Haluan opiskelemaan matematiikkaa yliopistoon, ja olenkin suorittanut pitkän oppimäärän iltalukiossa otsikonmukaisella, varsin kohtalaisella menestyksellä. Tavoitteena olisi saada ylioppilaskirjoituksista arvosanan L että voi sitten olla varma että saan paikan minun haluamasta yliopistosta. Onko tämä teidän mielestä realistinen tavoite?
Keskiarvo 9, kirjoituksista L
tuleva fil. kand
331302
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Meinaatko jättää opinnot kesken kun kandiksi vaan meinaat lukea? Jos yliopistossa suoritat tutkinnon matematiikassa niin maisterintutkintoon se tähtää. Toki siinä ennen maisterintutkintoa suoritetaan myös kandin tutkinto, mutta se on vaan sellainen välitutkinko kohti maisteria.
Jos opiskelet ahkerasti niin kyllähän sen ällän voi saada, ihan on itsestäsi kiinni. Ei ole sellaista luonnonlakia joka kieltää tai määrää että ysin keskiarvolla saa tai ei saa ällää. Tietysti se, että on ysin keskiarvo, on ihan hyvä juttu, mutta sekin riippuu paljon kurssien tasosta että onko se paljon vai vähän.
Vinkki: Hanki PALJON vanhoja matematiikan YO-kokeita, kirjastosta tai jostain, ja laske niitä tehtäviä PALJON. Ällää ei saada vanhojen kurssien keskiarvolla, vaan kovalla harjoittelulla. Lasket, lasket ja lasket.
... pitkän matikan L:n kirjoittaneet saa nykyään opiskelupaikan monista yliopistoista ilman pääsykokeita, näin ainakin muistelen. Kannattaa tsekata yliopistojen sivustoilta.
jopa ämmä riittää. Mun kaveri ainakin pääs sellasella suoraan matikkaa Jyväskylään lukemaan. Tosin vaihto sittemmin pääainetta, mutta hyvä että suunta on selvä!
Ja kyllä mä uskon, että sä kirjotat niin hyvän, että pääset suoraan!
Matematiikkaa opiskelemaan hakiessa on tärkeintä valita sivuaineet laajasti.
Parhaiten onnistut matematiikan opiskelussa yliopistossa kun valitset cum lauden seuraavista
tilastotiede, tietotekniikka, fysiikka, kemia, kasvatustiede (varmistaa pääsyn opettajaksi jos et lue tohtoriksi). MUISTA TÄMÄ!!!! OIKEASTI!!!!!
Jos haluat matemaatikoksi, niin maisterin lappu ei siihen riitä sinun tulee väitellä tohtoriksi.
Vakuutusmatemaatikoksi tarvitset myös SVH-tutkinnon ja laudaturmäärän tilastotiedettä.
Mutta yliopistoon sinulla on hyvät mahdollisuudet, kunhan varaudut myös
valintakokeisiin.
Mikäs se svh-tutkinto on? Voi voi, tuntuupa mahdottamalta ajatus löytää töitä maisterin tutkinnolla, se on syönyt opiskeluintoa aika lailla. Meinaan jos opettajan työ ei kiinnosta. Miksi edes opiskella? Ainoa paikka missä pääsee loistamaan on tämä palsta. Voisitko valaista omaa työllisyystilannettasi, oi guru, jos saa udella?
Terveisin kolme vuotta hukannut.
Kauhea on huuto matematiikanopettajien vähyydestä, mutta muutaman vuoden Pirkanmaan vapaita vakansseja seuranneena voin todeta, että ei ole pulaa pätevistä opettajista. Pulaa on halvoista opiskelijoista, jotka voivat virkoja täyttää väliaikaisesti, halvalla ja joustavasti. Esim. 10 vuoden ajan. Valmistuttuaan he eivät enää käy, vaan virkaa voidaan täyttä väliaikaisesti, halvalla ja joustavasti esim. jollain opiskelijalla.
SVH kirjainyhdistelmä on tod.näk. kirjoitettu väärin; kirjoittaja kuitenkin tietänee, mistä merkit tulevat ja mitä tarkoittaa. Eli liittynee vakuutusmatemaatikon koulutukseen.
Tänään koin taas ahdistusta tilanteestani. Kävin jopa kuuntelemassa jokseenkin epämääräisen Amway-seminaarin. Siellä menestyneet miehet kertoivat muun muassa, että asenne on 95% liiketoiminnassa. Ehkä olisikin aika muuttaa asennetta ja ruveta miettimään mitä tässä elämässä haluaa.
Mitenkäs laskentaohjelmien, esim. Matlabin, käyttö onnistuu? Monet tekniikanalat, esimerkiksi kuvantunnistus, on hyvin pitkälti matematiikkaa. Eli jos osaat ohjelmoida esim. Matlabilla ja käyttää matemaatikonkoulutuksessa saatuja tietoja ja loogista ajattelua, niin luulisi työpaikkoja löytyvän. Kannattaisi alottaa vaikka itse harrastusmielessä koodaamalla joitakin ohjelmia joilla voisi sitten osoittaa osaamisensa.
Ei ole kokemusta tietojenkäsittelytieteestä, sivuaineena ainoastaan fysiikka. Tosin kaikki soveltaminen kuulostaa minusta mielenkiintoiselta, mikä nykypäivänä taitaa tarkoittaa tietokoneiden kanssa pelaamista. Kiitos neuvosta, niitä tosiaan tarvitaan.
Jos esimerkiksi kuvankäsittelyyn aikoo perehtyä, niin tilastomatematiikka ja matriisilaskenta on kovia sanoja. Itse opiskelen mm. kuvaan perustuvaa mittausta, koska epäilen tuon alan vain kasvavan tulevaisuudessa. Matlab on aika luonnollinen vaihtoehto, jos aikoo matriiseja käsitellä, ja sen käsittelyssä auttaa C ohjelmoinnin osaaminen (peruskurssien tiedoilla pääsee jo aika pitkälle). Ohjelmoinnissa taas taidot on sovellettavissa ohjelmointikielestä toiseen melko helposti.
Kaikki laskentaohjelmat vaatii syntaksiltaan hiukan opettelua, mutta kyllä se siitä lähtee, kun katsoo ohjelman help:iä. Varsinkin kun tuntee matematiikkaa jo ennestään, niin operaatiot on ihan itsestään selviä. Matemaatikonkoulutuksen luulisi myös auttavan kun pitää optimoida ohjelmien laskentatehokkuutta.
Ja eihän sen ole pakko olla Matlab, mikä toimii alustana, mutta suunnilleen samaan tapaanhan ne kaikki toimivat, eli opettelu yhdellä laskentaohjelmalla auttaa muidenkin kanssa.
Itse kehottaisin harrastamaan sellaisia asioita, joita oma koulutus tukee ja tekemään omia projekteja. Näiden avulla voisi sitten työllistyäkin tai jos oikein hyvin sattuu aiheen valitsemaan, niin vaikka perustaa oman firman.
Hyvin tunnut olevan perillä ohjelmista ja ohjelmoinnista, ainakin siltä kuulostaa. Onko sinulla tkt painotteiset opinnot takana? Siihen tietysti kuuluu luonnollisesti matematiikan opintoja. Jollakin tavalla taidat olla työelämässäkin mukana? Itsellä se ohjelmoinnin opettelu lähtisi täysin nollatasosta, joka tietysti lisää kynnystä aloittaa. Meillä matematiikan/fysiikan opiskelijoille ei tarjota mahdollisuutta osallistua ohjattuihin projekteihin, eli toteutus jäisi omalle vastuulle niiden osalta.
Missä pääsee toteuttamaan matematiikkaa edes ohjelmoinnin kannalta? Minulla on 10v työkokemus ohjelmoinnista, matemaatikon tutkinto ja signaalinkäsittelystä läjä opintoviikkoja. Yhtään työpaikkaa en ole löytänyt, jossa tarvittaisiin edes perustaitoja algoritmien kehityksestä tai muusta matematiikasta.
Ei ne pelkät ohjelmointi- ja matematiikkataidot kuten signaalinkäsittely riitäkään vaan pitää tuntea jokin sovellusala niille. Tietoliikennetekniikkaa on monissa firmoissa samoin kuin paikannusta, erilaisia mittaussysteemejä, automaatiojärjestelmien kehitystä, lääketieteellisiä instrumentteja, datan käsittelyä jne. Kaikissa näissä sovellusalan tuntemisen lisäksi pitää osata se taustamatematiikka/fysiikka sekä ohjelmointi.
Kaikkien luettelemiesi sovellusalojen hallitsemiseen tarvitaan huippuosaamista, jota ei yksi maisteri voi hallita. Onkohan kyseisellä maisterilla mahdollisuuksia päästä edes osaksi työryhmää, vai onko oltava vähintään jatko-opiskelija?
No, eipä ole vielä opinnot takana, mutta kohta alkaa olla automaatiotekniikan DI-opinnot "voitonpuolella." Työelämässäkään ei ole ihan hirveästi tullut oltua, varsinkaan koulutusta vastaavalla alalla. Nyt on monien firmojen tilanne vielä niin huono, että taitaa olla taas ensi kesänä vaikea saada edes kesätöitä. Viime kesänä olin toki töissä, mutta en koulutustani vastaavissa hommissa.
Olen keskittynyt lähinnä opiskeluun ja sitten olen tehnyt siinä sivussa myös omia projekteja ihan harrastusmielessä. Toki monille kursseille saattaa kuulua vapaavalintainen harjoitustyö, joissa sitten pääsee toteuttamaan itseään vapaammin ja silti ohjatusti. Olisihan se hyvä jos olisi näyttää työpaikkaa hakiessa jotakin konkreettistakin mitä on tehnyt tai pystyä osoittamaan kiinnostus alaa kohtaan myös muullakin tavalla kuin suoritettujen opintojen perusteella.
Ohjelmointia en ole opiskellut kuin kaksi 5 op C ohjelmointikurssia. Tosin en ohjelmoi C- tai C -kielellä kuin mikrokontrollereita ja sitten teen Matlab-skriptejä ja -funktioita enimmäkseen koulutöiden yhteydessä. Näissä hommissa tuo koulutusmäärä riittää ohjelmoinnin osalta ihan hyvin ja karttuuhan se kokemus siinä ohjelmoidessakin lisää. Matlabia käytän mittaustekniikan opinnoissa ja niissä sitten tarvitaan taas mm. matematiikankin tuntemusta. Varsinkin juuri tuo kuvaan perustuva mittaus on alkanut kiinnostamaan ja siinähän tarvitaan aika paljon myös matematiikkaa.
Saa nyt nähdä miten tuo työllistyminen onnistuu kun valmistun. Pitää ehkä vähän avartaa näkemystä ja katsella josko työtä löytyisi myös muualta kuin Suomesta. Nyt on vähän niin ja näin, mutta saa nähdä.
Ota selvää vaikka kuvaan perustuvasta mittauksesta, tai mittausdatan analysoinnista. Tosin sitä en tiedä paljonko tuolta alalta löytyy töitä ainakaan täältä Suomesta, mutta itse olen ainakin sillä asenteella liikkeellä, että opiskelen sitä mikä kiinnostaa ja katson kuinka pitkälle sillä pääsee. Sitten näpertelen kaikenlaisia omiakin juttuja ja niissä tulee opeteltua myös sitä konkreettista tekemistä.
Nykyään kun pitäisi osata markkinoida itseään ja pystyä osoittamaan työnantajalle mitä osaa tehdä. Pelkillä opintosuorituksilla ei välttämättä pötki kovin pitkälle. Ja eihän monikaan työhön hakeva tiedä välttämättä juuri siitä hakemastaan työstä yhtään mitään, mutta pitäisi osata kertoa miten ne asiat, mitä jo osaa ja mitä on opiskellut, olisivat sovellettavissa juuri siihen haettavaan työhön. Tosin oman vaikeutensa työnhakuun tuovat nämä ajat. Harvalla alalla sitä työllistymistä voi ainakaan kovin helpoksi kehua tällä hetkellä.
Toisin sanoen pitää hanskata kaksi korkeakoulututkinnollista asioita hyvin ja näiden lisäksi omata syvää harrastuneisuutta juuri siitä teollisuudenalalta, mihin meinaa hakea töihin.
Eipä kumma, että firmat valittavat työvoimapulaa, jos nämä ovat rekrykriteerit. Kaksi korkeakoulutkintoa tässä rupeaa olemaan, ja seuraavaksi pitää sitten koittaa arvata itselleen sellainen aktiiviharrastus, jota parin vuoden päästä hakemani työnantaja arvostaa? Aiemmalla työkokemuksella ei varmasti ole merkitystä, kyseessähän on uusi taloa ja uudet kuviot, joten kyllä sitä kai pitäisi vielä harjoittelijan palkallakäkin muutama eka vuosi mennä...
Sinä olet löytänyt oman alasi varmasti, kun motivaatio on riittänyt kahteen tutkintoon asti. Sellaiselle ihmiselle luulisi löytyvän töitä! Millaisia yhdistelmiä kannattaa harkita ja millä perustein?
En tiedä mikä yhdistelmä kannattaa valita, mutta sen nyt tiedän, että tekniikka (tietotekniikka) ja luonnontieteet (mat & fys) eivät todellakaan passaa yhteeen. Mahdoton löytää töitä tällä yhdistelmällä.
Ellei tilanne muutu syksyyn mennessä ajan kuorma-autokortin ensi talven aikana (ei vitsi). Veljeni on alalla ja töitä on. Jollain tämä perhe pitää elättää.
Työkokemusta on koodaushommista aika paljon.
Hyvä tietää, sillä itse harkitsin juuri sitä yhdistelmää. Tosin sivuainevalintojen kautta, päteeköhän sama työttömyys siinäkin? Epäilemättä, jos kahden maisterin tutkinnollakaan ei löydy töitä. Vaikea tilanne kyllä. Olet siis ollut alan hommissa joskus? Itse en edes asu Etelä-Suomessa, joten työtilanne on vieläkin vaikeampi.
Joo, n. 10 vuotta it-alalla töissä aiemmin. Valmistuva tutkinto on DI, aiempi FM, ja asun eteläisemmässä Suomessa... Voi olla ylikouluttamisen vikakin tämä työttömyys, mistäpä tuota tietää.. ikää 35v.
sen, että mihin 10 v. työkokemuksen merkitys äkkiä katoaa, häviääkö homma kokonaan alta. Muistan esim. aikanaan 80-luvulla, kun oppilaita työllisyyskursseilla koulutettiin graafiselle alalle (esim.käsinladontaan), niin juuri kuin valmistuivat, lehtitaloissa alettiin siirtyä tietokonepohjaiseen sivuntekoon.
En kertakaikkiaan tiedä mihin kokemuksen merkitys on kadonnut. Olen ohjelmoinut C/C /Java/python/SQL yms. vaikka millä tarpeen vaatiessa (enemmän C/Java kuitenkin), hallinnut projekteja, build-prosesseja ja vaikka mitä, mutta töitä ei ole eikä tule.
Tai siis olisi töitä, 1500-2000e/kk konsultointia asiakkaan tiloissa eli paikkoja, missä menen ulkopuolisena yksin milloin millekin asiakkaalle ja teen työnantajalleni rahaa. Kuvio ei vaan kauheasti kiinnosta, lienkö sitten liian kranttu tai laiska?
Koko it-ala on jossain aivan sairaassa käymispisteessä tällä hetkellä. Luulen, että paras tapa tehdä rahaa tällä hetkellä olisi perustaa firma, joka tarjoaa työttömyyskoulutusta - paskoja kursseja helvetilliseen ylihintaan. Ei vain oma ammattiylpeys taivu sellaiseen.
Noi työttömyyskoulutukset on kyllä ihan älyttömiä keksintöjä. Tai siis helppohan niillä on varmaan rahaa tehdä, mutta taidetaan nekin koulutukset ostaa "kavereilta", eli jos et tunne oikeita ihmisiä niin koulutusta ei firmaltasi osteta. Niitähän vetää jos on edes hiukan käyttänyt Word:ia tai Exel:iä, puhumattakaan siitä, että olisi 10 vuoden työkokemus it-alalta niin kuin teikäläisellä. Mutta firmaa pystyyn vaan jos ei muuta duunia löydy, koska eihän siinä ole mitään järkeä, että tuolla koulutuksella ja työkokemuksella joutuu istumaan kotona työttömänä. Mihin tämä maa on menossa...
Entäpä kryptologia, salakirjoitustiede? Onko siitä mitään iloa työmarkkinoilla?
Nykyään pitää tuntea juuri ne työkalut mitä työnantaja käyttää, ja todellakin *juuri* ne. Rekryissä on menty todella valikoivaan suuntaan eli tarjontaa on selvästi todella paljon.
Esimerkkinä eräs build-teamin paikka mitä hain. Kerroin käyttäneeni aiemmin CVS:ää sekä kauan sitten HP:n konfiguraationhallintaa (jonka nimi lipsahti nyt mielestä.. versionhallintana sitä käytettiin kuitenkin). Aiemmassa työpaikassa kehitin CVS:n päälle build-, leimaus- ja vaikkamitkä-prosessit, joilla homma hanskattiin testauksesta tuotantoon. Esim tuotannossa sai yhdellä komennolla selville luokkien tarkat versiotiedot eli debuggaus oli sitä kautta helppoa (et usko minkälainen soppa siellä oli ennen kuin homma järkeistettiin, n. 100 kehittäjää ja kymmeniä pieni-keskisuuri välillä liikkuvia C/C /Java-projekteja ilman mitään käytäntöjä).
Kun kerroin taustoista ja koin todellakin, että nyt natsaa, niin arvaatko mitä sieltä sanottiin? "Mutta kun meillä on tuo subversion ja sinähän sanoit ettet osaa sitä, niin..." (sanoin, että en ole käyttänyt, mutta tiedän perusrakenteen ja uskon oppivani sen pian).
Tuon jälkeen en ole jaksanut töitä hakea, meneehän tämä tässä opiskellessa vielä hetken.
IT-alalle ei nykyään kannata hakeutua. Se tässä on tullut erittäin selväksi.
Salakirjoitusasiantuntijat ovat aivan eri kalibeeria kuin mitä yliopistoista valmistuu, alansa arvostettuja asiantuntijoita tiedepiireissä. Hankalaa löytää tuolta alalta hommia ellei omaa mittavaa julkaisuluetteloa ja tietysti väitöskirjaa alalta.
Täytyy sanoa, että kryptologiasta ei meikäläisellä ole hirvesti tietoa, mutta kuulostaa hiukan turhan spesiaalilta hommalta. Varmaankin tuolla alalla on töitä (tiedostojen salaus, salausten purku yms.), mutta ne on sitten varmasti aika vaativia. Maailman huippua olevat matemaatikot on miettineet salauksia oikein todenteolla jo paljon yli 100 vuotta ja tämä tutkimus on vain lisääntynyt tietotekniikan kehityksen myötä. Eli salaus- tai purkualgoritmien kehittäminen ei varmaankaan lyö leiville, koska sille alalle on varmasti aika hc-porukkaakin tarjolla. Tosin maailman parhaille on aina töitä alasta riippumatta, mutta siihen joukkoon on aika hankala päästä.
Suomessa on kyllä semmoinen ylikoulutus menossa, että ei mikään ihme vaikka jokaiseen erittäin spessuun hommaankin löytyisi juuri sen homman taitaja. Toisaalta myös suuri osa työpaikosta menee edelleen suhteilla, joten välillä ei auta vaikka olisit kuinka taitava, kun rekrytoijan kaveri on seuraavana jonossa. Tai sitten on niitäkin paikkoja, jotka palkkaavat etupäässä "hyviä tyyppejä" ja pätevyys tulee vasta seuraavana kriteerinä.
No en tiedä sitten. Suunnittelin omat opintoni siten, että hallitsisin pari alaa kohtalaisesti, mutta en keskittynyt mihinkään kovin spesiaaliin hommaan. Saa sitten nähdä nouseeko valmistumisen jälkeen tie pystyyn kaikesta huolimatta. Tosin olen kuullut, että ulkomailta löytyisi meikäläisen alan hommia paremmin kuin Suomesta, mutta senkin näkee sitten.
realistinen. Eikä tartte välttämättä tulla L, valintakoe on ihan hyvä kokemus. Välitutkinto on LuK, ei fil.kand, kuten eka vastaaja sanoo. Fil.kand oli aiemmin opintojen osalta sama kuin maisteri; jos maksoi 'nimikeveron' sai vastikkeeksi maisterin arvon.
Yliopistomatematiikassa saattaa tulla pieni yllätys koulumatikan jäljiltä. Siellä aletaan perinteisesti opiskella matematiikan abstrakteja teorioita; koulumatematiikka sisältää siihen nähden vielä ns.järkiesimerkkejä reaalimaaimasta (vrt.ontuva rinnastus rationaaliluku vs. irrationaali(epäjärjellinen) luku :)
Opettajan työhön nähden yliopistokurssit sisältävät paljon pipellystä, mitä ei käytännössä tarvitse. Siltä varalta, että teoriat tökkii, pitää olla käytännön aineita mukana myös.
Saattaa olla, että opettajakoulutukseen suunnitellaan tai on jo, hieman 'järjellisempää' matematiikan sisältöä; mitähän olisi esim.termi didaktinen matematiikka. Tietävämmät saavat kommentoida tästä.
Kunhan muistat vaan sen vinkin mikä sanottiin jo aiemmin: Laske, Laske, Laske! Sinun pitää osata soveltaa, ja se on mahdollista vain jos olet laskenut niin maan perkeleesti.
10 laskua / päivä on aika hyvä aloitustaso ;)