Kirjoitin 13.10.2005 mm. Etelä-Suomen Sanomien verkkolehti Netlarin keskustelusivustolle kohtalaisen perusteellisen koosteen kunta- ja palvelurakenneuudistus "kuprusta" sekä siitä, minkälaisin verukkein sitä ollaan ajamassa kuin käärmettä pyssyyn jo tällä vaalikaudella. Siitä huolimatta, että mainitusta "uudistuksesta" ei Vanhasen hallituksen ohjelmassa ole edes rivin mainintaa...
Otsikoin juttuni "Kuntaliitokset eivät pienennä kuntien menoja, mutta kadottavat kansanvallan". Kun olen tarjoillut kyseisestä kirjoituksesta muutamaankin valta- ja maakunnalliseen lehteen noin 2000 merkkiin puristettuja tiivistelmänpätkiä, ihan lehtien verkkoversioissakin julkaistavaksi, olen saanut havaita, että pakkotahtinen kunta- ja palvelurakenneuudistus näyttää nauttivan paitsi poliittisen eliitin myös valtamedian erinomaista suojelua. "Konsensusta" pikaisen suur-, seutu- ja/tai aluekuntauudistuksen välttämättömyydestä ei tunnuta sallivan edes yleisönosastokirjoituksin horjuttaa.
Aivan saman vertaista kuin Ylen viimeisin "tutkimus" suomalaisten Nato-kannatuksen "suuruudesta". Siitäkinhän ilmestyi heti ylenannin vanavedessä miltei samasanaista paatosta - muka kyseisenkin linjauksen suoranaisesta pakosta...
Kokonaisuudessaan kirjoitukseni kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta oli alun alkaen seuravanlainen:
Antti Moision ja Roope Uusitalon 1.10.2003 julkaistussa tutkimuksessa "Kuntien yhdistymisten vaikutukset kuntien menoihin" arvioitiin vuosina 1970 - 1997 tehtyjen kuntaliitosten vaikutusta yleishallinnon, opetustoimen, sosiaalitoimen ja terveystoimen menoihin. Lisäksi selvitettiin, vaikuttiko liitos kuntien
veroäyrien määrään, veroprosenttiin tai velkaantumiseen. Tutkimuksen on rahoittanut sisäasiainministeriö.
Tutkimuksessa käytettiin parivertailua, jossa kullekin liitoskuntaparille haettiin asukasluvultaan, verotuloiltaan ja menorakenteeltaan mahdollisimman samanlainen verrokkipari kunnista, joissa liitosta ei ole tehty. Kuntaliitosten
vaikutuksia arvioitiin seuraamalla liitoskuntien ja verrokkikuntien menojen muutoksia kymmenen vuoden ajan liitoksen jälkeen.
Tutkimuksen mukaan vuosina 1970- 1982 tapahtuneet kuntien yhdistymiset eivät vähentäneet tutkimuskuntien käyttömenoja. Kuntien kokonaiskäyttömenot kasvoivat liitoskunnissa selvästi nopeammin kuin vertailukunnissa. Käytössä ollut
kustannusperusteinen valtionosuusjärjestelmä on tärkeä osaselitys tulokselle, kannustimet menosäästöille olivat tuolloin vähäiset. Tarkastelluista menoluokista ainoastaan yleishallinnossa yhdistyminen vähensi kuntien menoja. Näin saavutettu säästö ei kuitenkaan riittänyt kompensoimaan menojen kasvua
muissa tehtävissä. Yhdistymisillä ei havaittu tutkimuksessa olevan
tilastollisesti merkitsevää näyttöä menosäästöistä ei kuitenkaan
1990-luvultakaan ole.
Erityisesti opetustoimen ja terveystoimen menot kasvoivat kuntaliitoksen jälkeen. Ainoastaan yleishallinnon menoissa kuntaliitokset aikaansaivat kuntatalouteen tilastollisesti merkitseviä säästöjä. Yleishallinnon asukaskohtaiset menot pienenivät liitoksen vuoksi vuoden 1970 rahassa mitattuna
noin kymmenellä markalla. Samaan aikaan muut menot kuitenkin kasvoivat liitoskunnissa asukasta kohti laskettuna noin sata markkaa enemmän kuin vertailukunnissa.
Hämeenlinnan perusturvajohtaja Erkki Torppakin (sd.) näkyy lausuvan Hämeen Sanomissa 13.10.2005 - ketunhäntä kainalossaan - tekeillä olevasta "kuprusta" näkemyksiä, joista on syytä todeta, että "tie helvetiin on kivetty hyvillä aikomuksilla".
Onkin syytä palauttaa mieleen, mitä valtiosihteeri Raimo Sailas (sd) avoimen oikeistososialidemokraattisesti kertoi tekeillä olevasta kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta eli "kuprusta" Kuntalehdessä (11/05).
Siinä Sailas romutti heti alkuun kuvitelmat, että kunta- ja
palvelurakenneuudistuksella edes pyrittäisiin parantamaan kunnallisia palveluja. "Ei pidä kuvitella, että pystymme jatkossa lisäämään palveluita tai pitämään edes nykyisenlaisia yllä sillä rahalla, joka meillä on käytettävissä."
Ja käytettävissä olevalla rahalla Sailas ei suinkaan tarkoita sitä viittä miljardia euroa, joka on viety pois kuntien valtionosuuksista eikä sitä rahaa, joka on varattu rikkaiden verohelpotuksiin, Fortumin optioihin, EU- ja NATO-sopeutukseen tai Suomen EU-puheenjohtajuuskauden kymmenkertaistuviin turvakuluihin.
Kuntaliitoksista Sailas täsmensi kuprun ydinolemusta: "- - jos kuntaliitoksissa lähdetään nykyään siitä, että kaikkien työpaikat säilyvät seuraavat viisi vuotta eikä palvelurakenteeseen kajota, niin mistäpä niitä säästöjä syntyisikään."
Rakenteet on siis muutettava ja kuntasektorin työpaikkoja hävitettävä. Kuntasektorilta hävinneekin Sailaksen reseptillä satatuhatta työpaikkaa muutamassa vuodessa. Karsinta tulee koskemaan myös opettajia, lääkäreitä, hoitoalan henkilöstöä ja sosiaalityöntekijöitä. Nämä "professiot" kun ovat Sailaksen mukaan vaikuttaneet tähän asti lähinnä uusien virkojen synnyttämiseen.
Näitä "professioita" voidaan karsia, kun palvelut keskitetään suuriin yksikköihin ja niitä kilpailutetaan ja yksityistetään.
Vanhasen ensimmäinen (eli Lipposen kolmas) hallitus toteuttaa orjallisesti Sailaan ohjelmaa. Lähipalveluja hävitetään jo täyttä päätä. Terveysasemia lakkautetaan ja palveluja keskitetään suurempiin etäasemiin. Satoja lähikouluja uhkaa lakkautus. Kuntien kulttuurituesta katoaa Vanhasen hallituksen budjettiesityksen mukaan kolmannes. Kirjastojen rakentaminen ja korjaaminen
lopetetaan kokonaan. Vanhustenhuoltoa ja lasten päivähoitoa "seudullistetaan". Ja niin edelleen.
Tämä kaikki on valmistautumista kunta- ja palvelurakenneremonttiin, joka pyritään tekemään kansaa kuulematta vielä ennen eduskuntavaaleja.
Nyt siis se, mitä hieman ennakoitiin valtionveroja ja kuntaosuuksia jatkuvasti alennettaessa, näyttää tapahtuvan nyt ns. kunta- ja palvelurakenneuudistuksen ("kupru") valekaavussa ("paras") ja varjolla - ja todella nopeassa tahdissa.
Huhtikuussa 2004 sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkö Markku Lehto (kesk.) esitti ensimmäisenä, että Suomen kunnista muodostettaisiin 20 aluekuntaa. Sisäasiainministeriöön 6500 euron kuukausipalkalla - ja ilman avointa hakumenettelyä - projektipäälliköksi pestattu Jukka Peltomäki (sd.) teki
lähes samansisältöisen ehdotuksen omine erityispiirteineen kuukausi sitten.
Kansan ja kuntalaisten kannalta irvokasta on se, että tämmöistä sailaan sinipunasisältöistä (muka) punamultapolitiikkaa näyttää innolla omistautuneen ajamaan - ja muutenkin kuin vain moottoripyörällään - kuntaministeri Hannes Manninen (kesk).
Niin poliittis-taloudelliselta eliitiltä kuin valtamedialtakin on vauhdin hurmassa jäänyt huomaamatta muuan tosiseikka: kuntaliitosehdotusten perustelut ovat epäloogisia eivätkä perustu mihinkään tieteelliseen tutkimukseen. Toimenpiteiden väitetään parantavan kuntien taloustilannetta. Olemassaolevien
tutkimustulosten valossa on kuitenkin todettava, että kuntaliitokset eivät paranna taloutta eivätkä saa aikaan säästöjä.
Edellä on jo viitattu syksyllä 2003 julkaistuun VATT:n tutkimusraporttiin "Kuntien yhdistymisen vaikutukset kuntien menoihin", missä tutkimusjohtaja Antti Moisio ja tutkija Roope Uusitalo päinvastoin tulivat johtopäätökseen, että liitokset johtavat monissa tapauksissa kalliimpiin palveluihin.
Myös Vaasan yliopiston Levon-instituutin tutkija Kari Leinamo päätyi kesällä 2004 samanlaiseen tutkimustulokseen. "Kuntalaisille ei kannata luvata ruusutarhoja, vaan pitää myöntää, että palvelut voivat jäädä ennalleen tai jopa huonontua", totesi Leinamo taannoin Kuntalehden haastattelussa.
Tässä katsannossa on syytä arvioida myös valtionvarainministeri Eero Heinäluoman (sd.) ehdotusta, jonka mukaan kuntien on kustannettava toimintansa kunnallisverojen kautta. Kyseessähän on kokoomuksen vanha ehdotus, joka merkitsisi entistä suurempia varainsiirtoja vähävaraisilta hyvin toimeentuleville. Todennäköisesti se merkitsee myös vähittäistä luopumista
valtionverotuksen progressiivisuudesta.
Kun on seurannut uuden valtionvarainministerin ensiaskelten takeltelevaa ja tuskaista parahtelua eduskunnassa, ainoastaan ilmaisu "pari piirua ihmisen suuntaan" saattaa saada sisällön eli kirkastua tavalliselle kansalle: Eero Heinäluoma (sd.) ei ole ainakaan missään mielessä "köyhien kuntien" asialla.
Kun myös Helsingin Sanomat näkyy viime sunnuntain (9.10.2005) numerossaan vihkiytyneen ja/tai valjastetun kuntien ja kuntalaisten globalisaatio- ja EU-jatkosopeutukseen, on selvää, mihin Vanhasen-Heinäluoman hallituksen ja Kuntaliiton yhteisellä koko maan kiertävällä roadshow'lla pyritään: kuntalaisten vaaleissa ilmaiseman tahdon sivuuttamiseen ja kunnallisen
itsehallinnon ja lähidemokratian tuntuvaan kaventamiseeen.
Lähdelinkki: http://netlari.econnection.fi/forum/forum.php?viesti=236377&sana=timo ristimäki
**********************************
Eilen (24.10.2005) Lahdessa ilmestyvä Etelä-Suomen Sanomat julkaisi otteita "Paljonko verorahoilla saa?" -tutkimuksesta, jonka ovat tehneet Helsingin yliopistossa professori Heikki A. Loikkanen ja erikoistutkija Ilkka Susiluoto. Tutkimuksen rahoitti Kunnallisalan kehittämissäätiö. Sen ydinanti lienee sekin kohtuullisen kovaa myrkkyä kaikille "suuruuden ekonomiaan" hurahtaneille.
Siihenkin olisi niin kuntaministeri Hannes Mannisen (kesk.) kuin projektipäällikkönsä Jukka Peltomäenkin (sd.) - ja koko Vanhasen -Heinäluoman regimen - hyvä tutustua ennen kuin jatkavat vanhakantaista valistusturneetaan maakunnissa...
"Kun koko kasvaa, tehokkuus laskee
Tuoreen tutkimuksen mukaan pienet ja keskisuuret kunnat tuottavat peruspalvelut tehokkaimmin, Lahti pärjää hyvin suurten sarjassa
Helsingin yliopistossa valmistunut tuore tutkimus tuo oman lisämausteensa keskusteluun, jota parastaikaa käydään kunta- ja palvelurakenteen uudistamisesta.
Uudistuksessa pyritään nykyistä suurempiin kuntayksiköihin, jotta palvelut kyettäisiin turvaamaan kansalaisille. Tutkimus osoittaa kuitenkin, että pieni kunta on kustannustehokkaampi kuin suuri.
Tutkimuksessa on listattu kunnat järjestykseen peruspalvelujen kustannustehokkuuden perusteella. Kahdenkymmenen tehokkaimman joukossa on alle kymmenentuhannen asukkaan kuntia peräti 18, näistä puolet on alle viidentuhannen asukkaan kuntia.
Keskisuurista kaupungeista kärkijoukkoon ovat yltäneet Raisio ja Kerava. Vastapainoksi Helsinki, Espoo, Vantaa ja Turku rypevät mutasarjassa.
Lahti kurkottaa sijalle 68. Suurista kaupungeista vain Tampere on Lahtea niukasti tehokkaampi. Kuopio ja Oulu ovat kustannustehokkuudeltaan lähes Lahden luokkaa, sen sijaan esimerkiksi Jyväskylä on joutunut samaan kastiin Helsingin kanssa.
Päijät-Hämeen kunnista kahdenkymmenen tehokkaimman joukkoon nousee vain Padasjoki. Hollola, Hartola ja Hämeenkoski kuuluvat tehottomimpaan kolmannekseen.
Tutkimuksessa kuntia tarkasteltiin yhdeksän vuoden ajanjaksolla, 1994-2002.
Toinen tutkijoista, professori Heikki A. Loikkanen, huomauttaa että selvitys käynnistyi paljon ennen kuin nykyinen kuntauudistuskeskustelu lähti liikkeelle.
- Kyseessä ei siis ole mikään masinointi. Mutta tutkimus kyllä antaa pohtimisen aihetta. Kun nyt puhutaan peruspalvelujen pohjalta tehtävästä remontista, niin selvitys osoittaa, että tämä on aika monimutkainen kenttä.
Tutkimuksessa arvioitiin kuntien voimavarojen käytön tehokkuutta sosiaali-, terveys- ja sivistystoimen peruspalveluissa.
Liikenne, maankäyttö ja erikoissairaanhoito jätettiin selvityksen ulkopuolelle.
Sijainti merkitsee paljon...
Kustannustehokkuutta parantavat tutkimuksen mukaan muun muassa tiivis yhdyskuntarakenne, väestön korkea koulutustaso ja palvelujen osto yksityisiltä palveluntuottajilta.
Tehokkuutta alentavat suuren väestömäärän lisäksi muun muassa korkea paikallinen palkkataso sekä palveluvalikoiman monipuolisuus. Suurin tekijä on syrjäinen sijainti, niinpä vertailun häntäpäässä ovat Kittilä, Muonio, Enontekiö, Inari ja Kolari.
Asia ei ole yksioikoisesti niin, että mitä pienempi kunta, sitä tehokkaampi. Kaikkein pienimmät kunnat eivät edes ole mukana tutkimuksessa, raja vedettiin kahdentuhannen asukkaan kohdalle.
- Saimme sen kaltaista tulosta, että pienet ja keskikokoiset kunnat ovat tehokkaimpia. Suurissa kunnissa koko tuo tehottomuutta mukanaan, Loikkanen kertoo.
...politiikka ei mitään
Tutkijat selvittivät myös, miten valtuustojen voimasuhteet vaikuttivat tehokkuuseroihin. Hieman yllättäen ne eivät vaikuttaneet mitenkään.
-Se oli armahdus poliitikoille, mutta ikävä viesti demokratian kannalta: äänestämällä ei voi vaikuttaa, Loikkanen kärjistää.
- Aivan ilmeisesti tehokkuus riippuu virkamieskunnasta. Taustalla täytyy olla asioiden tehokas järjestelykyky.
Myöskään äänestysaktiivisuus ei selitä kuntien eroja, ei liioin muuttoliike.
- Edes voimakas väestönkasvu tai väestön menettäminen ei vaikuttanut asiaan, mikä sekin oli meille yllätys."
24.10.2005 02:32 / Etelä-Suomen Sanomat /
FaktaFakta
Paljonko verorahoilla saa?
- Tutkimuksen "Paljonko verorahoilla saa?" tekivät Helsingin yliopistossa professori Heikki A. Loikkanen ja erikoistutkija Ilkka Susiluoto. Tutkimuksen rahoitti Kunnallisalan kehittämissäätiö.
- Tutkimus kattaa kuntien sosiaali-, terveys- ja sivistystoimen peruspalvelutarjonnan vuosina 1994-2002. Tutkimuksessa arvioitiin kuntien voimavarojen käytön tehokkuutta tarkastelemalla peruspalvelusektoreiden nettokäyttömenoja ja suoritteina näiden palvelujen määrätietoja. Kuntia siis arvioitiin monituotekonsernin tapaan.
- Tutkimuksessa on mukana 353 kuntaa. Alle kahdentuhannen asukkaan kunnat, Ahvenanmaa sekä kuntaliitoksen kohteena olleet kunnat rajattiin tutkimuksen ulkopuolelle.
Kommentti
Kustannustehokkuuteen vaikuttavia tekijöitä
- Paikallinen kustannustaso. Siellä missä ovat korkeimmat palkat, ovat yleensä myös korkeimmat vuokrat.
- Väestön korkea koulutustaso lisää tuottavuutta ja parantaa kustannustehokkuutta.
- Kuntatyöntekijöiden ikärakenne: 35-49-vuotiaiden ryhmä on muita ikäryhmiä tehokkaampi.
- Yhdyskuntarakenteen tiiviys ratkaisee, kuinka tehokkaan palveluverkoston voi rakentaa.
- Väkiluvun kasvaessa tehokkuus laskee. Suurilla kunnilla on monipuolinen palveluvalikoima, mikä heikentää tehokkuutta. Palveluyksiköiden runsas määrä voi johtaa byrokratisoitumiseen. On helpompi pyrkiä tehokkuuteen, kun on vain harvoja tuotteita.
- Palvelujen osto yksityisiltä yrityksiltä parantaa tehokkuutta. Sen sijaan osto muilta kunnilta tai kuntayhtymiltä näyttäisi olevan omaa tuotantoa tehottomampaa. Tämä ei kuitenkaan ole varmaa, sillä itse tuotetut ja kuntayhtymien tuottamat palvelut eivät ole välttämättä vertailukelpoisia.
- Syrjäinen sijainti on selvimpiä tehokkuutta alentavia tekijöitä.
- Runsaat valtionosuudet heikensivät tehokkuutta tarkastelujakson alkuvuosina, jolloin valtionosuudet olivat vielä sektorikohtaisia.
- Työttömyysasteen kasvaessa tehokkuus heikkenee. Mitä enemmän on ongelmatapauksia, sitä enemmän kuluu voimavaroja.
Lähdelinkki:
http://www.ess.fi/Article.jsp?article=64316&category=23&main=21&days=0&dept=2
********************************
Professori Loikkasen tutkimuksen tiimoilta Etelä-Suomen Sanomat itsekin joutui pääkirjoituksessaan 25.10.2005 ottamaan aiemmin vimmalla ajamansa ja tukemansa uudistuksen suhteen ns. uutta asentoa:
"Eikö iso olekaan tehokas?
Osa Lahden palveluista on rakennettu koko Päijät-Hämettä varten, esimerkkinä maakuntakirjasto. ESS / Arkisto
Helsingin yliopistossa valmistunut tuore tutkimus luo uutta näkökulmaa parastaikaa meneillään olevan keskusteluun kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta. Tutkimuksen mukaan nimenomaan pienet ja keskisuuret kunnat ovat kustannustehokkaita. Kun kunnan koko kasvaa, tehokkuus laskee. Niinpä esimerkiksi Helsinki, Espoo, Vantaa ja Turku jäivät tehokkuusmittauksessa häntäpäähän.
Viime vuosina on valmistunut muitakin selvityksiä, joiden tulokset viittaavat samaan suuntaan. Taannoin eräs turkulaistutkija totesi, että Varsinais-Suomen pienet saaristokunnat ovat kaikkein tehokkaimpia, koska niissä joudutaan käyttämään eniten luovuutta, jotta palvelut voitaisiin turvata usein pitkien ja hankalien merimatkojen takana asuville kuntalaisille.
Uusin tutkimus arvioi kuntien resurssien käytön tehokkuutta sosiaali-, terveys- ja sivistystoimessa vuosina 1994-2002. Kullekin kunnalle laskettiin vuosittaiset, koko peruspalvelutarjonnan kattavat tehokkuusluvut suoritemäärien ja rahankäytön avulla. Näin saatu kahdenkymmenen tehokkaimman kunnan lista on yllättävä. Keskisuurista kaupungeista tähän valiojoukkoon yltävät vain Raisio ja Kerava, kaikki muut ovat alle kymmenentuhannen asukkaan kuntia. Kärkikunnista yhdeksässä on alle viisituhatta asukasta. Lahti menestyy hyvin suurten kaupunkien sarjassa, sen edellä on vain Tampere.
Tulisiko kuntaremontin yhteydessä luopua ainakin liitoksista, koska suuri koko ei merkitsekään parempaa tehokkuutta? Liitos ei sinällään ratkaisekaan kuntien ongelmia. Palvelut voidaan turvata vain löytämällä menojen ja tulojen tasapaino. Tähän muutosmallit tähtäävät. Mitä tutkimukseen tulee, on keinotekoista verrata Lahtea ja 3 600 asukkaan Padasjokea, joka osoittautui Päijät-Hämeen kunnista tehokkaimmaksi, tai Turkua ja 3 700 asukkaan Ruskoa, joka voitti koko tehokkuuskisan. Vertailu ontuu jo siksi, että osa Lahden palveluista on rakennettu koko Päijät-Hämettä varten, kahdensadantuhannen ihmisen tarpeisiin.
Kuntauudistushanke etenee alueseminaarein. Lahdessa perjantaina järjestetyssä Päijät-Hämeen seminaarissa kuultiin, että aikataulu on kireä. Lakimuutokset on tarkoitus saada voimaan jo vuoden 2007 alusta. Oikeusministeri Leena Luhtanen (sd) kiirehtii hanketta, samoin tekee kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen. Kuntaministeri Hannes Manninen (kesk) puolestaan totesi viime viikolla Seinäjoen seminaarissa, että maltti on valttia ja että turhaa kiirehtimistä on vältettävä.
Demarit ja kokoomus pelkäävät, että keskusta ratsastaa kuntaremontilla vuoden 2007 eduskuntavaaleihin. Näin käykin, jos Vanhasen hallitus ei pysty päättämään uudistuksen yksityiskohdista. Kunnissa ihmetellään, mistä uudistuksessa loppujen lopuksi on kysymys. Poliittisesta pelistäkö?
On keinotekoista verrata Lahtea ja 3 600 asukkaan Padasjokea."
25.10.2005 02:35
Lähdelinkki:
http://www.ess.fi/editorial.jsp?main=40&category=41&dept=3
Suurkuntaintoilijoiden perustelut ontuvia
11
948
Vastaukset
- kertoo...
...kaiken: "Suurilla kunnilla on monipuolinen palveluvalikoima, mikä heikentää tehokkuutta."
Kas tuossahan se asian ydin on. Kysymys on siitä mitä palveluita kunta pystyy tuottamaan!... ei kyllä tässäkään yhteydessä kerro juuri yhtään mitään. Ei ainkaan kovin paljon kuntakoon ja kustannustehokkuuden välisistä tutkituista keskinäissuhteista!
Ei siten siis juurikaan mitään siitä, että muka "kysymys on siitä mitä palveluita kunta pystyy tuottamaan!"
Mutta ehkä jotakin tallaista:
"- - Asia ei ole yksioikoisesti niin, että mitä pienempi kunta, sitä tehokkaampi. Kaikkein pienimmät kunnat eivät edes ole mukana tutkimuksessa, raja vedettiin kahdentuhannen asukkaan kohdalle.
- Saimme sen kaltaista tulosta, että pienet ja keskikokoiset kunnat ovat tehokkaimpia. Suurissa kunnissa koko tuo tehottomuutta mukanaan, Loikkanen kertoo. - -"
Joten kaikkien asiasta todella kiinnostuneiden kannattaa perehtyä niin Moision ja Uusitalon kuin Leinamon ja sitten viimeksi myös Loikkaesen ja Susiluodon tutkimuksiin. Verrrattuna sisäasianministeriön tuottamaan aineistoon niistä löytyy todella tuhtia asiaa tulevien päätösten pohjaksi!!!
****************************
24.10.2005 02:32 / Etelä-Suomen Sanomat /
FaktaFakta
Paljonko verorahoilla saa?
- Tutkimuksen "Paljonko verorahoilla saa?" tekivät Helsingin yliopistossa professori Heikki A. Loikkanen ja erikoistutkija Ilkka Susiluoto. Tutkimuksen rahoitti Kunnallisalan kehittämissäätiö.
- Tutkimus kattaa kuntien sosiaali-, terveys- ja sivistystoimen peruspalvelutarjonnan vuosina 1994-2002. Tutkimuksessa arvioitiin kuntien voimavarojen käytön tehokkuutta tarkastelemalla peruspalvelusektoreiden nettokäyttömenoja ja suoritteina näiden palvelujen määrätietoja. Kuntia siis arvioitiin monituotekonsernin tapaan.
- Tutkimuksessa on mukana 353 kuntaa. Alle kahdentuhannen asukkaan kunnat, Ahvenanmaa sekä kuntaliitoksen kohteena olleet kunnat rajattiin tutkimuksen ulkopuolelle.
- kepututkija
Ristimäki Oivasti todistaa sen perusänkyräkepulaisuuden joka tulee kaatamaan kaikki järkevät kuntauudistusaloitteet. Tämä älyllisesti vajaa ja valheelinen kanta perustuu vain ja vain siihen pelkoon että kepu menettää vaikutusvaltaansa kuntien yhdistyessä. Kyläpolitikointia puhtaimmillaan edustaa myös tämä Ristimäen avaus. Muka tutkimuksiin vetoaminen varmasti vetoaa änkyräkepulaisiin, mutta omilla aivoillaan ajatteleviin ei.
Eipä ole tällä palstalla sitten Annelin sekoilujen puolustamisen moista törkyä nähty. Kaikesta paistaa kepulainen perusajattelu: pääkaupunkia ja muita menestyjiä kupataan verotuksella ja varat siirretään kepulandiaan. Koko kansantaloudesta viis, kunhan omat kannatusluvut saadaan pidettyä.Kovin tuntuu keittävän yli "kepututkijalla". Ja nimenomaan eli vain ja ainoastaan sen vuoksi, että ainoat tässä vaiheessa "kunta- ja palvelurakenneuudistuksen" tiimoilla käytettävissä olevat tieteelliset tutkimukset eivät juurikaan anna tukea ns. "suuruuden ekonomialle".
Eipä ole keskustelun taso kohonnut saati kohentunut suomi24.fi:n keskustan politiikkaa käsittelemään tarkoitetulla sivustolla sitten aivan joulunalusajan 2004, jolloin edellisen kerran vaivauduin tälle palstalle kirjoittelemaan...
Jos "kepututkija" nyt kuitenkin vaivautuisi hivenen perehtymään kuntakoon ja palvelujen kustannustehokkuuden keskinäissuhteeseen - siis tutkimusten valossa - ennen kuin seuravan kerran päättää jättää aatoksensa keskusteluun?
Lisälukemista saattaisi loöytyä vaikka tuosta:
Entäpä jo "pieni on kaunista" pitääkin paikkansa?
Ihmisen pitäisi olla ihmisten yhteisöissä mitta - minkään ei saisi antaa kasvaa niin suureksi, ettei ihminen sitä enää pysty käsittämään. Tätä yksinkertaista ja inhimillistä periaatetta vastaan me kuitenkin rikomme jatkuvasti. Suurin syntimme tänä päivänä on taloudellisen kasvun ihannointi. Seuraukset ovat käymässä tuhoisiksi koko maailmalle.
Paradoksaalista on, että nykymaailman vaikeat ongelmat eivät ole tulosta ihmisen epäonnistumisista vaan menestyksistä. Me olemme pahasti sekoittaneet keskenään päämäärät ja keinot. Teknologian huiman kehityksen on annettu asettaa päämäärät, sen sijaan että olisi kysytty mitä ihminen pohjimmiltaan todella tarvitsee.
Englantilainen taloustieteilijä E. F. Schumacher pohtii suurta huomiota herättäneessä kirjassaan "Pieni on kaunista" ulospääsyteitä tästä ihmiskunnan historian pahimmasta pulmatilanteesta. Ihmisen todellisia tarpeita perätessään hän lähtee rohkeasti henkisistä arvoista ja avaa näin virkistävän uusia näkökulmia taloudellisiin kysymyksiin. Hän puhuu mm. "pehmeästä" eli väliteknologiasta, pienten yritysyksiköiden eduista, ydinvoiman käyttöönoton vaaroista, buddhalaisen taloustieteen inhimillisyydestä." (Teksti on kirjan takakannen esittelystä.)
Toissa torstai-iltapäivänä suullista kyselytuntia eduskunnasta kuunnellessa tuli pakostakin mieleen, että kansainvälisen monopolikapitalismin edistämistyössä "työväen liikemies" Lipposen hanslankarina kannuksensa keränneelle Jyväskylän apul.kaupunginjohtaja Timo Koivistolle ja kaupunginjohtja Markku Anderssonille kuten myös mm. jo Varusmiesliitto-aikoina toisensa löytäneille markkinaliberalistisille "suurmiehille" Vanhanen & Heinäluoma - ja vielä vähemmän "Anatolille" - ei olisi lainkaan pahitteeksi tutustua englantilaisen taloustieteilijä, futurologi E. F. Schumacherin v. 1976 suomeksi julkaistuun teokseen "Pieni on kaunista".
Kuntauudistusta ajetaan nyt kuin käärmettä pyssyyn: kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta ("kupru") on väännetty vängällä lyhenne "paras", vaikka esim. professori Jan Sundbergin mukaan "yksikään tutkija ei pysty todistamaan, että suuret yksiköt olisivat aina taloudellisesti tehokkaampia kuin pienet".
Samaan asiaan kiinnitti jokunen päivä sitten Keskisuomalaisen keskustelusivustolla huomiota europarlamentaarikko Kyösti Virrankoski seuraavalla kirjoituksellaan:
Kotivanhukset ja suurkunnat - KYÖSTI VIRRANKOSKI, EU-parlamentin jäsen, Kauhava / 03.10.2005 23:00 Keskisuomalaisen Puheenvuorot -palstalla /
Muutama päivä sitten lehdistössä oli tieto Helsingin kaupungin vanhustenhuollon laitossulusta. Kaupunki on päättänyt, että kotona sairastavia ei kolmeen kuukauteen oteta hoivakoteihin, vaan niihin ohjataan sairaaloissa turhan kalliilla paikoilla olevia.
Tilanne on eräs ilmentymä suuren kunnan palvelutuotannosta. Helsingin kaupungilla sosiaali- ja terveystoimen menot asukasta kohti ovat maan kärkiluokkaa, vaikka vanhusten osuus väestöstä on pieni. Suuri kuntakoko ei auta, vaan kaupunki uhkaa vakavasti loukata perustuslain takaamia kansalaisten sosiaalisia perusoikeuksia, joiden toteutumisesta se on vastuussa.
Jos pieni kunta tekisi vastaavan päätöksen, julkisuudessa sitä riepoteltaisiin ja vaadittaisiin välittömästi liitettäväksi suurempaan kuntaan tai ainakin valtion ja lääninhallituksen holhoukseen. Mutta suuri kunta näyttää selviävän olan kohautuksella.
Tapaus on mielenkiintoinen siksi, että maassamme suunnitellaan peruspalvelupiirejä, jotka vastaisivat kooltaan nykyisiä sairaanhoitopiirejä tai olisivat niitä suurempia. Näiden vastuulle tulisi alueen koko sosiaali- ja terveydenhuolto. Näiden piirien asukasmäärä vastaisi siis suunnilleen Helsingin kaupungin kokoa.
Herää kysymys, mitä näillä piireillä voitettaisiin. Suurissa, yli 100 000 asukkaan kaupungeissa sosiaali- ja terveydenhuollon menot asukasta kohti laskettuna ovat kaikkein suurimmat, vaikka vanhusväestön osuus on ylivoimaisesti pienin, vain 12 %. Alle 6000 asukkaan kunnissa osuus on yli 20 %. Tilastot eivät siis mitenkään tue suurten kuntien ja kuntayhtymien taloudellisuutta pieniin kuntiin verrattuna. Lisäksi palvelujen laatu näyttää olevan se, mikä se on.
Suomen kansainvälisesti vertaillen hyvät kansalaisten peruspalvelut on toteutettu 432 kunnan toimenpitein, lähidemokratian turvin ja valtion ja kunnan kustannustenjaolla. Nyt kun valtiovalta on vetäytynyt entistä enemmän kustannusvastuusta, tilanne on ajautumassa umpikujaan. Ratkaisuna siihen eivät ole suuret yksiköt, koska niissä byrokratia on massiivisempi, kuntalaisten vaikutusmahdollisuudet olemattomat ja kustannukset jopa suuremmat. Valtiovalta joutuu palaamaan jättämänsä vastuun äärelle joko nyt tai viimeistään sitten, kun suurkunnat tai suurpiirit on muodostettu, jolloin odottaa tilastojen mukaan nykyistä suurempi lasku.
Lähdelinkki:
http://keskisuomalainen.protacon.fi/?alue=5&id=51951&threadid=51951&start=10&order=&noheader=0- kysymys...
TimoTARistimäki kirjoitti:
Kovin tuntuu keittävän yli "kepututkijalla". Ja nimenomaan eli vain ja ainoastaan sen vuoksi, että ainoat tässä vaiheessa "kunta- ja palvelurakenneuudistuksen" tiimoilla käytettävissä olevat tieteelliset tutkimukset eivät juurikaan anna tukea ns. "suuruuden ekonomialle".
Eipä ole keskustelun taso kohonnut saati kohentunut suomi24.fi:n keskustan politiikkaa käsittelemään tarkoitetulla sivustolla sitten aivan joulunalusajan 2004, jolloin edellisen kerran vaivauduin tälle palstalle kirjoittelemaan...
Jos "kepututkija" nyt kuitenkin vaivautuisi hivenen perehtymään kuntakoon ja palvelujen kustannustehokkuuden keskinäissuhteeseen - siis tutkimusten valossa - ennen kuin seuravan kerran päättää jättää aatoksensa keskusteluun?
Lisälukemista saattaisi loöytyä vaikka tuosta:
Entäpä jo "pieni on kaunista" pitääkin paikkansa?
Ihmisen pitäisi olla ihmisten yhteisöissä mitta - minkään ei saisi antaa kasvaa niin suureksi, ettei ihminen sitä enää pysty käsittämään. Tätä yksinkertaista ja inhimillistä periaatetta vastaan me kuitenkin rikomme jatkuvasti. Suurin syntimme tänä päivänä on taloudellisen kasvun ihannointi. Seuraukset ovat käymässä tuhoisiksi koko maailmalle.
Paradoksaalista on, että nykymaailman vaikeat ongelmat eivät ole tulosta ihmisen epäonnistumisista vaan menestyksistä. Me olemme pahasti sekoittaneet keskenään päämäärät ja keinot. Teknologian huiman kehityksen on annettu asettaa päämäärät, sen sijaan että olisi kysytty mitä ihminen pohjimmiltaan todella tarvitsee.
Englantilainen taloustieteilijä E. F. Schumacher pohtii suurta huomiota herättäneessä kirjassaan "Pieni on kaunista" ulospääsyteitä tästä ihmiskunnan historian pahimmasta pulmatilanteesta. Ihmisen todellisia tarpeita perätessään hän lähtee rohkeasti henkisistä arvoista ja avaa näin virkistävän uusia näkökulmia taloudellisiin kysymyksiin. Hän puhuu mm. "pehmeästä" eli väliteknologiasta, pienten yritysyksiköiden eduista, ydinvoiman käyttöönoton vaaroista, buddhalaisen taloustieteen inhimillisyydestä." (Teksti on kirjan takakannen esittelystä.)
Toissa torstai-iltapäivänä suullista kyselytuntia eduskunnasta kuunnellessa tuli pakostakin mieleen, että kansainvälisen monopolikapitalismin edistämistyössä "työväen liikemies" Lipposen hanslankarina kannuksensa keränneelle Jyväskylän apul.kaupunginjohtaja Timo Koivistolle ja kaupunginjohtja Markku Anderssonille kuten myös mm. jo Varusmiesliitto-aikoina toisensa löytäneille markkinaliberalistisille "suurmiehille" Vanhanen & Heinäluoma - ja vielä vähemmän "Anatolille" - ei olisi lainkaan pahitteeksi tutustua englantilaisen taloustieteilijä, futurologi E. F. Schumacherin v. 1976 suomeksi julkaistuun teokseen "Pieni on kaunista".
Kuntauudistusta ajetaan nyt kuin käärmettä pyssyyn: kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta ("kupru") on väännetty vängällä lyhenne "paras", vaikka esim. professori Jan Sundbergin mukaan "yksikään tutkija ei pysty todistamaan, että suuret yksiköt olisivat aina taloudellisesti tehokkaampia kuin pienet".
Samaan asiaan kiinnitti jokunen päivä sitten Keskisuomalaisen keskustelusivustolla huomiota europarlamentaarikko Kyösti Virrankoski seuraavalla kirjoituksellaan:
Kotivanhukset ja suurkunnat - KYÖSTI VIRRANKOSKI, EU-parlamentin jäsen, Kauhava / 03.10.2005 23:00 Keskisuomalaisen Puheenvuorot -palstalla /
Muutama päivä sitten lehdistössä oli tieto Helsingin kaupungin vanhustenhuollon laitossulusta. Kaupunki on päättänyt, että kotona sairastavia ei kolmeen kuukauteen oteta hoivakoteihin, vaan niihin ohjataan sairaaloissa turhan kalliilla paikoilla olevia.
Tilanne on eräs ilmentymä suuren kunnan palvelutuotannosta. Helsingin kaupungilla sosiaali- ja terveystoimen menot asukasta kohti ovat maan kärkiluokkaa, vaikka vanhusten osuus väestöstä on pieni. Suuri kuntakoko ei auta, vaan kaupunki uhkaa vakavasti loukata perustuslain takaamia kansalaisten sosiaalisia perusoikeuksia, joiden toteutumisesta se on vastuussa.
Jos pieni kunta tekisi vastaavan päätöksen, julkisuudessa sitä riepoteltaisiin ja vaadittaisiin välittömästi liitettäväksi suurempaan kuntaan tai ainakin valtion ja lääninhallituksen holhoukseen. Mutta suuri kunta näyttää selviävän olan kohautuksella.
Tapaus on mielenkiintoinen siksi, että maassamme suunnitellaan peruspalvelupiirejä, jotka vastaisivat kooltaan nykyisiä sairaanhoitopiirejä tai olisivat niitä suurempia. Näiden vastuulle tulisi alueen koko sosiaali- ja terveydenhuolto. Näiden piirien asukasmäärä vastaisi siis suunnilleen Helsingin kaupungin kokoa.
Herää kysymys, mitä näillä piireillä voitettaisiin. Suurissa, yli 100 000 asukkaan kaupungeissa sosiaali- ja terveydenhuollon menot asukasta kohti laskettuna ovat kaikkein suurimmat, vaikka vanhusväestön osuus on ylivoimaisesti pienin, vain 12 %. Alle 6000 asukkaan kunnissa osuus on yli 20 %. Tilastot eivät siis mitenkään tue suurten kuntien ja kuntayhtymien taloudellisuutta pieniin kuntiin verrattuna. Lisäksi palvelujen laatu näyttää olevan se, mikä se on.
Suomen kansainvälisesti vertaillen hyvät kansalaisten peruspalvelut on toteutettu 432 kunnan toimenpitein, lähidemokratian turvin ja valtion ja kunnan kustannustenjaolla. Nyt kun valtiovalta on vetäytynyt entistä enemmän kustannusvastuusta, tilanne on ajautumassa umpikujaan. Ratkaisuna siihen eivät ole suuret yksiköt, koska niissä byrokratia on massiivisempi, kuntalaisten vaikutusmahdollisuudet olemattomat ja kustannukset jopa suuremmat. Valtiovalta joutuu palaamaan jättämänsä vastuun äärelle joko nyt tai viimeistään sitten, kun suurkunnat tai suurpiirit on muodostettu, jolloin odottaa tilastojen mukaan nykyistä suurempi lasku.
Lähdelinkki:
http://keskisuomalainen.protacon.fi/?alue=5&id=51951&threadid=51951&start=10&order=&noheader=0Jos nyt on 450 kunnanjohtajaa ca. 10000 euron kuukausipalkalla = 4,5 meuroa/kk.
Jos on 80 kunnanjohtajaa ca. 10000 euroa /kk= 0,8 meuroa/kk.
Samat hommat tulee hoidettua ja rahaa säästyy vuodessa 45 000 000 euroa!!! Todellisuudessa palkkakulu on tuota suurempi.
Kumpi on tehokkaampi? - kepututkija
TimoTARistimäki kirjoitti:
Kovin tuntuu keittävän yli "kepututkijalla". Ja nimenomaan eli vain ja ainoastaan sen vuoksi, että ainoat tässä vaiheessa "kunta- ja palvelurakenneuudistuksen" tiimoilla käytettävissä olevat tieteelliset tutkimukset eivät juurikaan anna tukea ns. "suuruuden ekonomialle".
Eipä ole keskustelun taso kohonnut saati kohentunut suomi24.fi:n keskustan politiikkaa käsittelemään tarkoitetulla sivustolla sitten aivan joulunalusajan 2004, jolloin edellisen kerran vaivauduin tälle palstalle kirjoittelemaan...
Jos "kepututkija" nyt kuitenkin vaivautuisi hivenen perehtymään kuntakoon ja palvelujen kustannustehokkuuden keskinäissuhteeseen - siis tutkimusten valossa - ennen kuin seuravan kerran päättää jättää aatoksensa keskusteluun?
Lisälukemista saattaisi loöytyä vaikka tuosta:
Entäpä jo "pieni on kaunista" pitääkin paikkansa?
Ihmisen pitäisi olla ihmisten yhteisöissä mitta - minkään ei saisi antaa kasvaa niin suureksi, ettei ihminen sitä enää pysty käsittämään. Tätä yksinkertaista ja inhimillistä periaatetta vastaan me kuitenkin rikomme jatkuvasti. Suurin syntimme tänä päivänä on taloudellisen kasvun ihannointi. Seuraukset ovat käymässä tuhoisiksi koko maailmalle.
Paradoksaalista on, että nykymaailman vaikeat ongelmat eivät ole tulosta ihmisen epäonnistumisista vaan menestyksistä. Me olemme pahasti sekoittaneet keskenään päämäärät ja keinot. Teknologian huiman kehityksen on annettu asettaa päämäärät, sen sijaan että olisi kysytty mitä ihminen pohjimmiltaan todella tarvitsee.
Englantilainen taloustieteilijä E. F. Schumacher pohtii suurta huomiota herättäneessä kirjassaan "Pieni on kaunista" ulospääsyteitä tästä ihmiskunnan historian pahimmasta pulmatilanteesta. Ihmisen todellisia tarpeita perätessään hän lähtee rohkeasti henkisistä arvoista ja avaa näin virkistävän uusia näkökulmia taloudellisiin kysymyksiin. Hän puhuu mm. "pehmeästä" eli väliteknologiasta, pienten yritysyksiköiden eduista, ydinvoiman käyttöönoton vaaroista, buddhalaisen taloustieteen inhimillisyydestä." (Teksti on kirjan takakannen esittelystä.)
Toissa torstai-iltapäivänä suullista kyselytuntia eduskunnasta kuunnellessa tuli pakostakin mieleen, että kansainvälisen monopolikapitalismin edistämistyössä "työväen liikemies" Lipposen hanslankarina kannuksensa keränneelle Jyväskylän apul.kaupunginjohtaja Timo Koivistolle ja kaupunginjohtja Markku Anderssonille kuten myös mm. jo Varusmiesliitto-aikoina toisensa löytäneille markkinaliberalistisille "suurmiehille" Vanhanen & Heinäluoma - ja vielä vähemmän "Anatolille" - ei olisi lainkaan pahitteeksi tutustua englantilaisen taloustieteilijä, futurologi E. F. Schumacherin v. 1976 suomeksi julkaistuun teokseen "Pieni on kaunista".
Kuntauudistusta ajetaan nyt kuin käärmettä pyssyyn: kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta ("kupru") on väännetty vängällä lyhenne "paras", vaikka esim. professori Jan Sundbergin mukaan "yksikään tutkija ei pysty todistamaan, että suuret yksiköt olisivat aina taloudellisesti tehokkaampia kuin pienet".
Samaan asiaan kiinnitti jokunen päivä sitten Keskisuomalaisen keskustelusivustolla huomiota europarlamentaarikko Kyösti Virrankoski seuraavalla kirjoituksellaan:
Kotivanhukset ja suurkunnat - KYÖSTI VIRRANKOSKI, EU-parlamentin jäsen, Kauhava / 03.10.2005 23:00 Keskisuomalaisen Puheenvuorot -palstalla /
Muutama päivä sitten lehdistössä oli tieto Helsingin kaupungin vanhustenhuollon laitossulusta. Kaupunki on päättänyt, että kotona sairastavia ei kolmeen kuukauteen oteta hoivakoteihin, vaan niihin ohjataan sairaaloissa turhan kalliilla paikoilla olevia.
Tilanne on eräs ilmentymä suuren kunnan palvelutuotannosta. Helsingin kaupungilla sosiaali- ja terveystoimen menot asukasta kohti ovat maan kärkiluokkaa, vaikka vanhusten osuus väestöstä on pieni. Suuri kuntakoko ei auta, vaan kaupunki uhkaa vakavasti loukata perustuslain takaamia kansalaisten sosiaalisia perusoikeuksia, joiden toteutumisesta se on vastuussa.
Jos pieni kunta tekisi vastaavan päätöksen, julkisuudessa sitä riepoteltaisiin ja vaadittaisiin välittömästi liitettäväksi suurempaan kuntaan tai ainakin valtion ja lääninhallituksen holhoukseen. Mutta suuri kunta näyttää selviävän olan kohautuksella.
Tapaus on mielenkiintoinen siksi, että maassamme suunnitellaan peruspalvelupiirejä, jotka vastaisivat kooltaan nykyisiä sairaanhoitopiirejä tai olisivat niitä suurempia. Näiden vastuulle tulisi alueen koko sosiaali- ja terveydenhuolto. Näiden piirien asukasmäärä vastaisi siis suunnilleen Helsingin kaupungin kokoa.
Herää kysymys, mitä näillä piireillä voitettaisiin. Suurissa, yli 100 000 asukkaan kaupungeissa sosiaali- ja terveydenhuollon menot asukasta kohti laskettuna ovat kaikkein suurimmat, vaikka vanhusväestön osuus on ylivoimaisesti pienin, vain 12 %. Alle 6000 asukkaan kunnissa osuus on yli 20 %. Tilastot eivät siis mitenkään tue suurten kuntien ja kuntayhtymien taloudellisuutta pieniin kuntiin verrattuna. Lisäksi palvelujen laatu näyttää olevan se, mikä se on.
Suomen kansainvälisesti vertaillen hyvät kansalaisten peruspalvelut on toteutettu 432 kunnan toimenpitein, lähidemokratian turvin ja valtion ja kunnan kustannustenjaolla. Nyt kun valtiovalta on vetäytynyt entistä enemmän kustannusvastuusta, tilanne on ajautumassa umpikujaan. Ratkaisuna siihen eivät ole suuret yksiköt, koska niissä byrokratia on massiivisempi, kuntalaisten vaikutusmahdollisuudet olemattomat ja kustannukset jopa suuremmat. Valtiovalta joutuu palaamaan jättämänsä vastuun äärelle joko nyt tai viimeistään sitten, kun suurkunnat tai suurpiirit on muodostettu, jolloin odottaa tilastojen mukaan nykyistä suurempi lasku.
Lähdelinkki:
http://keskisuomalainen.protacon.fi/?alue=5&id=51951&threadid=51951&start=10&order=&noheader=0Valhe, emävalhe, tilasto, keputieto. Siinä valheen eri asteet.
Miksiköhän esim. sosiaalikulut ovat isoissa kaupungeissa korkeammat?
Voit vaikka tarkastella maahanmuuttajataustaisen väestön osuutta. Tai Helsinkiin keskittyneiden räätälöityjä palveluja tarvitsevien erityisryhmien osuutta, niiden joita vaikka Espoo tai Nurmijärvi ei huoli. Sitten voit vaikka verrata HUS:n perimiä maksuja asukasta kohden. Tai oopperan ylläpitokuluja.
Jos pieni on niin tehokasta niin siirretään somalitaustaiset heti alkuunsa niihin pieniin lintukotoihin. Ja pannaan kaikki kunnnat maksamaan osuus Kansallisoopperan ylläpidosta. Katsotaan sitten miten kuntien talous kestää.
Totta helkutisssa vähempien palvelujen tuottaminen on edullisempaa kuin monipuolisempien palvelujen tuottaminen.
Valtion ja kuntien yhteistyö on ollut sitä, että menestyviltä alueilta on kupattu rahaa maaseudulle. Lopetetaan tuo älytön tuhlaus ja katsitaan miten kuntien käy.
Miksi muuten innovatiivisuus niin tekniikan talouden kuin taiteidenkin aloilla keskittyy sinne missä erilaiset ihmiset kohtaavat ? Onko moniarvoisuudella ja suvaitsevaisuudella siinä osuutensa?
Vai tulisiko meidän sittenkin suosia tuota yksiarvoista ja -silmäistä kepulaisuutta - Timo Ristimäki
kepututkija kirjoitti:
Valhe, emävalhe, tilasto, keputieto. Siinä valheen eri asteet.
Miksiköhän esim. sosiaalikulut ovat isoissa kaupungeissa korkeammat?
Voit vaikka tarkastella maahanmuuttajataustaisen väestön osuutta. Tai Helsinkiin keskittyneiden räätälöityjä palveluja tarvitsevien erityisryhmien osuutta, niiden joita vaikka Espoo tai Nurmijärvi ei huoli. Sitten voit vaikka verrata HUS:n perimiä maksuja asukasta kohden. Tai oopperan ylläpitokuluja.
Jos pieni on niin tehokasta niin siirretään somalitaustaiset heti alkuunsa niihin pieniin lintukotoihin. Ja pannaan kaikki kunnnat maksamaan osuus Kansallisoopperan ylläpidosta. Katsotaan sitten miten kuntien talous kestää.
Totta helkutisssa vähempien palvelujen tuottaminen on edullisempaa kuin monipuolisempien palvelujen tuottaminen.
Valtion ja kuntien yhteistyö on ollut sitä, että menestyviltä alueilta on kupattu rahaa maaseudulle. Lopetetaan tuo älytön tuhlaus ja katsitaan miten kuntien käy.
Miksi muuten innovatiivisuus niin tekniikan talouden kuin taiteidenkin aloilla keskittyy sinne missä erilaiset ihmiset kohtaavat ? Onko moniarvoisuudella ja suvaitsevaisuudella siinä osuutensa?
Vai tulisiko meidän sittenkin suosia tuota yksiarvoista ja -silmäistä kepulaisuuttaSöderman: Kuntaliitokset etäännyttävät päättäjät kansasta
IA, 2.10.2004
--------------------------------------------------------------------------------
EU:n entinen oikeusasiamies, oikeustieteen lisensiaatti Jacob Söderman varoittaa lauantain Turun Sanomien ja Aamulehden haastattelussa liian rajusta kuntien yhdistämisestä. Hän pelkää sen johtavan päättäjien ja kansalaisten välisen kuilun syvenemiseen.
- Kunnat ovat pohjoismaisen demokratian ydin. Aiemmin erilaisissa tehtävissä on ollut suuri joukko kuntalaisia. Nyt on kymmenen vuotta ollut vallalla kehitys, jolla luottamushenkilöiden määrää on vähennetty. Kuntia yhdistetään, lautakuntia pannaan yhteen. Tämä taas johtaa virkamiesvallan kasvuun, Söderman sanoo.
- Taas suunnitellaan uusia kuntaliitoksia. Ja jälleen häipyisi paljon luottamushenkilöitä. Uskon, että tällä on yhteyttä siihen, että kunnallinen demokratia koetaan entistä etäisemmäksi ja ihmisten into äänestää on yhä vähäisempää. Olen huolestunut kunnallisen demokratian yleiskehityksestä. Nyt pitäisi todella ryhtyä pohtimaan sitä, miten kunnallinen demokratia turvataan jatkossa, Söderman vetoaa.
Söderman ei usko, että kuntaliitokset lopultakaan ovat taloudellisesti niin kannattavia kuin annetaan ymmärtää. Söderman näkee myös palvelujen yksityistämisen uhkaavan kunnallista demokratiaa.
- On varmasti toimintoja, jotka yksityinen yritys voi hoitaa paremmin, mutta se merkitsee myös avoimuuden kaikkoamista, koska yrityksiä ei koske laki asiakirjojen julkisuudesta. Yrityksillä ei ole velvollisuutta tiedottaa, valvontamahdollisuudet huononevat, Söderman sanoo.
Lähdelinkki: http://www.verkkouutiset.fi/arkistojuttu.php?id=60375&hakusanat=jacob s%F6derman
PS. Se tällä kertaa "kepulaisuudesta" ja kepulaisista... kepututkija kirjoitti:
Valhe, emävalhe, tilasto, keputieto. Siinä valheen eri asteet.
Miksiköhän esim. sosiaalikulut ovat isoissa kaupungeissa korkeammat?
Voit vaikka tarkastella maahanmuuttajataustaisen väestön osuutta. Tai Helsinkiin keskittyneiden räätälöityjä palveluja tarvitsevien erityisryhmien osuutta, niiden joita vaikka Espoo tai Nurmijärvi ei huoli. Sitten voit vaikka verrata HUS:n perimiä maksuja asukasta kohden. Tai oopperan ylläpitokuluja.
Jos pieni on niin tehokasta niin siirretään somalitaustaiset heti alkuunsa niihin pieniin lintukotoihin. Ja pannaan kaikki kunnnat maksamaan osuus Kansallisoopperan ylläpidosta. Katsotaan sitten miten kuntien talous kestää.
Totta helkutisssa vähempien palvelujen tuottaminen on edullisempaa kuin monipuolisempien palvelujen tuottaminen.
Valtion ja kuntien yhteistyö on ollut sitä, että menestyviltä alueilta on kupattu rahaa maaseudulle. Lopetetaan tuo älytön tuhlaus ja katsitaan miten kuntien käy.
Miksi muuten innovatiivisuus niin tekniikan talouden kuin taiteidenkin aloilla keskittyy sinne missä erilaiset ihmiset kohtaavat ? Onko moniarvoisuudella ja suvaitsevaisuudella siinä osuutensa?
Vai tulisiko meidän sittenkin suosia tuota yksiarvoista ja -silmäistä kepulaisuuttaKeskustelu kunta- ja palvelurakennuudistuksen nimellä masinoidun kuntakoon kasvattamisen ja kunnallisten palvelujen kilpailuttamisen, ulkoiluttamisen ja lopulta yksityistamisen ympäriltä jatkuu tunnelmia nostattavilla lausunnoilla.
"- -Valtion ja kuntien yhteistyö on ollut sitä, että menestyviltä alueilta on kupattu rahaa maaseudulle. Lopetetaan tuo älytön tuhlaus ja katsitaan miten kuntien käy. --
- - Vai tulisiko meidän sittenkin suosia tuota yksiarvoista ja -silmäistä kepulaisuutta", näkyy innokas saittilaisnimimerkki "kepututkija" kyselleen.
Kyselläänpä sitä - kuvaannollisesti - vaikkapa demarivaikuttajana tunnetulta ja arvostetulta ex-kansanedustaja, ex-ministeri, ex-maaherra, ex-eduskunnan oikeusasiamies, ex-EU:n oikeusasiamies etc. Jacob Södermanilta (sd.)!
Hän on jo viime vuoden lokakuun alussa lausunut ajatuksiaan kuntaliitosten, lääninuudistuksen ja yksityistämisen tiimoilta Turun Sanomissa:
§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§
Kotimaa 2.10.2004 3:00:32 / Turun Sanomat
Oikeustieteen lisensiaatti Jacob Söderman ei usko, että kuntaliitokset lopultakaan ovat taloudellisesti niin kannattavia kuin annetaan ymmärtää.
Jacob Södermanin hätähuuto kunnallisen demokratian puolesta
Kuntaliitokset ja suurläänit etäännyttävät päättäjät kansasta
KALLE HEISKANEN
Monessa mukana ollut oikeustieteen lisensiaatti Jacob Söderman varoittaa liian rajusta kuntien yhdistämisestä. Hän pelkää sen johtavan päättäjien ja kansalaisten välisen kuilun syvenemiseen. Entinen kansanedustaja ja ministeri, maaherra, EU:n oikeusasiamies vetää suoran linjan hiipuvaan äänestysvilkkauteen.
Neljä vuotta sitten vain 56 prosenttia äänioikeutetuista kuntalaisista kävi uurnilla. Vielä vuoden 1996 vaaleissa äänestäneitä oli sentään yli 61 prosenttia. Huippukautta elettiin kuusikymmentäluvulla, jolloin äänestysinto hipoi kahdeksaakymmentä prosenttia.
- Kunnat ovat pohjoismaisen demokratian ydin. Aiemmin erilaisissa tehtävissä on ollut suuri joukko kuntalaisia. Nyt on kymmenen vuotta ollut vallalla kehitys, jolla luottamushenkilöiden määrää on vähennetty. Kuntia yhdistetään, lautakuntia pannaan yhteen. Tämä taas johtaa virkamiesvallan kasvuun, Söderman sanoo.
- Taas suunnitellaan uusia kuntaliitoksia. Ja jälleen häipyisi paljon luottamushenkilöitä. Uskon, että tällä on yhteyttä siihen, että kunnallinen demokratia koetaan entistä etäisemmäksi ja ihmisten into äänestää on yhä vähäisempää. Olen huolestunut kunnallisen demokratian yleiskehityksestä. Nyt pitäisi todella ryhtyä pohtimaan sitä, miten kunnallinen demokratia turvataan jatkossa, Söderman vetoaa.
Hän napauttaa valtiovarainministeriön suuntaan:
- Varmaan ministeriön virkamiehet toivovat, että maassa olisi mahdollisimman vähän poliitikkoja, jotka miettivät epäkohtien poistamista ja uudistuksia, koska nehän aina maksavat. Mutta niistä uudistuksista voi olla hyötyä ihmisille.
Söderman ei usko, että kuntaliitokset lopultakaan ovat taloudellisesti niin kannattavia kuin annetaan ymmärtää.
- Eivät kulut ole juurikaan vähentyneet niiden liitosten jälkeen, jotka minä tunnen. Luottamushenkilöiden määrä kyllä on vähentynyt, mutta eivät kulut, maaherrana perusteellisesti myös kuntasektoriin perehtynyt Söderman sanoo
Kuntien luottamushenkilöistä annetaan tiedotusvälineissä monta kertaa liian synkkä kuva, julkisen sanan neuvoston puheenjohtajana nykyisin toimiva Söderman arvioi.
Hän ymmärtää, että se johtuu pitkälti lehdistön roolista; kirjoitetaan mieluiten epäkohdista.
- Mutta suuri osa heistä uhraa melkoisen osan elämästään eikä siitä ole heille kovin suurta hyötyä. Ehkä toimittajien pitäisi hiukan paremmin ymmärtää, että luottamusmiehet ja virkamiehet tekevät hyvää työtä kuntalaisten puolesta, Söderman pohtii varovasti.
Yksityistäminen on myös uhka
Söderman näkee myös palvelujen yksityistämisen uhkaavan kunnallista demokratiaa.
- On varmasti toimintoja, jotka yksityinen yritys voi hoitaa paremmin, mutta se merkitsee myös avoimuuden kaikkoamista, koska yrityksiä ei koske laki asiakirjojen julkisuudesta. Yrityksillä ei ole velvollisuutta tiedottaa, valvontamahdollisuudet huononevat, Söderman sanoo.
Myös työntekijöiden ja asiakkaiden asema muuttuu. Söderman muistuttaa, että yritys voi käyttäytyä "bisnesmäisesti ihmisiä kohtaan, ei olekaan velvollisuus toimia hallintolaissa säädetyn hyvän hallintotavan mukaisesti".
- Ja sitten on korruption mahdollisuus. Yritykset ovat aina jotain urakkaa hakemassa ja sitten lähdetään viemään syntymäpäivälahjaa ja joululahjaa ja järjestetään krapujuhlaa, Söderman luettelee.
Käsittämätön lääniuudistus
Yksittäisen kuntalaisen asemaa on Södermanin mielestä huonontanut myös lääniuudistus.
- Kansalaisten asema on heikentynyt. Vanha lääninhallinto oli aikamoinen laillisuuden valvoja. Lääninhallitus valvoi, että kunnissa kansalaiset saivat sen, mitä lait lupasivat. Olen varma, että sosiaali- ja terveydenhuollon sekä koulutuksen kontrolli on tuntuvasti vähentynyt. Kunnalle se kontrolli ei aina ollut miellyttävää, mutta kuntalaisille se oli myönteistä, virkamiestensä kanssa kaikissa Uudenmaan kunnissa aikanaan kiertänyt Söderman sanoo.
Hän arvostelee voimakkaasti viiden mammuttiläänin ja erilaisten väliportaan elinten luomista.
- Lääninhallinnossa tuhottiin järkevä järjestelmä. Uudistuksen tarkoitus jäi minulle ikuiseksi kysymysmerkiksi. Ja nythän nähdään, etteivät maakuntaliitot ole löytäneet minkäälaista roolia. Entä nämä TE-keskukset, joiden piti pelastaa Suomen työllsiyys. Ehkä ne tekevät jotain hyvää, mutta se on jäänyt minulta näkemättä.
- Tätä ympäristöministeriön omaa väliporrasta en olisi suositellut kenellekään. Oli selkeästi parempi, kun ympäristöministeriö oli yhdessä muiden viranomaisten kanssa. Se joutui ottamaan huomioon muitakin vaatimuksia, Söderman paukuttelee.
Julkaistu 2.10.2004 3:00:32 / Turun Sanomat
Lähdelinkki: http://www.turunsanomat.fi/verkkolehti/?ts=1,4:2:0:0,4:2:1:1:2004-10-02,4:255716,1:0:0:0:0:
- Sinua
tänne palstoille.
Et voi olla enempää oikeassa, sano muut mitä sano - helsinkiläinen tarkkailija
Vai kupru. Sehän tulee sanoista "Keskustan uusi paskan rutistus". Sen verran paska homma tuo välttämätön kuntaremontti kepulle tuntuu olevan. Lankian paimenkirje osoitti kepulle kaiken tärkeintä olevan oman valta-aseman pitämisen syrjäseuduilla.
Kuvalehden Ervasti epäili kepun vaikutuksesta kuntauudistuksesta tulevan vain "pieni rakenne uudistus", lyhennettynä PIERU.
Itse luulen että kepu saa aikaan vain "turhaa höpinää ja näennäisiä uudistuksia", lyhennettynä siis TUHNU
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Martinan firma haastettiin käräjille
Seiska: Martinan firma haastettiin käräjille, taustalla outo rahasotku.3272616Veriteko Kajaanissa.
Nuorta naista epäillään puukotuksesta. Väkivaltaisuus lisääntyy, eihän ole kauan kun kyse oli samanlaisesta teosta.281831Anna vihje jonka vain te tiedätte
Tällä näkyy olevan monia etsijöitä ja kaipaajia. Otetaan ketju jossa voi antaa vihjeen. Kirjoittakaa jotain mitä muut e1251579Miksi haluat satuttaa
Sillä tiedolla ettet välittäisi minusta vaikka se ei ole totta. Silti tiedän että rakastat minua edelleen. Niinkuin sano511417- 68939
Millaisiin naisiin miehet OIKEASTI hullaantuvat
Kerrotaanpa nyt muutamia tosiasioita, joita miehet eivät yleensä halua myöntää ja joihin naiset usein haluavat olla usko158905Mitä sanoisit jos uskaltaisin
Avautua IRL ihan oikeasti? Mietin keinoja siihen koska en vain enää jaksa että meidän välit jatkuu näin. Tiedän ettet ha69894- 55820
- 62813
Farmi Suomi: Ari Koivunen tekee "ongelmallisen" päätöksen eläimille - Lloyd Libiso kieltää jyrkästi!
Oho, heti “kriisiä” pukkaa Farmilla! Uusi kausi starttaa tv:ssä torstaina. Jaksaako Farmi Suomi kiinnostaa? Lue lisää,14799