Jakobsonin ja Lipposen virheet

Tiedossa on varsin hyvin nuokin tapahtumat, mutta pitäähän sitä joku päästää pätemäänkin. Yleensä tällaisiin ei tahdo tulla kommentteja, ellei kohdalle satu joku asiaa tarkemmin tunteva henkilö.

Toki olisin voinut rajata aiheen koskemaan pelkkää Kannasta tai Ilomantsin tasaa.

Kuhmosta ja Saunajärven motista on tuolla aika pitkästi juttua:

http://www.kuhmo.fi/alltypes.asp?d_type=5&menu_id=601#

http://fi.wikipedia.org/wiki/Moskovan_välirauha

Moskovan välirauha on nimitys toiselta puolen Neuvostoliiton ja Ison-Britannian ja toiselta puolen Suomen väliselle, jatkosodan päättäneelle, aseleposopimukselle, joka allekirjoitettiin 19. syyskuuta 1944. Sotatoimet olivat päättyneet jo 4. - 5. syyskuuta 1944.

aloittaja kirjoitti:

Tiedossa on varsin hyvin nuokin tapahtumat, mutta pitäähän sitä joku päästää pätemäänkin. Yleensä tällaisiin ei tahdo tulla kommentteja, ellei kohdalle satu joku asiaa tarkemmin tunteva henkilö.

Toki olisin voinut rajata aiheen koskemaan pelkkää Kannasta tai Ilomantsin tasaa.

Kuhmosta ja Saunajärven motista on tuolla aika pitkästi juttua:

http://www.kuhmo.fi/alltypes.asp?d_type=5&menu_id=601#

Kuhmosta ja Saunajärven motista on tuolla aika pitkästi juttua:

http://www.kuhmo.fi/default.asp?link=601

Ryssä istui moteissa maan alle kaivautuneena ja nälissään. Kuhmossa ne todellakin sinnitteli sodan loppuun saakka vikka suomalaiset antoi niille tykillä päähän ja persiisiin.

"kun summa petti"

Tämä on ihan pihalla... ei keksinyt yhtään mitään.

Montakos kaupunkia Suomi menetti 1940 Moskovan pakkorauhassa?

sori vaan kirjoitti:

"kun summa petti"

Tämä on ihan pihalla... ei keksinyt yhtään mitään.

Montakos kaupunkia Suomi menetti 1940 Moskovan pakkorauhassa?

Viipuri, Käkisalmi ja Sortavala.

Vastauksen antaja kirjoitti:

Viipuri, Käkisalmi ja Sortavala.

>Viipuri, Käkisalmi ja Sortavala<

Väärin! Kyseessä on perinteinen kompa: HANKO oli se neljäs kaupunki!

Hankomies kirjoitti:

>Viipuri, Käkisalmi ja Sortavala<

Väärin! Kyseessä on perinteinen kompa: HANKO oli se neljäs kaupunki!

Eikös se vuokrattu? Eihän liiketoimintaa harrastava asunnonomistajakaan menetä assuntoaan vuokratessaan sen maksavalle vuokralaiselle. Ei Neuvostoliittokaa menettänyt Saimaan kanavaa tehdessään vuokrasopimuksen Suomen kanssa.

Utelias kyselijä kirjoitti:

Eikös se vuokrattu? Eihän liiketoimintaa harrastava asunnonomistajakaan menetä assuntoaan vuokratessaan sen maksavalle vuokralaiselle. Ei Neuvostoliittokaa menettänyt Saimaan kanavaa tehdessään vuokrasopimuksen Suomen kanssa.

sotilastukikohta. Kaukkaa hait verttaukssesi.

TOTTA vieköön, niin tekikin!

Mutta ei taistellen, muista se!

Kerro vielä se marssietäisyys syksyltä 1944, jolla ne venäläiset seurasivat vetäytyviä suomalaisia.

Pitää muistaa, että suomalaiset vetäytyivät vasta Moskovan välirauhansopimuksen ehtojen mukaisesti ja sen solmimisen jälkeen, eikä heti aselevon jälkeen.

Miettiessäsi sitä etäisyyttä voit samalla tutustua tuohon alla olevaan...




"Pyhän isämme" opetuksia:

"Lenin lahjoitti Suomelle itsenäisyyden ja Stalin rauhan"

Tämä on syytä muistaa aina, kun puhutaan "pyhän isämme" tekemisistä!

Urho Kekkosen radiopuhe 6.3.1953 Stalinin kuoleman johdosta


http://antifasistit.blogspot.com/2009/01/suomen-pministerin-urho-kekkosen.html

Kuuntele samalla pyhän isän kaihoa täynnä oleva puhe:

http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=7&t=&a=1068

Urho Kekkosen puhe 06.03.1953 kesto: 11.29 (Audio)


Urho Kekkosen radiopuhe 6.3.1953

"Suomalaiset radiokuuntelijat!

Keskiviikkona aamupäivällä saapunut sanoma Neuvostoliiton pääministerin generalissimus Josif Vissarionovitš Stalinin sairastumisesta oli sisällöltään ja sävyltään niin vakava, että tänään annettu virallinen tieto generalissimus Stalinin kuolemasta ei ollut odottamaton. Kun aivan äskettäin Stalinin tavanneet ulkomaiset diplomaatit olivat kertoneet hänen aivan erinomaisesta terveydentilastaan, on tieto hänen poismenostaan tullut maailmalle yllättävänä.
Stalinin maailmanhistoriallinen merkitys on jokaiselle nykypäivän ihmiselle kiistämätön tosiasia. Niidenkin, jotka eivät omaksu sitä maailmankatsomusta, jonka nerokas ja menestyksellinen johtaja Stalin on ollut, täytyy myöntää, että Neuvostoliiton taloudellinen kehitys takapajuisesta maatalousmaasta voimakkaaksi nykyaikaiseksi teollisuusmaaksi ja toiseksi johtavaksi maailmanvallaksi on ollut todellinen jättiläissuoritus. Se on tapahtunut Stalinin johdon alaisena, ja hänen työnsä ei ole rajoittunut ainoastaan suurten linjojen suunnittelemiseen ja toteuttamiseen, vaan se on ulottunut varsin pieniin yksityiskohtiinkin, jonkalaiset hän tiesi tärkeiksi kokonaisuuden onnistumiselle.
Se feodaalivalta, joka tsaarien aikana vallitsi, ei olisi kyennyt luomaan varsinaiselle kansalle sitä sivistyksellistä, yhteiskunnallista ja taloudellista nousua, mikä Neuvostoliitossa on tapahtunut. Ja kuinka paljon suurempi se olisikaan ollut, jollei Saksan hyökkäys olisi tuhonnut niin suunnattomasti siitä rakennustyöstä, mitä Neuvostoliitossa erityisesti 1930-luvulla suoritettiin.
Stalinista valtiomiehenä ja ihmisenä oli meillä suomalaisilla ennen sotaa ja sodan aikana ainoastaan vihamielisen propagandan välittämä kuva. Ensimmäisen kerran joutuivat Suomen eri kansankerroksia edustavat piirit Stalinin kanssa kosketukseen suomalaisen kulttuuridelegaation vierailun aikana Neuvostoliitossa vuonna 1945. Stalin otti delegaation vastaan lokakuun 9. päivänä. Syntynen keskustelun yhteydessä Stalin monessa eri yhteydessä ilmaisi lämpimän myötätuntonsa Suomea kohtaan. Juuri tässä tilaisuudessa Stalin ilmoitti, että Neuvostoliitto tulee pidentämään sotakorvausten suoritusaikaa kahdella vuodella ja vakuutti, että Neuvostoliitto tulee sotakorvaustoimitusten päätyttyä ostamaan Suomesta samoja tuotteita, vieläpä kaksi ja kolme kertaa toimitusten määrää enemmänkin. Me suomalaiset tiedämme nyt, mikä arvo näillä Stalinin lupauksilla meille on ollut, ja vastaisuudessakin tulee olemaan.
Delegaation jäsenten taholta tehtyihin kysymyksiin vastatessaan Stalin korosti, että se ystävällinen suhtautumistapa, jota Neuvostoliitossa tunnetaan Suomea kohtaan, ei johdu Neuvostoliiton eräiden johtomiesten tsaarin aikana Suomessa hankituista henkilökohtaisista suhteista, eikä edes siitä, että olemme naapureita, vaan siitä, että me pidämme Suomen kansasta, kuten Stalinin sanat kuuluivat. Se on hyvä, työteliäs, kyvykäs kansa, joka vaikeissa olosuhteissa on rakentanut suolle kehittyneen valtakunnan.
Stalin oli jo varsin aikaisin joutunut Suomen ja suomalaisten kanssa kosketukseen. Venäjän sosialidemokraattisen työväenpuolueen ensimmäinen konferenssi pidettiin 25.–30. päivään joulukuuta 1905 Tampereella, ja tässä kokouksessa Stalin ensimmäisen kerran kohtasi Leninin. Vuonna 1917 huhtikuussa pidetyssä bolševikkipuolueen konferenssissa Stalin päättävästi asettui Suomen oikeuksien puolelle Venäjän väliaikaista hallitusta vastaan ja kannatti Suomen oikeutta valtiolliseen riippumattomuuteen. Tämän kannan johdonmukaisena seurauksena oli, että Leninin johtama hallitus lokakuun vallankumouksen jälkeen tunnusti Suomen itsenäisyyden. Päätös joulukuun 18. päivältä 1917 on Leninin ja Stalinin allekirjoittama. Joulukuun 22. päivänä 1917 Stalin lausui seuraavaa: ”Maailmassa ei löydy sellaista voimaa, joka voisi pakottaa kansankomissaarien neuvoston luopumaan lupauksistaan. Tämän olemme todistaneet sillä tosiasialla, että olemme ennakkoluulottomasti suhtautuneet Suomen porvariston vaatimuksiin, että Suomelle myönnettäisiin itsenäisyys ja viipymättä ryhdyttäisiin julkaisemaan Suomen itsenäisyyttä koskevaa asetusta.”
Sodanjälkeisenä aikana on Neuvostoliitto monessa eri vaiheessa osoittanut hyvää tahtoa Suomea kohtaan. Edellä on jo mainittu sotakorvausten toimitusajan pidentämisestä. Vuonna 1946 neuvostohallitus vapautti Suomen Neuvostoliitosta tuodun omaisuuden enemmästä palauttamisesta. Ja vuonna 1948 neuvostohallitus alensi 50 prosentilla Suomen sotakorvausvelvollisuuden jäljellä olevaa määrää. Vuonna 1950 neuvostohallitus solmi Suomen kanssa viisivuotisen kauppasopimuksen, siten toteuttaen sen lupauksen, minkä Stalin vuonna 1945 oli antanut. Varmaa on, että Stalinilla on kaikkiin näihin päätöksiin ollut ratkaiseva vaikutus.
Vuonna 1948 solmittiin Suomen ja Neuvostoliiton välillä sopimus ystävyydestä, yhteistyöstä ja keskinäisestä avunannosta. Tämän sopimuksen allekirjoittamisen jälkeisenä päivänä 7. päivänä huhtikuuta järjestettiin Kremlissä päivälliset Suomen hallitusvaltuuskunnan kunniaksi. Generalissimus Stalin piti päivällisillä puheen. Tuo puhe teki suomalaisiin mieluisan ja rohkaisevan vaikutuksen. Mutta kun olen joutunut tuon puheen perästä päin yhä uudelleen ja uudelleen lukemaan, olen voinut todeta, että se oli paljon enemmän kuin ensi kuulemalta saatoimme päätellä. Se oli suuren valtionmiehen suuri ohjelmapuhe. Suomen ja Neuvostoliiton väliset suhteet on siinä kuvattu rehellisesti ja realistisesti: 150 vuotta on maittemme välillä vallinnut epäluottamus. Sen seurauksena on ollut kaksi sotaa. Epäluottamuksen aikakaudesta on päästävä keskinäisen luottamuksen aikakauteen. Juuri solmitun ystävyys- ja avunantosopimuksen, joka on rakennettu täydellisen tasa-arvoisuuden pohjalle, on murrettava epäluottamus ja sen on luotava uusi pohja kansojemme välisille suhteille. Mutta epäluottamusta ei voida hävittää yhdellä iskulla. Epäluottamuksen tähteet jäävät pitkäksi ajaksi. Niiden poistamiseksi on tehtävä paljon työtä, jotta saataisiin luoduksi lujat perinteet kestävälle ystävyydelle.
Tämä oli lyhyesti sanottuna Stalinin viisaan puheen sisältö. Siinä ei ollut mitään turhia korusanoja. Siinä ei vältelty menneisyyden tosiasioita. Siinä nähtiin ne vaikeudet, mitkä uuden historiallisen vaiheen syntyminen tuo tullessaan, mutta siinä esitettiin luja luottamus siihen, että keskinäiselle ystävyyden politiikalle on luotavissa kestävät perusteet molempien osapuolten onneksi.
Mutta puheeseen sisältyi vielä eräs erittäin merkittävä kappale, joka koski tasa-arvoisuutta suurten ja pienten kansojen kesken. Lainaan tämän kappaleen kokonaisuudessaan: ”Monet eivät usko, että suuren ja pienen kansan välillä voi olla tasa-arvoiset suhteet. Mutta me neuvostokansat olemme sitä mieltä, että suhteet voivat olla tällaiset, ja niiden tulee olla tällaiset. Neuvostokansa katsoo, että jokaisella kansalla, olipa se suuri tai pieni, on omat laadulliset erikoisuutensa, omalaatuisuutensa, joka kuuluu vain sille, ja jota ei ole muilla kansoilla. Nämä erikoisuudet ovat se panos, jonka jokainen kansa antaa maailman kulttuurin yhteiseen aarreaittaan, sen täydentämiseksi ja rikastuttamiseksi. Tässä mielessä kaikki kansat, niin pienet kuin suuretkin, ovat samassa asemassa, ja jokainen kansa on saman arvoinen minkä tahansa muun kansa rinnalla.”
On merkillepantavaa ja meille suomalaisille rohkaisevaakin, että Stalin esitti nämä periaatteellisesti tärkeät näkökohdat Suomen hallitusvaltuuskunnalle pidetyssä juhlatilaisuudessa. Ne palauttavat elävästi mieliin Stalinin lausunnot Suomen itsenäisyyttä koskevien vaiheiden aikana vuodelta 1917.
Meillä suomalaisilla on se käsitys, ja monien tosiasioiden perusteella uskomme olevamme oikeassa, että generalissimus Stalinilla oli erityistä henkilökohtaista kiintymystä ja ystävyyttä Suomea kohtaan. On luonnollista, että kun generalissimus Stalin nyt on poissa, me suomalaiset tunnemme vilpitöntä surua sen johdosta. Hänen ansiokseen me luemme, että Neuvostoliiton suhtautuminen Suomea kohtaan meille ratkaisevina vuosina sodan jälkeen on ollut suopea ja jalomielinen.
Kosto ei kelpaa kansojen välisten suhteiden perustaksi, lausui Stalin suomalaiselle delegaatiolle 9. päivänä lokakuuta 1945, ja tuota periaatetta hän noudatti Neuvostoliiton politiikassa Suomea kohtaan. Siitä me suomalaiset tunnemme syvää kiitollisuutta hänelle.
Me suomalaiset haluamme vakaasti työskennellä sen puolesta, että Suomen ja Neuvostoliiton suhteet kehittyisivät ja lujittuisivat vastaisuudessakin sillä keskinäiseen luottamukseen ja molemminpuoliseen arvonantoon rakentuvalla pohjalla, joka on generalissimus Stalinin asettama peruskivi Suomen ja Neuvostoliiton yhteistyölle.
Suomen kansa ja Suomen hallitus tekevät kunniaa generalissimus Stalinin paarien ääressä."


Ja näin J.K. Paasikivi:

-Moskovan radion julkistettua tiedon, jonka mukaan Josif Stalin sydän oli lakannut sykimästä
5.3.1953 klo 21.40 Kekkonen piti seuraavana päivänä radiopuheensa, ja Paasikivi lähetti Neuvostoliiton Nikolai Mihailovits Svernikille surunvalitelusähkeen.
Lehdistölle presidentti antoi generalissimuksen kuolemasta lyhyen lausunnon todeten:

Generalissimus Stalin, jonka kuolemasta olemme tänään saaneet suruviestin, on nykyajan suurimpia hahmoja. hän on piirtänyt pysyvästi nimensä ei vain Neuvostoliiton vaan koko maailman historiaan. Hänen johdollan on vanha Venäjä, nykyinen Neuvostoliitto, muuttunut ja nuortunut. Hän on nostanut Neuvostoliiton mahtavaksi maailmanvaltioksi - mahtavammaksi kuin mitä Venäjä on milloinkaan ollut. Stalin on eräs maailmanhistorian suuria valtakunnan rakentajia.
Suomea kohtaan Stalin on osoittanut suopeamielisyyttä ja ystävyyttä. Sen vuoksi hänen poimenonsa herättää kansassamme vilpitöntä surua. Minulla oli tilaisuus useamman kerran tavata Generalissimus Stalin ja neuvotella hänen kanssaan. Säilytän näistä tilaisuuksista mitä mielyttävimmän muiston."

- Polvinen - Immonen "J.K.Paasikivi Valtiomiehen elämäntyö 5

Näin siis sivitysvaltion valtiomiehet käytäytyivät kuoleman majesteetin edessä.

En ole historiasta huomannut yhdenkään poliitikon tuon tilanteen käytäytymistä kyseenalaistaneen.

Ei silloin, eikä myöhemminkään.

Loppuun vielä tällainen hauska juttu:


"Tänä aamuna, 2.12.2008, oli TV:ssä arkistofilmi presidentti Urho Kekkosen vuonna 1958 tekemästä Leningradinmatkasta. Siellä presidentti Kekkonen paljasti muistolaatan paikalla, jossa Lenin antoi jalomielisesti Suomelle valtiollisen itsenäisyyden. Kekkonen jatkoi kuinka Suomen kansa on ikuisesti kiitollinen tästä jalosta teosta."

Aloittaja kirjoitti:

TOTTA vieköön, niin tekikin!

Mutta ei taistellen, muista se!

Kerro vielä se marssietäisyys syksyltä 1944, jolla ne venäläiset seurasivat vetäytyviä suomalaisia.

Pitää muistaa, että suomalaiset vetäytyivät vasta Moskovan välirauhansopimuksen ehtojen mukaisesti ja sen solmimisen jälkeen, eikä heti aselevon jälkeen.

Miettiessäsi sitä etäisyyttä voit samalla tutustua tuohon alla olevaan...




"Pyhän isämme" opetuksia:

"Lenin lahjoitti Suomelle itsenäisyyden ja Stalin rauhan"

Tämä on syytä muistaa aina, kun puhutaan "pyhän isämme" tekemisistä!

Urho Kekkosen radiopuhe 6.3.1953 Stalinin kuoleman johdosta


http://antifasistit.blogspot.com/2009/01/suomen-pministerin-urho-kekkosen.html

Kuuntele samalla pyhän isän kaihoa täynnä oleva puhe:

http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=7&t=&a=1068

Urho Kekkosen puhe 06.03.1953 kesto: 11.29 (Audio)


Urho Kekkosen radiopuhe 6.3.1953

"Suomalaiset radiokuuntelijat!

Keskiviikkona aamupäivällä saapunut sanoma Neuvostoliiton pääministerin generalissimus Josif Vissarionovitš Stalinin sairastumisesta oli sisällöltään ja sävyltään niin vakava, että tänään annettu virallinen tieto generalissimus Stalinin kuolemasta ei ollut odottamaton. Kun aivan äskettäin Stalinin tavanneet ulkomaiset diplomaatit olivat kertoneet hänen aivan erinomaisesta terveydentilastaan, on tieto hänen poismenostaan tullut maailmalle yllättävänä.
Stalinin maailmanhistoriallinen merkitys on jokaiselle nykypäivän ihmiselle kiistämätön tosiasia. Niidenkin, jotka eivät omaksu sitä maailmankatsomusta, jonka nerokas ja menestyksellinen johtaja Stalin on ollut, täytyy myöntää, että Neuvostoliiton taloudellinen kehitys takapajuisesta maatalousmaasta voimakkaaksi nykyaikaiseksi teollisuusmaaksi ja toiseksi johtavaksi maailmanvallaksi on ollut todellinen jättiläissuoritus. Se on tapahtunut Stalinin johdon alaisena, ja hänen työnsä ei ole rajoittunut ainoastaan suurten linjojen suunnittelemiseen ja toteuttamiseen, vaan se on ulottunut varsin pieniin yksityiskohtiinkin, jonkalaiset hän tiesi tärkeiksi kokonaisuuden onnistumiselle.
Se feodaalivalta, joka tsaarien aikana vallitsi, ei olisi kyennyt luomaan varsinaiselle kansalle sitä sivistyksellistä, yhteiskunnallista ja taloudellista nousua, mikä Neuvostoliitossa on tapahtunut. Ja kuinka paljon suurempi se olisikaan ollut, jollei Saksan hyökkäys olisi tuhonnut niin suunnattomasti siitä rakennustyöstä, mitä Neuvostoliitossa erityisesti 1930-luvulla suoritettiin.
Stalinista valtiomiehenä ja ihmisenä oli meillä suomalaisilla ennen sotaa ja sodan aikana ainoastaan vihamielisen propagandan välittämä kuva. Ensimmäisen kerran joutuivat Suomen eri kansankerroksia edustavat piirit Stalinin kanssa kosketukseen suomalaisen kulttuuridelegaation vierailun aikana Neuvostoliitossa vuonna 1945. Stalin otti delegaation vastaan lokakuun 9. päivänä. Syntynen keskustelun yhteydessä Stalin monessa eri yhteydessä ilmaisi lämpimän myötätuntonsa Suomea kohtaan. Juuri tässä tilaisuudessa Stalin ilmoitti, että Neuvostoliitto tulee pidentämään sotakorvausten suoritusaikaa kahdella vuodella ja vakuutti, että Neuvostoliitto tulee sotakorvaustoimitusten päätyttyä ostamaan Suomesta samoja tuotteita, vieläpä kaksi ja kolme kertaa toimitusten määrää enemmänkin. Me suomalaiset tiedämme nyt, mikä arvo näillä Stalinin lupauksilla meille on ollut, ja vastaisuudessakin tulee olemaan.
Delegaation jäsenten taholta tehtyihin kysymyksiin vastatessaan Stalin korosti, että se ystävällinen suhtautumistapa, jota Neuvostoliitossa tunnetaan Suomea kohtaan, ei johdu Neuvostoliiton eräiden johtomiesten tsaarin aikana Suomessa hankituista henkilökohtaisista suhteista, eikä edes siitä, että olemme naapureita, vaan siitä, että me pidämme Suomen kansasta, kuten Stalinin sanat kuuluivat. Se on hyvä, työteliäs, kyvykäs kansa, joka vaikeissa olosuhteissa on rakentanut suolle kehittyneen valtakunnan.
Stalin oli jo varsin aikaisin joutunut Suomen ja suomalaisten kanssa kosketukseen. Venäjän sosialidemokraattisen työväenpuolueen ensimmäinen konferenssi pidettiin 25.–30. päivään joulukuuta 1905 Tampereella, ja tässä kokouksessa Stalin ensimmäisen kerran kohtasi Leninin. Vuonna 1917 huhtikuussa pidetyssä bolševikkipuolueen konferenssissa Stalin päättävästi asettui Suomen oikeuksien puolelle Venäjän väliaikaista hallitusta vastaan ja kannatti Suomen oikeutta valtiolliseen riippumattomuuteen. Tämän kannan johdonmukaisena seurauksena oli, että Leninin johtama hallitus lokakuun vallankumouksen jälkeen tunnusti Suomen itsenäisyyden. Päätös joulukuun 18. päivältä 1917 on Leninin ja Stalinin allekirjoittama. Joulukuun 22. päivänä 1917 Stalin lausui seuraavaa: ”Maailmassa ei löydy sellaista voimaa, joka voisi pakottaa kansankomissaarien neuvoston luopumaan lupauksistaan. Tämän olemme todistaneet sillä tosiasialla, että olemme ennakkoluulottomasti suhtautuneet Suomen porvariston vaatimuksiin, että Suomelle myönnettäisiin itsenäisyys ja viipymättä ryhdyttäisiin julkaisemaan Suomen itsenäisyyttä koskevaa asetusta.”
Sodanjälkeisenä aikana on Neuvostoliitto monessa eri vaiheessa osoittanut hyvää tahtoa Suomea kohtaan. Edellä on jo mainittu sotakorvausten toimitusajan pidentämisestä. Vuonna 1946 neuvostohallitus vapautti Suomen Neuvostoliitosta tuodun omaisuuden enemmästä palauttamisesta. Ja vuonna 1948 neuvostohallitus alensi 50 prosentilla Suomen sotakorvausvelvollisuuden jäljellä olevaa määrää. Vuonna 1950 neuvostohallitus solmi Suomen kanssa viisivuotisen kauppasopimuksen, siten toteuttaen sen lupauksen, minkä Stalin vuonna 1945 oli antanut. Varmaa on, että Stalinilla on kaikkiin näihin päätöksiin ollut ratkaiseva vaikutus.
Vuonna 1948 solmittiin Suomen ja Neuvostoliiton välillä sopimus ystävyydestä, yhteistyöstä ja keskinäisestä avunannosta. Tämän sopimuksen allekirjoittamisen jälkeisenä päivänä 7. päivänä huhtikuuta järjestettiin Kremlissä päivälliset Suomen hallitusvaltuuskunnan kunniaksi. Generalissimus Stalin piti päivällisillä puheen. Tuo puhe teki suomalaisiin mieluisan ja rohkaisevan vaikutuksen. Mutta kun olen joutunut tuon puheen perästä päin yhä uudelleen ja uudelleen lukemaan, olen voinut todeta, että se oli paljon enemmän kuin ensi kuulemalta saatoimme päätellä. Se oli suuren valtionmiehen suuri ohjelmapuhe. Suomen ja Neuvostoliiton väliset suhteet on siinä kuvattu rehellisesti ja realistisesti: 150 vuotta on maittemme välillä vallinnut epäluottamus. Sen seurauksena on ollut kaksi sotaa. Epäluottamuksen aikakaudesta on päästävä keskinäisen luottamuksen aikakauteen. Juuri solmitun ystävyys- ja avunantosopimuksen, joka on rakennettu täydellisen tasa-arvoisuuden pohjalle, on murrettava epäluottamus ja sen on luotava uusi pohja kansojemme välisille suhteille. Mutta epäluottamusta ei voida hävittää yhdellä iskulla. Epäluottamuksen tähteet jäävät pitkäksi ajaksi. Niiden poistamiseksi on tehtävä paljon työtä, jotta saataisiin luoduksi lujat perinteet kestävälle ystävyydelle.
Tämä oli lyhyesti sanottuna Stalinin viisaan puheen sisältö. Siinä ei ollut mitään turhia korusanoja. Siinä ei vältelty menneisyyden tosiasioita. Siinä nähtiin ne vaikeudet, mitkä uuden historiallisen vaiheen syntyminen tuo tullessaan, mutta siinä esitettiin luja luottamus siihen, että keskinäiselle ystävyyden politiikalle on luotavissa kestävät perusteet molempien osapuolten onneksi.
Mutta puheeseen sisältyi vielä eräs erittäin merkittävä kappale, joka koski tasa-arvoisuutta suurten ja pienten kansojen kesken. Lainaan tämän kappaleen kokonaisuudessaan: ”Monet eivät usko, että suuren ja pienen kansan välillä voi olla tasa-arvoiset suhteet. Mutta me neuvostokansat olemme sitä mieltä, että suhteet voivat olla tällaiset, ja niiden tulee olla tällaiset. Neuvostokansa katsoo, että jokaisella kansalla, olipa se suuri tai pieni, on omat laadulliset erikoisuutensa, omalaatuisuutensa, joka kuuluu vain sille, ja jota ei ole muilla kansoilla. Nämä erikoisuudet ovat se panos, jonka jokainen kansa antaa maailman kulttuurin yhteiseen aarreaittaan, sen täydentämiseksi ja rikastuttamiseksi. Tässä mielessä kaikki kansat, niin pienet kuin suuretkin, ovat samassa asemassa, ja jokainen kansa on saman arvoinen minkä tahansa muun kansa rinnalla.”
On merkillepantavaa ja meille suomalaisille rohkaisevaakin, että Stalin esitti nämä periaatteellisesti tärkeät näkökohdat Suomen hallitusvaltuuskunnalle pidetyssä juhlatilaisuudessa. Ne palauttavat elävästi mieliin Stalinin lausunnot Suomen itsenäisyyttä koskevien vaiheiden aikana vuodelta 1917.
Meillä suomalaisilla on se käsitys, ja monien tosiasioiden perusteella uskomme olevamme oikeassa, että generalissimus Stalinilla oli erityistä henkilökohtaista kiintymystä ja ystävyyttä Suomea kohtaan. On luonnollista, että kun generalissimus Stalin nyt on poissa, me suomalaiset tunnemme vilpitöntä surua sen johdosta. Hänen ansiokseen me luemme, että Neuvostoliiton suhtautuminen Suomea kohtaan meille ratkaisevina vuosina sodan jälkeen on ollut suopea ja jalomielinen.
Kosto ei kelpaa kansojen välisten suhteiden perustaksi, lausui Stalin suomalaiselle delegaatiolle 9. päivänä lokakuuta 1945, ja tuota periaatetta hän noudatti Neuvostoliiton politiikassa Suomea kohtaan. Siitä me suomalaiset tunnemme syvää kiitollisuutta hänelle.
Me suomalaiset haluamme vakaasti työskennellä sen puolesta, että Suomen ja Neuvostoliiton suhteet kehittyisivät ja lujittuisivat vastaisuudessakin sillä keskinäiseen luottamukseen ja molemminpuoliseen arvonantoon rakentuvalla pohjalla, joka on generalissimus Stalinin asettama peruskivi Suomen ja Neuvostoliiton yhteistyölle.
Suomen kansa ja Suomen hallitus tekevät kunniaa generalissimus Stalinin paarien ääressä."


Ja näin J.K. Paasikivi:

-Moskovan radion julkistettua tiedon, jonka mukaan Josif Stalin sydän oli lakannut sykimästä
5.3.1953 klo 21.40 Kekkonen piti seuraavana päivänä radiopuheensa, ja Paasikivi lähetti Neuvostoliiton Nikolai Mihailovits Svernikille surunvalitelusähkeen.
Lehdistölle presidentti antoi generalissimuksen kuolemasta lyhyen lausunnon todeten:

Generalissimus Stalin, jonka kuolemasta olemme tänään saaneet suruviestin, on nykyajan suurimpia hahmoja. hän on piirtänyt pysyvästi nimensä ei vain Neuvostoliiton vaan koko maailman historiaan. Hänen johdollan on vanha Venäjä, nykyinen Neuvostoliitto, muuttunut ja nuortunut. Hän on nostanut Neuvostoliiton mahtavaksi maailmanvaltioksi - mahtavammaksi kuin mitä Venäjä on milloinkaan ollut. Stalin on eräs maailmanhistorian suuria valtakunnan rakentajia.
Suomea kohtaan Stalin on osoittanut suopeamielisyyttä ja ystävyyttä. Sen vuoksi hänen poimenonsa herättää kansassamme vilpitöntä surua. Minulla oli tilaisuus useamman kerran tavata Generalissimus Stalin ja neuvotella hänen kanssaan. Säilytän näistä tilaisuuksista mitä mielyttävimmän muiston."

- Polvinen - Immonen "J.K.Paasikivi Valtiomiehen elämäntyö 5

Näin siis sivitysvaltion valtiomiehet käytäytyivät kuoleman majesteetin edessä.

En ole historiasta huomannut yhdenkään poliitikon tuon tilanteen käytäytymistä kyseenalaistaneen.

Ei silloin, eikä myöhemminkään.

Loppuun vielä tällainen hauska juttu:


"Tänä aamuna, 2.12.2008, oli TV:ssä arkistofilmi presidentti Urho Kekkosen vuonna 1958 tekemästä Leningradinmatkasta. Siellä presidentti Kekkonen paljasti muistolaatan paikalla, jossa Lenin antoi jalomielisesti Suomelle valtiollisen itsenäisyyden. Kekkonen jatkoi kuinka Suomen kansa on ikuisesti kiitollinen tästä jalosta teosta."

Stalin kuului Neuvostoliiton vähemmistökansallisuuksiin ja suhtautui halveksuen isovenäläisiin. Hänellä oli läheiset ja lämpimät suhteet Otto-Wille Kuusiseen, joka suomalaisena ihmisenä piti Stalinin mielessäkin yllä tiettyä lämpöä suomalaisiin nähden. Sarkastisesti voidaan sanoa, että hän piti suomalaissista niin paljon, että olisi halunnut ottaa heidät kaikki huomaansa.
Isovenäläinen Molotov oli toista maata. Hänellä oli suoranaista vihaa ja halveksuntaa suomalaisia kohtaan. On täysin mahdollista, että Molotov on ollut frustroitunut siitä, että Stalin ei rökittänyt suomalaisia tarpeeksi.

Realistinen totuus kirjoitti:

Stalin kuului Neuvostoliiton vähemmistökansallisuuksiin ja suhtautui halveksuen isovenäläisiin. Hänellä oli läheiset ja lämpimät suhteet Otto-Wille Kuusiseen, joka suomalaisena ihmisenä piti Stalinin mielessäkin yllä tiettyä lämpöä suomalaisiin nähden. Sarkastisesti voidaan sanoa, että hän piti suomalaissista niin paljon, että olisi halunnut ottaa heidät kaikki huomaansa.
Isovenäläinen Molotov oli toista maata. Hänellä oli suoranaista vihaa ja halveksuntaa suomalaisia kohtaan. On täysin mahdollista, että Molotov on ollut frustroitunut siitä, että Stalin ei rökittänyt suomalaisia tarpeeksi.

30-luvun puhdistuksissa.Suomensukuiset kuuluivat joukkoon. Siinä sitä ystävyyttä. Stalin kunnioitti vain voimaa.Suhteessa Suomeen hän oli realistinen kesän -44 torjuntavoittojen jälkeen.

Realistinen totuus kirjoitti:

Stalin kuului Neuvostoliiton vähemmistökansallisuuksiin ja suhtautui halveksuen isovenäläisiin. Hänellä oli läheiset ja lämpimät suhteet Otto-Wille Kuusiseen, joka suomalaisena ihmisenä piti Stalinin mielessäkin yllä tiettyä lämpöä suomalaisiin nähden. Sarkastisesti voidaan sanoa, että hän piti suomalaissista niin paljon, että olisi halunnut ottaa heidät kaikki huomaansa.
Isovenäläinen Molotov oli toista maata. Hänellä oli suoranaista vihaa ja halveksuntaa suomalaisia kohtaan. On täysin mahdollista, että Molotov on ollut frustroitunut siitä, että Stalin ei rökittänyt suomalaisia tarpeeksi.

" Sarkastisesti voidaan sanoa, että hän piti suomalaissista niin paljon, että olisi halunnut ottaa heidät kaikki huomaansa. "

Huomaansa mullanallekko? Hirmuhallitsija vailla vertaa.

ei päässyt nykyiselle kaakkoisrajallemme kuin vasta aselevon jälkeen syksyllä 1944.

Keväällä 1940 nykyiselle kaakkoisrajallemme VIHOLLINEN PÄÄSI VASTA MOSKOVAN PAKKORAUHAN EHTOJEN TÄYTTYMISEN SANELEMINA.

Syksyllä venäläisiä oli mm. Vuoslmella ja Nietjärvellä kun rauhanvaltuuskunta lähti Moskovaan sopimaan aselevosta. Vihollinen pysähtyi suomalaisten torjunnan vuoksi.

1940 ja 1944 kirjoitti:

ei päässyt nykyiselle kaakkoisrajallemme kuin vasta aselevon jälkeen syksyllä 1944.

Keväällä 1940 nykyiselle kaakkoisrajallemme VIHOLLINEN PÄÄSI VASTA MOSKOVAN PAKKORAUHAN EHTOJEN TÄYTTYMISEN SANELEMINA.

Syksyllä venäläisiä oli mm. Vuoslmella ja Nietjärvellä kun rauhanvaltuuskunta lähti Moskovaan sopimaan aselevosta. Vihollinen pysähtyi suomalaisten torjunnan vuoksi.

Tyhmäähän se olisi ollut venäläisten Viipurista eteenpäin hyökätä kun helpommallakin pääsivät eteenpäin.

Realistinen totuus kirjoitti:

Stalin kuului Neuvostoliiton vähemmistökansallisuuksiin ja suhtautui halveksuen isovenäläisiin. Hänellä oli läheiset ja lämpimät suhteet Otto-Wille Kuusiseen, joka suomalaisena ihmisenä piti Stalinin mielessäkin yllä tiettyä lämpöä suomalaisiin nähden. Sarkastisesti voidaan sanoa, että hän piti suomalaissista niin paljon, että olisi halunnut ottaa heidät kaikki huomaansa.
Isovenäläinen Molotov oli toista maata. Hänellä oli suoranaista vihaa ja halveksuntaa suomalaisia kohtaan. On täysin mahdollista, että Molotov on ollut frustroitunut siitä, että Stalin ei rökittänyt suomalaisia tarpeeksi.

Johtuisikko tämä siitä että Stalin tapasi Leninin ensimmäisen kerran Tampereella Joulukuussa vuonna 1905?

Arvo Poika Tuominen kertoo vähän toisenlaisia juttuja Stalinista.

Hyvä ketju. Ansaitsee noston ja kommentteja.

>>Sivulla 29 lukee kuinka "Tämän näkemyksen perusteella stalin toimi johdonmukaisesti Suomen suhteen. Puna-armeija ei ollut päässyt vuoden 1040 rajaa pidemmälle."

>>Luuletko että joku jaksaa kahlata linkkejä kopiointeja ja liitoksia täällä