyristynyt. Ihmiset jotka olivat ai´na kannustaneet omiin ratkaisuihin ja sanoneet tukevansa käyttäytyivät noin.
Olisin sillä hetkellä tarvinnut sitä tukea ja siksikin heille asiasta ilmoitin. Muutenkin asian kertominen oli vaikeaa ja pätöksen teko. Joten tuollainen ryöppy teki todella hallaa. Noinkin läheisiltä ihmisiltä. - -ella_l-
Turvaa vanhempiisi kirjoitti:
Mielestäni olet edennyt asiassa oikein, olet kertonut ongelmista jo vaiheessa, jolloin eroasia ei ole ollut edes esillä.
Lapsesi ja vanhempasi saivat käsityksen asioista jo aikaisessa vaiheessa ja eroamisesi oli heillekin helpotus, sillä he olivat kuulleet ja varmasti näin myös osanneet nähdä syyt eroonne, he pystyivät olemaan sinulle tukena tässä vaikeassa asiassa ja uskon välienne olevan entistäkin paremmat nyt.
Tuossa edellä juuri kävi esiin, että asiosita ei oltu kerrottu vanhemmille eikä lapsille ja se aiheutti sitten pahaan tilanteeseen paljon pahaa. Tietenkin he olivat kaikesta täysin sekaisin, onhan se hirvittävä pommi pudottaa läheisilleen, joihin lapset ja vanhemmat kuuluvat.
Eron myötähän vanhemmista tulee viranomaisillekin eronenen lähiomainen, jolle ilmoitetaan asiosita, sillä alaikäiset lapset eivät niitä voi olla.
Ero on vakava asia kaikille läheisille tahoille.
On tietenkin aina tapauksia, joissa vanhempien lasten välit ovat lähes olemattomat, mutta näkisin, että silloin vanhemmat ovat niitä vanhempia, jotka eivät välitä lapsistaan, olette jääneet ilman vanhempienne tukea. Toivottavasti ette jatka samaa omiin lapsiinne.
Kuitenkin useimmilla on välittävät vanhemmat, joille olisi sentään hyvä kertoa perheen ongelmista, jotta hekin osaavat ymmärtää olla erossa tukenanne eivätkä tuomitsijoina.
Tuskin kukaan haluaa jokaista ripausta tietää lapsensa avioliitosta tai parisuhteesta ja toivoisi ennenkaikkea lapselleen onnellista elämää.
On hyvin tärkeää eron ajatusten aikaisessa vaiheessa tuoda esiin edes jonkinlaista tietoa, jotta vanhampanne osaisivat ollakin tukena, sillä silloin elämä sentään jollakin tasolla voisi jatkua ilman paineita, eiköhän niitä ole riittämiin sen elämän viemisessä eteenpäin varsinkin pienten lasten kanssa, vanhemmistanne olisi suurta apua ihan varmasti.Minulla on enää elossa isä. Lieneekö miesyen tapa, mutta kyllä minun isäni tuumasi kolmanen puheluni jälkeen, kun purin tuntojani ja tunteitani erosta, että minä en jaksa kuunnella sinun paskojasi. Että omien tuntojen ja tusaanteiden purkaminen on omien paskojen kaatamista toisen niskaan. Että joko tyydyt tilanteeseen tai eroat. Mieti tarkkaan mitä teet. Ja asunnosta lunastat puolet pois puolisoltasi. Ja löi luurin korvaan kiinni. Sen koomin ei ole kysynyt kuinka voin tai mitä eroasialle kuuluu.
Arvata saattaa ettei tee mieli puhua ko. asiasta isälleni. Päätin, etät jos ero tulee en kerro isälleni kuin vasta sitten, kun asia on selvä. Tai ehkä sitten vasta jos se joskus tulee puheeksi. - Äiti erotuomarina
-helena- kirjoitti:
Irselle kävi niin, että aikoinani luottamuksen osoituksena kerroin vanhemmilleni tulevasta erosta.
Ja mitä he tekivätkään. Tietämättä asioiden taustoja tarkemmin alkoivat neuvojaan ja puhumaan minua jälkeenpäin ajatellen ympäri. Kysyin silloin, että eikö minun onni ole tärkeä vastaus oli, että kun olit niin kaunis morsian, avioliitto on instituutio ja että toivovat minun olevan onnellinen mieheni kanssa.
Olin järkyttynyt ja pöyristynyt. Ihmiset jotka olivat ai´na kannustaneet omiin ratkaisuihin ja sanoneet tukevansa käyttäytyivät noin.
Olisin sillä hetkellä tarvinnut sitä tukea ja siksikin heille asiasta ilmoitin. Muutenkin asian kertominen oli vaikeaa ja pätöksen teko. Joten tuollainen ryöppy teki todella hallaa. Noinkin läheisiltä ihmisiltä.-helena-lle
Minunkin äitini taisteli avioeroani vastaan ja heittäytyi "lempivävynsä" puolelle. Minä olin kuulemma kiittämätön, vaikka olin niin hyvän miehen napannut.
Miehestäni tuli vuosien varrella aivan kaamea sadisti, nykyisin sellaisia ihmisiä nimitellään helposti "narsistiksi". Ulkokultaiselle äidilleni merkitsi kuitenkin enemmän mieheni hulppea asema ja hurmaava käytös (sivullisten läsnäollessa). isä oli äidilleni liian tavallinen aviomies, mutta vävy oli sentään anopin tasoa.
Ero oli siten tuplasti vaikea, sillä jouduin taistelemaan eron sekä miehen että äitini vastustaessa yhteisrintamana. Olisi ollut helpointa hoitaa asia salassa ja ilmoitusluontoisena asiana sitten jälkeenpäin. Mutta en minäkään sitä arvannut, olinhan aina saanut lapsuudenkodissani vahvasti tukea päätöksilleni.
Nyt siskonikin erosi ja äiti häpeää sitä ihan sikana. Näin elämässään epäonnistuneet tytöt hän on kasvattanut. Kaikkein paras olisi ollut, ettei äidille olisi koskaan tarvinnut raportoida yhtäkään avioliittoa tai avioeroa. Ei ennen eikä jälkeenpäin. - -Helena-
Äiti erotuomarina kirjoitti:
-helena-lle
Minunkin äitini taisteli avioeroani vastaan ja heittäytyi "lempivävynsä" puolelle. Minä olin kuulemma kiittämätön, vaikka olin niin hyvän miehen napannut.
Miehestäni tuli vuosien varrella aivan kaamea sadisti, nykyisin sellaisia ihmisiä nimitellään helposti "narsistiksi". Ulkokultaiselle äidilleni merkitsi kuitenkin enemmän mieheni hulppea asema ja hurmaava käytös (sivullisten läsnäollessa). isä oli äidilleni liian tavallinen aviomies, mutta vävy oli sentään anopin tasoa.
Ero oli siten tuplasti vaikea, sillä jouduin taistelemaan eron sekä miehen että äitini vastustaessa yhteisrintamana. Olisi ollut helpointa hoitaa asia salassa ja ilmoitusluontoisena asiana sitten jälkeenpäin. Mutta en minäkään sitä arvannut, olinhan aina saanut lapsuudenkodissani vahvasti tukea päätöksilleni.
Nyt siskonikin erosi ja äiti häpeää sitä ihan sikana. Näin elämässään epäonnistuneet tytöt hän on kasvattanut. Kaikkein paras olisi ollut, ettei äidille olisi koskaan tarvinnut raportoida yhtäkään avioliittoa tai avioeroa. Ei ennen eikä jälkeenpäin.Kiitos silloin oman tarinasi jakamisesta. Tuntui hyvältä, että joku ymmrätää.
Sinulla oli voimia ja älyä taistella molempia vastaan. Minä olin niin tyhmä ja nuori silloin, että uskoin vanhempiani. jäi avioliittoon.
Minulla vanhempani eivät ajatteleett asemaa, mutta vilpittämästi tykkäsivät vävystään. Uskon, että tämä ainakiJäin avioliitton ja olen elänyt sinänsä kilti ja ukavan miehen kanssa nyt pystyyn kuolleessa liitossa jo yli kymmenen vuotta. Miehen joka ei puhu mitään, jonka kanssa emme tee mitään. Emme vietä lomia yhdessä. Emme koskettele toisiamme, emme halaa. Selibaatissa olemme eläneet toistakymmentä vuotta. Huvittavinsa tässä on se, että kukaan ei nyt muista mitä on neuvonut ja opeastanut tekemään, sikis koska ovat vanhempia ja kokeneempia avioliitossa. Nyt kauhistellaan minkälainen liitto meillä on. Tällä järjellä en kertoisi avioerosta etukäteen, kun kerta toisen päästöstä ei kunnioiteta.
- sinun onni mil
Parahin Helena, kirjoitat loukkaantuneesi vanhempisesi ajatuksista ja samalla kirjoitat, " Tietämättä asioiden taustoja tarkemmin".
Taisit jättää vanhemmillesi kertomatta jotakin tarpeellista. Kyllä vanhammat ymmärtävät tukea jos asiat kerrotaan heille oikein .
Kysyisin sinulta yhden kysymyksen, mikä se sinun onni sitten oli ??
Kaikki ei vain ole niin yksinkertaista, että jokainen ajattelee aivan samoilla sanoilla ja samalla tavalla. Uskon sinunkin asiaasi liittyvän hyin paljon asioita, joita et ole kertonut.- -helena-
Kyllä minä kerroin ihan kaiken. Toisaalta en ymmärrä miksi vanhemmille pitäisi edes kertoa kaikkea. Tai yleensäkään mitään. Avioero on kuitenkin kahden ihmisen kauppa niin kuin avioliittokin, joka ei kuulu toisille. Vastaan tulee jo lojaliteetti puolisoa kohtaan, ettei halua kertoa toisen asioita ja/tai asioita, jotka eivät ole edullisia toiselle. Ja et myöskään halua välttämättä kertoa kovin intiimejä ja/tai yksityiskohtaisia asioita. Etkä myöskään ole välttämättä sillä hetkellä valmis kertomaan kaikkea tai mitään. Vaan kerrot, kun olet siihen valmis.
Itse ainakin vanhempana luottaisin, että olen lapseni niin kasvattanut, että hän osaa tehdä oikeat ratkaistu, enkä niitä kyseenalaistasi. Niin kuin en kyseenalaistaisi jonkun läheisien ihmisen esim. ystävän eropäätöstä. Tukisin sitä ja uskoisin, että kertooa aina sen minkä kulloisella hetkellä haluaa ja on valmis kertomaan.
Tietätämättä taustoja tarkemmin tarkoitin, että en kertonut pieniä yksikohtia, joilla ei ole merkitystä kokonaisuuden kannalta ja joidenka kertominen olisi loukannut puolisoni intimiteettiä. Myöskään en kertonut asioita jotka tulevat selkeästi toisen suvusta "henkisenä perintönä" ja asioiden psykologista taustaa ja merkitystä. Esim. naisella, jolle äitiys on ollut kaikki kaikessa ja usein myös onneton avioliitto on usein taipumusta toivoa, että lapsi menee naimisiin hänen kopionsa kanssa. Jolloin hän voi kokea onnistuneessa edes äitiydessä.
Ihmisillä on myöskin halu nähdä asiat omalla tavallaan. Kyllä minulle ainakin sanottiin, että vain kuvittelen asioita. Vaikka totuus oli toinen. Monella ihmisellä on halua nähdä asiat "onnellisesti".
No minun onni olisi ollut ottaa ero miehestä joka meni naimisiin kanssasi, koska niin oli tapana tietyssä iässä ja koska hän nyt sattui ajautumaan elämässä tuohon tilanteeseen. MIehen joka ei tiedä mitä elämältään haluaa ja minkälaisen kumppanin haluaa. - -Helena-
Lisään vielä, että kyllä minulle molemmat vanhemmat nimenomaan painottivat, että koska olen naimisiin mennyt siinä pitää pysyä oli minkälaista oli. Ettei onnella ja rakkaudella ole mitään merkitystä, että avioliitto on instituutio, jota pitää pitää yllä, jos siihen on lähtenyt.
Kun kerroin asioista, jotka olivat eron syynä, ja ne olivat ihan painamia syitä, minulle vain sanottiin, että olisi pitänyt tietää etukäteen. Vaikka ne olinkin etukäteen selvittänyt, mutta minulle valehdeltiin ne. - Ärsyynnyin
-Helena- kirjoitti:
Lisään vielä, että kyllä minulle molemmat vanhemmat nimenomaan painottivat, että koska olen naimisiin mennyt siinä pitää pysyä oli minkälaista oli. Ettei onnella ja rakkaudella ole mitään merkitystä, että avioliitto on instituutio, jota pitää pitää yllä, jos siihen on lähtenyt.
Kun kerroin asioista, jotka olivat eron syynä, ja ne olivat ihan painamia syitä, minulle vain sanottiin, että olisi pitänyt tietää etukäteen. Vaikka ne olinkin etukäteen selvittänyt, mutta minulle valehdeltiin ne.Miksi nykyisin mennään avioliittoon laput silmillä?
Määrätyssä iässä perustetaan perhe, hankitaan lapset, omakotitalo jne. Kuitenkaan ei edes alussa ole vastapuoleen tutustuttu tarpeeksi, puhumattakaan mistään oikeasta rakastumisesta.
Jonkun vuoden päästä itketään, kun ei ole rakkautta eikä mitään. Ei kestetä minkäänlaista vastoinkäymistä, eikä löydy taistelutahtoa oman perheen puolesta.
Ei pohdita aikuismaisesti esim. lasten kohtaloa eron jälkeen. Sankoon kuka mitä hyvänsä, niin aina lapset jää heikoimmalle.
Poislukien tietysti väkivalta-tai alkoholitausta!
Eikä ole mikään ihme, että isovanhemmat yrittävät vielä taivuttaa ajattelemaan tilannetta pidemmällä tähtäimellä.
Jokaisella meistä on ollut elämässään kivikkoista nuorempana, mutta vahvalla tahdolla on pärjätty.
Tosin uskon, että ainakin meidän ikäluokassa mentiin useimmiten puhtaasta rakkaudesta avioliittoon. Luvattiin rakastaa niin myötä-kuin vastamäessäkin!
Eikä myöskään alettu lähes alaikäisenä jo elämään parisuhteessa...seurustelttiin jopa vuosia ja tutustuttiin huolella.
Itsekkäästi ajattelevat nuoret eivät tunnu ottavan huomioon, että kuinka laajaan piiriin heidän avioeronsa vaikuttaa...
Kuten tästäkin ketjusta sai lukea, että eihän asian pitäisi edes lähiomaisille kuulua, mutta kun se kuuluu ja näkyy. Lapsistaan on aina yhtä huolissaan, eikä toivo heille muuta kuin hyvää elämää! - -helena-
Ärsyynnyin kirjoitti:
Miksi nykyisin mennään avioliittoon laput silmillä?
Määrätyssä iässä perustetaan perhe, hankitaan lapset, omakotitalo jne. Kuitenkaan ei edes alussa ole vastapuoleen tutustuttu tarpeeksi, puhumattakaan mistään oikeasta rakastumisesta.
Jonkun vuoden päästä itketään, kun ei ole rakkautta eikä mitään. Ei kestetä minkäänlaista vastoinkäymistä, eikä löydy taistelutahtoa oman perheen puolesta.
Ei pohdita aikuismaisesti esim. lasten kohtaloa eron jälkeen. Sankoon kuka mitä hyvänsä, niin aina lapset jää heikoimmalle.
Poislukien tietysti väkivalta-tai alkoholitausta!
Eikä ole mikään ihme, että isovanhemmat yrittävät vielä taivuttaa ajattelemaan tilannetta pidemmällä tähtäimellä.
Jokaisella meistä on ollut elämässään kivikkoista nuorempana, mutta vahvalla tahdolla on pärjätty.
Tosin uskon, että ainakin meidän ikäluokassa mentiin useimmiten puhtaasta rakkaudesta avioliittoon. Luvattiin rakastaa niin myötä-kuin vastamäessäkin!
Eikä myöskään alettu lähes alaikäisenä jo elämään parisuhteessa...seurustelttiin jopa vuosia ja tutustuttiin huolella.
Itsekkäästi ajattelevat nuoret eivät tunnu ottavan huomioon, että kuinka laajaan piiriin heidän avioeronsa vaikuttaa...
Kuten tästäkin ketjusta sai lukea, että eihän asian pitäisi edes lähiomaisille kuulua, mutta kun se kuuluu ja näkyy. Lapsistaan on aina yhtä huolissaan, eikä toivo heille muuta kuin hyvää elämää!Jos kohdistit edellisen vastauksesi minulle niin kommentoin sinulle.
Oletko ajattelut, että ihmiset ovat taitavia esittämään jotakin muuta mitä ovat. Jopa vuosia. Tiedän tapauksen, jossa pari oli asunut yhdessä 10 vuotta ja heillä oli lapsiakin. Pari meni naimisiin ja puoliso muuttui kuin taikaiskusta. Mm. väkivaltaiseksi ja ilmoitti, että nyt alkoi akan koulutus ja alkoi hakkaamaan puolisoaan
Itse seurustelin vuosia puolisoni kanssa, olimme kolmekymppisiä naimisiin mennessä. Ja meillä ei ole lapsia, joten heidän hyvinvoinnista huolestumisen ei lähipiiriä rassaa. Ja vaikeuksia meillä on ollut paljon enemmän kuin monella parilla keskimäärin.
Lapsistaan jokainen vanhempi on huolissaan, se on luonnollista. Toisaalta voisi ajatella niinkin päin, että silloin voisi ajatella, että avioero on lapselle hyvä asia. Eikä suinkaan huono ja tuomittava. - Ärsyynnyin
-helena- kirjoitti:
Jos kohdistit edellisen vastauksesi minulle niin kommentoin sinulle.
Oletko ajattelut, että ihmiset ovat taitavia esittämään jotakin muuta mitä ovat. Jopa vuosia. Tiedän tapauksen, jossa pari oli asunut yhdessä 10 vuotta ja heillä oli lapsiakin. Pari meni naimisiin ja puoliso muuttui kuin taikaiskusta. Mm. väkivaltaiseksi ja ilmoitti, että nyt alkoi akan koulutus ja alkoi hakkaamaan puolisoaan
Itse seurustelin vuosia puolisoni kanssa, olimme kolmekymppisiä naimisiin mennessä. Ja meillä ei ole lapsia, joten heidän hyvinvoinnista huolestumisen ei lähipiiriä rassaa. Ja vaikeuksia meillä on ollut paljon enemmän kuin monella parilla keskimäärin.
Lapsistaan jokainen vanhempi on huolissaan, se on luonnollista. Toisaalta voisi ajatella niinkin päin, että silloin voisi ajatella, että avioero on lapselle hyvä asia. Eikä suinkaan huono ja tuomittava.Niin, vastaan nyt puolestani!
Onhan näitä eroja nähty. Vanhempani, kaksi sisartani sekä myös toisen lapseni ero. Tosin hän oli avoliitossa eikä ollut lapsia. Silti lasten tuska on ollut rankinta noissa muissa ko. eroissa.
Kaikissa eroissa on ollut kyseessä uskottomuus, tuo kaikista alhaisin syy eroon.
Lähisukulaisten ja varsinkin omien lastensa erot koskettavat todella syvältä eikä niitä sovi vähätellä koskaan.
Oma avioliittoni on kestänyt yli 40 vuotta ja täytyy sanoa, että tänäkin päivänä se on ihan nautinnollista. Elämme tasapainoista elämää yhdessä arvostaen ja rakastaen, tosin kyllä nuorempana on myrskyjäkin ollut. Pettämisestä ei silti ole koskaan tarvinnut kärsiä ja se on iso asia. Kunnioitus on säilynyt!
Nyt nautitaan lapsenlapsista yhdessä ja jos Luoja suo terveyttä, niin toivottavasti vielä vuosia... - -helena-
Tähän haluan vielä sanoa sinulle noihin kahteen viimeiseen virkkeeseen. Ei emme ajattele samalla tavalla. EIkä pisäkään. Jokaisella on omat arvot ja omat tarpeet, joita pitää kunnioittaan. Kukaan ei kuitenkaan pääsee toisen pään sisälle.
Kuitenkin tuossa tapauksessa vanhemman täytyy kunnioittaa lapsensa arvoja ja tarpeita. Lapsi elää omaa elämää itselleen. MInusta tuo ei ole edes mikään mielipidekysymys, johon vanhemman pitäisi tai edes saisi ottaa kantaa. Vaan tukea lastaan siinä minkä lapsi näkee tärkeäksi ja arvokkaaksi. Niin minäkin teen vanhempieni suhteen. Tuen heidän päämääriään tarvittaessa vaikka en itse niitä asioita allekirjoittaisikaan. Mutta vanhemman onni on myös minun onneni. - uskottomuus huono sy
Ärsyynnyin kirjoitti:
Niin, vastaan nyt puolestani!
Onhan näitä eroja nähty. Vanhempani, kaksi sisartani sekä myös toisen lapseni ero. Tosin hän oli avoliitossa eikä ollut lapsia. Silti lasten tuska on ollut rankinta noissa muissa ko. eroissa.
Kaikissa eroissa on ollut kyseessä uskottomuus, tuo kaikista alhaisin syy eroon.
Lähisukulaisten ja varsinkin omien lastensa erot koskettavat todella syvältä eikä niitä sovi vähätellä koskaan.
Oma avioliittoni on kestänyt yli 40 vuotta ja täytyy sanoa, että tänäkin päivänä se on ihan nautinnollista. Elämme tasapainoista elämää yhdessä arvostaen ja rakastaen, tosin kyllä nuorempana on myrskyjäkin ollut. Pettämisestä ei silti ole koskaan tarvinnut kärsiä ja se on iso asia. Kunnioitus on säilynyt!
Nyt nautitaan lapsenlapsista yhdessä ja jos Luoja suo terveyttä, niin toivottavasti vielä vuosia...Eikö sun mielestä ole oikein erota, jos toinen on uskoton ja toinen ei sitä pysty hyväksymään? Siinäkö vain pitäisi kärvistellä hautaan asti, pelätä mitä tauteja toinen reissuiltaan tuo jos uskottomuus on alhaisin syy eroon?
Mä luulen, että uskottomuus on yleisin syy eroon. Kuka jaksaa ja miksi elää puolison rinnalla, joka ei arvosta toista sen vertaa, että pysyisi omalla kotipesällään? - kjhgffyjbn
Ärsyynnyin kirjoitti:
Niin, vastaan nyt puolestani!
Onhan näitä eroja nähty. Vanhempani, kaksi sisartani sekä myös toisen lapseni ero. Tosin hän oli avoliitossa eikä ollut lapsia. Silti lasten tuska on ollut rankinta noissa muissa ko. eroissa.
Kaikissa eroissa on ollut kyseessä uskottomuus, tuo kaikista alhaisin syy eroon.
Lähisukulaisten ja varsinkin omien lastensa erot koskettavat todella syvältä eikä niitä sovi vähätellä koskaan.
Oma avioliittoni on kestänyt yli 40 vuotta ja täytyy sanoa, että tänäkin päivänä se on ihan nautinnollista. Elämme tasapainoista elämää yhdessä arvostaen ja rakastaen, tosin kyllä nuorempana on myrskyjäkin ollut. Pettämisestä ei silti ole koskaan tarvinnut kärsiä ja se on iso asia. Kunnioitus on säilynyt!
Nyt nautitaan lapsenlapsista yhdessä ja jos Luoja suo terveyttä, niin toivottavasti vielä vuosia...Ihanaa että liittonne toimii vielä... en ole tähän ketjuun vielä kirjoittanut mutta itsekin elän pitkässä liitossa (lähes 30v) mutta täältä on tuntee kuolleet jo vuosia sitten...mihin lie kadonnee elämän "ruuhkavuosiin"...
minusta tärkein asia kahden ihmisen liitossa on juuri mainitsemasi arvostus ja kunnioitua (ja rakkaus tietysti) ...toki ilma rakkauttakin voi elää, mutta jos toinen ei arvosta minua ihmisenä lainakaan niin en näe enää mitään syytä jatkaa yhteistä elämää!
Olen oman osani tehnyt ja yrittänyt kaikkeni tämän suhtee eteen, mutta kun toinen ei tule vastaan edes neljäsosamatkaan niin aika hankalaa on jatkaa...siksipä olen päätökseni tehnyt ja ero vireilllä! - -Helena-
Kirjoitin Sinulle jo aiemmin viikolla tähän kommentiisi vielä yhden vastauksen. En ollut vaan osannut lainata oikein joten se teksti oli mennyt tuonne alas jonon jatkoksi. Tässä teksi uudelleen. MIelenkiinnolla jään odottamaan vastaustasi.
KOMMENTTINI:
-helena-
7.5.2013 22:31
0
Sulje
Tähän haluan vielä sanoa sinulle noihin kahteen viimeiseen virkkeeseen. Ei emme ajattele samalla tavalla. EIkä pisäkään. Jokaisella on omat arvot ja omat tarpeet, joita pitää kunnioittaan. Kukaan ei kuitenkaan pääsee toisen pään sisälle.
Kuitenkin tuossa tapauksessa vanhemman täytyy kunnioittaa lapsensa arvoja ja tarpeita. Lapsi elää omaa elämää itselleen. MInusta tuo ei ole edes mikään mielipidekysymys, johon vanhemman pitäisi tai edes saisi ottaa kantaa. Vaan tukea lastaan siinä minkä lapsi näkee tärkeäksi ja arvokkaaksi. Niin minäkin teen vanhempieni suhteen. Tuen heidän päämääriään tarvittaessa vaikka en itse niitä asioita allekirjoittaisikaan. Mutta vanhemman onni on myös minun onneni
- Rakastaen läheisiä
Uskon täysin sen, että emme todellakaan voi tietää, mitä kodeissa tapahtuu. Asioita salataan ja ehkä liiankin kauan, sillä avun hakeminen ei ole häpeä, pikemminkin avun hakamatta jättäminen on sitä. Jos perheessä on pieniä lapsia, tilanne on aina monimutkainen, sillä eroavat ihmiset käyvät sisäistä kamppailua ja joutuvat tilaan, jossa todellakaan järkevissä ajatuksissa.
Ymmärrän että erominen on joskus oikea valinta. Jos salaatte asiat läheisiltänne, on heidän hyvin vaikea ymmärtää ja varsinkaan silloin, kun taustalla häärii jo se "kolmonen". Miksi näin?
Lapsilla eroon suhtautuminen varmasti etenee paremmin, kun noita kolmosia ei ole olemassakaan, vaan eron jälkeen pystytte viettämään aikaanne lapsienne kanssa ja tavallaan kokoamaan luottamuksen keskenänne, mutta tuo kolmas henkilö sotkee kaiken, se sinisilmäinen rakastuminen kun johtaa siihen, että tuo uusi suhteenne vie kaiken aikanne, elätte kuin teinit. Unohdatte että lapsenne ovat juuri joutunueet luopumaan omasta kodistaan ja tilalle saaneet kaksi majapaikkaa, joissa mahdollisesti molemmissa on uusi ihminen isän ja äidin rinnalla. Te suukottelette ja halailette tuota uutta aikuista, mutta lapsille jää vaan komentoja ja määräyksi, usein tyhjä jääkaappia.
Varmasti on ihanaa kokea raskastuminen eli teini-ikä uudelleen, mutta kun elettey elämä ja lapset eivät katoa eron mukana, vaikka kuinka toivoisitte.
Terapeutut sanovat, että rakastunut ihminen on kuusivuotiaan tasolla, hän ei näe uudessa kumppanissaan yhtään huonoa puolta, kaikki muut ovat syyllisiä, mutta ei tämä ihanuus.
Lasten on hyvin vaikea elää tätä tilannetta, sillä toinen vanhempi on usein kaukana, ja toisen aika ei riitä muuhun kuin komenteluun.
Lisäksi eroon, jossa on jo se komas pyrä sisältyy paljon valhetta. Nämä valheet painavat mieltä ja keneenhän tuon pahan olon purkaisi kuin omiin vanhempiin.
Mutta kun nämä valheet alkavat paljastua, on se hirvittää sekä lapsillenne että vanhemmillenne, kuitenkin he ovat ne kaikkein tärkeimmät ihmiset ja lojaalimmat ihmiset lähellänne.
Uusi suhde luultavasti jo useissa suhteissa ollut, ei koskaan ole yhtä luotettava.
Unelmia voi olla, mutta täytyy myös ymmärtää, että suurin osa unelmista jää toteutumatta.- öklökhlö
Minkähän takia erotaan "Rakastaen läheisiä"? Varmaankin siksi, kun puolisoa ei rakasteta eikä häneen luoteta.
Omasta puolestani voin sanoa ihan rehellisesti että ex mieheni oli epäluotettavin ihminen minun elämässäni. En tarkoita tällä, että hänellä olisi ollut toinen nainen tms. Häneltä vain puuttui lojaalius, hän ajatteli aina pelkästään itseään (etenkin jos toisten rahoista oli kyse). Kaikkiin ehdotuksiini hän "suostui" "joo, katsotaan sitten joskus, nyt ei ole aikaa" Meni hirveän kauan, että lopullisesti myönsin itselleni uskovani valheisiin. Kun sitä aikaa ei ollut 15vuoteen ollut, vaikka aina luvattu, niin hain eroa. Kolmas pyöräkin oli, mutta sekin jäi eroni jälkeen.
Mistä ihmeestä olet keksinyt, ettei uusi suhde voisi olla yhtä luotettava tai paljon luotettavampikin kuin entinen? On ihanaa, kun vihdoinkin voin luottaa mieheeni, siis uuteen. Kun hän jotain sanoo, niin se pitää. Hän myös älyää ja tekee asioita pyytämättä. Osaa keskustella. Ja mikä tärkeitnä: hänellä on aikaa. - dieter4
Erittäin fiksua ja analyyttistä kommentointia.
Moni suomalainen "aikuinen" tuntuu todellakin erotilanteessa olevan 6-vuotiaan tasolla.
Lapsiperheen eroavat vanhemmat eivät tunnu ymmärtävän, että ovat lopun ikäänsä liitossa, jos vaan ymmärtäisivät lastensa parasta. - peeliimiiieess
öklökhlö kirjoitti:
Minkähän takia erotaan "Rakastaen läheisiä"? Varmaankin siksi, kun puolisoa ei rakasteta eikä häneen luoteta.
Omasta puolestani voin sanoa ihan rehellisesti että ex mieheni oli epäluotettavin ihminen minun elämässäni. En tarkoita tällä, että hänellä olisi ollut toinen nainen tms. Häneltä vain puuttui lojaalius, hän ajatteli aina pelkästään itseään (etenkin jos toisten rahoista oli kyse). Kaikkiin ehdotuksiini hän "suostui" "joo, katsotaan sitten joskus, nyt ei ole aikaa" Meni hirveän kauan, että lopullisesti myönsin itselleni uskovani valheisiin. Kun sitä aikaa ei ollut 15vuoteen ollut, vaikka aina luvattu, niin hain eroa. Kolmas pyöräkin oli, mutta sekin jäi eroni jälkeen.
Mistä ihmeestä olet keksinyt, ettei uusi suhde voisi olla yhtä luotettava tai paljon luotettavampikin kuin entinen? On ihanaa, kun vihdoinkin voin luottaa mieheeni, siis uuteen. Kun hän jotain sanoo, niin se pitää. Hän myös älyää ja tekee asioita pyytämättä. Osaa keskustella. Ja mikä tärkeitnä: hänellä on aikaa.Minulla oli myös vastaavanlainen luotettava mies,joka piti sanansa, teki asioita pyytämättä ja osasi keskustella. Hänella oli aikaa minulle, mutta selvisi että oli aikaa myös muille (naisille). Lopulta paljastui, että hän oli luontaisen lahjakas toimissaan. Erittäin uskollinen (kaikille naisilleen:).
- vbxbcv
peeliimiiieess kirjoitti:
Minulla oli myös vastaavanlainen luotettava mies,joka piti sanansa, teki asioita pyytämättä ja osasi keskustella. Hänella oli aikaa minulle, mutta selvisi että oli aikaa myös muille (naisille). Lopulta paljastui, että hän oli luontaisen lahjakas toimissaan. Erittäin uskollinen (kaikille naisilleen:).
Hänella oli aikaa minulle, mutta selvisi että oli aikaa myös muille (naisille)."
Siinäpä se. Jollain miehellä on aikaa monelle naiselle, joillain taas ei yhdellekään.
- 11+14
Miten ihmeessä tämäkin keskustelu saatiin taas käännettyä niihin kolmansiin pyöriin sun mihin pettämisiin ja luottamusasioihin?
Ap halusi tietää, missä vaiheessa kukin on kertonut erosta lähisuvulle ja muille. Yksinkertainen ja sinänsä mielenkiintoinen kysymys saatiin taaskin vedettyä niin sivuraiteille ettei mitään rajaa.- meneepoisheti
Jos on suhde johonkuhun kolmanteen osapuoleen, niin siitä ei kannata kertoa läheisille mitään. Omalle puolisolle voi asiasta vihjaista, jos se ei ole selvillä.
Itse muutin suoraan asumaan toisen miehen kanssa ja hoidin eroon liittyvät asiat myöhemmin. Ero pantiin myös vireille ja ositus tehtiin samaan aikaan minun toimestani, kun muutin pois. Kaikki kävi jotenkin helpommin, kun oli paikka valmiina mihin mennä eikä tarvinnut jäädä kuuntelemaan toisen osapuolen selityksiä ja vakuutteluja.
- Mihin kiire?
Juu menee pois heti, mutta yksin asumaan! Tuo sinun tapasi on vastapuolelle ( lapsille) kaikista satuttavin asia koko erossa. Ei ollenkaan kypsää käytöstä!
- kerpsis
Erosin viime syksynä, meillä ei ollut lapsia. Heti eropäätöksen jälkeen, samana päivänä, kerroin parille ystävälleni. Eropäätöstä oli kypsytelty jo pitkään ja ystäväni tiesivät meidän ongelmistamme.
Vasta pari viikkoa avioerohakemuksen jättämisen jälkeen kerroimme molempien vanhemmille. Se oli minulle vaikein paikka. Tiesin tuottavani pettymyksen. Ystävieni silmissä sellaista pelkoa ei ollut.
Sen jälkeen kerroin pikkuhiljaa ystäville ja jotkut olivat sitten kuulleetkin jo jostain. Töissä huonetoverini arvasi varmaan aika äkkiä mistä oli kyse, koska muutamat päivät päätöksen jälkeen kävin vessassa itkemässä vähän väliä. Lisäksi erosta aiheutui aika paljon asioita joita oli pakko hoitaa kesken työpäivän puhelimitse. Töissä kerroin muutamille työtovereille kun aikaa oli kulunut muutama viikko ja loput ovat tajunneet tai kuulleet tai sitten eivät. - En kerro kenellekään
Asumme pysyvästi muualla Euroopassa, ei lapsia, ja vierailen yleensä yksin Suomessa sukuloimassa. Ero on tulossa, mutta en aio kertoa kenellekään, varsinkaan äidilleni. En halua, että äiti kuulee siitä muuta kautta, joten pidän se siten kaikilta salassa.
Minulla on syyni säästää äitiä 70v. tältä "murheelta", lähisuvussa on ollut viime aikoina aivan liikaa traagisia kohtaloniskuja ja äidin henkinen jaksaminen on siinä ja siinä rajoilla, hän joutui välillä osastolle hoitoonkin. Hän tukeutuu nyt tähän aikuisen tyttären "tasapainoiseen seesteisyyteen" kuin hukkuva oljenkorteen. Yritän pitää tätä illuusiota yllä parhaan harkintani mukaan.
Mies on paljon työmatkoilla ja muuttaa nyt kokonaan pois. Kukaan sivullinen ei siten edes huomaa, että mies ei välillä käy kotona. Korkeintaan verottajalle täytyy ilmoittaa uusi siviilisäätymme ja asumismuotomme. Siinä mielessä helppoa. Ja oikestaan: mitä se kenellekään kuuluukaan? Serkkunikin on alänyt avoliitossa vuositolkulla, lapsikin on, ja hiljattain huomasin facebookista, että mies on jossain vaiheessa vaihtunut toiseen. - jannas1
Meillä ensimmäisen vaiheen hakeminen ei ollut vielä lopullinen eropäätös, se oli ehkä ennemmin hätähuuto liiton puolesta - joka epäonnistui ja lopullinenkin ero sitten haettiin. Kerroin itse aivan läihimmille ystävilleni ja siskolleni aika pian, että olemme hakeneet eroa, mutta etten tiedä miten tässä tulee käymään. Harkinta-aika käytettiin hyväksemme ja puhuimme, mietimme, pohdimme ja koitimme pelastaa liittoa.
Vanhemmille ja seuraavaksi lähimmille ystäville kerroin erosta siinä vaiheessa, kun olimme tehneet lopullisen päätöksen ja laitoimme kakkosvaiheen paperit sisään. Näin ilmeisesti miehenikin toimi. Meillä kakkosvaiheen hakemus tehtiin n. kuukausi sen jälkeen, kun se oli mahdollista tehdä. Siihen saakka meillä meni tehdä lopullinen päätös.
'Kaikille' ilmoitimme erosta, kun kakkosvaiheesta oli saatu päätös ja meidät oli tuomittu eroon. Näin some-aikana ilmoitus tehtiin vaihtamalla facebookin parisuhdestatus...- eivollabeet
Yleinen käytäntö tänä päivänä on muuttaa statustaa facessa. Läheisille tekstari. On toimiva ratkaisu eikä tarvitse kuunnella toisten vollaamista.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ruotsissa uusi vakava ongelma: Vanhusten seksuaalinen hyväksikäyttö
palvelutaloissa ja kotihoidossa. Tämäkin on ihan puhtaasti väärän maahanmuuton vaikutusta, sillä tekijät ovat kaikki keh731920Työeläkkeiden maksaminen lopetettava ASAP.
"Vanhimmat sukupolvet ovat saaneet vastinetta eläkemaksuilleen moninkertaisesti nykyisiin ja tuleviin sukupolviin verr971663- 1471207
- 59688
- 198652
Järkytys uutisten ystäville - Huomenta Suomen kesään iso muutos
Huomenta Suomi on monen suomalaisen vakio-ohjelma. Suorana nähtävä Huomenta Suomi seuraa päivän tärkeimpiä uutisia, pol6636Trumpille jälleen voitto
Trump ensin tuhosi Iranin ydinohjusprojektin, jotta ko. terroristivaltio ei voisi aiheuttaa ydinsotaa. Ja nyt Trump pako191553- 54547
- 46488
Haluan teidät molemmat elämääni
Toista rakastan todella syvästi, ja toinen on kuin paras ystävä minulle. En voi luopua kummastakaan... </337462