Nälkämaan laulu - kepun koko kuva :)

>Nälkämaan laulu - kepun koko kuva< Sanoinkin kerran Korhosen Keijolle tuosta asiasta. Joka kesä Juhannuksena hän sitä "nälkävirttään" veisaa todella hartaasti siellä entisellä kotikylällään, Melalahdessa. Tuo Kainuulaisia halventava, punaisten naisia prosentuaalisesti teloittamaan kehottaneen lahtariagitaattorin tekemä pilkkavärssy syrjäytti hienon Kukkosen tekemän maakuntalaulun On Kainuu jylhien korpien maa. Kun Korhonen käveltiin toimittajien toimesta ulos tuolloin vielä Kepulaisesta Kainuun Sanomista, niin tämä raukka todellakin lähti oikeasti rajan taakse Amerikkaan. Eipä Keijo sanomut mitään tuohon heittooni Amerikkaan menosta! Lahtareista puheenollen Keijon isä, Kaartamon Pöslänä tunnettu mies, oli paikallinen lahtaripäällikkö kotikylällään ja kävi 1918 kuulemma Mouhussa, Varkaudessa ja Viipurissakin punikkiputsinkia suorittamassa. Olipa kelvannut lahtarieliittiin eli Helsingin paraatiinkin! Erikoisen verenhimoisena tunnettiin kotikyläälläänkin kun hän oli ehdottanut useammankin kyläläisen teloittamista eli Kajaanin Matinmäkeen viemistä. Onneksi oli kylässä järkimiehiäkin eikä ketään viety. Siellä päin ei aseisiin tarttuneet muut kuin lahtarit! Tämä Keijo on tuon Lepakko-Korhosen setä. Jussi Kukkosen runo kuvastaa 1950- luvun maahenkeä: "On Kainuu jylhien korpien maa ja köyhä sen luonto lie. Mutt´ Kainuun kauneus kiehtova on - se syömmeni sytyttää. Kenet kerran Kainuun korpihin on johtanut kohtalon tie ei kaihoo hän konsaan etelään, hän korpien tenhoon jää. Soi vaarain varjossa korkeiden kohu koskien kuohuisten ja siintää huipuille valtavat veet ja välkkyvät virtain vyöt. Ja tienoot uinuvat iltaisin pois päivistä sinehen. Valon siunaamat sill´ on suvisäät ja juhannusjuhlain yöt. Jo taatot kirjoitti kuokallaan omat mietteensä korpehen, he miekoin varjeli viljelmiään ja kallista Kainuutaan. Suuri siunaus ollut toimille on polvien menneiden. Niin olkohon meidän töillä myös, kun kaadumme multaan maan."