Raattamaa tuhlaajapojan

Mitähän pseudohistoria-sivustoja olen lukenut. No onhan niitä jopa Holocaustin kieltäjiällä omia sivustoja.

paskaa jauhavat vl-puhujat vuodesta toiseen.

kirjeistä. Sinulla on toisen käden tietoa, jonka epäluotettavuus tulee ilmi siitä, että se on vastoin Raattamaan lukuisia kirjoituksia.

Raattamaan kirjoitti:

kirjeistä. Sinulla on toisen käden tietoa, jonka epäluotettavuus tulee ilmi siitä, että se on vastoin Raattamaan lukuisia kirjoituksia.

494 Raataamaan kirjeet ja kirjoitukset. Sieltä löytyy.

Minulla on ko. kirja kotona.

Tarkistappa kirjoitti:

494 Raataamaan kirjeet ja kirjoitukset. Sieltä löytyy.

Minulla on ko. kirja kotona.

ainakaan täältä:

http://www.koistinen.se/VK1_BOOKMARKS.pdf

Sen sijaan sieltä löytyy mm. tällaisia:

"...Jos nyt ei pruukattaisi päästöavaimia niinkuin sideavaimia, niin eivät pääsisi vangit irralle, ja kuitenkin pitää saarnattaman vangeille lunastusta ja sidotuille päästämistä, sokioille näkönsä saamista jälleen...."

"...Vieläkin minä sanon kaikille kristillisyyden patsaille: jos päästöavaimia ei pruukata samalla voimalla kuin sideavaimia, niin epäusko ja omanvanhurskauden perkele pääsee herraksi tulemaan ja vajottaa viimein helvettiin katuvaisiakin; eikä jaksa yksikään sotia syntiä vastaan ilman uskotta, niinkuin seisoo: meidän uskomme on se voitto, joka mailman voittaa...."

"...Synnit annetaan anteeksi katuvaisille ja uskovaisille. Seurakunnalla on siis valta sitoa ja päästää, avata ja sulkea Herralta Kristukselta annetulla vallalla ja Pyhän Hengen voimalla Jeesuksen nimen kautta. Jos nyt Pyhän Hengen saanut kristitty jollekin mailman valtakunnasta tulleelle kolkuttavaiselle avaa ja synnit anteeksi antaa Herran nimen kautta, niin tuokoon ja ilmoittakoon seurakunnalle, niinkuin Samaritanus toi syöväriltä raadellun majaan..."

"...Vanhoille on sanottu, että taivaan valtakunnan avaimet ovat annetut saarnaviralle erinomattain. Mutta jos saarnamies ei ole saanut Pyhää Henkeä, niin hänellä eivät ole muut kuin kirkon avaimet, eikä hän niillä pääse itsekään taivaaseen. Mutta ne saarnamiehet, jotka oven kautta ovat tulleet seurakuntaan ja ovat Pyhän Hengen saaneet, niillä ovat taivaan avaimet, ja ne seurakunnan kanssa yhdistettyinä avaavat ja sulkevat. Olkaa siis valmiit syntiä anteeksi antamaan Jumalan palvelijat Jumalan puolesta Jeesuksen nimessä, mutta hitaat sitomaan, sill'ei Kristus hylkää morsiantansa kaikkinaisten syitten tähden. Sana seurakunnalta saarnattu pitää saaman vähän aikaa vaikuttaa, kukatiesi rikollinen itsensä alentaa ja ottaa uskolla vastaan syntein anteeksi saamisen seurakunnalta. Mutta ne uskontunnustajat, jotka erkaantuvat Kristuksen laumasta sentähden, että Kristuksen ies ja hallituksen muoto on heille sopimaton, ne sanovat luopuvansa pois ihmisistä ja uskaltavat sanaan, mutta jos sinä oikein ymmärrät Jumalan sanan, niin sana sitoo sinut seurakuntaan (eikä ole puhdasta Jumalan sanaa ulkona seurakuntaa, vaan semmoista moskaa, kun perkele selittää, että tulee luvalliseksi hypätä kirkon päältä alas)..."

"...taivaan valtakunnan avaimet on seurakunnalle annettu niin hyvin Euroopassa kuin Amerikassa, niin että meidän Herraltamme Jeesukselta annetulla vallalla ja voimalla saarnataan syntiä anteeksi ja tottelemattomia sidotaan synnin tähden, tai niitä, jotka eivät seurakuntaa tottele. Se on Pyhän Hengen virka, jota seurakunta toimittaa Herran nimessä eikä ainoastaan saarnaviran kautta. Hallitkaa, rakkaat veljet, Kristuksen opin ja asetusten jälkeen, niin seurakunta pysyy koossa. Olkaa nopeat syntiä anteeksi saarnaamaan, mutta hitaat sitomaan, ja neuvokoon seurakunta siveyden hengessä sekä hallitkoon saarnaajat, että Kristuksen lauma pysyisi koossa ja oikean seurakunnan helmassa, silla kalliilla eikä halvalla hinnalla on Kristus lauman itselleen lunastanut perkeleen, kuoleman ja synnin vallan alta..."

"...Herramme Kristus taivaan valtakunnan avaimet esikoisseurakunnalle antanut, että raatelevaiset sudet eivät pääse Herran laumaa tappamaan ja kadottamaan..."

"...Olkaamme siis kiinnitetyt Kristuksen lakiin, ja taivaan valtakunnan avainten käytäntö olkoon niitten kuritus, jotka eivät tottele seurakuntaa. Vieläpä langenneet nostetaan ja seurakuntaan sisälle otetaan Pyhän Hengen voiman kautta Herran nimessä Euroopassa ja Amerikassa..."

"...Vielä Kristuksen henki vaikuttaa voimallisesti, ja paljon on tänä talvenakin lisääntynyt uskovaisten luku, kun evankeliumin ja taivaan valtakunnan avaimet ovat seurakunnalla. Ja pitäkää, rakkaat veljet ja sisaret, evankeliumi ja taivaan valtakunnan avaimet tykönänne, mutta olkaamme nopeat syntiä anteeksi saarnaamaan, mutta hitaat sitomaan..."

"...Meillä Ruotsin Lapissa ovat taivaan valtakunnan avaimet olleet käytännössä jo neljäkymmentä vuotta, ja vielä enempi näitä avaimia seurakuntamme aina tarvitsee. Pitäkööt virkapapit kirkon avaimet, vieläpä sulkevat seurahuoneita..."

ei löydy kirjoitti:

ainakaan täältä:

http://www.koistinen.se/VK1_BOOKMARKS.pdf

Sen sijaan sieltä löytyy mm. tällaisia:

"...Jos nyt ei pruukattaisi päästöavaimia niinkuin sideavaimia, niin eivät pääsisi vangit irralle, ja kuitenkin pitää saarnattaman vangeille lunastusta ja sidotuille päästämistä, sokioille näkönsä saamista jälleen...."

"...Vieläkin minä sanon kaikille kristillisyyden patsaille: jos päästöavaimia ei pruukata samalla voimalla kuin sideavaimia, niin epäusko ja omanvanhurskauden perkele pääsee herraksi tulemaan ja vajottaa viimein helvettiin katuvaisiakin; eikä jaksa yksikään sotia syntiä vastaan ilman uskotta, niinkuin seisoo: meidän uskomme on se voitto, joka mailman voittaa...."

"...Synnit annetaan anteeksi katuvaisille ja uskovaisille. Seurakunnalla on siis valta sitoa ja päästää, avata ja sulkea Herralta Kristukselta annetulla vallalla ja Pyhän Hengen voimalla Jeesuksen nimen kautta. Jos nyt Pyhän Hengen saanut kristitty jollekin mailman valtakunnasta tulleelle kolkuttavaiselle avaa ja synnit anteeksi antaa Herran nimen kautta, niin tuokoon ja ilmoittakoon seurakunnalle, niinkuin Samaritanus toi syöväriltä raadellun majaan..."

"...Vanhoille on sanottu, että taivaan valtakunnan avaimet ovat annetut saarnaviralle erinomattain. Mutta jos saarnamies ei ole saanut Pyhää Henkeä, niin hänellä eivät ole muut kuin kirkon avaimet, eikä hän niillä pääse itsekään taivaaseen. Mutta ne saarnamiehet, jotka oven kautta ovat tulleet seurakuntaan ja ovat Pyhän Hengen saaneet, niillä ovat taivaan avaimet, ja ne seurakunnan kanssa yhdistettyinä avaavat ja sulkevat. Olkaa siis valmiit syntiä anteeksi antamaan Jumalan palvelijat Jumalan puolesta Jeesuksen nimessä, mutta hitaat sitomaan, sill'ei Kristus hylkää morsiantansa kaikkinaisten syitten tähden. Sana seurakunnalta saarnattu pitää saaman vähän aikaa vaikuttaa, kukatiesi rikollinen itsensä alentaa ja ottaa uskolla vastaan syntein anteeksi saamisen seurakunnalta. Mutta ne uskontunnustajat, jotka erkaantuvat Kristuksen laumasta sentähden, että Kristuksen ies ja hallituksen muoto on heille sopimaton, ne sanovat luopuvansa pois ihmisistä ja uskaltavat sanaan, mutta jos sinä oikein ymmärrät Jumalan sanan, niin sana sitoo sinut seurakuntaan (eikä ole puhdasta Jumalan sanaa ulkona seurakuntaa, vaan semmoista moskaa, kun perkele selittää, että tulee luvalliseksi hypätä kirkon päältä alas)..."

"...taivaan valtakunnan avaimet on seurakunnalle annettu niin hyvin Euroopassa kuin Amerikassa, niin että meidän Herraltamme Jeesukselta annetulla vallalla ja voimalla saarnataan syntiä anteeksi ja tottelemattomia sidotaan synnin tähden, tai niitä, jotka eivät seurakuntaa tottele. Se on Pyhän Hengen virka, jota seurakunta toimittaa Herran nimessä eikä ainoastaan saarnaviran kautta. Hallitkaa, rakkaat veljet, Kristuksen opin ja asetusten jälkeen, niin seurakunta pysyy koossa. Olkaa nopeat syntiä anteeksi saarnaamaan, mutta hitaat sitomaan, ja neuvokoon seurakunta siveyden hengessä sekä hallitkoon saarnaajat, että Kristuksen lauma pysyisi koossa ja oikean seurakunnan helmassa, silla kalliilla eikä halvalla hinnalla on Kristus lauman itselleen lunastanut perkeleen, kuoleman ja synnin vallan alta..."

"...Herramme Kristus taivaan valtakunnan avaimet esikoisseurakunnalle antanut, että raatelevaiset sudet eivät pääse Herran laumaa tappamaan ja kadottamaan..."

"...Olkaamme siis kiinnitetyt Kristuksen lakiin, ja taivaan valtakunnan avainten käytäntö olkoon niitten kuritus, jotka eivät tottele seurakuntaa. Vieläpä langenneet nostetaan ja seurakuntaan sisälle otetaan Pyhän Hengen voiman kautta Herran nimessä Euroopassa ja Amerikassa..."

"...Vielä Kristuksen henki vaikuttaa voimallisesti, ja paljon on tänä talvenakin lisääntynyt uskovaisten luku, kun evankeliumin ja taivaan valtakunnan avaimet ovat seurakunnalla. Ja pitäkää, rakkaat veljet ja sisaret, evankeliumi ja taivaan valtakunnan avaimet tykönänne, mutta olkaamme nopeat syntiä anteeksi saarnaamaan, mutta hitaat sitomaan..."

"...Meillä Ruotsin Lapissa ovat taivaan valtakunnan avaimet olleet käytännössä jo neljäkymmentä vuotta, ja vielä enempi näitä avaimia seurakuntamme aina tarvitsee. Pitäkööt virkapapit kirkon avaimet, vieläpä sulkevat seurahuoneita..."

Lue lisää

"...Riemuitse hengessä Herran lauma, jonka Pyhä Henki on Jeesuksen sovintoarmon osallisuuteen kutsunut sanan ja sakramenttein kautta. Eipä ole ihme, jos ilon ja riemun äänet kuuluvat Isän huoneesta, kun niin monet tuhannet tuhlaajapojat ja -tyttäret tuodaan sinne sisälle ja lammashuone on kaikkein kristittyin yhteinen, jotka osalliset ovat Jumalan armosta ja syntein anteeksi saamisesta Kristuksen kautta, vieläpä kastetut Pyhällä Hengellä ja tulella, kun katuvaisina ovat kärsimisen osallisuutta, ylösnousemisen voimaa tunteneet ja vielä tuntevat. Älä luota, suruton mailma, siihen, jos armon välikappaleita nautitset, tai siihen, että olet kasteessa uudestisyntynyt. Herran opetuslapset saivat molemmat sakramentit, joittenka kautta, ynnä Herralta saarnatun sanan voimalla, Pyhä Henki ristiinnaulitun katselemisessa vaikutti murheen heidän sydämissänsä ja sitten kivulla uudestisynnytti heitä. Jeesus sanoi Nikodemukselle, että Hän yletään ristinpuuhun niinkuin käärme ylettiin korvessa,
että jokainen, kuin uskoo Hänen päällensä, ei pidä hukkuman, vaan ijankaikkisen elämän saaman. Tässä on siis uudensyntymisen paikka. Tule sinne kivinen sydän ja seisahda ristin juurelle rukoilemaan, että Herran henki kirkastaisi sinun sydämessäsi, miten sinä olet synneilläsi ristiinnaulinnut Jumalan ainoan Pojan ja avannut Hänen verisuonensa vuotamaan syntikeihäälläsi. Mutta epäusko tulee tämän katselemisessa monen sydämeen niinkuin Galilean miehille ja vaimoille, ja silloin täytyy Herran lähettää äänelliset saarnaajat. Selittipä Herra itse raamatuita kärsimisestänsä ja ylösnousemisestansa sekä lähettää selittäjiä vielä nytkin nimessänsä ja voimallansa heränneille omilletunnoille raamatuita oikein selittämään ja todistamaan Jeesuksen veressä kaikille syntiä anteeksi. Hän käskee nytkin katuvaisille saarnaamaan parannusta ja syntein anteeksi saamista, niinkuin kaikki olette sen sydämissänne tuta ja koetella saaneet, jotka olette uskon kautta Herran Jeesuksen elävään tuntemiseen tulleet..."

Tämä on Erkki Anttia:

"...Voi, rakas veli! Voi, rakas veli, kuinka kallis on Kristuksen evankeliumi, joka onkin yksi Jumalan voima jokaiselle uskovaiselle autuudeksi. Vissimmästi olit Paavalinkin aikana miehet, jotka panit oppiin jotakin muuta lisäksi, koska hän häätyy sanoa, etten minä häpeä Kristuksen evankeliumia, sillä se on Jumalan voima jokaiselle uskovaiselle autuudeksi, ja voi minua, jollen minä evankeliumia ilmoita — tälle kansalle, jolle on laki saarnattu ja vielä saarnataan, että joka ei usko, se on tuomittu j.n.e. Niille vapaan evankeliumin saarnan kautta syttyy usko sydämeen, joilla on totinen mieli autuaaksi tulla..."

lisää: kirjoitti:

"...Riemuitse hengessä Herran lauma, jonka Pyhä Henki on Jeesuksen sovintoarmon osallisuuteen kutsunut sanan ja sakramenttein kautta. Eipä ole ihme, jos ilon ja riemun äänet kuuluvat Isän huoneesta, kun niin monet tuhannet tuhlaajapojat ja -tyttäret tuodaan sinne sisälle ja lammashuone on kaikkein kristittyin yhteinen, jotka osalliset ovat Jumalan armosta ja syntein anteeksi saamisesta Kristuksen kautta, vieläpä kastetut Pyhällä Hengellä ja tulella, kun katuvaisina ovat kärsimisen osallisuutta, ylösnousemisen voimaa tunteneet ja vielä tuntevat. Älä luota, suruton mailma, siihen, jos armon välikappaleita nautitset, tai siihen, että olet kasteessa uudestisyntynyt. Herran opetuslapset saivat molemmat sakramentit, joittenka kautta, ynnä Herralta saarnatun sanan voimalla, Pyhä Henki ristiinnaulitun katselemisessa vaikutti murheen heidän sydämissänsä ja sitten kivulla uudestisynnytti heitä. Jeesus sanoi Nikodemukselle, että Hän yletään ristinpuuhun niinkuin käärme ylettiin korvessa,
että jokainen, kuin uskoo Hänen päällensä, ei pidä hukkuman, vaan ijankaikkisen elämän saaman. Tässä on siis uudensyntymisen paikka. Tule sinne kivinen sydän ja seisahda ristin juurelle rukoilemaan, että Herran henki kirkastaisi sinun sydämessäsi, miten sinä olet synneilläsi ristiinnaulinnut Jumalan ainoan Pojan ja avannut Hänen verisuonensa vuotamaan syntikeihäälläsi. Mutta epäusko tulee tämän katselemisessa monen sydämeen niinkuin Galilean miehille ja vaimoille, ja silloin täytyy Herran lähettää äänelliset saarnaajat. Selittipä Herra itse raamatuita kärsimisestänsä ja ylösnousemisestansa sekä lähettää selittäjiä vielä nytkin nimessänsä ja voimallansa heränneille omilletunnoille raamatuita oikein selittämään ja todistamaan Jeesuksen veressä kaikille syntiä anteeksi. Hän käskee nytkin katuvaisille saarnaamaan parannusta ja syntein anteeksi saamista, niinkuin kaikki olette sen sydämissänne tuta ja koetella saaneet, jotka olette uskon kautta Herran Jeesuksen elävään tuntemiseen tulleet..."

Tämä on Erkki Anttia:

"...Voi, rakas veli! Voi, rakas veli, kuinka kallis on Kristuksen evankeliumi, joka onkin yksi Jumalan voima jokaiselle uskovaiselle autuudeksi. Vissimmästi olit Paavalinkin aikana miehet, jotka panit oppiin jotakin muuta lisäksi, koska hän häätyy sanoa, etten minä häpeä Kristuksen evankeliumia, sillä se on Jumalan voima jokaiselle uskovaiselle autuudeksi, ja voi minua, jollen minä evankeliumia ilmoita — tälle kansalle, jolle on laki saarnattu ja vielä saarnataan, että joka ei usko, se on tuomittu j.n.e. Niille vapaan evankeliumin saarnan kautta syttyy usko sydämeen, joilla on totinen mieli autuaaksi tulla..."

Lue lisää

löytyy, mutta ne osoittavat edellä lainattujen kohtien valossa vain, että Raattamaan mukaan Pyhä Henki VAIKUTTAA kaikkialla, mutta VANHURSKAUTTAA vain seurakunnassa.

"...Raamattu on se totinen Jumalan sana, joka on jalkaimme lyhty ja valkeus teillämme. Pyhä Henki vaikuttaa uskottomissa sanan kautta, sekä saarnatun että luetun sanan kautta..."

"...Olkaamme hitaat tuomitsemaan, vaan nopiat Herran nimessä syntiä anteeksi todistamaan siinä toivossa, että Pyhä Henki vaikuttaa uskon luetun ja saarnatun sanan kautta..."

"...Saarnatun ja raamatusta luetun sanan kautta on Herran henki vaikuttanut monissa ihmissydämissä katumuksen, parannuksen ja elävän uskon, vaan kumminkin haukutaan meitä hihhuleiksi..."

"...Vasta olen tullut Kittilästä, ja Kittilän pappilassa olimme koossa kaikkein Kittilän seurakunnan opettavaisten miesten kanssa, jossa poispantiin opista se sana, kun joiltakin ennen sanottu oli, ettei Pyhä Henki vaikuta luetun sanan kautta ulkona seurakuntaa. Siihen tyydyttiin, kun sanoin, että Jumalan vaikutuspiiri on meille mittaamaton. Johdattipa Hän tietäjät idästä Betlehemiin..."

Raattamaa näyttää käyttävän sanaa "vaikuttaa" erityisen usein nimenomaan Jumalan mielen mukaisen murheen vaikuttamisesta:

"...viimeisinä vuosina rupesi Jumalan sana tunkemaan hänen sydämeensä ja siellä vaikuttamaan yhden hengellisen surun, joka on Jumalan mielen jälkeen, koska hän rupeis tuntemaan syvän turmeluksensa ja täydellä todella katumaan syntiänsä..."

"...Kyllä ovat Israelin väkevät Herrassa lyöneet miekalla itäsyrjään alkaen Muoniosta aina Kaaresuantoon asti, mutta ei ole vielä vaikuttanut sitä murhetta heissä, joka oli Jumalan mielen jälkeen..."

"...Sana seurakunnalta saarnattu pitää saaman vähän aikaa vaikuttaa, kukatiesi rikollinen itsensä alentaa ja ottaa uskolla vastaan syntein anteeksi saamisen seurakunnalta..."

"...Vieläpä Pyhä Henki nuhtelee mailmaa kaikkein suun kautta, joissa Hän asuu ja vaikuttaa..."

"...Isä saattaisi henkensä kautta vaikuttaa ja vetää teitä ainoan Poikansa tykö! Hävetkää teidän kauhistavaista epäuskoanne,..."

"...Tämä vaikuttaa monessa, että ne heräävät sen verran, että aukovat suutansa ja kynsivät päätänsä, vieläpä ottavat hunajan pisaran saarnaajalta ja tunnustavat uskon kristityille, mutta ei mailmalle totuuden tunnustamisella..."

ei löydy kirjoitti:

ainakaan täältä:

http://www.koistinen.se/VK1_BOOKMARKS.pdf

Sen sijaan sieltä löytyy mm. tällaisia:

"...Jos nyt ei pruukattaisi päästöavaimia niinkuin sideavaimia, niin eivät pääsisi vangit irralle, ja kuitenkin pitää saarnattaman vangeille lunastusta ja sidotuille päästämistä, sokioille näkönsä saamista jälleen...."

"...Vieläkin minä sanon kaikille kristillisyyden patsaille: jos päästöavaimia ei pruukata samalla voimalla kuin sideavaimia, niin epäusko ja omanvanhurskauden perkele pääsee herraksi tulemaan ja vajottaa viimein helvettiin katuvaisiakin; eikä jaksa yksikään sotia syntiä vastaan ilman uskotta, niinkuin seisoo: meidän uskomme on se voitto, joka mailman voittaa...."

"...Synnit annetaan anteeksi katuvaisille ja uskovaisille. Seurakunnalla on siis valta sitoa ja päästää, avata ja sulkea Herralta Kristukselta annetulla vallalla ja Pyhän Hengen voimalla Jeesuksen nimen kautta. Jos nyt Pyhän Hengen saanut kristitty jollekin mailman valtakunnasta tulleelle kolkuttavaiselle avaa ja synnit anteeksi antaa Herran nimen kautta, niin tuokoon ja ilmoittakoon seurakunnalle, niinkuin Samaritanus toi syöväriltä raadellun majaan..."

"...Vanhoille on sanottu, että taivaan valtakunnan avaimet ovat annetut saarnaviralle erinomattain. Mutta jos saarnamies ei ole saanut Pyhää Henkeä, niin hänellä eivät ole muut kuin kirkon avaimet, eikä hän niillä pääse itsekään taivaaseen. Mutta ne saarnamiehet, jotka oven kautta ovat tulleet seurakuntaan ja ovat Pyhän Hengen saaneet, niillä ovat taivaan avaimet, ja ne seurakunnan kanssa yhdistettyinä avaavat ja sulkevat. Olkaa siis valmiit syntiä anteeksi antamaan Jumalan palvelijat Jumalan puolesta Jeesuksen nimessä, mutta hitaat sitomaan, sill'ei Kristus hylkää morsiantansa kaikkinaisten syitten tähden. Sana seurakunnalta saarnattu pitää saaman vähän aikaa vaikuttaa, kukatiesi rikollinen itsensä alentaa ja ottaa uskolla vastaan syntein anteeksi saamisen seurakunnalta. Mutta ne uskontunnustajat, jotka erkaantuvat Kristuksen laumasta sentähden, että Kristuksen ies ja hallituksen muoto on heille sopimaton, ne sanovat luopuvansa pois ihmisistä ja uskaltavat sanaan, mutta jos sinä oikein ymmärrät Jumalan sanan, niin sana sitoo sinut seurakuntaan (eikä ole puhdasta Jumalan sanaa ulkona seurakuntaa, vaan semmoista moskaa, kun perkele selittää, että tulee luvalliseksi hypätä kirkon päältä alas)..."

"...taivaan valtakunnan avaimet on seurakunnalle annettu niin hyvin Euroopassa kuin Amerikassa, niin että meidän Herraltamme Jeesukselta annetulla vallalla ja voimalla saarnataan syntiä anteeksi ja tottelemattomia sidotaan synnin tähden, tai niitä, jotka eivät seurakuntaa tottele. Se on Pyhän Hengen virka, jota seurakunta toimittaa Herran nimessä eikä ainoastaan saarnaviran kautta. Hallitkaa, rakkaat veljet, Kristuksen opin ja asetusten jälkeen, niin seurakunta pysyy koossa. Olkaa nopeat syntiä anteeksi saarnaamaan, mutta hitaat sitomaan, ja neuvokoon seurakunta siveyden hengessä sekä hallitkoon saarnaajat, että Kristuksen lauma pysyisi koossa ja oikean seurakunnan helmassa, silla kalliilla eikä halvalla hinnalla on Kristus lauman itselleen lunastanut perkeleen, kuoleman ja synnin vallan alta..."

"...Herramme Kristus taivaan valtakunnan avaimet esikoisseurakunnalle antanut, että raatelevaiset sudet eivät pääse Herran laumaa tappamaan ja kadottamaan..."

"...Olkaamme siis kiinnitetyt Kristuksen lakiin, ja taivaan valtakunnan avainten käytäntö olkoon niitten kuritus, jotka eivät tottele seurakuntaa. Vieläpä langenneet nostetaan ja seurakuntaan sisälle otetaan Pyhän Hengen voiman kautta Herran nimessä Euroopassa ja Amerikassa..."

"...Vielä Kristuksen henki vaikuttaa voimallisesti, ja paljon on tänä talvenakin lisääntynyt uskovaisten luku, kun evankeliumin ja taivaan valtakunnan avaimet ovat seurakunnalla. Ja pitäkää, rakkaat veljet ja sisaret, evankeliumi ja taivaan valtakunnan avaimet tykönänne, mutta olkaamme nopeat syntiä anteeksi saarnaamaan, mutta hitaat sitomaan..."

"...Meillä Ruotsin Lapissa ovat taivaan valtakunnan avaimet olleet käytännössä jo neljäkymmentä vuotta, ja vielä enempi näitä avaimia seurakuntamme aina tarvitsee. Pitäkööt virkapapit kirkon avaimet, vieläpä sulkevat seurahuoneita..."

Lue lisää

Etsippä käsiisi se paksu kirja. s. 494. Siellä se selkeästi on.

Lisäksi yksi kohta Raamattua:
Joh. 20:31
Tämä on kirjoitettu siksi, että te uskoisitte Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä, kun uskotte, olisi elämä hänen nimensä tähden. [1. Joh. 5:13]

Kertausta ! kirjoitti:

Lisäksi yksi kohta Raamattua:
Joh. 20:31
Tämä on kirjoitettu siksi, että te uskoisitte Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä, kun uskotte, olisi elämä hänen nimensä tähden. [1. Joh. 5:13]

Lue lisää

Höh? Sekö, että Jeesus antoi uskovilleen vallan saarnata syntejä anteeksi ja kieltää anteeksianto katumattomilta, muka todistaisi luetun sanan kautta tapahtuvasta uskoontulosta?

Joh. 20:21 Jeesus sanoi uudelleen: "Rauha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät."
22 Sanottuaan tämän hän puhalsi heitä kohti ja sanoi: "Ottakaa Pyhä Henki.
23 Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut. Jolta te kiellätte anteeksiannon, hän ei saa syntejään anteeksi."
...
31 Tämä on kirjoitettu siksi, että te uskoisitte Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä, kun uskotte, olisi elämä hänen nimensä tähden.

"''On Suomessa ollut tinka sen päältä, vaikuttaako luettu sana, että ihminen voi sen kautta tulla elävään uskoon saatetuksi, ja siihen olemme vastanneet, että sekä luetun että saarnatun sanan kautta autuaaksi tullaan.''


Voittonen on toitottanut, että kirjeilläkään ei saa syntejä anteeksi niin kuin ennen. Kyllä on sekavaa venkoilua.

Erkki tuli uskoon Laestadiuksen saarnatessa v. 1844. Hän uskoi heikkona ja lukuisten epäilysten piirittämänä viitisen vuotta, kunnes sai lopulta pelastusvarmuuden.

"Juhonpieti oli kotoisin Pajalasta ja oli tullut uskonnolliseen herätykseen vuonna 1844 Lars Levi Laestadiuksen kautta, saaden tosin pelastusvarmuuden vasta viisi vuotta myöhemmin luettuaan lähinnä Raamattua ja herrnhutilaishenkisiä kirjoja. Tämän jälkeen hänestä tuli merkittävä herätyssaarnaaja."

uskoontulo: kirjoitti:

Erkki tuli uskoon Laestadiuksen saarnatessa v. 1844. Hän uskoi heikkona ja lukuisten epäilysten piirittämänä viitisen vuotta, kunnes sai lopulta pelastusvarmuuden.

"Juhonpieti oli kotoisin Pajalasta ja oli tullut uskonnolliseen herätykseen vuonna 1844 Lars Levi Laestadiuksen kautta, saaden tosin pelastusvarmuuden vasta viisi vuotta myöhemmin luettuaan lähinnä Raamattua ja herrnhutilaishenkisiä kirjoja. Tämän jälkeen hänestä tuli merkittävä herätyssaarnaaja."

Lue lisää

Tässä lainausta henkilön itsensä tekstistä. Ei jätä asiaa ainakaan minulle kovin epäselväksi.

”Eräänä päivänä yksin ollessani, erään vanhan talon perätuvassa, (jossa olin asuntoa pitämässä) minä luin armojärjestys nimistä kirjaa, niin ensimmäinen kanssapuhe minut riisui alastomaksi omasta pyhyydestäni, ja kuin olin lukemassa toisen kanssapuheen loppupuolta, silloin aukeni minulle evankeliumi armolupaukseksi, että jos uskot herraan Jeesukseen niin olet autuas. Mutta nyt tuli mahdottomuus, että kuinka minun sopii uskoa, kun en ole vielä saattanut oikeaa katumusta enkä parannustakaan tehdä, minusta tulee ulkokullattu, jne. Mutta Jumalan Henki, joka on uskon alkaja ja päättäjä, kävi sisällisesti sen luetun sanan kautta, että jos et usko, niin menet helvettiin, vaikka olisit kuinka katuvainen.

Pelko oli suuri, mutta oli vähän toivoiakin. Silloin tartuin lujasti kiinni armolupauksiin ja sitä myötä kuin uskoin, tunsin rauhan ja levon, tunsin myös ilon ja sain nähdä Jeesusta voittokunniassa ensi kerran, kun saatoin uskoa itseni autuaaksi. En muuta muista, mutta sen muistan, että olin iloinen ja kiitollisuuden tähden kävelemässä ympäri lattiata, ja menin toiseen huoneeseen sanomaan muillekin, mikä suuri armo minulle on tapahtunut, sillä minä tunsin selkeästi, kuinka uskon kautta Jeesuksen verellä sydän särjettiin, niin kolmeen kertaan puhdistuksen tuli kävi läpi koko minun olentoni. Ja minä olin viikon paikoin etten tiennyt synnistä mitään.”

… (Tässä välissä Erkki Antti kuvaa elämäänsä uskovaisena niin autuuden tuntemuksiaan, näkyjään hurmostilassa kuin myös saamaansa pilkkaa.) Vasta paljon myöhemmin hän tapasi Laestadiuksen ja kertoo siitä.

”Kun Laestadius tuli meille papiksi, niin minä puhuin hänelle ja kaikkein kuullen sen jälkeen kun henki antoi minun kullakin kertaa puhua. Niin Laestadius mielistyi minuun ja alkoi tahtomaan minua kumppanikseen ja kyytimiehekseen kinkereille, ja tutkintamatkoille ja lasten opettajaksi.”

Sinulla on selvästi erilaista tietoa.

tap kirjoitti:

Tässä lainausta henkilön itsensä tekstistä. Ei jätä asiaa ainakaan minulle kovin epäselväksi.

”Eräänä päivänä yksin ollessani, erään vanhan talon perätuvassa, (jossa olin asuntoa pitämässä) minä luin armojärjestys nimistä kirjaa, niin ensimmäinen kanssapuhe minut riisui alastomaksi omasta pyhyydestäni, ja kuin olin lukemassa toisen kanssapuheen loppupuolta, silloin aukeni minulle evankeliumi armolupaukseksi, että jos uskot herraan Jeesukseen niin olet autuas. Mutta nyt tuli mahdottomuus, että kuinka minun sopii uskoa, kun en ole vielä saattanut oikeaa katumusta enkä parannustakaan tehdä, minusta tulee ulkokullattu, jne. Mutta Jumalan Henki, joka on uskon alkaja ja päättäjä, kävi sisällisesti sen luetun sanan kautta, että jos et usko, niin menet helvettiin, vaikka olisit kuinka katuvainen.

Pelko oli suuri, mutta oli vähän toivoiakin. Silloin tartuin lujasti kiinni armolupauksiin ja sitä myötä kuin uskoin, tunsin rauhan ja levon, tunsin myös ilon ja sain nähdä Jeesusta voittokunniassa ensi kerran, kun saatoin uskoa itseni autuaaksi. En muuta muista, mutta sen muistan, että olin iloinen ja kiitollisuuden tähden kävelemässä ympäri lattiata, ja menin toiseen huoneeseen sanomaan muillekin, mikä suuri armo minulle on tapahtunut, sillä minä tunsin selkeästi, kuinka uskon kautta Jeesuksen verellä sydän särjettiin, niin kolmeen kertaan puhdistuksen tuli kävi läpi koko minun olentoni. Ja minä olin viikon paikoin etten tiennyt synnistä mitään.”

… (Tässä välissä Erkki Antti kuvaa elämäänsä uskovaisena niin autuuden tuntemuksiaan, näkyjään hurmostilassa kuin myös saamaansa pilkkaa.) Vasta paljon myöhemmin hän tapasi Laestadiuksen ja kertoo siitä.

”Kun Laestadius tuli meille papiksi, niin minä puhuin hänelle ja kaikkein kuullen sen jälkeen kun henki antoi minun kullakin kertaa puhua. Niin Laestadius mielistyi minuun ja alkoi tahtomaan minua kumppanikseen ja kyytimiehekseen kinkereille, ja tutkintamatkoille ja lasten opettajaksi.”

Sinulla on selvästi erilaista tietoa.

Lue lisää

"Vasta paljon myöhemmin hän tapasi Laestadiuksen ja kertoo siitä.

”Kun Laestadius tuli meille papiksi, niin minä puhuin hänelle ja kaikkein kuullen sen jälkeen kun henki antoi minun kullakin kertaa puhua. Niin Laestadius mielistyi minuun ja alkoi tahtomaan minua kumppanikseen ja kyytimiehekseen kinkereille, ja tutkintamatkoille ja lasten opettajaksi.”

Sinulla on selvästi erilaista tietoa."

Täältä löytyy:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Erkki_Antti_Juhonpieti

tietoa kirjoitti:

"Vasta paljon myöhemmin hän tapasi Laestadiuksen ja kertoo siitä.

”Kun Laestadius tuli meille papiksi, niin minä puhuin hänelle ja kaikkein kuullen sen jälkeen kun henki antoi minun kullakin kertaa puhua. Niin Laestadius mielistyi minuun ja alkoi tahtomaan minua kumppanikseen ja kyytimiehekseen kinkereille, ja tutkintamatkoille ja lasten opettajaksi.”

Sinulla on selvästi erilaista tietoa."

Täältä löytyy:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Erkki_Antti_Juhonpieti

Lue lisää

Perustelut löytyvät Erkki Antin omassa kuvauksessaan uskoon tulostaan:
Jos Erkki Antti "oli tullut uskonnolliseen herätykseen vuonna 1844 Lars Levi Laestadiuksen kautta, saaden tosin pelastusvarmuuden vasta viisi vuotta myöhemmin luettuaan lähinnä Raamattua ja herrnhutilaishenkisiä kirjoja." Niin valehteliko hän sitten omassa kertomuksessaan vuodelta 1842 ?!?

Tämä SRK:n kustantamasta kirjasta löytyvä kirjoitus on nimittäin vuodelta 1982 ja siinä käy selkeästi ilmi uskoon tulo hengen kautta ihan yksin ollessa:

"Mutta nyt tuli mahdottomuus, että kuinka minun sopii uskoa, kun en ole vielä saattanut oikeaa katumusta enkä parannustakaan tehdä, minusta tulee ulkokullattu, jne. Mutta Jumalan Henki, joka on uskon alkaja ja päättäjä, kävi sisällisesti sen luetun sanan kautta, että jos et usko, niin menet helvettiin, vaikka olisit kuinka katuvainen.

Pelko oli suuri, mutta oli vähän toivoiakin. Silloin tartuin lujasti kiinni armolupauksiin ja sitä myötä kuin uskoin, tunsin rauhan ja levon, tunsin myös ilon ja sain nähdä Jeesusta voittokunniassa ensi kerran, kun saatoin uskoa itseni autuaaksi."

Jos taasen ajatellaan vl-opin mukaan, niin voiko voiko vuosikausia sitten kuulleen parannussaarnan uskoa kohdalleen todeksi vuosikausia jälkikäteen? Tämä veisi ainakin pohjan pois vl:ien varoitussaarnoilta että jos tulee onnettumuus ja ei olekaan ketään saarnaamassa syntejä anteeksi... Tällöinhän riittäisi se, että on joskus elämässään kuullut synninpäästön julistuksen ja sitten vain uskoisi sen vuosia myöhemmin vaikka onnettomuudessa loukkaantuneena yksin ollessaan? Ei taitaisi vl-opin vaatimuksia täyttää ;)

Sitäpaitsi Laestadiuksen ja Lapin Marian tapaaminen puolestaan tapahtui vuonna 1844. Varhaisemmankin teorian mukaan Laestadiuksen oman väitetyn synninpäästön ja sen välillä että Laestadius ylipäätä hyväksyi Raattamaan oivalluksen että Lutherin kirjoitusten perusteella ihminenkin voisi synninpäästön antaa, meni 4 vuotta.

Siitä ette pääse yli, ettekä ympäri että Pyhän hengen suora puhe ihmisen sydämessä oli Laestadiukselle loppuun saakka varmin tapa uudestisyntymisestä Jumalan lapseksi. Raattamaa käytti tässä rinnalla äänellistä synninpäästöä ja Laestadius hyväksyi sen pitkin hampain, mutta pelkäsi armon varkaita ja ei itse kovin hevin synninpäästöä käyttänyt.

Raattamaan käytännöstä muodostui nopeasti yleinen tapa Lestadiolaisessa liikkeessä ja myöhemmin alkoivat onnettomat kuvittelemaan ettei Jumala muutoin voisi armahtaakaan. Johtajat huomasivat että heillä on valtaa ja se maistui makealta. Mikä olikaan parempi tapa pönkittää omaa valtaa kuin alkaa uskottelemaan, että Jumalan armo on heidän ihmisten armahduksesta kiinni. Tässä vanhoillislestadiolaisuus lankesi ja rytinällä.

admata kirjoitti:

Perustelut löytyvät Erkki Antin omassa kuvauksessaan uskoon tulostaan:
Jos Erkki Antti "oli tullut uskonnolliseen herätykseen vuonna 1844 Lars Levi Laestadiuksen kautta, saaden tosin pelastusvarmuuden vasta viisi vuotta myöhemmin luettuaan lähinnä Raamattua ja herrnhutilaishenkisiä kirjoja." Niin valehteliko hän sitten omassa kertomuksessaan vuodelta 1842 ?!?

Tämä SRK:n kustantamasta kirjasta löytyvä kirjoitus on nimittäin vuodelta 1982 ja siinä käy selkeästi ilmi uskoon tulo hengen kautta ihan yksin ollessa:

"Mutta nyt tuli mahdottomuus, että kuinka minun sopii uskoa, kun en ole vielä saattanut oikeaa katumusta enkä parannustakaan tehdä, minusta tulee ulkokullattu, jne. Mutta Jumalan Henki, joka on uskon alkaja ja päättäjä, kävi sisällisesti sen luetun sanan kautta, että jos et usko, niin menet helvettiin, vaikka olisit kuinka katuvainen.

Pelko oli suuri, mutta oli vähän toivoiakin. Silloin tartuin lujasti kiinni armolupauksiin ja sitä myötä kuin uskoin, tunsin rauhan ja levon, tunsin myös ilon ja sain nähdä Jeesusta voittokunniassa ensi kerran, kun saatoin uskoa itseni autuaaksi."

Jos taasen ajatellaan vl-opin mukaan, niin voiko voiko vuosikausia sitten kuulleen parannussaarnan uskoa kohdalleen todeksi vuosikausia jälkikäteen? Tämä veisi ainakin pohjan pois vl:ien varoitussaarnoilta että jos tulee onnettumuus ja ei olekaan ketään saarnaamassa syntejä anteeksi... Tällöinhän riittäisi se, että on joskus elämässään kuullut synninpäästön julistuksen ja sitten vain uskoisi sen vuosia myöhemmin vaikka onnettomuudessa loukkaantuneena yksin ollessaan? Ei taitaisi vl-opin vaatimuksia täyttää ;)

Sitäpaitsi Laestadiuksen ja Lapin Marian tapaaminen puolestaan tapahtui vuonna 1844. Varhaisemmankin teorian mukaan Laestadiuksen oman väitetyn synninpäästön ja sen välillä että Laestadius ylipäätä hyväksyi Raattamaan oivalluksen että Lutherin kirjoitusten perusteella ihminenkin voisi synninpäästön antaa, meni 4 vuotta.

Siitä ette pääse yli, ettekä ympäri että Pyhän hengen suora puhe ihmisen sydämessä oli Laestadiukselle loppuun saakka varmin tapa uudestisyntymisestä Jumalan lapseksi. Raattamaa käytti tässä rinnalla äänellistä synninpäästöä ja Laestadius hyväksyi sen pitkin hampain, mutta pelkäsi armon varkaita ja ei itse kovin hevin synninpäästöä käyttänyt.

Raattamaan käytännöstä muodostui nopeasti yleinen tapa Lestadiolaisessa liikkeessä ja myöhemmin alkoivat onnettomat kuvittelemaan ettei Jumala muutoin voisi armahtaakaan. Johtajat huomasivat että heillä on valtaa ja se maistui makealta. Mikä olikaan parempi tapa pönkittää omaa valtaa kuin alkaa uskottelemaan, että Jumalan armo on heidän ihmisten armahduksesta kiinni. Tässä vanhoillislestadiolaisuus lankesi ja rytinällä.

Lue lisää

Kuosmasen Herätyksen historia, s. 195. Sieltä asian voi tarkistaa.

Synninpäästö on evankeliumin ydintä, mutta evankeliumi on laajempi käsite. Evankeliumia on kaikki Jumalan armosta kertova Pyhän Hengen kautta saarnattu suullinen sana. Laestadiuksen saarnoihin tuli Lapin Marian kohtaamisen jälkeen uusi sävy, kun hän alkoi kuvata ristiinnaulitun kärsimyksiä ja matkaa Golgatalle. Sellaisen Pyhän Hengen kautta saarnatun evankeliumin vaikutuksesta Erkki Antti uskoi, mutta epäilykset piirittivät vielä pitkään. Usko ei kuitenkaan ole tuntemisissa. Erkki Antti oli ihan yhtä uskovainen ennen armontuntemisiaan kuin niiden jälkeenkin.

Laestadius arvosti armontuntemisia, mutta ei pitänyt niitä autuuden ehtoina. Maria Pietarintytär Mattilasta hän kirjoitti v. 1849:

"...Usein ilmoitti Vapahtaja hänelle tulevaisen mailman voimaa ja makeutta monenkaltäisellä armon merkillä, joita met emme tarvitse luetella, sillä ei mailman ihmiset usko kuitenkaan, että yksi armoitettu kristitty näkee ihmeellisiä tapauksia ja ilmoituksia, joitten kautta Jumala vahvistaa hänen uskonsa. Mutta muut kristityt, joille semmoiset korkeat armonliikutukset ei ole annettu, saattaisit kukatiesi ruveta epäilemään, että he eivät ole oikealla tiellä, koska niin suuret armonliikutukset ei ole heille suotu. Mutta me tahdomme ainoastansa kiittää sitä suurta ristinkantajaa, joka jakaa itsekullekin sen kuin hän jaksaa kantaa. Jaksaisitkopa kaikki kantaa niin voimalliset armon liikutukset, niin korkeat ilmoitukset, niin äkkinäiset sydämen muutokset kuin tämä kristillisyytemme sisar, jonka sydän tuli viimein heikoksi ruumiin puolesta, jota vahvemmaksi hän tuli hengen puolesta. Niinkuin muitten kristittyin usko tulee vahvemmaksi, jota likemmäksi he tulevat taivaan porttia, niin tuli sen kirkastetun hengen usko viimein niin vahvaksi, että ei hän huolinut koko mailmasta..."

Kun Erkki Antti ja Raattamaa alkoivat vaatia rovastia saarnaamaan "evankeliumia" (tässä: synninpäästö) heränneille, he tekivät sen painokkaasti vaatien. Viktor Dyhr on kertonut:

"...Erkki-Antti sanoi olevansa viklundilaisia. Sen tähden hän oli huomannut, että herätys ankarasti laillisena meni vinoon, puhui siitä Raattamaalle ja osoitti sen hänelle Raamatulla. Raattamaa käsitti asian ja sanoi: ‘Pitää antaa tästä tieto rovastille’. Erkki-Antti vaati, että Raattamaan oli mentävä siitä Laestadiukselle puhumaan, mutta Juhani väitti, ettei hänellä ollut niin paljon Raamattua kuin Erkki-Antilla ja pakotti Erkki-Antin lähtemään. Kun hän meni Lutheruksen postilla mukanaan, rovasti kysyi: ‘Mikäs nyt on, Erik Anders, kun tuommoinen iso kirja on kainalossa?’ Hän vastasi: ‘Meillä on Juhanin kanssa ymmärrys, että on ruvettava saarnaamaan evankeliumia, niin että heränneet tunnot pääsevät synnin siteistä, sillä ellei evankeliumia saarnata, menevät heränneet helvettiin niin kuin heräämättömätkin’. Silloin Laestadius sanoi: ‘On tutkittava, mitä Raamattu sanoo’, eikä ollut ollenkaan vastahakoinen. Ja niin he tutkivat Raamattua Könkäisen pappilassa kolme vuorokautta yhteen mittaan. Ei rovasti ottanut synninpäästöä vastaan, mutta sen verran hänelle ymmärrys aukeni, että päätti: ‘Koska tämä asia on auennut näin sinulle ja Juhanille, niin freistatkaa te (s.o. koettakaa, yrittäkää), minä jatkan lain saarnaamista. Katsotaan, mikä vaikutus tulee’. Niin hän ja Juhani saarnasivat evankeliumia Kaunisvaarassa (Pajalasta 28 km miltei suoraan pohjoiseen), ja siinä vuoren kupeella on kylä. Sen teon hedelmänä oli, että ne jotka evankeliumin ottivat vastaan uskolla, tulivat riemunliikutuksiin. Mutta eivät kaikki uskoneet, vaikka olivat heränneitä ja vyöryttelivät tuskissaan lattialla, vaan jäivät katsomaan asioiden kulkua. Ulkopuoliset menivät kertomaan Laestadiukselle, että Erkki-Antti ja Raattamaa ovat tulleet hulluiksi, saarnaavat väärää oppia ja kansa hyppää ja tanssaa. Laestadius oli sanonut: ‘Olen jo kuullut ja menen asiaa tutkimaan’. Hän tuli ja oli seuroissa mukana kolme vuorokautta kuuntelemassa. Sitten hän piti saarnan tekstinään Jesajan 35. luku, jossa on kirjoitettu: ‘Herran lunastetut palajavat ja tulevat riemulla Sioniin, ja iankaikkinen ilo on oleva heidän päänsä päällä. Ilon ja riemun he käsittävät, ja murhe ja huokaus pitää pakeneman’. Ja rovasti lopetti: ‘On sanottu, että evankeliumi, jota Erik Anders ja Juhani saarnaavat, on väärä, mutta Jumalan sana osoittaa, että sidotut sielut on irti laskettava’ ja käski Erkki-Antin ja Raattamaan niin saarnata. Sillä paikalla haaraantui kristillisyys kahteen suuntaan, sillä toiset eivät päässeet kuulemaansa sydämellään käsittämään silloin eivätkä myöhemmin, kun eivät sitä hyväksyneet..."

on Juhani kirjoitti:

Kuosmasen Herätyksen historia, s. 195. Sieltä asian voi tarkistaa.

Synninpäästö on evankeliumin ydintä, mutta evankeliumi on laajempi käsite. Evankeliumia on kaikki Jumalan armosta kertova Pyhän Hengen kautta saarnattu suullinen sana. Laestadiuksen saarnoihin tuli Lapin Marian kohtaamisen jälkeen uusi sävy, kun hän alkoi kuvata ristiinnaulitun kärsimyksiä ja matkaa Golgatalle. Sellaisen Pyhän Hengen kautta saarnatun evankeliumin vaikutuksesta Erkki Antti uskoi, mutta epäilykset piirittivät vielä pitkään. Usko ei kuitenkaan ole tuntemisissa. Erkki Antti oli ihan yhtä uskovainen ennen armontuntemisiaan kuin niiden jälkeenkin.

Laestadius arvosti armontuntemisia, mutta ei pitänyt niitä autuuden ehtoina. Maria Pietarintytär Mattilasta hän kirjoitti v. 1849:

"...Usein ilmoitti Vapahtaja hänelle tulevaisen mailman voimaa ja makeutta monenkaltäisellä armon merkillä, joita met emme tarvitse luetella, sillä ei mailman ihmiset usko kuitenkaan, että yksi armoitettu kristitty näkee ihmeellisiä tapauksia ja ilmoituksia, joitten kautta Jumala vahvistaa hänen uskonsa. Mutta muut kristityt, joille semmoiset korkeat armonliikutukset ei ole annettu, saattaisit kukatiesi ruveta epäilemään, että he eivät ole oikealla tiellä, koska niin suuret armonliikutukset ei ole heille suotu. Mutta me tahdomme ainoastansa kiittää sitä suurta ristinkantajaa, joka jakaa itsekullekin sen kuin hän jaksaa kantaa. Jaksaisitkopa kaikki kantaa niin voimalliset armon liikutukset, niin korkeat ilmoitukset, niin äkkinäiset sydämen muutokset kuin tämä kristillisyytemme sisar, jonka sydän tuli viimein heikoksi ruumiin puolesta, jota vahvemmaksi hän tuli hengen puolesta. Niinkuin muitten kristittyin usko tulee vahvemmaksi, jota likemmäksi he tulevat taivaan porttia, niin tuli sen kirkastetun hengen usko viimein niin vahvaksi, että ei hän huolinut koko mailmasta..."

Kun Erkki Antti ja Raattamaa alkoivat vaatia rovastia saarnaamaan "evankeliumia" (tässä: synninpäästö) heränneille, he tekivät sen painokkaasti vaatien. Viktor Dyhr on kertonut:

"...Erkki-Antti sanoi olevansa viklundilaisia. Sen tähden hän oli huomannut, että herätys ankarasti laillisena meni vinoon, puhui siitä Raattamaalle ja osoitti sen hänelle Raamatulla. Raattamaa käsitti asian ja sanoi: ‘Pitää antaa tästä tieto rovastille’. Erkki-Antti vaati, että Raattamaan oli mentävä siitä Laestadiukselle puhumaan, mutta Juhani väitti, ettei hänellä ollut niin paljon Raamattua kuin Erkki-Antilla ja pakotti Erkki-Antin lähtemään. Kun hän meni Lutheruksen postilla mukanaan, rovasti kysyi: ‘Mikäs nyt on, Erik Anders, kun tuommoinen iso kirja on kainalossa?’ Hän vastasi: ‘Meillä on Juhanin kanssa ymmärrys, että on ruvettava saarnaamaan evankeliumia, niin että heränneet tunnot pääsevät synnin siteistä, sillä ellei evankeliumia saarnata, menevät heränneet helvettiin niin kuin heräämättömätkin’. Silloin Laestadius sanoi: ‘On tutkittava, mitä Raamattu sanoo’, eikä ollut ollenkaan vastahakoinen. Ja niin he tutkivat Raamattua Könkäisen pappilassa kolme vuorokautta yhteen mittaan. Ei rovasti ottanut synninpäästöä vastaan, mutta sen verran hänelle ymmärrys aukeni, että päätti: ‘Koska tämä asia on auennut näin sinulle ja Juhanille, niin freistatkaa te (s.o. koettakaa, yrittäkää), minä jatkan lain saarnaamista. Katsotaan, mikä vaikutus tulee’. Niin hän ja Juhani saarnasivat evankeliumia Kaunisvaarassa (Pajalasta 28 km miltei suoraan pohjoiseen), ja siinä vuoren kupeella on kylä. Sen teon hedelmänä oli, että ne jotka evankeliumin ottivat vastaan uskolla, tulivat riemunliikutuksiin. Mutta eivät kaikki uskoneet, vaikka olivat heränneitä ja vyöryttelivät tuskissaan lattialla, vaan jäivät katsomaan asioiden kulkua. Ulkopuoliset menivät kertomaan Laestadiukselle, että Erkki-Antti ja Raattamaa ovat tulleet hulluiksi, saarnaavat väärää oppia ja kansa hyppää ja tanssaa. Laestadius oli sanonut: ‘Olen jo kuullut ja menen asiaa tutkimaan’. Hän tuli ja oli seuroissa mukana kolme vuorokautta kuuntelemassa. Sitten hän piti saarnan tekstinään Jesajan 35. luku, jossa on kirjoitettu: ‘Herran lunastetut palajavat ja tulevat riemulla Sioniin, ja iankaikkinen ilo on oleva heidän päänsä päällä. Ilon ja riemun he käsittävät, ja murhe ja huokaus pitää pakeneman’. Ja rovasti lopetti: ‘On sanottu, että evankeliumi, jota Erik Anders ja Juhani saarnaavat, on väärä, mutta Jumalan sana osoittaa, että sidotut sielut on irti laskettava’ ja käski Erkki-Antin ja Raattamaan niin saarnata. Sillä paikalla haaraantui kristillisyys kahteen suuntaan, sillä toiset eivät päässeet kuulemaansa sydämellään käsittämään silloin eivätkä myöhemmin, kun eivät sitä hyväksyneet..."

Lue lisää

ja hänen väitetystä lainomaisuudestaan. Raattamaa kirjoitti v. 1854:

"...ei Pietari eikä muut apostolit ole saarnanneet ainoastansa evankeliumia, vaan lain ja evankeliumin: — kuitenkin laki niille, joille se tulee. Ei kuitenkaan tässä meidän kristillisyydessä yksikään saarnaaja saarnaa ainoastansa lakia, vaan lain ja evankeliumin, kuitenkin saarnaavat muutamat enemmän lakia ja muutamat enemmän evankeliumia ja uskosta meidän Herran Jeesuksen päälle. Kuitenkin pitäisit het yhteen sopia ja seisoa lujasti eriseuraisuuden perkelettä vastaan..."

Toinen saarnaa enemmän lakia, toinen enemmän evankeliumia. Laki lainalaisille ja evankeliumi evankeliumin alaisille.

Laestadiuksella oli epäilemättä jonkinlainen epämääräinen pietistis-mystillinen käsitys armojärjestyksestä ennen Lapin Marian eli Milla Clemensdotterin tapaamista. Sellaisessa käsityksessä annetaan liian suuri painoarvo esim. synnintunnon voimakkuudelle (herännäisyys/körttiläisyys) tai armontuntemuksille (mm. karismaattiset liikkeet). Lapin Marialta Laestadius kuuli itselleen uudesta armojärjestyksestä ja pääsi hänen kauttaan elävään uskoon.

"...Tällä yksinkertaisella tyttärellä oli sellaista kokemusta armonjärjestyksestä, mistä en ollut ikinä kuullut... Hän pääsi papin avulla elävään uskoon... Ja vasta nyt, niin ajattelin, nyt minä näen tien, joka vie elämään. Se on ollut kätkössä siihen asti kunnes sain puhella Marian kanssa..."

Lapin Mariaa alettiin tutkijapiireissä pitää jo myyttinä, kunnes Gunnar Wikmark v. 1952 löysi Nordisk Kyrkotidning -aikakauslehden v. 1840 numerosta Milla Clemensdotterin tarinan. Tarina oli niin yhdenmukainen Laestadiuksen kirjoittaman kanssa, ettei kukaan enää nykyään kyseenalaista Lapin Marian historiallisuutta. Ks.

http://www.lyrs.fi/arkisto/tekstit/aspegren_jorma_003.html

on Juhani kirjoitti:

Kuosmasen Herätyksen historia, s. 195. Sieltä asian voi tarkistaa.

Synninpäästö on evankeliumin ydintä, mutta evankeliumi on laajempi käsite. Evankeliumia on kaikki Jumalan armosta kertova Pyhän Hengen kautta saarnattu suullinen sana. Laestadiuksen saarnoihin tuli Lapin Marian kohtaamisen jälkeen uusi sävy, kun hän alkoi kuvata ristiinnaulitun kärsimyksiä ja matkaa Golgatalle. Sellaisen Pyhän Hengen kautta saarnatun evankeliumin vaikutuksesta Erkki Antti uskoi, mutta epäilykset piirittivät vielä pitkään. Usko ei kuitenkaan ole tuntemisissa. Erkki Antti oli ihan yhtä uskovainen ennen armontuntemisiaan kuin niiden jälkeenkin.

Laestadius arvosti armontuntemisia, mutta ei pitänyt niitä autuuden ehtoina. Maria Pietarintytär Mattilasta hän kirjoitti v. 1849:

"...Usein ilmoitti Vapahtaja hänelle tulevaisen mailman voimaa ja makeutta monenkaltäisellä armon merkillä, joita met emme tarvitse luetella, sillä ei mailman ihmiset usko kuitenkaan, että yksi armoitettu kristitty näkee ihmeellisiä tapauksia ja ilmoituksia, joitten kautta Jumala vahvistaa hänen uskonsa. Mutta muut kristityt, joille semmoiset korkeat armonliikutukset ei ole annettu, saattaisit kukatiesi ruveta epäilemään, että he eivät ole oikealla tiellä, koska niin suuret armonliikutukset ei ole heille suotu. Mutta me tahdomme ainoastansa kiittää sitä suurta ristinkantajaa, joka jakaa itsekullekin sen kuin hän jaksaa kantaa. Jaksaisitkopa kaikki kantaa niin voimalliset armon liikutukset, niin korkeat ilmoitukset, niin äkkinäiset sydämen muutokset kuin tämä kristillisyytemme sisar, jonka sydän tuli viimein heikoksi ruumiin puolesta, jota vahvemmaksi hän tuli hengen puolesta. Niinkuin muitten kristittyin usko tulee vahvemmaksi, jota likemmäksi he tulevat taivaan porttia, niin tuli sen kirkastetun hengen usko viimein niin vahvaksi, että ei hän huolinut koko mailmasta..."

Kun Erkki Antti ja Raattamaa alkoivat vaatia rovastia saarnaamaan "evankeliumia" (tässä: synninpäästö) heränneille, he tekivät sen painokkaasti vaatien. Viktor Dyhr on kertonut:

"...Erkki-Antti sanoi olevansa viklundilaisia. Sen tähden hän oli huomannut, että herätys ankarasti laillisena meni vinoon, puhui siitä Raattamaalle ja osoitti sen hänelle Raamatulla. Raattamaa käsitti asian ja sanoi: ‘Pitää antaa tästä tieto rovastille’. Erkki-Antti vaati, että Raattamaan oli mentävä siitä Laestadiukselle puhumaan, mutta Juhani väitti, ettei hänellä ollut niin paljon Raamattua kuin Erkki-Antilla ja pakotti Erkki-Antin lähtemään. Kun hän meni Lutheruksen postilla mukanaan, rovasti kysyi: ‘Mikäs nyt on, Erik Anders, kun tuommoinen iso kirja on kainalossa?’ Hän vastasi: ‘Meillä on Juhanin kanssa ymmärrys, että on ruvettava saarnaamaan evankeliumia, niin että heränneet tunnot pääsevät synnin siteistä, sillä ellei evankeliumia saarnata, menevät heränneet helvettiin niin kuin heräämättömätkin’. Silloin Laestadius sanoi: ‘On tutkittava, mitä Raamattu sanoo’, eikä ollut ollenkaan vastahakoinen. Ja niin he tutkivat Raamattua Könkäisen pappilassa kolme vuorokautta yhteen mittaan. Ei rovasti ottanut synninpäästöä vastaan, mutta sen verran hänelle ymmärrys aukeni, että päätti: ‘Koska tämä asia on auennut näin sinulle ja Juhanille, niin freistatkaa te (s.o. koettakaa, yrittäkää), minä jatkan lain saarnaamista. Katsotaan, mikä vaikutus tulee’. Niin hän ja Juhani saarnasivat evankeliumia Kaunisvaarassa (Pajalasta 28 km miltei suoraan pohjoiseen), ja siinä vuoren kupeella on kylä. Sen teon hedelmänä oli, että ne jotka evankeliumin ottivat vastaan uskolla, tulivat riemunliikutuksiin. Mutta eivät kaikki uskoneet, vaikka olivat heränneitä ja vyöryttelivät tuskissaan lattialla, vaan jäivät katsomaan asioiden kulkua. Ulkopuoliset menivät kertomaan Laestadiukselle, että Erkki-Antti ja Raattamaa ovat tulleet hulluiksi, saarnaavat väärää oppia ja kansa hyppää ja tanssaa. Laestadius oli sanonut: ‘Olen jo kuullut ja menen asiaa tutkimaan’. Hän tuli ja oli seuroissa mukana kolme vuorokautta kuuntelemassa. Sitten hän piti saarnan tekstinään Jesajan 35. luku, jossa on kirjoitettu: ‘Herran lunastetut palajavat ja tulevat riemulla Sioniin, ja iankaikkinen ilo on oleva heidän päänsä päällä. Ilon ja riemun he käsittävät, ja murhe ja huokaus pitää pakeneman’. Ja rovasti lopetti: ‘On sanottu, että evankeliumi, jota Erik Anders ja Juhani saarnaavat, on väärä, mutta Jumalan sana osoittaa, että sidotut sielut on irti laskettava’ ja käski Erkki-Antin ja Raattamaan niin saarnata. Sillä paikalla haaraantui kristillisyys kahteen suuntaan, sillä toiset eivät päässeet kuulemaansa sydämellään käsittämään silloin eivätkä myöhemmin, kun eivät sitä hyväksyneet..."

Lue lisää

"Erkki Antti oli ihan yhtä uskovainen ennen armontuntemisiaan kuin niiden jälkeenkin."

Kun mummoni sai parannuksen armon, hänelle ei aluksi tullut mitään armontuntemuksia. Häntä siunattiin pyytämättä. Nihkeänä hän kuitenkin jäi uskomaan. Myöhemmin hänellekin on tullut paljon armontuntemuksia.

Laestadiuksesta kirjoitti:

ja hänen väitetystä lainomaisuudestaan. Raattamaa kirjoitti v. 1854:

"...ei Pietari eikä muut apostolit ole saarnanneet ainoastansa evankeliumia, vaan lain ja evankeliumin: — kuitenkin laki niille, joille se tulee. Ei kuitenkaan tässä meidän kristillisyydessä yksikään saarnaaja saarnaa ainoastansa lakia, vaan lain ja evankeliumin, kuitenkin saarnaavat muutamat enemmän lakia ja muutamat enemmän evankeliumia ja uskosta meidän Herran Jeesuksen päälle. Kuitenkin pitäisit het yhteen sopia ja seisoa lujasti eriseuraisuuden perkelettä vastaan..."

Toinen saarnaa enemmän lakia, toinen enemmän evankeliumia. Laki lainalaisille ja evankeliumi evankeliumin alaisille.

Laestadiuksella oli epäilemättä jonkinlainen epämääräinen pietistis-mystillinen käsitys armojärjestyksestä ennen Lapin Marian eli Milla Clemensdotterin tapaamista. Sellaisessa käsityksessä annetaan liian suuri painoarvo esim. synnintunnon voimakkuudelle (herännäisyys/körttiläisyys) tai armontuntemuksille (mm. karismaattiset liikkeet). Lapin Marialta Laestadius kuuli itselleen uudesta armojärjestyksestä ja pääsi hänen kauttaan elävään uskoon.

"...Tällä yksinkertaisella tyttärellä oli sellaista kokemusta armonjärjestyksestä, mistä en ollut ikinä kuullut... Hän pääsi papin avulla elävään uskoon... Ja vasta nyt, niin ajattelin, nyt minä näen tien, joka vie elämään. Se on ollut kätkössä siihen asti kunnes sain puhella Marian kanssa..."

Lapin Mariaa alettiin tutkijapiireissä pitää jo myyttinä, kunnes Gunnar Wikmark v. 1952 löysi Nordisk Kyrkotidning -aikakauslehden v. 1840 numerosta Milla Clemensdotterin tarinan. Tarina oli niin yhdenmukainen Laestadiuksen kirjoittaman kanssa, ettei kukaan enää nykyään kyseenalaista Lapin Marian historiallisuutta. Ks.

http://www.lyrs.fi/arkisto/tekstit/aspegren_jorma_003.html

Lue lisää

Mutta kumpihan tietää paremmin Erkki Antti Juhonpietin parannuksesta? Juhani Kuosmanen vai Erkki Antti itse?

>> Lapin Marialta Laestadius kuuli itselleen uudesta armojärjestyksestä ja pääsi hänen kauttaan elävään uskoon.

"...Tällä yksinkertaisella tyttärellä oli sellaista kokemusta armonjärjestyksestä, mistä en ollut ikinä kuullut... Hän pääsi papin avulla elävään uskoon... Ja vasta nyt, niin ajattelin, nyt minä näen tien, joka vie elämään. Se on ollut kätkössä siihen asti kunnes sain puhella Marian kanssa..."

on Juhani kirjoitti:

Kuosmasen Herätyksen historia, s. 195. Sieltä asian voi tarkistaa.

Synninpäästö on evankeliumin ydintä, mutta evankeliumi on laajempi käsite. Evankeliumia on kaikki Jumalan armosta kertova Pyhän Hengen kautta saarnattu suullinen sana. Laestadiuksen saarnoihin tuli Lapin Marian kohtaamisen jälkeen uusi sävy, kun hän alkoi kuvata ristiinnaulitun kärsimyksiä ja matkaa Golgatalle. Sellaisen Pyhän Hengen kautta saarnatun evankeliumin vaikutuksesta Erkki Antti uskoi, mutta epäilykset piirittivät vielä pitkään. Usko ei kuitenkaan ole tuntemisissa. Erkki Antti oli ihan yhtä uskovainen ennen armontuntemisiaan kuin niiden jälkeenkin.

Laestadius arvosti armontuntemisia, mutta ei pitänyt niitä autuuden ehtoina. Maria Pietarintytär Mattilasta hän kirjoitti v. 1849:

"...Usein ilmoitti Vapahtaja hänelle tulevaisen mailman voimaa ja makeutta monenkaltäisellä armon merkillä, joita met emme tarvitse luetella, sillä ei mailman ihmiset usko kuitenkaan, että yksi armoitettu kristitty näkee ihmeellisiä tapauksia ja ilmoituksia, joitten kautta Jumala vahvistaa hänen uskonsa. Mutta muut kristityt, joille semmoiset korkeat armonliikutukset ei ole annettu, saattaisit kukatiesi ruveta epäilemään, että he eivät ole oikealla tiellä, koska niin suuret armonliikutukset ei ole heille suotu. Mutta me tahdomme ainoastansa kiittää sitä suurta ristinkantajaa, joka jakaa itsekullekin sen kuin hän jaksaa kantaa. Jaksaisitkopa kaikki kantaa niin voimalliset armon liikutukset, niin korkeat ilmoitukset, niin äkkinäiset sydämen muutokset kuin tämä kristillisyytemme sisar, jonka sydän tuli viimein heikoksi ruumiin puolesta, jota vahvemmaksi hän tuli hengen puolesta. Niinkuin muitten kristittyin usko tulee vahvemmaksi, jota likemmäksi he tulevat taivaan porttia, niin tuli sen kirkastetun hengen usko viimein niin vahvaksi, että ei hän huolinut koko mailmasta..."

Kun Erkki Antti ja Raattamaa alkoivat vaatia rovastia saarnaamaan "evankeliumia" (tässä: synninpäästö) heränneille, he tekivät sen painokkaasti vaatien. Viktor Dyhr on kertonut:

"...Erkki-Antti sanoi olevansa viklundilaisia. Sen tähden hän oli huomannut, että herätys ankarasti laillisena meni vinoon, puhui siitä Raattamaalle ja osoitti sen hänelle Raamatulla. Raattamaa käsitti asian ja sanoi: ‘Pitää antaa tästä tieto rovastille’. Erkki-Antti vaati, että Raattamaan oli mentävä siitä Laestadiukselle puhumaan, mutta Juhani väitti, ettei hänellä ollut niin paljon Raamattua kuin Erkki-Antilla ja pakotti Erkki-Antin lähtemään. Kun hän meni Lutheruksen postilla mukanaan, rovasti kysyi: ‘Mikäs nyt on, Erik Anders, kun tuommoinen iso kirja on kainalossa?’ Hän vastasi: ‘Meillä on Juhanin kanssa ymmärrys, että on ruvettava saarnaamaan evankeliumia, niin että heränneet tunnot pääsevät synnin siteistä, sillä ellei evankeliumia saarnata, menevät heränneet helvettiin niin kuin heräämättömätkin’. Silloin Laestadius sanoi: ‘On tutkittava, mitä Raamattu sanoo’, eikä ollut ollenkaan vastahakoinen. Ja niin he tutkivat Raamattua Könkäisen pappilassa kolme vuorokautta yhteen mittaan. Ei rovasti ottanut synninpäästöä vastaan, mutta sen verran hänelle ymmärrys aukeni, että päätti: ‘Koska tämä asia on auennut näin sinulle ja Juhanille, niin freistatkaa te (s.o. koettakaa, yrittäkää), minä jatkan lain saarnaamista. Katsotaan, mikä vaikutus tulee’. Niin hän ja Juhani saarnasivat evankeliumia Kaunisvaarassa (Pajalasta 28 km miltei suoraan pohjoiseen), ja siinä vuoren kupeella on kylä. Sen teon hedelmänä oli, että ne jotka evankeliumin ottivat vastaan uskolla, tulivat riemunliikutuksiin. Mutta eivät kaikki uskoneet, vaikka olivat heränneitä ja vyöryttelivät tuskissaan lattialla, vaan jäivät katsomaan asioiden kulkua. Ulkopuoliset menivät kertomaan Laestadiukselle, että Erkki-Antti ja Raattamaa ovat tulleet hulluiksi, saarnaavat väärää oppia ja kansa hyppää ja tanssaa. Laestadius oli sanonut: ‘Olen jo kuullut ja menen asiaa tutkimaan’. Hän tuli ja oli seuroissa mukana kolme vuorokautta kuuntelemassa. Sitten hän piti saarnan tekstinään Jesajan 35. luku, jossa on kirjoitettu: ‘Herran lunastetut palajavat ja tulevat riemulla Sioniin, ja iankaikkinen ilo on oleva heidän päänsä päällä. Ilon ja riemun he käsittävät, ja murhe ja huokaus pitää pakeneman’. Ja rovasti lopetti: ‘On sanottu, että evankeliumi, jota Erik Anders ja Juhani saarnaavat, on väärä, mutta Jumalan sana osoittaa, että sidotut sielut on irti laskettava’ ja käski Erkki-Antin ja Raattamaan niin saarnata. Sillä paikalla haaraantui kristillisyys kahteen suuntaan, sillä toiset eivät päässeet kuulemaansa sydämellään käsittämään silloin eivätkä myöhemmin, kun eivät sitä hyväksyneet..."

Lue lisää

>> Erkki Antti oli ihan yhtä uskovainen ennen armontuntemisiaan kuin niiden jälkeenkin.

on Juhani kirjoitti:

Kuosmasen Herätyksen historia, s. 195. Sieltä asian voi tarkistaa.

Synninpäästö on evankeliumin ydintä, mutta evankeliumi on laajempi käsite. Evankeliumia on kaikki Jumalan armosta kertova Pyhän Hengen kautta saarnattu suullinen sana. Laestadiuksen saarnoihin tuli Lapin Marian kohtaamisen jälkeen uusi sävy, kun hän alkoi kuvata ristiinnaulitun kärsimyksiä ja matkaa Golgatalle. Sellaisen Pyhän Hengen kautta saarnatun evankeliumin vaikutuksesta Erkki Antti uskoi, mutta epäilykset piirittivät vielä pitkään. Usko ei kuitenkaan ole tuntemisissa. Erkki Antti oli ihan yhtä uskovainen ennen armontuntemisiaan kuin niiden jälkeenkin.

Laestadius arvosti armontuntemisia, mutta ei pitänyt niitä autuuden ehtoina. Maria Pietarintytär Mattilasta hän kirjoitti v. 1849:

"...Usein ilmoitti Vapahtaja hänelle tulevaisen mailman voimaa ja makeutta monenkaltäisellä armon merkillä, joita met emme tarvitse luetella, sillä ei mailman ihmiset usko kuitenkaan, että yksi armoitettu kristitty näkee ihmeellisiä tapauksia ja ilmoituksia, joitten kautta Jumala vahvistaa hänen uskonsa. Mutta muut kristityt, joille semmoiset korkeat armonliikutukset ei ole annettu, saattaisit kukatiesi ruveta epäilemään, että he eivät ole oikealla tiellä, koska niin suuret armonliikutukset ei ole heille suotu. Mutta me tahdomme ainoastansa kiittää sitä suurta ristinkantajaa, joka jakaa itsekullekin sen kuin hän jaksaa kantaa. Jaksaisitkopa kaikki kantaa niin voimalliset armon liikutukset, niin korkeat ilmoitukset, niin äkkinäiset sydämen muutokset kuin tämä kristillisyytemme sisar, jonka sydän tuli viimein heikoksi ruumiin puolesta, jota vahvemmaksi hän tuli hengen puolesta. Niinkuin muitten kristittyin usko tulee vahvemmaksi, jota likemmäksi he tulevat taivaan porttia, niin tuli sen kirkastetun hengen usko viimein niin vahvaksi, että ei hän huolinut koko mailmasta..."

Kun Erkki Antti ja Raattamaa alkoivat vaatia rovastia saarnaamaan "evankeliumia" (tässä: synninpäästö) heränneille, he tekivät sen painokkaasti vaatien. Viktor Dyhr on kertonut:

"...Erkki-Antti sanoi olevansa viklundilaisia. Sen tähden hän oli huomannut, että herätys ankarasti laillisena meni vinoon, puhui siitä Raattamaalle ja osoitti sen hänelle Raamatulla. Raattamaa käsitti asian ja sanoi: ‘Pitää antaa tästä tieto rovastille’. Erkki-Antti vaati, että Raattamaan oli mentävä siitä Laestadiukselle puhumaan, mutta Juhani väitti, ettei hänellä ollut niin paljon Raamattua kuin Erkki-Antilla ja pakotti Erkki-Antin lähtemään. Kun hän meni Lutheruksen postilla mukanaan, rovasti kysyi: ‘Mikäs nyt on, Erik Anders, kun tuommoinen iso kirja on kainalossa?’ Hän vastasi: ‘Meillä on Juhanin kanssa ymmärrys, että on ruvettava saarnaamaan evankeliumia, niin että heränneet tunnot pääsevät synnin siteistä, sillä ellei evankeliumia saarnata, menevät heränneet helvettiin niin kuin heräämättömätkin’. Silloin Laestadius sanoi: ‘On tutkittava, mitä Raamattu sanoo’, eikä ollut ollenkaan vastahakoinen. Ja niin he tutkivat Raamattua Könkäisen pappilassa kolme vuorokautta yhteen mittaan. Ei rovasti ottanut synninpäästöä vastaan, mutta sen verran hänelle ymmärrys aukeni, että päätti: ‘Koska tämä asia on auennut näin sinulle ja Juhanille, niin freistatkaa te (s.o. koettakaa, yrittäkää), minä jatkan lain saarnaamista. Katsotaan, mikä vaikutus tulee’. Niin hän ja Juhani saarnasivat evankeliumia Kaunisvaarassa (Pajalasta 28 km miltei suoraan pohjoiseen), ja siinä vuoren kupeella on kylä. Sen teon hedelmänä oli, että ne jotka evankeliumin ottivat vastaan uskolla, tulivat riemunliikutuksiin. Mutta eivät kaikki uskoneet, vaikka olivat heränneitä ja vyöryttelivät tuskissaan lattialla, vaan jäivät katsomaan asioiden kulkua. Ulkopuoliset menivät kertomaan Laestadiukselle, että Erkki-Antti ja Raattamaa ovat tulleet hulluiksi, saarnaavat väärää oppia ja kansa hyppää ja tanssaa. Laestadius oli sanonut: ‘Olen jo kuullut ja menen asiaa tutkimaan’. Hän tuli ja oli seuroissa mukana kolme vuorokautta kuuntelemassa. Sitten hän piti saarnan tekstinään Jesajan 35. luku, jossa on kirjoitettu: ‘Herran lunastetut palajavat ja tulevat riemulla Sioniin, ja iankaikkinen ilo on oleva heidän päänsä päällä. Ilon ja riemun he käsittävät, ja murhe ja huokaus pitää pakeneman’. Ja rovasti lopetti: ‘On sanottu, että evankeliumi, jota Erik Anders ja Juhani saarnaavat, on väärä, mutta Jumalan sana osoittaa, että sidotut sielut on irti laskettava’ ja käski Erkki-Antin ja Raattamaan niin saarnata. Sillä paikalla haaraantui kristillisyys kahteen suuntaan, sillä toiset eivät päässeet kuulemaansa sydämellään käsittämään silloin eivätkä myöhemmin, kun eivät sitä hyväksyneet..."

Lue lisää

Wiki siis lähteenään Herätyksen historia sanoo, että Erkki Antti on tullut uskoon 1844 Lestadiuksen saarnan kautta. Antin oma teksti kertoo hänen tulleen uskoon niinikään Leastadiuksen saarnasta, jota hän ei kuitenkaan kuullut vaan luki kirjasta. Muistelmissaan hän itsekin kirjoittaa, että tapasi Leastadiuksen myöhemmin.

Näyttää pahasti siltä, että Kuosmasella on puuttunut yksi lähde, eli tämä 1969 srk:n julkaisema kirja nimeltä -Kirjeitä wirvoitukseksi köyhille matkustajille elämän tiellä-. Tämä on hyvin mahdollista, koska kirjaa ei ymmärrettävästä syystä kauaa julkaistu eikä siitä ilmeisesti juuri tiedetä.

Admatan tulkinta on minusta päivänselvä tässä asiassa. Kaikki muu menee ympäripyöreäksi selittelyksi.

Tuossa toisessa asiassa olen vastaajan kanssa samaa mieltä ja toivon, että Admata otat tämän opillisen seikan huomioon Hakomajan kehittämisessä.

Vastaaja kirjoitti:
"Synninpäästö on evankeliumin ydintä, mutta evankeliumi on laajempi käsite. Evankeliumia on kaikki Jumalan armosta kertova Pyhän Hengen kautta saarnattu suullinen sana."

Eli aina ei ole synninpäästö sinänsä ollut ainoa vanhurskauttamisväline, vaan evankeliumi yleensä. Periaatteessa näin on myös nykyään, vaikka puheet ja opetukset antavat ymmärtää, että vaadittaisiin nimenomaan synninpäästö. Käytännössä näin jo vaaditaankin. Saarnaa, jossa ei synninpäästöä julisteta, pidetään puutteellisena. Luulen, että tästä asiasta on muodostumassa ja osin jo muodostunut nykyaikana uusi harhaoppi.

admata kirjoitti:

Mutta kumpihan tietää paremmin Erkki Antti Juhonpietin parannuksesta? Juhani Kuosmanen vai Erkki Antti itse?

>> Lapin Marialta Laestadius kuuli itselleen uudesta armojärjestyksestä ja pääsi hänen kauttaan elävään uskoon.

"...Tällä yksinkertaisella tyttärellä oli sellaista kokemusta armonjärjestyksestä, mistä en ollut ikinä kuullut... Hän pääsi papin avulla elävään uskoon... Ja vasta nyt, niin ajattelin, nyt minä näen tien, joka vie elämään. Se on ollut kätkössä siihen asti kunnes sain puhella Marian kanssa..."

Lue lisää

"En epäile, etteikö Laestadius olisi tavannut, jutellut ja vaikuttunut Lapin Marian kanssa. Mutta! Mikähän tuo "armojärjestys" sitten on ollut? Se on jäänyt täysin historian pimentoon. Ainakaan se ei voinut olla synninpäästö ihmisen välityksellä, koska Raattamaalla oli kova työ vuosia myöhemmin saada Laestadius uskomaan että niinKIN voi toimia"

Ainakaan ko. armojärjestys ei voinut olla perinteinen pietistis-mystinen voimakkaiden armontuntemusten pitäminen autuuden ehtona, koska Laestadius omissa kirjoituksissaan torjuu ko. käsityksen. Ymmärtääkseni Laestadiukselle vain valkeni armojärjestyksestä, että elävään uskoon tullaan jo uskomassa olevan ("ennen uskoneen") ihmisen kautta, kuten hän kirjoittaa Marialle tapahtuneen:

"...Vaelluksillaan hän oli tullut vihdoin pastori Brandellin tykö Noraan, ja kun hän avasi sydämensä papille, tämä VAPAUTTI HÄNET EPÄILYKSISTÄ. Hän pääsi PAPIN AVULLA elävään uskoon..."

Hän alkoikin kuvailla saarnoissaan Kristuksen kärsimyksiä, jotta sanankuulijat voisivat hänen kauttaan päästä elävään uskoon. Syntejä hän ei vielä osannut saarnata anteeksi. Vasta Erkki-Antti ja Raattamaa opettivat hänelle, että evankeliumin ydintä on synninpäästö. Pyhän Hengen kautta saarnattu sana voi vapauttaa heränneen ihmisen epäilyksistä ilman synninpäästöäkin, mutta synninpäästö on siihen tehokkain tapa. Siinä tiivistyy koko evankeliumi ytimeensä: Jeesuksen maahan vuotaneen sovintoveren tähden sinun syntisi ovat anteeksi.

Laestadiuksen saarnat olivat lakipainotteisia, koska lakia tarvitaan herättämään suruttomien tunto.

kysymykseesi: kirjoitti:

"En epäile, etteikö Laestadius olisi tavannut, jutellut ja vaikuttunut Lapin Marian kanssa. Mutta! Mikähän tuo "armojärjestys" sitten on ollut? Se on jäänyt täysin historian pimentoon. Ainakaan se ei voinut olla synninpäästö ihmisen välityksellä, koska Raattamaalla oli kova työ vuosia myöhemmin saada Laestadius uskomaan että niinKIN voi toimia"

Ainakaan ko. armojärjestys ei voinut olla perinteinen pietistis-mystinen voimakkaiden armontuntemusten pitäminen autuuden ehtona, koska Laestadius omissa kirjoituksissaan torjuu ko. käsityksen. Ymmärtääkseni Laestadiukselle vain valkeni armojärjestyksestä, että elävään uskoon tullaan jo uskomassa olevan ("ennen uskoneen") ihmisen kautta, kuten hän kirjoittaa Marialle tapahtuneen:

"...Vaelluksillaan hän oli tullut vihdoin pastori Brandellin tykö Noraan, ja kun hän avasi sydämensä papille, tämä VAPAUTTI HÄNET EPÄILYKSISTÄ. Hän pääsi PAPIN AVULLA elävään uskoon..."

Hän alkoikin kuvailla saarnoissaan Kristuksen kärsimyksiä, jotta sanankuulijat voisivat hänen kauttaan päästä elävään uskoon. Syntejä hän ei vielä osannut saarnata anteeksi. Vasta Erkki-Antti ja Raattamaa opettivat hänelle, että evankeliumin ydintä on synninpäästö. Pyhän Hengen kautta saarnattu sana voi vapauttaa heränneen ihmisen epäilyksistä ilman synninpäästöäkin, mutta synninpäästö on siihen tehokkain tapa. Siinä tiivistyy koko evankeliumi ytimeensä: Jeesuksen maahan vuotaneen sovintoveren tähden sinun syntisi ovat anteeksi.

Laestadiuksen saarnat olivat lakipainotteisia, koska lakia tarvitaan herättämään suruttomien tunto.

Lue lisää

vielä. Raattamaa muisteli myöhemmin alkuherätyksen aikaa näin, kun uusheränneet Ies-Pietun eli Pietari Hanhivaaran johdolla alkoivat vaatia enemmän lain saarnaamista Laestadiukseen vedoten:

"...Alku heräyksen aikana oli Karesuanon ja Pajalan seurakunnan kirkossa enimmäksi osaksi aivan surutoin kansa, sentähden täytyi Laestadius saarnata enemmän lakia kuin nykyisellä ajalla. Nyt tulee kokous paikkoin ja seurahuoneisin enin aivan uskovaisia ja lain kautta heränneitä; niille täytyy saarnajat ja Jumalan sanan selittäjät saarnata evankeliumia ja todistaa syntiä anteeksi Jesuksen nimen ja veren kautta, että kykenisivät uskolla vastaan ottaa, Jumalan armon..."

"...Vielä muistutamme lopuksi koska äänet ovat kuuluneet että Laestadiuksen seuraajat ovat muuttaneet oppia jälkeen Laestadiuksen kuoleman, ettei sekään ole tosi. Sillä kaikki mitä nykyjään on opetettu, on ollut sama oppi, kuin se, jota Laestadiuksen aikana on saarnattu. Ehkä Lutherus ja Laestadius ovat panneet Moseksen lain kirkko saarnoissans ojennusnuoraksi semmoisille kristillisille seurakunnille, jotka lihan jälkeen elävät, että Jumalan vanhurskaus lain kautta kurittais Kristuksen tykö, uskolla vastaanottamaan synteinanteeksisaamisen Jesuksen nimen ja veren tähden, niin myös Kristuksen vanhurskauden, joka on puhdas häävaate Jumalan kirkasten kasvoin edessä, vieläpä voimat hengen kautta kuolettaa lihan työt: Näille vanhurskautetuille ei ole laki pantu: sannoo Paavali. Mutta emmepä sentähden ilman laitta ole. Meillä on Kristuksen laki, joka sannoo, että me meitämme keskenämme rakastaisimme. Kristuksen rakkaus vaatii kaiken Jumalattoman menon hylkäämään. Vieläpä uskon kautta Herran Kristuksen päälle, pyhä elämä ylösraketaan. Niin siis on laki ollut meidän opettajamme Kristuksen tykö. Mutta kuin usko tuli, niin emme sillen ole sen opettajan alla. Ei ole Provasti Laestadius heräneitä omiatuntoja sitonut lakiin, jos saarnat oikeen ymmärretään; vaan hän opettaa uskomaan; ja nuhtelee epäuskon synnintekiöitä omanvanhurskauden nimellä, ettei meidän vanhurskademme laista olis. Sillä kaikki jotka lain töissä riippuvat, ovat kirouksen alla; sanoo Paavali: Vieläpä, jos vanhurskaus tulisi laista, niin olis Kristus hukkaan kuollut..."

kysymykseesi: kirjoitti:

"En epäile, etteikö Laestadius olisi tavannut, jutellut ja vaikuttunut Lapin Marian kanssa. Mutta! Mikähän tuo "armojärjestys" sitten on ollut? Se on jäänyt täysin historian pimentoon. Ainakaan se ei voinut olla synninpäästö ihmisen välityksellä, koska Raattamaalla oli kova työ vuosia myöhemmin saada Laestadius uskomaan että niinKIN voi toimia"

Ainakaan ko. armojärjestys ei voinut olla perinteinen pietistis-mystinen voimakkaiden armontuntemusten pitäminen autuuden ehtona, koska Laestadius omissa kirjoituksissaan torjuu ko. käsityksen. Ymmärtääkseni Laestadiukselle vain valkeni armojärjestyksestä, että elävään uskoon tullaan jo uskomassa olevan ("ennen uskoneen") ihmisen kautta, kuten hän kirjoittaa Marialle tapahtuneen:

"...Vaelluksillaan hän oli tullut vihdoin pastori Brandellin tykö Noraan, ja kun hän avasi sydämensä papille, tämä VAPAUTTI HÄNET EPÄILYKSISTÄ. Hän pääsi PAPIN AVULLA elävään uskoon..."

Hän alkoikin kuvailla saarnoissaan Kristuksen kärsimyksiä, jotta sanankuulijat voisivat hänen kauttaan päästä elävään uskoon. Syntejä hän ei vielä osannut saarnata anteeksi. Vasta Erkki-Antti ja Raattamaa opettivat hänelle, että evankeliumin ydintä on synninpäästö. Pyhän Hengen kautta saarnattu sana voi vapauttaa heränneen ihmisen epäilyksistä ilman synninpäästöäkin, mutta synninpäästö on siihen tehokkain tapa. Siinä tiivistyy koko evankeliumi ytimeensä: Jeesuksen maahan vuotaneen sovintoveren tähden sinun syntisi ovat anteeksi.

Laestadiuksen saarnat olivat lakipainotteisia, koska lakia tarvitaan herättämään suruttomien tunto.

Lue lisää

>> Ainakaan ko. armojärjestys ei voinut olla perinteinen pietistis-mystinen voimakkaiden armontuntemusten pitäminen autuuden ehtona, koska Laestadius omissa kirjoituksissaan torjuu ko. käsityksen. Ymmärtääkseni Laestadiukselle vain valkeni armojärjestyksestä, että elävään uskoon tullaan jo uskomassa olevan ("ennen uskoneen") ihmisen kautta, kuten hän kirjoittaa Marialle tapahtuneen:

"...Vaelluksillaan hän oli tullut vihdoin pastori Brandellin tykö Noraan, ja kun hän avasi sydämensä papille, tämä VAPAUTTI HÄNET EPÄILYKSISTÄ. Hän pääsi PAPIN AVULLA elävään uskoon..."

Hän alkoikin kuvailla saarnoissaan Kristuksen kärsimyksiä, jotta sanankuulijat voisivat hänen kauttaan päästä elävään uskoon. Syntejä hän ei vielä osannut saarnata anteeksi.

admata kirjoitti:

Perustelut löytyvät Erkki Antin omassa kuvauksessaan uskoon tulostaan:
Jos Erkki Antti "oli tullut uskonnolliseen herätykseen vuonna 1844 Lars Levi Laestadiuksen kautta, saaden tosin pelastusvarmuuden vasta viisi vuotta myöhemmin luettuaan lähinnä Raamattua ja herrnhutilaishenkisiä kirjoja." Niin valehteliko hän sitten omassa kertomuksessaan vuodelta 1842 ?!?

Tämä SRK:n kustantamasta kirjasta löytyvä kirjoitus on nimittäin vuodelta 1982 ja siinä käy selkeästi ilmi uskoon tulo hengen kautta ihan yksin ollessa:

"Mutta nyt tuli mahdottomuus, että kuinka minun sopii uskoa, kun en ole vielä saattanut oikeaa katumusta enkä parannustakaan tehdä, minusta tulee ulkokullattu, jne. Mutta Jumalan Henki, joka on uskon alkaja ja päättäjä, kävi sisällisesti sen luetun sanan kautta, että jos et usko, niin menet helvettiin, vaikka olisit kuinka katuvainen.

Pelko oli suuri, mutta oli vähän toivoiakin. Silloin tartuin lujasti kiinni armolupauksiin ja sitä myötä kuin uskoin, tunsin rauhan ja levon, tunsin myös ilon ja sain nähdä Jeesusta voittokunniassa ensi kerran, kun saatoin uskoa itseni autuaaksi."

Jos taasen ajatellaan vl-opin mukaan, niin voiko voiko vuosikausia sitten kuulleen parannussaarnan uskoa kohdalleen todeksi vuosikausia jälkikäteen? Tämä veisi ainakin pohjan pois vl:ien varoitussaarnoilta että jos tulee onnettumuus ja ei olekaan ketään saarnaamassa syntejä anteeksi... Tällöinhän riittäisi se, että on joskus elämässään kuullut synninpäästön julistuksen ja sitten vain uskoisi sen vuosia myöhemmin vaikka onnettomuudessa loukkaantuneena yksin ollessaan? Ei taitaisi vl-opin vaatimuksia täyttää ;)

Sitäpaitsi Laestadiuksen ja Lapin Marian tapaaminen puolestaan tapahtui vuonna 1844. Varhaisemmankin teorian mukaan Laestadiuksen oman väitetyn synninpäästön ja sen välillä että Laestadius ylipäätä hyväksyi Raattamaan oivalluksen että Lutherin kirjoitusten perusteella ihminenkin voisi synninpäästön antaa, meni 4 vuotta.

Siitä ette pääse yli, ettekä ympäri että Pyhän hengen suora puhe ihmisen sydämessä oli Laestadiukselle loppuun saakka varmin tapa uudestisyntymisestä Jumalan lapseksi. Raattamaa käytti tässä rinnalla äänellistä synninpäästöä ja Laestadius hyväksyi sen pitkin hampain, mutta pelkäsi armon varkaita ja ei itse kovin hevin synninpäästöä käyttänyt.

Raattamaan käytännöstä muodostui nopeasti yleinen tapa Lestadiolaisessa liikkeessä ja myöhemmin alkoivat onnettomat kuvittelemaan ettei Jumala muutoin voisi armahtaakaan. Johtajat huomasivat että heillä on valtaa ja se maistui makealta. Mikä olikaan parempi tapa pönkittää omaa valtaa kuin alkaa uskottelemaan, että Jumalan armo on heidän ihmisten armahduksesta kiinni. Tässä vanhoillislestadiolaisuus lankesi ja rytinällä.

Lue lisää

"Jos taasen ajatellaan vl-opin mukaan, niin voiko voiko vuosikausia sitten kuulleen parannussaarnan uskoa kohdalleen todeksi vuosikausia jälkikäteen? Tämä veisi ainakin pohjan pois vl:ien varoitussaarnoilta että jos tulee onnettumuus ja ei olekaan ketään saarnaamassa syntejä anteeksi..."

Sanan kuuleminen vaikuttaa uskon saarnaamishetkellä, mutta toki voimakkaitakin epäilyksiä voi jäädä pitkäksi aikaa.

Varoittelua etsikon ajan ohi kulkemisesta löytyy myös Raattamaalta:

"...Mutta sen ne puolittain uskovat, erinomattain omanparannuksen tekijät, »etteivät he helvettiin joudu, vaikka eivät tässä tilassa tule autuaiksi», niin sanovat muutamat. He ilmankin aikovat hypätä autuaalliseen tilaan kuoleman hetkellä, mutta Jeesus sanoo: »ettes tuntenut sinun etsikkosi aikaa.» Ja vielä Hän sanoo: »ei taida kenkään tulla Minun tyköni, ellei Isä, joka Minut lähetti, vedä häntä.» Kukaties, jos etsikon aika loppuu ja Isä ei enää vedä Pojan tykö? Malttakaa mielenne, te kristillisyyden halpana pitäjät, ja kätkekää Jumalan sanat teidän sydämiinne, että Isä saattaisi henkensä kautta vaikuttaa ja vetää teitä ainoan Poikansa tykö!..."

admata kirjoitti:

>> Ainakaan ko. armojärjestys ei voinut olla perinteinen pietistis-mystinen voimakkaiden armontuntemusten pitäminen autuuden ehtona, koska Laestadius omissa kirjoituksissaan torjuu ko. käsityksen. Ymmärtääkseni Laestadiukselle vain valkeni armojärjestyksestä, että elävään uskoon tullaan jo uskomassa olevan ("ennen uskoneen") ihmisen kautta, kuten hän kirjoittaa Marialle tapahtuneen:

"...Vaelluksillaan hän oli tullut vihdoin pastori Brandellin tykö Noraan, ja kun hän avasi sydämensä papille, tämä VAPAUTTI HÄNET EPÄILYKSISTÄ. Hän pääsi PAPIN AVULLA elävään uskoon..."

Hän alkoikin kuvailla saarnoissaan Kristuksen kärsimyksiä, jotta sanankuulijat voisivat hänen kauttaan päästä elävään uskoon. Syntejä hän ei vielä osannut saarnata anteeksi.

Lue lisää

"...armonjärjestyksestä, mistä en ollut ikinä kuullut... "

ei ole vakuuttavia perusteita. Ei ole perusteltua olettaa, että Laestadiuksella olisi ollut sama synnintuntoa ja armonkokemuksia yksipuolisesti korostava käsitys armojärjestyksestä ennen ja jälkeen tapaamisen. Tapaaminen toi Laestadiukselle niin merkittävän uuden ymmärryksen, että hän koki päässeensä ensi kertaa elämässään elävään uskoon.

"...Ja VASTA NYT, niin ajattelin, nyt minä näen tien, joka vie elämään. Se on ollut kätkössä siihen asti kunnes sain puhella Marian kanssa... se VALKENI myös minulle..."

1875 hylättiin kolmen kyynärän oppi, jonka mukaan Pyhä Henki ei vaikuttaisi seurakunnan ulkopuolella. Raattamaa toteaakin kirjeessään Tudeelle 1876, että toki luettukin sana vaikuttaa, mutta hengellisesti sokea ei ymmärrä lukemaansa. Siksi tarvitaan palvelijoitakin.

"...Lyhykäinen oppi uudesta syntymisestä KÄSITETÄÄN sydämellä, kun se äänellisesti saarnataan raamatun mukaan, ja sanan lukeminen VAHVISTAA saarnan niinkuin Hebrean seurakunnan kristityissä mainitaan. Lukeminen VAIKUTTAA, kun sanaa sydämellä käsitetään, vain siinä on asia, ettei sokea ihminen KÄSITÄ raamattua, ja koska hän luulee näkevänsä, niin hänen sokeutensa pysyy..."

"Naiselle NH normaaliin nöyrään vl-tapaan rinnasti itsensä ja muut vanhoillislestadiolaiset Jeesukseen."

Jeesus toteaa N.H:n viittaamassa raamatunkohdassa, että hänellä valta antaa syntejä anteeksi nimenomaan ihmisenä (Ihmisen Poikana). Hän ei kutsu itseään ko. kohdassa Jumalan Pojaksi, vaikka käyttää itsestään usein myös sitä nimitystä.

Matt. 9:6 Mutta että teidän pitää tietämän Ihmisen Pojalla olevan vallan maan päällä synnit anteeksi antaa, (niin sanoi hän halvatulle:) nouse ja ota vuotees, ja mene kotias.

Mark. 2:10 Mutta että teidän pitää tietämän Ihmisen Pojalla olevan vallan maan päällä synnit anteeksi antaa, (sanoi hän halvatulle:)

Luuk. 5:24 Vaan että te tietäisitte Ihmisen Pojalla olevan vallan maan päällä synnit anteeksi antaa (sanoi hän halvatulle:) minä sanon sinulle: nouse ja ota vuotees, ja mene kotias!