Onnellisuus asuu maaseudulla !

todellakaan uutinen.

Näkeehän sen tälläkin saitilla. Kaunaansa ja turhautumistaan purkavat eniten helsinkiläiset eläkeläiset..

Tottakai asuu. Pankolla maataan ja veronmaksajien maksamat tukiaiset rapsahtaa tilille samalla. Kepuelätit pitäisi totuttaa työsyrjään.

Maaseudun ihmisten onnellisuuden perusteen eräs näkyy nähneen tämän:

>> Pankolla maataan ja veronmaksajien maksamat tukiaiset rapsahtaa tilille samalla. Kepuelätit pitäisi totuttaa työsyrjään

Tuossa ei kai mitattu yksin sitä, miten onnelliseksi asukkaat eri puolilla maata itse itsensä kokevat, vaan ymmärtääkseni haastattelujen rinnalla käytettiin erilaisia tilastoja muun muassa palvelujen läheisyydestä ja tasosta.

Yllättävää on, että ruotsinkielisenemmistöinen maakunta Pohjanmaa on vähiten onnellinen. Aiemmissa tutkimuksissa ruotsinkielisten on katsottu kokevan elämänsä selkeästi suomenkielisiä onnellisemmaksi. Tätä on selitetty muun muassa ruotsinkielisten tiiviillä yhteisöllisyydellä. Keskimääräistä harvempi ruotsinkielinen tuntee itsensä yksinäiseksi.

Erot ovat kuitenkin tässä tutkimuksessa eri puolilla maata suhteellisen pienet. Ääripäissäkin vain kymmenen prosenttiyksikön luokkaa.

http://www.hyvejohtajuus.fi/wp-content/uploads/2013/09/666-hampaat-onnellisuus-500x500.jpg
-Noinkin se voi olla.

Onnellisuus syntyy hyvän tekemisen sivutuotteena .
Tarvitsemme oikeuden olla rehellisesti onnettomia silloin kun siltä tuntuu.

McMahon kuvaa kirjassaan Happiness – A history sitä, miten käsitys onnellisuudesta on länsimaisessa kulttuurissa muuttunut kahden ja puolen tuhannen vuoden kuluessa. Antiikin kreikkalaisille onnellisuus oli jumalten lahja, keskiajalla se tarkoitti hyvän elämän elämistä ja nykyaikana se nähdään ihmisten perusoikeutena ja joskus suorastaan velvollisuutena. (McMahon 2006)

Useiden länsimaisten kielien sana onnellisuus juontaa juurensa onnesta ja sattumasta. Esimerkiksi englannin kielen sana happiness tulee vanhan englannin ja muinaisnorjan sanasta happ, joka tarkoittaa sattumaa ja onnea. Samasta sanasta happ tulevat myös happen merkityksessä tapahtua ja haphazard merkityksessä sattuma. Ranskan bonheur puolestaan tulee sanoista bon (hyvä) ja heur (vanha ranskalainen sana onnelle). Saksan Gluck ja ruotsin lycka tarkoittavat sekä onnellisuutta että onnea. Italian, espanjan ja portugalin onnellisuutta tarkoittavat sanat pohjautuvat latinan felixiin, joka tarkoittaa onnea ja joskus myös kohtaloa (McMahon 2006). Suomen kielessä sanan historiasta on kaksi teoriaa. Toisen mukaan se tulee indoeurooppalaisen kantakielen sanasta onco, joka tarkoittaa kohtaloa, ihmisosaa. Toisessa teoriassa lähdetään sanasta onsi, joka aluksi tarkoitti tyhjää tilaa ja paikkaa ja lopulta hyvää tilaa ja tilannetta (Meri 1991.)

Jonkinasteinen taikauskoisuus on varsin yleistä. Vuonna 1996 tuhannelta amerikkalaiselta kysyttiin galluptutkimuksessa, ovatko he taikauskoisia. Vastaajista 53 prosenttia sanoi olevansa ainakin jonkin verran ja 25 prosenttia oli melko tai erittäin taikauskoisia. Toisen tutkimuksen mukaan 72 prosentilla amerikkalaisista on ainakin yksi onnea tuottava esine. Sen sijaan useiden tutkimusten mukaan hieman yli kymmenen prosenttia ihmisistä sanoo välttävänsä tikapuiden alta kulkemista. Eräässä englantilaisessa tutkimuksessa haluttiin selvittää, onko asia todellisuudessa niin. Tutkimuksessa asetettiin tikapuut seinää vasten ruuhkaisessa kaupungin keskustassa. Yli 70 prosenttia ihmisistä loikkasi mieluummin kadulle kuin käveli tikapuiden alta. (ks. Wiseman 2003)

Tikapuiden alta kulkemisen välttäminen johtuu siitä, että kokemuksesta tiedetään, että tikapuut talon seinää vasten tarkoittaa remonttia tai muuta työtä tikkaiden yläpäässä, jolloin on vaara saada päähänsä putoava esine. Koetaan myös, että mennään ylipäätään toisen työreviirille. Kyseessä on siis järkiperäinen kokemus, eikä taikausko. Väitän että ainakin meille suomalaisille tikapuiden alta kulkemiseen liittyvä taikausko oli täysin vieras vielä muutama vuosikymmen sitten ennen sarjakuvia ja muuta globaalia viestintää. Silti suomalaiset silloinkin välttivät tekemästä kyseisen virheen.

Pystyyn_kuollut. Kuljetko sinä tikapuitten alta?
Oletko sinä taikauskoinen?
-pääsiäinen
-joulu

Varmaan nyt mietityttää, kun kumpaakin koskee paljasjalkainen.-..
Jos ei ihan uskontoon, on siinä muutakin pohdittavaa.

Ihminen elää paljolti taikauskossa.
Pitää esim. nähdä jokin kaukainenkin kohde, joka liittyy taikauskoon.
Empä nyt ala niitä eritteleen. Intia, Israel esimerkiksi.

Taikauskolla tehdään rahaa paljon.
Kaikki me jossain vaiheessa ollaan siinä oltu, huomaamattakin.
Jos yhden mainitsisi ennen koisaamista "lotto".

Onnellisuus asuu jokaisessa meissä itsessään jos on ollakseen onnellinen. Voi kysyä itseltään olisinko onnellisempi kaupungissa, kuin nykyisellä asuinpaikallani Rytöperällä! Joku saattaisi olla, joku ei.
Mieli tekisi kysyä olisiko esimerkiksi kapi onnellisempi jos kepua ei olisi ja vasemmisto hallitsisi maata, jossa kaikki kurjuus jaettaisiin tasan. Sosialismi ei salli irtiottoja tavallisten ihmisten osalta johtoporras pois lukien.
Neuvostoliitossahan ei ollut kepusyöpää, mutta tämä ihmisten tasa-arvokokeilun koealusta oli käytössä ja tutkimustietoa on olemassa.

Se ihmetyttää miksi kepu tekee ne ihmiset onnettomaksi, jotka eivät koskaan ole kuuluneet edes siihen leiriin. Kepulaisena suorastaan nautin muiden puolueiden olemassaolosta ihan demokratian kannalta ja siitä, kuinka kokoomuslainen ylpeys käy lankeemuksen edellä. Ehkäpä tuo pieni nyanssi tekee elämän väliin niin onnelliseksi, tuntematta siitä huolimatta kateutta kokoomuslaiseen menestystarinaan.

Kadehtisinko kaupunkilaista? Siihen itselläni ei ole syytä eikä tarvetta.
Kaupunkilainen olkoon onnellinen siihen mitä itse on omilla toimillaan hankkinut ja veronmaksajan rahoilla lisäetua saanut.
Maaseudulla on omat tarinansa menestymisen tai menestymättömyyden suhteen olemassa. Menestymisen takana on aina usko omaan onnistumiseen vaikka vastoinkäymisten kautta. Valtaosa itsensä likoon laittaneista ovat onnistujia, joita puolestaan kadehditaan. Jos näin käy, että joutuu kadehtimisen kohteeksi, niin niistä hetkistä täytyy olla onnellinen, sillä kateus täytyy ansaita.

källääminenhän on ollut maailmansivu erityisesti helsikiläisen lahjattoman väestönosan hupia. Nähdäänhän se täälläkin. Syynä lienee oman elämän näköalattomuus ja usko maalaiselämän paremmuuteen ja helppouteen.

Miten voi olla onnellinen, kun naapurin isäntä vaihtoi taas uuteen autoon?