Väsynyt, masentunut ja yksin

Miehesi tekee YHTä työtä: hoitaa lasta työpäivän verran. Sinä teet kahta työtä. Sinulla ei ole vapaa-aikaa. Olet ilmiselvästi uupunut ja masentunutkin. Tarvitsisit apua ja tukea. Puhu vielä miehesi kanssa ja sano että nyt tämä on vakava juttu, nänen täytyy ottaa sinut tosissaan ja kuulla mitä sanot: sinä et jaksa enää.
Jos hän ei ota, menet lääkäriin ja hankit sairaslomaa, kerrot miten teillä oikeasti menee kotona, kerrot uupumuksestasi ja masennuksestasi.
Ja sitten menet nukkumaan jonkun ystävättäresi luo parina yönä. Puhut sitten uudelleen miehesi kanssa.
Jos miehesi on muuten hyvä ja kunnollinen, kannattaa yrittää säilyttää se suhde. Mutta ei sinun kustannuksellasi.
Soita ja pyydä apua, esim. Väestäliitolla on hyviä maksullisia perheterapeutteja, ev.lut.srk:lla maksuttomia (niihin on tosin pitkät jonot). Myös kunnalla lienee perheterapeutteja/perheneuvoloita.
Parisuhdeterapeutti/perheterapeutti ammatti-ihmisenä kuulee ja näkee uupumuksesi, ja jaksaa selittää sen miehellesi.

Jos et saa lepoa ja apua uupumukseesi, on vain ajan kysymys milloin katkeat niin että sairaslomasta tulee todella pitkä.

Hyvä että puhuit, edes täällä. Puhu samat asiat lääkärille, sitten perheneuvolaan. Ammatti-ihminen tajuaa että elät viimeisillä voimavaroillasi, ja ymmärtää tukea sinua.

Älä jää yksin asian kanssa.

yksi vaihtoehto on MLL:n lastenhoitajat...tietoa saat lisää netistä sivuilta www.mll.fi...saisit jonkun hoitamaan lastasi siksi aikaa että saisit itse levättyä kunnolla...esim..muutama tunti päivällä varmasti auttaisi...ovat varmasti luotettavia vaikka itselläni ei kokemusta ole ja sinun ei tarvitsisi huolehtia sillä aikaa...tai onko sinulla mahdollisuutta lähteä lapsen kanssa esim..vanhemmillesi?muille sukulaisillesi muutamaksi päiväksi..sinulla varmasti joku sukulainen tai ystävä jossakin on joka katsoisi lapsen perään kun sinä lepäät päivisin..vaikka parikin päivää varmasti helpottaisi..jaksamista

Hei! Kannattaisiko ihan ensiksi selvittää, onko kyse masennuksesta? Tilaa aika lääkäriin. Sitte näin pitemmällä tähtäimellä, niin olisiko mahdollista, että sinä jäät kotiin lapsen kanssa? Toki sekin on raskasta, ja itse kotona olleena välillä toivoin olevani töissä. Mutta siten pääsisit käymään lapsesi kanssa puistoissa, äiti lapsi kerhoissa yms.. joissa saisit tavata muita äitejä ja saattaisit saada uusia ystäviä, voisit keskittyä vaan lapseesi ja tavallisiin arkiasioihin, ei tarvisi ainakaan töiden vuoksi stressata ja heräillä..jäisi vähän muuhunkin aikaa. Mutta toivottavasti jaksat selvittää syyn jaksamiseesi, ja tsemppiä tulevaisuudelle:) Etkä todellakaan ole yksin näiden asioiden kanssa, niistä pitää vaan osata puhua, eikä hautoa mielessä, sitä pää ei tule kovin kauaa kestämään!!!

heippa! hae nopeasti apua, koska minusta tuo kuulostaa aivan masennukselta! mene esim. terv.keskuslääkäriin ja kerro tilanteesta, niin he laittavat sinulle lähetteen mielenterveystoimistoon. siellä pääset juttelemaan, saat ehkä lääkityksen ja he voivat auttaa sinua löytämään jonkun tahon josta saat lapsen hoitoapua. on myös olemassa erilaisia äiti-lapsi ryhmiä masentuneille, mutta ne toimivat yleensä vain isommissa kaupungeissa. mutta yksin et ole ja apua saat varmasti kun vain rohkeasti haet! ja tämä oli jo ensimmäinen askel kun avauduit tänne ja pyysit apua tätä kautta. Voimia sinulle!!!

Todella suuri voimahali. Tuttu tilanne, paitsi että minä olin se, joka oli kotona aina ja aina. Kunnes aloitin opiskelut viime syksynä ja nyt asiat on valoisammat, ei turhaa äkäilyä ipanoille ja molemmat lapset (4- ja 2-v) meni päiväkotiin. Kaksivuotiaan voi hyvin jo laittaa vieraalle hoitoon, riippuu tietenkin lapsesta.

Mä en alkuunsa jotenkin luottanut vieraaseen hoitoon (äiti osaa, jaksaa paremmin) mutta asiat meni niin synkäksi että äiti ei tosiaankaan enää ollut paras vaihtoehto lapselle.

Lisäksi sun olisi hyvä tajuta että sä olet parasta lapsellesi, mutta jokainen tarvitsee lepoa riittävän määrän, äidinrakkaus ei kelpaa levoksi. En tiedä tosin lisäiskö lapsen päiväkotiin laittaminen sun levon määrää, mutta miehesi olisi hyvä ottaa sinut huomioon paremmin. Jokainen perhe voi niin hyvin kuin sen äiti.

Voin kuvitella tilanteesi,sillä itse olen yhden laspen yksinhuoltaja ja on todella rankkaa kun töiden jälkeen täytyy jaksaa tehdä kotityöt,leikkiä lapsen kanssa.Koskaan ei voi hengähtää sillä ei ole ketään kuka olsi lapsen kanssa.Olen ollut välillä masentunut,mutta sitten olen tajunnut taas alkaa huomioimaan itseäni eli käymään lenkillä ja ottamaan aikaa itselle.Voitko viedä välillä lapsen esim,mummolaan jos haluat omaa aikaa töiden jälkeen?
Tärkeintä on hoitaa itseäsi ja saada itsesi onnelliseksi niin sitten jaksat olla hyvä äiti lapsellesi.

Hei, olipa hienoa,että sait purettua ajatuksiasi meille muille luettavaksi.Ihan itku tuli itelle,kun sitä luin.
Meillä tilanne tämä,että miheni ja minä käydään töissä,lapsemme pian 4v,on hoidossa.Kumpikin ollaan vuorotöissä,joten mulla on pääasiassa iltaa ja viikonloppuja.Mä en tiedä,mut mulle vaan tullu ongelmaks se,että olen aina töissä,kun perheen pitäis olla yhdessä.Sitten nämä mennä vipeltävät kaiket illat kyläilemässä milloin missäkin.No mieheni on myös hyvä hoitaja ja lapsi pääseekin ajoissa nukkumaan,mutta silti olen niin väsynyt siihen kiukutteluun mitä lapseni sitten harjoittaa minuun.Olen yrittänyt sanoa,että ei aina pitäisi mennä ja tulla,vaan olla ihan vaan kotona.Hän ei vaan kestä olla,nytkin hän lähti yksin kauppaan ilmoitti tekstarilla,et käy samalla jonku puhelinta katsomassa,kun siinä on jotain vikaa.Se on ihan sama kuka soittaa,mutta mentävä on.Milloin on mummon kaupassa käynti tai jonku pyörän korjaus yms.Sit kun ihmiset on huomannu että se tulee apuun niin kyllähän niitä hommia riittää.

Mua on ahistanu jo jonkun aikaa ja nytkin olen sairaslomalla,en vaan jaksa.Töissä pitää juosta kotona pitää juosta jne.Olen miettiny kotiin jäämistä,mutta eihän sitä rahaa nyt jatkuvasti tuu jos en suostu mitään tekemään.No olen kyllä raskaana ja odotankin sitä äitiyslomaa,mutta aika matelee.

Mikä huvittavinta tässä asiassa on,on se että äitini asuu samassa pihassa,mutta ei auta.On kyllä nähnyt varmasti väsymykseni,mutta apuja ei tuu edes pyydettäessä.Ihme jahkailua ja mulkoilua,kun jotakin puhuu.

Miks äideille ei makseta kunnon palkkaa lastensa hoidosta,mistä maksettais myös verot ja eläke..?Ei tarvis aina ressata.

kiitos kun luitte.;)

ja muillakin väsyneillä äideillä kyse muusta kuin väsymyksestä.Masennus? Tulee vain mieleen, että miksi nykyään jaksaminen on koitoksella jo yhdenkin lapsen kanssa - ainakin aika usealla.
Toisaalta tiedän äitejä, joilla on neljä tai useampia lapsia ja eivät valita.

Puhumattakaan ajoista muutama vuosikymmen sitten.Töitä aivan eri malliin ja kotona vielä lapset(3)ja kotityöt. Miehellä omat menot ja työt, eikä ikinä tullut mieleen valittaa.En edes muista mitään henkistä väsymystä, muuta kuin ruumiillisen väsymyksen ja hyvin nukutti.
Apua pitää hakea, jos jaksamisen kanssa on vaikeaa. Perheneuvola tulee mieleen.

Minua pisti silmään, ettet saa kunnolla nukuttua. Unettomuus on pahinta mitä voi olla. Jos menne koko yö pilalle, menee päiväkin. Syyt voivat olla ihmissuhteissa, voi olla kipuja tai huono sänky. Unilääkkeet kuitenkin kannattaa aloittaa, kun valvottuja öitä on. En tarkoita jatkuvaa käyttöä, vaan tarpeenomaista ! Aloita luontaistuotteella, Serpicum muistaakseni. saa apteekista, myös melatoniini voi auttaa. Itse käytän joskus lääkärin määräämiä unilääkkeitä. muista noudattaa annostusta ja käytä vain silloin kun mies on kotona. Kerro aina miehellesi. Tietää yöllä hoitaa lasta jos tarvitsee.