"Turhan oppijat
sunnuntai 28.07.2013 Kommentit0
Suomalainen yhteiskunta kuuluu yhteen niistä, joissa jokaisella ainakin teoriassa on yhtäläiset mahdollisuudet valita ammattinsa. Vaikka koulutustaso käytännössä periytyykin vanhemmilta lapsille hyvin usein, on Suomessa tarpeeksi päinvastaisia esimerkkejä, ettei uskoamme koulutusjärjestelmämme tasa-arvoisuuteen tarvitse ainakaan kokonaan romuttaa. Emme kuitenkaan missään tapauksessa ole verrattavissa niihin maihin, joissa lapset pääsevät kouluun esimerkiksi sukupuolen perusteella, eikä kaikilla vanhemmilla ole varaa tarjota lapsilleen edes peruskoulutusta.
Joskus vastaan tulee myös mielikuvitusmaailmoja, jotka kuvastavat juuri sellaista yhteiskuntaa, jollaiseksi me emme tahdo omamme muuttuvan. Kesän aikana olen lukenut suositun Nälkäpeli–trilogian viimeistä osaa. Kirjasarjan kuvaamassa yhteiskunnassa maan jokaisella alueella on oma, tarkkaan määritelty tehtävänsä. Alueelta 12 kotoisin olevan päähenkilön koulussa ei siksi ole opiskeltu juuri muuta, kuin hiilen eri olomuotoja ja kaivosteollisuuden saloja, hiilentuotannon ollessa alueen vastuulla.
Kuulostaa hurjalta, eikö? Kuitenkin meidänkin yhteiskunnassamme aina välillä kuulee sanottavan sellaisia asioita, kuin että ”eihän kuopiolainen kaivinkoneenkuljettaja hyödy mitenkään siitä, että hän on opiskellut yläasteella ruotsia. Miten hukkaan heitettyä aikaa se onkaan ollut!” Hetkinen. Kuka tiesi kyseisen henkilön ollessa kolmetoista, että hänestä tulee kaivinkoneenkuljettaja? Tiesikö opettaja, hän itse, eno vai presidentti? Entä mitä ammatteja valitsivat kaivinkoneenkuljettajan luokkatoverit?
Pitäisikö meidän tosiaan alkaa laskea todennäköisyyksiä sille, tuleeko kuopiolainen nuori koskaan tarvitsemaan ruotsin kieltä? Lasketaanko saman tien kuinka moni ryhtyy kuvataiteilijaksi, että saadaan tietää tarvitaanko kuvaamataidon tunteja? Kuinka moni meistä muistaa kaikki suomen sijamuodot? Koska viimeksi laskit jotain käyttäen piitä tai teit ristipiston? Miten paljolta vaivalta säästyttäisiinkään, jos arvottaisiin jokaiselle vastasyntyneelle ammatti valmiiksi. Ei menisi niitä resursseja hukkaan.
Ei lähdetä sille tielle. Asioiden oppiminen on itseisarvo, eikä jokaisen oppimasi asian ole tarkoitus kantaa rahallista hedelmää. Ne turhatkin asiat opettavat sinulle myös jotain itsestäsi. Mitä laajemmalla skaalalla saamme oppia asioita, sitä laajemmin näemme myös itsemme. Et voi tietää rakastavasi leivontaa, jos ei koskaan ole sitä saanut kokeilla. Annetaan jokaiselle tilaisuus löytää oma tiensä, ei määrätä sitä etukäteen todennäköisyyksien mukaan.
Ei teini-ikäistä kuopiolaista ehkä huvita opiskella ruotsia, mutta ei se tarkoita, ettei hän sitä koskaan tulisi tarvitsemaan. Joskus elämä yllättää ja aikuisena huomaa, ettei se kaikkitietävä teini tiennyt paljon mitään, ei ainakaan omasta tulevaisuudestaan. Itse sanoin kahdeksannella luokalla opettajalleni, etten koskaan tulisi tarvitsemaan ruotsin kieltä. Tarvitsenpas, aika paljon tarvitsenkin. Oikein jopa tykkään puhua ruotsia, ja kuunnella ja lukea. Jos kohdalleni sattuu aikakone, käyn ehkä sanomassa pari valittua sanaa neljätoistavuotiaalle itselleni.
Fysiikkaa en oikeastaan ole tarvinnut. Olen kuitenkin iloinen siitä, että olen saanut oppia myös turhia asioita.
LAURA ALA-KOKKO
Kirjoittaja on vaasalainen kääntäjä ja vihreän valtuustoryhmän puheenjohtaja"
http://www.pohjalainen.fi/mielipide/kolumnit/turhan-oppijat-1.1433354
Ottaen huomioon että kyse on varsin fiksusta ja maltillisesta pakkoruotsin kannattajasta, niin silti ei löydetä pakkoruotsin julkiseksi puolustamiseksi muita kuin useaan kertaan kestämättömiksi todetut "pakkomatematiikka", "koskaan ei tiedä mitä tulevaisuudessa tarvitsee" ja "ruotsi osana yleissivistystä" olevat näennäisperusteet.
sunnuntai 28.07.2013 Kommentit0
Suomalainen yhteiskunta kuuluu yhteen niistä, joissa jokaisella ainakin teoriassa on yhtäläiset mahdollisuudet valita ammattinsa. Vaikka koulutustaso käytännössä periytyykin vanhemmilta lapsille hyvin usein, on Suomessa tarpeeksi päinvastaisia esimerkkejä, ettei uskoamme koulutusjärjestelmämme tasa-arvoisuuteen tarvitse ainakaan kokonaan romuttaa. Emme kuitenkaan missään tapauksessa ole verrattavissa niihin maihin, joissa lapset pääsevät kouluun esimerkiksi sukupuolen perusteella, eikä kaikilla vanhemmilla ole varaa tarjota lapsilleen edes peruskoulutusta.
Joskus vastaan tulee myös mielikuvitusmaailmoja, jotka kuvastavat juuri sellaista yhteiskuntaa, jollaiseksi me emme tahdo omamme muuttuvan. Kesän aikana olen lukenut suositun Nälkäpeli–trilogian viimeistä osaa. Kirjasarjan kuvaamassa yhteiskunnassa maan jokaisella alueella on oma, tarkkaan määritelty tehtävänsä. Alueelta 12 kotoisin olevan päähenkilön koulussa ei siksi ole opiskeltu juuri muuta, kuin hiilen eri olomuotoja ja kaivosteollisuuden saloja, hiilentuotannon ollessa alueen vastuulla.
Kuulostaa hurjalta, eikö? Kuitenkin meidänkin yhteiskunnassamme aina välillä kuulee sanottavan sellaisia asioita, kuin että ”eihän kuopiolainen kaivinkoneenkuljettaja hyödy mitenkään siitä, että hän on opiskellut yläasteella ruotsia. Miten hukkaan heitettyä aikaa se onkaan ollut!” Hetkinen. Kuka tiesi kyseisen henkilön ollessa kolmetoista, että hänestä tulee kaivinkoneenkuljettaja? Tiesikö opettaja, hän itse, eno vai presidentti? Entä mitä ammatteja valitsivat kaivinkoneenkuljettajan luokkatoverit?
Pitäisikö meidän tosiaan alkaa laskea todennäköisyyksiä sille, tuleeko kuopiolainen nuori koskaan tarvitsemaan ruotsin kieltä? Lasketaanko saman tien kuinka moni ryhtyy kuvataiteilijaksi, että saadaan tietää tarvitaanko kuvaamataidon tunteja? Kuinka moni meistä muistaa kaikki suomen sijamuodot? Koska viimeksi laskit jotain käyttäen piitä tai teit ristipiston? Miten paljolta vaivalta säästyttäisiinkään, jos arvottaisiin jokaiselle vastasyntyneelle ammatti valmiiksi. Ei menisi niitä resursseja hukkaan.
Ei lähdetä sille tielle. Asioiden oppiminen on itseisarvo, eikä jokaisen oppimasi asian ole tarkoitus kantaa rahallista hedelmää. Ne turhatkin asiat opettavat sinulle myös jotain itsestäsi. Mitä laajemmalla skaalalla saamme oppia asioita, sitä laajemmin näemme myös itsemme. Et voi tietää rakastavasi leivontaa, jos ei koskaan ole sitä saanut kokeilla. Annetaan jokaiselle tilaisuus löytää oma tiensä, ei määrätä sitä etukäteen todennäköisyyksien mukaan.
Ei teini-ikäistä kuopiolaista ehkä huvita opiskella ruotsia, mutta ei se tarkoita, ettei hän sitä koskaan tulisi tarvitsemaan. Joskus elämä yllättää ja aikuisena huomaa, ettei se kaikkitietävä teini tiennyt paljon mitään, ei ainakaan omasta tulevaisuudestaan. Itse sanoin kahdeksannella luokalla opettajalleni, etten koskaan tulisi tarvitsemaan ruotsin kieltä. Tarvitsenpas, aika paljon tarvitsenkin. Oikein jopa tykkään puhua ruotsia, ja kuunnella ja lukea. Jos kohdalleni sattuu aikakone, käyn ehkä sanomassa pari valittua sanaa neljätoistavuotiaalle itselleni.
Fysiikkaa en oikeastaan ole tarvinnut. Olen kuitenkin iloinen siitä, että olen saanut oppia myös turhia asioita.
LAURA ALA-KOKKO
Kirjoittaja on vaasalainen kääntäjä ja vihreän valtuustoryhmän puheenjohtaja"
http://www.pohjalainen.fi/mielipide/kolumnit/turhan-oppijat-1.1433354
Ottaen huomioon että kyse on varsin fiksusta ja maltillisesta pakkoruotsin kannattajasta, niin silti ei löydetä pakkoruotsin julkiseksi puolustamiseksi muita kuin useaan kertaan kestämättömiksi todetut "pakkomatematiikka", "koskaan ei tiedä mitä tulevaisuudessa tarvitsee" ja "ruotsi osana yleissivistystä" olevat näennäisperusteet.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Huoh. Eihän sitä koskaan tiedä, jos vaikka joskus tarvitsisi EU:n suuria kieliä saksaa ja ranskaa. Eikö niiden pitäisi tällä logiikalla olla myös pakollisia?
MINUN mielestä olisi kiva oppia pelkkiä turhia asioita. Onhan jokaisella suomalaisella aikaa ja rahaa loputtomasti.
Meidän suomalaisten on vain huolehdittava, että suomenruotsalaiset nuoret ja lapset oppivat suomen.
Suomenruotsalainen lapsihan saattaa joutua Lieksaan pyyhkimään suomalaisen mummon pyllyä ja tarvitsee suomea.
Suomenruotsia meidän suomalaisten ei pidä opiskella. Jos opiskelemme suomenruotsia eivät suomenruotsalaiset halua oppia suomea.
Taas tuota hirveää svekologiikkaa! Aivan aivotonta päättelyä.
Laura-bimbon mielestä kaikkien pitäisi lukea ruotsia, JOS sattuisi sitä joskus ehkä tarvitsemaan? Haloo!
Tuolla logiikallla pitäisi ainakin KYMMENEN kieltä olla PAKOLLISENA kaikille suomalaisille!
Sekö olisi Lauran mielestä ihannetila?
Muita aineita ei sitten luettaisikaan kuin kieliä!
TODELLA epätoivoisia on svekojen yritykset puolustaa pakkoruotsitusta.
Taitavat pitää kansalaisia tyhminä vaikka vain itse ovat sitä.
Tai svekot ovat oikeasti vain epärehellisiä.
Laura 'Ala-päässä-palaa' on tyypillinen kieli-ihminen joka ei ole älykäs matemaattisesti, eikä ole koskaan suorittanut mitään matematiikan opintoja. Hänellä on logiikka on täysin kadoksissa.
Laura, annetaan ihmisten valita itse kielensä. Kun ihmiset saavat valita kielensä, he saavat tehdä niitä asioita mistä he ovat kiinnostuneita, niin silloin he asettuvat sinne mistä ovat kiinnostuneita ja silloin heistä on eniten hyötyä itselleen ja yhteiskunnalle.
Kukaan ei ole voinut tietää mitä rikkauksia on menettänyt jättäessään jonkun maailmankielen opiskelematta pakkoruotsin sijaan.
Ongelma on kuin yritetään miettiä tulevaisuuden kielivalintoja. Väitetään ettei kukaan voi tietää mitä kieliä elämässään tarvitsee. Se on totta, mutta pakkoruotsin perustelu ennustamisen vaikeudella ei ole älyllisesti järkevää, koska silloin minkä tahansa kielen voi perustella samoin argumentein.
Valtio eikä Suomen hallitus ei voi tietää yksilöä paremmin mitä kieltä kukin tarvitsee elämänsä aikana. Ihmiset yleensä suuntautuvat sinne mistä ovat kiinnostuneita, siksi tulevaisuuden ennustaminen ei ole edes tärkeää. Ihminen valitsee sen vaihtoeson joka on hänen mielestään paras vaihtoehto.
Suomi on kuitenkin vapaa maa pakkoruotsista huolimatta, eikä kukaan joudu pakolla Närpiöön tai Porvooseen. Pakkoruotsin poiston jälkeen ihmiset saavat vapaasti valita pakkoruotsin sijaan espanjan, kiinan tai muun kielen. Vain ne jotka valitsevat ruotsin jäävät "närpiöön". Espanjan kielen valitsevat voivat hakeutua Etelä-amerikkaan suomalaiselle paperitehtaalle ja ranskan valitsevat voivat lukea paikallislehteä Keski ja pohjois-afrikan kaupungeissa ranskan kielellä. Kiinan kielen valitsevat voivat päästä Hong Kongiin tai ympäri maailman oleviin kiinalais yrityksiin töihin.
Poliittisesti lehmänkaupalla määrätty pakkoruotsi ei ole ikinä perustunut kenenkään ennustukseen tai tietoon ruotsin tapeesta. Tapa jolla pakkoruotsi kirjattiin lakiin antaa jo perustelut poistaa pakkoruotsi tarpeettomana ja poliittisen kaupankäynnin välineenä.