Urpo väittää näin:
"Sinulla on vieläkin analysoimatta miksi kansanvaltainen demokratia ei ajanut jälkistalinisteja
vallasta neukku onnelassasi."
Mutta ei ole, koska tähänkin aiheeseen olen laskujeni mukaan antanut vastauksen Urpolle kolmessa eri viestissä eri kantilta. Ja Urpo on taas väärässä, koska kyllä neuvostokansa heitti demokraattisesti jälkistalisnistit vallasta. Tämä jälkistalinistien heittoprosessi vallasta, johon liittyi mm. jälkistalinistisen talouden, kansallisuuspolitikan sekä koko poliittisen järjestelmän korjaus- ja uudistushankkeet, nousi NL:ssa johtavaksi poliittiseksi suuntauksesi vuonna 1985 Gorbatšovin noustua valtaan. Tätä NKP:stä liikkeelle lähtenyttä demokratisoimisprosessia kutsuttiin tunnetusti perestroikaksi. Luulis urpiaisen nyt tämän tietävän, mutta ei?
Ja kannattaa muistaa sellainenkin asia, että NKP perestroikassa nimenomaan toteutti sen kansanvaltaista perustuslaillista roolia, eli sitä, että NKP oli "...neuvostoyhteiskunnan ohjaava ja johtava voima...", kuten NL perustuslaissa mm. todettiin. Kannattaa myös muistaa, että perestroikkaan johtanut uudistusprosessi alkoi oikeastaan jo siitä, kun stalinistit heitettiin neukkulan vallasta demokraattisesti vallasta NKP:n 20. edustajakokouksessa 1956, jolloin Nikita Hruštšov piti mm. tunnetun Stalinin toimintaa ja henkilöpalvontaa voimakkaasti tuominneen puheensa. Nikitan syrjäyttäneet jälkistalinistit sitten painoivat uudisprosessin kulisseihin, vaikka yksi pätevimmistä neuvostojohtajista, Kosygin, välillä uudistuksia viisaasti väläytteli. Uudistuksia alettiin sitten taas voimallisemmin suunnitella Andropovin kauden alussa 1982. Mutta niitä ei keretty paljoa toteuttaa Andropovin kuoltua. Uudistukset sitten haudattiin runsaaksi vuodeksi ennen gorban kautta jälkistalinisti Tšernenkon kaudella.
Perusongelmana perestroikassa oli se, ettei sitä suunniteltu tieteelisesti, dialektismaterialistisesti, vaan sisällöllisesti opportunistisesti sekä toteutettiin mekaanisesti. Mekaanisuutta kuvaa ennen kaikkea se, että perstroikassa oli alkuun ideana se, että myös stalinismin ja jälkistalinismin aiheuttamat rakenteellisetkin kansallisuusongelmat sekä koko poliittisen järjestelmän ongelmat ajateltiin ratkeavan talouden ongelmien ratkaisemisen kanssa. Ja talouteen panostettiin aivan oikein tuottavuuden kasvuun, mutta liian suppeissa raameissa, jo olemassa olevissa tuotannollisissa puitteissa.
Gorballe ja hallinnolleen siis paljastui, ettei uudistusyhtälö ollutkaan niin yksinkertainen toteuttaa. Ja jo 1985 lopulla alettiin erillisenä taloudesta vetämään jälkistalinistien voimakkaasti protestoidessa poliittista avoimuutta eli glasnostia sekä vuonna 1987 koko poliittisen järjestelmän remonttia. Sitä lähdettiin remontoimaan mm. vaalijärjestelmästä käsin, jälleen tosin mekaanisesti, yksipuoluejärjestelmä-vaaleista luopumisen muodossa. Tästä myöhemmin lisää. Mutta ensin uudistuksia ajettiin sisään paikallisneuvostojen vaaleissa, sitten kansaneudustajien vaaleissa ja aluevaaleissa.
Gorban opportunismi johti poliittisen ja taloudellisen valan luisumisen NKP:ltä. Poliittinen valta lähti NKP:ltä 1990 kansanedustajien kongressin poistamalla NKP:n perustuslaillisen valta-aseman. Taloudellinen valta luisui jo pari vuotta aiemmmin, kun puolueen taloudellinen valta siirtyi aluksi NL:n hallitukselle ja suunnittelukomitea Gosplanille sekä pian myös Gorbatšovin perustamille eri tasoisille työryhmille, jotka alkoivat käytännössä tehdä mm. keskenään kilpailevia suunnitelmia talouden "tervehdyttämiseksi", eli tuottaa paperia ja lisää byrokratiaa. Siinä meni hyviä sosialistisiakin suunnitelmia roskikseen, kuten Ligatshovin suunnitelmat. Kansantalouden johdon ja suunnittelun luovuttamista kommunistiselta puolueelta opportunistinen Gorba puolusteli mm. byrokratian vähentämisellä, vaikka käytännössä loi lisää byrokratiaa.
Ja vaikka Gorbatšov pyrki pudottamaan puolueen syrjäyttämisen myötä jälkistalinistiset voimat kansantalouden johdosta, hän pyrki näin vahvistamaan myös henkilökohtaista valtaansa sekä vauhdilla rapautuvan NL keskusjohdon valtaa mm. suhteessa Venäjän sekä muiden liittovaltioiden yhä kasvavaan rooliin. Mutta käytännössä Gorbatšov NKP:n heittämisellä syrjään avasi tien yhä laajentuvalle yksityistämiselle, NL:n kansalaisomaisuuden kapitalistiselle ryöstämiselle ja NL:n tuholle!
"Sinulla on vieläkin analysoimatta miksi kansanvaltainen demokratia ei ajanut jälkistalinisteja
vallasta neukku onnelassasi."
Mutta ei ole, koska tähänkin aiheeseen olen laskujeni mukaan antanut vastauksen Urpolle kolmessa eri viestissä eri kantilta. Ja Urpo on taas väärässä, koska kyllä neuvostokansa heitti demokraattisesti jälkistalisnistit vallasta. Tämä jälkistalinistien heittoprosessi vallasta, johon liittyi mm. jälkistalinistisen talouden, kansallisuuspolitikan sekä koko poliittisen järjestelmän korjaus- ja uudistushankkeet, nousi NL:ssa johtavaksi poliittiseksi suuntauksesi vuonna 1985 Gorbatšovin noustua valtaan. Tätä NKP:stä liikkeelle lähtenyttä demokratisoimisprosessia kutsuttiin tunnetusti perestroikaksi. Luulis urpiaisen nyt tämän tietävän, mutta ei?
Ja kannattaa muistaa sellainenkin asia, että NKP perestroikassa nimenomaan toteutti sen kansanvaltaista perustuslaillista roolia, eli sitä, että NKP oli "...neuvostoyhteiskunnan ohjaava ja johtava voima...", kuten NL perustuslaissa mm. todettiin. Kannattaa myös muistaa, että perestroikkaan johtanut uudistusprosessi alkoi oikeastaan jo siitä, kun stalinistit heitettiin neukkulan vallasta demokraattisesti vallasta NKP:n 20. edustajakokouksessa 1956, jolloin Nikita Hruštšov piti mm. tunnetun Stalinin toimintaa ja henkilöpalvontaa voimakkaasti tuominneen puheensa. Nikitan syrjäyttäneet jälkistalinistit sitten painoivat uudisprosessin kulisseihin, vaikka yksi pätevimmistä neuvostojohtajista, Kosygin, välillä uudistuksia viisaasti väläytteli. Uudistuksia alettiin sitten taas voimallisemmin suunnitella Andropovin kauden alussa 1982. Mutta niitä ei keretty paljoa toteuttaa Andropovin kuoltua. Uudistukset sitten haudattiin runsaaksi vuodeksi ennen gorban kautta jälkistalinisti Tšernenkon kaudella.
Perusongelmana perestroikassa oli se, ettei sitä suunniteltu tieteelisesti, dialektismaterialistisesti, vaan sisällöllisesti opportunistisesti sekä toteutettiin mekaanisesti. Mekaanisuutta kuvaa ennen kaikkea se, että perstroikassa oli alkuun ideana se, että myös stalinismin ja jälkistalinismin aiheuttamat rakenteellisetkin kansallisuusongelmat sekä koko poliittisen järjestelmän ongelmat ajateltiin ratkeavan talouden ongelmien ratkaisemisen kanssa. Ja talouteen panostettiin aivan oikein tuottavuuden kasvuun, mutta liian suppeissa raameissa, jo olemassa olevissa tuotannollisissa puitteissa.
Gorballe ja hallinnolleen siis paljastui, ettei uudistusyhtälö ollutkaan niin yksinkertainen toteuttaa. Ja jo 1985 lopulla alettiin erillisenä taloudesta vetämään jälkistalinistien voimakkaasti protestoidessa poliittista avoimuutta eli glasnostia sekä vuonna 1987 koko poliittisen järjestelmän remonttia. Sitä lähdettiin remontoimaan mm. vaalijärjestelmästä käsin, jälleen tosin mekaanisesti, yksipuoluejärjestelmä-vaaleista luopumisen muodossa. Tästä myöhemmin lisää. Mutta ensin uudistuksia ajettiin sisään paikallisneuvostojen vaaleissa, sitten kansaneudustajien vaaleissa ja aluevaaleissa.
Gorban opportunismi johti poliittisen ja taloudellisen valan luisumisen NKP:ltä. Poliittinen valta lähti NKP:ltä 1990 kansanedustajien kongressin poistamalla NKP:n perustuslaillisen valta-aseman. Taloudellinen valta luisui jo pari vuotta aiemmmin, kun puolueen taloudellinen valta siirtyi aluksi NL:n hallitukselle ja suunnittelukomitea Gosplanille sekä pian myös Gorbatšovin perustamille eri tasoisille työryhmille, jotka alkoivat käytännössä tehdä mm. keskenään kilpailevia suunnitelmia talouden "tervehdyttämiseksi", eli tuottaa paperia ja lisää byrokratiaa. Siinä meni hyviä sosialistisiakin suunnitelmia roskikseen, kuten Ligatshovin suunnitelmat. Kansantalouden johdon ja suunnittelun luovuttamista kommunistiselta puolueelta opportunistinen Gorba puolusteli mm. byrokratian vähentämisellä, vaikka käytännössä loi lisää byrokratiaa.
Ja vaikka Gorbatšov pyrki pudottamaan puolueen syrjäyttämisen myötä jälkistalinistiset voimat kansantalouden johdosta, hän pyrki näin vahvistamaan myös henkilökohtaista valtaansa sekä vauhdilla rapautuvan NL keskusjohdon valtaa mm. suhteessa Venäjän sekä muiden liittovaltioiden yhä kasvavaan rooliin. Mutta käytännössä Gorbatšov NKP:n heittämisellä syrjään avasi tien yhä laajentuvalle yksityistämiselle, NL:n kansalaisomaisuuden kapitalistiselle ryöstämiselle ja NL:n tuholle!
Vastaukset 8
Vanhimmat
narsistinen itkijä-anarkisti on poistunut palstalta..
Oiskohan se saanut hjärttäslaagin...
Ja vallassa eri tasoilla mm. aluehallinnoissa oli vanhoja stallareita jarruttamassa.
Jos valtio kaatuu vaalien tuloksesta johtuen, niin se on kyllä niin alhaisella tasolla että
nimitys banaanivaltioksi alkaa olla liian loistelias.
Talous oli jo valmiiksi kuralla ja maa menossa stallarien kynsissä konkkaan.
Jos tarjoilet nyt Gorbaa tässä "demokratian" keinoksi niin etkö ole kuullut Gorban
kohtaamasta vastustuksesta ja mm. vanhojen kommunisti jäärien järkytyksestä
Gorban puheista?
Pirun kauan sinulla meni vastauksen keksimiseen!
Gorban uudistukset lähtivät pakon edessä liikkeelle ja liian myöhään.
Kertoo kaiken neukkuvankilan kansavallan todellisesta tilasta.
Sivistysvaltiossa vaihdetaan troikkaa uuteen vaalien avulla.
Kommunisti keskitysleirissä pakon edessä hiukan ennen kuin katastrofi alkaa eskaloitua
vaikeasta mahdottomaksi.
Sepität nyt tässä hätäpäissäsi tuota mukamas kansanvaltaiseksi "demokratiaksi"!
Aika outo käsitys sinulle edellä mainitusta.
Kommunismi meni konkurssiin eikä kansalla ollut MONEEN KYMMENEEN VUOTEEN MITÄÄN
SANOMISTA MIHINKÄÄN KANSANVALLAN LÄHTÖKOHDISTA!
Punainen aivosyöpä meni aina edelle.
Valtaa pitävien tiukassa otteessa.
jotta olisi mennyt oikein ja neukkula pelastunut? Olisiko se enää pelastunut? Setukka, käsi kommarin sydämelle, eikö gorbassa ollut mitään hyvää?
janoisten antisankari!
muuta ku jeltsiniltä turpiisa
pitänyt alkaa Hrutshevin aikaan. Kommunistisen puolueen ylivalta olisi pitänyt kumota ja saattaa voimaan demokratia, samankaltainen kuin vaikkapa Suomessa tai pohjoismaissa yleensä muutamasta kunkun reliikistä riippumatta. Silloin olisi vielä ollut mahdollisuuksia mutta Gorban aikaan juna oli jo mennyt eikä kansa enää tyytynyt vähittäisiin uudistuksiin vaan jopa osin turmiokseen aiheutti kertarysäyksen.
Kaikki nuo selityksesi ovat vain todellisuuden peittely yrityksiä. Suurin moka siinä 1990 alun tohinassa tehtiin yksityistämisessä jossa kansaa ei riittävästi opastettu kansallisen omistuksen yksityistämisprosessista ja pääsi syntymään vanhojen KGB ja puoluekihojen oligarkkiryhmiä jotka kaiken lopulta viinanhimoiselta kansalta veivät. Suorastaan kommunistisella typeryydellä hoidettu projekti kaiken kaikkiaan.
Neuvostokokeilusta näemme kirkkaasti jos vain osaamme katsoa ilman punaisia laseja, että sosialismi ja kommunismi eivät toimi valtion tasolla. Ne saattavat kuitenkin olla toimivia pienryhmissä jossa kaikki ovat uskossa ja tuntevat toisensa jolloin VKVD:n ja KGB:n kaltaista valvonta ja sortokoneistoa ei tarvita. Onhan tällaisia toimivia yhteisöjä muidenkin uskontojen piirissä joista esimerkiksi voin mainita luostarilaitoksen.
Jos vielä halutaan kokeilla ihmisiä koe-eläiminä käyttäen kommunismia niin se pitää aloittaa pienestä vapaaehtoisten ryhmästä joka itsestään laajenee jos se näyttää menestyvän inhimillisesti mitaten. Miljoonien ihmisten koetta en toivo enää aloitettavan koska suuri tai suurin osa heistä on vastaan ainakin alun jälkeen aiheuttaen päänvaivaa hallinnolle ja siten myös itselleen yksiarvoisessa yhteiskunnassa.
että neuvostokansa ei enää 80-luvulla halunnut elää sosialismissa ja työläiset janosi vallankumousta. Ei yksin Neuvostoliitto vaan kaikkien itäblokin maiden työläiset tekivät vallankumouksen. Siitä paskasta halusivat kaikki eroon poislukien jotkut Janajevin juntta, Ceausescu, Honecker jms.
Tämä historian tosiasia on kommunistinkin hyväksyttävä eikä se selittelemällä muutu miksikään.
Ja syyhän on se ettei kommunismi uudistunut työläisten tarpeisiin vaan valtaa pitävä
nomenklatuura määritti demokratian ulkopuolella sensuurin ja propagandan sekä väkivallan
uhan avulla mikä oli tarpeen ja mikä ei.
Itse hoiti omat asiansa toisella luukulla kuin musikka.
Minusta nomenklatuura oli neuvostovankilassa PAHIMMAN LUOKAN RIISTÄJÄ!
SE RIISTI KANSALTA OIKEUDEN PÄÄTTÄÄ OMISTA ASIOISTAANKIN!!!
Siksi kansat kyllästyivät rautaesiripun takana pysähtyneisyyden aikaan, jossa heitä väkisin
pidettiin sosialismin kehittymättömyyden viitekehyksessä.