Kestääkö tämä vai ei?

Kiitos viestistäsi! Ja olemme puhuneet vaikka mistä ja siinä taas yksi hyvä puoli lisää hänessä. Voimme puhua kaikesta ja ainakun jokin häiritsee niin sanomme siitä pitämättä asioita sisällämme. Mutta vaikka puhumme hän myöntää itsekin ettei hän osaa olla eri asenteella mua kohtaan.

Joo, elikkäs.. Muutama vuosi takaperin elin myös kaukosuhteessa englantilaisen tytön kanssa, meidän tapamme pitää yhteyttä oli päivittäin skype/messenger videon kera, kamerat avattiin aina kun molemmat olivat koulusta päässeet ja aivan sitten nukkuessakin asti, niin kauan kunnes kännykässä akku hyytyi toisella, pidettiin linjoja auki.
Voin myös täysin samaistua poikakaverisi tunteisiin tuosta kaveriporukka jutusta, itse olin aivan samanlainen suhteessani, ja ihan syystä: (poikapuoliset) kaverisi ovat tuntemattomia hänelle, hän ei tiedä miten he käyttäytyvät, mitä he voivat yrittää. Siitä nousee auttamatta epävarmuus. Mutta huomio tähän väliin; hän ei pelkää että SINÄ koittaisit tehdä jotain heille, vaan että HE koittaisivat tehdä jotain sinulle joka saattaisi jättää hänet (poikaystäväsi) taka-alalle, se on vähän kuin suojeluvaisto omaa rakastaan kohtaan. Tämän päälle on myös pieni kateus (jota ei viitsitä niinkään myöntää) näitä muita poikia kohtaan kun heillä on mahdollisuus viettää aikaa sinun kanssasi mutta poikakaverillasi ei ole etäisyyden takia.
Äitiä ei kannata kuunnella jos se tuommoisia kyselee, kyllä perhana jos rakastetaan niin sitten rakastetaan vaikka Marssiin ja takaisin, linnunradan keskipisteen kautta kiertäen ja naapurigalaksissa samalla vieraillen.
Myös vaikka rahaa kuluu matkusteluihin, eikä niin paljoa aikaa pystyisi yhdessä viettämään, olkaa kuitenkin iloisia siitä että olette päässeet olemaan yhdessä. Eräälle tätä mahdollisuutta ei koskaan tullut... Ja joskus kun on vaikka lomat niin silloinhan voisi myös viettää pidempiä aikoja yhdessä?
Jos te todellakin toisianne rakastatte niin ne muutamat tunnit yhdessä on helposti niiden satojen tuntien vastine jota olette toisistanne erossa, tämä on vain vaihe teidän elämässääne kunnes pääsette saman katon alle ja voitte pidellä toisianne niin pitkään kun vaan ikinä tahdotte.
Taisteluhenkeä molemmille, jos te tahdotte sen kestävän niin pistkävää se kestämään! Kaikki peliin ja näyttätte äireelles että kyllä te kaks perhanan nulikkaa muuten yhdessä pysytte ja loppuun asti! :D

hexgarudo kirjoitti:

Joo, elikkäs.. Muutama vuosi takaperin elin myös kaukosuhteessa englantilaisen tytön kanssa, meidän tapamme pitää yhteyttä oli päivittäin skype/messenger videon kera, kamerat avattiin aina kun molemmat olivat koulusta päässeet ja aivan sitten nukkuessakin asti, niin kauan kunnes kännykässä akku hyytyi toisella, pidettiin linjoja auki.
Voin myös täysin samaistua poikakaverisi tunteisiin tuosta kaveriporukka jutusta, itse olin aivan samanlainen suhteessani, ja ihan syystä: (poikapuoliset) kaverisi ovat tuntemattomia hänelle, hän ei tiedä miten he käyttäytyvät, mitä he voivat yrittää. Siitä nousee auttamatta epävarmuus. Mutta huomio tähän väliin; hän ei pelkää että SINÄ koittaisit tehdä jotain heille, vaan että HE koittaisivat tehdä jotain sinulle joka saattaisi jättää hänet (poikaystäväsi) taka-alalle, se on vähän kuin suojeluvaisto omaa rakastaan kohtaan. Tämän päälle on myös pieni kateus (jota ei viitsitä niinkään myöntää) näitä muita poikia kohtaan kun heillä on mahdollisuus viettää aikaa sinun kanssasi mutta poikakaverillasi ei ole etäisyyden takia.
Äitiä ei kannata kuunnella jos se tuommoisia kyselee, kyllä perhana jos rakastetaan niin sitten rakastetaan vaikka Marssiin ja takaisin, linnunradan keskipisteen kautta kiertäen ja naapurigalaksissa samalla vieraillen.
Myös vaikka rahaa kuluu matkusteluihin, eikä niin paljoa aikaa pystyisi yhdessä viettämään, olkaa kuitenkin iloisia siitä että olette päässeet olemaan yhdessä. Eräälle tätä mahdollisuutta ei koskaan tullut... Ja joskus kun on vaikka lomat niin silloinhan voisi myös viettää pidempiä aikoja yhdessä?
Jos te todellakin toisianne rakastatte niin ne muutamat tunnit yhdessä on helposti niiden satojen tuntien vastine jota olette toisistanne erossa, tämä on vain vaihe teidän elämässääne kunnes pääsette saman katon alle ja voitte pidellä toisianne niin pitkään kun vaan ikinä tahdotte.
Taisteluhenkeä molemmille, jos te tahdotte sen kestävän niin pistkävää se kestämään! Kaikki peliin ja näyttätte äireelles että kyllä te kaks perhanan nulikkaa muuten yhdessä pysytte ja loppuun asti! :D

Lue lisää

Oi vitsi,tuli niin hyvä mieli tästä viestistäsi!
Nyt taidan ymmärtää paremmin ton mustasukkaisuuden poikaystävälläni. Ja on kyllä totta, että muutamat tunnit yhdessä on satojen tuntien vastine, sillä kun ollaan yhdessä niin se on kaiken sen odotuksen arvosta.
Kiitos ajatuksistasi! Ne sai miettimään :)

Kerran kuukaudessa? No teidät molemmat on luotu sit kestämään. Mä olen heikompi lenkki ja sen takia muutin lähemmäksi kultaani, mutta en aavistanut että tästä tulee vielä vaikeampaa. Kun sit tuli mahdollisuus nähdä hieman useammin ja viettää aikaa yhdessä, kiinnyin vain kovemmin ja rakkaus kasvoi ja siinä samassa suhteessa ikävä ja kaipuu kun kulta joutui lähtemään taas kauas :(

Kyllä mun äiti itseasiassa sitä uutta poikaystävää lähempää tarkoitti.. hän on yksi niistä joka ajattelee että maailmassa on miljoona ihmistä, jotka kaikki voisivat tehdä yhden ihmisen yhtä onnelliseksi. Mutta mun mielestä kun sen yhden täydellisen kerran löytää niin ei saa päästää irti, koska ei se siitä paremmaksi välttämättä muutu seuraavassa suhteessa. Ei tässä lyhyessä elämässä ehdi testata niitä jokaista siitä miljoonasta että kukahan niistä olisi se joka tekee onnellisimmaksi.

Olemme nyt puhuneet ja ollaan aikaistettu meidän yhteenmuutto suunnitelmaamme ja mikäli se nyt onnistuu niin en voi olla muuta kuin onnellinen kaikesta :)