antipunikin teoreettinen tavoite

Työn osuudesta tuotteen hintaan, tuotehan voi olla muutakin kuin tavaraa, olette osin oikeassa ja osin väärässä, näkökannoistanne johtuen hieman eri tavoin.

Tuotteen hinta on kiinni paljon muustakin kuin sen varsinaisen suorittajan siihen käyttämästä työajasta. Varsinaisen tekijän osuus hinnasta on useimmiten perin pieni ja suurin osa menee organisaation ylläpitoon. Ilman sitä organisaatiota jota yritykseksi kutsutaan ei se työntekijä olisi saanut siltä osin aikaan mitään.

Omistajat, jotka monesti eivät ole mitään kapitalisteja, ovat todella ahkeria. Heillä ei ole 8 tunnin päivää ja työt jatkuvat iltamyöhään jos ei työpaikalla niin kotona tai vaikka kokouksissa. Tästä minulla on omakohtaista kokemusta aherrettuani iltaisin kotonani työpäivän jälkeen, ensin piirustuslaudan äärellä ja myöhemmin tietokoneen, vuositolkulla jos en vuosikymmeniä.

Ylitöitä olen tehnyt aikoinani mutta lisätyötä en tiedä tehneeni. Veikkaan sen olevan jonkun Marxin keksimän juonen jolla hän halusi peitellä saamattomuuttaan työelämässä.

Jo kauan ennen Marxia ja Engelsiä tutkittiin kansantalouden lakeja. Se oli luonnollista. Feodalismi muuttui kapitalismiksi ja yirtettiin saada selville sen lainalaisuuksia.
Ricardo ja Adam Smith lähestyivät työnarvoteoriaa ja olivat edelläkävijöitä kuten Hegel dialektiikan kehittämisessä.
Jotakuinkin 1850 jälkeen, kun Eurooppa oli kokenut työväestön itsenäisiä liikkeitä, syntyi porvarillinen talousopin linja. Se on kapitalismin yhteiskuntajärjestelmän puolustelua.
Marxin ja Engelsin työ tuottivat työväenliikkeen valtaisan nousun. Sosialismin haaveesta riisuttiin utopia ja sen tilalle tuli työväenluokan poliittinen ja ammatillinen järjestäytyminen.
Näihin aikoihin porvariston puolelta alkoi ajojahti Marxin taloudellisia näkökohtia vastaan. Kun Marxin opit otettiin vastaan joukkomitassa työväenluokan keskuudessa, siitä ei voinut enää vaieta.

Marxin kumoamislegioona otti aseekseen Marxin itsensä. He asettuivat, sen ajan antipunikit, marxilaisiksi ja yrittivät todistaa Marxilla Marxin näkemysten epäloogisuuden.
Tämän palstan antipunikki ei toista mitään muuta kuin 1800 luvun antipunikkien houreita. Kunnianhimoinen tavoite työn osuuden poistamisessa kansantaloudesta on tuomittu tuhoon jo Ricardon ja Smithin tuotannossa.

Mikä jäi Adam Smithiltä ulos. Hän asetti oikein kysymyksen tavaroiden arvosta ja niiden vaihdettavuudesta arvostaan ja että arvo ei ole muuta kuin työn paljous ja kun tavaroita vaihdetaan, vaihdetaan käytännössä työn paljouksia.
Smith ei päässyt perille siitä, että jos kaikki tavarat vaihdetaan arvostaan, kaikki saavat tulonsa työstä, eikä kukaan voi olla miljonääri ja rinnalla tuhansia satasen omistajia. Kyse on voiton lähteen salaisuudesta.
Se on se, että työvoima tuottaa paljon enemmän arvoa kuin se työpalkkana saa. Kutakuinkin kaikki muut tavarat vaihdetaan arvostaan paitsi työläinen myy työvoimaansa alle arvonsa ja siellä piilee voiton lähde. Mistään muualta voittoa ei voii tulla.

"1. Kaikkien aikojen antipunikit jo Marxin ajoista lähtien ovat yrittäneet kumota Marxin taloudelliset näkemykset....yllätys, ylllätys...Marxilla itsellään. Näin tekee nykyinen antipunikkimmekin."

Ohoh. jopa lykkäsi paksua mutua palstalle.
Perustelehan väitteesi - vaikka esimerkin muodossa. Mutta älä uhohda linkkiä Kallen viestiin, lainausta tekstistä perustelua sille, että Kalle yrittää kumota marxin marxilla.

Katsotaanpa onko sinussa Miestä vastaamaan huutoosi vai oletko täysi nahjus mieheksi.

....................

Meidän antipunikkimme on köykäinen 1800 appeihin verrattuna. Muun muassa italialainen Loria tai sosialistiluopuri Bernstein pystyivät paljon parempaan mutta eivät mahtaneet todellisuudelle mitään. Työ ts. työläisen työvoima luo maailmassa kakki aineelliset arvot. Yhteisknnallinen kehitys lepää työvoiman ja työn harteilla.
Sen kumoaminen on mahdotonta.

Mitä ovat "antipunikkimme" argumentit? Hän siteeraa muutamaa Marxin sitaattia Pääoma 1. kirja alusta ja asettaa ne keskenään ristiriitaisiksi. Epäsäännöllisin väliajoin hän kumoaa ne perustelematta.
Sen lisäksi hän massapostittaa kymmenkuntaa yksinkertaista viestiä eikä pysty osallistumaan muuhun keskusteluun kuin joskus muutamalla massapostituksella reaalisosialismin ongelmista. Niissäkin hän pyörittää samoja viestejä solkenaan.
Vuoden olen palstalla ollut ja tämän olen todennut. Lukijat voinevat kertoa, onko hänen linjansa ollut sama aiakisemmin.

Ap yksinkertainen argumentti on, ettei tavaraan sisältyvää työtä voida tarkalleen laskea ja siksi työn paljous ei olisi arvon ja sen hintamuodon perusta.
Kun työ poistetaan tuotannosta, työläinen poistuu yhteiskunnasta. Mitä jää jäljelle? Pääoma olisi se perusta, jolle tuotanto rakentuu. Ap ei kysy itseltään, missä on pääoma tulee. Eikä sitä saakaan kysyä, muuen joutuisi joron jäljille.
Oletan että hän kyllä ymmärtää työn merkityksen mutta toimii palstalla porvariston kuuliaisena oppilaana yrittämällä polittisesti poistaa työn yhteiskunnasta ts. yrittää poistaa työväenliikkeen (sosialistisen sellaisen) yhteiskuntaelämästä.

"Ap yksinkertainen argumentti on, ettei tavaraan sisältyvää työtä voida tarkalleen laskea ja siksi työn paljous ei olisi arvon ja sen hintamuodon perusta."

Kerrohan sitten, että miten tavaran arvo lasketaan.
Sinusta ei taida olla siihen - siihen ei ole vielä kukaan pystynyt eikä kukaan tule koskaan pystymään. Mihin siis käytännössä tarvitsemme teoriaa, joka rakentuu tavaran arvolle, jota ei kukaan tiedä?

Mihin sinä olet viimeksi tarvinnut tavaran sisältämän yhteiskunnallisesti välttämättömän työn määrää?
Niin, Kallekaan ei ole tarvinnut sitä koskaan mihinkään muuhun kuin kommunistien kurittamiseen palstalla. Ja siihen tarkoitukseen se onkin vallan mainio.

...............

Aloitus:
"4. Ap keskittyy työnarvoteorian kumoamiseen. Juttuun, mikä ei onnistunut 1800 luvulla eikä ole vielä keneltäkään onnistunut."

Työtä, työvoiman kulutusta, työläistä ei voi kumota. Jos voitaisiin, kapitalistit joutuisivat itse tekemään itselleen tuotteensa ja osa heistä muuttuisi alistetuiksi työläisiksi.

Jos kaikki tavarat myös työvoimatavara vaihdettaisiin markkinoilla arvostaan, riistoa ei olisi.
Tässä ilmenee käytännöllnen harha. Tosielämässä työntekijä solmii työantajan kanssa sopimuksen työehdoista; palkasta ja työsuhteen kestosta (määräaikainen tai toistaiseksi voimassa oleva). Näin on ollut kapitalismin alkuajoista lähtien. Työläinen myy työvoimansa kapitalistin käyttöön ja saa siitä tietyn korvauksen.
Työvoima onkin ainoa tavara markkinoilla, joka ei saa kulutuksestaan täyttä korvausta ja kapitalisti ottaa puuttuvan osan käytttöönsä.
Mikä on työvoimatavaran hinta ts. palkka. Se on välttämättömät elinkustannukset, jotta työvoima pystyisi uusimaan itsensä joka päivä uudelleen..
Työvoima uusintaa välttämättömällä työajalla ensin itsensä. Lisätyöajalla, josta hän ei saa palkkaa hän uusintaa pääomakulut; koneet, kaluston, raaka-aineet ja työvoimaan liittyvät kulut. Samalla hän luo kapitalistille tietyn voiton, jonka se voi käyttää kokonaan itseään varten tai kasvattaa osalla tai kokonaan uutta tuotantoa.
Kapitalisti saa ilmaiseksi tuotantokulut ja voiton. Työläiset maksavat sen työllään tietyn ajan kuluessa. Missä on määrätty, että työläisen työn tuloksilla rakennettu tuotanto siirtyy kokonaisuudessaan kapitalistille? Sehän on porvarillisen oikeuden pilkkaamista, jossa jokaisella yksilöllä on oikeus oman työnsä tuuloksiin.

Kun antipunikit yrittävät kumota Marxia, heidän pitää kumota edellä sanottu. Käsittäkseni edellä selostettu on osa työnarvoteoriaa. Voiton lähde siinä tilanteessa, jossa kaikki tavarat vaihdetaan arvostaan (myös työvoima), ei koskaan toteudu. Eikä pelkästään sitä, se jää selittämättömäksi ilmiöksi. Ehkä se tipahtaa hyvän hengen suosiolla taivaasta!!
Juuri työläisen työn osuus voiton lähteenä täytyy kumota, koska voiton juuri on juridisesti kyseenalainen kapitalismin oikeusperiaatteen suhteen.

Edellisessä viestissä tahdoin kertoa, että antipunikki on tavallinen puoluepoliittinen pukari, jonka tehtävä kunnianhimoisesti on kieltää työväenluokan työn merkitys kansallisen aineellisen ja henkisen rikkauden luojana.
Tehtävä ei onnistu muutamalla sitaatilla tavaran arvosta, koska siinä esiintyy jo ristiriita yksilöllisen työn ja yhteiskunnalisen työn välillä ja jota käsittääkseni ap ei ymmärrä alkuunkaan ja siksi sotkeutuu tuotannon ristiriiidoissa.. Mutta tästä tuonnempana.

Työeläkeläinen:
"Voitto on s.p huono ja moniselitteinen termi. Tulos sopii paremmin taloudesta puhuttaessa."

Voitto tai tulos on kutakuinkin sama. Voitto on yleismaailmallinen termi ja kuvastaa puhdasta tulosta ilman varauksia.

"Tulos firmassa taas on sen suunnittelun tulosta jota siellä tehdään, ei niinkään varsinaisten suorittavien työntekijöiden aikaansaamaa. Vain hyvin suunnittelemalla tuotannosta saadaan tulosta ja siten se ansio kuuluu yritykselle koska se on palkannut oikeat henkilöt hoitamaan asioita."

Eipä ihan natsannut. Mutta ei täysin väärinkään..
Tehdastyöläisten järjestäminen työhön edellyttää oirganisaatiota, suunnittelutyöntekijöitä ym. Kaikki he ovat yhteiskunnallisen rikkauden luojia ja työtä tekevään luokkaan kuuluvia.
Jako suorittaviin työläisiin ja organisoiviin työläisiin on sinänsä oikeutettu. Missään nimessä en ole pyrkinyt kiistämään suunnittelua ja organisaatiota ja niissä työtä tekeviä työläisiä.
Työn järjestämisellä ja suunnittelulla on ilman muuta tärkeä merkitys. Miksi laittaa tohelo johtajaksi/suunnittelijaksi//tönjohtajaksi ja kärsiä ylimääräisistä kustannuksista jos päteviä on tyrkyllä.

Pääoman 3. kirja pitäisi jokaisen lukea. Siinä tulee esille kapitalistisen tavaratuotannon kokonaisprosessi monelta kantilta perusteellisesti selvitettynä.
Kommunistien tulisi perehtyä erityisesti 48. lukuun "Kolminaiskaava", 16 sivua pitkä.
Siinä on yhteenveto siitä, kuinka ilmiö näyttää olevan nähtävissä mutta mitä prosessin takana on, sitä ei nähdä. Se on murskakritiikki kaikkien antipunikkien sepustuksille.

Kolminaiskaava: Pääoma - voitto (yrittäjäntulo korko), maa - maankorko ja työ - työpalkka. Pienellä kaavalla on onnistuttu kätkemään yhteiskunnallisen tuotantoprosessin tapahtumat piiloon.

Pääoma - voitto muuntuu Pääoma - korko suhteeksi ja se hämärtää todellisuutta entisestään. Kadunmies näkee asian näin: Sijoittaja sijoittaa pääomaa rakennuksiin ja kalustoon, aloittaa tuotannon ja saa vuosittain sijoitukselleen korkoa, sanotaan esim. 10 %. (Palkkatyöläinen saa nykyään n. 0.1 % koron säästölleen eli sijoittaja saa satakertaisen koron (voiton).
Kadunmies ajattelee, että kapitalisti sekä työläinen saavat rahoistaan korkoa ja ovat tasa-arvoisia.

Pointti ei suinkaan ole tässä. Pieni sivujuonne vain. Jo aikaisemmin olemme todenneet että työläiset (tehdasväki suunnittelijat talousasioiden hoitajat ym.) ovat se osa tavaroista, jotka eivät saa täyttä korvausta työvoimansa myynnistä ja voitto syntyy anastetusta lisätyöstä rahamuodossa ja että osa lisäarvosta (ehkä kokonaankin) muuttuu pääomaksi sijoitettuna uuteen tuotantoon.
Pääoman lähde on anastettu osa työvoimatavaran lisätyöstä.
Kadunmies ei huomaa todellisuutta. Pääoma on kuluna sama aineelliseen puoleen kuin työvoiman palkkaamiseen. Työvoima ei näy tuottavana ja ainoana sellaisena vaan pelkkänä menona.

Kaavassa Pääoma - korko hävitetään työ tai että pääoma synnyttää työn. Kaava kertoo ainoastaan voiton suhteen pääomaan nähden mutta kätkee sivuonkaloihin voiton syntymisen lähteen.

Maailman antipunikit vetoavat tähän kiven pinnalla olevaan katinkultaan pyrkien olemaan kertomatta sitä mitä on katinkullan alla.
Voittoa sitten selitetään utopistisilla muunnoksilla, kaikella muulla paitsi työn osuudella. Kapitalismin perusihmisoikeus, jokainen on oikeutettu työnsä tuloksiin - se estää voiton lähteen esittämisen todelisen luonteen mukaisesti, koska silloin paljastuisi toisen työn osan anastaminen korvauksetta.

Nyt ei auta veliseni, antipunikki, saman viestin iänikuinen massapostitus. Pitää vastata aloituksen aiheeseen.
Kolminaiskaava on porvarillisten talousoppineiden keksintö kumota työn merkitys ja lisäarvon lähde.

Kolminaiskaavan toinen osio "maa - maankorko" ei sano yhtikäs mitään.
Tai sanoo, että maa ts. luonto kasvaa itsekseen voittoa. Jos se olisikin näin helppoa niin sen kun haavilla keräisimme luonnosta euroseteleitä, hankkisimme ilman työntekoa niillä teollisuustavaroita (mutta teollisuuttahan ei tarvita), koska luonto synnyttää itsestään käsin koskematta korkoa!
Ei synny synnyttämättä, sanoi jo Väinämöimen.
Alkuperäiskansat eivät tunne sanaa "omaisuus". He eivät ymmärrä maan, ilman ja veden omistusta. He käsittävät sen kaikkien yhteiseksi. Tämän takia siirtomaita rosvonneet kapitalistit ja kapitalistimaat onnistuivat helposti jymäyttämään alkuperäisasukkaita vaihtamalla lasinpaloja kultaan ja timantteihin.

Maankorko tulee esille kapitalistisen tavaratuotannon puitteissa täydessä laajuudessa ollen olemassa jo ennen sitä.
Mitä hedelmällisempi maa on, tai omaa raaka-aineita runsaasti, niiden hyödyntäminen ts. työ synnyttää ylimääräisen (hedelmällisimmän) voiton puitteissa maankorkoa maanomistajalle. Asuntotonttimaan suhde tiiviissä kaupunkirakentamisessa heijastaa maanviljelyksen hedelmällisyyttä ja synnyttää ylimääräistä voittoa ja se osa muodostaa maankoron. Tontti kaavakeinottelu korruptio on tunnettua nykysuomessakin.

Voitto maankorko palkka = vuotuinen työ esineellistyneesä muodossa = vuotuisen tuotteen kokonaisarvo = esineellistynyt yhteiskunnallinen työ.
Adam Smith ennen Marxia: "Näin ollen aineellisen tuotannon syyt ovat samanaikaisesti olemassaolevien alkuperäisten tulojen lähteitä."

Kaikkien aikojen antipunikkimme vetävät vesiperän maankoronkin suhteessa yrittämällä häivyttää työn merkityksen pois. Maan muokkaus ja viljely, raaka-aineiden kaivaminen ym. synnyttää saman ilmiön kuin teollisuustyö. Työ luo arvoa. Maksamaton työ luo lisäarvoa.

Kun nykyinen antipunikkimme ei osaa vastata, hän massapostittaa kysymyksiä, johon peruskoulun ekaluokkalainenkin osaa vastata.

Kolminaiskaavan 3. osa "työ - työpalkka".
Aihetta on jo kaluttu ja lukijoille se on selvä. Katsotaan juttua toiselta puolelta.

Kun ne ovat rinnakkain, kadunmies nyökkää tyytyvisenä. "Saan työstäni palkan, se on sovuittu työsopimuksella ja työnantaja ei voi riistää sitä minulta." Näin tilanne näyttää olevan. Palkka tulee 8 tunnlta ja yli menevältä osalta ylityökorvauksineen. Ketään ei petetä!

Mistä tulee pääoma, jonka sijoittaja sijoittaa tuotantoprosessiin? Pääoma syntyy vain lisäarvosta ja se rahaksi muuttuneena ja sijoitettuna tuotantoon palkkakustannuksiin on aikaisempien työläisten hänelle tuottama. Jo aikaisemmin osa työläiselle kuuluvasta palkasta on jäänyt maksamatta ja se on käytössä uuden tuotannon palkkakustannuksissa. Ja jälleen työläiset luovat uutta lisäarvoa ohi hänen palkkansa. Emme puutu tässä siihen, että työläisten lisätyöllä tulee kustannettua myös pysyvä pääoma (rakennukset, koneet) ja liikkuva pääoma (raaka-aineet ym.).

Kapitalisti leikkii leikkikehässä vieraalla rahalla. Jos hän menettää bisneksissä jotain, hän menettää vierasta rahaa. Sijoittajan roolissa hän tekee muutaman tunnin tai viikon työn ja on siltä osin oikeutettu palkkaansa. Rahoitusjärjestelijöitäkin (palkkatyöläisiä) tarvitaan.

Oletetaan sosialismi. Jokainen teollisuusjohtaja, pankinjohtaja, ym. kelpaa sellaisenaan sosialistisen yritystoiminnan järjestelyyn ja heille voidaan maksaa korkeampaa palkkaakin. Aloitteellisuudesta, keksinnöistä ym. tulee antaa korvaus ts. kannustaa luovaa aloitteellisuutta.
Useimmat teollisuusjohtajat ovat taitavia organisaattoreita. Heillä on sukupolvien kokemus takanaan ja monelle heistä johtamisen tulokset ovat kunniaa hiveleviä mutta heidän on otettava lisäarvo, bonukset ym., koska järjestelmä sitä edellyttää.
Sosialismissa ainakin vallitsee vielä palkkaerot. Sitä ei voi Aatamikaan muuttaa.

Yrityksen johtaminen on spesifinen asia ja yhteiskunnallinen päätöksenteko toinen asia.

Herra ap ei kykene vastaamaan viesteihin.

Kolminaiskaavan yhteydessä lyhyt Marxin lausunto kapitalistien tuotantoprosessin luonteesta.

Pääoma 3. kirja s. 806/807:
"Kuten kaikkien edeltäjänsä, kapitalistinen tuotantoprosessi tapahtuu tiettyjen aineellisten ehtojen alaisena, jotka kuitenkin samalla edustvat tiettyjä yhteiskunnallisia suhteita, joihin yksilöt joutuvat elämänuusintamisensa prosessissa. Nämä ehdot, kuten kyseiset suhteetkin, ovat toisaalta kapitalistisen tuotantoprosessin edellytyksiä, toisaalta sen tuloksia ja luomuksia; tämä prosessi tuottaa ja uusintaa ne. Edelleen näimme: pääoma - ja kapitalisti on ainoastaan henkilöitynyt pääoma, toimii tuotantoprosessissa ainoastaan pääoman edustajana - siis pääoma pusertaa sitä vastaavassa yhteiskunnallisessa tuotantoprosessissa välittömistä tuottajista eli työläisistä tietyn määrän lisätyötä, jonka pääoma saa ilman vastiketta ja joka pysyy olemukseltaan aina pakkotyönä, miten suuresti se saattaneekin näyttää vapaasti solmitun sopimuksen tulokselta.
Tämä lisätyö ilmenee lisäarvossa....jne."

Suomennan:
Kapitalistinen tavaratuotanto on yhteiskunnallinen prosessi. Se merkitsee tuotannon suurta yhteiskunnallista kehistysasetta ja jossa yksityiset kapitalistit edustavat menneisyyden ainoaa perinnöllisen säädyn rolia.
Tuotantoprosessi on aineellisen olemassaolon ehtojen uusintamisprosessi ja jonka päällä lepää henkisten ehtojen olemassaolo.
Se, kapital.tuot.prosessi on, on määrätty historillis-taloudellinen yhteiskuntamuoto.
Se on työvoiman, koko ihmisyhteisön, elinehtojen uusintamisprosessi.
Se on ihmisten välinen suhde. Ihmiset ovat tietyissä suhteissa toisiinsa johtuen tavaratuotannon historiallisesta asteesta ja se suhde lyö leimansa moraaliin, kulttuuriin, siveellisyyteen ym. kanssakäymiseen.

Pääoman taloustiede lähtee tyvestä, oikeasta näkökulmasta, tavaran arvon erittelystä ja sen merkityksestä tavaratuotantoon. Erittely etenee tuotantoon ja pureutuu yhä syvällisemmin yksittäisten yritysten toimintaan ja asemaan päätyen vihdoin kapitalsitisen tavaratuotannon yleistyksiin Pääoma 3. kirjassa ja erityisesti sen lopussa.
Sen tutkimuskohteena on tuhansien yksittäisten yritysten tilinpäätökset, lainsäädännön kehitystä satojen vuosien aikana, parlamenttien lausuntoja, kapitalistien lausuntoja, talousopineiden lausuntoja ym.
Kapitalismi oli valmis Englannissa n. 1830, jolloin maassa oli ensimmäinen liikatuotantopula suurena konkurssiaaltona ja työläisten äärimmäisenä hätänä.
Sisällöltään kapitalismi ei oleellisesti ole muuttunut. Ulkoiset merkit ovat muuttuneet suuresti (tekniikka, tiede, työväenluokan luokkataistelun saavutukset).

Osiossa kolminaiskaava tulee esille arvolain vaikutus. Oikeastaan sen alkulähde on jo tavaraan (tuotantoon) sisältyvän yksilöllisen työn paljouden ja yhteiskunnallisesti välttämättömän työn osuuudessa ja ristiriitaisuudessa.

Katsotaanpa Marxin toteamuksia, Pääoma 3. osa ss. 815/816:
"Kuten näimme, lisäarvon muuttuminen voitoksi määrää yhtä suuresti kiertokulkuprosessi kuin tuotasntoprosessi.
-Sitten on selostus voiton suhdeluvusta, joka hämärtää kadunmiestä. Se näet suhteutuu pääomaan toisin kuin lisäarvo. Lisäarvon suhdeluku on lisäarvon (voiton) suhde vaihtelevaan pääomaan. Voitto suhteutuu sijoitettuun pääomaan, siis tuotantokalustoon vaihtelevaan pääomaan yhdessä. Voitto näyttyisi ainakin osittain syntyvän pääomasta eikä työstä.

Kadunmies sotkeutuu vielä enemmän. Työn osuus näyttää hämärtyvän utuverhon taa:
"Näin tapahtuu vieläkin enemmän voiton keskimääräiseksi voitoksi muuttumisen ja arvojen tuotantohinnoiksi, markkinahintoja sääntäviksi keskiarvoiksi muuttumisen takia. Tässä tulee väliin monimutkainen yhteiskunnallinen prosessi, pääomien tasoittumisprosessi, joka irrottaa tavaroiden suhteelliset keskihinnat niiden arvoista ja eri tuotantoalojen keskimääräiset voitot erillisten pääomien harjoittamasta työn todellisesta riistosta.
Tältä ei ainoastaan näytä tässä, vaan tavaroiden keskihinta eroaa tosiasiassa niiden arvosta, siis niissä realisoidusta työstä, ja erillisen pääoman keskimääräinen voitto eroaa siitä lisäarvosta, jonka tämä pääoma on kiskonut työssä pitämistään työläisistä."

-Vimeisessä siteerauksessa Marx esittää yhteiskunnallisesti välttämättömän työn paljouden ja voiton jakautumisen yritystasolla erilaisten kapitalistien kesken, jossa tavaran arvo ja hinta tosiasiallisestikin erovavat toisistaan mutta alan puitteissa ja ennenkaikkea yhteiskunnallisessa kokonaistuotanossa ovat yhtä.
- Tästä porvarit, silloiset antipunikit, mm. sosiaalidemokraatti Eduard Bernstein vetivät herneen nenäänsä, että Mrax olisi kumonnut omat lausumansa työn merkityksestä yhteiskunnan aineellisen rikkauden luojana.
Päinvastoin. Marx vahvistaa sen ja esittää miten se toteutuu monentuottoisissa yrityksissä.
- Siteeraus kuvaa täysin tämän päivän tilannetta tuotannossa
- Yritysten erilaisten työn tuotantovoimien keskinäinen ristiriitainen suhde johtaa kapitalistit armottomaan keskinäiseen kilpailuun mutta edistää samalla työn paljouden vähenemistä tuotettua tavaraa kohti. Tosin nykyään näyttää siltä, että kapitalistinen kilpailu alkaa olla henkitoreissaan. Liikatuotantopulaa ei seuraakaan nousukausi.
- Arvolaki on esitetty lyhyesti ja ytimekkäästi.

Lopujohtopäätös: Lisäarvo/voitto maankorko muodustuvat maksamatta jätetystä työn arvon osasta. Kun siihen lisätään työpalkka ne muodostavat kapitalismin yhteiskunnallisen kokonaistuoton kun tässä yteydessä jätetään huomioimatta työläisten työn luoma kiinteän pääoman (c) yksinkertainen eli itsensä uusiminen.