Yhdessä englanninkielisessä artikkelissa sanottiin, että ssri-lääkkeistä tulee luukatoa. Onkohan tämä lääkärien tiedossa? Miksiköhän lääkärit näistä riskeistä huolimatta suosivat niin paljon nykyään ssri-lääkkeitä? Eikö se olisi jo kyllin suuri syy luopua niiden käytöstä? Vai onko se niin hyvä bisnes, ettei kannata ja nehän sitovat ihmiset niin lujasti riippuvaisuuteen, että vaatii raudanlujaa tahtoa ja vuosien työtä, että niistä pääsee eroon. Olisikohan jollakin lääkärillä jotain kommentoitavaa tähän. Itse en ole lääkäri, mutta varsin paljon näitä asioita tutkinut.
SSRI-lääkeistä luukatoa
Tohtori David Goltzmanin johtamat tutkijat seurasivat viisi vuotta 137 SSRI-lääkkeiden käyttäjää ja vertasivat heidän luunmurtumariskiään 5 000 kaltaistettuun henkilöön, jotka eivät syöneet lääkkeitä. SSRI-lääkkeiden käyttäjillä oli kaksinkertaisesti luunmurtumia odotusarvoon nähden. Joka kymmenes lääkkeitä käyttävä sai luunmurtuman, usein vähäisen kaatumisen seurauksena, tutkijat kirjoittavat sisätautilääkäreiden ammattilehdessä Annals of Internal Medicine.
"Ratkaisevaa ei ole luumassan suuruus vaan laatu", Goltzman sanoo Reutershealthin haastattelussa 22.1.2007. SSRI-lääkkeet lisäävät synapsien serotoniinin määrää, mutta samalla lääkkeet heikentävät luuston rakennetta, hän selvittää. Lääkkeet vaikuttavat haitallisesti luusolujen esiasteisiin, osteoblasteihin. Seurauksena on luuston heikko rakenne ja luukato.
"Minusta SSRI-lääkkeiden käyttäjien tulisi olla tietoisia tästä [sivuvaikutuksesta]. Ihmisten pitäisi tietää, että lääkkeiden käyttäjien elintavat - terveellinen kalkkia sisältävä ruokavalio, D-vitamiini, liikunta, tupakoinnin välttäminen - ovat tärkeitä", Goltzman sanoo.
Hän suosittaa luuntiheyden mittaamista ennen SSRI-lääkkeiden aloittamista, eritoten jos henkilöllä on jo ennen ollut vähäisestä vammasta tullut luunmurtuma. Goltzmanin mukaan nyt pitäisi alkaa tutkia SSRI-lääkkeiden yhteyttä myös nuorempien luustoon.
Richards JR, Papaiannou AQ, Adachi J et al. for the Canadian Multicentre Osteoporosis Study (CaMos) Research Group. Effect of Selective Serotonin Reuptake Inhibitors on the Risk of Fracture. Arch Intern Med. 2007;167:188-194
SSRI-lääkeistä luukatoa
Tohtori David Goltzmanin johtamat tutkijat seurasivat viisi vuotta 137 SSRI-lääkkeiden käyttäjää ja vertasivat heidän luunmurtumariskiään 5 000 kaltaistettuun henkilöön, jotka eivät syöneet lääkkeitä. SSRI-lääkkeiden käyttäjillä oli kaksinkertaisesti luunmurtumia odotusarvoon nähden. Joka kymmenes lääkkeitä käyttävä sai luunmurtuman, usein vähäisen kaatumisen seurauksena, tutkijat kirjoittavat sisätautilääkäreiden ammattilehdessä Annals of Internal Medicine.
"Ratkaisevaa ei ole luumassan suuruus vaan laatu", Goltzman sanoo Reutershealthin haastattelussa 22.1.2007. SSRI-lääkkeet lisäävät synapsien serotoniinin määrää, mutta samalla lääkkeet heikentävät luuston rakennetta, hän selvittää. Lääkkeet vaikuttavat haitallisesti luusolujen esiasteisiin, osteoblasteihin. Seurauksena on luuston heikko rakenne ja luukato.
"Minusta SSRI-lääkkeiden käyttäjien tulisi olla tietoisia tästä [sivuvaikutuksesta]. Ihmisten pitäisi tietää, että lääkkeiden käyttäjien elintavat - terveellinen kalkkia sisältävä ruokavalio, D-vitamiini, liikunta, tupakoinnin välttäminen - ovat tärkeitä", Goltzman sanoo.
Hän suosittaa luuntiheyden mittaamista ennen SSRI-lääkkeiden aloittamista, eritoten jos henkilöllä on jo ennen ollut vähäisestä vammasta tullut luunmurtuma. Goltzmanin mukaan nyt pitäisi alkaa tutkia SSRI-lääkkeiden yhteyttä myös nuorempien luustoon.
Richards JR, Papaiannou AQ, Adachi J et al. for the Canadian Multicentre Osteoporosis Study (CaMos) Research Group. Effect of Selective Serotonin Reuptake Inhibitors on the Risk of Fracture. Arch Intern Med. 2007;167:188-194
Vastaukset 14
Vanhimmat
Johtuuko luun haurastuminen masennuksesta ja siitä seuraavasta liikunnan puutteesta vai lääkkeestä? 137 ihmistä on käsittämättömän pieni otos; kuvitellaan että sattumalta tulee kaksi luunmurtumaa yhden sijaan. Mitä tästä voidaan päätellä. EI YHTÄÄN MITÄÄN! Älä käsitä väärin, on hyvä kyseenalaistaakin asioita. Mietipä kuinka monta tuhatta itsemurhaa lääkkeillä on estetty? Siinä ei yksi luunmurtumaa miljoonaa hoidettua kohden ole mitään.
Sanoit puolustukseksi, että itsemurhia on estetty psyykenlääkkeillä. Mielestäni asia on asiaan perehtymättömän lääkärin tietämättömyyttä tai sitten lääketeollisuuden manipulaatiota. On aivan selvää lukemattomien tutkimuksien näytöllä, että serotoniinilääkkeet aiheuttavat itsemurha-ajatuksia. Miten voit väittää, että ihmisiä on pelastettu itsemurhilta. Väittäisin pikemminkin päinvastoin. Luepa esimerkiksi seuraava tutkimus:
Kanadalaisen psykiatri David Juurlinkin tutkimus paljastaa, että ikääntyvien ihmisten masennuksen hoitoon määrätyt SSRI-lääkkeet lisäävät itsemurhan riskiä viisinkerroin. Juurlink toimii tutkimuslaitoksessa nimeltään Institute for Clinical Evaluative Sciences (ICES). Hänen mukaansa lääkärit määräävät lääkkeitä aivan liian heppoisin perustein eivätkä seuraa riittävän tarkasti potilaansa vointia.
Tutkimus käsitti 1.2 miljoonaa 65-vuotiasta tai sitä vanhempaa Ontarion asukasta, joiden lääkereseptit tutkittiin vuosilta 1992-2000. Ensimmäisen kuukauden sisällä SSRI-reseptin (Prozac, Zoloft, Effexor) saamisesta itsemurhat lisääntyivät 5-kertaisesti verrattuina muita masennuslääkkeitä käyttäviin potilaisiin. Lisäys ei siten johtunut itse taudista, vaan lääkkeistä, tulkitsevat tutkijat. Lääkäreiden tulisikin seurata tarkemmin potilaitaan ensimmäisenä kuukauden aikana reseptin kirjoittamisen jälkeen, sanoo Juurlink. Kuukauden kuluttua itsemurhan riski näyttää vähenevän.
Aikaisemmissa tutkimuksissa on osoitettu SSRI-lääkkeiden lisäävän lasten ja nuorten itsemurhia, mutta ikäihmisten tutkimuksia ei juuri ole julkaistu, Juurlink toteaa. Lääkkeet saattavat olla tarpeen vakavien masennustapausten hoidossa, mutta niitä määrätään usein liian kevyin perustein.
Masennuslääkkeiden käytöstä käydään vilkasta väittelyä, puolesta ja vastaan. Eräät psykiatrit ovat huolestuneita sitä, että itsemurhia tekevät usein myös sellaiset potilaat, jotka eivät käytä lääkkeitä. Nämä psykiatrit pitävät masennusta alihoidettuna sairautena.
Lähde Medical News 3.5.2006.
ylipäätänsä enemmän itsemurhia eikä lääkitys tietystikään poista tätä mahdollisuutta. Viisinkertaisesi verrattuna tavalliseen väestöön? Mutta kohortti ei ole neutraali jos toisessa ryhmässä on masentuneet ja toisessa ei-masentuneet! Ymmärrätkö tutkimuksen virheellisyyden? Tunnenttuna haittavaikutuksena on että lääkkeen aloitusvaiheessa riski lisääntyy koska lääkitys vaikuttaa serotoniinaineenvaihduntaan. On olemassa satoja tutkimuksia jotka todistavat aivan päinvastaista mitä tuo tutkimus! Asiallista keskustelua olen valmis käymään asiasta.
"Mielestäni asia on asiaan perehtymättömän lääkärin tietämättömyyttä tai sitten lääketeollisuuden manipulaatiota"
-olen asiaan perehtynyt ja ei ole mitään yhteyksiä lääketeollisuuteen. Tämä siis kumoaa argumenttisi täysin!
Kyllä, masennuslääkkeet nostavat hetkellisesti itsemurhatodennäköisyyttä. Mutta niin tekee pelkkä terapiankin.
Tämä johtuu siitä, että sekä lääkkeet, että terapia parantavat toimintakykyä ennen kuin alkavat nostaa mielialaa. Eli masentunut ihminen, joka haluaa tappaa itsensä, mutta ei vaan kykene, koska masennus on vienyt kaiken toimintakyvyn, saa ensin takaisin kyvyn toteuttaa itsemurha-ajatukset ennenkuin itsemurha-ajatukset häviävät.
Tämä on tiedetään ja siksi masentuneiden ihmisten hoitaminen tavalla tai toisella tulee aina tehdä lääkärin huolellisessa seurannassa. Itsemurha ei johdu lääkkeistä, vaan masennuksesta.
Hyvä on tajuta, että hoitamaton masennus tappaa ennenpitkää: jossain vaiheessa ihminen saa aikaiseksi, hoidottakin. Se on vain ajan kysymys.
Lääkkeillä pelastetaan ihmishenkiä.
Masennuslääkkeet pelastivat minut elämälle, palauttivat työkyvyn ja ilon. Ilman niitä olisin varmasti kuollut tai elänyt loppuikäni kuilun pohjalla.
Minulla ne eivät toimineet. Veivät todella syvään pimeyteen. Pääsin ylös pimeydestä vasta lääkkeet lopettamalla. Hienoa, että sinua ne ovat auttaneet. Kuinka sitten lääkäri voisi nähdä, että joku syö masennuslääkkeitä turhaan? Se on todella vaikea kysymys. Mielestäni masennuslääkkeiden syömisessä pitäisi olla joku takaraja, josta ei kannattaisi lääkitystä jatkaa. Jos lääkkeet eivät jonkun kohdalla toimi, niin turhaan niitä sitten syötetään.
tulla tutkimuspöytiensä takaa lähemmäksi potilaitaan. Esimerkiksi todellista tutkimustyötä tekisi sellainen lääkäri, joka alistuisi ennen tutkimuksen aloittamistaan esim. kymmeneksi vuodeksi muutaman vahvan psyykenlääkkeen käyttäjäksi. Sanon tämän ihan vakavalla naamalla. Ei niistä lääkkeiden todellisista vaikutuksista muuten tiedä.
Kun olen näitä asioita vuosia oman pöytäni takana tutkinut lopetettuani psyykenlääkkeet monen vuoden käytön jälkeen ja huomattuani, että sain elämäni takaisin, olen ihmetellyt masennuslääketutkimusten ristiriitaisuutta. Aluksi pääni meni aivan pyörälle.
Eniten minua kuitenkin hämmästytti masennukseen liittyvien tietojen
ristiriitaisuus muihin lähteisiin. Euroopan lääkearviointikomitea on
jo 2004 tutkimuksissaan tullut siihen tulokseen, ettei ssri-lääkkeiden käyttö ole yleisesti hyväksyttävää lapsilla ja nuorilla, eikä edes miedointa
masennuslääke fluoksetiinia suositella lääkkeen tuotetiedoissa alle 18 v.
Erityisesti paroksetiini on todettu haitalliseksi ja se on useimpien muiden
ssri-lääkkeiden tavoin bannattu Britanniassa kokonaan lapsilta ja nuorilta.
http://www.poliklinikka.fi/?page=7503584&id=7712074 Lääkekasvatus
sivuilla oletettiin maallikoilla olevan virheellisiä ennakkokäsityksiä
" onnellisuuspillereistä." Sivustolla vakuutettiin, ettei tarkoitus ole edistää
lasten itsenäistä lääkkeiden käyttöä, eikä sivusto ole kaupallinen. Silti se
oli proviisorien lanseeraama idea ja Apteekkariliitolla lienee osansa hankkeessa
lapsille koska kliinisten testien tekeminen lapsilla on eettisesti arveluttavaa.
välillä. Ei kai kukaan turhaan lääkkeitä syö.
Henkilökohtaisesti itse ainakin söin turhaan masennuslääkkeitä. Ne aiheuttivat sanoin
kuvaamattoman vaikeita sivuoireita mm. psyykksiä, fyysisiä, emotionaalisia, yms sivuoireita. Koko maailmankuvani järkkyi, mutta löysin ilon ja onnen takaisin, kun lopetin kaikki psyykenlääkkeet. Nykyään olen jo vuosia elänyt tasapainoista elämää perheenisänä työssä käyden ja vastuuni hoitaen. Söin siis psyykenlääkkeitä turhaan. Tämä oli siis minun kokemukseni. Jokainen päättäköön elämästään. Nykyään tulen toimeen kalaöljyllä, karnosiinilla ja e-epalla. En ole niistä riippuvainen, mutta käytän niitä, koska niistä on hyötyä, toisin kuin psyykenlääkkeistä.
Mutta sinun täytyy ymmärtää että suurin osa masennuslääkkeen syöjistä saa todellista apua ja olisi epäinhimillistä kieltää lääkitys. Ei SSRI lääkkeistä voi jäädä riippuvaiseksi toisin kuin joistain muista psyykelääkkeistä. Mutta hyvää kevättä ja älä näe mailmaa liian mustavalkoisena.
vaan sullekin. Kävin todellakin psyykenlääkkeiden kanssa sellaisen koulun, etten toivo kenellekään. Olen iloinen siitä, että olen löytänyt elämälleni uuden suunnan ja uudet haasteet. Kaikkea hyvää myös sinulle.
Hieno homma, että oot saanut elämäsi kuntoon, ja ajat heikompien puolia näillä kysymyksiä herättävillä asioilla!!
Minä ainakin sain toivoa, että aurinko paistaa joskus varmaan täälläkin..
Reilut 3 vuotta sitten lopetin kaikki mielialalääkkeet ja rauhoittavat, koska ne todellakin muuttivat persoonaani..
Ja ilmeisesti kärsin vieläkin lääkkeiden aiheuttamista haitoista.. Eli mm.neurologisia oireita (tasapainovaikeuksia, vapinaa, voimien heikentymistä, päänsärkyjä, puheen takeltelua, piilokarsastus).. ja tämä on vain osa oireiluista.. en jaksa kaikkia luetella..
Oireilusta huolimatta uskon, että joskus oireilun syy selviää lääkäreillekin.. Ms-tautina tutkittiin.. ei ollut se..
Minä sain taas vähäksi aikaa tarpeeksi lääkäreistä, kun kävin päänsärystä taas lääkärissä, sanoi sen olevan jännityspäänsärkyä, ja määräsi siihen triptyliä 10mg.. Eli jätän väliin ja kärsin säryn mielummin kun aloitan taas lääkerumban..
Kun alunperinkin lopetin lääkkeet juuri niiden haittavaikutuksien vuoksi 3 vuotta sitten, ja kärsin päänsärystä jo tuolloin, olisi sentään luullut, että se hevoskuuri olisi poistanut päänsärynkin jo tuolloin..!! Vaihdoin muuten myös paikkakuntaa päästäkseni uuteen alkuun tuolloin..
Liika on liikaa lääkkeissäkin!!
Olen iloinen, että vielä löytyy taistelijoita elämisen arvoisen elämän puolesta. Ihmisiä, jotka etsivät elämää itseään. Siihen liittyvät myös kivut ja koko tunteiden sakaala.
tehdä lääketieteellisiä kokeita elävillä aikuisilla syöttämällä heille aineita, joista on olemassa kahdenlaisia tieteellisiä tutkimuksia a) ne auttavat b) ne ovat myrkkyjä. Molempien tutkimuksien asiantuntijat ovat lääkäreitä