Pohjois-Koreasta joitakin ....

Barbaran demonit.

- Barbara saapui Pjongjangiin. Kaupungin miehet kaduilla olivat luihun näköisiä. Vahdit, passipoliist ym. jo ulkoinen olemus luihua!!!
Huom. Barbaran liikkumista ei rajoitettu. Tosin joka paikkaan ei ollut pääsyä kuten ei missään maailmalla.
- Pjongjangissa ihmetytti puute mainosvaloista, "roskaruokaloista", porstituoiduista katujen varsilla, kerjäläisistä. Niitä olisi pitänyt olla!!
- Demick luettelee normaaleja yleismaailmallisia kieltoja tai normeja eriskummallisina.
- Rahamiehiä tai entisiä sellaisia pakeni Etelä-Koreaan 1950 luvulla. Sekin että että rikkaat saivat lähteä, olisi synti!!
- Aasialaistyyppinen kastijärjestelmä (feodaaliset järjestelmät), joka vallitsi aikaisemmin ja vaikuttanee osin vielä etelässä, kuvataan P-Korean talousjärjestelmän perustaksi.
Barbara sekoittaa feodaaliset kastit (mm. Intiassa) fasismiksi ja osoittaa yhteiskuntahistorian tietämättömyyden.
- Barbaran pohjimmainen limbo. Koiranlihan syönti olisi kommunistien ilkeä keksintö.
90 luvun suuren nälänhädän seurauksena maaseudulla hävisi koirat ruokana. Historiasta tiedämme, että koiraa on syöty ehkä tuhansia vuosia. Aasiassa on satoja lännestä poikkeavia ruokia mm. pääskysen pesät erikosiherkkuna ja Demickin teorian mukaan kaikki ne olisivat ilkeiden kommunistien juonia jopa tuhannen vuoden takaa ja kauempaankin.
Tällaista kommunistien demonisointia on kirjan useimmilla sivuilla.

jatkuu......

Barbaran demonit.

- Moskovan ja Pjongjangin avarat ja siistit keskustat ilkeämielistä kommunismia
- Barbara yhdistää tienvarsipuurivistöt vahtimiesjärjestelmäksi.
Huom. Äkkiä Suomen kaupungeista ja kyliltä tienvarret puuttomiksi, koska puut edustavat kommunismia.
- Erään loikkarin tytär meni avioon P-Koreassa. Hyvän ruoan tarjoaminen häävieraille ilkeä kommunistinen tapa!!!
- Joka viides olisi hallituksen vakoilija!!
Jos näin on, niin se on sama kuin Suomessa keskinäinen juorujärjestelmä. Lähdetieto kuitenkin puuttuu.
- P-Koreassa ei ole farkkuja ja t-paitoja. Mikä ilkeämielisyys!!
- Kaikki teatterit ja ravintolat vain kommistien käytössä.
Suoralta kädeltä voi sanoa väitettä roskaksi.
- Seksuaalinen perinne on, että ei yhdyntää ennen aviota. Se olisikin kommunismin ilkeyttä.
Huom. Olipa sääntöjä tai ei nuoret tekevät mitä tekevät.
Demickin mukaan P-Koreassa ei sallita ilotaloja.
- Eräs pakolainen oli sellaista kastia, josta ei päässyt yliopistoon. Sivua myöhemmin Demick kertoo hänen sisarensa menneen yliopistoon!!
- Kommunistien ilkeyttä on istua kyykyssä ja tupakoida junaa odotellessa.

Palstan P-Koreaa kritisoivat eivät ole puoleksikaan niin taitavia propagandisteja totuuden muokkaamisessa kuin yhdysvaltalainen. Linja on sama. Esimerkiksi Aasiassa normaali mutta lännestä poikkeavien ruokien syöminen kelpaa "todisteeksi" kommunismin kieroudesta.

Seuraavaksi tulee Barbaralta asiallisia seikkoja, joita ei voi manipuloida mutta jotka on sijoitettu niin, että lukijalle jää päällimmäiseksi "kommunistien tai korealaisten ilkeämielinen vieraanvaraisuus".

Miksihän pkorealaiset eivät saa matkustaa rakkaalla Telluksellamme ???

Neuvostoliiton demonisoinnista eräs tapaus.
Neuvosto-Venäjä vapautti avion laillistamisen kirkon (ortodoksi) helmasta. Se tuli laiksi kaikkialla NL:ssa. Samalla naisen oikeus erota tuli lailliseksi, mikä ennen oli kielletty. Kukin sai käydä papin luona halunsa mukaan. Avion laillistaminen oli sama kuin nyt Suomessa maistraatissa. Suomessa toki on vielä kirkollakin vihkimisoikeus.
Maailman porvarit aloittivat välittömästi propagandan naisten yhteisomistuksesta. Naiset olis sosialisoitu miesten yhteiskäyttöön.

Viimeksi kuulin propagandaa 70 luvulla. Sittemmin se on vaimennut. Maistraateissa vihkiminen on yleistynyt ja naisen oikeutta erota on helpotettu yhtälaiseksi miehen kanssa.

Neuvosto-Venäjä oli aikaansa edellä naisen vapauttamisessa.

Barbara Demickin huomioita todellisuudesta.

P-Koreassa on nykyään 28 milj asukasta ja etelässä 50 milj.
Pohjoinen on karumpaa ja huonompaa maanviljelykselle. Etelässä on hedelmälliset maat. Japanin miehityksen jäljiltä pohjoinen oli enemmän teollistettu.

Tätä Demick ei mainitse. NL oli 1945 jälkeen USA:n apuna Japanin militarismin kukistamisessa. NL vapautti Mantsurian ja P-Korean alueita japanilaisista, kunnes USA:n atomipommit Japaniin lopettivat sodan.

USA määräsi 38 leveyspiirin Korean sisäiseksi rajaksi alkaneessa sisällissodassa. 1950 alkoi mittava sisällissota ja kesti 3 vuotta. Pohjoinen oli voittamassa ja olisi voittanutkin, kunnes USA toi armeijan etelään. Seuraavaksi Kiina yhtyi sotaan pohjoisen puolella.
Hedelmällisin maa jäi etelään (38. leveyspiiri rajana). 70 % asuntokannasta tuhoutui. USA pommitti pohjoisessa mereltä laivoissa pohjoisessa suuren japanilaisten rakentaman teollisuusalueen, joka oli muusta sota-alueesta kaukana. Pohjoinen oli sen kansallistanut.

Pohjoinen kansallisti kapitalistien omaisuutta ja lähti rakentamaan sosialismia. Etelässä USA nosti ja pudotti hallituksia. Etelästä tuli faktisesti USA:n sotilaistukikohta ja vasallivaltio. (Tätä ei Demickin kirjassa).

Barbaran haastattelemat pakolaiset kertoivat asioiden olleen hyvin ennen 90 lukua. Mitä silloin tapahtui ja mitä sitä ennen.
Pakolaiset eivät haastatteluissaan demonisoineet. He kertoivat tuiki tavallisia asioita selviytymisestä tiukoissa olosuhteissa ja ovat verrattavissa mihin tahansa nälänhädän tai muun ongelman takia vaikeuksiin joutuneilla. Demick laittaa itse demoneita, kun nälänhädän aikana kaikki syötäväksi kelpaava kävi. Löydetty syötävä olisi ollut kommunisten ällistyttävä salajuoni jms. ym. ym.
Mutta ongelmat ja nälänhätä alkoivat vasta 90 luvulla.

Barbara Demickin huomioita todellisuudesta.

Pohjois-Korea ei ollut ennalta johdettu suljettu valtio, eikä ole omasta tahdostaan vieläkään.
BD esittää oikein Juche-aatteen. Se on marxilaisuus yhdistettynä pyrkimykseen mahdollisimman suureen omavaraisuuteen. Omavaraisuutta sanotaan väärin kansasallismielisyydeksi. Kansallishenki on varmaan korostunut USA:n johtaman koalition pakotteiden alla selviämistaistelussa. Jokainen maa on tieyssä mielessä kansallisen perinteen vaalija. Omavaraisuuden aate nostatti kuitenkin teollisuutta eikä ole siten väärä.

Vuoteen 1991 saakka P-Korea oli reaalisosisalismin maailmanjärjestelmän yhteydessä tavaranvaihdossa ja muussa yhteydessä sekä myös yhteyksissä kapitalistiseen maailmaan.
NL:n katoaminen muutti kaiken. P-Korea, Kuuba ja muut jäivät tyhjän päälle. Talouskriisi alkaa 80/90 vaihteessa. Pahin kriisi oli 1991 - 1994 ja yhteydessä oli vielä huonoja satovuosia. Vuonna 1993 USA:n pakotteet vaikeuttivat selviämistä.
Venäjä lopetti öljynviennin P-Koreaan ja kauppa tyrehtyi lähes tyystin. Jeltsinin ajan mainitut vuodet kuluivat Venäjällä kansallisomaisuuden ryöstämisessä.
Tsekkoslovakia, Puola ym. lopettivat myös kauppasuhteet. Tai ne pakotettiin siihen ehtona natoliitolle ja tulevalle Eu:lle.

Euroopan reaalisosialismi kävi kehitysmaille edullista kauppaa. Mm. Kuuba sai halvemmalla öljyä ja sokerista maailman hintaa paremmin. Lännen kapitalismi mursi nämä suhteet NL:n katoamisen myötä. Poliittininen kiristys oli ilmiselvä hyväksymisestä kapitalismin leiriin.

P-Koreaan iski energiapula ja sen mukana tehtaita meni kiinni, huonot satovuodet ja maa kävi kuopan pohjalla. Arvioiden mukaan teollisuustuotanto laski kolmannekseen.
Nälänhätä, tuotannon lasku, sekasorto, luonnollisten markkinoiden synty tavaroita vaihtamalla ym. ym. ja selviytymistaistelu. Ilmiönä samankaltaisuus on nähtävissä Unionin Kreikassa ja Portugalissa.
BD ihmettelee, että vuoteen 1998 oli vasta 923 maasta lähtenyttä (nälkäpakolaista).
USA:n pakotteetkaan eivät murtaneet. Nykyään P-Korean kauppavaihdosta n. 70 % on Kiinan kanssa ja se on luultavasti pelastus.

Lännen kapitalismi oletti, että P-Korea tulee heilahtamalla lännen vasalliksi. Maa joutui eristetyksi ja propaganda itsensä sulkeneesta maasta alkoi. Vuosien varrella lännen kiukku kasvoi, kun maa hiljalleen toipui eikä luovuttanut. Imperialismista pois pyrkivät maat (mm. Venezuela, Kuuba) auttavat toisiaan.
Lännen propaganda iskee pintailmiöihin ja selviin valheisiin. Erilaisen kultttuurin merkit olisivat ilkeätä kommunismia. Maassa on satavarmasti rikollisuutta. Rikolliset kärsivät rangaistusta työntekoon liittyvissä vankiloissa kuten Suomessakin on tänäkin päivänä. P-Korean kohdalla se on kommunistien ilkeyttä jms..

BD samalla kun on lännen propagandisti, kumoaa myös samaa ja itsensä toistamaa propagandaa selvillä tosiasioilla.

Barbaran demonit.

Barbara Demick on suoraviivainen USA:n saartotoimien puolustelija ja propagoi mutua itseäänkin vastaan. Siksi hänen todistuksensa tosiasioista ovat kultaakin kalliimmat.

BD esittää 90 luvulla ruokapulan johdosta kuolleita 600.000-2 milj. välillä. Luku voi olla jossain tai enemmänkin. Virallista tietoa ei ole.
USA antoi 1.7 milj. edestä ruora-apua eli osti itselleen poliittista propagandaa lähes ilmaiseksi.

Pahimpana ruokapulan aikana varastettiin mitä sai ja keltä vain. BD yllättäen puolustaa varastamista (kuten Suomen uusoikeistolaiset!) ja sivua myöhemmin säälii ryöstettyjä.

Pakolaiset kertovat ankeasta 90 luvun ajasta ja korttelikomiteajärjestelmästä, jossa useat perheet ovat kanssakäymisessä ja auttavat toisiaan. Toisessa kohtaa BD tekee niistä vakoilujärjestöjä. Sen mukaan Suomen kaikki asunto-osakeyhtiöt olisivat vakoilujärjestöjä.

Pakolaisten niskassa oli samanlaiset rahastajat kuin Eurooppaan laittomasti tulevien niskassa. Rahattomat olivat pakotetut kaikkeen (rikoksiin, seksityökaluksi ym) voidakseen maksaa jobbareille.

Loikkarien kohtalosta Etelä-Koreassa.
He joutuvat ensin kuukaudeksi vankilaan. Siellä heidät pakotetaan kertomaan kaiken mahdollisen elämästään P-Koreassa. Oletettavasti kertovat, koska muuten elinmahdollisuudet olisivat heikot. Sen jälkeen he ovat vapaita, mikäli ei palauteta lähtömaahan.
Vapautumisesta lähtien he ovat vapaita etsimään työtä ja asuntoa. Etelässä on työttömyyttä ja siellä on samanlaista persulaista muukalaisvihaa kuin Suomessakin.
Useiden haastateltujen kohtalo oli tilapäisissä hanttihommissa, rikollisuudessa (johon kelpasivat mainiosti) tai prostituutiossa. Pohjoisen asukkaat olivat petettävissä. BD: haastateltava kertoi tienanneensa yhteisyrityksessä 14.000 euroa numeroina tilille ja jonka bisneskaverit kylmän viileästi kavalsivat.

BD kuvaa osuvasti kulttuurin muutosta. Pohjoisen patsaat muuttuivat etelässä mainosvaloiksi ja roskaruokabaareiksi. Muoto muuttui, sisältö ei juuri ollenkaan.
BD demoni tulee esille näin. Hän olettaa, että loikkarityttö hallitsee elämäänsä kun pynttäytyy lännen merkkivaatteilla ja kasvomaaleilla.!!!!
Ja seuraava demoni. Etelän pojat kasvavat pitkiksi kun syövät hampurilaisia!!!!

Kristittyjen vainoista.
Barbara Demick kumoaa huomaamattaan mm. helluntailaispalstalla olevat väitteet Kiinan kristittyjen vainoista. Helluntailaiset kehuvat saaneensa kannatusta Kiinassa ja joutuneen vainojen kohteeksi.

Kristilliset järjestöt ovat mukana salakuljetusmafioissa Kiinan puolella. Kiinan kannalta se on luonnollisesti kymmenien lakien rikkomista.
BD mainitsee, että eteläkorealainen liikemies omisti kirkon Kiinassa (helluntailainen?). Se salakuljetti ihmisiä pois Pohjois-Koreasta ja edelleen muualle mm. Etelä-Koreaan. Samalla kirkko teki bisnestä ja käytti hädänalasia kylmästi hyväkseen. Luultavasti pakolaiset ovat kertoneet mieltyneensä kristinuskoon, koska se helpotti maastamuuttoa vaikkakin raskaalla taloudellisella hinnalla.
BD demoniensa kanssa vetää silti älyvapaan johtopäätöksen että juche-aatteen tilalle tulee kristinusko.

Kiinan oikeuselimet luonnollisesti puuttuvat asiaan lakien pohjalla ja siinä ei ole mitään tekemistä uskonvainon kanssa.

Kirjan lopulla BD ihmettelee, miksi Pohjois-Korea ei kaadu kaikista pakotteistakaan huolimatta! Siinäpä on ihmettelemistä.
BD esittää kuinka väärin on, että P-Korea pyrkii omavaraisuuteen (ei mainitse että maata pakotetaan siihen ja 90 luvulla siitä riippumatta kauppasuhteet reaalisosialismiin katkesivat).
Bd näkee syyksi oman tuotannon kehittämisen ja tässä asiassa puhuu kolonialistin suulla. Kolonialisti kietoo verkkoonsa kehittymättömämmän maan tuonnilla ja sitä seuraavalla velkaantumisella ja on aulis ottamaan raaka-aineet ilmaiseksi.

ps. Kehittynyt länsi on siirtämässä Suomea maailmankaupassa P-Korean kanssa samaan raaka-ainetuottajan joukkoon. Suomessa kaivosteollisuus on jo lähes ulkomaistettu. P-Koreassa on malmeja ja ne halutaan sieltä kv-yritysten käyttöön.

Kirjan anti oli tässä. Omana mielipiteenäni ilmaisen. Koeta kestää P-Korea. Porvareiden ryökäleet parjaavat teitä täälläkin. Jos luovutatte, ette näe malmejanne enää koskaan mutta saatte pari hampurilaista tilalle ja ehkä joitakin uskontokirjoja.

Mainio keino esittää asia sosialismiin vihamielisesti suhtautuvan henkilön kautta.
Pohjois-Korea ei todellakaan harjoita tarkoituksellista maailmankaupasta eristäytymistä.
Se on USA:ssa keksitty propagandaväite ja jolla kokonainen valtio pyritään demonisoimaan "sarvipääksi". Samaa tehdään Iranin suhteen. Maailmalla tietämättömät ihmiset, usafanit, toistavat valheita ja pätevät itseään.
Kiinaa ei uskalleta enää demonisoida. Se voisi pätkäistä velat maksuun ja USA olisi nurin.

Pohjois-Korean lisäksi Iran ovat USA:n nimeämiä roistovaltioita.Taustalla on samankaltainen historia. Kun USA ei saanut näiltä karkkia, se ryhtyi kiukuttelemaan.
Iran kaatoi USA:lle uskollisen vasallishaahin ja otti etäisyyttä lännen imperialismiin. P-Korea ei taipunut USA:n painostuksen allakaan luovuttamaan maamineraaleja lännen yhtiöille.
Länsi yrittää mustata maita kaikin keinoin ja pikkunilkit eri maissa huutavat USA:n iskulauseita. Kiina, Venäjä ja ehkä muutkin luovat niihin kauppasuhteita ja USA jää nuolemaan näppejään, ellei muuta suhtautumistaan.
Joka tapauksessa USA:n politiikka näihin maihin on edesauttanut sen arvovallan romahtamista kolmannessa maailmassa.