Ehkä hieman huono aloitus tähän "suku on pahin" osioon, mutta siis, olen huolissani parhaasta ystävästäni. Mielestäni ystävälläni on todella tiukat vanhemmat, ainakin jollain mittapuulla. (ehkä kaikista ei tunnu siltä, mutta näen, että hän on kärsinyt varsinkin viimeaikoina).
Kaverini, 16 vuotta, kulkee skootterilla ja vanhempiensa kyydillä, koska asuu hieman syrjemmässä. Kaverini kotiintuloajat ovat tiukat, noin yhdeksitoista on oltava kotona viikonloppuisin, arkisin jos kyseessä on harrastus puolikymmeneltä, muuten kai jo seitsemältä. Hänen on oltava ruoka-aikoihin kotona ja vanhemmat määräilevät aresteja jos sattuu olemaan puoli tuntia myöhässä. Näissä kotiintuloajoissa ei ole joustoa ollenkaan ja en voi kutsua häntä yökylään, koska vanhemmat eivät päästä! Menemisistä on sovittava monta päivää etukäteen, kellon tarkkuudella.
Joku saattaisikin olla tyytyväinen näihin rajoihin, mutta paras ystäväni on välillä todella stressaantunut asiasta, varsinkin viime aikoina ja erityisesti silloin jos joku on "erehtynyt" pyytämään häntä yökylään. Ystäväni on usein itkenyt sitä, että vanhemmat eivät kuulemma perustele kunnolla sääntöjään. Mielestäni on kummallista, että ystäväni, joka on kiltteyden perikuva (koulu menee hyvin, ei polta, ei juo), ei millään lailla saa luottoa vanhemmiltaan, vaan on kertonut, että luulee vanhempien lukevan päiväkirjaansa ja epäilevän tämän lähtevän juomaan, vaikka kyse olisi pelkästä kaverivierailusta! Vähän aikaa sitten hän kertoi, että vihaa olla kotona!
Tietenkään en voi tarkkaa tilannetta tietää itse, mutta olisiko mitään keinoa jolla voisin asiaan vaikuttaa? Voisiko ystäväni tehdä jotain? En halua nähdä minulle rakkaan ihmisen tulevan enää entistä surullisemmaksi tästä asiasta.
Yleisesti haluaisin keskustelua, että missä menee normaalisti huolehtivien ja ylisuojelevien vanhempien raja?
33 Vastausta
3 183 Lukukertaa
Ylisuojelevat vanhemmat vai normaalia huolehtimista
Aloita rakkaustarinasi
Löydä unelmiesi kumppani jo tänään! Etsi rakkautta satojentuhansien suomalaisten sinkkujen joukosta!
Minusta varmaan tulee tuollainen ylisuojeleva:)
Saimme heidät niin vanhana ja pitkän kaipauksen jälkeen , että voisin ilman muuta toimia pitkälti noin kuin kuvailet. Jos kovin alaikäisen lapsen alaikäinen ystävä pyrkisi puuttumaan kannustaisin toisenlaiseen seuraan..että semmoista. Skootteri on myös turhan riskialtis menopeli , ei rantaudu meille:)karhun palvelus
Tuollaisilla lasilla on kasvanut riski joutua huonoon seuraan ja pahoille teille kun pääsevät otteesta. Heillä vaaran viehätys kasvaa ja korostuu.Ylitiukka kasvatus ON pahasta
Karhunpalvelus, totta tosiaan!Vaaran viehätys kasvaa kokoajan, mitä enemmän näitä asioita pidetään
perheessä tabuna. Nuori on aina nuori vain kerran ja mikäli hänelle ei ikinä
anneta mahdollisuutta näyttää kykyjään itsenäisenä ihmisenä, hänen
tuomiokykynsä ja todellisuuden tajuntansa hämärtyy.
Kopulutus on todella hyvä asia, mutta mikäli koulut menevät tyystin kaiken
sosiaalisen elämän edelle, ihmisestä tulee onneton pikkuhiljaa. Vanhemmat
EIVÄT ole aina oikeassa, vaikka tosin suurimmassa osassa asia näin onkin.
Hyvät vanhemmat älkööt te tuomitko nykymaailmaa siitä mitä se nyt on, vaan
pitäkää aina mielessä, että se on kokoajan muuttuva kompleksi. Suomeksi
siis: maailma ei ole enään sama, mitä se mitä se oli 70-luvulla. IRC ja
"Mese" on tosi hyvä juttu lapsen sosiaalisten kykyjen kannalta (kunhan
käyttö pidetään kohtuullisena).
En itse ikinä aseta lapselleni huimia paineita lukioista ym. ym.
Matemaattinen älykkyys on vain yksi monista eri älyä arvioivista tavoista.
Mitä lapsenne on 25 vuotiaana, jos hänellä ei ole ollenkaan sosiaalisia
kykyjä toimia yhteiskunnassa. Minun omat lapseni (4 kpl) käyttivät pienenä
kovia huumeita (kokaiini, heroiini, ym) ja tiesin heti, että kotiarestilla
asia ei ratkea. Annoin heidän itse tajuta asiansa ja kannustin mukana sen
sijaan, että olisin pitänyt heitä 200 vuotta arestissa. Tänäpäivänä kaikki
nuoret aikuiseni ovat päässeet aineista irti ja itsekkin tajunneet, kuinka
typerää niitten käyttö oli. Heidän omien kokemuksien mukaan "tupakka on
kivointa, kun se on kiellettyä". Minusta vertaus on siinä mielessä hyvä ja
todellinen, koska vanhemmat eivät kuitenkaan tiedä aina, mitä kulissien
takana tapahtuu, esimerkiksi:
Serkkumme tuli meille aina synttäreillä ym. käymään useita kertoja vuodessa.
Heillä oli käytössä todella ankarat kotiaresti järjestelmät ja
kotiintuloajat olivat kello 7 maksimissaan ja jokaisesta myöhästyneestä
minuutista tuli satikutia. Tämä johti siihen, että aina kun lapset tulivat
meille (esim. synttärit), he tekivät meidän kanssa kaikkia niitä asioita,
mitkä olivat heillä kotonaan ehdottomasti kiellettyjä, esimerkiksi sängyllä
pomppiminen ja karkinsyönti arkena. Tätä tehtiin tietysti, kun vanhemmat
olivat alakerrassa ja lapset oli ylhäällä "koulujuttujen" parissa.
Serkkupoikien mielestä oli kiva rikkoa sääntöjä, mutta meidän lapset eivat
oikeastaan olleet asiasta kiinnostuneita, sillä heillä oli jo todella kypsä
asenne asiaan ja he tajusivat, että se on vaan sängyllä hyppimista, sillä he
olivat saaneet pienenä toteuttaa itseään. Eli heidän arviointikyky oli ikään nähden todella hyvä. Samoin heidät pystyi huoletta päästämään yläasteelle, koska vanhempina tiesimme, että "rikottuja ikkunoita" ei tullut, koska sitä ei oltu sen kummemmin kielletty. Lapsemme tajusivat siis itse sen, että ikkunoitten hajoitus on tylsää ja tarpeetonta, koska heille oltiin annettu mahdollisuus toimia pienenä omien halujen mukaan, eikä kokoajan meidän pillin perässä.
Nykyään huomaan monissa ihmisissä, että vaikka heillä on jo ikää ainakin 30 vuotta, he eivät ole eläneet päivääkään ja siksi he stressaantuvat helposti, eivätkä he osaa kehnosta ja suljetusta kasvatuksesta johtuneiden henkisten arpien takia hoitaa sosiaalista elämäänsä aina oikein nappiin.
Pähkinän kuoressa:
Olkaa tiukkoja, mutta älkää kieltäkö kaikkia. TV on hyvä, mutta ei liikaa. Tietokone on hyvä, mutta opettakaa jo pienenä sen maltillinen käyttö. Urheilu on tärkein asia maailmassa, sillä se vaikuttaa lapsen oppimiseen ja tietty yleiseen terveyteen. Opittakaa rahan käyttö aikaisin sen sijaan, että ette anna omille lapsillenne oikeutta heidän tiliinsä. Pyrkikää rajoittamaan arkisia asioita mahdollisimman vähän (mahdollisuuksien mukaan), sillä lapsi oppii omien valintojensa kautta parhaiten. Ja se tupakan poltto ei lopu sillä, että sanotte siitä. Mitä enemmän se on kiellettyä, sitä kivempaa se on.
mielestäni
tämä nyt ei mikään neuvo ole, mutta mielestäni nuoruus menee pilalle tuommoisella vahtaamisella. Itsekin tuli jonkin verran saman ikäisenä riideltyä vanhempien kanssa kotiintuloajoista jne. mutta onneksi kuitenkin joustoa löytyi ja suuremmilta taisteluilta vältyttiin. Nuo ajat ovat juuri niitä, joita nyt vanhempana muistelen kaiholla, kuinka mukavaa oli ystävien kanssa viilettää ja viettää iltaaHyvät vanhemmat
Meillekään ei skootteri rantaudu, eikä mikään mopo.Jos ei ystäväsi ryyppää eikä polta, Ja saa käydä harrastuksissaankin, niin mikä häntä noissa ihan säällisissä kotiintuloajoissa sitten nyppii?
Ja ihan on kohteliasta olla kotona ruoka-aikaan. Tässäkään ei ole mitään vikaa.
En oikein ymmärrä, mikä on ongelma?
Nojjaa
No kai se, että hän ei tuon kahden harrastuksen jälkeen saa mennä muualle, vaan jos hän haluaa mennä kaverille kylään täytyy yleensä jättää toinen välistä. Eli 16-vuotias tyttö istuu 5 päivää viikossa kotona.Mietin tätä omaltakin kantilta, että ei kai ne ajat haittais niin paljoa, jos sais mennä useammin, mutta kun ei saa ja jos yökyläilykin on kielletty niin...
Mihin te tarvitsette
Tota seikkaa en todellakaan tajua?Ilman yökyläilyäkin on elämää. Tarvitseehan toki jotkut lävistyksiä ja tatuointejakin, ja tupakkaa ja alkoholiakin. Mutta niitä ilman tulee kans ihan hyvin toimeen.
Kummallinen
Minäkään en ole koskaan ymmärtänyt.olen jo
ja siihen aikaankin jo oltiin välillä kavereilla yökylässä,ei mielestäni mitenkään kummallista."en voi kutsua häntä yökylään, koska vanhemmat eivät päästä! Menemisistä on sovittava monta päivää etukäteen, kellon tarkkuudella."
Tuo on ehkä yksi pahimpia^^
"että vanhemmat eivät kuulemma perustele kunnolla sääntöjään."
Jos sääntöjä ei osata perustella ne ovat huonoja^^
"joka on kiltteyden perikuva (koulu menee hyvin, ei polta, ei juo), ei millään lailla saa luottoa vanhemmiltaan, vaan on kertonut, että luulee vanhempien lukevan päiväkirjaansa ja epäilevän tämän lähtevän juomaan, vaikka kyse olisi pelkästä kaverivierailusta!"
Vanhempien ei pitäisi lukea lapsen päiväkirjaa missään tilanteessa ja tuollainan epäily on suorastaan typerää^^
"Voisiko ystäväni tehdä jotain?"
Käske hänen sanoa vanhemmilleen: Perustele ___ sääntö.
Jos ei auta hän voi sanoa: Jos et voi perustella sääntöä miksi sellainen on.
Enempää en juuri nyt keksi.
sama homma
mulla oli sama homma nuorena.olin vielä 17wee kun oli noita kotiin tulo aikoja.sillon nuorena sitä ajatteli samoin kuin sinä nyt.mutta ajatteleppa asiaa tarkemmin.millasia ovat sellaiset vanhemmat jotka antavat lapsen tehdä mitä vain.ei rajoja,ei kotiintulo aikoja,ei kysellä miten menee,ei välitetä,jne jne.itse tajuan sen nyt mitä vanhempien ylisuojeleminen tarkoittaa.ei ole enää turvallista kulkea kaduilla,kun on kaikenlaisia hulluja...
koittakaahan kestää tuo ylihuolehtiminen.hyvää ne vanhemmat vaan tarkottaa ja opitte myöhemmin sitä arvostamaan! sitten kun täytätte 18 vuotta niin saatte sitten mennä ja määrätä itsestänne.
minulla
Minun vanhempani eivät varsinaisia kotiin tulo aikoja antaneet. Äitini sanoi että niin kauan kun minuun voivat luottaa saan itse päättää. Jos jollakin tavalla luottamuksen petän niin sitten loppui menot. Ja muutin ennen kuin täytin 16 opiskelemaan yli 250km päähän.Tätä luottamusta en ole tähän päivään mennessä pettänyt, ikää 25 ja kyllä edelleen pidemmistä reissuista äipälle ilmotan. Tiedän äitin kuitenkin huolehtivan joten parempi kun tietää missä menemme.
harkitse tarkkaan
Kuvasit niin täsmälleen ystäväni tytärpuolen, että tekisi jo mieleni kysellä nimeä ja katuosoitetta.Tyttö on fiksu, älykäs ja urheilullinen. Hyvät käytöstavat halutessaan ja minä pidän hänestä todella paljon. Kaikki noin ylipäätään ok, mutta jokaisella kolikolla on toinenkin puoli.
Joten muista, että sinä ystävänä kuulet vain yhden version ystäväsi kohtelusta ja kasvatuksesta. Te näette asian 16v:n nuorten elämänkokemuksella, joka taatusti poikkeaa kaverisi vanhempien elämänkokemuksista ja ylipäätään elämänarvoista, huomaavaisista käytöstavoista jne.
Kaverisi ei taatusti kerro onko hän sanonut vanhemmilleen rumasti/typerästi/nokkavasti vastaan tai kaverisi ei myöskään kerro perheen sisällä tapahtuneista muista kasvatuksellisista konflikteista kuin sen version, joka ajaa vain hänen etuaan.
Sinä et toimi oikeudenmukaisesti puolustaessasi kaveriasi ja syyttämällä vanhempia ennen kuin kuulet myös vanhempien ajatukset ja mielipiteet. Sen jälkeen voit tuomita haluamallasi tavalla.
Joten jos juttu sinua niin kiusaa pyydä kaveriasi ja hänen vanhempiaan juttusille. Kerro, ettet käsitä miksi kaverisi joutuu kotiin niin aikaisin yms ja mitä varten sinun vanhempasi eivät sitä vaadi. Kenties voisit valmistella omaa kantaasi selvittämällä omilta vanhemmiltasi mikä saa heidät antamaan sinulle enemmän vapauksia ja puhella siitä kaverisi vanhemmille myöskin.
Vinkki:älä ikinä, siis ikinä, sotkeennu kenenkään perhe-elämään ennen kuin olet täysin selvillä missä mennään ja silloinkin mieluusti poliisin avustuksella esim. jos joku on seksuaalisen hyväksikäytön uhri.
Itselleni kävi aikoinaan todella huonosti kaverini heittäydyttyä yhtä auttavaiseksi kuin sinä ja sain siitä kaksi viikkoa arestia. Joten pohdi tarkkaan hyvää tarkoittavan elkeesi seurauksia.
Eipä asialle voi paljon
On aika talebanmaista meininkiä, kun 16-vuotias ei saa käydä muualla kuin harrastuksissa. Ystäviä ei saa olla ja vaikka olisikin, niin heidän kanssaan ei voi missään seurustella ja viettää aikaa yhdessä.Ap. kirjoittaja ei kuitenkaan voi mitään tilanteelle. Vanhemmilla on täysi määräysvalta lapsiinsa ja he saavat pitää lapsensa vaikkapa lukkojen takana koko näiden lapsuuden. Kukaan ei voi asettaa vanhempien kasvatusmenetelmiä kyseenalaiseksi.
Eipä tässä voi antaa kuin lauhaa lohtua: kahdeksantoista täytettyään ystäväsi on täysi-ikäinen.
Silloin on myöhäistä
Kun ei ole enää kavereitä kun ei pääse mihinkään ja kun on liian tuikka kuri kotona voi tulla niin sanottu peräkämmarinpoika tai tyttö joka ei osaa aukuistua ollenkaan ja niin edelleen . Itsellä tytär 15v ja kyllä hän pääsee konsertteihin ja muihin menoihin mutta yöllä haen hänet sieltä kun pääkaupunkiseudulla liikkuu kaiken mailman tyyppejä. Kyllä lapselle pitää antaa tilaa ja luottamusta ja kertoa ja kasvattaa elämän tosiasioita. Liika tuikkuus kotituloajoista tekee lapsesta rajoitetun sosiaaliseen elämään ja jos tytäe selviää kun täyttää 18 niin muuttaa heti kotoa pois ja voi katkaista välit kokonaan vanhempiin. Tullainen vahtiminen onsairasta jota varsinkin somalit harrastavat tyttäriään kohtaan.Lapset erilaisia
Eivät vanhemmatkaan mitä tahansa voi tehdä, esim. pitää lukkojen takana koko lapsuutta. Sellainen on vapauden riistoa. Vaikuttaa siltä, että vanhemmat eivät luota lapseensa. Onkohan jotain sattunut? Monestihan vanhemmat tuntevat lapsensa. Kaikkia lapsia ei tarvitse juuri kasvattaa, eikä heille tarvitse edes asettaa kotiintuloaikoja. He eivät edes halua rillutella kaupungilla. Sitten on sellaisia, jotka eivät erota helposti oikeaa ja väärää tai joilla on huonoja kavereita. Tällaisten sosiaalisia suhteita on hyvä rajoittaa.16-vuotiaan maksa ei polta alkoholia vielä aikuisen tavoin. Vanhemmat voivat pelätä alkoholikokeiluja. Jos kyseessä on tyttö, he voivat pelätä tytön joutuvan raiskatuksi, eivätkä siksi halua päästää häntä yökylään. En oikein ymmärrä, miksi jotkut haluavat edes nukkua kaverin kanssa yötä, ellei kyseessä ole seurustelusuhde. 16-vuotiaiden seurustelusuhteet eivät ole yleensä kovin positiivisia juttuja, kondomia ei käytetä ja sukupuolitaudit leviävät.
Jos lapsi selvästi kärsii jo henkisesti, niin otetta pitäisi jo vähän löysentää. Muuten tästä lapsesta tulee aivan sietämätön, jos hän 20-vuotiaana pääsee opiskelija-asuntoon. Siinä kärsivät sitten muut naapurit, kun rellestetään. Toisten päiväkirjojen lukeminen on ainakin täysin tuomittavaa. Suorastaan oksettavaa, jos joku vanhempi tekee niin.
Luottamusta
Vanhempien tehtävänä on huolehtia jaasettaa rajoja. Kaikkein huonointa jälkeä tulee
kun nuorelle ei ole asetettu mitään rajoja tai
sääntöjä.
Vanhemmat noudattaa tässä vanhan ajan sääntöjä,
jotka minullakin oli voimassa aikoinaan.
Vasta mopoiässä alkoi kylällä kulkeminen omin
kyydein ja kotiintuloajat oli tiukat.
16 - 17 vuotiaana alkoi sitten luottamuksen kautta
tulla joustoa sääntöihin.
Ja täysi - ikäisenä onkin sitten omillaan.
Eli luottamuksesta se lähtee ja sen kautta
kun oman kypsyytensä on osoittanut, niin
saa ottaa enemmän vastuuta itsestään.
Vanhemmissa kun on sisäänrakennettuna se piirre,
ettei osaa olla huolehtimatta lastensa hyvinvoinnista.
Olet ihan oikeassa.
Jep, eli koko yläasteen ja amiksen alun vietin himassa, koska vanhempieni mielestä kaikki teinit ryyppää ja polttaa ja eivät halunneet, että minä vietän aikaa sellaisessa seurassa. Kaverit pyyteli shoppailemaan, kylään ja vaikka minne, ja aina jouduin keksimään kaikenlaisia tekosyitä (olisi ollut noloa sanoa ettei vanhemmat päästä vaikka se toki oli totuus) miksen pääse muka tulemaan. Sain 13-vuotiaana kännykän, 15-vuotiaana se takavarikoitiin koska olin tekstaillut samalla luokalla olevan pojan kanssa. Ja ihan normijutustelua, ei edes viatonta flirttiä.
Äitini osti vaatteet aina 18-vuotiaaksi asti enkä koskaan saanut rahaa omaan käyttöön, koska olisin kuitenkin "tuhlannut ne jonninjoutavuuksiin".
Olin siis aika yksinäinen vanhempieni takia. Yläasteella tosin kapinoin vanhempieni sääntöjä vastaan (kokeilin tupakkaa) ja meikkasin salaa... en olisi saanut 18-vuotiaanakaan meikata :D
Niin, ja seurustelusta ei voitu edes puhua, se oli ehdottomasti kiellettyä.
Säännöt oli tiukat ja jos niitä ei noudattanut niin seurasi vähintäänkin järkyttävää huutoa. Joskus kävivät käsiksi (äitini enimmäkseen).
Eivät olleet mitenkään uskovaisia, eikä heillä ollut päihdeongelmaa (eivät käyttäneet mitään päihteitä), olivat vaan niin helvetin kusipäitä.
Kun 16-vuotiaana sairastuin liiallisen kontrolloimisen seurauksena anoreksiaan (ainoa asia mitä pystyin itse hallitsemaan oli syöminen ja oma kroppani) äitini kommentti saadessaan tietää asiasta ja todellisen painoni (39 kg): mitähän hittoa kaikki naapurit ja muut aattelee ny meistä, et iha ku me ei annettais sulle ruokaa...
että näin meillä.
No, onneks ei oo tarvinnu kattella niiden naamoja reiluun kahteen vuoteen. En ole edes puhunut heidän kanssaan. Eikä ole edes ikävä.
Mihin tämä johtanut? Ei kavereita, haukkumista jne. ja johtuu siitä kun äitini joutui koko elämänsä aikana menee nukkumaan klo 6 ja kostaa sen nyt mulle ja veljelleni.
Valitettavasti nykyajan nuorilla ei ole paljoakaan kokemusta, mitä perhe-elämä voi hienoimmillaan olla. Nykyajan vanhemmat ovat itsekkäitä, vaativat kovasti itselleen omaa aikaa, unohtavat lapsensa ja ovat työntämässä vastuuttomasti nuorensa pois jaloista. Nuori ei tarvitse kaupungilla vietettävää yöelämää, yö on tarkoitettu lepoon, ei hengailuun. Nuori tarvitsee vanhempiaan, perhettä. Perheen merkitystä ei voida koskaan korostaa liikaa. Hienoa, että jollakin nuorella on vastuuntuntoiset vanhemmat!
Toki voit hankkia oman asunnon, mutta sitten pitää varautua olemaan todella täysikäinen, joka huolehtii itse omista kuluistaan; vuokra, ruoka, vaatteet, pyykki, matkat, puhelin, siivous...
Luuletko olevasi täysi-ikäinen?
Kaikki leikit kielletään vaarojen pelosta, koulut ja päiväkoditkin menevät siihen samaan mukaan, kun vanhemmat vaativat ja valittavat joka asiasta.
Valliherra, joka ennen oli mukava talvileikki välitunnilla, on nykyisin useissa kouluissa kielletty; siinähän voi sattua. Mitäs sitten? Jos nenästä alkaa tulla verta, seuraavalla kerralla osaa ehkä varoa vähän, jos ei opi varomaan tulee nenästä useammin verta. Jos käsi revähtää, ei maailma silti kaadu.
Lumipalloja ei saa heittää, se voi sattua. Itse muistan, kuinka luokan kanssa rakensimme välitunnilla hyvät lumimuurit ja liikuntatunnilla muureja käyttäen pelasimme lumisotaa, naisopettaja mukana.
Koulumatka alaluokilla oli 2 km. Tie kulki joen rantaa pitkin. Tänä päivänä se olisi vanhempien mielestä liian vaarallinen, tarvittaisiin koulukyyti. Kotimatkalla saatoimme heittää koululaukut tienreunaan ja otimme kengät pois jalasta ja kahlasimme limaisia kiviä pitkin joen keskellä olevaan saareen. Tällaisia mukavia muistoja ei nykylapsi valitettavasti voi saada, koska vanhemmat suojelevat ja poistavat elämästä opettavaiset ja ihanat kokemukset pelon takia.
Sillä että lapsilta poistetaan kaikki vähänkin "vaarallinen" on lyhytnäköistä. Siten lapsi ei opi varomaan vaaroja, eihän hänellä ole niitä vaaroja varottavana.
Lapset tulisi ensimmäisenä oppia sanat äiti, isä, EI. Mutta nykyisinhän lasta suojellaan jo tuolta karmivalta ei-sanalta. Miksi ihmeessä siihen sanaan on yhdistetty kuin kielto käyttää sitä. Kasvatusalan ihmisetkin yrittivät jossain vaiheessa laittaa koulun säännöt uusiksi jättäen kielto sana pois. Siis ei "Koulun käytävällä ei saa juosta" vaan "käytävällä kuljetaan rauhallisesti". Käytännön kokemuksesta voin sanoa, että muoto "käytävällä ei saa juosta" tuotti paremman tuloksen.
Kun lapsi oppii varhain sanan EI ja sen todellisen merkityksen, mikä vaatii vanhempien johdonmukaista valvomista, että ei on todella ei, voivat vanhemmat alkaa luottaa lapseensa ja antaa lapselle vapauksia, näin lapsi saa uusia kasvattavia kokemuksia ja ennen kaikkea hänen itsetuntonsa vahvistuu.
Nykylapsen ja nuoren heikko itsetunto johtuu osaltaan ylisuojelusta ja ylenpalttisesta kehumisesta. Ne eivät kanna kodin ulkopuolella.
Nykyisin päiväkotien pihat vedetään koneella tasaisiksi ja sitten sinne tuodaan liukumäkirakennelma, köysikiipeilyteline ja keinut ja kovasti viisaiden ja opiskelleiden kasvatustieteen asiantuntijoiden mukaan lapsilla on siten viimisen päälle hyvä virikkeellinen ja TURVALLINEN pihapiiri. Katin paskat! Vanhemmat ovat tyytyväisiä, sillä tänä päivänä sana TURVALLINEN on vanhemmille tärkein.
Mitä oli ennen vanhaan päiväkotien pihat: kallio, johon sai talvella loistavan mäen, ei aitoja ympärillä, vaan täti oli näyttänyt , missä menee tarhan raja ja jokainen lapsi sisäisti sen, sillä se EI-sana ja sen merkitys oli opittu jo varhain .Isoja kiviä, joiden päälle sai vapaasti kiivetä, jos pääsi ja sieltä sai jopa hypätä alas, vaikka alhaalla oli kivikkoa!
Päiväkotiin mentiin isoja leveitä rappuja pitkin, niissä opittiin kulkemaan jo 3 vuotiaana
Miten ihmeessä voidaan tuottaa nykyajan lapsille sekundaa, vaikka tietoa ja taitoa pitäisi tänään olla enemmän kuin ennen. Kaiken lisäksi päiväkotien pihapiirit eivät herätä mitään luovuutta lapsissa.
Takaisin käpylehmät leikkeihin.
Olen kuullut, että nyt on vallalla ajatus "kasvatuskumppanuus", jossa vanhemmat ja hoitaja yhdessä kasvattavat lasta, päivähoito tukee kasvatusta. Se on hyvä ajatus, jos se ymmärretään oikein. Kasvatuskumppanuus-ajatus on ymmärretty kuitenkin useissa valtakunnallisissa päivähoitopaikoissa johtoa myöten väärin niin, että nykyisin hoitajat tekevät, mitä vanhemmat sanovat ja käskevät. Eihän se ole mitään kasvatuksen tukemista. Tukemisessa koulutetun ja kokemusta omaavan pitäisi ohjata ja tukea vanhempia oikeaan suuntaan, antaa vanhemmille rohkeutta kasvatukseen.
Hoitopaikoissa on jo ajat puhuttu siitä, että vanhemmilta puuttuu vanhemmuus, mutta sitä ei uskalleta kasvotusten sanoa. Miksi ei tueta vanhempia enää ottamaan tuttia pois 5 vuotiaalta, miksi päivähoitopaikoissa vaippapöksyjä on talo täynnä, vaikka ennen lapset oppivat sutjakkaasti kuiviksi. Päiväkodissa on tupa täynnä aina enemmän ja enemmän koulutettua henkilökuntaa, mutta kasvatus on mennyt pyllylleen. Käsittämätöntä!
Koulutetaanko nykyisin lastentarhanopettajista arkoja kasvattajia, jotka eivät pysty seisomaan oppiensa takana, vaikka aivan selvästi näkevät kaiken menevän huonompaan suuntaan. Vai onko yliopistollinen koulutus itsessään irtaantunut täysin "maalaisjärjestä" kokemusten antamisesta harjoittelujaksoin? Kirjalukeminen kun ei tee kasvattajaa. Kasvattaja ei voi mennä tunteiden mukaan, ei edes vanhempien itkujen ja valitusten mukaan. Jos näin olisi, emme tarvitsisi koulutettua henkilökuntaa.
On vaikea toimia nyky hoitopaikoissa, kun vanhemmat ovat ottaneet vallan päivähoitokasvatuksessa. Hyvä hoitaja saatetaan haukkua pataluhaksi, vain siksi, ettei hän suostu vanhempien pompoteltavaksi ja toimii ja kasvattaa hyvin käyttäytyviksi lapsia, joita omat vanhemmat eivät hallitse. Pelätään, että lapsella on liian kova kuri, jos hän osaa totella hoitajaansa. Vanhemmat, jotka eivät itse saa lastansa tottelemaan, ajattelevat heti, että hoitaja kurittaa lasta, kun lapsi tottelee. Tottelemiseen tarvitaan vain johdonmukaisuutta, josta kasvatuksessa tulee pitää alusta pitäen kiinni. Kun lapsi haetaan päivähoidosta ja vanhempi pyytää häntä lähtemään mukaan, ei ole kurittamista ottaa lapsi kainaloonsa ja viedä, jos lapsi ei sanaa tottele heti. Kun lapsi oppii, että vanhempi sanoo määrätyissä asioissa miten tehdään, ei totteleminen tuota pienintäkään vaikeutta tai ongelmaa ei sitten myöhmminkään murrosikäisten kohdalla.
Suomalaisten lasten kasvatus on retuperällä niin kauan, kun vanhemmat määräävät ja antavat toimintaohjeet, joilla eivät edes itse pysty lapsiaan pitelemään!
Tuon ikäisen kotiintuloaika minun mielestäni on viikolla klo 20 ja viikonloppuisin viimeistään klo 22 ja vanhemmilla tulee olla tieto, missä seurassa ja missä lapsi on.
Yökylät ovat tarpeettomia niissä tilanteissa, missä perheiden vanhemmat eivät tunne toisiaan kunnolla ja jos yökylä perheessä ei ole vanhempia kotona!
Ole hänelle kaveri ja ehkä opi tuntemaan hänen vanhempansa ja sitten kun huomaavat että olet ihan luotettava niin ehkä se yökyläkin sieltä tulee joskus. Jotain ne vanhemmat on tehnyt oikein jos kaverisi on kiltti ja hyvin kasvatettu, eikös?...