Olen aikaisemmin pohtinut sitä, minkälaisesta eristämisestä on ollut kysymys ja mihin tutkintavankeuslain tai pakkokeinolain säädöksiin eristäminen perustuu.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8160713#comment-37961863
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8166211#comment-37988105
Uusimman tiedon valossa näyttää siltä, että viranomaisilla on käytössään tässä suhteessa järeimmät aseet, mitä Suomen laki mahdollistaa. Eristämisen taustalla ovat ilmeisimmin lain mainitsemat ”erittäin painavat syyt”, jotka vaativat vahvat perustelut, sillä niillä rajoitetaan poikkeuksellisen rankasti tutkintavangin oikeuksia.
Toimenpide edellyttää näyttöä tai vahvaa epäilyä siitä, että ilman eristämistä voidaan katsoa rikoksen selvittämisen vaarantuvan tai todennäköisyys rikollisen toiminnan jatkumisesta on suuri. Näin oleellisesti tutkintavangin oikeuksia rajoittavaa päätöstä ei voi tehdä yksipuolisesti poliisi, vankilaviranomaiset tai syyttäjä, vaan se vaatii vangitsemispäätöksen tehneen tuomioistuimen hyväksynnän. Tämän kaltainen eristäminen on käsittääkseni harvinaista, mutta ei poikkeuksellista. Sitä on sovellettu ainakin laajoissa järjestäytyneen rikollisuuteen liittyvissä jutuissa mm. isojen huumerikosten tutkinnassa.
Olen ollut aikaisemmin myös sitä mieltä, että Kailajärvellä on ollut mahdollisuus halutessaan asiamiehensä kautta tuoda omat näkemyksensä esiin. Myönnän erehtyneeni. Kailajärven asiamiehen Petteri Kavoniuksen lausunto valaisee myös tätä asiaa.
Todennäköisesti Kailajärvi ja Kavonius ovat esittäneet vaatimuksia viranomaisille ja keskustelleet heidän kanssaan lausunnosta tai jopa muotoilleet kirjallisen vastineen, jonka ovat ilmoittaneet haluavansa tuoda julkisuuteen. Viranomaiset ovat tässä yhteydessä tai aiemmin asettaneet kuitenkin tiukat rajat sille, mitä jutusta voi tiedottaa ilman, että he katsovat syyllistyttävän tutkinnan vaikeuttamiseen tai mahdollisen rikoksen edistämiseen.
On mahdollista, että jo tutkinnan kuluessa on tullut ilmi seikkoja, joilla on yhteys rikollisen toiminnan jatkumiseen mm. varojen kätkentää, asianomistajien painostusta tai oman käden oikeutta. Tässä tilanteessa eivät viranomaiset sen paremmin kuin Kailajärvikään eivät kykene välttämättä hallitsemaan sitä, miten lausunto tulkitaan tulehtuneella kentällä ja mitä mahdollisia seuraamuksia sillä olisi.
Kailajärvi voisi kuitenkin halutessaan päättää, että hän tuo kiellosta huolimatta asiat julki Kavoniuksen kautta. Kavonius lienee kuitenkin ajan tasalla ja tuntee myös asiamiehen eettiset velvoitteet. Hän ei todennäköisesti halua tässä vaiheessa ottaa riskiä siitä, että puolustettavan asema vaikeutuisi entisestään. Toisin sanoen odotettavissa olisi vielä ankarampi syyte jatketusta rikoksesta Kailajärvelle sekä mahdollisesti syyte myös hänelle.
Hyvää asiassa on se, että Kailajärvellä on nyt ajan tasalla oleva puolustus, joka ymmärtää tämän. Aikaisemmin EOK:n vaatimukset videoinneista eivät ottaneet lainkaan huomioon asian oikeusturvapuolta epäillyn kannalta Kailajärven puolustuksen ollessa mitä ilmeisimmin tuolloin vielä retuperällä.
Tässä tiedottamisen umpikujassa Kailajärven ja Kavoniuksen linja politisoida tilanne entistä voimakkaammin ihmisoikeuskysymykseksi kuitenkin arveluttaa minua. Väite siitä, että eristäminen estää myös julkisuudessa esitettyjen käsitysten korjaamisen on älyllisesti hieman epärehellinen. Teoriassa olisi kai mahdollista eriyttää Kailajärven vääristynyttä julkisuuskuvaa ja WinCapitaa koskeva tiedotus. Mutta vain teoriassa. Näitä kahta asiaa on käytännössä mahdotonta erottaa ilman, että mentäisiin viranomaisten sanktioimalle alueelle. Tämän Kavoniuskin tietää.
Uskooko epäilty ja hänen asiamiehensä, että viranomaiset taipuvat nälkälakon alla? Jos ei, niin kenen etua se palvelee? Eikö olisi ensiarvoisen tärkeää saada Kailajärvi vastaamaan mahdollisiin syytteisiin mahdollisimman trimmissä kunnossa ja mahdollisimman hyvin valmistauneena?
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8160713#comment-37961863
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8166211#comment-37988105
Uusimman tiedon valossa näyttää siltä, että viranomaisilla on käytössään tässä suhteessa järeimmät aseet, mitä Suomen laki mahdollistaa. Eristämisen taustalla ovat ilmeisimmin lain mainitsemat ”erittäin painavat syyt”, jotka vaativat vahvat perustelut, sillä niillä rajoitetaan poikkeuksellisen rankasti tutkintavangin oikeuksia.
Toimenpide edellyttää näyttöä tai vahvaa epäilyä siitä, että ilman eristämistä voidaan katsoa rikoksen selvittämisen vaarantuvan tai todennäköisyys rikollisen toiminnan jatkumisesta on suuri. Näin oleellisesti tutkintavangin oikeuksia rajoittavaa päätöstä ei voi tehdä yksipuolisesti poliisi, vankilaviranomaiset tai syyttäjä, vaan se vaatii vangitsemispäätöksen tehneen tuomioistuimen hyväksynnän. Tämän kaltainen eristäminen on käsittääkseni harvinaista, mutta ei poikkeuksellista. Sitä on sovellettu ainakin laajoissa järjestäytyneen rikollisuuteen liittyvissä jutuissa mm. isojen huumerikosten tutkinnassa.
Olen ollut aikaisemmin myös sitä mieltä, että Kailajärvellä on ollut mahdollisuus halutessaan asiamiehensä kautta tuoda omat näkemyksensä esiin. Myönnän erehtyneeni. Kailajärven asiamiehen Petteri Kavoniuksen lausunto valaisee myös tätä asiaa.
Todennäköisesti Kailajärvi ja Kavonius ovat esittäneet vaatimuksia viranomaisille ja keskustelleet heidän kanssaan lausunnosta tai jopa muotoilleet kirjallisen vastineen, jonka ovat ilmoittaneet haluavansa tuoda julkisuuteen. Viranomaiset ovat tässä yhteydessä tai aiemmin asettaneet kuitenkin tiukat rajat sille, mitä jutusta voi tiedottaa ilman, että he katsovat syyllistyttävän tutkinnan vaikeuttamiseen tai mahdollisen rikoksen edistämiseen.
On mahdollista, että jo tutkinnan kuluessa on tullut ilmi seikkoja, joilla on yhteys rikollisen toiminnan jatkumiseen mm. varojen kätkentää, asianomistajien painostusta tai oman käden oikeutta. Tässä tilanteessa eivät viranomaiset sen paremmin kuin Kailajärvikään eivät kykene välttämättä hallitsemaan sitä, miten lausunto tulkitaan tulehtuneella kentällä ja mitä mahdollisia seuraamuksia sillä olisi.
Kailajärvi voisi kuitenkin halutessaan päättää, että hän tuo kiellosta huolimatta asiat julki Kavoniuksen kautta. Kavonius lienee kuitenkin ajan tasalla ja tuntee myös asiamiehen eettiset velvoitteet. Hän ei todennäköisesti halua tässä vaiheessa ottaa riskiä siitä, että puolustettavan asema vaikeutuisi entisestään. Toisin sanoen odotettavissa olisi vielä ankarampi syyte jatketusta rikoksesta Kailajärvelle sekä mahdollisesti syyte myös hänelle.
Hyvää asiassa on se, että Kailajärvellä on nyt ajan tasalla oleva puolustus, joka ymmärtää tämän. Aikaisemmin EOK:n vaatimukset videoinneista eivät ottaneet lainkaan huomioon asian oikeusturvapuolta epäillyn kannalta Kailajärven puolustuksen ollessa mitä ilmeisimmin tuolloin vielä retuperällä.
Tässä tiedottamisen umpikujassa Kailajärven ja Kavoniuksen linja politisoida tilanne entistä voimakkaammin ihmisoikeuskysymykseksi kuitenkin arveluttaa minua. Väite siitä, että eristäminen estää myös julkisuudessa esitettyjen käsitysten korjaamisen on älyllisesti hieman epärehellinen. Teoriassa olisi kai mahdollista eriyttää Kailajärven vääristynyttä julkisuuskuvaa ja WinCapitaa koskeva tiedotus. Mutta vain teoriassa. Näitä kahta asiaa on käytännössä mahdotonta erottaa ilman, että mentäisiin viranomaisten sanktioimalle alueelle. Tämän Kavoniuskin tietää.
Uskooko epäilty ja hänen asiamiehensä, että viranomaiset taipuvat nälkälakon alla? Jos ei, niin kenen etua se palvelee? Eikö olisi ensiarvoisen tärkeää saada Kailajärvi vastaamaan mahdollisiin syytteisiin mahdollisimman trimmissä kunnossa ja mahdollisimman hyvin valmistauneena?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tämä oikein hyvin sanottu.Hyvä että viestit asiat näi. kiitos sinulle!Hyvää Juhannusta!
Tuo kyllä myös ihmetyttää, että nyt koitetaan tunkea epäillyn puolelta koko asia täysin ihmisoikeuskysymykseksi. Kaiken järjen mukaan nämä asiat olisi parempi käsitellä aivan erikseen. Hannulla varmasti riittää aikaa väärän informaation oikaisemiseen ja kunnianloukkaus käräjöintiin myöhemminkin, jos häntä kerran on jo kauan mustamaalattu, niin miksi se yht äkkiä pitää samalla sekunnilla saada ratkaistua?
Näillei ihmisoikeusasioille löytyy omat valitusreittinsä ja EOK:n avustuksella varmasti voidaan tiedottaa ihan Amnesty Internationalia myöden miten Suomessa sorretaan ihmisoikeuksia, tämä capita-vyyhti tässä nyt kuitenkin pitäisi myös saada käsiteltyä.
Jokainen jolla on tietoa tai kokemusta esitutkinnan kulusta tietää varmasti mitä tarkoittaa tutkintavangin pitäminen eristyksissä ja siihen on aina olemassa joku syy jonka oikeuskin hyväksyy, kuten esitutkinnan haittaaminen (levittää rikoskumppaneille tietoa omista kertomuksistaan ja KRP:n todisteista), rikollisen toiminnnan todennäköinen jatkaminen, todistajien lausontoihin vaikuttaminen jne... Mitään tavatonta tässä kyseisessä tapauksessa ei ole sattunut. Ainoastaan se, että tämä koskettaa niin montaa ihmistä pitää näitä ihmisten salaliittoteorioita hengissä ja toki jotkut haluavat uskoa myös klubin toimineen ja tuottaneen suuria omaisuuksia heille laillisesti.