Mikä ero on teonsanoilla "ampua" ja "ammuskella"? Tuntuu ainakin minusta tosi pahalta, kun tiedotusvälineet ja virkamiehetkin ovat puhuneet näiden järkyttävien tapahtumien yhteydessä nimenomaan "ammuskelusta", mm. "ammuskeluvälikohtaus" jne.
Jos "luen", teen sen tarkoituksella ja sata lasissa, mutta jos "lueskelen", teen sitä huvikseni, siinä sivussa muiden mukavien hommien ohessa.
Eihän näissä massamurhissa voi olla kysymys tuosta jälkimmäisestä vai onko? Eli oliko Jokelassa ja Kauhajoella kysymys mielestänne "ampumisesta" vai "ammuskelusta"?
Jos "luen", teen sen tarkoituksella ja sata lasissa, mutta jos "lueskelen", teen sitä huvikseni, siinä sivussa muiden mukavien hommien ohessa.
Eihän näissä massamurhissa voi olla kysymys tuosta jälkimmäisestä vai onko? Eli oliko Jokelassa ja Kauhajoella kysymys mielestänne "ampumisesta" vai "ammuskelusta"?
Vastaukset 23
Vanhimmat
ero on sanoilla "järkyttävä" ja "tapahtuma" tai "järkyttävä tapahtuma" tai "olen hiukan lueskellut lehtiä"?
On todella kivaa tarkastella ihmisten aivojen toimintaa heidän suoltamiensa kirjoitusten pohjalta.
Olisiko oikea osasto jokin lääketiede tai psykiatria?
Suomeksi sanotaan joukkomurha.
Eikö suomen kielessäkin sanota ihmismassa? Taitaa olla väärin, kun niin sanotaan. Massa on minusta joku möhkäle niin kuin savi. Ihmiset ovat yksilöitä.
Ei liity aloituksen kysymykseen, mutta miksi toisella paikkakunnalla ollaan sisällä (Jokelassa) ja toisella päällä (Kauhajoella)? Lisäesimerkkejä: Helsingissä, Espoossa, Turussa, Vantaalla, Tampereella, Kemissä, Rovaniemellä.
Vieläkin oudompi on paikkakunta, joita on oikeasti monta: Ikaalisissa. Paikka on siis oikeasti Ikaaliset. Tuollaisia on muitakin.
Paikannimien taipumisesta milloin sisä- ja milloin ulkopaikallissijoissa on ollut tällä palstalla puhetta jo x kertaa.
Suomen kieli nyt vain antaa mahdollisuuden molemmille taivutustavoille, ja aikojen saatossa niistä jompikumpi on kullakin paikkakunnalla noussut vallitsevaksi! Nimestä voi ulkopuolinen vain harvoin päätellä oikean taivutustavan – se on yksinkertaisesti tiedettävä kokemusperäisesti.
On tapauksia, joissa kumpikin taivutus on mahdollinen – ja on tapauksia, joissa ne tarkoittavat eri asiaa.
Jokainen sotkamolainen ymmärtää kysymyksillä ”lähdettäiskös Vuokattiin?” ja ”lähdettäiskös Vuokatille?” olevan eroa pari kilometriä vaakasuorassa ja 150 metriä pystysuorassa suunnassa.
Ritva Kauppinen on tästä aiheesta julkaissut paksuhkon kirjankin "Alastarolla Ylistarossa". Luulisin, että perustuu vallalla oleviin yleisiin käytäntöihin. En tiedä, mutta hyvä mielestäni on hyvä kirja. Monasti olen kirjahyllystäni sitä kaivellut, jos on ollut epävarmuutta paikkakuntien nimien taivutuksista.
jos rakastaa tai rakastelee.
Tai onko harrastaja vai harrastelija. On käsite 'harrastaa seksiä', mutta kuka ilmoittaa sen työpaikkahaastattelussa harrastuksia kysyttäessä? Vieläpä olevansa harrastelija kyseisessä toiminnassa?
Laki tuntee termin 'harjoittaa haureutta', entä 'harjoitella haureutta'? Rangaistaanko siitä?
Ammuskella voi vaikka huvinpäiten ilmaan, mutta ampua... en tiedä
mielestäni kyseessä nimenomaan ampuminen. Ammuskelu on, kuten esititkin, jotenkin vähemmän tavoitteellista kuin ampuminen.
Verbeistä käytetään suomessa "ammuskella"-sanan kaltaisia frekventatiivisia tai kontinuatiivisia muotoja, jos tekeminen on toistuvaa tai jatkuvaa, esim. "salailla" tai "etsiskellä". Usein frekventatiivin ja kontinuatiivin käytöllä on myös pejoratiivinen, väheksyvä merkitys, vrt. "juoksennella", "lauleskella".
Asiasta kiinnostuneet lukekoot
http://www.kotikielenseura.fi/virittaja/hakemistot/jutut/1975_153.pdf
mielenkiintoiselta.
Onko noilla termeillä ihan kotimaisia nimiä?
Tapella? Onko tappaa-verbin frekventatiivi vai kontinuatiivi? Ovatko joukkomurhaajat eivät vain tappajia vaan peräti tappelijoita?
Kamppailla? Onko kampata-verbin frekventatiivi vai kontinuatiivi?
En ole moisista kuullut saatikka niitä nähnyt. Kun tuumiskelin asiaa, niin käyttökelpoisilta vaikuttivat termit toistumo ja jatkumo. Silloin puhuttaisiin toistumo- ja jatkumoverbeistä, toistumo- ja jatkumotyyppisistä verbeistä tai peräti toistumo- ja jatkumoteonsanoista.
Ampumisessa tähdätään, ammuskelussa ei.
ammuskella on epämääräinen monikko, siis tuntematon määrä lukuisia laukauksia.
Lehmä ammuu, sanotaan. Joskus lehmien saattaa kuulla ammuskelevan silloin tällöin, epämääräisen toistuvasti.
Vaiko eikö?
Nautaeläinten ammunnoista on ainakin otettu mallia ja nimi laitteeseen nimeltä nautofoni.
”Matalat äänet kuuluvat kauas ja sen vuoksi esim. laivojen sumusireenit ja saariston kiinteät sumusireenit eli nautofonit lähettivät käheää 150-300 Hz:n ääntä. Se kuului jopa 50 km:n päähän. Viimeinen nautofoni Ahvenanmaalla lopetti v. 1993.”
http://www.aanipaa.tamk.fi/taajuu_1.htm
Tiedän erään puolustusvoimiemme prikaatin harjoittelevan ammuntaa / harjoittavan ammuntoja tietyllä alueella, useamman peninkulman päässä varuskuntakaupungista.
Tunnen myös siviilimiehen, paikallisen maanviljelijän, joka on palkattu töihin tuolle harjoitusalueelle. Metsänhoitoa, polttopuuhuoltoa, lumitöitä ja sen sellaista.
Pestin saadessaan mies lopetti lypsykarjan pidon. Elikot saivat ”kävellä korkealaitaiseen” ja ammunta navetassa lakkasi.
Tuossa tuli esille sana ”peninkulma”. Se on tunnetusti muuntunut sanoista ”penin kuuluma”. Peni on ollut Mustin tapaan varsin yleinen koiran nimi, melkeinpä siis koiran synonyymi. Koiran haukun on sanottu kuuluvan tyynessä säässä jopa 10 kilometrin päähän ja siitä nimi.
Tuolla mainitsemallani siviilimiehellä on pystykorvakoira nimeltä Murre. Se on siinä mielessä nimensä ja rotuominaisuuksiensa vastainen otus, ettei sen kuule juuri koskaan haukkuvan tai muutenkaan ääntelevän – ei murteella sen koommin kuin koirien kirjakielelläkään!
Pystykorvat eivät taida haukahdella enää tuolla ammunta-alueellakaan; ovat korvautuneet jo nykyaikaisemmilla kiväärikaliiperisilla aseilla. Pystykorvalla olen itse omat ammuntani aikoinani suorittanut – silloisessa Suomen suurimmassa varuskuntakaupungissa, jossa ei ole nykyisin jäljellä juuri mitään sotilaallista toimintaa.
Vanha suomalainen peninkulma oli noin 6 kilometriä. Ruotsalaiseen, reilun 10 kilsan peninkulmaan, siirryttiin vuonna 1655.
Kiitos asiallisesta täsmennyksestä!
Wikipediakin asiasta näkyy tietävän: http://fi.wikipedia.org/wiki/Peninkulma
Ruotsalaisten 10 km = mil (peninkulma) saattaa muunkielisillä sekaantua mailiin helpostikin. Asiaa ei auta sekään, että anglosaksimaailman maili on eri pituinen maalla (1.609 m) ja merellä (1.852 m). Jälkimmäistä me typerät suomalaiset lammikkolaivurit kutsumme vielä virallisissa yhteyksissä meripeninkulmaksi ja arkipuheessa pelkäksi mailiksi!
Pentinkulma oli ainakin jossakin Pohjantähden (Polaris, α Ursae Minoris, Pienen karhun kirkkain tähti) alla, mutta kukapa tietäisi Pentin kulman? Suurehan liitettiin herkästi Jörniin, ainakin nuorempana.
Yksi sana jäi puuttumaan:
> Pentinkulma oli ainakin jossakin Pohjantähden...
=> Pentinkulma oli ainakin jossakin kirjallisuudessa Pohjantähden...
Ajatukseni ovat tarpeeksi sekavia muutenkin; niitä ei tarvitsisi tuollaisilla hulimattomuusvihreillä korostaa!
Pohjalaiset olivat matkalla Helsinkiin osallistuakseen talonpoikaismarssiin ja joutuivat pysähtymään Pentinkulmalla, kun autosta puhkesi rengas. Paikalle sattui Kankaanpään Elias, jolta tiedusteltiin, kuinka paljon oli matkaa Hämeenlinnaan. "Satakunta virstaa", oli Eliaksen vastaus. Tästä hyvästä lapualaiset mukiloivat Eliaksen, mokoman "marksilaasen".