Oon tuskastellut tän asian kanssa pitkään.. olen pystynyt myöntämään itselleni jo jonkin aikaa, että olen lesbo. Kovasti ajattelin, että se olisi vain ohimenevää, mutta tässä sitä ollaan. En osaisi kuvitella elämääni muuta kuin naisen kanssa, miehet tuntuvat kovin etäisiltä ja jopa hieman epämiellyttäviltä..
Ongelmani on kuitenkin se, että kukaan ei tiedä siitä, että olen lesbo. En ole varma osaisiko joku aavistaa, sillä minä en ole koskaan elämässäni ollut yhdenkään pojan kanssa ja poikaystävistä kysellessä lähinnä vaivaudun todella pahasti.
Olen aina ollut todella huono puhumaan omista asioistani kenellekkään ja tämän asian kertominen tuntuu todella vaikealta.
Musta tuntuu, että mulle on asettu hirveät ennakkooletukset ja tuntuu, että epäonnistun jos kumoan kaikki vanhempieni haaveet. Saan monesti kuulla kuinka sitten kun menet naimisiin ja sitten kun sinulla on lapsia ym. Olen harhautunut puhumaan isäni kanssa homoista ja vaivihkaa yrittänyt selvittää hänen mielipidettään. Vastauksena on aina sama virsi.. "homous on sairaus, ei semmoset ihmiset oo normaaleja, toivottavasti siihen keksittäis joskus tulevaisuudessa joku parannus" tuon jutun kuullessa ei hirveästi tee mieli kertoa, että hei tyttäresi sattuukin juuri olemaan tuollainen..
Lisäksi yksi lähimmistä ystävistäni on hyvin uskovainen ja olen kuullut hänen sanovan, että jos joku hänen ystävistään paljastuisi lesboksi tai homoksi ei hän voisi olla enää missää tekemisissä kyseisen ihmisen kanssa.
Lähipiiristäni löytyy kuitenkin myös 3 ystävääni, jotka kaikki seurustelevat tytön kanssa. Yksi lähimmistä ystävistäni tietää kyllä melko varmasti, että minulla on tunteita naisia kohtaan, koska olen muutamaan otteeseen päätynyt suutelemaan hänen kanssaan..
Kysymys kuitenkin kuuluu pitäisikö kertoa jo nyt, että voisin elää avoimesti sellaisena kuin olen vai kertoa vasta sitten jos löydän rakkan vierelleni?
Mikä voisi olla oikea tilanne, mitä teen jos perheeni hylkääkin minut? Onko kaikki tämä sen arvoista?
Kiitos ja anteeksi tällaisesta saarnasta.
Miten ja milloin ulos kaapista?
14
551
Vastaukset
- f4ck
jos sua pelottaa kertoa, älä kerro. Jos susta tuntuu että olet valmis seisomaan omilla jaloillasi ja ottaa vastaan mitä tuleman pitää niin sitten kerro. Ennen kuin kerrot kaikki on arvailua. Joten älä mieti mitä muut tekee tai sanoo, mietit vain oletko sä itse valmis olemaan mitä olet ilman pelkoa.
- uusiksielama
Minä olen siinä vaiheessa että tulen ulos kaapista, kun saan tytsyn vierelleni jonka esitellä. En silti kerro isälleni. Hän on jo iäkäs, suotta menisin hänen viimeisiä vuosiaan pilaamaan. Olen aidosti sitä mitä olen, mutta joskus pitää harkita kenelle kertoo ja kenelle ei. Kerron silti ystävilleni jotka eivät asiasta välttämättä innostu, oma on elämäni. Jos ystävät lähtee, pitää hommata uusia.
- m.h1
Olin monesti kuullut sama virsistä ja uskovaisesta,mutta otin riskin aina vaikka tapahtuisi mitä.On minulla uskovainen ystäväni vaikka jouduimme väittelyyn homouden takia,mutta hän antoi anteeksi ja emme pistänyt välit poikki.Joskus ei käynyt kyllä.Perheeni ja kavereitani useammin tietää minusta sekä suhtautuivat hyvin.Siis ei sinun ole pakko kertoa kuin kenelle kertoisi ja kenelle ei.Voi myös hyvin,että joskus kaverit arvata vaikka ei edes kertoisi vielä.Ei minua enää pelota jos menettäisin hänet kuin tulee ja menee.Ota ihan rennosti ja kyllä se tästä kunpa olisit valmis ja päätät kenelle kertoa.Suomessa aika jo yli puolet suomalaisista suvaitsevampia.
- f4ck
mitä se sun uskiskaveri antoi anteeksi?
- m.h1
f4ck kirjoitti:
mitä se sun uskiskaveri antoi anteeksi?
Tarkoitin,että uskovainen ystäväni oli eri mieltä kanssani koska olen lesbo sitä "syntiä".Jouduimme väittelyyn erimielisyyden takia ja selvitimme kuin täytyy.Lopulta hän antoi anteeksi ja ei enää taas väittelyyn.Uskovainen ystäväni vain pelkäsi puolestani.Se vaan sellainen uskovaisten tapa.
- 18 tyttö
Itsekin olen tässä vuoden aikana huomannut olevani lesbo tai ainakin bi. Suurimmalle osalle ystävistäni olen kertonut ja osa on sanonut että olevat epäilleet minun olevan lesbo koska en ole ikinä seurustellut ja aina kun miehistä puhutaan olen hyvin vaivaantunut. Olen myös kertonut siskolleni ja läheiseiselle kummitädilleni ja kaikki ovat ottaneet sen todella hyvin. Vanhemmilleni en ole vielä halunnut kertoa vaikka uskonkin heidän suhtautuvan ihan hyvin. Kyllä ihmiset jotka oikeasti välittävät eivät anna seksuaalisuutesi vaikuttaa suhteeseenne!
- girlpower
Ihana että monella tuo kaapista ulos tulo on ollut myönteinen juttu :) mä taas olin kerännyt rohkeutta n. vuoden ja mietin mitenkä kertoisin porukoille, sitten yhtenä päivänä tulin silloisen tyttöystäväni kanssa meille syömään ja ruokapöydässä keräsin rohkeuteni ja sanoin olevani lesbo. Isäni heitti lautasella minua kohti, onneksi väistin... Ja äiti rupesi itkemään, huusi siinä samalla että painu helvettiin sairas lesbo tai jotain tuollaista. No lähdimme juosten tyttöystäväni kanssa pois meiltä. Asuin kuukauden pois kotoa, isäni oli kerennyt sulkea sim-korttini ja pankkitilini. Yhtenä iltana koko perheeni ilmaantuikin tyttöystäväni ovelle ja vannoi saada puhua kanssani, totta kai suostuin. Äitini halasi ja pyysi tulemaan kotiin :D hah nyt kun mietin oli aika rankkaa elämä silloin onneksi selvitty tuosta ajasta ja perheeni osaa olla nyt ylpeä minusta :) kaikkein hienoin hetki oli kun isäni saapui prideen sateenkaari lippua heiluttaen, tuli tirautettua muutama kyynel ;)
Mää tulin kaapista kahdessa osassa. Mää tulin ekana silloin, kun aloin tajuta mikä oon olisko ollut 17 vuotiaana mää kerroin kavereille että, joo epäilen suuntaustani jne. Mun kaverit otti asian todella hienosti ja yksi sanoi, että ei ole mitään merkitystä mikä oot.
Olin aluksi sitä mieltä, että oon bi-seksuaali. Vuosien aikana kuitenkin, lesbous alkoi tuntua enemmän oikealta asialta. Tulin uudestaan kaapista vajaa 20 vuotiaana tätä jännitin enemmän, koska tiesin että pidin naisista ainoastaan ja yleisesti hyväksyttävämpään hetero suhteeseen paluuta ei ollut enään. Kaverit ottivat jälleen hyvin. Kerroin myös. äidille ja siskolle nekin otti asian hyvin. Tärkeintä ei ole se mistä tykkää vaan onni.
Lopullisesti tulin kaapista tänä vuonna, kun seurustelin ensimmäistä kertaa. Muistan, kun jännitin ihan älyttömästi, kun tyttöystäväni esittelin isovanhemmille ja vanhemmilleni. Kaikki ottivat asian hyvin, jopa pappani joka viimeiseen asti oli minulle sanonut homoseksuaalisuuden olevan väärin otti tyttöystäväni vastaan lämmöllä. Yllätyin muutenkin miten helppoa minun oli kulkea julkisesti naisen kanssa käsikädessä ja suudella julkisella paikallaan hänen luolta lähitessään.
Ensimmäistä kertaa eläessäni tunnen olevani kokonainen ja tiedän mitä olen. Haaveilen sateenkaari perheestä ja tiedän tämän myös osuvan vielä kohdalleni, kun aka on oikea.- Labala
Mun on kans pakko keksiä joku keino miten tulen kaapista kahdelle kaverilleni. Olen 20 v tyttö ja mulla on paljon kavereita keille olen avoin suuntautumisestani ja uusiin ihmisiin tutustuessa en enää salaile asiaa. Kaikki on ihan mallillaan ja olen tässä n. 4kk seurustellut ihanan tytön kanssa, jotka muutama kavereistanikin on tavannut.
Olen kotoisin eri paikkakunnalta, jossa olin avoimesti lesbo. Nyt täällä nykyisessä missä olen sen 1,5 vuotta asunut niin palasin takaisin kaappiin, ja olen tullut sielä enemmän ja enemmän ulos, nyt jo melkein kokonaan. En tiedä miksi näin tein, mutta en jotenkin halunnut että uudet luokkalaiseni Amkissa saisivat heti asian tietää, paria ihmistä lukuunottamatta, jotka arvasivat ja ketkä ovat nyt kavereitani.
Vanhemmille en ole kertonut, ja he asuvat siis kaukana täältä missä nyt asun. Heille aion tässä pian kertoa, koska haluan viedä tyttöystäväni sinne, ja se jännittää ihan hirveästi, mutta ihme kyllä enemmän jännitän näille kahdelle kaverille kertomista.
Nämä 2 kaveria on mun luokalta ja ollaan alusta asti klikattu iha hyvi, mutta jostain syystä en ole heille edelleenkään paljastanut että olen lesbo. He ovat saaneet kuvitelman että mulla on joku jätkä, koska kesällä kaulassa oli joku jälki eikä asiaa voinut oikein peitellä ja he alkoivat sitten kiusoittelemaan ja halusivat tietää enemmän. Olen aina ollut heidän kanssaan tosi vaiti mistään seurustelukuvioista jne. He olettivat siis heti että kyseessä oli mies. En ole heille paljoa infonnut yksityiskohdista, aikalailla olen esittänyt että kyse ei ole mistään vakavasta, vaikka tosiasiassa olen rakastunut ensimmäistä kertaa elämässäni ja olen vakavassa suhteessa.
Pahinta tässä kuitenkin on se, että olen lähtenyt tähän heidän kuvitelmaleikkiin mukaan. En ole kertaakaan puhunut miehestä, mutta kun he ovat kyselleet miehestä niin olen vähän jtn tästä mun tytöstä maininnut ilman, että sukupuoli olisi käynyt ilmi. En tiedä miten heille kertoisin että tää henkilö onkin tyttö. Se on yksi Uv lupaukseni ja tästä valehtelusta huolimatta he ovat todella hyviä kavereita ja vietetään aikaa yhessä. Minusta tuntuu että olen huijannut heitä, ja se siinä pelottaakin että miten he suhtautuvat siihen, että en ole ollut heille rehellinen. He ovat kuitenkin minulle olleet hyvin avoimia elämistään. En tiedä miksi juuri nämä 2 henkilöä ketkä olen kauiten uudessa kaupungissani tuntenut, ovat ne keille on vaikeinta asiaa paljastaa. Hjälp mig. =D - biseksuaaaliii
Ite oon aika samanlaisessa tilanteessa.. oon luultavasti bi seksuaali, en tiiä itekkää :D yks ihminen tietää että voisin seurustella tytönkaa. Haluisin niin tyttöystävän mut ei oo ketään tytsyä kaveripiirissä joka ois bi tai lesbo :/ noh äitini tosin on bi seksuaali et kyl mä sille voin sanoo mun suuntautumisesta :) mutmut oikeestaan ongelma on vaan se etten tunne lesboo tai bi seksuaalii :(
- 13+17
olet mitä olet. turha lähteä luokittelemaan. rakastut sitten kun rakastut ja kehen rakastut. :) älä turhaan stressaa.
- Takaaja
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11948694
Eipä se kelleen kuulu. Ei o kukaan tullut kertomaan, että olisi hetero. - InnovationsFörsti
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11972538#comment-0
Ja sieltä tää...osalla ihmisiä on edelleen samankaltaisia ajatuksia
http://www2.hs.fi/extrat/kuukausiliite/arkisto/2011/12/
Se näkyy täällä...http://www.yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/ajankohtaisen_kakkosen_homoillat_42605.html#media=42610
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Katso: Ohhoh! Miina Äkkijyrkkä sai käskyn lähteä pois Farmi-kuvauksista -Kommentoi asiaa: "En ole.."
Tämä oli shokkiyllätys. Oliko tässä kyse tosiaan siitä, että Äkkijyrkkä sanoi asioita suoraan vai mistä.... Tsemppiä, Mi2078351- 424718
Poliisiauto Omasp:n edessä parkissa
Poliisiauto oli parkissa monta tuntia Seinäjoen konttorin edessä tänään. Haettiinko joku tai jotain pankista tutkittavak302275Haluan jutella kanssasi Nainen
Olisiko jo aika tavata ja avata tunteemme...On niin paljon asioita joihin molemmat ehkä haluaisimme saada vastaukset...O192168Onko mies niin,
että sinulle ei riitä yksi nainen? Minulle suhde tarkoittaa sitoutumista, tosin eihän se vankila saa olla kummallekaan.281955Armi Aavikko Malmin hautausmaa
Haudattiinko Armi arkussa Malmin hautausmaalle vai tuhkattiinko hänet? Kuka tietää asiasta oikein?401845Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?
Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta771756Haluisin suudella ja huokailla
ja purra kaulaasi ja rakastella sinua. Haluisin puristella rintojasi ja pakaroitasi. Ei sinulla taida olla kuitenkaan ni231756Tietysti jokainen ansaitsee
Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt171663Miksi näin?
Miksi vihervassut haluaa maahan porukkaa jonka pyhä kirja kieltää sopeutumisen vääräuskoisten keskuuteen? Näin kotoutumi391468