.
***********************************************
Koiviston, Lipponen-Niinistön ja
Holkerin ohella myös SAK-Paperiliitto-AKT ovat
pääsyyllisiä
********
Esko Ahon syyllisyys ei ole vähäinen, joskin se
rajoittuu keskustalaisten pettämiseen, Juhantalon uhraamiseen,
pankkitukilain säädättämiseen ja Koiviston
orjailuun 1991-1995.
*************************************************
Päivittäin kiirivät viestit lomautuksista, tehtaiden sulkemisesta ja siirtämisestä milloin millekin mantereelle. Nyt käsissä oleva hätä on tasan tarkkaan itse hankittua kauraa, Koiviston, SDP-SAK:n, H. Holkerin ja Kokoomuksen voimin alkuun potkittua, nähtävästi suureen PAMG’iin päättyvää.
Pakko-instituutioksi meille SDP:n ja Kokoomuslaisten yhteishankkeena luotu sekä aikataulutettu EU-liitos määräsi tehtävien laadun ja ajoituksen. Vapaa rahatalous kuului asiaan, joten markasta ja ennen muuta sen valvonnasta oli pakko ensin luopua. Tarvittava laki, pieni muutos, säädettiin SDP:n aloitteesta. Se tuli voimaan 1985. Markan valvonnasta luovuttiin todella omituisella tavalla. Asiasta ei päättänyt eduskunta, ei hallitus eivätkä siitä tienneet mitään edes SP:n valvojat, pankkivaltuusmiehet.
Ainoa havaittava ennakkotoimenpide oli SP:n keskuspankeille lähettä'män jokakuisen "paimenkirjeen" jakelun, siis autoritääristen SP:n ohjeitten jakelun lopettaminen elokuussa 1986. Samaan aikaan SP vain luopui markan viennin ja tuonnin rajoituksista, sen kaikesta valvonnasta!
Koiviston junaileman suunnitelman olisi voinut paljastaa Paavo Väyrynen, - Koiviston kestovihan kohde -, mutta asian varmistamiseksi tarvittavan porvarihallituksen suunitelman kaatoi Mauno Koivisto ryhtymällä raivoisaan puolustustaisteluun.., verisellä hyökkäyksellä!
Hän kehitti surullisenkuuluisaa mainetaa saaneen tyhjän nimikkeen, ”Kassakaappi-rikollisuuden” jonka turvin porvarihallituksesta sopineet Väyrynen-Suominen-Taxell olisivat hänen mukaansa kaapanneet porvarihallituksen avulla valtion käskyvallan ja antaneet sen teollisuudelle!
Kansallisen suur-ryöväyksen suunnitelmat saivat vauhtia kun Hakaniemen talousnerot Wahvamarkka-Koiviston johdolla ajoivat 1987 alkaen markan arvoa ylös järjettömillä koroilla pilviä hipovalla kursseilla. Porvarihallituksen Koivistolle kavaltanut H. Holkeri sai nimityksen pääministeriksi 1987. Kansalliseksi suuronnettomuudeksi kehittynyt lama koski käytännössä koko väestöä, kun lähes koko teollisuus ja vientikauppa, kotimarkkinateollisuus ja käytännössä koko yritystoiminta romahtivat finanssitalouden sortuessa.
Raskaimmin kärsivät PK-yritykset. Todellisiin vaikeuksiin ajautui myös suurin osan alkutuotannosta. Heidän tuskaansa lisäsi merkitävästi heti laman rysähdyksen jälkeen hosumalla ja vailla tarvittaa laaja-alaista kokonaisnäkemystä solmittu EU-sopimus. On toki mäynnettävä että sopimusneuvotteluissa järjen käyttö korvattiin Koivistolaisella ukaasilla, lähe-saatetesanoilla Esko Aholle ja tämän esikunnalle Bryssin matkan aaton tunnelmissa:
"Sieltä ei sitten tulla takaisin maitojunalla iman sopimusta minkään maatlauden edun turvin, vaan sieltä tullaan takain vain ja ainostaan pitävän valmiin EU-sopimuksen kanssa"
.. Näin evästi Ahoa ja apumiehiään Mauno Koivisto.
Laman tuhoissa konkurssiin ajautuivat käytännössä kaikki lamapankit ( jotka pelastettiin ) ja useimmat kaupan toimialat.
Kaikkien aikojen romahdus kaatoi lähes koko PK-sektorin toimintakelvottomaksi.
Pankit oli pelastettava EU-anomuksen jättämisen suunnitelman mukaisesti, sillä EU:n säännöt edellyttivät hakijalta toimivaa finanssilaitosta!
Yrittäjien ja puolen Suomen talouden totaali romahdus hoidettiin lopulliseen tuhoon Koiviston junailemalla peäastusoeraatiolla, Koiviston konklaavin nimen saaneella synkälä tapahtumalla 6.5.1992, sekä sen jälkeen kanslistiksi alistuneen Esko Ahon aloitteesta säädetyn pankkitukilain yhdistelmällä.
Valtion pankkituella puhdistettiin pankkien taseet ne kaatavista vastuista, mutta sekään ei vielä riittänyt niiden konkursseilta pelastamiseksi. Siksi valtio jätti pankkituella maksettujen lainojen velka-asiakirjat pankeille, jotka pankit sitten hakivat oikeusteitse "vahvoiksi", ja käden käänteessä jo kerran maksetut lainat olivat lainojen entisten takaajien vastuulla, uudelleen perittävinä lainoina.
Pankkien taseisiin tämä laillistettu rikollinen temppu vaikutti siten, että näennäinen EU-kelpoisuus voitiin näyttää jäsenyyttä sitten 1993-1994 anottaessa.
Suurimmat säästöpankit kuitenkin kaadettiin, ja niiden omaisuus jaettiin muille, osin keinotekoisesti pystyyn jäetyille pankeille. Suurimmat liikepankit SYP ja KOP niputettiin ensin "Merita"-lipun alle ja lahjoitettiin sitten niiden kanssa yhtä lailla persaukiselle, roskapankin tasoiselle ruotsalaiselle lamapankille, josta täkäläisten makro-busineksen edustajien ja pohjoismaiden sossujen epäpyhän liiton tavoitteiden mukaisesti pian sorvattiin liikepankki Nordea. Sen osake-enemmistö siirtyi, kuinkas muuten, Sw-mamman poikien taskuun.
Kiinnostavaa olisi saada tietää luovutuksen päättäneitten saaman huomionosoituksen laatu ja määrä tuosta merkittävän kansallisen määräysvallan luovuttamisesta yli pohjanlahden!
Totta kuitenkin on että melko vähälle jupinalle jäi tuo SYP-KOP:n jäämistön mukana ruotsalaisille lahjaksi annettu omaisuus.
"Kruununjalokiviemme", vientiteollisuuden suuryhtiöitten osakesalkut, käytännössä vientiyhtiömme enemmistöt, niiden majoriteetit siirtyivät silloin talouspoliittisen ministerivaliokunnan nerojen kynän pyörtäyksellä parempiin käsiin.
Kuten tunnettua, tuhoisaa jälkeä tuottanut parivaljakko Lipponen - Niinistö junaili hallitustasolla lahjoituksen laillisuuspuolen. Sen seurauksista nyt, - tälläkin saitilla - punikit ja äärikokkareet Aulis-Känä-Anttilan johdolla murtavat suuta ja morkkaavat Keskustaa muka syylliseksi punikkien masinoimalle suurtuholle ja teollisuusosakkeiden lahjoitukselle. Tänään varisnkin on mölinä ja lentävän kuolan määrä huipussaan kun Stora-Enso kertoo toimialajärjestelyistään pohjanlahden molemmin puolin.
Todella ikävää on, että metsäteollisuuttamme ajetaan nyt kiihtyvällä vauhdilla alas. Kiristetystä aikataulusta lankeaa erityiskiitos SAK:lle ja Paperiliitolle, erityiseti vuoden 2005 muistojen siivittämänä, sekä kaikkien räyhääjien esikuvalle AKT:lle ja sen esimiehelle Rädylle.
Kun nyt teollisuuden ja sen kansainvälisen kaupan tilauksia ja tuotannon kannattavia osia siirretään Ruotsiin, ei asiaan enää voida vaikuttaa kuin menneitä muistelemalla. Tosiasiaa ei miksikään muuta edes punikkien räkiminen edes tällä saitilla.
Lisää suolaa yhä synkempänä etenevän laman repimiin haavoihin saamme kun muistutetaan tässä yhteydessä vielä Lipponen-Niinistön Sonera-sekoiluista. Pekka Vennamon toimiessa kätyrinä käynnistettiin ensin postin ja telelaitoksen totaali ryöstöretki, jolla päästiin kokokansan kukkarolle. Soneran edeltäjän valtion telelaitoksen yhtiöittäminen tuotti jättipotin maan kermalle kahdessa vaiheessa, ensin yhtiöittämisen kautta ja sitten Soneran rantautuessa New Yorkin pörssiin.
Pian uutta mynttiä lyötiinkin UMTS-kaupoista, 4,3 mrd euron ilmakuplasta josta jättimäisen proviisio-potin keräsivät Saksan Telekomin kautta sikäläiset SPD:n ja äärioikeiston kellokkaat. EU:n teollisuuskomissaari Erkki Liikasen konsultoimat Lipponen, hakaniemeläiset ja P-rautatiekadun salaseuran jengi keräsivät tietenkin myös jätti-provikat liiveihinsä.
Näin Lipponen-Niinistön johdolla imuroivat ”tietyt piirit” viimeisen pisarat oikeisiin taskuihin tyhjäksi kupatusta Sonerasta, ja lopuksi suvereenin johtoparin ohjauksessa asianomaiset lahjoittivat romukasan ruotsalaiselle Telialle.
Sekoilun jäljiltä ovat Telia, Sonera, Telia-Sonera ja Sonera vieläkin niin sekaisin että edes niiden henkilökunta ei aika ajoin osaa sanoa mitä ja ketä he milloinkin viime kädessä edustavat..
Seppo Hietanen
"kerimäki st"
CITY-Keskusta
***********************************************
Koiviston, Lipponen-Niinistön ja
Holkerin ohella myös SAK-Paperiliitto-AKT ovat
pääsyyllisiä
********
Esko Ahon syyllisyys ei ole vähäinen, joskin se
rajoittuu keskustalaisten pettämiseen, Juhantalon uhraamiseen,
pankkitukilain säädättämiseen ja Koiviston
orjailuun 1991-1995.
*************************************************
Päivittäin kiirivät viestit lomautuksista, tehtaiden sulkemisesta ja siirtämisestä milloin millekin mantereelle. Nyt käsissä oleva hätä on tasan tarkkaan itse hankittua kauraa, Koiviston, SDP-SAK:n, H. Holkerin ja Kokoomuksen voimin alkuun potkittua, nähtävästi suureen PAMG’iin päättyvää.
Pakko-instituutioksi meille SDP:n ja Kokoomuslaisten yhteishankkeena luotu sekä aikataulutettu EU-liitos määräsi tehtävien laadun ja ajoituksen. Vapaa rahatalous kuului asiaan, joten markasta ja ennen muuta sen valvonnasta oli pakko ensin luopua. Tarvittava laki, pieni muutos, säädettiin SDP:n aloitteesta. Se tuli voimaan 1985. Markan valvonnasta luovuttiin todella omituisella tavalla. Asiasta ei päättänyt eduskunta, ei hallitus eivätkä siitä tienneet mitään edes SP:n valvojat, pankkivaltuusmiehet.
Ainoa havaittava ennakkotoimenpide oli SP:n keskuspankeille lähettä'män jokakuisen "paimenkirjeen" jakelun, siis autoritääristen SP:n ohjeitten jakelun lopettaminen elokuussa 1986. Samaan aikaan SP vain luopui markan viennin ja tuonnin rajoituksista, sen kaikesta valvonnasta!
Koiviston junaileman suunnitelman olisi voinut paljastaa Paavo Väyrynen, - Koiviston kestovihan kohde -, mutta asian varmistamiseksi tarvittavan porvarihallituksen suunitelman kaatoi Mauno Koivisto ryhtymällä raivoisaan puolustustaisteluun.., verisellä hyökkäyksellä!
Hän kehitti surullisenkuuluisaa mainetaa saaneen tyhjän nimikkeen, ”Kassakaappi-rikollisuuden” jonka turvin porvarihallituksesta sopineet Väyrynen-Suominen-Taxell olisivat hänen mukaansa kaapanneet porvarihallituksen avulla valtion käskyvallan ja antaneet sen teollisuudelle!
Kansallisen suur-ryöväyksen suunnitelmat saivat vauhtia kun Hakaniemen talousnerot Wahvamarkka-Koiviston johdolla ajoivat 1987 alkaen markan arvoa ylös järjettömillä koroilla pilviä hipovalla kursseilla. Porvarihallituksen Koivistolle kavaltanut H. Holkeri sai nimityksen pääministeriksi 1987. Kansalliseksi suuronnettomuudeksi kehittynyt lama koski käytännössä koko väestöä, kun lähes koko teollisuus ja vientikauppa, kotimarkkinateollisuus ja käytännössä koko yritystoiminta romahtivat finanssitalouden sortuessa.
Raskaimmin kärsivät PK-yritykset. Todellisiin vaikeuksiin ajautui myös suurin osan alkutuotannosta. Heidän tuskaansa lisäsi merkitävästi heti laman rysähdyksen jälkeen hosumalla ja vailla tarvittaa laaja-alaista kokonaisnäkemystä solmittu EU-sopimus. On toki mäynnettävä että sopimusneuvotteluissa järjen käyttö korvattiin Koivistolaisella ukaasilla, lähe-saatetesanoilla Esko Aholle ja tämän esikunnalle Bryssin matkan aaton tunnelmissa:
"Sieltä ei sitten tulla takaisin maitojunalla iman sopimusta minkään maatlauden edun turvin, vaan sieltä tullaan takain vain ja ainostaan pitävän valmiin EU-sopimuksen kanssa"
.. Näin evästi Ahoa ja apumiehiään Mauno Koivisto.
Laman tuhoissa konkurssiin ajautuivat käytännössä kaikki lamapankit ( jotka pelastettiin ) ja useimmat kaupan toimialat.
Kaikkien aikojen romahdus kaatoi lähes koko PK-sektorin toimintakelvottomaksi.
Pankit oli pelastettava EU-anomuksen jättämisen suunnitelman mukaisesti, sillä EU:n säännöt edellyttivät hakijalta toimivaa finanssilaitosta!
Yrittäjien ja puolen Suomen talouden totaali romahdus hoidettiin lopulliseen tuhoon Koiviston junailemalla peäastusoeraatiolla, Koiviston konklaavin nimen saaneella synkälä tapahtumalla 6.5.1992, sekä sen jälkeen kanslistiksi alistuneen Esko Ahon aloitteesta säädetyn pankkitukilain yhdistelmällä.
Valtion pankkituella puhdistettiin pankkien taseet ne kaatavista vastuista, mutta sekään ei vielä riittänyt niiden konkursseilta pelastamiseksi. Siksi valtio jätti pankkituella maksettujen lainojen velka-asiakirjat pankeille, jotka pankit sitten hakivat oikeusteitse "vahvoiksi", ja käden käänteessä jo kerran maksetut lainat olivat lainojen entisten takaajien vastuulla, uudelleen perittävinä lainoina.
Pankkien taseisiin tämä laillistettu rikollinen temppu vaikutti siten, että näennäinen EU-kelpoisuus voitiin näyttää jäsenyyttä sitten 1993-1994 anottaessa.
Suurimmat säästöpankit kuitenkin kaadettiin, ja niiden omaisuus jaettiin muille, osin keinotekoisesti pystyyn jäetyille pankeille. Suurimmat liikepankit SYP ja KOP niputettiin ensin "Merita"-lipun alle ja lahjoitettiin sitten niiden kanssa yhtä lailla persaukiselle, roskapankin tasoiselle ruotsalaiselle lamapankille, josta täkäläisten makro-busineksen edustajien ja pohjoismaiden sossujen epäpyhän liiton tavoitteiden mukaisesti pian sorvattiin liikepankki Nordea. Sen osake-enemmistö siirtyi, kuinkas muuten, Sw-mamman poikien taskuun.
Kiinnostavaa olisi saada tietää luovutuksen päättäneitten saaman huomionosoituksen laatu ja määrä tuosta merkittävän kansallisen määräysvallan luovuttamisesta yli pohjanlahden!
Totta kuitenkin on että melko vähälle jupinalle jäi tuo SYP-KOP:n jäämistön mukana ruotsalaisille lahjaksi annettu omaisuus.
"Kruununjalokiviemme", vientiteollisuuden suuryhtiöitten osakesalkut, käytännössä vientiyhtiömme enemmistöt, niiden majoriteetit siirtyivät silloin talouspoliittisen ministerivaliokunnan nerojen kynän pyörtäyksellä parempiin käsiin.
Kuten tunnettua, tuhoisaa jälkeä tuottanut parivaljakko Lipponen - Niinistö junaili hallitustasolla lahjoituksen laillisuuspuolen. Sen seurauksista nyt, - tälläkin saitilla - punikit ja äärikokkareet Aulis-Känä-Anttilan johdolla murtavat suuta ja morkkaavat Keskustaa muka syylliseksi punikkien masinoimalle suurtuholle ja teollisuusosakkeiden lahjoitukselle. Tänään varisnkin on mölinä ja lentävän kuolan määrä huipussaan kun Stora-Enso kertoo toimialajärjestelyistään pohjanlahden molemmin puolin.
Todella ikävää on, että metsäteollisuuttamme ajetaan nyt kiihtyvällä vauhdilla alas. Kiristetystä aikataulusta lankeaa erityiskiitos SAK:lle ja Paperiliitolle, erityiseti vuoden 2005 muistojen siivittämänä, sekä kaikkien räyhääjien esikuvalle AKT:lle ja sen esimiehelle Rädylle.
Kun nyt teollisuuden ja sen kansainvälisen kaupan tilauksia ja tuotannon kannattavia osia siirretään Ruotsiin, ei asiaan enää voida vaikuttaa kuin menneitä muistelemalla. Tosiasiaa ei miksikään muuta edes punikkien räkiminen edes tällä saitilla.
Lisää suolaa yhä synkempänä etenevän laman repimiin haavoihin saamme kun muistutetaan tässä yhteydessä vielä Lipponen-Niinistön Sonera-sekoiluista. Pekka Vennamon toimiessa kätyrinä käynnistettiin ensin postin ja telelaitoksen totaali ryöstöretki, jolla päästiin kokokansan kukkarolle. Soneran edeltäjän valtion telelaitoksen yhtiöittäminen tuotti jättipotin maan kermalle kahdessa vaiheessa, ensin yhtiöittämisen kautta ja sitten Soneran rantautuessa New Yorkin pörssiin.
Pian uutta mynttiä lyötiinkin UMTS-kaupoista, 4,3 mrd euron ilmakuplasta josta jättimäisen proviisio-potin keräsivät Saksan Telekomin kautta sikäläiset SPD:n ja äärioikeiston kellokkaat. EU:n teollisuuskomissaari Erkki Liikasen konsultoimat Lipponen, hakaniemeläiset ja P-rautatiekadun salaseuran jengi keräsivät tietenkin myös jätti-provikat liiveihinsä.
Näin Lipponen-Niinistön johdolla imuroivat ”tietyt piirit” viimeisen pisarat oikeisiin taskuihin tyhjäksi kupatusta Sonerasta, ja lopuksi suvereenin johtoparin ohjauksessa asianomaiset lahjoittivat romukasan ruotsalaiselle Telialle.
Sekoilun jäljiltä ovat Telia, Sonera, Telia-Sonera ja Sonera vieläkin niin sekaisin että edes niiden henkilökunta ei aika ajoin osaa sanoa mitä ja ketä he milloinkin viime kädessä edustavat..
Seppo Hietanen
"kerimäki st"
CITY-Keskusta
Vastaukset 1
Vanhimmat
...oltaiskaan ilman EU:ta!
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000042552004
t. -Jäbä