Kapitalismin realismi

Kansa päättää mitä he tuottavat teollisuudessa - jokaisen yksilönvapaus oikeuttaa ihmiset myymään tuotteita työläisten palkkatyön kautta.

Jokaisen talous on turvattu yhteisistä varoista - jokaisen täytyy ansaita vaatteensa, ruokansa ja harrastuksensa kilpailemalla toisia vastaan tuotteiden myymisessä.

Omistaminen ei ole kapitalismia. Kapitalismi on taloudellisen vallan keskittymistä harvoille. Omistaminen on vallan keskittymisen ilmenemismuoto.

Osakeyhtiön pääjohjaja ja hänen alaisensa ovat kapitalisteja, koska heillä on taloudellinen valta päättää toisten taloudesta. Heillä on enemmän omistuksia kuin toisilla, joten he heillä on myös enemmän valtaa.

Osakeyhtiön omistajat eivät ole kapitalisteja, koska he eivät suunnittele yrityksen toimintaa ja ohjaa sitä itsekkääseen hyötymiseen. Osakeyhtiön omistajat eli osakesijoittajat mahdollistavat kapitalistien yksinvallan rahoittamalla heidät ja he saavat työläisten tavoin rahallisen korvauksen toiminnastaan. Osakesijoittajilla on enemmän taloudellista valtaa kuin työläisillä, mutta vähemmän kuin kapitalisteilla.

Omistusten kasvu lisää taloudellista valtaa päättää muiden taloudellisista asioista. Omistusten kasvu ei ole kapitalismin vahvuuden mitta. Kapitalismi ei suo vaurautta vaan valtaa toisiin nähden. Koska hyödyke voi hyödyttää muitakin kuin itseä, sen omistaminen on toisten hallitsemista sen käytössä.

Rikastuminen ei ole neuroottista. Se on vain itsesuojelua. Neuroottista on työläisten kulutus. Työläiset eivät pysty rikastumaan. Työläisillä ei ole valtaa päättää taloudellisista asioistaan, koska kapitalistit päättävät heidän toimeentulostaan. He elävät palkkaorjuudessa ja hyväksikäyttävät kapitalistien tuotteita tyydyttämään vapaudentarpeensa. Juuri tuotteiden vastaamattomuus ihmisten todellisille tarpeille verrattuna niiden tärkeään osaan työläisen elämässä johtuu työläisen tunneperäisestä epätasapainosta ja harhaisuudesta. Tavarafetismi on työläisen tunneperäistä epätasapainoa ja harhaisuutta omaa sisintä kohtaan.

Se sikka, että kapitalismissa vaikuttaa olevan alhainen moraali niin elämänsisällöllisesti, eettisesti kuin asenteellisestikin, johtuu vain siitä, että ensimmäinen edeltävä moraalittomuus, rahan ansaitsemiseen alistuminen, on ensin korvannut oikeintekemisen tavat, ja sitten rahanansaitsemisen osoittauduttua yhteiskunnallisesti kokonaisvaltaiseksi, koko oikeintekeminen on muuttunut epämuodikkaaksi ja on unohtunut.