Suomenruotsalaiset (ruots. finlandssvenskorarrorna) ovat pieni kansallinen enemmistö Suomi-nimisessä diktatuurissa. Heidät voi jakaa karkeasti ottaen kahteen heimoon, etelänrantaruotsalaisiin (bättre folk) ja lännenrantaruotsalaisiin (sämre folk). Molempia kutsutaan yhteisnimellä ankdammen.
Tyypillinen rantaruotsalainen:
http://images.uncyc.org/commons/4/41/7sin_greed.jpg
Tosiasia on, että Suomessa on tasan yhtä paljon suomenruotsalaisia ja biseksuaaleja, kumpiakin 5,6 %. Tämän rantasvedut katsovat oikeuttavan sen, että Suomi-diktatuurin koulutusjärjestelmä haaskaa joka vuosi kymmeniä miljoonia koulutus-ecuja opettaakseen kuopiolaiset teinipojat muodostamaan lauseet "ruulikt att reffa" ja "ja veet intte". Todellisuudessa suuri osa etelänrantaruotsalaisista ei edes puhu ruotsia, vaan sekakieltä. Koska koko kielenopetus on suunnattu vain tuottamaan ruotsinkielentaitoisia palvelijoita etelärannikon herroille, olisi paljon järkevämpää opettaa koululaiset puhumaan todellista eteläsuomenruotsia ("jättekiva att runkka hemma")
Pitkällisen aivopesun tuloksena myös osa suomenkielisistä on saatu uskomaan etelänrantaruotsalaisten ylivertaisuuteen, se on jopa kirjattu diktatuuriin perustuslakiin. Myös Yleisradio on mukana tässä aivopesussa, ja niinpä se omistaakin suuren osan ohjelma-ajastaan tekstityille ruotsinkielisille ohjelmille, jotka käsittelevät pääasiassa saariston luontoa, Janne Holménia, Itämeren tilannetta ja uusia niksejä itsepainettujen lahjapapereiden valmistukseen.
Eteläsuomenruotsalaiset vaalivat ylpeinä omaa kylttyyriään, johon kuuluvat juhannuspäivän salkotanssit, paskanmakuinen saaristolaisleipä, marginaalilaji käsipallo ja sivistynyt pikkusormenheiluttelu, jossain mitoissa myös sisäsiittoisuus on osa etelänrantaruotsalaisten tapakulttuuria, jottei tulisi sekoituttua tyhmiin suomijuntteihin[2]. sekä tietysti siitä valittaminen, kuinka suomenkieliset suhtautuvat heihin niin vihamielisesti (tässä on nähtävissä selvä yhteys juutalaisiin). Eteläsuomenruotsalaiset ovat itseasiassa niin ylpeitä kulttuuristaan, että haluavat aivan välttämättä jakaa sen myös suomenkielisten kanssa.
Etelänrantaruotsalaisten elinkeinoihin kuuluvat golfpallojen lyönti mereen Itämeren pohjan höttööntymisen estämiseksi (Suomen ympäristökeskus maksaa tästä EU-direktiivissä säädettyä ympäristötukea) sekä purjehtimisesta saatava toimeentulotuki (Kelan kaavake Å 69).
Eteläsuomenruotsalaiset asustelevat pääosin Helsingin, Turun ja Maarianhaminan muodostamassa kolmiossa.
Lännenrantaruotsalaisten on todettu olevan paljon eteläisiä heimoveljiään maanläheisempiä. Tähän tulokseen on tultu tutkimalla heidän haalareidensa lahkeista löytyvää ruskeaa kerrostumaa jonka on todettu koostuvan lähinnä rasvasta ja erilaisista eläinten jätöksistä, joita kumpaakin esiintyy pääosin maassa. Heitä kutsutaan myös nimellä svensktalande skräp
Lännenrantaruotsalaiset tuntevat tietämättään suurta henkistä yhteyttä venäläisiin. Tämän takia he mm. kutsuvat asuttamaansa Suomen länsiosaa omalla kielellään "Itäpohjaksi". Lännenrantaruotsalaiset kadehtivat myös kovasti venäläisten tapaa korvata vieraiden sanojen kirjain H kirjaimella G, mutta koska lännenrantaruotsalaiset eivät vain osaa, he raiskasivatkin vahingossa oman kielensä ja korvasivat kirjaimen D kirjaimella H ("he va he om he", suom. se siitä). Lännenrantaruotsalaiset myös lisäilevät mielellään turhia vokaaleja sanoihin, kukin omalla tavallaan.
Tämän takia länsirantaruotsalaisia murteita on noin kolme jokaista länsirantaruotsalaista kohden. Siksi keskimääräinen lännenrantaruotsalainen oppiikin elämänsä aikana kokonaista neljä toisistaan täysin poikkeavaa kieltä: oman kylän murteen, naapurikylän murteen sekä kyläkoulussa myös etelänrantaruotsalaisten korkearuotsin (ruots. högssvenska) sekä englannin kielen. Myös pakkosuomea opetetaan, useimmiten kuitenkin turhaan, sillä keskiverto lännenrantaruotsalainen ei törmää suomenkielisiin muualla kuin Vaasan baareissa opiskeluaikanaan. Perehtymättömän on kielen vuoksi helppo sekoittaa paikallista murretta puhuva lännenrantaruotsalainen toispuoleisesti halvaantuneeseen tanskalaiseen.
Perinteisiin lännenrantaruotsalaisiin urheilulajeihin kuuluu mopojen rassailu, pilluralli, traktoricruising kunnantalon parkkipaikalla, nuuskan kilpatykittäminen, nuuskan maaliinsylkeminen sekä kettutyttöjen ampuminen haulikolla. Viimemainitun lajin suosio on laskenut viime aikoina kettutyttöjen harvinaistuttua kettutyttöjen suurimman valmistajan mentyä konkurssiin. Lajiliiton sisällä onkin brännvinin voimalla keskusteltu vakavasti hippien, rastapäiden, sivareiden, kommareiden, vihreiden ja muiden rehulettien lisäämisestä hyväksyttyjen maalitaulujen listalle.
Tyypillinen rantaruotsalainen:
http://images.uncyc.org/commons/4/41/7sin_greed.jpg
Tosiasia on, että Suomessa on tasan yhtä paljon suomenruotsalaisia ja biseksuaaleja, kumpiakin 5,6 %. Tämän rantasvedut katsovat oikeuttavan sen, että Suomi-diktatuurin koulutusjärjestelmä haaskaa joka vuosi kymmeniä miljoonia koulutus-ecuja opettaakseen kuopiolaiset teinipojat muodostamaan lauseet "ruulikt att reffa" ja "ja veet intte". Todellisuudessa suuri osa etelänrantaruotsalaisista ei edes puhu ruotsia, vaan sekakieltä. Koska koko kielenopetus on suunnattu vain tuottamaan ruotsinkielentaitoisia palvelijoita etelärannikon herroille, olisi paljon järkevämpää opettaa koululaiset puhumaan todellista eteläsuomenruotsia ("jättekiva att runkka hemma")
Pitkällisen aivopesun tuloksena myös osa suomenkielisistä on saatu uskomaan etelänrantaruotsalaisten ylivertaisuuteen, se on jopa kirjattu diktatuuriin perustuslakiin. Myös Yleisradio on mukana tässä aivopesussa, ja niinpä se omistaakin suuren osan ohjelma-ajastaan tekstityille ruotsinkielisille ohjelmille, jotka käsittelevät pääasiassa saariston luontoa, Janne Holménia, Itämeren tilannetta ja uusia niksejä itsepainettujen lahjapapereiden valmistukseen.
Eteläsuomenruotsalaiset vaalivat ylpeinä omaa kylttyyriään, johon kuuluvat juhannuspäivän salkotanssit, paskanmakuinen saaristolaisleipä, marginaalilaji käsipallo ja sivistynyt pikkusormenheiluttelu, jossain mitoissa myös sisäsiittoisuus on osa etelänrantaruotsalaisten tapakulttuuria, jottei tulisi sekoituttua tyhmiin suomijuntteihin[2]. sekä tietysti siitä valittaminen, kuinka suomenkieliset suhtautuvat heihin niin vihamielisesti (tässä on nähtävissä selvä yhteys juutalaisiin). Eteläsuomenruotsalaiset ovat itseasiassa niin ylpeitä kulttuuristaan, että haluavat aivan välttämättä jakaa sen myös suomenkielisten kanssa.
Etelänrantaruotsalaisten elinkeinoihin kuuluvat golfpallojen lyönti mereen Itämeren pohjan höttööntymisen estämiseksi (Suomen ympäristökeskus maksaa tästä EU-direktiivissä säädettyä ympäristötukea) sekä purjehtimisesta saatava toimeentulotuki (Kelan kaavake Å 69).
Eteläsuomenruotsalaiset asustelevat pääosin Helsingin, Turun ja Maarianhaminan muodostamassa kolmiossa.
Lännenrantaruotsalaisten on todettu olevan paljon eteläisiä heimoveljiään maanläheisempiä. Tähän tulokseen on tultu tutkimalla heidän haalareidensa lahkeista löytyvää ruskeaa kerrostumaa jonka on todettu koostuvan lähinnä rasvasta ja erilaisista eläinten jätöksistä, joita kumpaakin esiintyy pääosin maassa. Heitä kutsutaan myös nimellä svensktalande skräp
Lännenrantaruotsalaiset tuntevat tietämättään suurta henkistä yhteyttä venäläisiin. Tämän takia he mm. kutsuvat asuttamaansa Suomen länsiosaa omalla kielellään "Itäpohjaksi". Lännenrantaruotsalaiset kadehtivat myös kovasti venäläisten tapaa korvata vieraiden sanojen kirjain H kirjaimella G, mutta koska lännenrantaruotsalaiset eivät vain osaa, he raiskasivatkin vahingossa oman kielensä ja korvasivat kirjaimen D kirjaimella H ("he va he om he", suom. se siitä). Lännenrantaruotsalaiset myös lisäilevät mielellään turhia vokaaleja sanoihin, kukin omalla tavallaan.
Tämän takia länsirantaruotsalaisia murteita on noin kolme jokaista länsirantaruotsalaista kohden. Siksi keskimääräinen lännenrantaruotsalainen oppiikin elämänsä aikana kokonaista neljä toisistaan täysin poikkeavaa kieltä: oman kylän murteen, naapurikylän murteen sekä kyläkoulussa myös etelänrantaruotsalaisten korkearuotsin (ruots. högssvenska) sekä englannin kielen. Myös pakkosuomea opetetaan, useimmiten kuitenkin turhaan, sillä keskiverto lännenrantaruotsalainen ei törmää suomenkielisiin muualla kuin Vaasan baareissa opiskeluaikanaan. Perehtymättömän on kielen vuoksi helppo sekoittaa paikallista murretta puhuva lännenrantaruotsalainen toispuoleisesti halvaantuneeseen tanskalaiseen.
Perinteisiin lännenrantaruotsalaisiin urheilulajeihin kuuluu mopojen rassailu, pilluralli, traktoricruising kunnantalon parkkipaikalla, nuuskan kilpatykittäminen, nuuskan maaliinsylkeminen sekä kettutyttöjen ampuminen haulikolla. Viimemainitun lajin suosio on laskenut viime aikoina kettutyttöjen harvinaistuttua kettutyttöjen suurimman valmistajan mentyä konkurssiin. Lajiliiton sisällä onkin brännvinin voimalla keskusteltu vakavasti hippien, rastapäiden, sivareiden, kommareiden, vihreiden ja muiden rehulettien lisäämisestä hyväksyttyjen maalitaulujen listalle.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Pikku lisäys edelliseen tietoon:
Sämre folk närpeksissä ja siellä tappelevatkin vain keskenään tai korkeintaan kosnästiksejä vastaan! Mushan (pontikka) voimalla käyvät silloin tällöin taistoon naapurin hurrikylää vastaan!
Pontikkaa ovat oppineet kokkailemaan, ettei tarttis maksaa vereuroja suomalaisten valtiolle.