Haluan vain kertoa oman tarinani kun täällä on kova keskustelu siitä onko sekitiolla synnyttäminen edes synnyttämistä..
Että alakautta pitäisi lapsi tehdä vaikka mikä olisi!!
Sain lapseni noin 3kk sitten, odotin synnytystä innolla ilman ennakko odotuksia avoimin mielin.. Mutta en olisi kyllä odottanu aivan tuollaista synnytystä, lapsivedet meni 2 pvä ennen kun mitään alkoi tapahtua, toisena yönä sairaalassa sain unilääkettä jotta jaksaisin seuraavan päivän synnytyksen (oli suuniteltu käynnistää), mutta supistukset alkoivatkain aivan tosissaan noin 3h lääkkeen oton jälkeen, eli ei muuta kun synnytys saliin, supistukset olivat kivuliaita mutta kestettäviä ei sattuneet niin paljon kun olin odottanut.. no 5h tunni päästä kohtu oli auenut kokonaan ja päästiin ponnistamaan, mutta mitään ei tapahtunu ponnistuksilla ei ollut mitään vaikutusta vauvan pää oli ns.otsa tarjonnassa poikittain, no antoivat ponnistaa vaikka vauvan sydän äänissä oli laskuja..
kaikki meni nopeasti lääkäri päätti käyttää imukuppia että saisivat vauvan nopeasti ulos itse sanoin jonkun vastalauseen asialle sieltä kivun keskeltä koska se oli ainoa asia mitä en ikimaailamassa halunnut käytettävän,
sanoivat että ei ole vaihtoehtoja, imukupin laittaminen sattui enenmän kuin supistukset, ja imukupilla ulosvetäminen, no en keksi mitään mikä kuvaisi kipua mikä siitä syntyy, tuntui kun koko alapäätä revittäisiin kahtia..
no lapsi saatiin ulos ja kivut loppuivat hetkelliseti..
Lääkäri tutki vaurioita ja selvisi että minulla on 4 asteen repeämä(myöhemin käydyssä keskustelussa selvisi että repeämä johtui imukupin käytöstä ja siitä että se irtosi kerran vauvanpäästä)
jouduin leikkaus-saliin kursittavaksi nukutuksessa, isä jäi vauvan kanssa oottelemaan mua takaisin..
leikkaus sali kokemus oli nöyryyttävä, opiskeliaja ja lääkärit menivät siellä ja kukaan ei kertonut mitä olivat tekemässä ja miksi..mikä 4 asteen repeämä?!(olin ihan pihalla)
Osastolla olin kokemuksen jälkeen viikon pöhnässä ja itkuinen, lapsi joutui eri osastolle, tulehduksen vuoksi joka johtui pitkästä lapsiveden menosta..
minulle ommeltiin 27 tikkiä, haava tulehtui kaksi kertaa ja söin siihen kotona 4 antibiotti kuuria jonka vuoksi en voinut imettää, ja maidon tulo loppui lypsyistä huolimatta!!
Olo on kuin minulle henkilökohtaisin asia on silvottu ja naiseuteni on viety!
Jos olisin osannut vaatia sektiota kun synnytys ei käynnistynyt veden menon jälkeen, olisi lapsi ollut terve, ja minua ei olisi silvottu(tämäkin mahdollisuus selvisi jälkeenpäin käydyssä keskustelussa) kukaan ei vaan sitä minulle kertonut!
Asenne on se että alakautta pitää synnyttää hinnalla millä hyvänsä muuten et ole nainen etkä äiti vaan huono synnyttäjä ja pelkuri!!
Nyt en pysty enää lasta alakautta synnyttämään, eikä tuo alapää tule olemaan ikinä kunnossa, henkinen puoli ja nöyryytetty olo tuskin häviävät moneen vuoteen..
Joten osatkaa vaatia ja kysyä älkääkä suostuko kaikkeen, koska keho on teidän omaisuutta ja vain te voitte vaatia ja päättää itse mitä sillä teette!!
-yks vaan
p.s mulla on maailman ihanin ja terve lapsi tällä hetkellä joten ainakin se asia on kunnossa =)
Imukuppi vai sektio
12
960
Vastaukset
- :(
Ikävä kokemus sinulla. Toivottavasti tulet kuntoon. Ja tietysi onnea terveestä vauvelista :)
Minä pelkään juuri tuota imukupin käyttöä. Voinko siis ennen synnytystä vaatia, että en halua imukuppia käytettävän? Haluan mieluummin sektioon siinä vaiheessa kuin että lapsi revitään väkisin ulos. Hirveä ajatuskin :( Kuunteleeko kukaan tuollaisia toiveita?- mamma-72
Itselläni aikoinaan esikoisen kanssa aivan kamala synnytys imukuppikokeiluineen kaikkineen päättyi lopulta hätäsektioon vauvan kasvotarjonnan ja sydänäänten laskun vuoksi. Kolme kertaa imukuppia kokeiltiin ja joka kerta se irtosi, aiheuttaen pojan päähän jonkinlaisen palovamman (tai sellaisena sitä ainakin hoidettiin) ja vahingoittaen hiusjuuria niin, että vielä tänä päivänäkään 15 vuotta myöhemmin imukuppiarpi näkyy eikä siinä kasva kunnolla hiukset vaan on kaljuja laikkuja.
Sisareni kolmea vuotta myöhemmin vastaavassa tilanteessa viimeisillä voimillaan kielsi imukupin käytön vedoten minun kokemukseeni, päätyi myös sektioon kunhan olivat lääkärit ensin sisaren mieheltä varmistaneet tarinan paikkansapitävyyden. Sitä en osaa sanoa miten nykyään suhtautuvat tuollaiseen kieltäytymiseen, pitää varmaan ottaa asiasta selvää jo ennen synnytystä. - :(
mamma-72 kirjoitti:
Itselläni aikoinaan esikoisen kanssa aivan kamala synnytys imukuppikokeiluineen kaikkineen päättyi lopulta hätäsektioon vauvan kasvotarjonnan ja sydänäänten laskun vuoksi. Kolme kertaa imukuppia kokeiltiin ja joka kerta se irtosi, aiheuttaen pojan päähän jonkinlaisen palovamman (tai sellaisena sitä ainakin hoidettiin) ja vahingoittaen hiusjuuria niin, että vielä tänä päivänäkään 15 vuotta myöhemmin imukuppiarpi näkyy eikä siinä kasva kunnolla hiukset vaan on kaljuja laikkuja.
Sisareni kolmea vuotta myöhemmin vastaavassa tilanteessa viimeisillä voimillaan kielsi imukupin käytön vedoten minun kokemukseeni, päätyi myös sektioon kunhan olivat lääkärit ensin sisaren mieheltä varmistaneet tarinan paikkansapitävyyden. Sitä en osaa sanoa miten nykyään suhtautuvat tuollaiseen kieltäytymiseen, pitää varmaan ottaa asiasta selvää jo ennen synnytystä.Kiitos asiallisesta vastauksesta. Joo, kyllä aion ottaa tuon puheeksi, jos joskus raskaaksi tulen. Ja miehelle myös teroitan sen, niin pitää sitten minun puoliani sairaalassa. Eikös aina kuitenkin saa tehdä myös sellaisen synnytystoivelistan? Vai mikäs sen nimi oli? Eri asia tietysti toteutuuko toiveet. Mutta kyllä minä tuosta ei-imukuppia-vaatimuksesta haluaisin pitää kiinni.
- ...
:( kirjoitti:
Kiitos asiallisesta vastauksesta. Joo, kyllä aion ottaa tuon puheeksi, jos joskus raskaaksi tulen. Ja miehelle myös teroitan sen, niin pitää sitten minun puoliani sairaalassa. Eikös aina kuitenkin saa tehdä myös sellaisen synnytystoivelistan? Vai mikäs sen nimi oli? Eri asia tietysti toteutuuko toiveet. Mutta kyllä minä tuosta ei-imukuppia-vaatimuksesta haluaisin pitää kiinni.
Voit laittaa siihen sairaala-paperiin, joka täytetään ja toimitetaan synnärille raskausajan tutkimuksissa, että et halua imukuppia synnytyksessä käytettävän. Kyllä se siellä sitten huomioidaan. Ja voithan vielä synnytykseen mennessäsi kätilölle painottaa toiveestasi, ettei sitten tule tilannetta, että olet niin tokkurassa tajutaksesi kieltää imukupin käytön.
Itselläni takana myös ikävä imukuppisynnytys, joka kuitenkin kolmen irronneen imukuppiyrityksen jälkeen päätyi hätäsektioon (vauvan tarjontavirhe). Jälkiseuraamuksilta säästyin kyllä, mutta kokemuksena oli sen verran kurja, että mahdollisessa seuraavassa raskaudessa aion itsekin toiveen papereihin laittaa!
Aurinkoista kesää :) - .
... kirjoitti:
Voit laittaa siihen sairaala-paperiin, joka täytetään ja toimitetaan synnärille raskausajan tutkimuksissa, että et halua imukuppia synnytyksessä käytettävän. Kyllä se siellä sitten huomioidaan. Ja voithan vielä synnytykseen mennessäsi kätilölle painottaa toiveestasi, ettei sitten tule tilannetta, että olet niin tokkurassa tajutaksesi kieltää imukupin käytön.
Itselläni takana myös ikävä imukuppisynnytys, joka kuitenkin kolmen irronneen imukuppiyrityksen jälkeen päätyi hätäsektioon (vauvan tarjontavirhe). Jälkiseuraamuksilta säästyin kyllä, mutta kokemuksena oli sen verran kurja, että mahdollisessa seuraavassa raskaudessa aion itsekin toiveen papereihin laittaa!
Aurinkoista kesää :)Mulla kävi niin että imukupit meni rikki eli varresta poikki, kaksi eri kuppia meni rikki ennen kun lähdettiin hätäsektioon. ja jälkikäteen kuulin että koko laatikollinen oli virheellisiä. En halua enää koskaan imukuppi synnytystä kokemuksena sellainen että jäi hirveät traumat.
- terv.alan opiskelija
Aika karua luettavaa kyllä. Tuntuu, että terveydenhuolto kulkee täällä Suomessakin vielä aika lailla lapsen kengissä...
Terveysalan ammattilaiset kuten lääkärit ja hoitajat ajattelevat liiaksi sitä, mitä kirjoissa ja tutkimuksissa sanotaan, ja luulevat tietävänsä mikä on potilaan parhaaksi. Mielestäni tämä on todella vääränlainen ajattelutapa. Aina pitäisi huomioida potilas/asiakas kokonaisvaltaisena yksilönä sekä oman kehonsa asiantuntijana. Tämä ongelma korostuu erityisesti synnytyksissä, joissa naisen toiveita ei kuunnella. Synnytykseen ei voida asennoitua niin, että lapsi on tärkein, sillä nainen ei ole mikään synnytyskone. Myös lapsen saamisen jälkeen on oltava elämää, ja minusta on edelleen surkuhupaisaa, kuinka synnytystä jaksetaan kaunistella ja faktat jätetään kertomatta. Suorastaan törkeää manipulointia ja harhaanjohtamista.
Episitotomian väittäminen pikkuleikkaukseksi on myös todella alhaista ihmisen tietämättömyyden hyväksikäyttöä. Episiotomia on LEIKKAUS, jossa mennään lihaskerrosten läpi ja vaatii usein yli 20 tikkiä, joten ei todellakaan mikään pieni toimenpide. Leikkaus sijaitsee myös erittäin kipuherkällä ja tulehdusalttiilla alueella. Parilla tikillä ei episiotomiasta selviä erkkikään, luki potilaskertomuksissa mitä hyvänsä. On ylipäätään kummallista lähteä synnyttämään alakautta 4-kiloista lasta, sillä homma on aika selviö, että helposti ei mahdu, jolloin hommat menee imukuppitouhuun, joka on sekä lapsen, että naisen terveyden kannalta huonoin vaihtoehto. Ennen vanhaan ei myöskään repeämiä tullut niin paljon kuin nykyään, koska lapsen koko on kasvanut, mutta synnytyskanavan koko ei. (STAKESista löytyy tilastoja aiheeseen liittyen...)
Mutta jaksamisia sinne, ja onneksi lapsesi voi hyvin :)- minun.........
4,6kg painanut esikoiseni mahtui vallan mainiosti pihalle, siinä ei ollut ongelmaa. Mutta siinä oli että jouduin ponnistamaan selinmakuulta(!) ja alusastia pyllyn alla. Kun vauvan pää oli jo melkein ulkona hänet autettiin imukupilla ulos, koska en jaksanut enää ponnistaa.
- terv.alan opiskelija
minun......... kirjoitti:
4,6kg painanut esikoiseni mahtui vallan mainiosti pihalle, siinä ei ollut ongelmaa. Mutta siinä oli että jouduin ponnistamaan selinmakuulta(!) ja alusastia pyllyn alla. Kun vauvan pää oli jo melkein ulkona hänet autettiin imukupilla ulos, koska en jaksanut enää ponnistaa.
"4,6kg painanut esikoiseni mahtui vallan mainiosti pihalle, siinä ei ollut ongelmaa."
Oliko tämä ironiaa, kun lopussa toteat, että vauva autettiin imukupilla ulos?? - selväjärkinen
alan opiskelija! näitä omilla aivoillaan ajattelevia lisää.
- :(
selväjärkinen kirjoitti:
alan opiskelija! näitä omilla aivoillaan ajattelevia lisää.
Olen samaa mieltä. Tuli oikein hyvä mieli kuulla vaihteeksi tuollaisiakin mielipiteitä. Kaikkea hyvää hänen uralleen :) Ja lisää tuollaista :)
- jauhomato
Olen pahoillani kokemuksestasi.
Minä vaadin suunnitellun sektion suosi sitten. Itse asiassa olin sen verran perehtynyt asiaan että hankin lähetteen synnytyspelkopolille jo ensimmäisellä neuvolakäynnillä. Synnytyspolikäynnit olivatkin sitten melkoista käännytystä, vaikkakin kätilö oli todella mukava. Mutta ne jutut on varmaan vakiot mitä siellä pitää jutella jotta synnyttäjän mieli saataisiin muuttumaan alatiesynnytyksen puolelle.
Viimeiset pari kertaa kävin synnytyslääkärin juttusilla ja sain sitten viime kädessä (n. reilu viikko ennen laskettua aikaa) itse päättää että laitetaanko sektioon vai ei. Sanoin ystävällisesti lääkärille että olkoonkin miten vain mutta eiköhän se sektio nyt ole se minulle järkevin ratkaisu. Lääkäri kyllä suostutteli niinkin että "No mitä jos kokeiltais että miltä se alasynnytys tuntuu niin sitten pääset leikkaukseen jos haluat". Tähän lupaukseen en oikein uskonut, liekö uskoi itsekään. (Kaiken lisäksi hemoglobiinini oli viimeiset kuukaudet alle 100 että siksikin ajattelin että suosiolla se leikkaus).
Lopputulos oli terve vauva vierihoidossa ja se, että emännöin kotona grillibileitä jo viikon kuluttua leikkauksesta. Hoidin vauvan täysin itse ensimmäistä yötä lukuunottamatta jolloin leikkauksen jäljiltä olin kyllä todella heikko kun oli se haava. Ja imetyskin lähti käyntiin liiankin hyvin, maitoa piti pakastaa varastoon jo sairaalassa. Mutta kuten kirjoituksestasi käy ilmi niin ei se alasynnytyskään aina mikään pikku pinnistys vain ole. Mielestäni sektiota dramatisoidaan liikaa (?). Onhan se tietty iso leikkaus mutta kuitenkin.
Minusta sektio pitäisi olla oikeasti vaihtoehto alatiesynnytyksen lisäksi, ilman kuukausikaupalla synnytyspolilla riitelyä. On varmaan halvempaa synnyttää alateitse mutta onhan alasynntyksissäkin tilanteita joissa tarvitaan henkilökuntaa, leikkaussaleja jne. Ainakaan minun ei tarvinnut enää näyttää naamaani sairaalassa kustannuksia kasvattamassa synnytyksen jälkeen ja leikkaus vaati vain yhden yön (olin neljä yötä) pitempään olon kuin alatiesynnyttäneillä. - ---
Minulla lapsen pää myös väärin eikä ilmeisesti sen vuoksi laskeutunut (avonainen lakitarjonta tai joku sellainen) ja sydänäänet alkoivat laskea. Oksitosiini ei auttanut ja sektio siitä seurasi. Ei kukaan edes puhunut imukupista. Onneksi. Kohdussani oli kumminkin repeämä mikä huomattiin sektiossa (aiempi sektio taustalla) eli olisi voinut tulla pahaa jälkeä imukupilla. Sektiolla lapsi toipui...aluksi oli veltto mutta seuraavana päivänä kunnossa. Imukupilla olisi varmaan tullut cp-vammainen lapsi. Onneksi nykyaikana on sektiomahdollisuus!! Pisti miettimään, mitä olisi tapahtunut vastaavassa tilanteessa vaikkapa pari sataa vuotta aiemmin...Eli ei kannata tosiaan liikaa liputtaa alatiesynnytyksen puolesta. Totta kai alatiesynnytys on turvallisin synnytystapa kun asiat sujuvat normaalisti, mutta erikoistilanteissa sektio on taivaanlahja...ei huonompi tapa synnyttää, vaan mahdollisuus saada vaikeissakin tilanteissa terve vauva ja elossa oleva äiti.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tällä kertaa Marinia kadehtii Minäminä Päivärinta
Kokoomuksen tyhjäntoimittelija itkeä tuhertaa, kun kansainvälinen superstaramme ei leiki hänen kanssaan. Oikean puoluee3761436- 1041253
Miksi koulut pakottavat
Lapset uimaan sekaryhmänä? Murrosikäiset tunnetusti häpeilevät vartalossa tapahtuvia muutoksia. Tulee turhia poissaoloja1131180Miksi jollain jää "talvi päälle"
Huvittaa kastoa ullkona jotain vahempaa äijää joka pukeutuu edelleen kun olisi +5 astetta lämmittä vaikka on helle keli1581062- 40930
- 63876
Suomen Pallolitto: Tasoryhmät lasten jalkapallossa - Erätauko-tilaisuus ma 20.5.2024
Tasoryhmät lasten ja nuorten jalkapallossa herättävät paljon keskustelua. Mitä tasoryhmät ovat ja mikä on niiden tarkoit0790Se katse silloin
Oli hetki, jolloin katseemme kohtasivat. Oli talvi vielä. Kerta toisensa jälkeen palaan tuohon jaettuun katseeseen. Tunt32786Susanne Päivärinta kirjassaan: Sannalla nousi valta päähän, Big Time!
Päivärinta toteaa ettei ole nähnyt kenenkään muuttuvan niin totaalisesti kuin Marinin, eikä siis todellakaan parempaan s85767Tuhdit oluet kauppoihin. Miksi vastustaa?
8% oluet kauppoihin mutta mikä siinä on että osa politikoista vstustaa ? Kauppa kuitenkin hinnoittelee vahvan oluen ni166662