"Mutta todellisuudessa sosialismin rakennustyö neukkulassa johti takaisin kapitalismiin. Joten marxin opit yhteiskuntakehityksestä menivät metsään."
Valitettavasti tilanne on päinvastainen, metsään meni Antipunikki, ei Marx. Antipunikin isoin virhe on siinä, että hän kauppaa sosialismiin siirtymistä mekaanisena, ikään kuin kohtalonomaisesti tapahtuvana, prosessina. Mutta kyseinen prosessi on päinvastainen, elikä se on ihmisten päämäärätietoisen yhteiskunnallisen toiminnan kautta tapahtuva prosessi. Tämän vahvistaa myös Marx mm. kirjeessään P.V Annenkoville, jossa Marx toteaa, että olkoon yhteiskunta muodoltaan millainen tahansa, se on "Ihmisten keskinäisen toiminnan tuote".
Kun tältä pohjalta ymmärretään, että yhteiskunnalliset lainmukaisuudet eivät siis toteudu itsestään eivätkä dogmaattisten komentojen kautta, vaan tieteellisesti määritellen ihmisten luovan ja vuorovaikutukseen perustuvan toiminnan kautta, avautuu Antipunikillekin oikein myös lähtökohta, että siirtyminen kapitalismista sosialismiin on historiallisesti lainmukainen prosessi.
Elikä em. lähtökohdat huomioiden sosialismin rakentamisessa voidaan marxismin mukaan toimia myös väärin. Jopa niin merkittävästi, kuten NL:ssa, että joudutaan palaamaan kapitalistisiin tuotantosuhteisiin. Tästä varoitti jo Lenin heti Lokakuun vallankumouksen jälkeen, että mikäli Neuvosto-Venäjällä ei kyetä vallankumouksen jälkeen ratkaisemaan määrättyjä "luovia tehtäviä" niin "Kaikki menestykset , kaikki voitot, joita olemme saaneet riistäjien kukistamisessa ja maailman imperialistien aseellisessa torjumisessa, menevät aivan hukkaan ja palaaminen vanhaan on edelleen kiertämätöntä."
Valitettavasti Leninin kuoltua neuvostomaassa tehtiin lisää virheitä sosialismin rakentamisessa, koska marxismi sai väistyä sosialismin rakentamisen ohjeena stalinismin ja uusstalinismin tieltä. Tämä johti byrokraattiseen hallintoon ja Stalinin ajan suoranaisiin rikoksiin neuvostokansalaisia kohtaa sekä taloudessa komentotalouteen, jossa korostui pääosin vain määrällinen kasvu laadullisen kasvun ja tuotannon kehittämisen kustannuksella.
Vaikka NL kansantalous oli pääasialisesti ns. byrokraattista komentotaloutta, jossa korostui esimerkiksi vain määrällinen kasvu laadullisen kasvun ja tuotannon kehittämisen kustannuksella, NL voidaan silti määrittää sosialismia rakentavaksi valtioksi. Näin, koska NL:n kansantaloutta kehitettiin osiltaan, vaikkakin pieniltä, dialektismaterialistisesti sosialismin rakentamisen yleisten lainalaisuuksien mukaan. Esimerkiksi 1960-luvun lopulla Kosyginin johdolla siirrettiin ns. kombinaattitasolle enemmän valtaa tuotannon suunnitteluun, toteutukseen sekä voittojen käyttöön. Toisaalta samalla vahvistettiin keskitettyä kansantalouden johtoa, jotta määräsuhteisen kehityksen lakia voitaisiin paremmin toteuttaa.
Ja kun yleisistä lainalaisuuksista luovuttiin, tuli niin sanotusti noutaja. Esimerkiksi lopullisen kuoliniskun Neuvostoliitolle antoi Gorbatšovin hallinto heittämällä NKP syrjään maan hallinnosta ja kansantalouden suunnittelusta, valvonnasta ja kehittämisestä. Tällöin siis luovuttiin eräästä sosialismin rakentamisen keskeisestä laista, kommunistisen puolueen johtavasta osuudesta sosialismin rakentamisessa. Tämä avasi tien yhä laajentuvalle yksityistämiselle, NL:n kansalaisomaisuuden kapitalistiselle ryöstämiselle ja NL:n tuholle!
Elikä heikoin lenkki ketjussa sosialismia rakentava valtio - sosialismi - kommunismi, on siis sosialismia rakentava valtio, koska sen historiallisessa ajanjaksossa kapitalismilla on viimeinen mahdollisuus vaikuttaa kehitykseen maailman mitassa. Neuvostomaan kohdalla tätä kuvasi osaltaan se, että Lokakuun vallankumouksen jälkeen luokkataistelun painopiste siirtyi globaalitasolle. Tämä ilmeni tuolloin Neuvosto-Venäjän ja selvemmin myöhemmin NL:n ja kapitalismin välisenä sovittamattomana ristiriitana.
Mutta kun siirrytään sosialismiin paluuta kapitalismiin ei enää ole, koska mahdolliset riistäjäluokkien jäänteet sekä yhteiskunnallisen riiston mahdollistavat rakenteet hävitetään jo sosialismia rakentavassa valtiossa. Muuten ei sosialististen tuotantosuhteiden eikä luokattoman kommunismin rakentaminen olisi mahdollista. Sosialismiin siirryttäessä kapitalismi saattaa olla jo käytännössä hävinnyt maailmasta.
Valitettavasti tilanne on päinvastainen, metsään meni Antipunikki, ei Marx. Antipunikin isoin virhe on siinä, että hän kauppaa sosialismiin siirtymistä mekaanisena, ikään kuin kohtalonomaisesti tapahtuvana, prosessina. Mutta kyseinen prosessi on päinvastainen, elikä se on ihmisten päämäärätietoisen yhteiskunnallisen toiminnan kautta tapahtuva prosessi. Tämän vahvistaa myös Marx mm. kirjeessään P.V Annenkoville, jossa Marx toteaa, että olkoon yhteiskunta muodoltaan millainen tahansa, se on "Ihmisten keskinäisen toiminnan tuote".
Kun tältä pohjalta ymmärretään, että yhteiskunnalliset lainmukaisuudet eivät siis toteudu itsestään eivätkä dogmaattisten komentojen kautta, vaan tieteellisesti määritellen ihmisten luovan ja vuorovaikutukseen perustuvan toiminnan kautta, avautuu Antipunikillekin oikein myös lähtökohta, että siirtyminen kapitalismista sosialismiin on historiallisesti lainmukainen prosessi.
Elikä em. lähtökohdat huomioiden sosialismin rakentamisessa voidaan marxismin mukaan toimia myös väärin. Jopa niin merkittävästi, kuten NL:ssa, että joudutaan palaamaan kapitalistisiin tuotantosuhteisiin. Tästä varoitti jo Lenin heti Lokakuun vallankumouksen jälkeen, että mikäli Neuvosto-Venäjällä ei kyetä vallankumouksen jälkeen ratkaisemaan määrättyjä "luovia tehtäviä" niin "Kaikki menestykset , kaikki voitot, joita olemme saaneet riistäjien kukistamisessa ja maailman imperialistien aseellisessa torjumisessa, menevät aivan hukkaan ja palaaminen vanhaan on edelleen kiertämätöntä."
Valitettavasti Leninin kuoltua neuvostomaassa tehtiin lisää virheitä sosialismin rakentamisessa, koska marxismi sai väistyä sosialismin rakentamisen ohjeena stalinismin ja uusstalinismin tieltä. Tämä johti byrokraattiseen hallintoon ja Stalinin ajan suoranaisiin rikoksiin neuvostokansalaisia kohtaa sekä taloudessa komentotalouteen, jossa korostui pääosin vain määrällinen kasvu laadullisen kasvun ja tuotannon kehittämisen kustannuksella.
Vaikka NL kansantalous oli pääasialisesti ns. byrokraattista komentotaloutta, jossa korostui esimerkiksi vain määrällinen kasvu laadullisen kasvun ja tuotannon kehittämisen kustannuksella, NL voidaan silti määrittää sosialismia rakentavaksi valtioksi. Näin, koska NL:n kansantaloutta kehitettiin osiltaan, vaikkakin pieniltä, dialektismaterialistisesti sosialismin rakentamisen yleisten lainalaisuuksien mukaan. Esimerkiksi 1960-luvun lopulla Kosyginin johdolla siirrettiin ns. kombinaattitasolle enemmän valtaa tuotannon suunnitteluun, toteutukseen sekä voittojen käyttöön. Toisaalta samalla vahvistettiin keskitettyä kansantalouden johtoa, jotta määräsuhteisen kehityksen lakia voitaisiin paremmin toteuttaa.
Ja kun yleisistä lainalaisuuksista luovuttiin, tuli niin sanotusti noutaja. Esimerkiksi lopullisen kuoliniskun Neuvostoliitolle antoi Gorbatšovin hallinto heittämällä NKP syrjään maan hallinnosta ja kansantalouden suunnittelusta, valvonnasta ja kehittämisestä. Tällöin siis luovuttiin eräästä sosialismin rakentamisen keskeisestä laista, kommunistisen puolueen johtavasta osuudesta sosialismin rakentamisessa. Tämä avasi tien yhä laajentuvalle yksityistämiselle, NL:n kansalaisomaisuuden kapitalistiselle ryöstämiselle ja NL:n tuholle!
Elikä heikoin lenkki ketjussa sosialismia rakentava valtio - sosialismi - kommunismi, on siis sosialismia rakentava valtio, koska sen historiallisessa ajanjaksossa kapitalismilla on viimeinen mahdollisuus vaikuttaa kehitykseen maailman mitassa. Neuvostomaan kohdalla tätä kuvasi osaltaan se, että Lokakuun vallankumouksen jälkeen luokkataistelun painopiste siirtyi globaalitasolle. Tämä ilmeni tuolloin Neuvosto-Venäjän ja selvemmin myöhemmin NL:n ja kapitalismin välisenä sovittamattomana ristiriitana.
Mutta kun siirrytään sosialismiin paluuta kapitalismiin ei enää ole, koska mahdolliset riistäjäluokkien jäänteet sekä yhteiskunnallisen riiston mahdollistavat rakenteet hävitetään jo sosialismia rakentavassa valtiossa. Muuten ei sosialististen tuotantosuhteiden eikä luokattoman kommunismin rakentaminen olisi mahdollista. Sosialismiin siirryttäessä kapitalismi saattaa olla jo käytännössä hävinnyt maailmasta.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Sedällä sitä on huono omatunto kun pitää selittää olematonta runsassanaisesti. Olen elänyt tässä NL:n naapurissa koko sotien jälkeisen ajan ja joutunut seuraamaan kommunistien toilailuja sekä naapurissa että täällä kotimaassakin. Sosialismia on kehuttu, ylistetty ja rakennettu, naapurissa ainakin meidän komujemme taputtaessa ja huutaessa ”Hyvä Hyvä”!
Nyt kun se meni pieleen ja kaatui omaan mahdottomuuteensa niin nyt löytyy sedän kaltaisia besserwissereitä jotka sanovat ettei mitään sosialismia edes ollut vaan siinähän ilmiselvästi rakennettiin kapitalismia vanhan feodaaliyhteiskunnan raunioille! Sosialismia on kuitenkin pyritty rakentamaan myös muualla varsin samankaltaisin tuloksin eli kaikki menee päin sitä. Näyttää olevan ihmisille liian vaikeaa vaikka muurahaiset ja mehiläiset sopeutuvat sosialismiin varsin innokkaasti.
Tuon olisi vielä uskonut jos komut olisivat tuota toitottaneet joskus -60 luvulla kun meno oli vauhdikkainta ja komuilla oli vielä pala kannatusta Suomenkin kansan joukossa, vaan ei. Nyt sitten selitetään kun kannatus on alle marginaalisen jossain 0,x% luokassa, kun 3 komupuolueen yhteiskannatus on alle 1%:n. Sanoisin, sijaistoimintaa kun ei löydy mitään oikeaa sanottavaa ja vanhoja syntejäkin pitäisi selitellä harhaoppisten tekemiksi.
Siitä olen sedän kanssa yhtä mieltä, että virheitä tehtiin ja suurin niistä oli sekaantuminen jonkun Marx nimisen henkilön kateuksissaan tekemiin teorioihin kun häntä v-tutti elää ystävien ja apen kustannuksella, itsehän hän ei pystynyt perhettään elättämään. Silloin ei tainnut olla sosiaaliturvaa samassa muodossa kuin tänään eikä edes leipäjonoja joihin Marx olisi voinut mennä perheen elantoa ansaitsemaan.
NL:n suuria virheitä oli kieltää yrittäminen ja kuvitella puolueen johdolla olevan ainoana maassa se oikea tietämys talouden hoidosta. Mikään 5-vuotissuunnitelma ei ole järkevän ihmisen kehitelmä, tänäänhän jo kvartaali eli 3kk on pitkä aika taloudessa joskin itse olen sitä mieltä, että hieman pidempi tähtäin olisi parempi ja vakaampi. Nythän mennään ”nimismiehen kiharoilla” joita edelleen syntyy santateillä.
Gorba näki mihin ollaan menossa, hän tuli vain 20 vuotta liian myöhään eikä kansa enää luottanut komupuolueen johtoon. Jos olisi annettu poliittiset vapaudet ja vapaus perustaa uusia puolueita, myös oikeistopuolueita, niin muutos olisi voinut olla hallitumpi. Sen aikainen komudiktatuuri ei kuitenkaan sallinut uudistuksia vaikka kaikki meni päin sitä minne päivä ei paista paitsi nudistirannalla. Gorba valittiin liian myöhään, jos hänet tai hänen kaltaisensa olisi valittu heti Hrutsevin jälkeen saattaisi NL olla vieläkin naapurissamme.
Setä se jaksaa kiukutella jostain riistäjäluokasta vaikka se on vapaassa maassa mahdottomuus, hetihän sellainen olisi leivättömän pöydän äärellä. Ei pitäisi sekoittaa poliittisia intohimojaan jokapäiväiseen elämään vaan elää ympäristöön sopeutuen, sitenhän parhaiten pärjäävät pikkulinnut ja tiikeritkin.
Unohtui vallan vastaaminen otsikon kysymykseen.
Sosialismia ei voi eikä edes kannata harkita kapitalismin yhteyteen mutta sosiaalisia komponenttejahan on nytkin meidän politiikassamme jo ehkä enemmän kuin mihin meillä tänään olisi edes varaa.
Sosiaalisuutta, ei sosialismia!!
Sosiaalisuus voi olla sosialismia sekin. setälle huomioksi: mikä se on kapitalismissa sosialismin itua, jota kehittämällä auttaisi sosialismin muodostumista. Vai onko mitään ituja.
valtionomistus voisi olla sellainen sosialismin itu. Suomen manan majalle jo menneet valtioyhtiöt tuskin olivat.
Valtionyhtiöiden päätöksenteko on liian hidasta tähän päivään. Ne sopivat vain erikois ja monopoli aloille. Valtion on tosin syytä säilyttää riittävä omistusosuus yhtiöissä jotka ovat tärkeitä huoltovarmuuden kannalta. Teollisuuteen ei kannata muutoin veroeuroja sijoittaa.
Sosiaalisuus ei ole synonyymi sosialistiselle, sosiaalisuus on pyyteetöntä mutta sosialismi alistavaa.
"Mutta todellisuudessa sosialismin rakennustyö neukkulassa johti takaisin kapitalismiin."
Mikä ei pidä paikkaansa?
Jos löydät virheen Kallen tekstistä niin kerro siitä ja korjaa se sitten niinkuin sinä katsot totuuden olevan.
"Joten marxin opit yhteiskuntakehityksestä menivät metsään."
Mikä meni väärin?
Jos löydät virheen Kallen tekstistä niin kerro siitä ja korjaa se sitten niinkuin sinä katsot totuuden olevan.
.........................
Pystyykö muuten täyspäinen kommunisti osoittamaan syyllisen tietämättä mihin tämä on syyllistynyt?
................
kysyn: onko äidinkielesi suomi?
Joo, saahan sitä kysyä.
..............
"Sosiaalisuutta, ei sosialismia!! "
Ne ovat sama asia. Sosiaalisuus on sosialistisen kanssakäymisen muoto. Kun sosiaaliset rakenteet kapitalismissa rakentuvat ja lisääntyvät, ne ovat sosialismin ituja. Kapitalismi kehittyy valtiokapitalismiksi ja josta on enää pieni hyppäys sosialismiin.
Mitä suurempi sosiaalisuus ja tuotannon laadullinen puoli, sitä kivuttomampaa sosialismiin siirtyminen on. Kansan suuri enemmistö hyväksyy sosiaalisuuden, kiistää rasismin ja muut rotuopit ja hommalaisuuntaiset järjestöt ovat kadonneet tai katoamassa. Kansantalouden suunnitelmallinen johtaminen etenee, vähitellen, mutta etenee kuitenkin.
tästä selkäsaunasta toipunut?
s.partacus tylyttää sua nyt stän tyyliin kuus nolla
Setän aloitus on teoreettisesti erittäin tärkeä. Sanoisinpa, että olisiko Marxkaan pystynyt paremmin arvioimaan sosialismiin siirtymisen teitä. Tosin setällä on se etu, että voidaan analysoida 70 vuoden kokemuksia alkaen vuodesta 1917.
Leninin ansio kiteytyy mm. NEP-politiikan käyttöönotossa kansalaissodan jälkeen.
Puolueessa Leniniä syytettiin sosialismin petturiksi ja ties miksi mutta hän pystyi perustelemaan vallankumouksellisen sananhelinän seasta taloudelliset tekijät, jotka ovat määräävät. Voitettu kansalaissota ei merkinnyt vielä mitään. Voitto sodassa ei ole sosialismia. Sosialismi täytyy rakentaa. Maa oli rappiotilassa. Teollisuuslaitokset hajalla tai tuotanto vähäistä. Väestön valtaenemmistö taslonpaikaispikkuporvareita.
Siinä tilanteessa sosialismin tärkein tehtävä oli teollisuuden perustan luominen, kerätä siihen taloudellisia mahdollisuuksia. Tilanne edellytti toisaalla hyväksymään yksityisen pienyritystoiminnan ja talonpoikien yksityisviljelyn. Lenin totesi, että on mielettömyyttä yrittää rakentaa maatalouden suurtiloja laittamalla lapiomiehiä rinnakkain kun ei ole antaa maatalouteen koneita.
Suomen tilanne tänään on aivan toisenlainen. Koneellinen suurteollisuus on olemassa. Maatalous on pitkälle koneellistettu ja kapitalistiset suurtilat muodostuvat kaiken aikaa. Yhteiskunnalliset vakuutukset ovat.
Kapitalismin pintailmiö, massiivinen rikkaiden veronkierto, näyttää kapitalismin mädännäisyyden ja se on loismaista kuolevaa kapitalismia.
Mitä ovat "yhteiskunnalliset lainmukaisuudet "?
kommarihöpinää vai ihan oikeeta asiaa?