Hengitättekö suun vai nenän kautta juostessanne?

Hengitän yleensä nenänkautta sisään ja suun kautta hölkätessä/juostessa, ja mitä nopeampi vauhti/rasitus niin sitä enemmän siirryn haukkomaan happea myös suun kautta.

Aloittelevana lenkkeilijänä poden vielä vähän kramppikuumetta vastaantulijoita kohtaan, joten on mulla myös kokemusta nenähengittämisestä suu supusussa, silloin kun joku on tullut vastaan ja on pitänyt esittää "etten mä nyt viellä mitenkään puuskutus kunnossa ole". Mutta en kyl pysty juoksemaan/hökkäämään sillä tyylillä pitkään, eli olen palannut takaisin normi tyyliini kun vastaantulija on mennyt ohi, eli kyllä siinä on tullut se tunne kuin happi loppuisi. Kävellessä kyllä onnistun hengittämään nenän kautta suu kiinni, ilman tunnetta hapin loppumisesta.

Suu auki tottakai. Kuola suupielistä valuen.

Minulla on ainakin niin tukkoinen nenä aina, että suun kauttahan sitä on pakko hönkäillä.

Mistä v******ta näitä idiootteja sikiää ??

Luin jostakin artikkelin jossa lääkäri totesi että tuo juttu siitä että nenänkautta hengittäminen on tehokkaampaa kuin suun kautta on höpö juttuja jolla ei ole mitään tieteellistä perustaa. Tukehtuisin itsekin jos pitäisi hengittää vain nenän kautta.

Riippuu vauhdista hitaassa nenänkautta kovassa sekä nenän että suun

"hengitän" perseen kautta

Mielestäni on hankala juosta siten, että pitää suun täysin kiinni. Jossain välissä huulten välistä väkisinkin imeytyy ilmaa. Toisaalta itselläni nenä tuntuu lähes aina jotenkin tukkoiselta; suun kautta olisi selvästi helpompi hengittää. Pyrin kuitenkin käyttämään nenähengitystä mahdollisimman usein, sillä itselläni suuhengitys tuppaa aiheuttamaan lenkillä outoa närästyksen tunnetta, tai palleassa paineen tunnetta.

Normaalilenkin pystyn yleensä juoksemaan suurin piirtein nenähengityksellä, tai edes puolittain, jos taas intervallia, niin se tuppaa kyllä muuttumaan viimeistään loppuvaiheessa suuhengitykseksi.

Itsellänikin on usein tunne, että nenähengityksessä ei meinaa happi riittää, mutta jos vain jatkan nenän kautta itsepäisesti hengittämistä, niin yllättäen pystynkin juoksemaan "tukehtumatta".

Eilen lenkillä olisi pitänyt vetää sukkahousut päähän. Illalla oli itikoita niin paljon, että pari kertaa piti pysähtyä oksentamaan, kun itikka lensi kurkkuun.