Aineen perimmäinen olemus

Viimeinen lause uppoaa jonkin verran fysiikkaa opiskelleeseen mieleen. Pienellä lisäyksellä, ne aallot ovat jotenkin epämääräisiä (kohinaisia) ja diskreettejä (paloittaisia).

Säiteoriassa hiukkaset ilmenevät yksiulotteisten säikeiden ja useampiulotteisten braanien värähtelyinä.

Mistäs ne braanit syntyivät?

Älä ajattele liikaa, vaan usko ateistien selityksiin: kaikki koostuu atomeista, ja ehkö pienemmistäkin kappaleista, kunhan vaan heidän simpelit vektori-laskenta kaavansa toimii laplacen demonin mukaisesti

Älä ajattele liikaa, sillä ateistinen maailmankuvasi saattaa joutua vaikeuksiin...

http://kemikaalivanat.wordpress.com/about valehtelu loppuu pian

Aine on hengen luoma mielikuvituksellinen projektio, joka helpottaa ja monipuolistaa asioiden konkreettista työstämistä.

Emme elä illuusiossa vaan jos jossain niin tyhmyydessä, nimittäin kyllä kaikki ihan totta on kun vain ymmärtää jostain jotain.

Atomi on vasta ensimäinen askel kohti aineen ja todellisuuden rakenteen olemusta.Olemusta jonka fyysikot sanovat olevan miljardi, miljardi, miljardi kertaa atomia pienempi tila, tila jossa ns. kvantti fluktuaatiot tapahtuvat, eli se olisi se piste jonka päälle kaikki muu rakentuu. mm. säieteoriat.

AAuttaisikohan jos ottaisitte oikein kunnon ainetta,jotta tajuntanne laajenisi ymmärtämään maailman syvimmän olemuksen Piristettä ensin että ajatus juoksee,sitten hallusinogeeniä hieman niin pääsette sinne aineen sisimpään olemukseen helposti.
Annostelua on ensin vuosi pari opeteltava.

Aine on järjestäytynyttä tyhjyyttä, joka ilmenee aineena.

http://www.nature.com/news/simulations-back-up-theory-that-universe-is-a-hologram-1.14328

Todellisuus on hologrammi, simulaatio... miksi sitä nyt haluaakaan kutsua.

Jumalan sanalla kaikki näkyvä on luotu ja myös Jumalan sanalla sitä pidetään pystyssä.

Ei tarvita kuin yksi Jumalan sana niin atomit vaihtaa paikkaansa ja muodostuu vaikka toiseksi aineeksi. Samalla miljardit vuotenne ja kehitysteorianne on mennyttä. Koko luomakunta ja maailmankaikkeus tottelee luojaansa.

Nykyään tunnetaan myös pimeä energia jota on monta kertaa enemmän kuin näkyvää. Sen ansiosta aurinkokunnat ja planeetat pysyy radoillaan, eikä tarvita kuin yksi Jumalan sana niin näkymätön muuttuu näkyväksi ja muuttuu siksi miksi Jumala tahtoo.

Mikään ei ole Jumalalle mahdotonta, mutta Hän antoi ihmiselle vapaan tahdon uskoa häneen tai olla uskomatta.

Oli miten oli, mukavaahan täällä on ja toivottavasti jatkuu vielä pitkään. :)

Atomit, elektronit ja protonit muodostuvat pienemmistä osasista. Hankala sanoa kuinka pieniä osasia loppujen lopuksi on, mutta on jo löydetty näitä pienempiä hiukkasia.

Säieteoriassa (string theory) kaikki materia, siis nuo atomia pienemmät hiukkasetkin ja kaikki siitä ylöspäin, koostuu pienimmistä yksiköistä eli säikeistä, joiden värähtely määrää, millaisia atomeja ja sitä kautta millaista materiaa ne muodostavat.

voiko jumala luoda niin ison kiven ettei voi sitä nostaa...
uskonto on maailmansyöpä..heikko lahjasten touhua

Aine on informaatiota. Ykkösiä ja nollia. Kaikki kuvitelma kiinteästä ja "todellisesta" aineesta on ihmisen omaa tulkintaa, joka on hyvin vajavaista.

Mikä pani ne "säikeet" värehtelemään? Aloivatko ne soittaa itsestään syntymisen polkkaa sattumanvaraisesti? Vai oliko niillä joku kapellimestari?

"Ehkäpä elämme yhdessä suuressa illuusiossa ja aivan kaikki on vain aaltojen sinfoniaa."

LÄÄKKEET HETI!

:O kerrankin mielenkiintoinen aloitus tällä muuten niin turhalla palstalla.

Perinteiset nykyiset ja tulevaiset nehän ovat Jumala . se on jumala . mutta on sanottavaa? mitä parhaimmin kokea se mihin olemme jumalamme ja tutkimuksen ja kehityksen ja osoittaa meillä olevan osallisuutta iankaikkisuudessa ... I am the man

niin on voimain koettelemus ja hengen se on ihmetohtori ... Hio Klitoris

Onko ogasmikin vaan illuusiota?

Tiede voi olla totuus, tiede voi olla osatotuus, tiede voi olla väärässä, silti on aina jossakin olemassa totuus, joka on muuttumaton.
Tieteen totuudet muuttuvat koko ajan, surkea sellainen maailma, jos niin ei olisi.
Se juuri antaa mahdollisuuden löytää totuus.
Älkäämme jämähtäkö paikallemme jankuttamaan.

Ei tarvitse kuin käskeä lyijyn atomeita järjestymään eri järjestykseen vaikka uraaniksi, niin siinä meni 200 miljoonaa vuotta yhdessä sekunnissa.

Kuka se sanoikaan, oliko Bertrand Russelin mummo vai kuka joka lohkaisi:

What's the matter? Never mind. What is mind? No matter.

Hei uskovaiset ystäväni, olette varmaan huomannu kuinka räävittömiä uskonnon vastaisia kommentteja täällä on.
Ehkäpä olisi syytä jättää ne keskustelut pois täältä, pelkästään oman Jumalan kunnioitukseksi. Tää rienaaminen on aivan järkyttävää.aivan pahaa tekee.
Sanaa vissiinkin tulis levittää jossain ihan muualla.
Me sen kumminkin tiedämme, kuka on alku ja loppu.

aine on mitä voidaan työstää ja aine on mitä voidaan ulkoistaa ja aine on mitä voidaan saada ja aine on aivan muuta kuin yhdyntä/tai on se yhdyntäkin saadaan lisää ainetta ainetta voidaan tiivistää tarkoitettavana olemassa olemisen vahvuutena sanassa sanotaan sanalla pitää koossa sanalla luotua, mutta aine on siihen voi iskeä ja se voi iskeä ja se on yhtä kuin klitoris verrattuna penis kumpi on ainetta, vai onko samaa ainetta ....

Aine on aikaa, aika on ainetta. Todellisuus on harhaa, harha on aikaa ja ainetta.

Jokainen ihminen, jokainen aine ja solu on universumin keskus, omasta näkökohdastaan.

Tyhjyyttä ei ole. Kaikkialla on energiaa.

Kaikki koostuu energiasta. Ja koska energia on vain energiaa, kaikki joka koostuu tästä on yhtä. Eli kaikki on yhtä ja yksi on kaikkea. Se mikä saa asiat näyttämään miltä ne näyttää, johtuu siitä MITEN se energia virtaa...
Einstein tuli aikanaan tähän samaan tulokseen... Mutta mielenkiintoisempaa on, että Buddha tuli tähän tulokseen 2500 vuotta sitten...

Alkuperäinen taivaankansi muodostui kahdesta elliptisestä energianauhasta, mitkä säteilivät suojakenttiä maanpallon ympärille. Nämä kaksi alkuperäisen taivaankannen nauhaa erosivat taajuudeltaan ja kokoonpanoltaan niistä uusista kaarista, jotka muodostetaan ajankohtaisessa ylösnousemuksessa.

Muinaisessa taivaankannessa oli yksi kaari, joka oli luonteeltaan sähköinen - toinen oli magneettinen. Yksi säteili kristalliplatinaenergiaa ja toinen kristallikultaenergiaa. Nämä kaksi muodostivat synergeettisen kristallikentän nollapiste-energiassa, mikä tunkeutui maahan ja päästi ontologisen ja täysin tiedostavan tietoisuuden yhtenäiseen (ei-polaariseen), moniulotteiseen tilaan, ennen kuin planeetasta tuli kaksinainen maailma.

Sitten kun kaksinaisuus valittiin, taivaankansi putosi suunnitelman mukaisesti ja se korvattiin planeettaverkolla. Kristittyjen muinaiset kirjoitukset viittaavat tähän "ihmisen lankeemuksena". Maapallosta tuli ainutlaatuinen koulu sielun kasvulle ja niille sieluille, jotka valitsivat ihmiskunnan lineaarisen laajentumiskokemuksen tässä verkkojärjestelmässä.

Muinainen taivaankansi palveli ainutlaatuisella kapasiteetilla, mikä ei ainoastaan hienovirittänyt kosmista ja kristallivaloa, vaan ylläpiti kaikkea elämää samalla tavalla kuin aurinko. Taivaankannen elliptiset kaaret toivat kiitävän välähdyksen timantinkovasta olemuksesta (akaasia), mikä usein näytti säkenöiviltä eetterihiukkasilta. Tämä olemus teki tietoisuudelle täysin mahdolliseksi muuntaa värähtelevä jumalainen ajatus välittömäksi aineelliseksi ilmentymäksi. Näin ne olennot, jotka tulivat kaksinaisuutta edeltävälle maapallolle, ilmensivät fyysisen ja puolifyysisen kehon.

Taivaankansi näkyi kahtena elliptisenä kaarena, jotka hehkuivat yöllä sateenkaaren väreissä samalla tavalla kuin revontulet. Elliptiset nauhat risteilivät ja pyörivät hyrrämäisesti planeetan ympärillä. Niiden leveys ja kaikkivoiva taajuus vaihteli ja sai aikaan kuuluvan äänen, jossa oli luovan valon OMM-värähtely. Tämä tanssi muodosti ja säteili taivaalle usein kaleidoskooppisia pyörteitä, jotka näyttivät säteilevältä, enkelinvalkoiselta kyyhkyseltä, joka pyrähtelee taivaan poikki. Suojan ja voimallisen hyvinvoinnin tuntu säteili planeetalle.

Atomi ei koostu kvanteista vaan KVARKEISTA

Aine on puhdasta energiaa. Mitään kiinteää ei ole olemassakaan - fyysinen maailma on pelkkä illuusio.

"minne se aine katosi"

Kaiken voi subjektiivisesti selittää helposti ja nopeasti.

Kaikki koostuu värähtelyistä , se illuusiomaailma jossa elämme ja kaikki siinä oleva.

Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. Eikö olekin viisaasti sanottu. Mutta Jumala onkin totuus, jonka viisauskin on ääretön.Hän on Ikuinen, ääretön, jolla ei ole alkua eikä loppua.
Atomin ydintä saa tutkia loputtomasti. Aina löytyy jotain. Aina pienempää ja pienempää. Jumalan töissä riittää tutkimista. Tiedekin on todistanut, että niin yksinkertaiselta tuntuva asia kuin solu, ei voi syntyä itsestään.

Niinpä se on avaruuskin enimmäkseen tyhjää täynnä, ja silti tässä vain keikutaan omalla pallollamme. Näkisin, että kysymys on sellainen mihin lopullista vastausta ei tule koskaan löytymään, mutta tietomme ja ymmärryksemme itsessään kyllä lisääntyvät.

Atomimalli on vain yksi tapa selittää aineen rakennetta, ja se yksinkertaisin Bohrin malii on se, mitä opetetaan kai vieläkin yläasteella (missä elektronit kiertävät ydintä kuin planeetat radoilllaan).

Kemian ja fysiikan (eksaktit luonnonteieteet) perusfilosofiaan kuuluu kuitenkin se, että käsityksemme aineesta jää aina puutteelliseksi, koska tutkimuslaitteiden materiaalit itsessään jo aiheuttavat rajoituksia siihen miten pieniä osasia mittalaitteilla voidaan havaita. Kemia ja fysiikka eivät kuitenkaan ole muuttumattomia, vaan uudet tekniikat, ja materiaalit, sekä tietokoneiden lisääntynyt laskentakapasiteetti laajentavat tietoa maailmankaikkeudesta ja aineeesta koko ajan.

Kemistien atomimalllissa on sentään ne atomit ja ytimet, vaikka sitä tyhjääkin riittää. Raamatun selitys aineesta onkin ihan 100% puppua.

Raamatun tiedonkerrumallin luotettavuuden voi itse kukin todentaa vaikkapa katsomalla viime talven Putouksen uusintoja, missä kerrottin tarina aina seuraavalle näyttelijälle. Raamatun tarinathan elivät jo paljon ennen kirjoitustaidon ja kirjojen kehittymistä. Lisäksi tulee potentiaalisia käännöskukkasia, kun mennään parin tuhannen vuoden aikajänteellä jostain Heprean, kreikan, latinan ja saksan kautta suomenkieleen. Silti löytyy joku valopää, jonka mielestä asia on pilkulleen niin kuin se on hänen omassa pyhässä kirjassaan sanottu (selvällä suomen kielellä). Tässäkin ketjussa noita riittää, vaikka kysymys ei ollut mitenkään teologinen.

Tämä viestiketju todistaa vain suosikkisitaattini Albert Einsteinilta: "Vain kaksi asiaa ovat äärettömiä - universumi ja ihmisten typeryys, enkä ole ensimmäisestä aivan varma."

Kaikki on energiaa,ajatonta ja ajallista.
Pimeä energia on ajatonta ,ääretöntä tietoisuutta, jonka osa myös me olemme.
Pmeä aine on näkymätöntä ainetta josta aika ja aine ilmenee näkyvään muotoon.
Kvanttimaailman hiukkasten kautta ajaton synnyttää ajan ja materian
jotka ovat toisistaa riippuvia, siten että toine ei voi olla ilman toista.
Niiden koossapitävä voima on ajaton sisäänrakentunut syyn ja seurauksen laki, joka pitää koko maailmankaikkeuden kasassa .

Ajaton pimeä energia on elävä tietoisuus jonka osa myös me olemme
Fyysinen elämä on ajattoman ilmentämistä ajassa ja aineessa.
Fyysinen elämä on kuitenkin rajallista, joten ajaton ilmenee noiden fyysiten elämien ketjuna joka alkaa esiasteelta ja kehittyy elämien ketjussa täydellisyyttä kohti.

Ei ole olemassa kuin yksi ajaton elämä, ja maailmankaikkeus on tämän elämän sisäpuolella, koska se on ainut paikka missä se voi olla, koska elämä on ääretön
Maailmankaikkeus ei ole ääretön, sillä on rajansa

Joten subjektiivinen käsitys luoja jumalasta, on sekin syyn ja seurauksen tulostama ajatuksen luomus.

Kun tyhmä ja viisas ihminen tarkastelee maailmaa se on unta ja illuusiota tyhmälle, viisaalle siinä on järkeä ja se on aitoa.

Valitettavasti tyhmä saa yleensä sympatiapisteet ja muiden säälimänä on muka jotenkin käänteisen viisas ja avarakatseinen.

Jos siis haluat olla suosittu, mene televisioon ja julista kovaan ääneen kädet ilmassa, EN YMMÄRRÄ MISTÄÄN MITÄÄN! ja kansa hurraa idioottia.

Seppo Taalasmaa

Aine on suurimmaksi osaksi pelkkää tyhjää. Se on vain ihmisen harhakuvitelma, että hän kuvittelee aineen olevan jotain muuta.

"Ja eikös atomikin koostunut kvanteista, onkohan kvanttikaan pienin mahdollinen osanen vai voiko jokupäivä kvantinkin laittaa palasiksi"

Joidenkin teorioiden mukaan pienelläkin hiukkasella on äärettömästi yhä pienempiä hiukkasia ja ominaisuuksia, jopa siihen asti, että edes yhden hiukkasen täydellinen ymmärtäminen on mahdotonta.

"Ehkäpä elämme yhdessä suuressa illuusiossa ja aivan kaikki on vain aaltojen sinfoniaa. "

Tämäkin pitää todennäköisesti paikkansa uusimpien teorioiden mukaan materian ominaisuudet kuten vaikkapa gravitaatio katoaisivat jos gravitaation aiheuttavat bosonin hiukkaset lakkaisivat vaikuttamasta maailmankaikkeuteemme.

Jos ne aallot mitkä saavat materian vuorovaikuttamaan katoaisivat myös ajan kuluminen lakkaisi, koska aika on seurausta neljästä perusvuorovaikutuksesta ja jos materian vuorovaikutus lakkaisi aikakaan ei enää kulkisi ei eteen eikä taaksepäin. Me emme kuitenkaan edes huomasi tätä. Koska olemme osa maailmankaikkeutta me emme kykene huomaamaan kuinka nopeasti tai hitaasti aika kulkee eteen tai taaksepäin, koska kaikki kellommekin ja me itse värähtelemme näiden aaltojen mukana.

Muistan yhden alkoholi aineen ja tunnustan, se on maksakirroosi ei tieteelliseltä nimeltään ja paljon sokeria - se on nyt ajateltava mitä aine on, sillä ...

Nyt tulee hieman soveltaen... ne jotka tietää paremmin, korjatkaa.

Säieteoria on tämän hetken ns. äärimmäinen selitys aineen koostumukselle. Säie on pienin mahdollinen elementti josta kaikki koostuu. Nämä säikeet värähtelevät tietyllä tavalla, tietyssä muodossa, ja siten muodostavat kaikki aineet ja säitelyt.

Tästä voidaankin jatkaa multiversumiteorioihin mutta se menee jo turhan pitkälle.

Standarditeoria hiukkasfysiikassa sanoo että aineen pienimmät osaset ovat kvarkkeja, leptoneja ja mittabosoneita. Nämä leptonit ovat käytännössä elektroneja ja niiden sukulaisia, jotka eivät ole kovin pitkäikäisiä. Protonit ja neutronit koostuvat kolmesta kvarkista, ja kvarkkeja on 6 erilaista antikvarkit. Mittabosonit välittävät taas vuorovaikutuksia.

Gravitaatio ei kuulu standarditeoriaan, eikä sen voimaa välittävää mittabosonia ole havaittu.

Onko aine sitten muka jotain ihmisen tekemää jolle hän keksii aina uuden nimen?
Tai nimityksen ?
Kun minä kävin kansakoulua atomi oli pienin hiukkanen mistä tiedettiin?
Myöhemmin on löydetty jopa molekyylitasolla pienempiä kuten vaikkapa?
Ihmiselle on ihan tarpeeksi arvoitusta jo syntymän ihmeen selvittämisessä
vailla mitään taikatemppuja..jos osaisin taikoa olisin aika taitava ja taikoisin
vain hyviä asijoita..ja hyviä ihmisiä tekemään lisää niitä.
Ihminen ei lajina ikinä muutu niin "viisaaksi" jotta voisi luotettavasti selvittää kaiken
sen josta hän esittää itse tai jonkun muun hänen puolestaan edukseen keksimiä
valheita totuuksina tai ainakin keksittyjä juttuja jotka ovat ehkäpä vain pelkkiä puolitotuuksia?
Niitä ihmisen keksintöjä on maalama pullollaan mitkä joko toimii tai toisinaan sitten taas eivät.
Mutta luonto on voimakkaampi jopa hyvinkoulutettua treenattua ihmistä sitä vastaan ei kannata alkaa urheilemaan..
vaikka se kuinka elossa pitäsi hyvällä palkalla vailla kulta mitallia. Loppupelissä luonto voittaa aina elossa pitämänsä vaikka tämä koittaisi erota siitä.
Ja opit muuttuvat usein aivan päinvastaiseksi kun profeetat muuttavat muualle tai alkavat eläkkeelle, vaikka opikselisi missä tiedekunnassa.
Eikös kaikki aina saa alkunsa jostakin?
Ehkä jopa IHMEESTÄ. Jota ei tiedetä.
Jopa ihmisen keksimät nimitykset asijoille ja värisävyille ynnä muulle josta hän ei ymmärrä juuri yhtään mitään oikeesti.
On nimittäin vaikee selittää asijoita jos ei keksi jotain selitystä?
Ja viellä vaikeempi valehdella jos joku keksii paremman selityksen?

Kaiken takana on Iso Jättiläispää joka heti fudiksen MM-kisojen jälkeen ilmaantuu meille Oidipus-galaksista ja kertoo kaikesta kaiken.Olkaa kärsivällisiä,enää muutama kuukausi!

Kyllä selittäminen sujuu ja opiskelu, mutta miten on kenellä on esimerkki ... Jumalasta

Entäpä jos kaikki luonnollisena pitämämme asiat onkin vain harhaa:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11919715

Hei, minä olen ainoa todellinen. Ja näen unta.Te muut olette olemassa vain unessani!

Ei kovin korkealentoista, mutta sen verran älyllisellä tasolla liikutaan että okaro ja skördä on jättäneet palstan rauhaan.

Aine on energiaa. E=mc2.
Toisin sanoen aine on energian yksi ilmenemismuoto.

Kvantteja kertävät kvarkit.

Koetin naimisiin ja tavaraa ei tullut, luovuin nais-asialiikkeen hoidella minut naimisiin ja samalla tuloksella. Aloin valehdella mennen tullen miten naida vain yksi nainen ja useita, silloin alkoi hahmottuminen... loistattelen tänään epävirallisen ja veroparatiisin loiskeessa, harmaan talouden hyväksikäyttämää, ei näytä selkiintyvän missä olemme? Arvioisin perinteisellä kaavalla aineen sýntyvän?

Olis kannattanu olla koulussa tarkempi niin olis toikin selvää.

nää on näkymättömien ja näkyvien ja oloissaan tunnistamattomien ilmiöitä nämä tiedemihet... nääs, jos kotilies olis liihotellu ja pedot kynsiny toisiansa ja se on mahdotonta kuvitellakkaan mistä aine on peräisin ja miksi luomiskertomus, mistähän sekin on tullut mutta arvaamattomalla ja suurellakin on kohdallaan ihminen, sitä ei suoralta kädeltä sitten muuta. mutta jos rahat riittäisi vaikka oikeamman tasoiseen elää, niin, ettei tarvitsisi näistä seurauksista lisääntymistouhut ja aineelliset huolet kytkösten ihmeissä, niin sanoisin aineen tulleen

Haluan käyttööni ainetta, vaikka heti? Ainetta käyttää, esim, siirtyvä saldo verottajan havaitsematta missä menee, ainetta jäädä pois käytöstä, uudistuvaa aivoissa prosessia näin aineiden ja aineen iankaikkisen salaisimman reseptin, sanotaan Jesuksen siirtyneen aineettoman ja aineellisen olemassa olossa, Jumalan olemassa olossa aivan mahdottomiin Taivaisiin Taivaassa Isänsä tykönä, kunnes hän taas palaa, pitää Juhliaan, mitä se on "siunattu Herra"

Onna ja Hio Klitoris, esiintynet jo, miten on Dildo, mistä löydyit tai vagina, juontuuko ihmisyytesi juuri .... aineettomuudesta

Uskomuksia kaikki. Onneksi niitä on monenmoisia, ja siinä olemme erittäin onnekkaassa asemassa että "hullujakin" on, ja nykyään saavat suhteellisen rauhassa olla hulluja. Hulluudessa ja erilaisissa voimakkaissa uskoissa piilee sellainen kipinä jolla asioita lähdetään selvittämään ihan erilaisella tahdolla kuin (nyt oikeasti yhtään vähättelemättä) sosiaalisessa ympäristössään (nk. tavallisista;arki;"oravanpyörä") asioiden kanssa painivalla yksilöllä. Toiset menevät siinä metsään - muiden silmissä siis, ja toiset saattavat löytää jonkin näkemyksen joka sitten haastaa tai edistää, vaikkapa sitten sitä tieteellisten saavutusten suurta spektriä jota suurin osa osaa sitten arvostaa lähestulkoon totuutena.

Mitä itse olen täysin ummikkona näitä atomeita, kvantteja, spinejä, mustia aukkoja ja muuta pohdiskelleena... en ole muutamaan vuoteen toteamaan kuin että toistuvuutta näen tässä järjestelmässä/luomuksessa joka meitä ympäröi.
Aaltoliike vaikuttaa hyvältä ajatukselta jokaiseen mittakaavaan.
Se että mitä tämä kaikki sitten käytännössä tarkoittaisi. No, determinismi on lopulta minun ultimate vastaus kaikkeen. Eli näennäinen kaaos tai sattuma, joka näyttää sattumalta, mutta a. toimii lopulta aina joidenkin lakien mukaan.

Hauskinta tuossa ajatuksessa on toki mahdollisuus lähteä leikkimään ajatuksella jossa ihminen päätyy itse ennustamaan tulevaa ja päätyy sitten järjestelemään pienimpiä hiukkasia siten että ennustettu hetki muuttuu valittuun suuntaan.
Olisiko meillä kilpailijoita? Kuka rakensi pyramidit? Onko tuolla jossain, jumaluuksia jotka kerkesivät ensin ja sitten laittoivat tietynlaisen kehityssuunnan aluilleen. Ehkä olemme vain loputtomiin jatkuva neuroni-verkko... Jossain skaalassa - mahdollisesti loputtomassa ketjussa...
Kuka tietää, mutta hauskaahan se on näitä pohdiskella.
Jotkut saavat tutkintoja ja paalua kaiken maailman hypoteettisillä megaoivalluksillaan arvostetuista yliopistoista.
Teoreettista hassuttelua.
Täällä Suomi24:ssä harvemmin näemme kovin matemaattisesti luotuja pohdintoja, mutta tekeekö se tästä sen huonompaa tai parempaa. Oltaisiinko vain ollaksemme. Oskillaattori auditatiivisina oppainamme.
Emt. Rarity gogo.

http://www.youtube.com/watch?v=Ktbhw0v186Q

no niin ainetta älyä ymmärrystä viisautta tasolla, aine on missä me emme vielä ole, tarkoitus on muuttaa aineeton ja aineellinen sopivaa oleskella siellä ninkuin enkelit

Aine on perustaltaan informaatiota luova substanssi joka on syvemmällä tasolla kuin mihin edes kvanttifysiikan tutkimus nykyään ulottuu.

Aineen perimmäinen olemus on aika, ja ajan periimäinen olemus aine.
Aika ja aine voivat olla vain yhtäaikaisesti, sillä jios jompi kumpi katoaa niin katoaa toinenkin

Kun aine syöksyy mustaan aukkoon, niin myös aika päättyy
Aika ja aine ovat ajallista energiaa, mutta kun aine katoaa mustaan aukkoon niin se muuttuu ajattomaksi energiaksi.

Kun ajaton energia synnyttää ajan ja aineen, niin kvanttimaailma on siinä ratkaisevassa osassa

Olematon ajattelija: "Mitä aine loppujen lopuksi on ?"

Aine on energiaa. Energia on kykyä vaikuttaa. Kyky vaikuttaa on todellista. Aineella vaikuttaa olevan pitkäkestoinen kyky vaikuttaa. Tietty havainto, jonka todellisuus tuottaa aineesta ei kuitenkaan ole koko todellisuus, vaan vain sen yksi mahdollinen tulkinta. Tulkinta tietystä havainnosta ainoana mahdollisena pysyvänä todellisuutena on harhoista itsepintaisin. Jos ei havaitse mitään, niin ei havaitse harhaa. Jos ei tunnista harhaa harhaksi, niin olettaa sen olevan ainoa mahdollinen todellisuus. Jos tunnistaa todellisuuden, niin havaitsee sen tuottavan "harhoja", jotka kuitenkin ovat havaitsijalle todellisia. Havaintojen tulkinnat siis muuttuvat havaitsijalle todellisiksi, jos havainnoille ei ole saavutettavissa vaihtoehtoisia tulkintoja. Se taas, mitä on saavutettavissa riippuu siitä, kuinka paljon energiaa on käytettävissä...

Kun aineesta nykyisin puhutaan, pitää ensin määritellä, mistä aineesta puhutaan.

Jos tarkoitetaan sitä ainetta, josta havaitsemamme kappaleet ympärillämme koostuvat ja jota on universumissa noin 5 % sen kokonaisenergiasta, tähän saadaan vastauksia nykyfysiikasta. Aineen pieneimmät osat ovat kvarkkeja ja leptoneita yms. hiukkasia, joita kuitenkin voidaan kuvata myös aaltoina kvanttifysiikan teorioiden mukaisesti.

Sanotun lisäksi universumissa on suoraan havaitsematonta ainetta, jota kutsutaan sen vuoksi pimeäksi aineeksi. Sen olemassa oleminen on päätelty epäsuorasti galaksien kiertoliikkeistä, joita ei voi selittää ilman, että niiden liikkeisiin vaikuttaa jokin suuri massa.

Tämän tuntemattoman aineen (pimeä aine) luonteesta emme tiedä juurikaan mitään. Gravitaatio vaikuttaa siihen, mutta se ei emittoi sähkömagneettista säteilyä. Sitä on noin 27 %.

Lisäksi universum koostuu vielä tuntemattomasta energiasta, josta emme tiedä senkään vertaa, mitä edellä sanoin aineesta. Tätä energiaan kutsutaan pimeäksi energiaksi ja sitä olisi noin 68 %.

Kysymys aineesta on siten vajaa. Pitää kysyä, mistä universumi koostuu?

Kaikki minkä ylipäätänsä voimme tietää ja kokea on aina tietoisuuden sisältöä. Ei ole olemassa mitään tietoisuuden ulkopuolella olevaa josta voisimme jotain tietää. Ainetta jonain objektiivisena tietoisuudesta riippumattomana entiteettinä ei ole olemassa. Tietoisuuden ulkopuolelle ei voi päästä - kaikki on aina tietoisuuden sisältöä. Ns. aine ja myös aivot ovat tietoisuuden sisältöä aina.

Tietoisuus on non-lokaali eli tietoisuudella ei ole aikaa eikä paikkaa. Lokaali realismi on harha tai vääristä oletuksista johtuva ajatusvirhe jonka kvanttifysiikka (mm. kaksoisrakokoe) on todentanut.

Maailmankaikkeus on vain ajatus eli tietoisuuden sisältöä. Tämä on tärkein perusoletus jota ei voi kyseenalaistaa. Kaikkea muuta voi epäillä....

"Virhepäätelmässäsi sinä kuitenkin teit niin: "Ainetta jonain objektiivisena tietoisuudesta riippumattomana entiteettinä ei ole olemassa." VÄÄRIN PÄÄTELTY."

Millä perusteella oletat että aine on olemassa tietoisuudesta riippumattomana kun kaikki siitä oletetusta aineesta saatu tieto, kokemus, teoriat seuraavat aina tietoisuuden sisällöistä?

Käsitettä "aine" on kyllä harvinaisen hankalaa määritellä samoin kuin käsitettä "tietoisuus" koska molempiin sanoihin liittyy valtava määrä syvälle juurtuneita erilaisia assosiaatiota ja uskomuksia. Voidaan myös perustellusti epäillä että onko tarkkaan ottaen mitään 'objektiivista' edes olemassa - enemmistön mielipide kun ei ole sama asia kuin objektiivisuus - kyseessä on kuitenkin aina jonkinlainen kollektiivinen subjektiivisuus tai pahimmassa tapauksessa jonkinlainen joukkopsykoosi.

Tietenkin koko nykyisessä luonnontieteessä yleensä oletetaan että ns. aine on annettu jo perusolettamuksena tietoisuudesta riippumattomana mutta se on pelkkä uskomus jota ei voi perustella millään "syvemmillä" premisseillä eikä edes millään havainnoilla ja koejärjestelyillä.

Itse näen ns. aineen ja aineelliset esineet sellaisena osana tietoisuuden sisältönä joka on jollain tavalla säännönmukainen (ns. luonnonlait). Se pelkkä säännönmukaisuus (vaikka se onkin jonkinlaisen teorian ja tieteen perusedellytys)ei tee aineen kokemisesta mitenkään "todellisempaa" tai "objektiivisempaa" kuin mikään muukaan kokemus.

Kaikki tiede perustuu viime kädessä perusolettamuksiin joita ei voi missään havainnossa eikä koejärjestelyssä todentaa eikä perustella millään muilla olettamuksilla. Kaikkia tieteen perusolettamuksia ja havaintojen tulkintoja (=tieteen metafysiikka) voidaan aina epäillä.

Nimimerkki "Universumi" esitti tuossa ketjun aikaisemmassa kommentissa tyypillisen naiivin realismin filosofian mukaisen tulkinnan todellisuudesta jota halusin kyseenalaistaa hieman...

Ihan hyvää kyseenalaistamista esitit.

Aiemmin kirjoittamaani on voinut tulkita naivin realismin viitekehyksessä, mutta siihen en ole sitoutunut.

>>Millä perusteella oletat että aine on olemassa tietoisuudesta riippumattomana kun kaikki siitä oletetusta aineesta saatu tieto, kokemus, teoriat seuraavat aina tietoisuuden sisällöistä? >>

Itse asiassa en olettanut aineen olemisesta tietoisuuden ulkopuolella mitään. Totesin vain, että päättelysi oli virheellistä. Ainetta VOI OLLA olemassa myös tietoisuudesta riippumatta. Varmuudellahan tätä emme voi tietää, kuten olet oivaltanutkin.

>>Itse näen ns. aineen ja aineelliset esineet sellaisena osana tietoisuuden sisältönä joka on jollain tavalla säännönmukainen (ns. luonnonlait). Se pelkkä säännönmukaisuus (vaikka se onkin jonkinlaisen teorian ja tieteen perusedellytys)ei tee aineen kokemisesta mitenkään "todellisempaa" tai "objektiivisempaa" kuin mikään muukaan kokemus.>>

Tähän näkemykseesi minulla ei ole huomattamista. Asia voi olla niinkin kuten kirjoitat.

Et voi kuitenkaan väittää päin vastaistakaan, että objektiivista tietoisuudesta riippumatonta todellisuutta ei olisi olemassa. Sinunkin käsityksesi on vain uskomus, että aine on tietoisuudesta riippuvvaista ja vain sen sisältöä.

>>Kaikkia tieteen perusolettamuksia ja havaintojen tulkintoja (=tieteen metafysiikka) voidaan aina epäillä. >>

Kyllä. Sanoisin tähän vain, että jatka epäilyäsi, mutta älä kuitenkaan tyrmää a priori toisenlaisiakaan näkemyksiä todellisuudesta.

"Sanoisin tähän vain, että jatka epäilyäsi, mutta älä kuitenkaan tyrmää a priori toisenlaisiakaan näkemyksiä todellisuudesta. "

Yritän olla tyrmäämättä....:)

Jos nyt vielä asiasta veivataan niin se melkein sata vuotta vanha klassinen kvanttifysiikan peruskoe (kaksoisrako eli double slit experiment) mielestäni kyllä osoittaa kiistatta että ainetta minään objektiivisena ihmisen tietoisuudesta(johon sisältyy havainnot ja mittaukset) riippumattomana entiteettinä ei voi sanoa olevan olemassa. Newtonilaisen konkreettisen aineen käsityksen tilalle on tullut todennäköisyysjakauma joka on aina riippuvainen havaitsijasta tai lähinnä havainnon kohdetta koskevasta informaatiosta.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kaksoisrakokoe

http://en.wikipedia.org/wiki/Wheeler's_delayed_choice_experiment

http://en.wikipedia.org/wiki/Delayed_choice_quantum_eraser

Tuo ei koske pelkästään fotoneja vaan myös atomeja ja molekyylejä. Suurin tunnettu objekti jossa on kokeellisesti havaittu kvanttifysikaalisia "outouksia" on ns. bucky ball joka koostuu useista molekyyleistä.

http://www.nature.com/news/2011/110405/full/news.2011.210.html

Kyllä se lokaali realismi taitaa olla niin vanhentunutta tiedettä että tuskin siihen kannattaa enää uskoa. Omasta mielestä se ns. "aine" on lähinnä informaatiota. Taisi tunnettu fyysikko Seth Lloyd sanoa jossain että maailmankaikkeus on kvanttitietokone ja tietokonehan on nimenomaan informaation käsittelyä varten.

Teet pitkälle meneviä johtopäätöksiä kaksoisrakokokeesta. Se osoittaa, että aine ei voi ajatella vain hiukkasina, jotka kulkevat lokaalisti yhtä reittiä paikasta A paikaan B.

Kaikkea ainetta voidaan tarkastella siis aaltofunktiona, jolta puuttuu sellainen lokaalisuus, mitä perinteisessä newtonilaisessa fysikaassa ajateltiin.

Bellin teoreeman todistus on sitten osoittanut lokaalisuusehdon pätemättömäksi kaikessa fysiikassa.

http://web.archive.org/web/20040311205631/http://www.kolumbus.fi/kblinnik/epr/bell.htm

Sen pohjalta ei kuitenkaan ole välttämätöntä luopua kokonaan reaalisuusehdosta todellisuudelle, vaan havaitisijasta riippumaton fysikaalinen todellisuus voidaan edelleen olettaa olevaksi, jos niin halutaan.

>> Omasta mielestä se ns. "aine" on lähinnä informaatiota. >>

Minä ajattelen niin, että aine on perimmältään energiaa. Mikä sen energian "luonne" sitten on, jää vielä tieteen tutkittavaksi. E=mc2.

"Minä ajattelen niin, että aine on perimmältään energiaa. Mikä sen energian "luonne" sitten on, jää vielä tieteen tutkittavaksi. E=mc2. "

Kaikkein vähiten perusolettamuksia tarvitaan jos lähdetään mallintamaan todelisuutta tietoisuudesta lähtien eli olettamalla tietoisuus todellisuuden perussubstanssiksi.

Jos lähdetään olettamalla ensin aine niin sitten pitää selittää mistä se aine on tullut. Siihen tarjotaan yleensä vastaukseksi Big Bangia mutta on looginen ristiriita olettaa että maailmankaikkeus laajenee. Mihin se laajenee kun se avaruus ja aika syntyivät vasta siinä big bangissä?

Kvanttifysiikan mukaan todellisuus on non-lokaali eli aika ja paikka eivät ole "todelisia". Jos todellisuus on pohjimmaltaan non-lokaali niin miten selittyy esim. evoluutio joka perustuu nimenomaan ajassa ja paikassa tapahtuviin dna:n muutoksiin ja luonnonvalintaan. Itse tietoisuus on melko hankala selittää kun ensin pitää olettaa se big bang, evoluutio(jonka oletettu perusta luonnonvalinta ja geenit jättävät paljon kysymyksiä avoimiksi) ja sen evoluution tuotoksena aivot joiden neuronien oletetaan (jotenkin) luovan sen tietoisuuden joka sitten inhimillisen kulttuurin ja tieteen kehittymisen kautta alkaa pohtia "syntyjä syviä" mm. tieteen avulla.

Jos taas lähdetään rakentamaan maailmankuvaa tietoisuudesta käsin niin itse asiassa näyttää siltä että se tietoisuus generoi sen fyysisen maailman ihan samalla tavalla kuin tietoisuus generoi esim. unimaailman tai hallusinaatiot. Ainakin unet tuntuvat joskus niin todellisilta että niitä on vaikea erottaa ns. "oikeasta" fyysisestä maailmasta - unimaailmassakin tuntuu olevan aika usein samankaltainen koherentti kokemus kuin valvemaailmassa. Aistideprivaatiossa ja tiettyjä aineita nauttimalla samoin ihminen alkaa aika nopeasti generoimaan omaa todellisuuttaan.

Yksi mahdollinen ratkaisu on olettaa että elämme jonkinlaisessa pelin kaltaisessa simulaatiossa jonka "virkistystaajuuden" määrittelee ns. valon nopeus ja "pixelin koko" on planckin mittaluokka.

Tällaisia ajatuksia on esittänyt mm. Tom Campbell:

http://www.my-big-toe.com/

https://www.youtube.com/watch?v=BhMIz_iJtzQ&list=UUYwlraEwuFB4ZqASowjoM0g

Tämä idea saattaa vaikuttaa villiltä ja jopa kaukaa haetuta mutta on itse asiassa paljon yksinkertaisempi ja toimivampi kuin nykyinen tieteellinen maailmankuva joka perustuu oletukselle että todellisuus perustuu tietoisuudesta riippumattoman aineen olemassaoloon.

>>Tämä idea saattaa vaikuttaa villiltä ja jopa kaukaa haetuta mutta on itse asiassa paljon yksinkertaisempi ja toimivampi kuin nykyinen tieteellinen maailmankuva >>

Toki idea siitä, että oikeaa todellisuutta on vain mitattava todellisuus on yksinkertaisempi kuin olettaa tietoisuudesta riippumaton maailma, joka on mitattavan todellisuuden "takana". Mutta mainittu idea on tietyssä mielessä pelkästään sen ongelman väistämistä, minkä kvanttifysikaalisten ilmiöiden haaste todellisuuskuvalle aiheuttaa.

Mielestäni se ei ole yhtään uskottavampi selitys todellisuudelle.

Erityisesti ajatuksesi: " Aistideprivaatiossa ja tiettyjä aineita nauttimalla samoin ihminen alkaa aika nopeasti generoimaan omaa todellisuuttaan." on epäuskottava.

Jos siis minä ottaisin tajunnan tilaani muuttavaa ainetta (jotakin hallusinoivaa), seuraisi siistä siis mielestäsi, että muidenkin todellisuus muuttuisi. Kuitenkin muut samalla paikalla olevat voisivat edelleen havaita muuttumattoman todellisuuden. Vaihtaessamme rooleja esim. niin, että sinä vuorostasi otat hallusinoivaa ainetta ja muut olisivat selvin päin, taas meidän muiden todellisuus muuttuisi?? Eipä ole uskottavaa.

>>Kvanttifysiikan mukaan todellisuus on non-lokaali eli aika ja paikka eivät ole "todellisia". Jos todellisuus on pohjimmaltaan non-lokaali niin miten selittyy esim. evoluutio joka perustuu nimenomaan ajassa ja paikassa tapahtuviin dna:n muutoksiin ja luonnonvalintaan.>>

Ei pidä sekoittaa eri tason ilmiöitä toisiinsa. Kvanttifysikaalisella tasolla ei hiukkasaaltofunktion paikkaa ja liikemäärää saada yhtä aikaa mitatuksi, mutta makrotasolla ne ovat mitattavissa Newtonin fysiikaan kaavojen mukaisesti. Atomeja pienemmillä kvanttifysikaalisissa kokoluokissa kvanttifysiikan ilmiöt hallitsevat sen tason ilmiöitä, mutta kun ainetta on enemmän, "karkeistus" hävittää noiden ilmiöiden kokonaisvaikutuksen.

>>Jos lähdetään olettamalla ensin aine niin sitten pitää selittää mistä se aine on tullut.>>

Sama kaiken alun ongelma on tietoisuuden olemassaolemisellakin - mistä sen on tullut tai alkanut?

"Jos siis minä ottaisin tajunnan tilaani muuttavaa ainetta (jotakin hallusinoivaa), seuraisi siistä siis mielestäsi, että muidenkin todellisuus muuttuisi."

Ei koska se valvetodellisuus on kollektiivisesti luotu - ts. kollektiivisen tajunnan tai lähinnä alitajunnan generoima. Unitodelisuus ja eri tavoin syntyvät hallusinaatiot taas ovat jokaisen oman yksilöllisen todelisuuden tuotoksia. Ei siinä unitodellisuudessakaan eikä hallusinaatiossa asiat tapahdu oman tietoisen tahdon mukaan yleensä vaan ne syntyvät jostain alitajunnasta ja jokin psykoaktiivinen aine vain moduloi tietoisuutta mutta ei luo sitä. Aivot taas lähinnä lokalisoivat ja yksilöllistävät non-lokaalin tietoisuuden jolloin syntyy kokemus minuudesta, ajasta ja paikasta. Se lokaali minä-tietoisuus on jonkinlainen simulaatio ja se kollektiivinen alitajunta joka lienee yhteinen koko elolliselle luonnolle on se "tietokone" joka generoi sen simulaation. Tässä simulaatiossa vallitsee tietty sääntökokoelma (luonnonlait) jotka mahdollistavat sen tietoisuuden evoluution sekä yksilöllisesti että kollektiivisesti. Ns. aine on vain sen simulaation "rekvisiittaa" eikä sillä ole juuri merkitystä itsessään.

Tämä menee tietysti kokeellisen tieteen metodin ulkopuolelle mutta näin on itse asiassa myös tieteen kohdalla joka olettaa metafyysisenä perusperiaatteena aineen ja yrittää johtaa kaiken muun reduktionistisesti aineen pienimmästä tasosta ylöspäin. Reduktionismi toimii kyllä melko hyvin kokeellisen tieteen metodina mutta ei sitten taas juuri ollenkaan jos yritetään johtaa esim. kvanttifysiikan tai alemman tason tunnetuista säännöistä kemian, biologian ja psykologian järjestelmiä. Esim. veden ominaisuuksia ei voi johtaa vedyn ja hapen ominaisuuksista eikä hapen ominaisuuksia suoraan protoneista, elektroneista eikä kvarkeista. Elämää ei sinänsä voi johtaa hiilen ominaisuuksista vaikka elävät olennot ovat kemiallisesti tarkasteltuna hiilipohjaisia. Analogiana et voi johtaa jonkun koneen tai rakennuksen ominaisuuksia esim. kiven ja metallin ominaisuuksista vaikka sen esineen hajoittaminen alkutekijöihinsä antaakin arvokasta tietoa jossain tilanteissa.

"Ei pidä sekoittaa eri tason ilmiöitä toisiinsa."

Ei kun ne on kaikki samaa tasoa. Kaikki on todennäköistä informaatiota eli todennäköisyysaaltoja ja informaatiota ei ole ilman tietoisuutta. Vasta kun tehdään havainto muuttuu tuo todennäköisyys "todelliseksi" eli ns. hiukkasmuotoon ja kun se on hiukkasmuodossa niin se pysyy hiukkasmoodissa eli noudattaa klassista fysiikkaa niin kauan kuin meillä on olemassa informaatio olemassa siitä.

Jos ajatellaan että luku 0 tarkoittaa aitoa satunnaisuutta (esim. säteilyilmiöt) ja täydellinen determinismi määritellään luvuksi 1 niin klassinen fysiikka toimii sitä paremmin mitä lähempänä ykköstä todennäköisyys on. Todellisuudessa mikään ei ole 100% varmaa ja tuskin mikään toisaalta 100% epävarmaa mutta sinne väliin mahtuu aika paljon eri tason varmuuksia eli maailmassa on suhteellisen epävarmoja asioita (esim. ihmisten ja eläinten käyttäytyminen) ja sitten taas lähes täysin varmoja asioita (kiinteiden kappaleiden liike ilman ulkoista vaikutusta) ja paljon siitä väliltä.


Tuo karkeistus on fysiikan mittauslaitteiden puutteellisuudesta johtuva harha koska jo useamman molekyylin järjestelmissä (esim. ns. "bucky ball") esiintyy kvanttifysikaalisia ilmiöitä ja kaksoisrakokoe on toistettu myös näissä lähes makrotason järjestelmissä viimeisen 10 v aikana. Esim. Kari Enqvist hehkuttaa jossain kirjassaan tuota karkeistumista eli dekoherenssia mutta hän kirjoitti kirjansa ennen kuin makrotason kokeita oli pystytty tekemään. Ei ole erikseen ns. "klassista" maailmaa ja kvanttimaailmaa vaan kaikki toimii kvanttifysiikan periaatteiden mukaan jolloin todellisuus on nimenomaan non-lokaali.

"Sama kaiken alun ongelma on tietoisuuden olemassaolemisellakin - mistä sen on tullut tai alkanut?"

Joo mutta se tietoisuus on aina syvemmällä tasolla kun aine koska aine ilmentyy vasta tietoisuuden sisällöissä ja se lähinnä päätellään olemassaolevaksi sen takia että aineeseen liittyvät tietoisuuden sisällöt ovat säännönmukaisia ja jähmeitä eli hitaita muuttumaan. Väittäisin kyllä että se aineellinen todellisuus muokkautuu tietoisuuden intention perässä vaikkakin viiveellä ja kollektiivisesti luotuna ja asiaan vaikuttaa sen intention voimakkuus, kesto ja koherenssi. Jos se intentio on tarpeeksi voimakas, kestoltaan pitkä ja ristiriidaton voidaan puhua vapaasta tahdosta mutta lähinnä vain silloin ja se on hyvin harvinaista yksilöissä.

>>Ei koska se valvetodellisuus on kollektiivisesti luotu - ts. kollektiivisen tajunnan tai lähinnä alitajunnan generoima.>>

No, jos oltaisiin tuota mieltä, ei mainitun teorian yksinkertaisuudesta kyllä jää mitään jäljelle. Kollektiivinen tajunta olisi yksilöiden lukumäärä huomioon ottaen äärimmäistä monimutkaisuutta.

Itse en pidä mitään tajunnan kollektiivia uskottavana. Minun tietoisuus on omani eikä siihen muut tietoisuudet voi vaikuttaa. Alitajunta ylipäänsä on jotakin freudilaista ja jungilaista höpinää, jolla ei ole reliabiliteettia todellisuuden kanssa.

Tietoisuuden syntymisestä ja ilmenemisestä ihmisessa ei ole vielä riittävästi tietoa, joten kertomasi minäkokemuksen simulaatiot ovat spekulaatiota. Odotan itse tutkimustuloksia asiasta.

Fysikaalinen reduktionismi on todellakin Enqvistin kaltaisten fyysikoiden "märkäuni", jolla ei mitään kantavuutta todellisuudessa. Reduktionistinen tiede ei ole mahdollista.

>> Vasta kun tehdään havainto muuttuu tuo todennäköisyys "todelliseksi" eli ns. hiukkasmuotoon ja kun se on hiukkasmuodossa niin se pysyy hiukkasmoodissa>>

Hiukkasmuto ei ole mitenkään todellisempi kuin kvanttifysikaalinen aineen todennäköisyysaalto. Kysymyksessä on mittauksen jälkeen saatu mittaustulos.

>>Ei ole erikseen ns. "klassista" maailmaa ja kvanttimaailmaa vaan kaikki toimii kvanttifysiikan periaatteiden mukaan jolloin todellisuus on nimenomaan non-lokaali.>>

Tässä kohden täytyy tuottaa sinulle pettymys. "Kaiken teoriaa", joka selittäisi einstainilaisen ja kvanttifysikaalisen todellisuuden erot ja ristiriidat ei ole vielä löydetty. Kvanttifysiikka toimii vain sen omalla allallaan. Pienien partikkeleiden (tai oikeammin niitä koskebien aaltofunktioiden) tutkimuksessa.

>>voidaan puhua vapaasta tahdosta mutta lähinnä vain silloin ja se on hyvin harvinaista yksilöissä. >>

Tietoisuus ei ole harvinaista. Kumoan väitteesi ja kirjoitan tähän vapaasta tahdosta yllättäen koodin: DHOFÅPMVFULDÖIUG.

"No, jos oltaisiin tuota mieltä, ei mainitun teorian yksinkertaisuudesta kyllä jää mitään jäljelle. Kollektiivinen tajunta olisi yksilöiden lukumäärä huomioon ottaen äärimmäistä monimutkaisuutta."

Teorian yksinkertaisuus ei ole ainoa eikä edes tärkein kriteeri. Sen pitää myös selittää kaikki sen soveltuvuusalueeseen kuuluvat ilmiöt. Voi sitten kyllä toisaalta myös ajatella että jokainen yksilö luo oman todellisuutensa eli kyseessä olisi siinä tapauksessa jonkinlainen multiversumi jossa kukin kokeva yksilö on oman kokemuksensa keskipiste ja luoja vaikka nämä maailmat ovatkin osittain päällekäisiä.

Tietoisuus on aina jokaisen oma tietoisuus. Muiden tietoisuus on aina päätelty asia oman tietoisuuden pohjalta.


Todellisuus aineena tai todellisuus tietoisuuutena ei edes ole teoria vaan lähinnä kaikkien mahdollisten todellisuutta koskevien teorioiden perusoletus eli se on puhdasta metafysiikkaa ja filosofiaa valitsi sitten kumman vaihtoehdon hyvänsä.

"Minun tietoisuus on omani eikä siihen muut tietoisuudet voi vaikuttaa."

Minulla on erilaisia kokemuksia mutta kukin tietysti vain itse omalla kohdallaan voi verifioida asian.


"Alitajunta ylipäänsä on jotakin freudilaista ja jungilaista höpinää, jolla ei ole reliabiliteettia todellisuuden kanssa."

Olet todennäköisesti tuota mieltä koska oma henkilökohtainen tajuntasi on sinulle vieras ja olet ilmeisesti ns. ulospäinkääntynyt ihminen. Minä olen taas enemmän introvertti eli minun "sisäinen" maailmani on minulle paljon todellisempi kuin se "ulkoinen" maailma.

Esim. meditaatiota harrastamalla extroverttikin pystyy tulemaan sinuksi oman tietoisuutensa kanssa ja sen tyyppisten harjoitusten myötä mielipiteesi todennäköisesti muuttuisi mutta jos sinulla ei ole kiinnostusta siihen aiheeseen niin mielipiteesi tuskin tulee muuttumaan koska tämän keskustelun aihepiiri ei ole empiirinen eikä edes tieteellinen vaan lähinnä metafyysinen ja filosofinen. Jos jonkinlaista todisteita kaipaa niin niitä voi löytää vain tutkimalla omaa tietoisuuttaan eikä mistään fysiikan oppikirjoista.


"Tietoisuuden syntymisestä ja ilmenemisestä ihmisessa ei ole vielä riittävästi tietoa, joten kertomasi minäkokemuksen simulaatiot ovat spekulaatiota. Odotan itse tutkimustuloksia asiasta."

Kaikki tieteessä on spekulaatiota jos ei usko tieteen perusoletuksiin. Tuo aikaisemmassa viestissä maitsemani kaksoisrakokoe ja sen muunnokset (delayed choice ja quantum eraser) kyllä viittaavat mielestäni aika vahvasti siihen että se aineelliseksi koettu todelisuus on jonkinlainen simulaatio (katso se linkittämäni video).

Yleinen fyysikkojen kanta on nykyään että kvanttifysiikka ei ole ymmärrettävissä muutoin kuin matemaattisesti. Vielä 1920-luvulla kvanttifysiikan alkuaikoina monet fyysikot ajattelivat että kvanttifysikaaliset ilmiöt viittaavat nimenomaan siihen että tietoisuus generoi sen todellisen reaalisen maailman jos oletetaan että se todennäköisyysaalto kuvaa mahdollista tulevaisuuutta ja se hiukkastila konkretisoitunutta todellisuutta. Se todennäköisyysaalto on tietenkin ihan yhtä todellinen kuin se hiukkastilakin vain se hiukkanen on se yksi mahdollisuus mikä toteutui havainnossa tai mittauksessa (mittaus on myös havainto). Quantum eraser koe taas viittaa siihen etttä se kokeessa kerätty data eli informaatio on se oleellisin tekijä eikä tietoisuus sinänsä vaikka informaatio voikin syntyä vain tietoisuuden tuottamana. Jos tehdään ensin koe, kerätään data mutta ei katsota sitä dataa vaan tuhotaan se data vaikka viikon päästä niin silloin näkyy hajontakuvio eli aaltotila - jos ei tuhota dataa niin saadaan hiukkastila.

http://en.wikipedia.org/wiki/Wheeler's_delayed_choice_experiment

http://en.wikipedia.org/wiki/Quantum_eraser_experiment

http://en.wikipedia.org/wiki/Delayed_choice_quantum_eraser#Possibility_of_retrocausality

" "Kaiken teoriaa", joka selittäisi einstainilaisen ja kvanttifysikaalisen todellisuuden erot ja ristiriidat ei ole vielä löydetty. "

Joo tiedän mutta olen silti sitä mieltä kvanttifysiikan ilmiöt kuten lomittuminen,superpositio,hiukkas-aalto dualismi koskevat myös makromaailmaa. Se on sitten ihan eri juttu että einsteinin suhtista ja kvanttifysiikkaa ei ole toistaiseksi pystytty yhteensovittamaan matemaattisesti.

"Tietoisuus ei ole harvinaista. Kumoan väitteesi ja kirjoitan tähän vapaasta tahdosta yllättäen koodin: DHOFÅPMVFULDÖIUG. "

Joo mutta yritäpä päästä eroon esim. vaikka jostain addiktiosta niin huomaat että se sinun tahtosi ei olekaan ehkä niin kovin voimakas eikä vapaa. Jokaisella ihmisellä on aina jonkin verran valinnanvaraa ja jokainen tehty valinta joka laajentaa tai supistaa sitä valinnanvaraa. Ei se vapaa tahto ole mikään on/off juttu.

>> kyseessä olisi siinä tapauksessa jonkinlainen multiversumi jossa kukin kokeva yksilö on oman kokemuksensa keskipiste ja luoja vaikka nämä maailmat ovatkin osittain päällekäisiä.>>

Täysin mahdollista, että näin se on, myönnän. Mutta kovin monimutkaista, jos ajatus oli alun perin, että idea on yksinkertainen. Itse pidän toistaiseksi uskottavampana yksinkertaisempaa ideaa/teoriaa tietoisuudesta riippumattomasta maailmasta.

Tämä on metafysiikkaan kuuluva perusoletus, aivan kuten totesit.

>>Olet todennäköisesti tuota mieltä koska oma henkilökohtainen tajuntasi on sinulle vieras ja olet ilmeisesti ns. ulospäinkääntynyt ihminen.>>

Mmm. Melko nopea analyysi sinulta. No, en ryhdy väittelemään. Joskus kaun sitten psykologisessa testissä todettiin, että olen lähes tasapainossa intro-/extraversion suhteen, en kumpaakaan ensisijassa tai molempia, miten vain. Psykologiaan olen yli perehtynyt vuosikymmenen. Tietoisuutta koskevat psykofyysiset ja -neurologiset tutkimukset ovat vielä alkeellisia. Monia freudilais-jungilaisia oletuksia on kuitenkin kyetty kumoamaan.

>>koska tämän keskustelun aihepiiri ei ole empiirinen eikä edes tieteellinen vaan lähinnä metafyysinen ja filosofinen.>>

Nykytieteen tietotasoa arvioitaessa, olet oikeassa. Keskustelussamme joudutaan tukeutumaan paljon metafysiikkaan kuuluviin oletuksiin. Näin ei välttämättä ole tulevaisuudessa, kun tiede (enkä tarkoita vain luonnontiedettä) edistyy aihepiirin tutkimuksessa.

>>Yleinen fyysikkojen kanta on nykyään että kvanttifysiikka ei ole ymmärrettävissä muutoin kuin matemaattisesti. Vielä 1920-luvulla kvanttifysiikan alkuaikoina monet fyysikot ajattelivat että kvanttifysikaaliset ilmiöt viittaavat nimenomaan siihen että tietoisuus generoi sen todellisen reaalisen maailman jos oletetaan että se todennäköisyysaalto kuvaa mahdollista tulevaisuuutta ja se hiukkastila konkretisoitunutta todellisuutta. >>

Kyllä vain. Spekulatiivisia ideoita on ollut paljon teoreettisessa fysiikassa. Antaa kaikkien kukkien kukkia!

>>Quantum eraser koe taas viittaa siihen etttä se kokeessa kerätty data eli informaatio on se oleellisin tekijä eikä tietoisuus sinänsä vaikka informaatio voikin syntyä vain tietoisuuden tuottamana.>>

Tämä on yksi spekulatiivinen mahdollisuus lähestyä asiaa. Mielestäni ei pidä tehdä siitä kuitenkaan liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä, kun kokonaiskäsitys asiasta puuttuu vielä.

>>olen silti sitä mieltä kvanttifysiikan ilmiöt kuten lomittuminen,superpositio,hiukkas-aalto dualismi koskevat myös makromaailmaa.>>

Jep, tykkäät spekuloida. Mikäs siinä!!!

Ihmisen vapaasta tahdosta olen todennut usein, että se on suhteellisen vapaata tahtoa. Ei todellakaan kysymys ole on/off asiasta.

"Itse pidän toistaiseksi uskottavampana yksinkertaisempaa ideaa/teoriaa tietoisuudesta riippumattomasta maailmasta."

Ollaan näköjään suhteellisen samaa mieltä melkein kaikesta muusta paitsi tästä. Nyt pitäisi sitten tarkemmin määritellä mitä se tietoisuudesta riippumattomuus tässä tapauksessa tarkoittaa.

Periaatteessa havainto on aina subjektiivinen elämyksellinen kokemus. Tässä mielessä kaikki havainnot ovat subjektiivisia. Vasta kun tämä elämys on ilmaistu kielellisesti käsittein voidaan tämä kokemus kommunikoida toisille. Logiikka ei toimi elämyllisten kokemusten puitteissa vaan edellyttää kielellistä lausemuotoa. On kuitenkin aina epävarmaa vastaavatko ne käsitteet yhteismitallisesti sitä alkuperäistä elämyksellistä kokemusta eri havaitsijoiden välillä.

Tämän väittelyn kannalta katsottuna ei ole oikeastaan syvempää perusoletusta olemassa kuin valinta tietoisuuden ja aineen välillä. Olen sitä mieltä että jos jo näin syvällisissä perusoletuksissa on erimielisyyttä niin mielipiteet eivät ole millään tavalla yhteismitallisia. Tieteellinen metodi voi valita vaihtoehtojen välillä vain jos perusoletukset ja havaintojen tulkinnat ovat melko identtiset.

Kvanttifysiikka mielestäni kumoaa lokaalin realismin. Oikeastaan ainoa mikä jää lokaaliksi on kunkin havaitsijan yksilöllinen tietoisuus.

Mielestäni materialismi metafysiikkana on aina lokaalia realismia koska siinä oletetaan tietoisuudesta riippumaton aika ja paikka. Mitä on aine ilman kolmea ulottuvuutta ja aikaa? Mielestäni ei mitään. Mitä jää jäljelle? Mielestäni vain se yksilöllinen lokalisoitu tietoisuus joka jäsentää kaiken kokemansa ajan ja paikan koordinaatistoon. Tästä tietoisuuden generoimasta koordinaatistosta löytyy kaikki se mitä nyt kutsumme aineeksi eli se ns. "objektiivinen". Se tietoisuus on aina subjektiivinen kokijalleen.

Onko olemassa muuta kuin yksilön tietoisuus? En paljoa perusta Freudista mutta mielestäni Jungin näkemys kollektiivisesta alitajunnasta on mahdollinen ja jopa todennäköinen. Vertauskuvana voisi sanoa että se kollektiivinen tietoisuus on kuin internet ja se lokaali tietoisuus on kuin kännykän nettiyhteys.
Kollektiivinen tietoisuus on non-lokaali ja se henkilökohtainen minätietoisuus on jonkinlainen illuusio.

Tämä nyt on vain minun pikaisesti hahmottamani näkemys joka varmasti kaipaa täydennystä ja korjausta mutta en nyt jaksa istua koneen ääressä kirjoittamassa koko päivää...

On varmaankin totta, että mielipiteemme eivät voi olla yhteismitallisia, sillä perusoletuksemme ovat niin erilaiset keskenään.

Siksi pohdinkin tässä, mistä voisin saada referenssiä sinun ajatuksiesi tulkitsemisessa.

Rene Descartes (=D) hyödynsi metodologista skeptismiä samantaoaisesti kuin sinä tunnut epäilevän tietoisuudestammen riippumatonta todellisuutta. Erityisesti D epäili aistihavaintoja pitäen niitä epäluotettavina. Hän oli kuitenkin varma subjektiivisen henkisen minuuden olemassa olemisesta. Cogito ergo sum = ajattelen olen olemassa, sillä mielen on oltava olemassa, koska jokin epäilee havaintojen antamaa todistusta, totesi D.

Kirjoitat kuitenkin >>Kollektiivinen tietoisuus on non-lokaali ja se henkilökohtainen minätietoisuus on jonkinlainen illuusio.>>

Epäilet siis tietoisuuttasikin. Mielestäni kaiken epäileminen ei ole mahdollinen ajatustapa, mutta en osaa sanoa, tarkoititko epäillä kaikkea.

>>Nyt pitäisi sitten tarkemmin määritellä mitä se tietoisuudesta riippumattomuus tässä tapauksessa tarkoittaa.>>

En pidä riittävänä, että määrittelisimme tietoisuudesta riippumattoman tässä tapauksessa. Keskustelun jatkamiseksi pitäisi ilmeisesti lähteä "olemassa olemisen" määrittelemisestä. Siihen en kuitenkaan tässä lähde. Päätyisimme silloin kauaksi aihepiiristä "aineen olemus".

Kirjoitin vastatessani sinulle aimemin, että kaikkea ainetta voidaan tarkastella aaltofunktiona, jolta puuttuu sellainen lokaalisuus, mitä perinteisessä newtonilaisessa fysikaassa ajateltiin. Näin ollen materialismin lähtökohdaksi ei tarvitse olettaa lokaalia realismia. Aika ja paikka ovat toki olemassa (materialistisessa maailmankuvassa), mutta Heisenbergin epätarkkuusperiaate rajoittaa hiukkasen paikan ja liikemäärän havaitsemista täsmällisesti. Tässä periaatteesa ei ole kysymys mittauksen puutteellisuudesta vaan kvanttifysikaalinen todellisuus itsessään on periaatteen mukainen.

Mitä aineesta perimmiltään jää jäljelle, on aaltohiukkasfunktio, joka sitä matemaattisesti kuvaa. Muuta meidän ei "aineesta" tarvitse tässä suhteessa tietää.

Lisäksi voidaan tutkia aineen elementtejä ja niiden vuorovaikutuksia, kuten viiemeksi löydettäessä Higgsin bosoni. Steven Hawking löi vetoa, ettei sitä löydetä koskaan, mutta itse olin varma päinvastaisesta. Sikäli olin pessimistinen, että arvelin löydökseen päästävän vasta 2020-luvulla.

Todistus sille, että tietoisuus riippuu aineesta, tulisi hienosti esiin sitä kautta, jos Higgsin kenttä romahtaisi sen epävakauden vuoksi. Toisn meistä kukaan ei olisi sitä ihmettelemässä, koska koko universumi romahtaisi kasaan. En toivo sitä.

Paljon parempi on, että voimme täällä spekuloida minätietoisuuden luonnetta ja olemassa olomme perusteita vapaasti ajatellen.

"Epäilet siis tietoisuuttasikin. Mielestäni kaiken epäileminen ei ole mahdollinen ajatustapa, mutta en osaa sanoa, tarkoititko epäillä kaikkea."

En epäile tietoisuuttani mutta kylläkin varsinkin vanhemmiten olen ruvennut epäilemään sitä egominuutta jonka usein kuvittelemme pysyväksi. Ei kai sitä tietoisuutta voi epäillä jos kerran lähtee rakentamaan maailmankuvaansa nimenomaan siltä pohjalta että kaikki mitä tiedämme on aina tietoisuuden sisältöä. Tuntuu siltä että se egominuus on lähinnä ympäristön tuote - me emme ajattele vaan ympäristömme ajattelee meissä sanoi eräs tunnettu suomalainen ajattelija aikoinaan osuvasti.

En oikein usko siihen että aine on samalla kertaa sekä aalto että hiukkanen. Pikemminkin oletan että jos jotain ei havaita niin se on määräytymättömässä tilassa jota kutsumme todennäköisyysaalloksi.

Matematiikan ja todelisuuden suhteesta voisi keskustelussa vaikka pitkään mutta en itse usko että matemaattisen fysiikan pohjalta voidaan rakentaa minkäänlaista ontologiaa. Matemaattiset kaavat ovat aina ensisijaisesti työkaluja eikä niistä voida johtaa minkäänlaista filosofiaa eikä maailmankuvaa.

Ns. Higgsin hiukkanen on äärimmäisen pieni resonanssi jolla on merkitystä vain ja ainoastaan sen fysiikan matemaattisen formalismin puitteissa. Ilman tuota teorian formalismia koko hiukkasta ei tarvita eikä sillä ole merkitystä. Koko käsite "hiukkanen" on muutenkin aika harhaanjohtava.

"Todistus sille, että tietoisuus riippuu aineesta, tulisi hienosti esiin sitä kautta, jos Higgsin kenttä romahtaisi sen epävakauden vuoksi. "

Princetonin yliopistossa tehtiin 30 v kokeita joissa osoitettiin että ihmisen intentio pystyy vaikuttamaan säteilypohjaisiin satunnaislukugeneraattoreihin. Vaikutus oli pieni mutta tilastollisesti merkittävä. Parapsykologia on suuri tabu eli kielletty puheenaihe tiedepiireissä vaikka tutkimusta on tehty jo yli sata vuotta. Tämä tutkimus osoittaa aika selkeästi että ihminen pystyy harjoittamaan tietoisuuttaan esim. meditaation avulla niin paljon että pystyy vaikuttamaan suoraan aineeseen ilman mitään "aineellista kausaliteettia". (googlaa mm. Dean Radin, Pear Labs)

Yksilön tietoisuus eli lähinnä intentio on yleensä niin heikko että se ei paljoa vaikuta kokemaamme aineelliseksi oletettuun maailmaan. Kollektiivisesti vaikutus on olemassa eli ympäristömme muuttuu pikku hiljaa koko ajan uskomustemme mukaiseksi. Jos tarkastelet asuinympäristöäsi niin lähes mitä näet ympärilläsi on joskus ollut vain ajatus tai intentio jonkun ihmisen mielessä.

Placebo-ilmiö osoittaa myös sen että se mihin ihminen uskoo vaikuttaa merkittävästi hänen fyysisen kehonsa tilaan. Tämän ei pitäisi olla mahdollista jos oletetaan että tietoisuudella ei ole mitään vaikutusta aineeseen.

Sen verran voisin lisätä että pidän spekulaatiota yhdistettynä epäilyyn erittäin hyvänä metodina oman maailmankuvani kehittämiselle. Kaikki oivallukset ja asioiden ymmärtäminen on aina loppujen lopuksi henkilökohtaista. Voi uskoa tiedelehtien ja virallisen koulutuksen antamaan informaatioon mutta se on aina uskoa ellei sitä jotenkin itse pyri ymmärtämään.

Mitään teoriaa ei voi todistaa oikeaksi mutta kylläkin vääräksi tai ainakin puutteelliseksi. Oma näkemykseni todellisuudesta muuttuu koko ajan ja löydän jatkuvasti uusia mielenkiintoisia ideoita ja näkökulmia. Mielestäni omaa maailmankuvaa ei kannata lukita koskaan. Tiede kehittyy jatkuvasti ja siinä mukana tieteen vallitsevat näkemykset. Usko on aina uskoa jos omaksuu asioita pelkästään sen takia että enemmistö uskoo sillä hetkellä johonkin. Lähes kaikkia kokemuksen sisältöjä (eli ns. todellisuutta) voi tarkastella samanaikaisesti useasta erilaisesta näennäisesti jopa keskenään ristiriitaisesta näkökulmasta.

Avoin mieli ja kriittinen asenne ovat molemmat yhtä tärkeitä. Oikeassa olemisen tarve on oikeastaan pelkoa hyvin usein. Ei pidä pelätä sitä että on jossain asiassa väärässä koska todennäköisesti aina on.

Loppujen lopuksi kaikki tieto on aina ihmiskeskeistä. Fysiikan antama kuva todellisuudesta on siinä mielessä puutteelinen että kyse on lähinnä vain mitattavissa olevien säännönmukaisuuksien suhteesta toisiinsa joka on matemaattisesti ilmaistu kaavoilla. Tieteen teorioilla on merkityksensä mutta lähinnä vain tekniikan ja käytännön elämän kannalta parhaimmillaan - maailmankuvan perustaksi niistä ei ole eivätkä ne oikein sovellu siihen tarkoitukseen. Mekanistis-materialistinen maailmankuva on mielestäni lähinnä väärinkäsitys ja pinnallisen egon harhaa. Elämä koetaan yksilötasolla aina tunteen tai elämyksellisen kokemuksen kautta ei kielellisen logiikan.

"The stars are matter, We're matter, But it doesn't matter." (Don van Vliet)

>>En epäile tietoisuuttani mutta kylläkin varsinkin vanhemmiten olen ruvennut epäilemään sitä egominuutta jonka usein kuvittelemme pysyväksi.>>

Olen itsekin epäillyt tuota egominäksi kutsumasi pysyvyyttä. Se tuskin on niin pysyvä kuin kuvitellaan, mutta ongelma siinä on, että itse "ego" ei voi kovin hyvin havaita muuttumistaan. Muutoksen havaitseminen edellyttää referenssipistettä, johon sitä verrata. Mihin itse itseään vertaisi?

Muut ihmiset vaikuttavat meihin paljon kulttuurin kautta ja henkilökohtaisellakin tasolla, ja hyvä niin (ellei ole tosiaan lukinnut ajatteluaan joihinkin dogmeihin).

>>En oikein usko siihen että aine on samalla kertaa sekä aalto että hiukkanen. Pikemminkin oletan että jos jotain ei havaita niin se on määräytymättömässä tilassa jota kutsumme todennäköisyysaalloksi. >>

Niin, oikeastaan se ei ole samanaikaisesti sekä aalto ja hiukkanen, vaan pikemminkin ei kumpaakaan, toisin sanoen juuri sitä, mitä voimme siitä ilman vääristäviä "aalto" ja "hiukkas" käsitteitä ymmärtää. Tämän todellisuuden kuvaajana parhaiten toimii matemaattinen aaltohiukkasfunktio.

>>en itse usko että matemaattisen fysiikan pohjalta voidaan rakentaa minkäänlaista ontologiaa.>>

Ei matemaattisten kaavojen mukaan minunkaan mielestäni voi ontologiaa (=oppia olevasta) rakentaa. Tarvitaan maailmankuvan rakentamiseen muutakin. Tällaisilla työkaluilla on kuitenkin tärkeä osa tieteellisen maailmankuvan rakentaisessa, vaikka ne eivät ole vielä riittävä ehto ontologian tai muunkaan todellisuuskäsityksen saavuttamiselle.

>>Ns. Higgsin hiukkanen on äärimmäisen pieni resonanssi jolla on merkitystä vain ja ainoastaan sen fysiikan matemaattisen formalismin puitteissa. Ilman tuota teorian formalismia koko hiukkasta ei tarvita eikä sillä ole merkitystä. >>

Ilman muuta Higgsin bosoni on vain osa fysiikan nykymallin mukaista teoriaa. Omassa materialistisessa maailmankuvassani silläkin on pieni osansa. Tarkoitin vain, että jos epävakaaksi todettu Higgsin kenttä romahtaa ja universumi sen myötä, niin teoria saa vahvan todistuksen puolestaan. Tämä olisi tosin ikävä seuraus meille.

>> Parapsykologia on suuri tabu eli kielletty puheenaihe tiedepiireissä vaikka tutkimusta on tehty jo yli sata vuotta.>>

Yleensä näissä parapsykologisissa tutkimuksissa on ollut niiden toistettavuuteen liittyviä ongelmia. Tulokset eivät ole siksi saaneet kovin laajaa hyväksyntää.

>> Jos tarkastelet asuinympäristöäsi niin lähes mitä näet ympärilläsi on joskus ollut vain ajatus tai intentio jonkun ihmisen mielessä.>>

Kollektiivia tajuntaa en pitänyt uskottavana, joten siitä en puhu enempää. Mutta kiintoisaa on, että ympärilläni näkyvästä ihmisen rakentamasta erittäin paljon on insinöörien ajatustyön tulosta. Ja noiden insinöörien ajatuksiin on puolestaan vaikuttanut koulutuksen aikana monet fyysikoiden luomat ajatusrakennelmat.

Teoreettinen fysiikka siis vaikuttaa merkittävästi rakennettuun ympäristöön ja sitä kautta meidän jokaisen omaankin ajatteluumme.

>>Placebo-ilmiö osoittaa myös sen että se mihin ihminen uskoo vaikuttaa merkittävästi hänen fyysisen kehonsa tilaan. Tämän ei pitäisi olla mahdollista jos oletetaan että tietoisuudella ei ole mitään vaikutusta aineeseen. >>

Mainitsemasi tietoisuuden vaikutus aineeseen on psykofyysinen näennäisongelma. Minun materialistisessa maailmankuvassani tietoisuuden perusta on aineessa, joten mikän ei-aineellinen tietoisuus ei ole vaikuttamassa (tietoisuudesta riiippumattomaan) aineeseen, vaan siinä aine (=tietoisuus ihmisen aivoissa) vaikuttaa aineeseen.

Mikä aivoissa ilmenevän tietoisuuden luonne tarkemmin ottaen on ja miten se toimii, on vielä tällä hetkellä tieteellisen selityksen ulottumattomissa.

>> Mielestäni omaa maailmankuvaa ei kannata lukita koskaan. Tiede kehittyy jatkuvasti ja siinä mukana tieteen vallitsevat näkemykset.>>

Dogmaattisuus on tarpeetonta; siitä olen samaa mieltä kanssasi. Tiede ei voisi edistyä ilman avointa ja kriittistä tutkijan mieltä. Mielestäni kaikkea ei voi kuitenkaan epäillä. Välillä sinun kirjoittamatasi saa sen käsityksen, että olisit tällä kannalla. Mutta
ehkä se on väärinkäsitys.

>>Oikeassa olemisen tarve on oikeastaan pelkoa hyvin usein. Ei pidä pelätä sitä että on jossain asiassa väärässä koska todennäköisesti aina on.>>

Tästä olemme 100 % samaa mieltä!

"itse "ego" ei voi kovin hyvin havaita muuttumistaan. Muutoksen havaitseminen edellyttää referenssipistettä, johon sitä verrata. Mihin itse itseään vertaisi?"

Se "egon" muutos ei ole tässä olennaista vaan se että pikku hiljaa ajan kanssa huomaa että ei ole itse ajatellut monia omaksumiaan uskomuksia vaan ne on ympäristöstä tuotu kulttuurin, koulutuksen ja kasvatuksen kautta. Oikeastaan vasta kun on henkilökohtaisia omia kokemuksia jostain asiasta alkaa vähitellen ymmärtää jotain - tämä on hidas prosessi ja usein huomaa eron vasta ikääntyessä kun vertaa omia nykyisiä käsityksiä nuoruuden käsityksiin. Tämän tiedostamiseen menee kymmeniä vuosia ainakin minulla.

"Tällaisilla työkaluilla on kuitenkin tärkeä osa tieteellisen maailmankuvan rakentaisessa, vaikka ne eivät ole vielä riittävä ehto ontologian tai muunkaan todellisuuskäsityksen saavuttamiselle."

Se tieteellinen maailmankuva tiedeyhteisön konsensusnäkemyksenä tuppaa vain olemaan aika suppea ja sen ulkopuolelle jää aika paljon sellaista mitä henkilökohtaisessa kokemuksessa on todentanut vaikka sitä voikaan välittää toisille eikä mitenkään "todistaa" kokeellisesti.

"Mutta kiintoisaa on, että ympärilläni näkyvästä ihmisen rakentamasta erittäin paljon on insinöörien ajatustyön tulosta. Ja noiden insinöörien ajatuksiin on puolestaan vaikuttanut koulutuksen aikana monet fyysikoiden luomat ajatusrakennelmat."

Ihan fysiikan kannalta luonnossa on useita perusvakioita jotka ovat juuri sen suuruisia kuin ovat koska muuten meitä ei olisi olemassa (antrooppinen periaate). Voidaan tietysti kuvitella että tämä on vain yksi mahdollinen maailma multiversumissa mutta se on mielestäni jo vähän turhan pitkälle mennyt johtopäätös. Tuntuu siltä että tieteellisessä maailmankuvassa kaikki tietoisuuteen liittyvä on määritelty toisarvoiseksi eli ts, mitään älykkyyttä, suunnitelmallisuutta ja tarkoituksia ei voi olla missään muualla kuin ihmisen kulttuurissa ja sielläkin ne tulkitaan näennäisiksi ominaisuuksiksi.

Vaikka se kulttuurin luoma ympäristö onkin perusteiltaan ns. luonnonlakien eli fysiikan periaatteiden ja fyysikkojen ideoiden mukainen niin kuitenkin se on erilainen kuin ns. "luonnontilassa" oleva maailma. Voi myös ajatella niin päin että jos makromaailma ei olisi klassisen fysiikan mukainen niin kaikki nykyinen kulttuuri (rakennukset, esineet, koneet) ei olisi mahdollinen. Satunnaisessa ympäristössä ei voi luoda kulttuuria. Itse uskon alaspäin menevään kausaliteettiin (downward causality) eli kaikki mahdolliset kausaaliketjut syntyvät jonkun tietoisuuden alullepanemana. Aineen perustasolla eli kvanttitasolla vallitsee satunnaisuus jonka päälle ei voi rakentaa mitään.

"Minun materialistisessa maailmankuvassani tietoisuuden perusta on aineessa, joten mikän ei-aineellinen tietoisuus ei ole vaikuttamassa (tietoisuudesta riiippumattomaan) aineeseen, vaan siinä aine (=tietoisuus ihmisen aivoissa) vaikuttaa aineeseen."

Voi myös ajatella niin päin että se tietoisuus on jokin perussubstanssi "sisältäpäin" koettuna ja se "aine" taas se sama substanssi ulkoapäin havaittuna. Kuitenkin loppujen lopuksi kaikki mistä voimme jotain tietää on aina tietoisuuden sisältöä. Jos on jotain sen ulkopuolella niin se on myös tieteen ulottumattomissa. Se tietoisuuden aspekti ei siis olisi ei-aineellinen vaan sama asia eri näkökulmasta.

"Mikä aivoissa ilmenevän tietoisuuden luonne tarkemmin ottaen on ja miten se toimii, on vielä tällä hetkellä tieteellisen selityksen ulottumattomissa."

Voi mielestäni kyllä epäillä onko se tietoisuus edes lokalisoitu mihinkään. Aivojen neuronien ja subjektiivisen kokemuksen välillä on tietysti olemassa jonkinlainen korrelaatio mutta onko kausaalisuhde on eri juttu. Kuten sanoit niin aivojen suhdetta tietoisuuteen ei ymmärretä vielä juuri ollenkaan.

"Mielestäni kaikkea ei voi kuitenkaan epäillä. Välillä sinun kirjoittamatasi saa sen käsityksen, että olisit tällä kannalla. Mutta
ehkä se on väärinkäsitys."

Kaikkea voi periaatteessa mielestäni epäillä mutta ei kuitenkaan samanaikaisesti eikä koko ajan. Aina on pakko lähteä ajattelussa joistain perusoletuksista ja katsoa mitä seurauksia kullakin premissillä on kokonaisuuteen. Se että kaikkea voi epäillä ei tarkoita että kaikkea pitäisi epäillä tai että epäily olisi joka asiassa tarpeellista.

On kuitenkin mielenkiintoista esim. pohtia miten tieteen ja fysiikan lainalaisuudet puhumattakaan maailmankuvasta muuttuisivat jos oletetaan että esim. non-lokaalisuus koskisi kaikkea olevaa. Toinen spekulaatiovaihtoehto on yrittää johtaa kaikki olevainen aine mukaanluettuna tietoisuudesta. Nämä ovat jonkinlaisia ajatuskokeita joita yritän tehdä vaihtelevalla menestyksellä.

Meillä on kaikilla omat huvimme eikä niitä kannata ottaa turhan vakavasti vaikka toisinajattelu julkisesti lienee onkin maailman vaarallisin harrastus ;-)

>>Se "egon" muutos ei ole tässä olennaista vaan se että pikku hiljaa ajan kanssa huomaa että ei ole itse ajatellut monia omaksumiaan uskomuksia vaan ne on ympäristöstä tuotu kulttuurin, koulutuksen ja kasvatuksen kautta.>>

Lienen ajatellut "egominän" muutoksesta eri kohdetta kuin sinä ajattelit. Maailmankuvamme on muutoksen kohteena koko elämänkaaremme ajan. Kenties joillakin dogmaattisen uskonnollisilla ihmisillä tällaista muutosta ei tapahdu.

Oma maailmankuvani on käynyt läpi useita vallankumouksia elämän kuluessa. Ehkä ainoa pysyvä elementti on ollut kaiken tietämyksen epävarmuus. En silti ole kuitenkaan epäillyt kaikkea samanaikaisesti, vaan (suhteelliisen) pysyvä perusta ajattelulle on ollut olemassa. Se perusta ei ole aina ollut tieteeseen perustuva, tosin ei uskonnollinenkaan (uskonnottomuus uskontoihin nähden on aina säilynyt).

Egolla edellä ymmärsin sitä osaa minuudestamme, joka koskee omaa käsitystä itsestämme. En siis ajatellut identiteettiin kuuluvaa maailmankuvaa, eli käsitystä ympäristöstä ja meidän suhteesta siihen.

Tätä itsen käsitystä itsestään ei voi tiedostaa yhtä selkeänä kuin käsitystä vaikkapa maailmaa koskevista ajattelutavoistamme. "Itse" näkee pelkän itsensä heikosti. Vielä vaikeampaa, ellei mahdotonta, on ymmärtää tämän itsemme muuttumista. Kysymys voi kuulua: olenko sama minä kuin olin 10 vuotta sitten? Maailmankuvani on voinut muuttua, mutta "itse" ei välttämättä ole muuttunut. Tämä "itse" voi ajattella asioista ja ympäristöstä vain eri tavalla kuin ennen.

>>Se tieteellinen maailmankuva tiedeyhteisön konsensusnäkemyksenä tuppaa vain olemaan aika suppea ja sen ulkopuolelle jää aika paljon sellaista mitä henkilökohtaisessa kokemuksessa on todentanut>>

Jep. Toki konsensusnäkemys maailmasta on aina suppeampi kuin jonkin luovan yksilön henkilökohtainen maailmankuva. Eihän se, että nimittää omaa maailmankuvaansa "tieteelliseksi" tarkoita sitä, että se olisi yhteneväinen konsensuskäsityksen kanssa tieteellisestä maailmankuvasta. Erityisesti on huomattava, että tieteellinen maailmankuva ei ole sama asia kuin LUONNON-tieteellinen maailmankuva. Tällainen maailmankuva voi sisältää myös keskenään ristiriitaisia käsityksiä ja todennäköisesti sisältääkin. Ajatteluni ei ole täydellistä, eikä oikeastaan tarvitsekaan olla. Riittävää on arvostaa joitakin perusperiaatteita, joita tieteen tekemisessä (ja ajattelussa yleensäkin) voi sanoa tärkeiksi.

>>Ihan fysiikan kannalta luonnossa on useita perusvakioita jotka ovat juuri sen suuruisia kuin ovat koska muuten meitä ei olisi olemassa (antrooppinen periaate). >>

Tämä asia on toki ihmeellinen, mutta voimmeko sen suhteen muuta kuin ihailla maailman sopivuutta meille. Se on kuitenkin olemassa tällaisena.

>>tieteellisessä maailmankuvassa kaikki tietoisuuteen liittyvä on määritelty toisarvoiseksi>>

Tässä käsityksemme tieteellisestä maailmankuvasta eroavat toisistaan. En ole havainnut tällaista skepsistä.

>>Voi myös ajatella niin päin että se tietoisuus on jokin perussubstanssi "sisältäpäin" koettuna ja se "aine" taas se sama substanssi ulkoapäin havaittuna. Kuitenkin loppujen lopuksi kaikki mistä voimme jotain tietää on aina tietoisuuden sisältöä. Jos on jotain sen ulkopuolella niin se on myös tieteen ulottumattomissa. Se tietoisuuden aspekti ei siis olisi ei-aineellinen vaan sama asia eri näkökulmasta. >>

Tämä on filosofisesti mahdollinen ajattelutapa. Jotakin tuon tapaista kutsutaan substanssidualismiksi. Näiden ongelma on, miten dualistiset maailmat tai näkökulmat vaikuttavat keskenään. Miten niiden välillä olevia vuorovaikutuksia voisi ylipäänsä tutkia?

>>Voi mielestäni kyllä epäillä onko se tietoisuus edes lokalisoitu mihinkään.>>

Voi toki, mutta millä oerusteella?

>> Aivojen neuronien ja subjektiivisen kokemuksen välillä on tietysti olemassa jonkinlainen korrelaatio mutta onko kausaalisuhde on eri juttu. >>

Korrelaatio on havaittu olevan. Kausaliteetin suhteen asia voi olla niin, että aivoissa kausaaalisuhteet tapahtuvat täysin eri tavalla kuin muutoin olemme tottuneet ajattelemaan, koska aivoissa on reflektio omaan kokemukselliseen elämykseen.

>> Nämä ovat jonkinlaisia ajatuskokeita joita yritän tehdä vaihtelevalla menestyksellä. >>

Hyvä, että sinulla on luovia ajatuskokeita. Niin ajattelu voi edetä, ei sitä koskaan tiedä ennalta. Kehotan jatkamaa!

"Erityisesti on huomattava, että tieteellinen maailmankuva ei ole sama asia kuin LUONNON-tieteellinen maailmankuva."

Tuosta moni luonnontietelijä lienee eri mieltä koska uskoo reduktionismiin. Reduktionismi on mielestäni kyllä lähinnä vain tutkimusmetodi eikä tarkoita sitä että todellisuus voidaan johtaa alkeishiukkasten ominaisuuksista. Palauttamista alkeishiukkasiin voi yrittää mutta käytännössä se on äärimmäisen hankalaa kun fysiikalla on jo ongelmia kolmen kappaleen kanssa puhumattakaan miljardeista atomeista jotka ovat järjestäytyneet jonkinlaiseksi toimivaksi kokonaisuudeksi (kuten koneet, elävät olennot).

"En ole havainnut tällaista skepsistä."
Minä olen ja nimenomaan luonnontieteilijöiden kohdalla, Neurotieteilijät ja biologit ovat ehkä kaikkein skeptisempiä suhteessa tietoisuuteen koska heidän tieteealansa päämäärä lienee on palauttaa tietoisuus neuroneihin ja korkeintaan olettaa jonkinlainen robotin tai tietokoneen kaltainen järjestelmä tietoisuuden selitykseksi.


"Jotakin tuon tapaista kutsutaan substanssidualismiksi. Näiden ongelma on, miten dualistiset maailmat tai näkökulmat vaikuttavat keskenään. "

Päinvastoin. Jos tietoisuus on aine koettuna subjektiivisesti kunkin oman tietoisuuden kautta ja se aine (tässä tapauksessa aivot ja muiden tietoisuus) taas sama asia koettuna aistien kautta niin mitään vuorovaikutusta ei tarvita. Dualismi on ainoastaan näkökulmassa. Tämä johtaa kyllä helposti jonkinlaiseen panpsykismiin mutta ei sentään panteismiin johon en usko.

"Kausaliteetin suhteen asia voi olla niin, että aivoissa kausaaalisuhteet tapahtuvat täysin eri tavalla kuin muutoin olemme tottuneet ajattelemaan, koska aivoissa on reflektio omaan kokemukselliseen elämykseen."

Sitten on kyllä varsin mielenkiintoista tutkia lähinnä yksisoluisia elämiä joilla ei ole mitään erilaistunutta hermostoa eikä aivoja mutta pystyvät silti toimimaan mielekkäällä ja usein melko monimutkaisella tavalla ainakin jos yrittää mallintaa ko. eliön käytöksen jollain algoritmilla.

En lähde väittelemään yleistäen, mitä luonnontieteilijät tyypillisesti tekevät, kun luultavasti tyypillistä luonnontieteilijää ei ole olemssakaan.

>>Dualismi on ainoastaan näkökulmassa.>>

Tähän tartun siksi, että jos oikein ymmärsin jokin aika sitten lukemani "substanssidualismista", ongelma ei ole vain "näkökulman" vaan siihen sisältyy mentaalisen kausaalisuuden ongelma. Siis kysymys: miten mentaalinen vaikuttaa fyysiseen?

Mielestäni sitä kysymystä ei voi kietää vain sanomalla, että tietoisuus on ainetta jotenkin "sisäkautta" = oman tietoisuuden kautta ja ulkopuoliselle (toiselle mielelle) se on ainetta koettuna aistien kautta.

Katso tästä kausaliteetista http://www.mv.helsinki.fi/home/praatika/Mentaalinen kausaatio.pdf

Ja selvyyden vuoksi sanon, etten ole fysikalisti.

korjaus: kietää => kiertää

"Siis kysymys: miten mentaalinen vaikuttaa fyysiseen?"

Se vain korreloi. Ei ole mitään syy-seuraussuhdetta jos oletetaan että aine ja tietoisuus ovat sama asia mutta eri näkökulmasta tarkasteltuna. Vähän sama juttu kuin kvanttifysiikan lomittumisilmiöissä. Lomittuneiden hiukkasten välillä ei ole kausaalisuhdetta vaan ne ovat molemmat osa samaa systeemiä joka on non-lokaali ja käyttäytyy yhtenä kokoinaisuutena.

"Katso tästä kausaliteetista http://www.mv.helsinki.fi/home/praatika/Mentaalinen kausaatio.pdf"

Luin tuon pikaisesti. Huomaa että en oleta tietoisuutta ja aivoja identtisiksi vaikka voidaan mittauksilla havaita jonkinlainen korrelaatio aivotilojen ja subjektiivisen tietoisuuden kokemuksen välillä.

Minä lähden Thomas Campbellin tavoin siitä ajatuksesta että elämme virtuaalisessa todelisuudessa jossa tietoisuus voi vastaanottaa erilaisia datastreamejä joko ns. fyysisestä maailmasta, unimaailmasta tai hallusinaatioista. Kaikki nämä datastreamit ovat informaatiota joka sitten tulkitaan joko aineelliseksi maailmaksi, uneksi tai hallusinaatioksi.

http://guardianlv.com/2013/07/nasa-nuclear-physicists-postulates-we-live-in-a-virtual-reality-video/

Silloin kuin olemme keskittyneet siihen datastreamiin niin emme voi tietää mistä lähteestä kukin informaatio tulee. Tietotekniikan avulla olemme oppineet rakentamaan erilaisia virtuaalisia maailmoja ( esim. World of Warcraft, Sims pelit) joissa voimme vuorovaikuttaa joko sen tietokoneen (yksinpeli) tai muiden pelaajien kanssa (moninpeli). Tämä ns. fyysinen todellisuus on moninpeli jossa eri tietoisuudet vuorovaikuttavat ja kehittyvät tietyn sääntökokoelman (pelimaailman säännöt tai "luonnonlait") puitteissa. Aivot ovat pelihahmon virtuaaliaivot datastremissä.

Vertasit itse fyysistä maailmaa fysiikan aaltofunktioon. Se on yksi tämän datastreamin sääntökokoelmaan kuuluva asia. Monet fyysikot (kuten Tegmark) olettavat todellisuuden luonteen olevan matemaattinen. Siitä on vain pieni hyppäys siihen oletukseen että kaikki on informaatiota ja että elämme simulaatiossa. Fraktaalinomaisesti olemme myös itse tässä simulaatiossa alkaneet kehittää uusia virtuaalisia maailmoja ja ehkä joskus sen meidän luomamme virtuaalisen maailman puitteissa kehitetään lisää uusia "pelimaailmoja". Tietoisuus on se kvanttitietokone jokaa generoi kaikki virtuaalimaailmat.

Tämä suomi24 keskustelupalstakin on virtuaalimaailma jossa tietoisuudet kommunikoivat datastreamien välityksellä. En ole fyysisesi läsnä täällä palstalla koska tätä palstaa ei ole fyysisesti olemassa missään tietyssä paikassa eikä edes ajassa. Silti voin samaistua tähän virtuaaliseen maailmaan ja kuvitella että tämä tietokoneeni on osa fyysistä kehoani suhteessa tähän suomi24 maailmaan. Jos nettiyhteyteni katkeaa tai tietokoneeni hajoaa menetän tämän datastreamin ja olen sen suhteen menettänyt tajuntani.

Kaikki tieto on aina vertauskuvallista. Ainoat konkreettiset asiat ovat tunteet, aistimukset ja ajatukset ja nekin ovat kaikki osa todellisuuden datastreamiä. (vrt. Matrix leffat)

Väitän radikaalisti, että olemme samaa mieltä siitä, että aine ja tietoisuus ovat sama asia mutta eri näkökulmasta tarkasteltuna. Minun kantanani on kuitenkin, että materia on perusta ja mentaalinen on sama asia mielen kannalta katsottuna. Sinun kantanasi on toisin päin, eli aineeton (tai informaatio) on perusta ja materia on sama asia kaikkien muiden mielien kannalta katsottuna.

Toisin sanoen olen materialisti ontologialtani ja sinä olet ontologinen idealisti.

Omasta mielestäni kaikki idealistiset maailmankuvat ovat epäuskottavia ja vanhentuneita.

"Omasta mielestäni kaikki idealistiset maailmankuvat ovat epäuskottavia ja vanhentuneita. "

Minun mielestäni taas kaikki materialistiset maailmankuvat ovat epäuskottavia ja huonosti toimivia.

Vaikuttaa kyllä varmaan aika paljon kunkin ihmisen maailmankuvatyypin valintaan onko asianomaisen tietoisuus ns. "vasemman aivopuoliskon" vai "oikean aivopuoliskon" dominoima. Tässä suhteessa vasemmistolaiset (=vasen aivopuolisko aktiivisempi) ajattelevat systemaattisen ja loogis-analyyttisesti eli he uskovat vain siihen minkä pystyvät loogisesti päättelemään.

Loogis-analyyttisessä päättelyssä on kuitenkin aina se ongelma että voimme päätellä vain sen perusteella minkä tiedostamme ja oletamme tietävämme. Se mitä emme tiedä ei voi olla mukana loogisessa päättelyssä emmekä koskaan voi tietää kuinka paljon on sellaista mistä emme tiedä mitään.

Kun yritämme loogis-analyyttisesti päätellä jotain todellisuudesta olemme välttämättä aina väärässä kokonaiskuvan kannalta koska aina jokin oletus päättelyssä voi olla väärä ja lähes aina perusoletukset ovat puutteellisia.

Päättely toimii luotettavasti vain silloin kun kaikki olennainen on mukana premisseissä ja näin ei koskaan ole empiirisessä tieteessä. Tieteellisiä läpimurtoja (kuten Higgs) oletetaan syntyväksi mutta ne ovat päteviä ainoastaan siinä annetussa viitekehyksessä (fysiikan standardimalli) . Sitten näitä näennäisiä ja kyseenalaisia tieteen tuloksia hehkutetaan tiedelehdissä ja tiedefanit ovat riemuissaan.

Tieteen saippuaooppera viihdyttää varmaan kyllä monia katsojia mutta ei anna oikeastaan mitään tavalliselle ihmiselle eikä arkielämälle. Sekä luonnontieteet että yliopistofilosofia ovat hyvin pitkälle jonkinlaista älyllistä itsetyydytystä - kirjoitellaan ns. "papereita" toisilleen joiden asiasisältö on usein olematon ja suurimmaksi osaksi kopioitu muilta.

Tiede on hyvin pitkälle yhtä merkityksetöntä puuhastelua kuin tieteen maailmankuva antaa ymmärtää: Millään ei ole merkitystä eikä tarkoitusta. On vain stokastisia prosesseja ja alkeishiukkasia. Ihminen on pelkkä biologinen sähkökemiallinen robotti. Länsimainen materialistinen tiede ja filosofia ovat tehneet todellisen karhunpalveluksen ihmiskunnalle. Materialismi on äärimmäisen vahingollinen ideologia yksipuolisuutensa takia.

Mielestäni paras mahdollinen tiede syntyisi yhdistämällä läntisen tieteen tekninen kehittyneisyys tuohon idässä pitkälle kehittyneeseen tietoisuuden kehittämiseen ja tutkimiseen (jooga ja meditaatio). Näin syntyisi tiede jossa molemmat aivopuoliskot ovat tasapainossa ja todennäköisesti myös koko yhteiskunta toimisi paljon mielekkäämmin kuin nyt.

Länsimainen tiede ja materialistinen ideologia tuhoaa helposti ihmiskunnan ja koko maapallon. Kuvaavaa onkin että länsimaisen tieteen suurimpana saavutuksena pidetään hiukkaskiihdytintä joka hajoittaa aineellisia kokonaisuuksia pienemmiksi. Vastaavasti elämää tutkitaan tappamalla ensin se eläin ja sitten analysoimalla jäljelle jäävät kemialliset yhdisteet. Tieteen perusmetodologia perustuu hajoittamiseen, tuhoamiseen ja tappamiseen.

Tässä koko materialistisessa ajattelutavassa on jotain hyvin kieroutunutta ja sairasta ja se sairaus on länsimaisen ihmisen ja kulttuurin sairaus.

(ps.Oho - tulipas vuodatus mutta joskus tekee hyvää sanoa suoraan mitä ajattelee koko touhusta....)

>>Vaikuttaa kyllä varmaan aika paljon kunkin ihmisen maailmankuvatyypin valintaan onko asianomaisen tietoisuus ns. "vasemman aivopuoliskon" vai "oikean aivopuoliskon" dominoima.>>

Yllättävä argumentti sinulta, koska mainitsemasi psykologismi perustuu ymmärtääkseni materialistiselle käsitykselle ihmisen "aivopuoliskojen" toiminnasta. Eihän sinun luulisi tukeutuvan tuollaiseen!

Kaiken lisäksi mainittu käsitys on väärä. Tutkimusten mukaan aivot toimivat kokonaisuutena, eikä oikean ja vasemman aivopuoliskon voida tulkita keskittyneen irrallaan toisistaan vain joihinkin tehtäviin. Niillä on toki erilaisia tehtäviä, mutta ne vuorovaikuttavat silloinkin keskenään, ellei näitä yhteyksiä sitten katkaista tai ne ole vaurioituneet, jolloin aivot eivät toimi normaalisti.

>>Loogis-analyyttisessä päättelyssä on kuitenkin aina se ongelma että voimme päätellä vain sen perusteella minkä tiedostamme ja oletamme tietävämme. Se mitä emme tiedä ei voi olla mukana loogisessa päättelyssä emmekä koskaan voi tietää kuinka paljon on sellaista mistä emme tiedä mitään. >>

Nämä rajoitteet ovat olemassa. Mutta samat rajoitteet koskevat muitakin ajattelutapoja, vaikka saattavat väittää muuta. Jonkin "holistisen" ajattelutavan avulla ei voida tietää, kuinka paljon on sellaista mistä emme tiedä mitään.

Näin ollen, kun yritämme ajatella jotain todellisuudesta olemme välttämättä aina väärässä kokonaiskuvan kannalta, koska aina jokin oletus päättelyssä voi olla väärä ja lähes aina perusoletukset ovat puutteellisia. Tämä pätee myös idealismiin.

>>Päättely toimii luotettavasti vain silloin kun kaikki olennainen on mukana premisseissä ja näin ei koskaan ole empiirisessä tieteessä.>>

Empiirisillä tieteillä on tämä puute. Onneksi tiedettä tehdään muillakin metodeilla. Hyvä kysymys on myös, mikä on olennaista. idealistille on luonnollisesti olennaisia eri asiat kuin materialistille.

Fysiikassa sen standardimalli on hyvin olennainen ja kuvaa nykytietämyksen valossa todellisuutta aineen pienimmillä tasoilla hyvin. Tietenkään se ei ole lopullinen malli, koska tiedämme, ettemme tiedä kaikkea niistä.

>>Tieteen saippuaooppera viihdyttää varmaan kyllä monia katsojia mutta ei anna oikeastaan mitään tavalliselle ihmiselle eikä arkielämälle.>>

Tästä olemme täysin erimieltä. Fysiikka on antanut, esim. James Clerk Maxwellin tutkimukset ymmärryksen siitä, mitä sähkö on. Emme kirjoittaisi tässä tietoliikenneyhteyden kautta keskenämme, jollei sähkömagneettisia teorioita olisi osattu kuvata matemaattisin kaavoin. Valtavan määrän muita esimerkkejä tieteen hyödyntämisestä voidaan antaa, vaikkapa lääketieteessä.

>>Tiede on hyvin pitkälle yhtä merkityksetöntä puuhastelua kuin tieteen maailmankuva antaa ymmärtää: Millään ei ole merkitystä eikä tarkoitusta. >>

Mielstäni tieteellä itsellään ei ole maailmankuvaa. Tiedemiehillä on kullakin oma maailmankuvansa ja se poikkeaa toisistaan kullakin yksilöllä.

Tieteen tehtävä ei ole antaa tarkoitusta elämälle eikä se tutki sellaisia asioita. Maailmankuvaa voi kukin rakentaa filosofiaa tutkimalla. Uskontoja en suosittele tähän toimintaan, koska ne ovat epäuskottavia ja vanhentuneita (juuri sitä idealismia).

>>Länsimainen tiede ja materialistinen ideologia tuhoaa helposti ihmiskunnan ja koko maapallon. Kuvaavaa onkin että länsimaisen tieteen suurimpana saavutuksena pidetään hiukkaskiihdytintä >>

Tämä argumentointisi kuulostaa minun korviini olkinuken rakentelulta. Siltä osin vaikutat olevan epäkriittinen omaa ajatteluasi kohtaan etkä ajattele avoimesti vaan suljet pois "tieteen saavutukset".

Länsimaisen tieteen suurin saavutus ei ole hiukkaskiihdytin. Luulisin useimpien mielestä sen olevan lääketieteen kehittyminen nykyiselle tasolleen, kenties antibioottien käyttöönottoa pidetään eniten arvossa, vaikka löydös oli alun perin vahingossa keksitty.

Sattumalla on sija tieteen kehittymisessäkin!!

"Yllättävä argumentti sinulta, koska mainitsemasi psykologismi perustuu ymmärtääkseni materialistiselle käsitykselle ihmisen "aivopuoliskojen" toiminnasta. Eihän sinun luulisi tukeutuvan tuollaiseen!"

Se onkin vain vertauskuva ja siksi ne olivat lainausmerkeissä.

"Kaiken lisäksi mainittu käsitys on väärä. "

Niin onkin konkreettisesti neurotieteen kannalta tarkasteltuna mutta silti ihmiset voidaan jakaa intuitiivisesti orientuneihin ja älyllisesti loogis-analyyttisesti orientuneihin. Itse olen yrittänyt kehittää molempia ominaisuuksia samanaikaisesti.

"Jonkin "holistisen" ajattelutavan avulla ei voida tietää, kuinka paljon on sellaista mistä emme tiedä mitään."

Mistäs tiedät? Nyt yrität analysoida intuitiota loogis-analyyttisesti.

Itse olen ainakin huomannut että riittää kun annan "alitajunnalle" ongelman mahdollisimman tarkasti määriteltynä esim. ennen nukkumaan menoa niin saan usein vastauksen valmiina seuraavana aamuna ja se vastaus on usein toimiva ja perusteltavissa myös muille loogis-analyyttisesti. Sama metodi on toiminnut minulla myös melko monimutkaisten tietokoneohjelmien virheiden korjauksessa. Tästä voimme päätellä että kannattaa kuunnella myös sitä intuition tai tunteen hiljaista ääntä koska se antaa usein arvokasta tietoa.

Voi myös väittää että emme ymmärrä mitään jos emme pyri ymmärtämään kokonaisuutta.

"Tämä pätee myös idealismiin."

Mielestäni sen subjektiivisen puolen huomioonottaminen ei ole idealismia eikä esim. se Tom Campbellin teoria ole mielestäni edes idealismia vaan lähinnä realismia mutta erilaista realismia kuin mihin on tiedeyhteisössä totuttu.

Todellisuus digitaalisena alkaa olla jopa mainstream fysiikkaa:

http://www.youtube.com/watch?v=PKkiy24LqBQ

http://www.youtube.com/watch?v=Qh8QfKVcvFA

"Empiirisillä tieteillä on tämä puute. Onneksi tiedettä tehdään muillakin metodeilla. "

Viittaat varmaan matematiikkaan. Varmasti voidaan rakentaa hyvin monimutkaisia matemaattisia malleja jotka sitten ennustavat jotain suhteessa todellisuuteen. On sitten eri asia kuvaavatko ne oikeasti todellisuutta mitenkään.

"Fysiikka on antanut, esim. James Clerk Maxwellin tutkimukset ymmärryksen siitä, mitä sähkö on."

Tuskin kukaan tietää mitä sähkö on vieläkään. Paljon tietoa on sen sijaan siitä millaisten säännönmukaisuuksien mukaan sähkö käyttäytyy ja sen pohjalta voidaan rakentaa tekniikkaa. Toimiva tekniikka onkin mielestäni se kriteeri jolla tiedettä voi arvioida ja mikä todentaa tieteellisen teorian.

"Fysiikassa sen standardimalli on hyvin olennainen ja kuvaa nykytietämyksen valossa todellisuutta aineen pienimmillä tasoilla hyvin."

Niin mutta vain siellä pienimmällä tasolla. Se ei kerro juuri mitään siitä miten esim. elävät olennot käyttäyvät. Muutaman alkeishiukkasen järjestelmää voidaan käsitellä ja ennustaa mutta suuremmmat ja monimutkaisemmat kokonaisuudet jäävät aika pitkälle standardimallin selitysvoiman ulkopuolelle tai ovat lähinnä uskon asioita. Standardimallista ei voi johtaa täydellisesti kemiaa eikä biologiaa. Onhan se kaunis varmaan. Tiede onkin aika pitkälle samanlaista kuin taide - kumpikin kertoo jotain todellisuudesta ja samalla muokkaa maailmaa sen kokijan uskomusten kautta. Ihmisillä on taipumus käyttäytyä uskomustensa mukaan ja sitä kautta ympäristö muuttuu vähitellen niiden uskomusten mukaiseksi.

"Mielstäni tieteellä itsellään ei ole maailmankuvaa. "

Itse tiedettä (tiedettä sinänsä) ei ole olemassa yksittäisten tieteilijöiden tietoisuuden ulkopuolella. Tiede on aina osa inhimillistä kulttuuria.Ns. tieteellinen maailmankuva on kokoelma sellaisia väitteitä,tulkintoja ja oletuksia jotka on päätelty tieteen tulosten pohjalta mutta ovat oikeastaan lähinnä filosofiaa. Materialisti tulkitsee tieteen tulokset eri tavalla kuin idealisti. Realisti yrittää ottaa huomioon molemmat näkökulmat.

Tieteen saavutukset ovat tietysti kiistattomia ja ne näkyvät tekniikan kehityksessä. Toisaalta ihmisen elämä on tullut paljon aikaisempaa monimutkaisemmaksi juuri nimenomaan tekniikan ja tieteen kehityksen takia ja jokaisen yksilön oma psyyke jäänyt monelle vieraaksi. Ehkä Freud ja Jung tekivät molemmat paljon virheitä mutta kuitenkin osoittivat että sillä tiedostamattomalla psyyken osalla on valtava vaikutus jokaisen yksilön elämään. Neurotieteellä ei ole ollut toistaiseksi kovin paljon annettavaa vaikka sen oletetaan korvanneen Freudin ja Jungin ideat tietoisuuden ymmärtämisessä.

Onko ihminen oppinut sadassa vuodessa mitään. Ei kovin paljoa ainakaan suhteessa itseensä. Tiede ja tekniikka on hyvin tehokasta ja virheet päätöksenteossa ovat entistä kohtalokkaampia. Tiede mahdollistaa tehokkaan ihmisten kontrollin ja manipuloinnin ja aika usein tieteen saavutukset luovat uusia ongelmia yhtä paljon tai enemmän kuin ratkaisevat vanhoja.

Minussa tieteessäkin tarvitaan jonkinlaista itsekritiikkiä pelkän fanituksen sijasta.

>>Itse olen ainakin huomannut että riittää kun annan "alitajunnalle" ongelman mahdollisimman tarkasti määriteltynä esim. ennen nukkumaan menoa niin saan usein vastauksen valmiina seuraavana aamuna ja se vastaus on usein toimiva ja perusteltavissa myös muille loogis-analyyttisesti.>>

Jep, jep. Käytän itsekin samaa ongelmanratkaisumenetelmää. Olen ajattelussa intuitiivinen ja siihen suuntaan orientoitunut testienkin mukaan.

Sen suhteen käsityksemme eroavat, että en pidä em. menetelmällä saatavaa informaatiota tietona. Se on usein hyödyllistä ja varsinkin hypoteesien rakentamisessa välttämätöntä.

"Tietoa" voidaan jakaa kolmeen osa-alueeseen: 1 tieto, josta tiedämme tietävämme (ainakin todennäköisesti, fallibilismi), 2 tieto, josta tiedämme, ettemme tiedä sitä (=epätiedon alue) ja 3 tieto, jonka suhteen emme ole selvillä siitä, ettemme tiedä (=puhtaan tietämättömyyden alue). Vain ensiksi mainittua pidetään totena tietona.

Esim. ensimmäisestä: Hiukkasaaltofunktio kertoo kaiken, minkä voi tietää aineen pienimpien partikkelien liikkeestä ja paikasta. Siinä ei ole mitään määräytymätöntä tms. kuten sinä aiemmin väitit.

Esim. toisesta: Ennen Higgsin bosonin löytämistä fysiikan yksi teoria ennusti sen olemassaoloa, mutta emme tietäneet, olisiko sitä lainkaan olemassa (=epätiedon alue). Tutkimus olisi voinut osoittaa teorian vääräksikin ja Higgin bosonia ei olisi ollut. Myös tällöin tietämys olisi lisääntynyt (asia olisi siirtynyt alueelle 1).

Esim. 3: Universumi voi olla luonteeltaan saippuakupla, joka on jo poksahtanut, mutta tieto siitä ei ole vielä saavuttanut meitä. Emme osaa edes odottaa tällaista.

Mikään holistinen ajattelu ei lisää meidän epätiedon alueen (2) "tietoa". Sellaisella ajattelulla voidaan - parhailmmillaan - haparoida pimeässä ja ehkä keksiä hypoteesejä ja arvauksia, jotka osoittautuvat toimiviksi. Se on kiinnostavaa ja joskus hyödyllistä.

>>Viittaat varmaan matematiikkaan. Varmasti voidaan rakentaa hyvin monimutkaisia matemaattisia malleja jotka sitten ennustavat jotain suhteessa todellisuuteen>>

En viitannut. Ajattelin esim. kvalitatiivisia menetelmiä humanistisissa tieteissä.

Matematiikka ei mielestäni anna koskaan tietoa todellisuudesta. Ei edes jo useasti mainitsemani hiukkasaaltofunktio kuvaa pelkästään matematiikan perusteella todellisuutta. Matemaattiset kaavat niistä voisivat antaa täysin virheellistä tietoa todellisuudesta, vaikka olisivat matemaattisesti valideja.

Matematiikan lisäksi fysiikka tarvitsee päteviä teorioita ja empiirisiä havaintoja, jotta se tavoittaa totuuden. Tässä tapauksessa siis Heisenbergin epätarkkuusteorian.

Sähköstä emme vieläkään tiedä, mitä se on. Sanoinkin, että Maxwellin yhtälöt ovat antaneet ymmärryksen siitä, mitä sähkö on. Se tarkoittaa juuri sitä, että voimme rakentaa noiden matemaattisten yhtälöiden perusteella toimivaa tekniikkaa.

>> monimutkaisemmat kokonaisuudet jäävät aika pitkälle standardimallin selitysvoiman ulkopuolelle tai ovat lähinnä uskon asioita. Standardimallista ei voi johtaa täydellisesti kemiaa eikä biologiaa. >>

Tästä olemme olleet koko ajan samaa mieltä. Vain reduktiiviset fysikalistit näkevät päiväunia tällaisista selityksistä. Itse pidän niitä PERIAATTEELLISESTI mahdottomina. Kemialliset ja biologiset ominaisuudet ovat emergenttejä niihin hiukkastason malleihin nähden, joita fysiikka antaa. Nämä ominaisuudet eivät ole palautettavissa hiukkastason säännönmukaisuuksiin eikä selitettävissä sen tason teorioilla.

Tietoisuuden selittäminenkään ei tule koskaan onnistumaan pelkästään neurotieteiden selitysmalleilla.

>>Tiede onkin aika pitkälle samanlaista kuin taide - kumpikin kertoo jotain todellisuudesta ja samalla muokkaa maailmaa sen kokijan uskomusten kautta.>>

Jahas. En kyllä löydä niistä mitään samanlaista. Rinnastaisin mieluummin taiteen ja filosofian, jotka molemmat yritävät tavoittaa jotakin todellisuudesta ja sen perimmäisistä kysymyksistä. Oikeastaan siis alueelta, joka ei kuulu tieteelle (filosofia ei siis ole tiedettä mielestäni). Siis alueilta 2 ja 3, jos käytämme yllä mainittua esimerkkiä.

"Sen suhteen käsityksemme eroavat, että en pidä em. menetelmällä saatavaa informaatiota tietona."

Ei se olekaan ennen kuin siihen on yhdistetty se looginen päättelyketju muita varten. Ei intuitiota voi kommunikoida sellaisenaan koska se ei ole kielellis-looginen vaan lähinnä jonkinlainen aavistus ja se intuitio lähinnä vain näyttää sen suunnan minne päin kannattaa tarkkaavaisuus suunnata eikä paljon muuta.

"Hiukkasaaltofunktio kertoo kaiken, minkä voi tietää aineen pienimpien partikkelien liikkeestä ja paikasta. "

Niin mutta mistä saat ne alkuarvot siihen funktioon?

"Siinä ei ole mitään määräytymätöntä tms. kuten sinä aiemmin väitit."

On siinä alkuarvojen määräytymisen suhteen ja ne voidaan saada vain havaitsemalla ja kuten tiedämme havainto romahduttaa aaltofunktion.

Vain matematiikassa on "tosi" tietoa koska se seuraa oletuksista ja on tavallaan tautologia.

Ei se holistinen ajattelu sinänsä mitenkään välttämättä ole yhtään parempaa kuin se reduktionistinen ajattelu mutta molempia tarvitaan.

Tuosta Higgsistä sen verran että koko teoriassa tai mallissa lukematon määrä oletuksia joilla ei ole mitään tekemistä havaintojen kanssa ja koko "hiukkanen" on äärimmäisen pieni resonanssi. Vähän matemaattista fudge-factoria peliin niin melkein minkä vaan matemaattisen teorian saa vastaamaan jotain havaintoa. Mielestäni koko juttu on paljon melua tyhjästä ja osoittaa lähinnä kuinka kauas todellisuudesta teoreettinen fysiikka on etääntynyt. Vajaa sata vuotta sitten ymmärrettiin paljon enemmän (esim. ns. köpistulkinta) vaikka teknisesti ala onkin kehittynyt. Samaa hölynpölyä on suurin osa tietokonesimulaatioista liittyi ne sitten mihin tieteenalaan hyvänsä.

"Rinnastaisin mieluummin taiteen ja filosofian, jotka molemmat yritävät tavoittaa jotakin todellisuudesta ja sen perimmäisistä kysymyksistä."

Tieteessä on aina filosofinen komponentti mukana perusoletusten ja havaintojen tulkinnan muodossa vaikka sitä monet eivät ehkä halua tunnustaa kun olettavat että heidän metafysiikkansa on se ainoa mahdollinen ja toimiva.

Universumi: "Siinä ei ole mitään määräytymätöntä tms. kuten sinä aiemmin väitit."

Ennen ainetta:
>>On siinä alkuarvojen määräytymisen suhteen ja ne voidaan saada vain havaitsemalla ja kuten tiedämme havainto romahduttaa aaltofunktion.>>

Jos ammutaan partikkeli (esim. fotoni) kaksoisrakokokeessa kohti testialustaa (2-rakoa), se kulkeutuu aaltofunktion osoittamalla todennäköisyydellä kummastakin raosta. Toistettaessa koetta havaintoalustalle (varjostimelle) saadaan todennäköisyyslaskemien mukaisia iskemiä. Havaintona nähdään varjostimella iskemien interferenssikuvio.

Fotonin ollessa matkalla lähtöpisteestä kohti havaintoalustaa, sen paikkaa ja liikemäärää ei voida mitata yhtä aikaa (Heisenbergin teorian mukaisesti) täsmällisesti.

Ainoa todenmukainen kuvaus, mitä fotonista voidaan matkalla ollessa antaa on aaltofunktio.

Jos laitamme samassa kokeessa mittalaitteet kaksoirakoalustan taakse saadaksemme selville, kumpaa rakoa partikkeli käyttää, täsmällisen havainnon saadessamme esim. paikasta (kumman raon partikkeli valitsi?), aaltofunktio romahtaa. Havaintoalustalle ei enää voi syntyä interferenssiä.

Myös tällöin ennen partikkelin saapumista mittalaitteelle, ei voida antaa mitään muuta kuvausta partikkelin täsmällisestä paikasta ja liikemäärästä kuin aaltofunktio.

Aaltofunktio on siis tosi kuvaus liikkuvasta partikkelista ennen kuin mitään mittausta sen paikasta tai liikemäärästä suoritetaan. Havaintokyvyn "verhon" takana ei ole mitään piilomuuttujia, joita partikkelilla olisi, jos mittausta ei tehdä. Kun mittaus sitten tehdään, iskemät osuvat tilastollisesti teorian mukaisesti varjostimeen.

Matematiikka ei itsessään kuvaa todellisuutta vaan sisältää abstrakteja kalkylointeja. 1 1 = 2 on tautologia. Se on pätevä laskutoimitus, ei muuta.

>>Tuosta Higgsistä sen verran että koko teoriassa tai mallissa lukematon määrä oletuksia joilla ei ole mitään tekemistä havaintojen kanssa ja koko "hiukkanen" on äärimmäisen pieni resonanssi.>>

Tottakai siinä teoriassa on epävarmoja oletuksia, koska tutkimus on tällä alalla tieteen eturintamassa ja konsensustietämys on vasta muotoutumassa.

>>Tieteessä on aina filosofinen komponentti mukana perusoletusten ja havaintojen tulkinnan muodossa vaikka sitä monet eivät ehkä halua tunnustaa kun olettavat että heidän metafysiikkansa on se ainoa mahdollinen ja toimiva.>>

Näin on, hyvä tarkennus.

Toisaalta filosofoimalla voi saa hyvää taidetta, mutta pelkästään filosofoimalla ei saa kunnon tiedettä. Sellainen metodi taantuu Aristoteleksen aijan "tieteeseen".

"Jos laitamme samassa kokeessa mittalaitteet kaksoirakoalustan taakse saadaksemme selville, kumpaa rakoa partikkeli käyttää, täsmällisen havainnon saadessamme esim. paikasta (kumman raon partikkeli valitsi?), aaltofunktio romahtaa."

On olemassa sellainenkin versio jossa mittauslaitteet on paikallaan mutta itse dataa kerätty ja silloin aaltofunktio ei romahda. Ja vielä sellainen jossa data kerätään mutta tuhotaan hetken päästä ja silloinkaan ei aaltofunktio romahda. (delayed choice, quantum eraser). Mitäs tuosta päättelet?

"Myös tällöin ennen partikkelin saapumista mittalaitteelle, ei voida antaa mitään muuta kuvausta partikkelin täsmällisestä paikasta ja liikemäärästä kuin aaltofunktio."

Se aaltofunktio on todennäköisyysjakautuma ja sen jakautuman sisällä se hiukkanen on määräytymättömässä tilassa.

"Tottakai siinä teoriassa on epävarmoja oletuksia, koska tutkimus on tällä alalla tieteen eturintamassa ja konsensustietämys on vasta muotoutumassa."

Hiukkaskiihdytin onkin varmaankin tiedemaailman kallein lelu. Mitä energiaa laitetaan energiaa kokeeseen niin sitä enemmän "syntyy" erilaisia "hiukkasia". Niitä on kai jo reilusti yli sata. Sitten tehdään pitkälle meneviä johtopäätöksiä big bangistä (jonka ainoa empiirinen taustafakta on punasiirtymä ja kosminen taustasäteily). Hyvin monta päättelyketjua joista osa tai kaikki voi olla virheellisiä.

"Toisaalta filosofoimalla voi saa hyvää taidetta, mutta pelkästään filosofoimalla ei saa kunnon tiedettä."

Mitä on se pelkkä filosofoiminen kuitenkin sen filosofian päättelyyn otetaan usein mukaan tieteen uusimmat saavutukset eikä filosofi ole mikään aistiton yksilö? Filosofi voi tehdä jopa empiirisiä kokeita ja ajatuskokeita. Hyvä tieteilijä on usein myös hyvä filosofi (kuten Einstein, Heisenberg ja Schrödinger). Hyvä tieteilijä voi toisaalta olla myös aika heikko filosofi (Enqvist, Valtaoja ja Richard Feinman) joiden todellakin kannattaisi ehkä keskittyä vain siihen laskemiseen.

"Sellainen metodi taantuu Aristoteleksen aijan "tieteeseen". "

Mitäs vikaa siinä oli suhteessa aikaansa?

Kvanttifysiikan todellisuudessa eivät terveen järjen käsitykset päde. Havaitsija vaikuttaa havaintoihin aina jollakin tavalla. Mitään sen pitkälle menevämpiä johtopäätöksiä ei voida tehdä.

Occamin partaveistä on syytä käyttää ja pitää teoria yksinkertaisena, kuten olen aiemminkin jo todennut.

Virtuaalitodellisuudet ja muut informaatioteoriat tekevät asioista vain monimutkaisempia ja entistä epäuskottavampia.

>>Filosofi voi tehdä jopa empiirisiä kokeita ja ajatuskokeita. Hyvä tieteilijä on usein myös hyvä filosofi (kuten Einstein, Heisenberg ja Schrödinger). Hyvä tieteilijä voi toisaalta olla myös aika heikko filosofi (Enqvist, Valtaoja ja Richard Feinman) joiden todellakin kannattaisi ehkä keskittyä vain siihen laskemiseen.>>

Parempi olisi, että Einsteinkin olisi pitäytynyt vain siinä suhteellisuusteriassaan eikä olisi yrittänyt vääntää jotakin "filosofiaa", kun tuo kvanttifysiikan todellisuudenkin hyväksyminen tuntui olevan vaikeaa (sic!).

Hyvät filosofit keskittyvät osaamisalueeseensa, esim. Ludwig Wittgenstein.

"Kvanttifysiikan todellisuudessa eivät terveen järjen käsitykset päde."

Nykyään ns. "terveen järjen" käsitykset vastaavat lähinnä klassista fysiikkaa jonka samoin tuon "terveen järjen" mukaisesti oletetaan olevan kausaalisuhteeseen perustuvaa.

Ennen Newtonia se "terve järki" oli jotain ihan muuta ja erittäin suurella todennäköisyydellä se tuleva "terve järki" tulee olemaan kvanttifysiikan mukainen eli non-lokaalinen ja lomittumiseen perustuva kausaliteetin sijasta. Kausaliteetti edellyttää jatkuvuutta joka on kumottu kvanttifysiikassa - todellisuus on kvantittunut.

"Occamin partaveistä on syytä käyttää ja pitää teoria yksinkertaisena, kuten olen aiemminkin jo todennut."

Se yksinkertaisuus on hyvin subjektiivista ja tarkoittaa yleensä vaan sitä mihin on tottunut ja minkä kullakin hetkellä ymmärtää. Minä taas pidän kausaaliketjuihin perustuvaa maailmankuvaa äärimmäisen monimutkaisena ja yhtä turhana oletuksena kuin kaiken johtaminen ns. aineesta joka aina on vain osa tietoisuuden sisältöä.

"Parempi olisi, että Einsteinkin olisi pitäytynyt vain siinä suhteellisuusteriassaan eikä olisi yrittänyt vääntää jotakin "filosofiaa", kun tuo kvanttifysiikan todellisuudenkin hyväksyminen tuntui olevan vaikeaa (sic!)."

Einstein sentään yritti pohtia kvanttifysiikan seurauksia kun taas useimmat ihmiset ja tieteilijät tuntuvat nykyään pitävät koko alaa sellaisena että sitä ei periaatteessa voi ymmärtää eikä voikaan nykysen kausaliteettiin, lokaalisuuteen ja konkreettiseen aineeseen perustuvan paradigman pohjalta.

"Hyvät filosofit keskittyvät osaamisalueeseensa, esim. Ludwig Wittgenstein. "

Wittgenstein oli jonkinlainen filosofinen solipsisti joka yritti rakentaa maailmankuvansa pelkän logiikan ja kielen varaan. Hyviä oivalluksia hänen teoksistaan löytyy mutta kokonaisuus tuntuu aika tyhjältä ja turhalta ainakin minusta. Metafyysikan kieltäminen on suuri virhe koska se on kuitenkin aina mukana ajattelussa halusi tai ei.


Minä pidän nyt muutaman päivän taukoa kun on menoja viikonloppuna ja muutakin tehtävää. Kiitos tähänastisesta asiallisesta keskustelusta joka on virkistävä poikkeus tällä villillä ja suht moderoimattomalla sivustolla.

Aine . Havainto . Havainnon eräs teoriaselitys on aine .

Aineen ja energian välillä on kuuluisa Einsteinin muunnoskaava. Todennäköisesti myös energian ja informaation välillä on olemassa jokin yhteys joka liittyy entropian käsitteeseen ja joka ehkä mahdollistaisi energialaatujen luokittelun niiden informaation määrän ja laadun perusteella.