Työllisyyspolitiikkaa perussuomalaisittain
Riihimäen työvoimapolitiikan lähtökohtana on siis 1400 työtöntä, sekä 600 yritystä jotka odottavat sukupolven vaihdosta. Kuinka nämä sitten löytävät toisensa?
Se tapahtuu niin, että työvoimatoimistot aktivoivat ja kaitsevat työttömiä näiden yritysten suuntaan uusien jatkajien löytämiseksi. Keinoja voisi olla muitakin kuin vain kouluttaminen. Sen lisäksi että työvoimahallinto lähestyy uusin menetelmin työttömiä, tulisi myös verottajan ensimmäisenä vuotena antaa entistä enemmän helpotuksia yrittäjille. Tämän lisäksi tulisi myös KELAn sopeutua aloittelevien yritysten erityispiirteisiin ja tukea käynnistyvää toimintaa omalta osaltaan. Myös ammattiyhdistysten tulisi tukea yrittäjäksi aikovia siirtymävaiheessa. Kaikki tämä siksi, että työttömillä on liian iso kynnys lähteä pienyrittäjiksi, koska heillä ei ole taloudellisia resursseja. Työttömyys on lisännyt velkaa ja pankkilainojakaan ei oteta ilman vakuuksia. Yrityksen jatkuminen sukupolven vaihdoksen kautta ei ole mikään itsestäänselvyys, sillä yleensä uuden yrittäjän pitää tehdä investointeja yrityksen palvelu- ja kilpailukyvyn säilyttämiseksi. Myöskään tarvittaviin investointeihin ei työttömillä ole varaa. Nämä kaikki toimenpiteet ovat julkisen hallinnon vallassa ja tässä yhteydessä tarvitaankin Mikko Lundin (AP 7.8) peräänkuuluttamaa laajapohjaista poliittista tahtoa.
Huomattakoon että on erilaisia yrityksiä, eli on yhden hengen yrityksiä, joista nyt puhun ja sitten on kansainvälisiä mammuttiyrityksiä. Eritasoisia yrityksiä ei pidä sekoittaa keskenään eikä missään nimessä rinnastaa saman sanan alla, eli yritys. Toivottavasti joku keksii uuden sanan kuvaamaan pienyrittäjän työtä ja toimintaa! Enää ei ole järkevää julkisin varoin tukea elinkeinoelämää ja yrityksiä, jos yhteiskunta ei saa minkäänlaisia takeita yrityksen osallistumisesta yhteiskunnallisiin velvollisuuksiin, sen sijaan että ne ajavat vain omia tarkoitusperiään. Yritysten yhteiskuntavelvollisuudet tulisi määritellä ja niitä tulisi myös käsitellä julkisesti.
Ei työttömien tehtävä ole ratkaista niitä taloudellisia ongelmia, jotka johtuvat yhteiskunnan rakenteellisista muutoksista. Menossa on murrosvaihe ja julkiselta vallalta edellytetään nyt sopeutumista, vastuullisuutta, tunnollisuutta, joustavuutta ja luotettavuutta eli niitä samoja arvoja mitä yhteiskunta vaatii työttömiltä. Näitä arvoja tulee voida vaatia niin eduskunnalta, hallitukselta, oikeuslaitokselta, kuntapäättäjiltä, työvoimahallinnolta, verottajalta, Kelalta sekä ammattiyhdistyksiltä, sillä valtio on rakennettu kansalaisiaan varten, eikä päinvastoin.
Riihimäen työvoimapolitiikan lähtökohtana on siis 1400 työtöntä, sekä 600 yritystä jotka odottavat sukupolven vaihdosta. Kuinka nämä sitten löytävät toisensa?
Se tapahtuu niin, että työvoimatoimistot aktivoivat ja kaitsevat työttömiä näiden yritysten suuntaan uusien jatkajien löytämiseksi. Keinoja voisi olla muitakin kuin vain kouluttaminen. Sen lisäksi että työvoimahallinto lähestyy uusin menetelmin työttömiä, tulisi myös verottajan ensimmäisenä vuotena antaa entistä enemmän helpotuksia yrittäjille. Tämän lisäksi tulisi myös KELAn sopeutua aloittelevien yritysten erityispiirteisiin ja tukea käynnistyvää toimintaa omalta osaltaan. Myös ammattiyhdistysten tulisi tukea yrittäjäksi aikovia siirtymävaiheessa. Kaikki tämä siksi, että työttömillä on liian iso kynnys lähteä pienyrittäjiksi, koska heillä ei ole taloudellisia resursseja. Työttömyys on lisännyt velkaa ja pankkilainojakaan ei oteta ilman vakuuksia. Yrityksen jatkuminen sukupolven vaihdoksen kautta ei ole mikään itsestäänselvyys, sillä yleensä uuden yrittäjän pitää tehdä investointeja yrityksen palvelu- ja kilpailukyvyn säilyttämiseksi. Myöskään tarvittaviin investointeihin ei työttömillä ole varaa. Nämä kaikki toimenpiteet ovat julkisen hallinnon vallassa ja tässä yhteydessä tarvitaankin Mikko Lundin (AP 7.8) peräänkuuluttamaa laajapohjaista poliittista tahtoa.
Huomattakoon että on erilaisia yrityksiä, eli on yhden hengen yrityksiä, joista nyt puhun ja sitten on kansainvälisiä mammuttiyrityksiä. Eritasoisia yrityksiä ei pidä sekoittaa keskenään eikä missään nimessä rinnastaa saman sanan alla, eli yritys. Toivottavasti joku keksii uuden sanan kuvaamaan pienyrittäjän työtä ja toimintaa! Enää ei ole järkevää julkisin varoin tukea elinkeinoelämää ja yrityksiä, jos yhteiskunta ei saa minkäänlaisia takeita yrityksen osallistumisesta yhteiskunnallisiin velvollisuuksiin, sen sijaan että ne ajavat vain omia tarkoitusperiään. Yritysten yhteiskuntavelvollisuudet tulisi määritellä ja niitä tulisi myös käsitellä julkisesti.
Ei työttömien tehtävä ole ratkaista niitä taloudellisia ongelmia, jotka johtuvat yhteiskunnan rakenteellisista muutoksista. Menossa on murrosvaihe ja julkiselta vallalta edellytetään nyt sopeutumista, vastuullisuutta, tunnollisuutta, joustavuutta ja luotettavuutta eli niitä samoja arvoja mitä yhteiskunta vaatii työttömiltä. Näitä arvoja tulee voida vaatia niin eduskunnalta, hallitukselta, oikeuslaitokselta, kuntapäättäjiltä, työvoimahallinnolta, verottajalta, Kelalta sekä ammattiyhdistyksiltä, sillä valtio on rakennettu kansalaisiaan varten, eikä päinvastoin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.