Ensimmäiset öljylöydöt Yhdysvalloissa tehtiin vuonna 1859. Varsinainen öljyn maailmanvalloitus alkoi liukuhihnan ja T-mallin Fordin myötä vuonna 1906.
Sadassa vuodessa maailman väkiluku, teollisuus ja elintarviketuotanto moninkertaistui. Kaikki tämä on tapahtunut fossiilisten polttoaineiden, lähinnä öljyn voimalla ilman, että monikaan tajuaa mikä tämän kehityksen on mahdollistanut.
Nyt olemme öljytuotannon kellokäyrän huipulla ja edessä on käyrän laskeva rinne ilman, että monikaan tajuaa mitä se merkitsee. Länsimaissa valtiovalta lainaa ja painaa rahaa hulluntavalla tulevan talouskasvun piikkiin.
Jos talous kasvaisi niin kuin tähänkin saakka, niin kellokäyrän laskeva rinne olisi paljon nousevaa rinnettä jyrkempi, mutta talouspa ei kasva, ei koskaan enää. Nimittäin, aina kun kasvu pääsee alkuun niin pörssihuijarit nostavat öljyn hinnan ”taivaisiin” ja kasvu rysähtää siihen paikkaan.
Öljyä on mahdotonta korvata niin että nykyinen meno voisi jatkua, mutta sitä ei haluta uskoa. Sadan vuoden hurvittelu halvan energian kanssa on iskostanut ihmisten päähän uskomuksen että ”talouskasvu on välttämätöntä”.
Talouskasvu-uskovaisilla on kaksi oljenkortta, hiili- ja ydinvoima, joihin ollaankin tartuttu kuin hukkuva oljenkorteen.
Jos kasvua jatketaan hiilen voimalla, niin hiilivaratkin kuluvat loppuun nopeammin kuin luullaan, ja siitä on muita seurauksia, joita en viitsi mainita koska tämän palstan asiantuntiat tietävät asiat paremmin kuin IPCC.
Myös ydinvoima asettaa tulevat sukupolvet aika ikävään rakoon. Silloin kun nyt rakennettavat voimalat tulevat tiensä päähän, öljy on lopullisesti loppunut. Ilman öljyä uusien voimaloiden rakentaminen taitaa jäädä haaveeksi, ja vanhojenkin saasteet pitäisi haudata. Riittääkö lihakset siihen öljyttömässä maailmassa?
Olisikohan syytä pyyhkäistä ne talouskasvuhuurut sivuun ja suunnitella elämä ilman öljyä ja talouskasvua. Siihen mennään joka tapauksessa, joko ajautumalla tai suunnitelmallisesti.
Tähän kohtaan sopii hyvin lainaus kirjasta Viimeiset pisarat.
” yksi Shellin kuuluisimmista tutkijoista oivalsi kaiken tämän jo aikoja sitten. ”Kulttuurimme ei osaa suhtautua tilanteeseen, jossa jokin lakkaa kasvamasta tai kääntyy laskuun, mutta sen on opittava”, sanoi M. King Hubert. ”Meidän täytyy yrittää päästä vakaalle pohjalle ja selvitä niin vähin katastrofein kuin mahdollista. On alettava etsiä muita energianlähteitä. Vain yksi on tarpeeksi suuri. Se ei maksa mitään, ja sitä voidaan käyttää vielä ainakin miljardi vuotta. Se on aurinko.”
Sadassa vuodessa maailman väkiluku, teollisuus ja elintarviketuotanto moninkertaistui. Kaikki tämä on tapahtunut fossiilisten polttoaineiden, lähinnä öljyn voimalla ilman, että monikaan tajuaa mikä tämän kehityksen on mahdollistanut.
Nyt olemme öljytuotannon kellokäyrän huipulla ja edessä on käyrän laskeva rinne ilman, että monikaan tajuaa mitä se merkitsee. Länsimaissa valtiovalta lainaa ja painaa rahaa hulluntavalla tulevan talouskasvun piikkiin.
Jos talous kasvaisi niin kuin tähänkin saakka, niin kellokäyrän laskeva rinne olisi paljon nousevaa rinnettä jyrkempi, mutta talouspa ei kasva, ei koskaan enää. Nimittäin, aina kun kasvu pääsee alkuun niin pörssihuijarit nostavat öljyn hinnan ”taivaisiin” ja kasvu rysähtää siihen paikkaan.
Öljyä on mahdotonta korvata niin että nykyinen meno voisi jatkua, mutta sitä ei haluta uskoa. Sadan vuoden hurvittelu halvan energian kanssa on iskostanut ihmisten päähän uskomuksen että ”talouskasvu on välttämätöntä”.
Talouskasvu-uskovaisilla on kaksi oljenkortta, hiili- ja ydinvoima, joihin ollaankin tartuttu kuin hukkuva oljenkorteen.
Jos kasvua jatketaan hiilen voimalla, niin hiilivaratkin kuluvat loppuun nopeammin kuin luullaan, ja siitä on muita seurauksia, joita en viitsi mainita koska tämän palstan asiantuntiat tietävät asiat paremmin kuin IPCC.
Myös ydinvoima asettaa tulevat sukupolvet aika ikävään rakoon. Silloin kun nyt rakennettavat voimalat tulevat tiensä päähän, öljy on lopullisesti loppunut. Ilman öljyä uusien voimaloiden rakentaminen taitaa jäädä haaveeksi, ja vanhojenkin saasteet pitäisi haudata. Riittääkö lihakset siihen öljyttömässä maailmassa?
Olisikohan syytä pyyhkäistä ne talouskasvuhuurut sivuun ja suunnitella elämä ilman öljyä ja talouskasvua. Siihen mennään joka tapauksessa, joko ajautumalla tai suunnitelmallisesti.
Tähän kohtaan sopii hyvin lainaus kirjasta Viimeiset pisarat.
” yksi Shellin kuuluisimmista tutkijoista oivalsi kaiken tämän jo aikoja sitten. ”Kulttuurimme ei osaa suhtautua tilanteeseen, jossa jokin lakkaa kasvamasta tai kääntyy laskuun, mutta sen on opittava”, sanoi M. King Hubert. ”Meidän täytyy yrittää päästä vakaalle pohjalle ja selvitä niin vähin katastrofein kuin mahdollista. On alettava etsiä muita energianlähteitä. Vain yksi on tarpeeksi suuri. Se ei maksa mitään, ja sitä voidaan käyttää vielä ainakin miljardi vuotta. Se on aurinko.”
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.