Miten selitän 5v. "työttömyyden" työnantajalle?

En tiedä mikä olisi hyvä vastaus. Minulle on ruvettu parissa työhaastattelussa aukomaan päätä että miksi valmistuin vasta 29 vuotiaana tohtoriksi.

Väärennät työdistukset, sillä se hoituu, muuten et pääse töihin.

Jaa-a. Olet vielä nuori ja opiskellut.

Eli menit lukioon 23-vuotina (tätä ennen kävit kait intin ja peruskoulun) ja sitä yleensä käydään 3 vuotta joten olit 36 kun kirjoitit ylioppilaaksi sitten opiskelit insinöörksi ja sellainen kestää 3,5 vuotta tietääkseni jos olet AMK-inssi. Eli Olet näillä yksityiskohdilla juuri sen ikäinen kun inssin pitääkin olla, ja jos olisit mennyt lukioon 16-vuotiaana olisit ollut ylioppilas 19 vuotiaana ja tämän jälkeen olisit nennyt inttiin ja ollut siellä n. vuoden ja aloittanut inssiksi opiskelun 20-21 vuotiaana eli olisit ollut inssi n. 25-vuotiaana.

Kyllä minä olen ainakin aina valehdellut. Ei työnantaja saa tietää. kirjoitat cv hen jotian keksittyjä töitä vaikka, ruohonleikkaustöitä tai haravointia jos et muuta uskalla.

En tiedä pitäisikö väärentää itsekkin.
2003-2009 2 epäonnistunutta ammattikorkeakoulua ei juuri eroa kotona makaamisesta kun niistä harvemmin tulee mainittua edes.

Sitä ennen 2003 ylioppilaspaperit ajallaan.2010-2012 3-vuotinen ammattikoulu Varastonhoitajaksi 2-vuodessa.

Nyt vuoden sisään 2kk mainostenjakelua kunnes auto hajos ja muuten työnhakua.

Työkokemusta omaan sen lisäksi 2kk myyjänä kodin terrasta,4kk harjottelua samasta paikasta 2kk harjottelua muusta kaupasta ja 2kk harjottelua varastosta.

Olen myös ollut 2kk harjottelussa talkkarin apulaisena kunnalla ja pari viikkoa jakamassa postia polkupyörällä mutten niitä kehtaa edes mainita.

selvittele harrastuksia, olet hoitanut lasta, omaistasi, matkustellut. Mistään sairauksista ei pidä mainita.

Kerro totuus, valheella on lyhyet jäljet.

Ehkä työ ei sitten ole sinua varten, jos et kelpaa. Muutenkin työssä ei sitten pystyisi kuitenkaan olemaan väärien tietojen kanssa, joten jossain vaiheessa kuitenkin huijaus paljastuisi. Aina sitten löytyy joku itsellesi paremmin sopiva työ, johon kelpaa myös välivuosia pitäneet. Jos kaikki vain huijaisivat itselleen hyvät paperit, niin sitten koko työelämä olisikin vain huijauksiin perustuvaa ja työnantajille tulisi täysin väärä käsitys työntekijöistään. Ja sitten yhtäkkiä koko työelämä perustuisikin vai huijareihin...

Sanot, että sun perheessä on ollut kovasti vaikeuksia siihen aikaan ja olit kotona auttamassa.

Olen vain rehellinen.

Ole rehellinen, mutta työtä et saa. Itse en palkkaa henkilöä, jolla on yli 3 kuukauden katko. Silloin on jo riski. Mikään ei ole niin kallista, kuin huono rekrytointi

Sanot vaan tehneesi satunnaisia lyhyt aikaisia töitä joista et ole työtödistusta saanut tai säilyttänyt jos et halua väärentää. Voivat soittaa firmaan, jos toiminnassa oleva firma.

samaa mieltä tarkka silmäinen haastatelia voi huomata sepitykset. tässäkin on tärkein asenne työhön.

Siis, voi hyvänen aika mitä ohjeita!
Tälläkö Suomen talous saadaan kuntoon, valehtelemalla ja keksimällä!

Ole rehellinen oma itsesi ja kerro totuudenmukaisesti.
Jos et sillä työtä saa niin sitten se ei ollut sun paikka.
Niin monessa työpaikassa kieroilijat ja valehtelijat huonontavat työilmapiiriä ja pilaavat hommat. Mutta aina, jossain vaiheessa, valehtelijat jäävät kiinni ja silloin ei enää mainettaan pelasta vaan menettää viimeisetkin mahdollisuutensa.

Olet käynyt lukion ja inssiopinnot kuitenkin lyhyessa ajassa, ei mitään ylimääräistä makoiluaikaa ole jäänyt. Sen pitäisi jo osoittaa että motivaatio ja työskentelytavat ovat kunnossa.

Ratkaisu ongelmaan: Kerro AKTIIVISTA harrastuksista, joita olet tehnyt noiden vuosien aikana. Siis sellaisista harrastuksista, jotka ovat kehittäneet rationaalista puoltasi. Mieluiten tietysti sellaisia harrastuksia, jotka ovet jotenkin hyödyllisiä tulevassa ammatissasi.

Kaikkein tärkeintä sinulla on se, että voit osoittaa olevasi MOTIVOITUNUT. Mikä sen hirveämpää työnantajalle kuin työnhakija, joka ei ole sitoutunut ammattiinsa.

Olen itsekin sellainen, että vaihdan usein mieltäni. Tämä kostautuu minulle sillä, että työnantajat pitävät minua epäluotettavana työntekijänä. Olen kuitenkin itsevarma ja suhtaudun tulevaisuuteen myönteisesti, minkä takia uskon saavani töitä.

Hakeudu työelämävalmennukseen tai muuhun harjoitteluun. Siitä saat tarvittavan kokemuksen. Ruohonleikkuulla ja kaljan myymisellä ei ole merkitystä korkeakoulutetun työnhaussa. Tai onhan se parempi kuin ei mitään, mutta yksikin oman alan kokemus ohittaa vuosikausien hanttihommat.

Ihmetyttää miksi joskus cv:ssa mainitaan viisi tai kymmenen vuotta vanhoja kaupungin kesätöitä. Ei ne ketään kiinnosta, väliä on vain edellisellä ja ehkä sitä edellisellä työpaikalla.

työnantajat on kusipäitä jotka luulee olevansa jumalia joten anna niiden pitää duuninsa ja keksi jotain omaa bisnestä jossa olet oma herra.

Muotoilisin näin:

"Miten selitän aukottomasti asian siten, että mistään tarkentavasta kysymyksestä en joutuisi liriin tai puhuisi itseäni pussiin, tai näyttäisi typerältä?". -> Siis tämä silloin jos lähdet asian ylenmääräiseen kaunisteluun.. Koska peli on varmasti pelattu siinä kohdin jos jotain ympäripyöreää soperrat kengänkärkiä katsellen saati joku tarkennus asettaa jonkin hienon versiosi kuudelle vuodelle aika outoon valoon.

Ainakaan älä mainosta missään määrin jos on mielenterveysongelmia ollut. Tosin ymmärrän työnantajan ajattelun kyllä monessa suhteessa siinä määrin, koska onhan nyt ihan taviksenkin "ei penniäkään kiinni" -ajattelussa vähän sitä, että millainen on ihminen joka jostain psyykkisestä syystä on vain maannu vuosia kotona. Etenkin kun jonkin masennuksen tms. mielikuva on aina kaikilla vähän erilainen ja jokainen tuppaa tuntemaan sen, joka käyttää tätä verukkeena laiskotteluun siinä missä ennen oli muoti-ilmiö määrittämättömät selkäviat. Miltä kuulostaa joku joka on ollut vuosia tekemättä mitään ja ilmoittaa ettei pystynyt töihin jonkin "vain masennuksen" takia.. Etenkin kun työnantajat tuppaavat useimmiten näkemään tämän: Aijaa, taas näitä tyyppejä... joku vissiin pakottanut lähteen hakeen töitä viimein kun laiskottelu loppunut. Eli kohta se saikuttaa MUN rahoillani.

Ei kenenkään haukkumista, ihan maailman kylmiä faktoja miten asiat mualimassa nykyään menevät.

Kerrot tehneesi pätkähommia ja mitä milloinkin mutta kyllästyneesi ja vedit lukion ja inssiopinnot läpi tempolla ja nyt ollaan tässä. Sen pitäisi vakuuttaa, työnantaja haluaa motivoituneen kaverin joka haluaa eteenpäin.

No ei noita pätkätöitä tänäpäivänä lasketa työkokemukseksi....Valitettavasti....

ei ihme jos työttömiä, ihan liiallisuuksiin on mennyt työnantajien vaatimukset...

Jos olet vastavalmistunut, niin ei se opiskelua edeltävä työttömyys ole katastrofi. Sanot kysyttäessä, että etsit töitä, mutta kun ei tärpännyt, niin päätit tehdä asialle jotain ja opiskelit inssiksi. Sehän vain osoittaa, että osaat tehdä järkeviä ratkaisuja ja olet kykeneväinen näkemään vaivaa saavuttaaksesi päämääräsi. Ei siis hätää, työllistyt kyllä.

Minäkin olin 30 kieppeillä kun valmistuin inssiksi ja eipä kukaan työnantaja ole koskaan ollut kiinnostunut amkia aikaisemmasta elämästäni. Pääasia on se, mitä teet nyt ja mihin pystyt nyt.

Toihan on ihan selkeä juttu. Nuorempana et tiennyt mitä tehdä ja elämä vei, teit erilaisia pätkähommia yms.
Sitten menit kouluun ja nyt valmistuit ja olet innokas tekemään töitä.
Eihän tuossa ole mitään ihmeellistä.

29 vuotta ikää, eikä päivääkään oikeissa töissä, varmaankin aika tyypillistä nykypäivänä. Sossu maksaa ja kela elättää. Tuskin sinusta on työntekijäksi, asenne puuttuu.

Kaltaisillesi laitosihmisille pitää rakentaa hoitokoteja, joihin heidät voidaan sijoittaa potilaiksi kolmikymppisinä.

sano, että olit murhasta linnassa, ni työnantaja ymmärtää, miks et ole
tehnyt duunia ;)

Itse olen vähän samassa tilanteessa, tosin tuhlaantuneiden vuosien syynä on fyysinen sairaus. Olen päätynyt siihen, että kokeilen saada jotain omia projekteja toiminimellä. Tulot voi jäädä ohkaiseksi, mutta sellaista se on...

Ehkä rekrykusipäät saavat vielä jossain kohtaa rangaistuksensa... Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato.

Jos on ollut ihmisellä jossakin vaiheessa elämän hallinta kateissa eikä se työkään ole kiinnostanut esim. on ollut masennusta, ehkä tissuttelua, ihmissuhteet epäonnistunut ja on tuntunut, että mitään ei kannata yrittää, kun kuitenkin epäonnistuu, niin ei kai se mikään elinkautinen ole se semmoinen olotila? Eikös tässä AP:nkin tapauksessa ole erittäin hyvä, että hän edes nyt on ottanut itseään niskasta kiinni, opiskellut arvostetun ammatin ja osoittanut kykenevänsä nyt sitoutumaan pitkäaikaisesti ja tavoitteellisesti, kun on kerran ne opinnotkin suorittanut loppuun?

AP:n sijassa minä sanoisin, että olen tehnyt hanttihommia ja erilaista pätkähommaa, koska et tiennyt oikein, että mitä tekisit ja mitä alkaisit opiskella. Voit kertoa vaikka, että samaan aikaan panostit esim. harrastukseesi (esim. joku urheilu, tietotekniikka, vapaaehtoistyö) ja halusit ottaa itsellesi aikaa ja teit esim. suvun kesämökillä paljon hommia. Sen jälkeen kun tiesit, että mitä haluat alkaa tehdä, niin sen jälkeen asiat ovat edenneet vauhdilla ja nyt olet innolla hyppäämässä työelämään. Älä sano tätä arastellen, ujostellen tai häpeillen, vaan siten, että se on osa sinua. Jos katselet tämän sanoessa kattoon ja kiemurtelet tuolissasi, niin työnantaja on varma, että asiaan liittyy jotakin salattua.

Aloittajaa varmasti lohduttaa myös kuulla, että entinen linnakundi on nykyään Suomen parhaita kirurgeja. Talouselämässä oli juuri juttua siitä kuinka perhetaustat vaikuttavat siihen millaiseen jatkokoulutukseen nuori hakeutuu. Itse tulen perheestä, jossa isä oli alkoholisti ja arvosteli meitä tyttöjä milloin mistäkin. Menin 14-vuotiaana töihin ja koulut siinä sivussa jäi käymättä. Minusta kuitenkin kasvoi tahto nainen, joka osaa tehdä itsenäisiä päätöksiä. Minulle on tulla turha ruikuttamaan, jos on paha olla. Minä tiedän mitä on paha olla, mutta minä en siitä julkisesti huutele.

Minusta ihmiset, jotka katsovat menneisyyteen, eivät koskaan menesty. Tällä hetkellä on kovaan vauhtia nousemassa alani huipulle. Kukaan ei olisi voinut uskoa, että itkevästä ja tärisevästä tytöstä kasvoi aikuinen nainen, joka ei vähästä säikähdä.

Näin niin kuin yleisesti ottaen kannattaa miettiä omaa ympäristöään elämässä. Onko se sellainen kannustava ja tukeva? Minun oma isäni vain arvostelee ja haukkuu minua. Pistin välit poikki ja nykyään elämä luistaa.

Olen saanut ulkopuolelta mielettömästi tukea, koska aina oma perhe ei ole se paras tukipilari.

Minä kirjoitin cv:een "työttömyysaika x-xxxx" Työttömyysaikana silloin ja silloin tein insinööriopintoihini kuulunutta opinnäytetyötä. Ajalla x-xxxx etsin töitä aktiivisesti, olin koti-isänä lapselleni ja koulutin itseäni verkossa diipadaapaa kursseilla.

Tyhjät aukot herättävät huomiota, mutta jos niillä on jokin järkevä selitys tai ne on käytetty järkevästi, niin tuskin niihin kiinnitetään niin paljon huomiota.

Taas on minulla menossa se tyhjä aukko, johon olisi keksittävä jotain järkevää, jonka voi kirjoittaa myös paperille.

Sano suoraan, että sulla kesti noin kauan kasvaa vastuulliseksi aikuiseksi ja haluta päästä elämässä eteenpäin

Huijarin elämän kun aloittaa varsinkin aikuisena niin huijareita olette lopun ikäänne. Aina saatte miettiä mitähän kamalaa tuokin tietää minusta. Rehellisen on helppo hymyillä. Ei tarvitse kumarrella tai pyydellä anteeksi olemattomia.

No riippuu mikä syys tuohon 6v taukoon on ollut.

Kannattaa olla nöyrä, rehellinen, aktiivinen ja osoittaaa, että motivaatio
aloittaa työura ja halu tehdä töitä NYT on kova.

Palkasta nyt ei ainakaan kannata lähteä hinaamaan. Kannattaa ottaa melkein mikä duuni vaan kokemuksen kannalta ja sitten tehdä töitä niin perkeleesti.

työura ei kuitenkaan kerro kaikkea, paskoja työntekijöitä on 10-20v duunia tehneissäkin.

No sanokaapa viisaat, miten aloittaa uusi ura 40-vuotiaana, kun entinen tuntuu menneen poskelleen osin omien virheiden ja suurimmaksi osaksi muiden ihmisten pahansuopaisuuden takia.

Armoton totuus-nimimerkki yllyttää sinua rikolliseen toimintaan. Työtodistuksen väärentäminen on asiakirjaväärennös ja kyllä väärennöksistä tulee tuomio oikeudessa plus merkintä rikosrekisteriin. Kun kerrot ensimmäisen valheen tarvitset jossain vaiheessa toisen sen peittämiseen jne. Lopulta et enää tiedä mitä olet valehdellut ja milloin puhunut totta. Niinkö haluat elää elämäsi? Se, että olet opiskellut ja saanut suuoritettua tutkinnon on jo jotain. Kerrot vaan rehellisesti. Tuskin olet ainoa peruskoulun päättänyt, joka ei heti ole mennyt jatko-opintoihin. Olet ollut onnekas kun vanhemmat on elättäneet sinua niinkin kauan. Minun lapsena et olisi maannut kotona kuutta vuotta, mutta se onkin sitten jo toinen juttu.

Jäät eläkkeelle, ei kukaan palkkaa kun on aina joku kokeneempi hakija tarjolla. Ellet sitten halua toimia esim. siivoojana.

Älä kerro totuutta. Meidänkin firmassa on kaltaisiasi insinöörejä vaikka muille jakaa. No meillä ei kylläkään mene kovinkaan hyvin ja konkurssi uhkaa tai vähintään yksikön lopettaminen kannattamattona.

Minulla taas oli ja on terveydellinen syy valmistumisen ja työmaailmaan siirtymisen myöhäiselle ajankohdalle. Olen aina sanonut suoraan että loukkaannuin silloin ja silloin, leikkaus oli silloin ja silloin, kuntouduin vielä silloin ja silloin ja nyt sitte oon tässä.

Minusta tuntuu, että aina on arvostettu sitä, että olen kertonut asiat rehellisesti ja suoraan niin kuin ne ovat. Tosin minulla on aina ollut hienoja työnantajia.

Miten olisi jos lähtisit kävelemään itsenäisyyden polkua? Jos oikein asiaa katselet, niin voit ehkä huomata, että kotona makaamisesi johtui hyvin pitkälle siitä ettet tiennyt miten tuolle polulle lähteä, ja riippuvaisuuden polku ei kovin kiinnostanut. Se ei ole mitenkään epätavallista, lähes jokainen ihminen patistellaan vähitellen yhteiskunnan määrittelemään muottiin, ja siksi he unohtavat oman tahtonsa. Täältä löytyy tietoa oman tahdon selkeyttämiseen: http://www.alkuajatus.org/suomi/kirja.html

Kannattanee olla rehellinen tässä asiassa kuten useimmissa muissakin asioissa.

Vain jos naista etsit, ei hänelle kannata treffeillä kertoa totuutta kokemattomuudestaan. Peräkammarin pojan mahdollisuudet ovat 0%.

Mutta muissa tapauksissa ole rehellinen!

Insinööri voi selittää vaikka että on tehnyt ajatustyötä. Mihin muuten insinöörejä tarvitaan? Ei mihinkään. Minä(kin) olen sinut elättänyt verorahoillani, kun sinä olet räkinyt kattoon. Voi v**u, että ottaa pattiin tuommoiset. Olisit edes hankkinut kunnon ammatin.

Ei tarvitse selitellä mitään nuoruuden juttuja, luettelet opinnot ajankohtineen ja harjoittelupaikat ja mitä niissä teit ja sellaisten esimiesten yhteystiedot jotka olivat sinuun tyytyväisiä, suosittelijoiksi. Kerrot mistä teit lopputyösi yms.

Jos aukko huomataan edes, kerrot ettet nuorena tiennyt mitä haluaisit alkaa opiskella, etsit töitä, jne mutta sitten löysit oman alasi ja nyt olet motivoitunut pääsemään töihin kiinni. Olet jo opinnut klaarannut hyvin, se todistaa kelvollisuutesi, ei vanhoja tarvitse vatvoa. Onnea työnhakuun!

Te jotka ehdotatte aloittajalle työtodistusten väärentämistä jne...... Milläs se "työkokemus ja ammattitaito" näytetään toteen käytännössä siinä uudessa työpaikassa? Voipi olla että koeajalla tulee lähtö.

Hahahahah mitä luusereita täällä palstoillla pyörii.

Itse valmistuin insinööriksi 3 vuodessa. 23-vuotiaana!!! sen jälkeen pääsin töihin ja tällä hetkellä palkka on 7000 euroa kuussa. kierrän ympäri maailmaa, puhun 8 eri kieltä ja auto minulla on merkkiä BMW, vuoden 2012 malli,,tottakai!!!


hahahahahahahah!!!!!!!AHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAH!!!!!!!!!! MUAUAHAHAHAHAHAH!!!!!

Kyllä meidän firmassa ei onnistu valehtelu..Tutkimme hyvin tarkkaan työ ja koulutus todistukset!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Kerro olleesi omaishoitajana jollekin läheiselle henkilölle nuo vuodet. Esim. vakavasti kehitysvammainen pikkusisarus, joka sitten menehtyi tms. Silloin sinulla ei ole työtodistusta tietenkään ja valintasi osoittaa jaloutta, kypsyyttä ja epäitsekkyyttä. Vaatii tietysti pokkaa ja kuormittaa omaatuntoa, mutta muutakaan hyvää ideaa en tähän hätään keksi.

Täällä kanssa n.4000e käteen kuussa eikä kauppakoulun merkonomiopintojen lisäksi mitään koulutusta. Ikää 27 vuotta ja uusi 60 tonnin auto pihassa. Vaimo ja lapset. Omistusasunto. Elämä on valintoja mutta myös taitoa ja tuuria tarvitaan jotta menestyy. 6 vuotta samassa firmassa jonka aikana palkka tuplaantunu ja työtehtävät vähentyny. Nyt jo odotellaankin kuukauden lomia heinäkuussa.

Kannaatta kokeilla myearnia!
Rekisteröidy: http://fi.myearn.com/?ref=180587&subid=
ja ala tienamaan rahaa kotoa käsin!

Iso palkka ja lihava rahapussi tuskin tekevät onnelliseksi. Ansioita tärkeämpää on se, ettei näivety paikalleen ja että saa uusia kokemuksia.

Työtön ei ole välttämättä mikään luuseri vaan hänet voidaan nähdä anarkistina ja radikaalina, joka vastustaa markkinatalouden syöpää.

Siis oletko oikeasti maannut kotona 6 vuotta mitään tekemättä? Kuka elätti sinut? Työttömyyskorvausko? On tosi tympeää, että ihmiset luulevat että työttömyyskorvausrahatkin kasvavat puussa. Samoin oletetaan että vanhemmat elättävät aikuiset lapsensa.

Voithan valehdella että hoidit äitiäsi, tai että olit siskosi lastenhoitajana ilman palkkaa, tms. On tosi outoa että nuori ihminen makaa kotona 6 vuotta. Eri asia jos sairastaa masennusta.

Nuoret eivät aina ymmärrä että opiskeluun ja töihin kannattaa panostaa. Ota sinäkin, aloittaja, vastaan töitä kuin töitä. Samalla haet alasi töitä. Jos olet ollut ahkera ja hyvä työharjoittelussa, kysy töitä sieltä.

Valehtele et olit huume vieroituksessa Tukholmassa ja samalla opit ruotin kieltä, ja tutustuit paikallisiin ihmisiin