"Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä." 1.Joh.1:8.
8 If we say that we have no sin, we deceive ourselves, and the truth is not in us.
8 So wir sagen, wir haben keine Sünde, so verführen wir uns selbst, und die Wahrheit ist nicht in uns."
Avauksen aihe ei ole millään tavalla uusi tällä palstalla. Tunsin kuitenkin hyödylliseksi ottaa aiheen esille, kun huomasin erään keskustelijan suorasukaisen kysymyksen ketjussa 'vanhurskas vai väärä':
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11438717#comment-61454827-view
Kyseinen keskustelija kysyy painokkaasti: >>Onko täällä joku kalamoksen lisäksi jonka liha on siis täysin 100 % kuollut?
8 If we say that we have no sin, we deceive ourselves, and the truth is not in us.
8 So wir sagen, wir haben keine Sünde, so verführen wir uns selbst, und die Wahrheit ist nicht in uns."
Avauksen aihe ei ole millään tavalla uusi tällä palstalla. Tunsin kuitenkin hyödylliseksi ottaa aiheen esille, kun huomasin erään keskustelijan suorasukaisen kysymyksen ketjussa 'vanhurskas vai väärä':
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11438717#comment-61454827-view
Kyseinen keskustelija kysyy painokkaasti: >>Onko täällä joku kalamoksen lisäksi jonka liha on siis täysin 100 % kuollut?
Vastaukset 51
Vanhimmat
Raamatun mukaan kaikki ihmiset ovat syntisiä, vzanhurskaat mukaan lukien.
Raamatussa kerrotaan Jeesuksenkin olleen peri-syntinen ylösnousemukseensa saakka.
Jeesus rukoilee syntisyyttään anteeksi:
Hepr. 5:7 IHMISELÄMÄNSÄ PÄIVINÄ Jeesus ääneen itkien rukoili ja huusi avukseen häntä, jolla oli valta pelastaa hänet kuolemasta, ja hänen uhrirukouksensa kuultiin, koska hän taipui Jumalan tahtoon.
Jeesus oli syntinen mutta ei "langennut syntiin".
Heb. 4:15 Meidän ylipappimmehan jos kukaan kykenee ymmärtämään vajavuuksiamme, sillä häntä on koeteltu kaikessa samalla tavoin kuin meitäkin koetellaan; hän vain ei langennut syntiin.
Myös viimeisissä sanoissaan ristillä Jeesuksen syntisyys tulee esiin.
Olet aivan oikeassa siinä, että Jeesus "on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä".
Ratkaiseva ero on tuossa "kuitenkin" kohdassa: Jeesus oli synnitön ja pysyi synnittömänä. Sensijaan sinä Pe.ku ja minä ja jokainen ihminen maan päällä:
on sekä (A.) tullut kiusatuksi,
että myös (B.) tullut langenneeksi.
Yhdessäkään kohdassa et voi Pe.ku todistaa Jeesuksen tehneen syntiä.
Hän oli osallinen, kuten mekin, lihasta ja verestä (Heb.2:14), mutta Hän ei kertaakaan langennut tekemään lihan tahtoa.
"Sentähden, että Hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi Hän kiusattuja auttaa." Heb.2:18.
Mutta aiheena ei nyt ole Jeesuksen elämä ja kuolema puhtaana ja viattomana Uhrikaritsana, vaan meidän ihmisten vaellus Hänen seuraajnaan.
Sinäkin olet huomannut nyt Jeesuksen olleen syntinen.
Raamatun mukaan ei tarvitse tehdä syntiä, ollakseen syntinen ja sen toinkin jo äsken esiin, ja sinäkin olet se huomannut.
Se on vähän kunkin lukijan tulkinnasta kiinni, tekikö Jeesus tekosyntiä Raamatussa, koska eri ihmiset pitävät Raamatussakin syntinä eri asioita.
Joidenkin mielestä Jeesus ristiinnaulittiinkin syntien takia ja sen voi ymmärtää Jeesuksen viimeisistä sanoistaankin.
Avaus ei todellakaan ole uusi ja vanha kokemus viittaa siihen, että aihe herättää jälleen runsaasti kiistaa, väittelyä ja joitakin vihaviestejä ja toisen kirjoittajan henkilökohtaista mitätöimistä. Muutama vanha nimimerkki tullee pian paikalle melskaamaan, jos eivät ole jo väsyneet siihen. Tyydyn tässä laittamaan suoraa lainausta pastori Olavi Peltolan sivuilta koskien pyhitystä. Siitähän tässä on kysymys: olemmeko kokonaan pyhät, joten emme tee synti, vai olemmeko vajavaisia, joita tässä ajassa edelleen pyhitetään.
Näin Olavi Peltola:
"Pyhitystä voidaan tarkastella kolmesta eri näkökulmasta. Jeesuksen uskova on jo Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan pyhitetty ja tehty täydelliseksi (Hepr 10:10,14; 1 Kor 1:2; 6:11). Tämä on uskovassa jo nyt toteutunut pyhitys (1 Kor 1:30). Se on uskovalle Kristuksen ansion tähden luettua pyhitystä. Se on ilmaiseksi saatua lahjapyhyyttä, joka otetaan yksin uskolla vastaan. Siinä pyhityksen sisältönä on Jeesus Kristus sekä syntiuhrina meidän puolestamme että meissä asuvana Herrana. Ilman tätä pyhitystä ei ole olemassa mitään pyhää ja ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa (Hepr 12:14).
Samaan aikaan uskovaa edelleen pyhitetään ja hän pyhittyy (Ilm 22:11; Joh 17:17; 1 Tess 5:23; 2 Kor 7:1). Nyt on kyseessä uskon taistelussa toteutuva jatkuva, päivittäinen pyhitys. Tällöin pyhitys tarkoittaa uskoon tulon jälkeistä kilvoitusta uskon säilyttämiseksi elämän loppuun asti (2 Tim 4:6-8).
Ensin meidän on oltava osallisia Kristuksen ainutkertaisen uhrin antamasta pyhityksestä (Hepr 10:10) ja tehty täydelliseksi Jumalan silmissä (10:14). Vasta sen jälkeen alkaa jatkuva läpi koko elämän kestävä pyhitys (1 Tess 4:3-8; Room 12:1). Varhaiskristillisessä ehtoollisrukouksessa sanottiin: "Tulkoon armo ja tämä maailman hukkukoon. Hoosianna Daavidin Jumalalle. Kuka on pyhä, hän tulkoon, kuka ei, hän tehköön parannuksen".
Raamatussa on vielä kolmaskin opetus pyhityksestä. Siinä pyhitys tarkoittaa lopullista ja täydellistä Kristuksen kaltaisuutta. Nyt ihminen ei ole enää vain toivossa, vaan myös todellisuudessa vanhurskas. Se toteutuu uskovassa silloin kun Kristus tulee takaisin (1 Joh 3:2). Vasta silloin olemme muuttuneet "saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen" (2 Kor 3:18; Apt 20:32; 26:18). Tällöin on kyseessä kirkkaudessa täydellisesti toteutunut pyhitys."
SUMMA SUUMARUM: Olemme uskossa täysin pyhät ja puhtaat ja Taivaan Isä katsoo omia rakkaita lapsiaan Jeesuksen Kristuksen vanhurskauteen puettuina. Näkemisessä olemme edelleen syntisiä ja rikomme Jumalaa vastaan niin ajatuksin, sanoin, teoin kuin laiminlyönneinkin. Tarvitsemme päivittäistä parannusta, Pyhän Hengen läsnäoloa ja Sanan vaikutuksesta tulevaa pyhittymistä.
EMME TEE SYNTIÄ SITÄ HARJOITTAEN: Emme harjoita syntiä, emme suosi sitä, emmekä elä siinä - tässä Raamatun kohdassa käytetään preesensiä, jatkuvaa tekemistä: “Ei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä; eikä hän saata syntiä tehdä, sillä hän on Jumalasta syntynyt.” (1Joh 3:9)
LANKEAMME, MUTTA PUHDISTUMME: "Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä." (1Joh 1:8-10)
Tottahan sinä turiset, arvoisa palstakumppani: >>Siitähän tässä on kysymys: olemmeko kokonaan pyhät, joten emme tee synti, vai olemmeko vajavaisia, joita tässä ajassa edelleen pyhitetään.
Olen 100% syntinen.
Minä olen syntinen ja Pyhä samassa persoonassa.
Olen vanhurskautettu lahjavanhurskaudella ja pyhitetty Jeesuksen pyhyydellä.
Selvästä asiasta voi tulla kiistaa vain ja ainoastaan silloin kun yhteen tulee ihmisiä jotka eivät ymmärrä lukemaansa.
Sehän nyt on selvää, että jos ja kun itse Kaikkivaltias on Henkensä kautta uudestisynnyttänyt ihmisyksilön, silloin se osa mikä Häntä on meissä tai siis kohteessa on 100% Pyhää, mikään muu ei ol eedes mahdollista.
SItten se osa joka ei tule koskaan perimään edellsien osuuden lailla taivaan valtakuntaa on kaikkea muuta kuin pyhä ja sataprosenttinen.
Mutta, jos me meinaamme jumalamme kunniaksi jotain tämän elomme aikana suorittaa, meille eijä muuta mahdollisuutta kuin alistaa tuo lihan osuus olemaan ikäänkuin kuollut, vaikka se ei kuole koskaan, se vaan pidetään siinä tilassa jolloin se eiestä uskoontullutta olemasta Kristuksen kirje ja todistus, valo ja suola.
eikös tämä ole kovin yksinkertainen asia, minulle ainakin se on sitä ollut aina!
jatkan vielä suppealla yläpiipulla...
Siis, oletteko miettineet kenen ruumis, eli ajallinen sielun ja hengen asunto on kuolemassa noussut vaan katon läpi johnkin Jumalan asuntoihin ?
Ei tule mieleen muita kuin Jeesus, uskomme alkaja ja täydelliseksi tekijä, tuleeko muille, ja jätämme nyt vanhan liiton phät pois laskuista.
Opimmeko tästä jotain....noo tuskin, mutta aina voi kuitenkin riskeerata sillä toiveella. Siis, jos meidän lihamme on täysin tullut Jeesuksen kaltaiseksi, miksi me tarvimme ostaa sille tyyris arkku ja kalliit hautajaismenot ?
Ja jos ja kun se EI ole tullut sellaiseksi, niin miksi muutamat yhä kiivailevat sellaisen puolesta ?
Jota eivät edes ymmärrä muuta kuin sillä naulanreikäkartalla, eli lyödään naula seinän läpi, nykästään se pois, ja julistetaan siitä avautva näkymä maimankartastoksi !
Miksi emme tyytyisi Paavalin ohjeeseen joka taas kerran kuuluu kiteytettynä, "Pitäkää siis itsenne synnille kuolleina..:"
Eroaako tämä " pitäminen" ja jo totaalisen toteutunut sitten jotenkin toisistaan !?
Kyllä, se eroaa siten, että lihan kuolema todellisena viimeisenä vastustajana tässä ajassa on tapahtunut vasta sitten kun ollaan arkun äärellä. ELi meidän on tyytyminen siihen kakkosvaihtoehtoon joka kelpasi Paavalillekkin, en toista sitä enään !
Kokonaan oma lukunsa on sitten se, kuinka hyvin me Jumalan kouluissa opimme elämään tätä uskoa todeksi!
J o kaukaa ennakolta aavistamaan lihan seuraava puheenvuoro, ja jo ennalta tukimme sen kanavan, se on sitä Hengessä kasvamista ja Kristuksen kaltaisuuteen juurtumista.
No minä jatkan näillä "Raamatun uruilla" ja totean mielihyvällä sen merkittävän seikan, että ampumalinjamme on ainakin tässä asiassa samansuuntainen. Toivottavasti nämä rauhanomaiset kielikuvat eivät johda väärinymmärryksiin.
Valitsen seuraavaksi 'tulta valheen turkkiin' todistajaksi ja apostoliksi Johannes Kastajan, joka sanoo: "Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä." Joh.3:30.
Johannes Kastaja kuvaa näin lyhyen ytimekkäästi uskovan kasvuprosessia.
PS.
Terminologialla (tulitus etc.) tarkoitan VAIN ja ainoastaan Hengen aseita, joista tärkein on Jumalan iätikestävä Sana. Sen ominaisuuksiin kuuluu tämä:
"Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija;" Heb.4:12.
Olen satakymmenenprosenttisesti 110% syntinen mutta samassa lauseessa samaan hengenvetoon - ilman pilkkujakaan - totean olevani kaksisataaprosenttisesti 200% armahdettu ja vapahdettu ja syntejäni EI siis LUETA.
Tulikohan nyt jo riittävän selvästi sanottua.
Eiköhän tuossa tullut 120%:sti tunnustettua se oppi, jota helluntaissakin vaalitaan: 'syntinen, mutta ah' niin pyhä, kun sua Jeesuksen läpi katsotaan'.
Raamatun oppi on aivan toinen, se tunnustaa myös voittoa synnistä.
Siihen voittoon Jeesus meitä kutsuu, Hänen seuraajikseen, vapauteen.
En ole 'ah niin pyhä', olen syntinen, syntinen ja syntinen.
Mutta kyllä synti ja vapautus, siis voitto synnistä, pitää pystyä sanoa samassa lauseessa.
Muuten ne käsitetään erillisiksi asioiksi.
Raamatun oppi julistaa ihmisen samaan aikaan täyssyntiseksi ja synnin voittajaksi.
En tiedä mitä oppia helluntaissa vaalitaan, tiedän mitä oppia Raamatussa vaalitaan ja se on syntien TÄYSI sovitus.
Semperi se vaan pyhittelee lihaana. Vapaus on opissaan kaukana.
>>>Semperi se vaan pyhittelee lihaana. Vapaus on opissaan kaukana.>tiedän mitä oppia Raamatussa vaalitaan ja se on syntien TÄYSI sovitus.
"Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo. Sitä, joka voittaa, ei toinen kuolema vahingoita.'" Ilm.2:11.
Tarkoitatko >>täyssyntiseksi ja synnin voittajaksi>syntejäni EI siis LUETA
"Tarkoitatko >>täyssyntiseksi ja synnin voittajaksi>syntejäni EI siis LUETA
Allaolevista lauseistasi päätellen sinäkin olet "automaattipesurikauppias".
>>Mehän lankeamme jatkuvasti syntiin. Ja mehän voitamme synnin KOKO AJAN Jeesuksen ristin kautta.>Kysymys EI OLE tietoisen synnin tekemisestä, vaan siitä että syntejä EI ENÄÄ lueta. Koska ne heitetään säännöllisesti ristille. Joka sekuntti.
Et ymmärtänyt nyt ollenkaan tekstejäni. Miksi haluaisin tehdä synnin voittamisesta jotain pelleilyä?
Älä sinä tee omista vastauksistasi pelleilyä, on parempi että jokainen pitää huolen omista teksteistään, ja olen pahoillani jos et ymmärtänyt pointtiani.
Uskonnollisia tuubanheittäjiä kyllä riittää, ja heihin en kuulu, aivan samaa voin väittää sinustakin mutta kannattaako, tuskin.
Joka tapauksessa synti on syntiä ja aloituksesi mukaan kuten ylempänä vastasin, olen 110% syntinen, ja saanut ne kaikki anteeksi.
Ja jos sanot minua joksikin 'automaattipesurikauppiaaksi', niin sinä olet sitten vaikka saippuakauppias, koska pyörittelet syntikäsitettäsi siihen malliin, että ei paremmasta väliä, eikä alkua eikä loppua tule, niinkuin ei saippuakauppias- sanastakaan, hymiö silti.
2.Piet.1:10 "Pyrkikää sentähden, veljet, sitä enemmän tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi; sillä jos sen teette, ette koskaan lankea;"
Saattaa olla, etten tosiaan ymmärtänyt pointtiasi, myönnän sen.
Joka tapauksessa on mahdotonta saada samalle viivalle näitä kahta:
>>Mehän lankeamme jatkuvasti syntiin.
" Tässä vielä sanatarkka uskontunnustuksesi: >>Mehän lankeamme jatkuvasti syntiin. Ja mehän voitamme synnin KOKO AJAN Jeesuksen ristin kautta.
Tämä pisti silmään UT:n ja VT:n käännöksissä "synnistä", synnin kantasana 'hamartia' joka tarkoittaa erehdystä, tieltä eksymistä.
" Uusi testamentti ja Vanhan testamentin kreikankielinen käännös käyttävät synnistä useimmiten sanaa hamartia, jonka alkukielinen merkitys on laajempi kuin mitä suomenkielisessä käännöksessä pystytään tuomaan esiin. Alkukielellä sana merkitsee erehdystä, tieltä eksymistä, maalin ohi ampumista ja jumalallisen lain rikkomista. Kristillisissä tulkinnoissa painotetaan merkitystä, joka viittaa jumalallisen lain rikkomiseen."
Pelagiolaisuus sanoi ihmisen pystyvän synnittömyyteen.
" Pelagiolaisuus oli uskonnollinen koulukunta, joka vastusti Augustinuksen esittämää Raamatun tulkintaa perisynnistä. Koulukunnan perustaja Pelagius (354 - 420) oli Italiassa vaikuttanut teologi, jonka mukaan ihminen ei ole pohjimmiltaan perisyntinen. Pelagiolaisten mukaan ihmisellä on vapaa tahto ja luonnollinen kyky elää synnittömästi. Pelagiolaisuus joutui ankaran kritiikin kohteeksi ja julistettiin harhaopiksi Orangen kirkolliskokouksessa vuonna 419. "
Edellinen ja tämä siis wikipediasta määrittelyä synnistä.
Älä syytä uskontunnustuksestasi minua, lainasin sanatarkasti sinun omaa tekstiäsi. Jos Herran palvelija olet, niin pysyttele rauhallisena ja ennen kaikkea totuudessa. Seuraa viestiketjuamme, niin huomaat, etten ole sanojasi muunnellut.
Synti EI OLE kahle, johon meidän pitäisi koko ajan langeta. Näin on asia riippumatta syntikäsitteen määrittelystä, kunhan pysytään Sanan ilmoituksessa. Wikipedian määrittelyille en anna arvoa, en myöskään Augustinuksen kirkollisille opeille.
Minulle avainsana syntiasian kohdalla on VOITTO, Jumalan armon ja voiman avulla. Sinulle avainsana näyttää olevan LANKEAMINEN (vieläpä "koko ajan"). Siinä on meidän painopisteittemme ero.
Suosittelen sinulle hengellisen strategian tarkistamista Sanan viitoittamalle kurssille. Antautuminen ei ole mikään hyve taistelussa. Voitto ON!
Ystävällisesti
SF
Ortodoksien mielestä perisyntioppi oli syy idän ja lännen kirkkojen jakautumiseen.
" Kun läntiset ja itäiset kirkot erosivat toisistaan vuonna 1054, yksi tärkeimmistä eron syistä oli poikkeava tulkinta siitä, mikä on synnin asema Raamatussa. Ortodoksisen kirkon teologien esittämän näkemyksen mukaan perisyntioppi on tärkein syy lännen ja idän kirkon väliseen eroon. Ortodoksinen kirkko ei hyväksy perisyntioppia samalla tavalla kuin katolinen kirkko tai luterilaisuus. Ortodoksien mukaan ensimmäisten ihmisten lankeamisesta ei aiheuttanut sitä, että kaikki maailman ihmiset joutuisivat kantamaan ikuista syyllisyyden taakkaa. "
Ortodoksien mukaan siis ensimmäisen ihmisen Adamin ja Evan lankeaminen EI aiheuttanut kaikkien maailman ihmisten syyllisyyden taakkaa. Mielenkiintoista.
Ei siis mikään pieni asia tämä "synnin" ja "perisynnin" käsitteen määrittelyn ongelma, jos aiheutti idän ja lännen kirkon eron.
Katolisen kirkon oppia synninpuhdistuksesta kiirastulessa.
" Katolisen kirkon edelleen voimassaolevan opin mukaan ihminen voi puhdistua tekemistään synneistä kiirastulessa. Kiirastuli on tila, jossa ihminen puhdistuu synneistä ennen taivaaseen pääsemistä. Kiirastuliopista syntynyt erimielisyys oli yksi niistä tekijöistä, joka johti 1500-luvulla uskonpuhdistukseen. "
Martti Luther ei hyväksynyt kiirastuli-oppia.
"Synti" sanana ei ole niin yksioikoinen, mitä se yhtenä käännöksenä on käännetty Raamatussa :
" Seuraavassa luettelossa on käsitelty kreikan kielen sanoja, jotka Raamatussa on käännetty synniksi. Kreikan kielen sana "anomia" tarkoittaa lain rikkomista. "Ofeilima" merkitsee velkaa laiminlyömisestä, väärämielisyydestä, sopimuksen rikkomisesta tms. "Agnoema" tarkoittaa liukastumista, kompastumista, vahingossa tehtyä pahaa yms. "Parakon" tarkoittaa tottelemattomuutta, mutta viittaa myös väärin kuulemiseen. "Parabasis" viitaa lain rikkomiseen kiertämällä oikea. Sanalla "asebeia" sitten tarkoitetaan aktiivista toimintaa Jumalaa vastaan. "
Lisäksi jo yllämainittu 'hamartia' - sana.
No ainakin herätit allekirjoittaneen, toivottavasti näistä on apua synnin perusteelliseen määrittelyyn aloituksessasi.
että päivittäin tulee erehdyksiä, joiden ymmärtäminen vie parannuksen paikalle eli me teemme jokainen päivittäin syntiä, mutta se ei tarkoita, että ryvemme synnissä ja erehdyksen kauttahan sitä oppii elämään toistamatta virheitään. Todella tärkeää on ymmärtää mitä synti tarkoittaa. Palstalla huomaa, ettei kaikilla ole selvää käsitystä siitä, mitä synti on.
Toivoisin vielä Semperin kommentteja Herran palvelijan kirjoituksiin, koska ikeskustelu näyttää jääneen kesken ja koska itselleni jäi epäselväksi se, onko Semperkin niitä, jotka väittävät voittavansa kaikki synnit heti, lankeamatta koskaan missään..?
Eikö pyhitystyö ole sitä, että VOITTAA, ja on voittanut syntejään?
Paavali Room 6: 15 - 23
" 15 Kuinka siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme ole lain alla, vaan armon alla? Pois se!
16 Ettekö tiedä, että kenen palvelijoiksi, ketä tottelemaan, te antaudutte, sen palvelijoita te olette, jota te tottelette, joko synnin palvelijoita, kuolemaksi, tahi kuuliaisuuden, vanhurskaudeksi?
17 Mutta kiitos Jumalalle, että te, jotka ennen olitte synnin palvelijoita, nyt olette tulleet sydämestänne kuuliaisiksi sille opin muodolle, jonka johtoon te olette annetut,
18 ja että te synnistä vapautettuina olette tulleet vanhurskauden palvelijoiksi!
19 Minä puhun ihmisten tavalla teidän lihanne heikkouden tähden. Sillä niinkuin te ennen annoitte jäsenenne saastaisuuden ja laittomuuden palvelijoiksi laittomuuteen, niin antakaa nyt jäsenenne vanhurskauden palvelijoiksi pyhitykseen.
20 Sillä kun olitte synnin palvelijoita, niin te olitte vapaat vanhurskaudesta.
21 Minkä hedelmän te siitä silloin saitte? Sen, jota te nyt häpeätte. Sillä sen loppu on kuolema.
22 Mutta nyt, kun olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet, on teidän hedelmänne pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä.
23 Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. "
Synnin palkka on kuolema, mutta SYNNISTÄ VAPAUTETUT Jumalan palvelijat - ovat Paavalin mukaan pyhitystyössä saava iankaikkisen elämän.
Oletko sinäkin, Herran palvelija niitä, jotka väitätte, että ihminen ei koskaan, eikä millääntavalla missään asiassa lankea vai mikä oli tuo vastauksesi???
En puolusta syntiä vaan esitin kysymyksen.
Paavali on Roomalaiskirjeessään hyvin vaikeaselkoinen, tuskin Paavali tarkoittaa ettei ihminen lankeaisi.
Itse lankean syntiin päivittäin, olen siis 110% - syntinen, mutta Jumala armossaan antaa minulle syntini anteeksi edelleen, kokoajan. Tätähän pyhitystyö on.
En siis tietenkään siis saa ylläolevan Paavalin Room 6 : 15 - 23 kirjoituksen mukaan tehdä syntiä.
Lue siis nyt tarkasti ylläoleva Paavalin kohta.
nyt ymmärsin!
Ole hyvä.
Jaakob esittää tässä suorastaan 'kiusallisen' tarkan kuvauksen synnistä, sinähän kaipasit määritelmää siitä. Näin siis Raamatussa:
"Vaan jokaista kiusaa hänen oma himonsa,
joka häntä vetää ja houkuttelee; kun sitten
himo on tullut raskaaksi, synnyttää se synnin,
mutta kun synti on täytetty, synnyttää se kuoleman.
Älkää eksykö, rakkaat veljeni." Jaak.1:14-16.
Liha himoineen ja haluineen vetää ja houkuttelee ihmistä lankeamaan syntiin. Ihmisen omatunto kyllä tunnistaa tuon lihan tahdosta nousevan vietin.
Jos Jumalan Henki on saanut asuinsijaa ihmisessä, niin varmasti tuo Henki varoittaa meitä himolle ja synnille antautumasta.
Jatkuva lankeaminen tosin - kerroit siitä edellä - vaimentaa Hengen varoittavaa ääntä. Ja jos lankeilu todella on jatkuvaa, johtaa se ennen pitkää täyteen paatumukseen ja eroon Jumalasta.
Kaava on siis aika yksinkertainen. Jokainen tuntee sen sydämessään.
Viestissäni http://keskustelu.suomi24.fi/node/11460470#comment-61475773-view kuvaan tahallisen ja tietoisen synnin tekemistä Jaakobin kirjettä lainaten. Sen pitäisi olla selvää tekstiä; onhan Jumalan sanasta aina hyvä ottaa neuvoa.
Lihan himon edessä antautuminen - siis Jaakobin kuvaama tahallinen synti - EI ole erehdys. Vaan mitä se on? Se on tietoinen valinta ja teko. Se on ihmisen oman lihan tahdon mukaan tehty laittomuus kaikkivaltiaan Jumalan edessä.
Sellaiseen laittomuuteen emme ryhdy, jos jatkuvasti vaellamme Hengessä - eli toisin sanoen olemme ja myös pysymme Kristuksessa, Room.8:1.
Kokonaan eri asia on tiedostamaton synti, joka asuu meissä, meidän ruumiissamme. Kuuliaisen vaelluksen kautta saamme valoa nähdäksemme myös sen synnin, jota teemme niin, ettemme ymmärrä rikkoneemme Jumalan tahtoa.
Rm.8:13 "Sillä jos te lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman; mutta jos te Hengellä kuoletatte RUUMIIN teot, niin saatte elää."
Ruumiin teot ovat turmeltuneesta luonnostamme nousevia synnillisiä tekoja, jotka näemme synniksi vasta jälkeenpäin Jumalan Hengen osoitettua ne meille. Ne ovat tiedostamatonta syntiä, joka asuu meissä, meidän syntiruumiissamme. Sen ruumiin, synnin ruumiin, tulee kukistua yhä enemmän ja enemmän.
Room.6:6 "kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että SYNNN RUUMIS kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi;"
Semper.Fidelis, vastaahan suoraan.
Onko Semper.Fidelis syntinen?
Mitäs jos lukisit semperin aiempaa tekstiä aiheesta jota saattaa olal kilometrin verran !
Vastaappa sinä "oletko?" kysymykseen, oletko syntinen vai synnitön?
Vai kenties siltä väliltä?
Sana sanoo näin:
Ecc 7:20 (7:21) Sillä ei ole maan päällä ihmistä niin vanhurskasta, että hän tekisi vain hyvää eikä tekisi syntiä.
Pro 20:9 Kuka voi sanoa: "Olen puhdistanut sydämeni, olen puhdas synnistäni"?
1Jn 1:8 Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.
Mitä sinä sanot?
että suurin osa palstalaisista on ns.synnittömiä, jotka eivät koskaan lankea syntiin.
Tietoista ja tahallista syntiä haluan vastustaa Heb.12 luvun sanoin 'verille asti'.
Mutta se ei tarkoita sitä, että olisin voittaja joka ainoassa tilanteessa.
Aivan varmasti tarvitsen myös omalle kohdalleni sen sovituksen ja Puolustajan, josta Johannes kirjoittaa 1.kirjeessään, 2.luku jakeet 1-2.
Vastustan suoraviivaista "syntinen" leimaa, joskin eri perusteella kuin esim. jaikal on opettanut tällä palstalla. Jaikalin mukaan uskova on yhtä viaton ja puhdas kuin Jeesus, automaattipesuri pitää siitä huolen kestopesuohjelmallaan.
En ole synnitön, olen kaukana siitä. Mutta kovin syntisenä en halua esiintyä. Sellaisena toisin häpeää Jumalan voimalle, joka minussa asuu Pyhän Hengen kautta. Toistettakoon vielä, että minun lihassani ei asu MITÄÄN hyvää. Siksi sen paikka on ristillä.
"Se on vähän kunkin lukijan tulkinnasta kiinni, tekikö Jeesus tekosyntiä Raamatussa, koska eri ihmiset pitävät Raamatussakin syntinä eri asioita."
Nyt äkkiseltään en saa ylös jaetta evankeliumeista, jossa Jeesus kehoittaa perheenjäseniä vihaamaan toisiaan. Lienee vihasynti pahimmasta päästä.
Toinen tekosynti mellastus pääsiäisenä Temppelissä. Se lienee huliganismia. Juutalaisen mukaan kapustelu oli sallittu niissä paikoissa, joissa Jeesus mellasti.
Kolmas ja tärkein. Helluntailaiset pitävät pahana uskonpuutteen syntiä tai luopumista siitä.
Jeesus ei koskaan uskonut Jumalaan. Hänen jumalansa oli juutalainen HERRA. Kristittyjen jumala juontui ihmisten mieliin ja sen ominaisuuksien kehittelyyn meni aikaa yli 300 vuotta.
Syntisyntijasynti: ”Semperi se vaan pyhittelee lihaansa. Vapaus on opissaan kaukana. Semperin oppi on syntiin sitomista. Tiedän mitä oppia Raamatussa vaalitaan ja se on syntien TÄYSI sovitus.”
Kommentti: Valitettavasti kommenttisi ei ole asiallista keskustelua, vaan syytöstä. Voisit ystävällisesti ottaa esille sen kohdan, mikä mielestäsi Semperin kirjoituksessa pyhittää omaa lihaamme. Miksi koet, että Semper sitoo meitä syntiin? Ehkä olette kinastelleet jossain toisessakin ketjussa, mutta olisi hyvä pitäytyä nyt tässä esitettyihin mielipiteisiin. En ole nähnyt, että Semper ei uskoisi Jeesuksen sovittaneen ristillä täysin meidän syntejämme. Jos olet raamatullinen, niin lienet kanssani samaa mieltä siitä, että täysi sovitus ei tarkoita sitä, etteikö meissä edelleen olisi syntiä, joita saamme tunnustaa Jeesukselle ja uskoa ne aina myös anteeksi. Tässä ketjussa käsitellään aihetta ”Onko meillä syntiä?” Voit halutessasi avata vaikka uuden ketjun sovituksesta?
Semper: ”En ole synnitön, olen kaukana siitä. Mutta kovin syntisenä en halua esiintyä. Sellaisena toisin häpeää Jumalan voimalle, joka minussa asuu Pyhän Hengen kautta. Toistettakoon vielä, että minun lihassani ei asu MITÄÄN hyvää. Siksi sen paikka on ristillä.”
Kommentti: Meillä ei todellakaan ole halua esiintyä syntisinä, vaan armahdettuina Jeesuksen seuraajina. Synnin suosijina tuottaisimme häpeää Herrallemme. Monilla on halu esiintyä kovin pyhittyneinä, vaikka huomaamattaan he esiintyvätkin lihassaan pöhettyneinä. Meillä on luonnostamme taipumus esiintyä ja esittää olevamme parempia kuin olemmekaan – kristityn kohdalla se merkitsee ”mannekiinikristittyä”. Jumala ei tahdo, että olemme teennäisiä kaiken suvaitsevia ja kritiikittömiä rakkauslapsia, vaan aitoja, avoimesti reagoivia ja Jumalan Sanaan mukaan elämässämme ojentautuvia Taivaan Isän lapsia.
Haluan hieman valottaa, mitä sana ”liha” tarkoittaa. Vaikeutta lisää se, että suomennettu sana liha, on alkukielessä eri paikoissa hieman eri tavalla kirjoitettu. Keskityn tässä esille ottamaasi kohtaan ”minun lihassani ei asu mitään hyvää”. Joudun siteeraamaan suoraan Raamattua, jotta voisimme saada jotain myös Jumalalta:
”Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen. Mutta jos minä teen sitä, mitä en tahdo, niin minä myönnän, että laki on hyvä. Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu. Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei; sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen. Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.
Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni; sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin, mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on. Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.”
Liha ei siis ole meidän koko persoonamme, vaan syntiin taipuvainen osa meistä. Meissä on myös henki, jossa Pyhä Henki asuu ja joka mielellään palvelee Jumalan lakia. Jos koko persoonassamme ei olisi mitään hyvää, vaan ainoastaan pahaa, olisimme kokonaan pahoja eli per—leitä.
Semper: ”Peltola jättää kuitenkin - saanen huomauttaa tämän sulassa sovussa - liian vähälle huomiolle sen, että päivittäisen pyhityksen ja uskon kuuliaisuuden kautta syntyy myös yhä enenevässä määrin "täydellistä tekoa", Jaak.1:3-4.
Kommentti: Kiitos sulasta sovusta! Uskoakseni Peltola kyllä ymmärtää pyhitykseen liittyvän muutosta kohti Kristuksen kaltaisuutta. Hän ei kuitenkaan painota sitä, sillä itseemme ja muutokseen keskittyminen vie kovin helposti pöhettymiseen ja itsekeskeisyyteen. Oikea pyhittyminen vie tielle, jossa minä vähenen, mutta Kristus kasvaa minussa. Pyhittyminen on Kristus-keskeistä. Voimme kiittää Paavalin tavoin Jumalaa siitä, että me tämmöisinä voimme palvella Jumalan lakia, vaikka lihalla joudumme vielä palvelemaan synnin lakia. Vahvistumme palvelemaan Jumalaa vain armosta, hepr. ”On hyvä, että sydän saa vahvistua armosta”.
Katsoessamme kaikki syntimme ristillä sovittaneeseen Kristukseen sydämemme vahvistuu ja saamme pitää itsemme pyhinä ja puhtaina Jumalan lapsina – ja uskon silmin saamme nähdä ja pitää lihamme ristiinnaulittuna. Uskossa olemme täysin pyhät ja puhtaat, näkemisessä vielä syntiset ja vajaat.
>>Monilla on halu esiintyä kovin pyhittyneinä, vaikka huomaamattaan he esiintyvätkin lihassaan pöhettyneinä. Meillä on luonnostamme taipumus esiintyä ja esittää olevamme parempia kuin olemmekaan – kristityn kohdalla se merkitsee ”mannekiinikristittyä”. Jumala ei tahdo, että olemme teennäisiä kaiken suvaitsevia ja kritiikittömiä rakkauslapsia, vaan aitoja, avoimesti reagoivia ja Jumalan Sanaan mukaan elämässämme ojentautuvia Taivaan Isän lapsia.>Uskoakseni Peltola kyllä ymmärtää pyhitykseen liittyvän muutosta kohti Kristuksen kaltaisuutta. Hän ei kuitenkaan painota sitä, sillä itseemme ja muutokseen keskittyminen vie kovin helposti pöhettymiseen ja itsekeskeisyyteen. Oikea pyhittyminen vie tielle, jossa minä vähenen, mutta Kristus kasvaa minussa. Pyhittyminen on Kristus-keskeistä.
Saarnaajien 7:16-18
16 Älä ole kovin vanhurskas äläkä esiinny ylen viisaana: miksi tuhoaisit itsesi?
17 Älä ole kovin jumalaton, äläkä ole tyhmä: miksi kuolisit ennen aikaasi?
18 Hyvä on, että pidät kiinni toisesta etkä hellitä kättäsi toisestakaan, sillä Jumalaa pelkääväinen selviää näistä kaikista.
Rakentavaa keskustelua on jo tähän mennessä syntynyt tähän ketjuun.
Odotukset kohdistuvat kalamokseen, jolle osoitetusta kysymyksestä koko avaus syntyi. Hän kommentoi syntikysymystä toisessa ketjussa näin: http://keskustelu.suomi24.fi/node/11438717#comment-61461093-view
Kalamos: >>Me siis luemme/laskemme/pidämme/näemme itsemme synnille kuolleiksi sen tähden, että Jeesus on kertakaikkiaan kuollut synnille. Eikä tämä ole teoriaa, vaan totta. http://kalamos.omasivu.fi/myrkky/
Viikon mietiskelyn jälkeen nimim. kalamos vastaa tähän aloitukseen:
>>Olen yhtä kuollut tuolle vanhalle hallitsijalle kuin tuolle tekemällesi aloitukselle. Minä en katso sinne päinkään. Se saa ehdotella ihan mitä tahansa minulle, niin se ei hetkauta minua mitenkään. Minä en anna sen mitenkään vaikuttaa minuun. Minä pidän katseeni koko ajan toiseen suuntaan käännettynä. Minä en siis enää edes keskustele tuon ehdottelijan kanssa. Saatikka, että alkaisin tappelemaan sen kanssa.>Kristus kuoli minun kuolemani
Olemme syntisiä ihmisiä, mutta meidän pitää ottaa Jeesuksen evankeliumi vastaan, niin me saamme vapauden synnin orjuudesta ja tuomiosta. Ihmisen pitää sen jälkeen elää raamatun opetuksen mukaisesti, ja välttää kaikkea syntiä. Suurin osa seurakunnista on sulkenut Raamatun lopullisesti, ja saarnataan pelkkiä ämmäin taruja. Opettavaisia toisinaan, mutta vailla Jumalan auktoriteettia, niitä vastaan voidaan olla montaa mieltä. Mutta Raamattua emme voi arvostella, kieltää ym. Voimme vain totella, tai sitten emme ehkä olekaan pelastettuja.
Tämän vuoden miss Suomi kisassa oli maallistenkin ihmisten mielestä varsin säädyttömät uikkarit. Siis maailmakin ne tuomitsi! Kuinka ollakaan, kisan voitti helluntailainen tyttö. Isäkin vakuuttaa, että "perheemme uskonto" ei kiellä missikisoja! Mikähän se perheen uskonto on? Raamattuun se ei ainakaan perustu, sillä tälläinen säädyttömyys kyllä on täysin epäkristillistä, epäsiveellistä. Muutenkin misseily perustuu itsekeskeiseen itsensäkorostamiseen, oman seksuaalisuuden korostamiseen, syntiseen viettelyyn yms. Jos helluntaikirkossa tämmöinenkään asia, minkä jo maailmakin ymmärtää tuomita rääviksi, ei ole tullut ymmärrettyä, niin sääliksi käy niitä onnettomia, jotka moiseen opinlahkoon ovat harhautuneet.
Tosiaankin, syntisiä monella tapaa olemme, mutta jos ihminen seuraa omaa tahtoansa, omia viettejänsä ja sulkee silmänsä Raamatun totuudelta, niin onko maailmalla ja helluntailaisuudella mitään eroa? Ja onhan näitä muitakin helluntaikirkon ladunnäyttäjiä kuten esim. Tuksu ja poliitikko-Hakkarainen!
>>Voimme vain totella, tai sitten emme ehkä olekaan pelastettuja
Kristinuskon teoria, löydettävissä raamatusta, on että Jumala on luonut kaiken ja luo edelleen, asettaa jokaisen ihmisen tekoineen paikalleen, kenelläkään ihmisellä ei ole omaa tahtoa (jos olisi, olisi silloin itsenäinen toimija). Tämän toteuttaa kaikkivaltias, kaikkivoipa ja kaikkitietävä Jumala.
Kysymys kuuluukin, miten kukaan voi asettua kaikkitietävän Jumalan tahtoa vastaan. Jumala haluaa ihmiset tekoineen juuri sellaisina kuin he elämänsä elävät.
Ken muuta väittää, ei tunne raamattua. Palstalla on ollut eräs, joka tämän ymmärsi ja hänet syötiin pois harhaoppisena.
Esitetty jumaluuden perusolemus kumoaa syntiopin.
Vanhan Testamentin jumala ei tuomitse ketään ikuiseen kärsimykseen. Kaikki kuolleet menevät kuoltuaan tuonelaan.