Mitä tapahtui Medinan juutalaisille?

4 BANI AL-NADIR

Nähtyään, miten Bani Qainuqalle kävi, Bani al-Nadirin päällikkö Kab Ibn Ashraf meni pyytämään Mekkalaisilta suojelua heimolleen. Muslimilähteiden mukaan Kab myös kirjoitti Muhammadia ja musliminaisia loukkaavia runoja. Eräänä yönä Muhammad lähetti kolme muslimia tappamaan Kabin. Kabin salamurha on kerrottu yksityiskohtaisesti Muhammadin perimätietokokoelmissa [3] ja Muhammadin elämäkerrassa, Siratissa.

Perimätietojen mukaan Muhammad murhautti Kabin jälkeen 120-vuotiaan miehen, Abu Afakin, ja nuoren, viiden lapsen äidin Asma bint Marwanin. Syyksi Muhammad ilmoitti, että he kirjoittivat Muhammadia loukkaavia runoja ja itkivät kuolleita ystäviään. Kun Asman murhaaja tiedusteli Muhammadilta ilmeisen ymmällään siitä, oliko heikon naisen tappaminen sittenkään oikein tai aiheutuuko hänelle itselleen tästä jotain haittaa, perimätiedon mukaan Muhammad vastasi: ”Kaksi pukkiakaan ei päitään kolistele hänen (Asman) vuokseen.”

Bani Qainuqan karkotuksen, päällikkönsä Kab:in, vanhuksen sekä nuoren äidin salamurhien jälkeen Bani al-Nadirin juutalaiset olivat kauhuissaan. Ja kun Mekkalaisten 3 000 miehen armeija hyökkäsi Medinaan, he eivät liittyneetkään puolustustaisteluun Muhammadin 1 000 miehen kanssa. Muhammad syytti Bani al-Nadiria Medinan sopimuksen rikkomisesta.

Noin vuoden kuluttua tästä muslimi nimeltä Amr bin Umayyah Damri tappoi kaksi juutalaista miestä, jotka olivat liitossa Bani al-Nadirin kanssa. Amr väitti sitä vahingoksi, ja muslimien oli määrä maksaa verirahat. Perimätietojen mukaan Muhammad meni Bani al-Nadirin luo ehdottamaan, että Bani al-Nadir osallistuisi verirahojen maksamiseen. Juutalaisten on kerrottu näytelleen suostumista, mutta Muhammad sai Allahilta varoituksen, jonka mukaan Bani al-Nadirissa suunniteltiin hänen murhaamistaan. Ilmestyksen mukaan Bani al-Nadirin miehet aikoivat vierittää katolta myllynkiven seinän vierustalla rahoja odottelevan Muhammadin päälle. Muhammad lähti pois, ennen kuin - tai ilman, että - kukaan yritti tappaa häntä.

Bani al-Nadir omisti Medinan parhaat viljelysmaat [4] ja heimon karkotuksen jälkeen ne joutuivat Muhammadin ja muslimien hallintaan. Voisiko olla mahdollista, että Muhammadilla olikin koko ajan perimmäisenä tarkoituksenaan päästä arvovaltaansa uhkaavista juutalaisista eroon ja takavarikoida heidän maansa ja omaisuutensa haltuunsa? Voisiko olla niin, että sen jälkeen, kun Muhammad oli murhauttanut Bani al-Nadirin päällikön, vanhan miehen ja nuoren äidin, että juutalaiset olivat niin peloissaan, että he suostuivat jopa maksamaan Muhammadin maksettavaksi kuuluvat verirahat? Voisiko olla niin, että Muhammad itse asiassa odotti, etteivät juutalaiset suostuisi maksamaan muiden velkoja, jolloin hän voisi jälleen syyttää heitä niskuroiviksi ja juonitteleviksi juutalaisiksi ja saada syyn hoitaa heidät pois tieltään? Ja, kun juutalaiset eivät kieltäytyneetkään, Muhammadin oli keksittävä jotain muuta: hän kertoi muslimeille saaneensa ”ilmestyksen” Jumalalta, jonka mukaan juutalaiset yrittivät salamurhata hänet. Allahin profeetta, joka uskoi Allahin olevan ”khairul maakereen, Parhain Juonittelija”, oli itsekin viekas mies, ja hänen seuraajansa uskoivat kaiken, mitä hän sanoi.

Muuta ei tarvittu. Bani al-Nadirin juutalaisheimolle annettiin 10 vuorokautta aikaa lähteä, ja ne, jotka jäisivät, tapettaisiin.

Perimätiedon mukaan Abdullah bin Ubayy bin Salul, muslimi, joka pelasti Bani Qainuqan joukkoteloitukselta, lähetti Bani al-Nadirille viestin, jossa hän pyysi juutalaisia jäämään. Hän puolustaisi heitä 2 000 miehen armeijallaan, ja myös Bani Quraiza sekä Bani Ghatafan tulisivat avuksi. Tästä rohkaistuneena Bani al-Nadir kieltäytyi lähtemästä. Muhammad piiritti Bani al-Nadiria pari viikkoa, jona aikana hän mm. hakkautti ja poltti heimon taatelipalmut [Koraani 59:5] ja esti heitä saamasta vettä. Bani al-Nadirin oli pakko antautua ehdoitta tai kuolla janoon. Kukaan ei tullut heidän avukseen - hyvin mahdollisesti siksi, että heitä oli huijattu.

Jake-Kafir-Waits kirjoitti:

4 BANI AL-NADIR

Nähtyään, miten Bani Qainuqalle kävi, Bani al-Nadirin päällikkö Kab Ibn Ashraf meni pyytämään Mekkalaisilta suojelua heimolleen. Muslimilähteiden mukaan Kab myös kirjoitti Muhammadia ja musliminaisia loukkaavia runoja. Eräänä yönä Muhammad lähetti kolme muslimia tappamaan Kabin. Kabin salamurha on kerrottu yksityiskohtaisesti Muhammadin perimätietokokoelmissa [3] ja Muhammadin elämäkerrassa, Siratissa.

Perimätietojen mukaan Muhammad murhautti Kabin jälkeen 120-vuotiaan miehen, Abu Afakin, ja nuoren, viiden lapsen äidin Asma bint Marwanin. Syyksi Muhammad ilmoitti, että he kirjoittivat Muhammadia loukkaavia runoja ja itkivät kuolleita ystäviään. Kun Asman murhaaja tiedusteli Muhammadilta ilmeisen ymmällään siitä, oliko heikon naisen tappaminen sittenkään oikein tai aiheutuuko hänelle itselleen tästä jotain haittaa, perimätiedon mukaan Muhammad vastasi: ”Kaksi pukkiakaan ei päitään kolistele hänen (Asman) vuokseen.”

Bani Qainuqan karkotuksen, päällikkönsä Kab:in, vanhuksen sekä nuoren äidin salamurhien jälkeen Bani al-Nadirin juutalaiset olivat kauhuissaan. Ja kun Mekkalaisten 3 000 miehen armeija hyökkäsi Medinaan, he eivät liittyneetkään puolustustaisteluun Muhammadin 1 000 miehen kanssa. Muhammad syytti Bani al-Nadiria Medinan sopimuksen rikkomisesta.

Noin vuoden kuluttua tästä muslimi nimeltä Amr bin Umayyah Damri tappoi kaksi juutalaista miestä, jotka olivat liitossa Bani al-Nadirin kanssa. Amr väitti sitä vahingoksi, ja muslimien oli määrä maksaa verirahat. Perimätietojen mukaan Muhammad meni Bani al-Nadirin luo ehdottamaan, että Bani al-Nadir osallistuisi verirahojen maksamiseen. Juutalaisten on kerrottu näytelleen suostumista, mutta Muhammad sai Allahilta varoituksen, jonka mukaan Bani al-Nadirissa suunniteltiin hänen murhaamistaan. Ilmestyksen mukaan Bani al-Nadirin miehet aikoivat vierittää katolta myllynkiven seinän vierustalla rahoja odottelevan Muhammadin päälle. Muhammad lähti pois, ennen kuin - tai ilman, että - kukaan yritti tappaa häntä.

Bani al-Nadir omisti Medinan parhaat viljelysmaat [4] ja heimon karkotuksen jälkeen ne joutuivat Muhammadin ja muslimien hallintaan. Voisiko olla mahdollista, että Muhammadilla olikin koko ajan perimmäisenä tarkoituksenaan päästä arvovaltaansa uhkaavista juutalaisista eroon ja takavarikoida heidän maansa ja omaisuutensa haltuunsa? Voisiko olla niin, että sen jälkeen, kun Muhammad oli murhauttanut Bani al-Nadirin päällikön, vanhan miehen ja nuoren äidin, että juutalaiset olivat niin peloissaan, että he suostuivat jopa maksamaan Muhammadin maksettavaksi kuuluvat verirahat? Voisiko olla niin, että Muhammad itse asiassa odotti, etteivät juutalaiset suostuisi maksamaan muiden velkoja, jolloin hän voisi jälleen syyttää heitä niskuroiviksi ja juonitteleviksi juutalaisiksi ja saada syyn hoitaa heidät pois tieltään? Ja, kun juutalaiset eivät kieltäytyneetkään, Muhammadin oli keksittävä jotain muuta: hän kertoi muslimeille saaneensa ”ilmestyksen” Jumalalta, jonka mukaan juutalaiset yrittivät salamurhata hänet. Allahin profeetta, joka uskoi Allahin olevan ”khairul maakereen, Parhain Juonittelija”, oli itsekin viekas mies, ja hänen seuraajansa uskoivat kaiken, mitä hän sanoi.

Muuta ei tarvittu. Bani al-Nadirin juutalaisheimolle annettiin 10 vuorokautta aikaa lähteä, ja ne, jotka jäisivät, tapettaisiin.

Perimätiedon mukaan Abdullah bin Ubayy bin Salul, muslimi, joka pelasti Bani Qainuqan joukkoteloitukselta, lähetti Bani al-Nadirille viestin, jossa hän pyysi juutalaisia jäämään. Hän puolustaisi heitä 2 000 miehen armeijallaan, ja myös Bani Quraiza sekä Bani Ghatafan tulisivat avuksi. Tästä rohkaistuneena Bani al-Nadir kieltäytyi lähtemästä. Muhammad piiritti Bani al-Nadiria pari viikkoa, jona aikana hän mm. hakkautti ja poltti heimon taatelipalmut [Koraani 59:5] ja esti heitä saamasta vettä. Bani al-Nadirin oli pakko antautua ehdoitta tai kuolla janoon. Kukaan ei tullut heidän avukseen - hyvin mahdollisesti siksi, että heitä oli huijattu.

Lue lisää

Al-Mubarkpouri kirjoittaa: ”Allahin lähettiläs takavarikoi heidän aseensa, maansa, talonsa ja omaisuutensa. Hänen onnistui saada haltuunsa mm. 50 rintapanssaria, 50 kypärää ja 340 miekkaa.”

Koraanin suura numero 59 kertoo Bani al-Nadirin karkottamisesta. Jakeet määrittelevät saaliin jakamisen säännöistä, ja Allah ylistää kaikkia muslimeja, joiden ansiosta juutalaisten omaisuus saatiin parempiin taskuihin. Tässä suurassa Allah myös laillistaa vihollisen puiden kaatamisen ja maan polttamisen.

”Ne puut, jotka te oi muslimit kaadoitte tai jätitte paikoilleen, te kaadoitte Allahin luvalla.” [Koraani 59:5].

Vähäkasvillisessa autiomaassa puut ja erityisesti ruokaa tarjoavat puut kuten taatelipalmut ovat elinehtoja. Niiden kaatamista pidetään suurena rikoksena. Al-Mubarkpouri selittää, etteivät tällaiset teot ole väärin, mikäli ne tehdään Allahin tiellä ja Allahin hyväksi [2]. Tämä saattaa osaltaan auttaa islamiin perehtymätöntä ei-muslimia ymmärtämään islamilaisen fundamentalismin takana olevaa inspiraatiota.

Saattaa myös olla paikallaan herättää muutamia kysymyksiä, koska juutalaisten salamurha-aikeista ei ollut muita todisteita kuin Muhammadin väite Jumalan puuttumisesta asiaan. Jos Bani al-Nadirin miehet olisivat halunneet tappaa Muhammadin, he olisivat voineet tehdä sen helposti. Muhammad oli Bani al-Nadirissa juutalaisten keskellä, heidän kaupungissaan ja hänellä oli vain kourallinen omia miehiä mukanaan. He olisivat voineet tappaa Muhammadin helposti hänen istuskellessaan talon seinää vasten. Miksi he olisivat yrittäneet monimutkaista juonta, jossa yksi juutalaisista olisi kiivennyt painavan myllynkiven kanssa talon katolle ja yrittänyt vierittää kiveä Muhammadin ja kumppanien päälle?

Lisäksi, mikäli Muhammad oli oikeassa, että muutama Bani al-Nadirin mies olikin tosiasiassa suunnitellut hänen murhaamistaan, niin minkä lain mukaan on oikeutettua rangaista koko heimoa? Koraanin mukaan jokainen on vastuussa vain omista teoistaan, mutta jokainen Bani al-Nadirin vastasyntynyt lapsi, raskaana oleva nainen, vanhus joutui maksamaan muutaman heimolaisensa väitetystä rikoksesta. Heidät pakotettiin jättämään kotinsa ja ajettiin kävelemään autiomaahan. Kuinka moni heistä ei kestänyt matkaa?

Jake-Kafir-Waits kirjoitti:

Al-Mubarkpouri kirjoittaa: ”Allahin lähettiläs takavarikoi heidän aseensa, maansa, talonsa ja omaisuutensa. Hänen onnistui saada haltuunsa mm. 50 rintapanssaria, 50 kypärää ja 340 miekkaa.”

Koraanin suura numero 59 kertoo Bani al-Nadirin karkottamisesta. Jakeet määrittelevät saaliin jakamisen säännöistä, ja Allah ylistää kaikkia muslimeja, joiden ansiosta juutalaisten omaisuus saatiin parempiin taskuihin. Tässä suurassa Allah myös laillistaa vihollisen puiden kaatamisen ja maan polttamisen.

”Ne puut, jotka te oi muslimit kaadoitte tai jätitte paikoilleen, te kaadoitte Allahin luvalla.” [Koraani 59:5].

Vähäkasvillisessa autiomaassa puut ja erityisesti ruokaa tarjoavat puut kuten taatelipalmut ovat elinehtoja. Niiden kaatamista pidetään suurena rikoksena. Al-Mubarkpouri selittää, etteivät tällaiset teot ole väärin, mikäli ne tehdään Allahin tiellä ja Allahin hyväksi [2]. Tämä saattaa osaltaan auttaa islamiin perehtymätöntä ei-muslimia ymmärtämään islamilaisen fundamentalismin takana olevaa inspiraatiota.

Saattaa myös olla paikallaan herättää muutamia kysymyksiä, koska juutalaisten salamurha-aikeista ei ollut muita todisteita kuin Muhammadin väite Jumalan puuttumisesta asiaan. Jos Bani al-Nadirin miehet olisivat halunneet tappaa Muhammadin, he olisivat voineet tehdä sen helposti. Muhammad oli Bani al-Nadirissa juutalaisten keskellä, heidän kaupungissaan ja hänellä oli vain kourallinen omia miehiä mukanaan. He olisivat voineet tappaa Muhammadin helposti hänen istuskellessaan talon seinää vasten. Miksi he olisivat yrittäneet monimutkaista juonta, jossa yksi juutalaisista olisi kiivennyt painavan myllynkiven kanssa talon katolle ja yrittänyt vierittää kiveä Muhammadin ja kumppanien päälle?

Lisäksi, mikäli Muhammad oli oikeassa, että muutama Bani al-Nadirin mies olikin tosiasiassa suunnitellut hänen murhaamistaan, niin minkä lain mukaan on oikeutettua rangaista koko heimoa? Koraanin mukaan jokainen on vastuussa vain omista teoistaan, mutta jokainen Bani al-Nadirin vastasyntynyt lapsi, raskaana oleva nainen, vanhus joutui maksamaan muutaman heimolaisensa väitetystä rikoksesta. Heidät pakotettiin jättämään kotinsa ja ajettiin kävelemään autiomaahan. Kuinka moni heistä ei kestänyt matkaa?

Lue lisää

5 BANI QURAIZA

Bani Quraiza oli viimeinen kolmesta suuresta Medinan juutalaisheimosta. Se oli rikkain ja sillä oli hallussaan suurin asearsenaali: 1 500 miekkaa, 2 000 keihästä, 300 panssaria ja 500 kilpeä.

Vallihaudan sodan jälkeen muslimit olivat lepäämässä. Muhammadin kertoman mukaan turbaanipäinen enkeli Gabriel ilmestyi hänelle iltapäivärukousten aikaan ja sanoi Muhammadille: ”Oletteko laskeneet aseenne? Jumala käskee sinua Oi Muhammad. Mene Bani Quraizan luo. Minä olen menossa ravistelemaan sen perustuksia.”

Muhammad marssi Bani Quraizan linnoitusten luo 3 000 jalkamiehen ja 30 hevosmiehen voimalla, piiritti sitä 25 vuorokautta, kunnes Bani Quraizan oli pakko antautua ehdoitta. Muhammad antoi muslimeille käskyn kahlita miehet sekä erottaa naiset ja lapset erilliseen leiriin.

Arabiheimo al-Aus, joka oli liitossa Bani Quraizan kanssa, vetosi Quraizan puolesta. Muhammad kysyi Ausilta: ”Tyydyttekö siihen, että joku teistä antaa tuomion?”. Aus vastasi myöntävästi ja Muhammad nimesi Medinassa kuolemaa tekevän muslimimiehen, Sadin, antamaan tuomion. Kun Sad tuotiin paikalle, hänen tuomionsa oli seuraava. ”Taistelukykyiset miehet surmataan, naiset ja lapset otetaan vangeiksi ja heidän omaisuutensa jaetaan muslimien kesken.” Muhammad ylisti Sadin tuomiota Allahin tuomion mukaiseksi: ”Sinä olet tuominnut Allahin, yllä seitsemän taivaan, mukaisesti.” [Sirat, s. 464]. Medinan laitamille, markkina- eli basaarialueille, kaivettuihin joukkohautoihin vähintään 400 (joidenkin muslimilähteiden mukaan jopa 900) miestä mestattiin saman tien.

Koraanin mukaan Muhammad on Jumalan profeetta sekä malliesimerkki hyvästä ja oikeudenmukaisesta ihmisestä – ei vain muslimeille, vaan myös koko ihmiskunnalle. Vielä tänäkin päivänä 1.2 miljardin muslimin keskuudessa Muhammadia pidetään kaikkein oikeudenmukaisimpana ihmisenä, joka on koskaan elänyt maan päällä. Näin ollen on vähintäänkin aiheellista tarkastella Muhammadin esimerkkiä tarkemmin ja arvioida, oliko hänen toimintansa esimerkillistä ja oikeudenmukaista – ja olisiko se sitä myös tänä päivänä.

Muhammad antoi päätösvallan Bani Quraizan juutalaisheimon kohtalosta muslimimiehelle, Sadille, joka määräsi miehet teloitettavaksi. Tämä tuomio oli paitsi Muhammadin mieleen, hänen mukaansa myös Jumalan mieleen.

Jake-Kafir-Waits kirjoitti:

5 BANI QURAIZA

Bani Quraiza oli viimeinen kolmesta suuresta Medinan juutalaisheimosta. Se oli rikkain ja sillä oli hallussaan suurin asearsenaali: 1 500 miekkaa, 2 000 keihästä, 300 panssaria ja 500 kilpeä.

Vallihaudan sodan jälkeen muslimit olivat lepäämässä. Muhammadin kertoman mukaan turbaanipäinen enkeli Gabriel ilmestyi hänelle iltapäivärukousten aikaan ja sanoi Muhammadille: ”Oletteko laskeneet aseenne? Jumala käskee sinua Oi Muhammad. Mene Bani Quraizan luo. Minä olen menossa ravistelemaan sen perustuksia.”

Muhammad marssi Bani Quraizan linnoitusten luo 3 000 jalkamiehen ja 30 hevosmiehen voimalla, piiritti sitä 25 vuorokautta, kunnes Bani Quraizan oli pakko antautua ehdoitta. Muhammad antoi muslimeille käskyn kahlita miehet sekä erottaa naiset ja lapset erilliseen leiriin.

Arabiheimo al-Aus, joka oli liitossa Bani Quraizan kanssa, vetosi Quraizan puolesta. Muhammad kysyi Ausilta: ”Tyydyttekö siihen, että joku teistä antaa tuomion?”. Aus vastasi myöntävästi ja Muhammad nimesi Medinassa kuolemaa tekevän muslimimiehen, Sadin, antamaan tuomion. Kun Sad tuotiin paikalle, hänen tuomionsa oli seuraava. ”Taistelukykyiset miehet surmataan, naiset ja lapset otetaan vangeiksi ja heidän omaisuutensa jaetaan muslimien kesken.” Muhammad ylisti Sadin tuomiota Allahin tuomion mukaiseksi: ”Sinä olet tuominnut Allahin, yllä seitsemän taivaan, mukaisesti.” [Sirat, s. 464]. Medinan laitamille, markkina- eli basaarialueille, kaivettuihin joukkohautoihin vähintään 400 (joidenkin muslimilähteiden mukaan jopa 900) miestä mestattiin saman tien.

Koraanin mukaan Muhammad on Jumalan profeetta sekä malliesimerkki hyvästä ja oikeudenmukaisesta ihmisestä – ei vain muslimeille, vaan myös koko ihmiskunnalle. Vielä tänäkin päivänä 1.2 miljardin muslimin keskuudessa Muhammadia pidetään kaikkein oikeudenmukaisimpana ihmisenä, joka on koskaan elänyt maan päällä. Näin ollen on vähintäänkin aiheellista tarkastella Muhammadin esimerkkiä tarkemmin ja arvioida, oliko hänen toimintansa esimerkillistä ja oikeudenmukaista – ja olisiko se sitä myös tänä päivänä.

Muhammad antoi päätösvallan Bani Quraizan juutalaisheimon kohtalosta muslimimiehelle, Sadille, joka määräsi miehet teloitettavaksi. Tämä tuomio oli paitsi Muhammadin mieleen, hänen mukaansa myös Jumalan mieleen.

Lue lisää

5.1 KUKA OLI SAD?

Sad bin Muadh oli kiivasluonteinen mies; hän oli Muhammadin henkivartija ja selkeästi Muhammadille hyvin läheinen henkilö.


5.1.1 Muhammadin henkivartija

Badrin taistelun jälkeen Muhammad kumppaneineen majoittautui telttoihin. He olivat saaneet monia aatelisia vangeikseen. Teltan ovea vartioiva Sad katseli harmistuneena muslimien ottamia vankeja. Muhammad sanoi Sadille: ”Näytät harmistuneelta.” Sad vastasi: ”Tämä on ensimmäinen vääräuskoisten häviö, jonka Jumala on langettanut heille, ja minä näkisin heidät mieluummin teurastettuina kuin vankeina.” [Sirat, s. 301].


5.1.2 Sadin luonne

”Sad bin Muadh herjasi heitä (Bani Quraiza) ja he herjasivat takaisin. Hän (Sad) oli kiivasluonteinen mies, ja bin Ubada sanoi Sadille: ’Lakkaa loukkaamasta heitä, riitamme on liian vakava, jotta voisimme ratkaista sitä sanoilla.’ ” [Sirat, s. 453].

Tämä oli Sadin viimeinen kohtaaminen Bani Quraizan kanssa, ja se päättyi loukkausten vaihtoon. Oliko Sad sopiva mies tuomitsemaan Bani Quraizan?

Sadin temperamenttisuus sai hänet myös joskus puhumaan sivu suunsa ja paljastamaan Muhammadin aikomuksia: ”Sad tulistui ja sanoi Umaiyalle, ”Häivy, sillä olen kuullut Muhammadin sanovan, että hän tappaa sinut.” [5]

Perimätiedoissa kerrotaan tapauksesta, jossa Muhammadin vaimoa Aishaa epäiltiin uskottomuudesta. Kun Muhammad kysyi muslimeilta, kuka olisi valmis tappamaan uskottomuudesta epäillyn miesosapuolen, ensimmäiseksi vapaaehtoiseksi ilmoittautui Sad. [6].

Muhammadin ollessa alakynnessä hän suunnitteli tarjoavansa viholliselle kolmanneksen Medinan taatelisadosta vetäytymistä vastaan, Sad kysyi Muhammadilta, oliko myönnytys Jumalan määräämä vai Muhammadin itsensä ajatus. Muhammad vastasi hänen itsensä, jolloin Sad sanoi: ”Me emme anna heille mitään muuta kuin miekkaa, kunnes Jumala päättää puolestamme.” [Sirat, s. 454].

Toisinaan Sad katsoi kuitenkin parhaaksi juosta karkuun taistelusta kuin ryhtyä marttyyriksi, kuten tämä hadith kertoo: ”Silloin Anas bin an-Nadr syöksyi eteenpäin miekkansa kanssa ja tapasi pakenevan Sad bin Muadhin ja kysyi häneltä, ”Mihin olet menossa, Oi Sad? Minä haistan paratiisin Uhudissa.” Sitten hän eteni ja tuli marttyyriksi.” [7].

Vallihaudan sodassa Sad haavoittui kuolettavasti kätensä päävaltimoon. Tällöin Sadin tiedetään sanoneen: ”Jumala, älä anna minun kuolla, ennen kuin toteutan toiveeni Bani Quraizan suhteen.” [Sirat, s 459].


5.1.3 Muhammadin läheinen ystävä

Sadin haavoituttua vakavasti Muhammad pystytti Sadille sairasteltan Medinan moskeijaan, jotta tämä olisi lähellä Muhammadin vierailuja varten. Muhammad itse henkilökohtaisesti hoiti Sadia: Muhammad poltti Sadin haavan umpeen ja sitoi käden, ja kun haava turposi, hän uusi toimenpiteet. [8].

Sad sai kuolettavan haavansa ennen kuin Bani Quraizan 25 päivää kestänyt piiritys alkoi. Piirityksen aikana Muhammad vieraili Sadin vuoteen luona ja piti Sadista huolta. Todennäköisesti he keskustelivat myös Bani Quraizasta, ja Sad kertoi Muhammadille toiveestaan Bani Quraizan suhteen.

Tiesikö Muhammad Sadin tuomion ennakkoon vai eikö tiennyt, ei edes ole se kaikkein olennaisin seikka. Olennaisin seikka on se, että kuultuaan Sadin tuomion Muhammad julisti sen olevan Allahin tuomion mukainen. Koska Muhammad ilmoitti olevansa Allahin lähettiläs ja toteuttavansa Allahin tahdon, tällöin ei ole mitään syytä olettaa, että Muhammad olisi tuominnut Allahin tahdon vastaisesti.

Jake-Kafir-Waits kirjoitti:

5.1 KUKA OLI SAD?

Sad bin Muadh oli kiivasluonteinen mies; hän oli Muhammadin henkivartija ja selkeästi Muhammadille hyvin läheinen henkilö.


5.1.1 Muhammadin henkivartija

Badrin taistelun jälkeen Muhammad kumppaneineen majoittautui telttoihin. He olivat saaneet monia aatelisia vangeikseen. Teltan ovea vartioiva Sad katseli harmistuneena muslimien ottamia vankeja. Muhammad sanoi Sadille: ”Näytät harmistuneelta.” Sad vastasi: ”Tämä on ensimmäinen vääräuskoisten häviö, jonka Jumala on langettanut heille, ja minä näkisin heidät mieluummin teurastettuina kuin vankeina.” [Sirat, s. 301].


5.1.2 Sadin luonne

”Sad bin Muadh herjasi heitä (Bani Quraiza) ja he herjasivat takaisin. Hän (Sad) oli kiivasluonteinen mies, ja bin Ubada sanoi Sadille: ’Lakkaa loukkaamasta heitä, riitamme on liian vakava, jotta voisimme ratkaista sitä sanoilla.’ ” [Sirat, s. 453].

Tämä oli Sadin viimeinen kohtaaminen Bani Quraizan kanssa, ja se päättyi loukkausten vaihtoon. Oliko Sad sopiva mies tuomitsemaan Bani Quraizan?

Sadin temperamenttisuus sai hänet myös joskus puhumaan sivu suunsa ja paljastamaan Muhammadin aikomuksia: ”Sad tulistui ja sanoi Umaiyalle, ”Häivy, sillä olen kuullut Muhammadin sanovan, että hän tappaa sinut.” [5]

Perimätiedoissa kerrotaan tapauksesta, jossa Muhammadin vaimoa Aishaa epäiltiin uskottomuudesta. Kun Muhammad kysyi muslimeilta, kuka olisi valmis tappamaan uskottomuudesta epäillyn miesosapuolen, ensimmäiseksi vapaaehtoiseksi ilmoittautui Sad. [6].

Muhammadin ollessa alakynnessä hän suunnitteli tarjoavansa viholliselle kolmanneksen Medinan taatelisadosta vetäytymistä vastaan, Sad kysyi Muhammadilta, oliko myönnytys Jumalan määräämä vai Muhammadin itsensä ajatus. Muhammad vastasi hänen itsensä, jolloin Sad sanoi: ”Me emme anna heille mitään muuta kuin miekkaa, kunnes Jumala päättää puolestamme.” [Sirat, s. 454].

Toisinaan Sad katsoi kuitenkin parhaaksi juosta karkuun taistelusta kuin ryhtyä marttyyriksi, kuten tämä hadith kertoo: ”Silloin Anas bin an-Nadr syöksyi eteenpäin miekkansa kanssa ja tapasi pakenevan Sad bin Muadhin ja kysyi häneltä, ”Mihin olet menossa, Oi Sad? Minä haistan paratiisin Uhudissa.” Sitten hän eteni ja tuli marttyyriksi.” [7].

Vallihaudan sodassa Sad haavoittui kuolettavasti kätensä päävaltimoon. Tällöin Sadin tiedetään sanoneen: ”Jumala, älä anna minun kuolla, ennen kuin toteutan toiveeni Bani Quraizan suhteen.” [Sirat, s 459].


5.1.3 Muhammadin läheinen ystävä

Sadin haavoituttua vakavasti Muhammad pystytti Sadille sairasteltan Medinan moskeijaan, jotta tämä olisi lähellä Muhammadin vierailuja varten. Muhammad itse henkilökohtaisesti hoiti Sadia: Muhammad poltti Sadin haavan umpeen ja sitoi käden, ja kun haava turposi, hän uusi toimenpiteet. [8].

Sad sai kuolettavan haavansa ennen kuin Bani Quraizan 25 päivää kestänyt piiritys alkoi. Piirityksen aikana Muhammad vieraili Sadin vuoteen luona ja piti Sadista huolta. Todennäköisesti he keskustelivat myös Bani Quraizasta, ja Sad kertoi Muhammadille toiveestaan Bani Quraizan suhteen.

Tiesikö Muhammad Sadin tuomion ennakkoon vai eikö tiennyt, ei edes ole se kaikkein olennaisin seikka. Olennaisin seikka on se, että kuultuaan Sadin tuomion Muhammad julisti sen olevan Allahin tuomion mukainen. Koska Muhammad ilmoitti olevansa Allahin lähettiläs ja toteuttavansa Allahin tahdon, tällöin ei ole mitään syytä olettaa, että Muhammad olisi tuominnut Allahin tahdon vastaisesti.

Lue lisää

5.2 BANI QURAIZAN VAIHTOEHDOT

Muhammadin piirittäessä Bani Quraizaa, Muhammadin elämäkerran (Sirat) mukaan juutalaiset pohtivat vaihtoehtoja: ”Nähtyään, että Muhammad ei jättäisi juutalaisia rauhaan, ennen kuin saattaisi heidät loppuunsa, mies nimeltä Kab ibn Asad meni Bani Quraizan luo ja sanoi: ’Juutalaiset! Katsokaa, miten teidän on käynyt. Tarjoan teille kolme vaihtoehtoa. Valitkaa niistä se, jonka haluatte. (i) Seuraamme Muhammadia ja hyväksymme hänet profeetaksemme. Silloin vaimomme ja lapsemme säästyvät.’ Juutalaiset vastasivat: `Me emme koskaan hylkää Tooraa, emmekä vaihda sitä toiseen.´ ’Jos ette hyväksy tätä ehdotusta, niin (ii) tappakaamme vaimomme ja lapsemme, jotta emme jättäisi yhtään kohtua jälkeemme, ja hyökätkäämme Muhammadin kimppuun. Jos voitamme, voimme hankkia uusia vaimoja ja lapsia.’ Juutalaiset vastasivat: `Tappaisimmeko rakkaimpamme? Mitä syytä olisi elää enää sen jälkeen, kun he olisivat kuolleet?´ ’Jos, ette hyväksy tätäkään vaihtoehtoa, niin (iii) hyökätkäämme tänä sapatin iltana, kun Muhammad ja hänen kumppaninsa eivät oleta meidän hyökkäävän ja tuntevat olonsa turvatuiksi. Ehkäpä saamme heidät yllätetyiksi.’ Juutalaiset vastasivat: `Mekö rikkoisimme sapattimme ja tekisimme kuten ne, joiden tiedämme rikkoneen sapatin ja muuttuneen apinoiksi?´ ”.

Kun Bani Quraizan juutalaisille ei kelvannut mikään Kab ibn Asadin tarjoamista vaihtoehdoista, Kab sanoi tuohtuneena: ”Yksikään mies teidän joukostanne ei ole viettänyt yötäkään tietäen, mitä tulee tehdä.” [Sirat, s. 461-462].

Selvittämättä jää, miten Ibn Ishaq (Siratin kirjoittaja) sai selville, mitä juutalaisheimo Bani Quraizan päälliköiden kokouksessa puhuttiin, mutta joka tapauksessa nämä olivat Bani Quraizan vaihtoehdot Muhammadin perimätiedon mukaan. Ne olivat (i) kääntyminen islamiin, (ii) taisteleminen tai (iii) taisteleminen. Huomattakoon, että muiden kuin muslimien omia kirjoituksia näistä tapahtumista ei ole ja että karkotus ei ollut edes vaihtoehtona, vaikka kaksi edellistä heimoa oli karkotettu samojen syytösten perusteella – vaihtoehtoina olivat ainoastaan kääntyminen islamiin tai taisteleminen, mikä 25 päivän nääntymisen jälkeen merkitsisi varmaa häviötä Muhammadin 3 000 miestä vastaan.

Siratin mukaan Muhammad lähetti Bani Quraizan pyynnöstä Abu Lubaban neuvottelemaan. Abu Lubaba kuului al-Aus-heimoon, joka oli liitossa Bani Quraizan kanssa, ja oli heidän keskuudessa ilmeisesti pidetty ja luotettu mies. Kun Abu Lubaba saapui, Bani Quraizan naiset ja lapset olivat tulleet itkien hänen luokseen. Abu Lubaban kerrotaan tunteneen sääliä heitä kohtaan ja kun häneltä kysyttiin, kannattaisiko heidän alistua Muhammadille, Abu Lubaba vastasi ”Kyllä” ja teki liikkeen kaulansa poikki.

Abu Lubaban kerrotaan siinä hetkessä ymmärtäneen pettäneensä Muhammadin ja Jumalansa. Hän sitoi itsensä yhteen moskeijan pilareista, eikä suostunut irrottautumaan, ennen kuin Muhammad antaisi hänelle anteeksi. ”Hän vannoi, ettei enää ikinä palaisi takaisin kaupunkiin (Quraiza), jossa hän oli pettänyt Jumalansa ja Apostolinsa.” [Sirat, s. 462]

Bani Quraiza antautui seuraavana aamuna. Kuten kahden edellisen juutalaisheimon kohdalla (Bani Qainuqa ja Bani al-Nadir), myös Bani Quraizan puolesta vetosivat Muhammadin omat alaiset – muslimit – tällä kertaa koko al-Ausin heimo. Ilmeisesti nämä muslimit eivät luottaneet siihen, että Muhammad pystyisi olemaan armelias Bani Quraizaa kohtaan, vaan he erikseen pyysivät häntä osoittamaan samaa oikeudenmukaisuutta ja olemaan yhtä armelias Bani Quraizaa kohtaan kuin Bani Qainuqaa ja Bani al-Nadiria kohtaan.

Tässä tilanteessa Muhammad tekee yllättävän liikkeen. Hän kysyy muutamalta al-Ausin mieheltä, tyytyvätkö he siihen, jos joku heistä antaa tuomion, ja kun he suostuvat, Muhammad nimittää tehtävään Sadin, joka makaa henkitoreissaan matkan päässä Medinassa.

Jake-Kafir-Waits kirjoitti:

5.2 BANI QURAIZAN VAIHTOEHDOT

Muhammadin piirittäessä Bani Quraizaa, Muhammadin elämäkerran (Sirat) mukaan juutalaiset pohtivat vaihtoehtoja: ”Nähtyään, että Muhammad ei jättäisi juutalaisia rauhaan, ennen kuin saattaisi heidät loppuunsa, mies nimeltä Kab ibn Asad meni Bani Quraizan luo ja sanoi: ’Juutalaiset! Katsokaa, miten teidän on käynyt. Tarjoan teille kolme vaihtoehtoa. Valitkaa niistä se, jonka haluatte. (i) Seuraamme Muhammadia ja hyväksymme hänet profeetaksemme. Silloin vaimomme ja lapsemme säästyvät.’ Juutalaiset vastasivat: `Me emme koskaan hylkää Tooraa, emmekä vaihda sitä toiseen.´ ’Jos ette hyväksy tätä ehdotusta, niin (ii) tappakaamme vaimomme ja lapsemme, jotta emme jättäisi yhtään kohtua jälkeemme, ja hyökätkäämme Muhammadin kimppuun. Jos voitamme, voimme hankkia uusia vaimoja ja lapsia.’ Juutalaiset vastasivat: `Tappaisimmeko rakkaimpamme? Mitä syytä olisi elää enää sen jälkeen, kun he olisivat kuolleet?´ ’Jos, ette hyväksy tätäkään vaihtoehtoa, niin (iii) hyökätkäämme tänä sapatin iltana, kun Muhammad ja hänen kumppaninsa eivät oleta meidän hyökkäävän ja tuntevat olonsa turvatuiksi. Ehkäpä saamme heidät yllätetyiksi.’ Juutalaiset vastasivat: `Mekö rikkoisimme sapattimme ja tekisimme kuten ne, joiden tiedämme rikkoneen sapatin ja muuttuneen apinoiksi?´ ”.

Kun Bani Quraizan juutalaisille ei kelvannut mikään Kab ibn Asadin tarjoamista vaihtoehdoista, Kab sanoi tuohtuneena: ”Yksikään mies teidän joukostanne ei ole viettänyt yötäkään tietäen, mitä tulee tehdä.” [Sirat, s. 461-462].

Selvittämättä jää, miten Ibn Ishaq (Siratin kirjoittaja) sai selville, mitä juutalaisheimo Bani Quraizan päälliköiden kokouksessa puhuttiin, mutta joka tapauksessa nämä olivat Bani Quraizan vaihtoehdot Muhammadin perimätiedon mukaan. Ne olivat (i) kääntyminen islamiin, (ii) taisteleminen tai (iii) taisteleminen. Huomattakoon, että muiden kuin muslimien omia kirjoituksia näistä tapahtumista ei ole ja että karkotus ei ollut edes vaihtoehtona, vaikka kaksi edellistä heimoa oli karkotettu samojen syytösten perusteella – vaihtoehtoina olivat ainoastaan kääntyminen islamiin tai taisteleminen, mikä 25 päivän nääntymisen jälkeen merkitsisi varmaa häviötä Muhammadin 3 000 miestä vastaan.

Siratin mukaan Muhammad lähetti Bani Quraizan pyynnöstä Abu Lubaban neuvottelemaan. Abu Lubaba kuului al-Aus-heimoon, joka oli liitossa Bani Quraizan kanssa, ja oli heidän keskuudessa ilmeisesti pidetty ja luotettu mies. Kun Abu Lubaba saapui, Bani Quraizan naiset ja lapset olivat tulleet itkien hänen luokseen. Abu Lubaban kerrotaan tunteneen sääliä heitä kohtaan ja kun häneltä kysyttiin, kannattaisiko heidän alistua Muhammadille, Abu Lubaba vastasi ”Kyllä” ja teki liikkeen kaulansa poikki.

Abu Lubaban kerrotaan siinä hetkessä ymmärtäneen pettäneensä Muhammadin ja Jumalansa. Hän sitoi itsensä yhteen moskeijan pilareista, eikä suostunut irrottautumaan, ennen kuin Muhammad antaisi hänelle anteeksi. ”Hän vannoi, ettei enää ikinä palaisi takaisin kaupunkiin (Quraiza), jossa hän oli pettänyt Jumalansa ja Apostolinsa.” [Sirat, s. 462]

Bani Quraiza antautui seuraavana aamuna. Kuten kahden edellisen juutalaisheimon kohdalla (Bani Qainuqa ja Bani al-Nadir), myös Bani Quraizan puolesta vetosivat Muhammadin omat alaiset – muslimit – tällä kertaa koko al-Ausin heimo. Ilmeisesti nämä muslimit eivät luottaneet siihen, että Muhammad pystyisi olemaan armelias Bani Quraizaa kohtaan, vaan he erikseen pyysivät häntä osoittamaan samaa oikeudenmukaisuutta ja olemaan yhtä armelias Bani Quraizaa kohtaan kuin Bani Qainuqaa ja Bani al-Nadiria kohtaan.

Tässä tilanteessa Muhammad tekee yllättävän liikkeen. Hän kysyy muutamalta al-Ausin mieheltä, tyytyvätkö he siihen, jos joku heistä antaa tuomion, ja kun he suostuvat, Muhammad nimittää tehtävään Sadin, joka makaa henkitoreissaan matkan päässä Medinassa.

Lue lisää

5.3 BANI QURAIZAN TUOMITSEMINEN

Ausin miehet lähetettiin noutamaan Sadia, joka oli niin sairas, ettei päässyt omin voimin aasin selkään. Kun he nostivat Sadia satulaan, he anelivat tätä kohtelemaan Bani Quraizaa hyvin. Heidän jatkaessaan Sad sanoi: ”On tullut aika Sadin, Jumalan asialla, olla välittämättä yhdenkään miehen haluista.” Muutama heistä palasi takaisin koteihinsa ja he ilmoittivat Bani Quraizan kuolemasta jo ennen kuin Sad ennätti Quraizan luo langettamaan tuomiotaan. [Sirat, s. 463].

Sad tuomitsi miehet teloitettaviksi ja heidän omaisuutensa, naiset ja lapset jaettaviksi muslimien kesken. Muhammad kaivautti Medinan markkina-alueille joukkohaudat, haetutti vangit ja ”katkaisi heidän kaulansa.”.

400 – 900 miehen kaulan katkaiseminen vaatii aikaa. Bani Quraizan teurastuksessa ei käytetty yhtä teloittajaa tai ammattimaisia teloittajia, vaan Muhammad käytti teloittajina omia muslimisotilaitaan – mukaan lukien al-Ausin heimon sotureita, jotka juuri olivat anoneet Bani Quraizan säästämistä ja olivat juutalaisten tappamista vastaan.

"Kun Jumalan lähettiläs käski lyödä vangeilta kaulan poikki, khazrajilaiset ryhtyivät toimeen ilomielin. Jumalan lähettiläs näki heidän tekevän työtä hymyillen, mutta ausilaisten pysyvän syrjässä. hän arveli tämän johtuvan Ausin ja Quraizan välillä olleesta liitosta. Kun quraizalaisia oli jäljellä enää kaksitoista miestä, Jumalan lähettiläs työnsi nämä ausilaisille, yhden quraizalaisen aina kahdelle ausilaiselle.

Sitten hän käski: "Toinen lyököön ja toinen viimeistelköön työn!" Hän työnsi mahtavan quraizalaisen Ka'b ibn Yahudhan Muhayyisalle ja Abu Burda ibn Niyarille ja sanoi: "Muhayyisa lyököön ja Abu Burda viimeistelköön työn!" Muhayyisa löi muttei saanut päätä irrotetuksi, ja Abu Burda viimeisteli työn. Huwayyisa, joka ei vielä uskonut (Islaamiin), sanoi veljelleen: "Tapatko sinä Ka'b ibn Yahudhan?" "Kyllä", vastasi Muhayyisa, ja Huwayyisa huudahti: "Mutta, kautta Jumalan, osa sinun vatsasi rasvasta on peräisin hänen omaisuudestaan! Sinä olet kurja, Muhayysia!"

Muhayyisa vastasi: "Jumalan lähettiläs käski minun surmata hänet ja vaikka hän käskisi minun surmata sinut, minä tottelisin häntä!" Huwayyisa hämmästyi hänen sanojaan ja lähti ällistyneenä pois. Sanotaan, että hän heräili keskellä yötä ajattelemaan veljensä sanoja. Kun oli aamu, hän sanoi: "Kautta Jumalan, tämäpä vasta uskonto!"

Sitten hän meni Jumalan lähettilään luo ja kääntyi islamiin." [Profeetta Muhammadin elämäkerta (suom. Jaakko Hämeen-Anttila) s. 254]

Ihmisen täytyy olla melko turtunut hakatakseen sadoilta avuttomilta uhreilta päitä irti, puhua heidän kanssaan ja katsoa heitä silmiin ennen iskua, ottaa heidän vaimonsa ja lapsensa ja myydä heidät orjiksi. Jotkut vaimoista ja lapsista päätyivät miehiensä ja isiensä tappajien henkilökohtaisiksi orjiksi, joita oli lupa ottaa jalkavaimoiksi sekä käyttää seksiorjina.

Muhammadin elämäkerta (Sirat) kuvailee monia teloituksia ja keskusteluja, joita käytiin teloittajien ja teloitettavien kesken. Seuraavat ovat sekä tärkeimpiä että mieleenpainuvimpia.

Sad oli antanut käskyn tappaa taistelukykyiset miehet, joten muslimit tutkivat jokaisen pojan sukuelimet, ja jos pojille oli alkanut kasvaa karvoitusta, se merkitsi sitä, että he olivat taistelukykyisiä miehiä, joten heidän kaulansa katkaistiin.

Ati-niminen nuorukainen Bani Quraizan heimosta kertoo tuosta tapauksesta seuraavasti. ”Minä olin yksi Bani Quraizan vangeista. He (Muhammadin sotilaat) tutkivat meidät, ja ne, joille oli alkanut kasvaa karvoitusta sukuelimiin, tapettiin. Minä olin niiden joukossa, joille ei vielä ollut kasvanut karvoitusta.” [9].

Kun Huyayy bin Akhtabia tuotiin, hänen kätensä olivat niskan taakse sidottuina, ja hänen yllään oli kukallinen kaapu, jonka hän oli repinyt ohuiksi suikaleiksi, jotta muslimit eivät hyötyisi siitä saaliina. Kun bin Akhtab näki Muhammadin, hän sanoi: ”Jumalan nimeen, en syytä itseäni siitä, että vastustin sinua, mutta se, joka hylkää Jumalan, se hylätään.” Sitten hän meni muslimien eteen ja sanoi: ”Jumalan määräämä kohtalo on oikein. Kirja, laki ja vaino on kirjoitettu Israelin Pojille.” Sitten hän istuutui ja hänen kaulansa katkaistiin. [Sirat, s. 464].

Jake-Kafir-Waits kirjoitti:

5.3 BANI QURAIZAN TUOMITSEMINEN

Ausin miehet lähetettiin noutamaan Sadia, joka oli niin sairas, ettei päässyt omin voimin aasin selkään. Kun he nostivat Sadia satulaan, he anelivat tätä kohtelemaan Bani Quraizaa hyvin. Heidän jatkaessaan Sad sanoi: ”On tullut aika Sadin, Jumalan asialla, olla välittämättä yhdenkään miehen haluista.” Muutama heistä palasi takaisin koteihinsa ja he ilmoittivat Bani Quraizan kuolemasta jo ennen kuin Sad ennätti Quraizan luo langettamaan tuomiotaan. [Sirat, s. 463].

Sad tuomitsi miehet teloitettaviksi ja heidän omaisuutensa, naiset ja lapset jaettaviksi muslimien kesken. Muhammad kaivautti Medinan markkina-alueille joukkohaudat, haetutti vangit ja ”katkaisi heidän kaulansa.”.

400 – 900 miehen kaulan katkaiseminen vaatii aikaa. Bani Quraizan teurastuksessa ei käytetty yhtä teloittajaa tai ammattimaisia teloittajia, vaan Muhammad käytti teloittajina omia muslimisotilaitaan – mukaan lukien al-Ausin heimon sotureita, jotka juuri olivat anoneet Bani Quraizan säästämistä ja olivat juutalaisten tappamista vastaan.

"Kun Jumalan lähettiläs käski lyödä vangeilta kaulan poikki, khazrajilaiset ryhtyivät toimeen ilomielin. Jumalan lähettiläs näki heidän tekevän työtä hymyillen, mutta ausilaisten pysyvän syrjässä. hän arveli tämän johtuvan Ausin ja Quraizan välillä olleesta liitosta. Kun quraizalaisia oli jäljellä enää kaksitoista miestä, Jumalan lähettiläs työnsi nämä ausilaisille, yhden quraizalaisen aina kahdelle ausilaiselle.

Sitten hän käski: "Toinen lyököön ja toinen viimeistelköön työn!" Hän työnsi mahtavan quraizalaisen Ka'b ibn Yahudhan Muhayyisalle ja Abu Burda ibn Niyarille ja sanoi: "Muhayyisa lyököön ja Abu Burda viimeistelköön työn!" Muhayyisa löi muttei saanut päätä irrotetuksi, ja Abu Burda viimeisteli työn. Huwayyisa, joka ei vielä uskonut (Islaamiin), sanoi veljelleen: "Tapatko sinä Ka'b ibn Yahudhan?" "Kyllä", vastasi Muhayyisa, ja Huwayyisa huudahti: "Mutta, kautta Jumalan, osa sinun vatsasi rasvasta on peräisin hänen omaisuudestaan! Sinä olet kurja, Muhayysia!"

Muhayyisa vastasi: "Jumalan lähettiläs käski minun surmata hänet ja vaikka hän käskisi minun surmata sinut, minä tottelisin häntä!" Huwayyisa hämmästyi hänen sanojaan ja lähti ällistyneenä pois. Sanotaan, että hän heräili keskellä yötä ajattelemaan veljensä sanoja. Kun oli aamu, hän sanoi: "Kautta Jumalan, tämäpä vasta uskonto!"

Sitten hän meni Jumalan lähettilään luo ja kääntyi islamiin." [Profeetta Muhammadin elämäkerta (suom. Jaakko Hämeen-Anttila) s. 254]

Ihmisen täytyy olla melko turtunut hakatakseen sadoilta avuttomilta uhreilta päitä irti, puhua heidän kanssaan ja katsoa heitä silmiin ennen iskua, ottaa heidän vaimonsa ja lapsensa ja myydä heidät orjiksi. Jotkut vaimoista ja lapsista päätyivät miehiensä ja isiensä tappajien henkilökohtaisiksi orjiksi, joita oli lupa ottaa jalkavaimoiksi sekä käyttää seksiorjina.

Muhammadin elämäkerta (Sirat) kuvailee monia teloituksia ja keskusteluja, joita käytiin teloittajien ja teloitettavien kesken. Seuraavat ovat sekä tärkeimpiä että mieleenpainuvimpia.

Sad oli antanut käskyn tappaa taistelukykyiset miehet, joten muslimit tutkivat jokaisen pojan sukuelimet, ja jos pojille oli alkanut kasvaa karvoitusta, se merkitsi sitä, että he olivat taistelukykyisiä miehiä, joten heidän kaulansa katkaistiin.

Ati-niminen nuorukainen Bani Quraizan heimosta kertoo tuosta tapauksesta seuraavasti. ”Minä olin yksi Bani Quraizan vangeista. He (Muhammadin sotilaat) tutkivat meidät, ja ne, joille oli alkanut kasvaa karvoitusta sukuelimiin, tapettiin. Minä olin niiden joukossa, joille ei vielä ollut kasvanut karvoitusta.” [9].

Kun Huyayy bin Akhtabia tuotiin, hänen kätensä olivat niskan taakse sidottuina, ja hänen yllään oli kukallinen kaapu, jonka hän oli repinyt ohuiksi suikaleiksi, jotta muslimit eivät hyötyisi siitä saaliina. Kun bin Akhtab näki Muhammadin, hän sanoi: ”Jumalan nimeen, en syytä itseäni siitä, että vastustin sinua, mutta se, joka hylkää Jumalan, se hylätään.” Sitten hän meni muslimien eteen ja sanoi: ”Jumalan määräämä kohtalo on oikein. Kirja, laki ja vaino on kirjoitettu Israelin Pojille.” Sitten hän istuutui ja hänen kaulansa katkaistiin. [Sirat, s. 464].

Lue lisää

6 JOHTOPÄÄTELMÄT

Muhammadin ajan arabit olivat pääasiassa kouluttamatonta ja sotaisaa heimokansaa, jotka olivat jatkuvien sotien väsyttäminä jo kauan aikaa kaivanneet yhteistä määränpäätä. He eivät tunteneet juutalaisten kirjoituksia, mutta uskoivat sokeasti Muhammadia ja hänen versiotaan juutalaisten pyhistä kirjoituksista - Muhammadin ilmoittamaa täydellistä, oikeaa ja alkuperäistä monoteismia – sellaista juutalaisuuden ja kristinuskon piti Muhammadin mukaan olla. Juutalaiset sen sijaan tunsivat kirjoituksensa, ja he vastustivat Muhammadia, eivätkä hyväksyneet Muhammadia profeetakseen. Heidän tietonsa pyhistä kirjoituksistaan tekivät heistä vaarallisia Muhammadin arvovallalle. Siksi Muhammadin piti päästä heistä eroon. Kysymys oli vallasta - maallisesta, poliittisesta sekä uskonnollisesta vallasta. Samoista asioista, eli vallasta sekä pettymyksestä omaan kyvyttömyyteensä käännyttää juutalaisia, oli kysymys myös myöhemmin Saksassa, kun Martti Luther kirjoitti juutalaisvastaisia pamflettejaan ”Juutalaisista ja heidän valheistaan”.

Aluksi Muhammad uskoi juutalaisten hyväksyvän hänet juutalaisuuden profeetaksi. Hän halusi olla juutalaisuuden uskonpuhdistaja. Muhammad piti pyhänä kaupunkinaan juutalaisten pyhää kaupunkia Jerusalemia ja aluksi rukoussuunta olikin kohti Jerusalemia – ei Mekkaa. Vasta myöhemmin Muhammadin ymmärrettyä, etteivät juutalaiset tulisi koskaan hyväksymään häntä profeetakseen, Muhammad muutti rukoussuunnan kohti Mekkaa. Tällöin Muhammad ymmärsi, ettei hän pysty korjaamaan vanhaa. Islam alkoi tehdä pesäeroa juutalaisuuteen ja kristinuskoon ja Koraanin jakeet puhua juutalaisista ja kristityistä tuomitsevampaan sävyyn.

Juutalaiset uhkasivat Muhammadin uskottavuutta arabien silmissä kieltäytymällä hyväksymästä häntä profeetakseen. He eivät suostuneet hylkäämään juutalaisuutta ja alistumaan islamin vallan alle, vaikka vaihtoehtona oli kuolema. Kuinka hyvin tämä sitten sopii Koraanin kuvailemiin juutalaisiin, jotka ovat valmiita pienestäkin summasta väärentämään kirjoituksiaan ja lakiaan, jätettäköön kunkin oman pohdiskelun varaan.

Muhammad sai Bani Quraizasta myös suuren saaliin. Teloitetuista arviolta 500:lla oli perhe, joten Muhammadin osuus 1/5 oli noin 100:n perheen omaisuus, aseet, karja ja lisäksi vaimot ja lapset, jotka hän sai myydä orjiksi. Rahat, jotka hän sai myytyään lesket ja lapset, hän käytti hevosiin ja aseisiin [Sirat, s. 466]. Koko muslimiarmeijan miesluku noihin aikoihin oli vain muutama tuhat, joten kunkin usean tuhannen asukkaan juutalaisheimon omaisuus oli Muhammadin armeijan tulevaisuuden kannalta merkittävä.

Muhammad syytti kaikkia kolmea juutalaisheimoa, Bani Qainuqaa, Bani al-Nadiria ja Bani Quraizaa, samoista rikoksista: sopimuksen rikkomisesta ja juonittelusta islamia vastaan. Jos oikeudenmukainen – ja Jumalan tahdon mukainen – rangaistus Bani Qainuqan ja Bani al-Nadirin kohdalla oli karkotus, miksi Bani Quraizan kohdalla se oli kuolema? Kun bin Salul pyysi Muhammadia kohtelemaan Bani Qainuqaa hyvin, Muhammadin käyttäytyminen – vastaamattomuus, selänkääntäminen, kasvojen ”mustuminen” – kertoo selvästi, että Muhammadilla oli jotain aivan muuta mielessään kuin pelkkä karkotus. Vasta kun bin Salul ei fyysisesti suostunut päästämään irti Muhammadista, tämä vihdoin myöntyi. Ehkäpä Muhammad ei uskaltanut riskeerata sotilaidensa suosiota teurastamalla heidän ”asiakkaitaan” ja ystäviään. Monilla muslimeilla oli myös yhteisiä lapsia juutalaisheimojen naisten kanssa. Nämä muslimimiehet protestoivat karkotusta vastaan. Tässä ongelmallisessa tilanteessa taivaasta putosi Koraanin ilmoitus ”Uskonnossa ei ole pakkoa.”. Muhammad tarjosi näille muslimimiehille vapautta seurata lapsiaan autiomaahan. [10].

Jake-Kafir-Waits kirjoitti:

6 JOHTOPÄÄTELMÄT

Muhammadin ajan arabit olivat pääasiassa kouluttamatonta ja sotaisaa heimokansaa, jotka olivat jatkuvien sotien väsyttäminä jo kauan aikaa kaivanneet yhteistä määränpäätä. He eivät tunteneet juutalaisten kirjoituksia, mutta uskoivat sokeasti Muhammadia ja hänen versiotaan juutalaisten pyhistä kirjoituksista - Muhammadin ilmoittamaa täydellistä, oikeaa ja alkuperäistä monoteismia – sellaista juutalaisuuden ja kristinuskon piti Muhammadin mukaan olla. Juutalaiset sen sijaan tunsivat kirjoituksensa, ja he vastustivat Muhammadia, eivätkä hyväksyneet Muhammadia profeetakseen. Heidän tietonsa pyhistä kirjoituksistaan tekivät heistä vaarallisia Muhammadin arvovallalle. Siksi Muhammadin piti päästä heistä eroon. Kysymys oli vallasta - maallisesta, poliittisesta sekä uskonnollisesta vallasta. Samoista asioista, eli vallasta sekä pettymyksestä omaan kyvyttömyyteensä käännyttää juutalaisia, oli kysymys myös myöhemmin Saksassa, kun Martti Luther kirjoitti juutalaisvastaisia pamflettejaan ”Juutalaisista ja heidän valheistaan”.

Aluksi Muhammad uskoi juutalaisten hyväksyvän hänet juutalaisuuden profeetaksi. Hän halusi olla juutalaisuuden uskonpuhdistaja. Muhammad piti pyhänä kaupunkinaan juutalaisten pyhää kaupunkia Jerusalemia ja aluksi rukoussuunta olikin kohti Jerusalemia – ei Mekkaa. Vasta myöhemmin Muhammadin ymmärrettyä, etteivät juutalaiset tulisi koskaan hyväksymään häntä profeetakseen, Muhammad muutti rukoussuunnan kohti Mekkaa. Tällöin Muhammad ymmärsi, ettei hän pysty korjaamaan vanhaa. Islam alkoi tehdä pesäeroa juutalaisuuteen ja kristinuskoon ja Koraanin jakeet puhua juutalaisista ja kristityistä tuomitsevampaan sävyyn.

Juutalaiset uhkasivat Muhammadin uskottavuutta arabien silmissä kieltäytymällä hyväksymästä häntä profeetakseen. He eivät suostuneet hylkäämään juutalaisuutta ja alistumaan islamin vallan alle, vaikka vaihtoehtona oli kuolema. Kuinka hyvin tämä sitten sopii Koraanin kuvailemiin juutalaisiin, jotka ovat valmiita pienestäkin summasta väärentämään kirjoituksiaan ja lakiaan, jätettäköön kunkin oman pohdiskelun varaan.

Muhammad sai Bani Quraizasta myös suuren saaliin. Teloitetuista arviolta 500:lla oli perhe, joten Muhammadin osuus 1/5 oli noin 100:n perheen omaisuus, aseet, karja ja lisäksi vaimot ja lapset, jotka hän sai myydä orjiksi. Rahat, jotka hän sai myytyään lesket ja lapset, hän käytti hevosiin ja aseisiin [Sirat, s. 466]. Koko muslimiarmeijan miesluku noihin aikoihin oli vain muutama tuhat, joten kunkin usean tuhannen asukkaan juutalaisheimon omaisuus oli Muhammadin armeijan tulevaisuuden kannalta merkittävä.

Muhammad syytti kaikkia kolmea juutalaisheimoa, Bani Qainuqaa, Bani al-Nadiria ja Bani Quraizaa, samoista rikoksista: sopimuksen rikkomisesta ja juonittelusta islamia vastaan. Jos oikeudenmukainen – ja Jumalan tahdon mukainen – rangaistus Bani Qainuqan ja Bani al-Nadirin kohdalla oli karkotus, miksi Bani Quraizan kohdalla se oli kuolema? Kun bin Salul pyysi Muhammadia kohtelemaan Bani Qainuqaa hyvin, Muhammadin käyttäytyminen – vastaamattomuus, selänkääntäminen, kasvojen ”mustuminen” – kertoo selvästi, että Muhammadilla oli jotain aivan muuta mielessään kuin pelkkä karkotus. Vasta kun bin Salul ei fyysisesti suostunut päästämään irti Muhammadista, tämä vihdoin myöntyi. Ehkäpä Muhammad ei uskaltanut riskeerata sotilaidensa suosiota teurastamalla heidän ”asiakkaitaan” ja ystäviään. Monilla muslimeilla oli myös yhteisiä lapsia juutalaisheimojen naisten kanssa. Nämä muslimimiehet protestoivat karkotusta vastaan. Tässä ongelmallisessa tilanteessa taivaasta putosi Koraanin ilmoitus ”Uskonnossa ei ole pakkoa.”. Muhammad tarjosi näille muslimimiehille vapautta seurata lapsiaan autiomaahan. [10].

Lue lisää

Perimätieto ei kerro, mikä vaikutti toisen heimon eli Bani al-Nadirin kohdalla siihen, että se karkotettiin, eikä tuhottu. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö ajatus Bani al-Nadirin teurastuksesta olisi koskaan juolahtanut Muhammadin mieleen. Tämä selviää Muhammadin elämäkerrasta eli Siratista: ”Koskien Bani al-Nadiria laskeutui alas taivaasta Karkotuksen suura, johon on kirjoitettu, kuinka Jumala kosti heille ja antoi Apostolilleen vallan heidän suhteensa ja kuinka hän käsitteli heitä. Jumala sanoi: ’Hän on se, joka ajoi kansan, joka ei uskonut kirjoituksiin, kodeistaan ensimmäiseen diasporaan. … Joten pohtikaa tätä, joilla ymmärrys on. Jollei Jumala olisi määrännyt karkotusta heitä vastaan, Hän olisi rankaissut heitä tässä maailmassa,’ [59:3] s.o. miekalla, ’ja seuraavassa maailmassa myös helvetillä.’ ” [Sirat, s. 438].

Muhammad asetti Sadin tuomitsemaan Bani Quraizan. Perimätiedoissa kerrotaan, kuinka pian tuomion antamisen jälkeen Sadin haava aukesi, ”veri syöksyi ulos teltasta” ja Sad kuoli. Sen sijaan, että Muhammad olisi hävennyt Sadin antamaa julmaa tuomiota ja jättänyt kiivasluonteisen ja sotaisan Sadin muiston omaan arvoonsa, Muhammad ylisti Sadia hyväksi mieheksi ja julisti Sadin marttyyriksi, jolle ”Taivaan Portit avautuivat” ja jonka kuoleman hetkellä Taivaassa ”kumahti kongi”.

”Sad oli lihava mies, mutta kun miehet kantoivat Sadin ruumista, he huomasivat sen kevyeksi. Jotkut kapinahenkiset sanoivat: ’Hän oli lihava mies, mutta emme ole koskaan kantaneet yhtä kevyttä risukasaa.’ Kun Apostoli kuuli tästä, hän sanoi: ’Hänellä oli muitakin kantajia. Hänen kauttaan, jonka hallussa henkeni on, enkelit iloitsivat Sadin sielun vastaanottamisesta ja kongi kumahti hänelle.’ ”.

”Kun Sad haudattiin, Muhammad lausui uskontunnustuksen. Sitten hän sanoi: ’Jumala on suurempi’ (Allaahu akbar). Kun Muhammadilta kysyttiin, miksi hän lausui uskontunnustuksen, hän vastasi: ’Hauta oli ahdas tälle hyvälle miehelle, kunnes Jumala vapautti hänet siitä.’ ”

Muhammadille lähetettiin lahjaksi silkkinen viitta. Koska Muhammad yleensä kielsi muslimeja pukeutumasta silkkiin, he olivat iloisia nähdessään silkkisen asusteen. Muhammad sanoi: ”Hänen kauttaan, jonka hallussa Muhammadin sielu on, Sad bin Muadhin nenäliinat ovat parempia kuin tämä.” Anas lisäsi: ’Lahjan Muhammadille oli lähettänyt Ukaidir (kristitty) Daumasta.’ ” [11].

Seuraavaa kohtaa Siratista lukiessa on vaikea vakuuttua Muhammadin hyvästä vaikutuksesta hänen läheisiinsä, hänen lempivaimoonsa Aishaan.

Kun Muhammadin vaimo Aisha oli palaamassa Mekasta Usaydin kanssa, he saivat tiedon Usaydin vaimon kuolemasta. ”Usaydin osoittaessa suurta surua kuolleen vaimonsa vuoksi, Aisha sanoi hänelle: ’Jumala sinulle anteeksi antakoon. Itketkö sinä naista, kun olet menettänyt sinun setäsi pojan, jolle kongi on soinut?’ ”.

Jake-Kafir-Waits kirjoitti:

Perimätieto ei kerro, mikä vaikutti toisen heimon eli Bani al-Nadirin kohdalla siihen, että se karkotettiin, eikä tuhottu. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö ajatus Bani al-Nadirin teurastuksesta olisi koskaan juolahtanut Muhammadin mieleen. Tämä selviää Muhammadin elämäkerrasta eli Siratista: ”Koskien Bani al-Nadiria laskeutui alas taivaasta Karkotuksen suura, johon on kirjoitettu, kuinka Jumala kosti heille ja antoi Apostolilleen vallan heidän suhteensa ja kuinka hän käsitteli heitä. Jumala sanoi: ’Hän on se, joka ajoi kansan, joka ei uskonut kirjoituksiin, kodeistaan ensimmäiseen diasporaan. … Joten pohtikaa tätä, joilla ymmärrys on. Jollei Jumala olisi määrännyt karkotusta heitä vastaan, Hän olisi rankaissut heitä tässä maailmassa,’ [59:3] s.o. miekalla, ’ja seuraavassa maailmassa myös helvetillä.’ ” [Sirat, s. 438].

Muhammad asetti Sadin tuomitsemaan Bani Quraizan. Perimätiedoissa kerrotaan, kuinka pian tuomion antamisen jälkeen Sadin haava aukesi, ”veri syöksyi ulos teltasta” ja Sad kuoli. Sen sijaan, että Muhammad olisi hävennyt Sadin antamaa julmaa tuomiota ja jättänyt kiivasluonteisen ja sotaisan Sadin muiston omaan arvoonsa, Muhammad ylisti Sadia hyväksi mieheksi ja julisti Sadin marttyyriksi, jolle ”Taivaan Portit avautuivat” ja jonka kuoleman hetkellä Taivaassa ”kumahti kongi”.

”Sad oli lihava mies, mutta kun miehet kantoivat Sadin ruumista, he huomasivat sen kevyeksi. Jotkut kapinahenkiset sanoivat: ’Hän oli lihava mies, mutta emme ole koskaan kantaneet yhtä kevyttä risukasaa.’ Kun Apostoli kuuli tästä, hän sanoi: ’Hänellä oli muitakin kantajia. Hänen kauttaan, jonka hallussa henkeni on, enkelit iloitsivat Sadin sielun vastaanottamisesta ja kongi kumahti hänelle.’ ”.

”Kun Sad haudattiin, Muhammad lausui uskontunnustuksen. Sitten hän sanoi: ’Jumala on suurempi’ (Allaahu akbar). Kun Muhammadilta kysyttiin, miksi hän lausui uskontunnustuksen, hän vastasi: ’Hauta oli ahdas tälle hyvälle miehelle, kunnes Jumala vapautti hänet siitä.’ ”

Muhammadille lähetettiin lahjaksi silkkinen viitta. Koska Muhammad yleensä kielsi muslimeja pukeutumasta silkkiin, he olivat iloisia nähdessään silkkisen asusteen. Muhammad sanoi: ”Hänen kauttaan, jonka hallussa Muhammadin sielu on, Sad bin Muadhin nenäliinat ovat parempia kuin tämä.” Anas lisäsi: ’Lahjan Muhammadille oli lähettänyt Ukaidir (kristitty) Daumasta.’ ” [11].

Seuraavaa kohtaa Siratista lukiessa on vaikea vakuuttua Muhammadin hyvästä vaikutuksesta hänen läheisiinsä, hänen lempivaimoonsa Aishaan.

Kun Muhammadin vaimo Aisha oli palaamassa Mekasta Usaydin kanssa, he saivat tiedon Usaydin vaimon kuolemasta. ”Usaydin osoittaessa suurta surua kuolleen vaimonsa vuoksi, Aisha sanoi hänelle: ’Jumala sinulle anteeksi antakoon. Itketkö sinä naista, kun olet menettänyt sinun setäsi pojan, jolle kongi on soinut?’ ”.

Lue lisää

7 LOPPUPUHE

Kuolinvuoteellaan Muhammad antoi seuraajilleen käskyn tyhjentää koko Arabian niemimaa pakanoista [12]. Muhammad lupasi myös tyhjentää Arabian niemimaa juutalaisista ja kristityistä [13].

Jokaisen, jonka mielestä Muhammadin elämä ja toiminta ovat kaikin puolin esimerkillisen ihmisen elämää ja toimintaa, täytyy näin ollen olla valmis hyväksymään, että kaikkien juutalaisten ja pakanoiden karkotus koko Arabiasta oli esimerkillistä ja oikeudenmukaista toimintaa. Hänen täytyy myös olla valmis vastaamaan kysymykseen, oliko 400 - 900 kahlitun miehen joukkoteloittaminen oikeudenmukaista? Jotkut muslimit pitävät Muhammadin ratkaisuja aivan oikeina, kun taas toiset muslimit yrittävät kaikin keinoin välttää vastaamista näihin kysymyksiin säilyttääkseen vankkumattoman uskonsa Muhammadin hyvyyteen ja esimerkillisyyteen. Monet muslimit vetoavat yleisimmin siihen, ettei heillä ole tarpeeksi tietoa arvioidakseen, ansaitsivatko tuhannet Medinan juutalaiset tulla karkotetuiksi ja sadat mestatuiksi. Voiko sitten olla olemassa sellainen rikos, josta heidän mielestään oikeudenmukainen rangaistus on joukkoteloitus?

Kulttuuriseen relativismiin vetoaminen on myös suosittua: ”Emme voi tuomita 1400 vuotta vanhoja tapauksia tämän päivän moraalisilla standardeilla.” Mutta mihin silloin on unohtunut itse Koraanin ilmoitus, jota vielä äskettäin ahkerasti siteerattiin? Eikö Koraani olekaan ”Jumalan viimeinen, lopullinen, muuttumaton ja muuttamaton ilmoitus.” Eikö se sisälläkään valmista, täydellistä, moraalia, jota ei voi enää täydentää? Eikö se olekaan täydellinen? Relativistinen ajattelu pyrkii vastustamaan unitaarisuutta. Sen mukaan ei ole olemassa yhtä ja ainoaa oikeaa moraalisuutta, koska ”yhden terroristi on toisen vapaustaistelija”. Toisen kulttuurin tuomitseminen ja arvottaminen yleensäkin on relativistille vaikeaa, ellei mahdotonta, koska relativistisen ajattelun mukaan jokaisella kulttuurilla on loukkaamaton oikeutensa (onko tämä muuten universaali oikeus, ja jos on, mihin se perustuu? Unitaarisuuteenko?) harjoittaa omaa moraalikäsitystään. Yhtä moraalikäsitystä ei voi siten nostaa unitaariseksi ylimmäksi moraaliksi toisten yläpuolelle. Tämän tulee johdonmukaisesti koskea myös islamia. Vai olisivatko Muhammadin ja Allahin 600-luvulla määräämät rangaistukset kaikkein oikeudenmukaisimpia rangaistuksia myös tänä päivänä? Jos eivät ole, silloin Muhammadin ja Allahin tuomioiden oikeudenmukaisuus on riippuvainen ajasta ja paikasta. Eiväthän ne tällöin voi olla mikään unitaarinen, lopullinen totuus. Näin ollen sharia ei voi olla unitaarinen laki, jota pitäisi kirjaimellisesti noudattaa joka paikassa. Jos muslimit noudattaisivat Koraanin määräyksiä kirjaimellisesti Pohjolassa, he kuolisivat janoon muutamassa päivässä paastokauden osuessa aikaan, jolloin Aurinko ei laske öisin.

Jake-Kafir-Waits kirjoitti:

7 LOPPUPUHE

Kuolinvuoteellaan Muhammad antoi seuraajilleen käskyn tyhjentää koko Arabian niemimaa pakanoista [12]. Muhammad lupasi myös tyhjentää Arabian niemimaa juutalaisista ja kristityistä [13].

Jokaisen, jonka mielestä Muhammadin elämä ja toiminta ovat kaikin puolin esimerkillisen ihmisen elämää ja toimintaa, täytyy näin ollen olla valmis hyväksymään, että kaikkien juutalaisten ja pakanoiden karkotus koko Arabiasta oli esimerkillistä ja oikeudenmukaista toimintaa. Hänen täytyy myös olla valmis vastaamaan kysymykseen, oliko 400 - 900 kahlitun miehen joukkoteloittaminen oikeudenmukaista? Jotkut muslimit pitävät Muhammadin ratkaisuja aivan oikeina, kun taas toiset muslimit yrittävät kaikin keinoin välttää vastaamista näihin kysymyksiin säilyttääkseen vankkumattoman uskonsa Muhammadin hyvyyteen ja esimerkillisyyteen. Monet muslimit vetoavat yleisimmin siihen, ettei heillä ole tarpeeksi tietoa arvioidakseen, ansaitsivatko tuhannet Medinan juutalaiset tulla karkotetuiksi ja sadat mestatuiksi. Voiko sitten olla olemassa sellainen rikos, josta heidän mielestään oikeudenmukainen rangaistus on joukkoteloitus?

Kulttuuriseen relativismiin vetoaminen on myös suosittua: ”Emme voi tuomita 1400 vuotta vanhoja tapauksia tämän päivän moraalisilla standardeilla.” Mutta mihin silloin on unohtunut itse Koraanin ilmoitus, jota vielä äskettäin ahkerasti siteerattiin? Eikö Koraani olekaan ”Jumalan viimeinen, lopullinen, muuttumaton ja muuttamaton ilmoitus.” Eikö se sisälläkään valmista, täydellistä, moraalia, jota ei voi enää täydentää? Eikö se olekaan täydellinen? Relativistinen ajattelu pyrkii vastustamaan unitaarisuutta. Sen mukaan ei ole olemassa yhtä ja ainoaa oikeaa moraalisuutta, koska ”yhden terroristi on toisen vapaustaistelija”. Toisen kulttuurin tuomitseminen ja arvottaminen yleensäkin on relativistille vaikeaa, ellei mahdotonta, koska relativistisen ajattelun mukaan jokaisella kulttuurilla on loukkaamaton oikeutensa (onko tämä muuten universaali oikeus, ja jos on, mihin se perustuu? Unitaarisuuteenko?) harjoittaa omaa moraalikäsitystään. Yhtä moraalikäsitystä ei voi siten nostaa unitaariseksi ylimmäksi moraaliksi toisten yläpuolelle. Tämän tulee johdonmukaisesti koskea myös islamia. Vai olisivatko Muhammadin ja Allahin 600-luvulla määräämät rangaistukset kaikkein oikeudenmukaisimpia rangaistuksia myös tänä päivänä? Jos eivät ole, silloin Muhammadin ja Allahin tuomioiden oikeudenmukaisuus on riippuvainen ajasta ja paikasta. Eiväthän ne tällöin voi olla mikään unitaarinen, lopullinen totuus. Näin ollen sharia ei voi olla unitaarinen laki, jota pitäisi kirjaimellisesti noudattaa joka paikassa. Jos muslimit noudattaisivat Koraanin määräyksiä kirjaimellisesti Pohjolassa, he kuolisivat janoon muutamassa päivässä paastokauden osuessa aikaan, jolloin Aurinko ei laske öisin.

Lue lisää

Joidenkin muslimien piirissä on esiintynyt myös Muhammadin perimätietojen luotettavuuden epäilyä. Tämä suuntaus onkin tervetullutta ja islamin maallistumisprosessin kannalta välttämätöntä. Koraani ja Muhammadin perimätieto, joka koostuu Muhammadin sanonnoista, teoista ja tuomioista, muodostavat yhdessä Sunnan - muslimin elämän ohjenuoran. Myös islamin lain on nojattava näihin kahteen lähteeseen. Muhammadin perimätieto on kuitenkin koottu kirjalliseen muotoonsa vasta noin 300 vuotta Muhammadin jälkeen. Jo tämän kuluneen ajan vuoksi perimätiedon luotettavuus on kyseenalainen. Vastaavaa olisi, jos Yhdysvaltain 1700-luvun perustuslaki kirjoitettaisiin paperille vasta nyt. Muslimioppineiden piirissä on vakiintunut aivan erilliseksi tieteeksi ns. hadith-tiede, joka tutkii perimätietoa. Perimätiedot luokitellaan luotettavuuden mukaan. Luotettavuuteen vaikuttavat sekä ristiriidattomuus Koraanin kanssa että kertojaketjun katkeamattomuus. Jos tarinan kertojien, välittäjien nimet ovat kaikki tallessa ja kertojat tunnistettavissa, eikä ristiriitoja Koraanin suhteen ole, perimätieto on luokiteltu luotettavaksi. Al-Bukharin, al-Muslimin sekä Abu Dawudin kokoamia perimätietoja pidetään kaikkein luotettavimpina. Niitä kutsutaan ns. Sahih-haditheiksi.

Islamin ulkopuolisten islamin tutkijoiden piirissä pidetään selvänä, että perimätietoja on jälkikäteen muuteltu ja korjailtu mm., jotta ne vastaisivat Koraanin opetuksia.

Tärkeää on kuitenkin se, miten 1.2 miljardia muslimia suhtautuvat näihin perimätietoihin. Pidetäänkö niitä totena ja eritoten, pidetäänkö niitä käytännössä esimerkillisinä tekoina? Pyritäänkö niitä jäljittelemään?

Oleellisin kysymys on yksinkertaisesti se, miten muslimit tulkitsevat nämä tarinat ja miten he soveltavat niitä ei-muslimien kohtelemiseen.

Erittäin ongelmalliseksi islamin rauhanomaisen soveltamisen tekee itse Koraani, joka todistelee Muhammadin olevan esimerkki koko ihmiskunnalle, käskee tottelemaan Muhammadin käskyjä ja tuomioita sekä kertoo Muhammadin julistavan lopullisen, muuttumattoman totuuden. Koraanin takia islam on fundamentalistien luvattu ideologia.

Jos ihminen todella haluaa uskoa johonkin, uskoa ei pysty muuttamaan väkivallalla. Tämähän tuli selväksi jo Muhammadille, joka ei saanut juutalaisia hylkäämään juutalaisuutta ja käännytettyä islamiin edes kuoleman edessä. Ennaltaehkäisevän hyökkäyksen käyttäminen muslimeja vastaan on virhe. Väkivallan käyttö ylipäätään on virhe, koska väkivalta vain lisää väkivaltaa, eikä väkivaltaa saa loppumaan väkivallalla.

Todennäköisesti väkivallan kohdistamisella ihmisiin, jotka uskovat pääsevänsä marttyyreina paratiisiin, olisi yhtä toivottu lopputulos kuin bensan kaatamisella liekkeihin.

Koraani käskee vastaamaan vihamielisyyksiin vanhalla silmä-silmästä–periaatteella ja kieltää muslimeja hyökkäämästä aiheetta. Mikä sitten on tuo aihe, joka voi oikeuttaa hyökkäämään? Muhammad itse on julistanut seuraavasti: "Minut on komennettu taistelemaan ihmisiä vastaan, kunnes he todistavat, ettei ole muuta jumalaa kuin Allah, ja että Muhammad on hänen palvelijansa ja Hänen Apostolinsa, kunnes he rukoilevat meidän määräämäämme suuntaa, syövät minkä me teurastamme ja rukoilevat kuten me. Kun he tekevät niin, heidän henkensä ja omaisuutensa ovat meiltä kiellettyjä paitsi, mikä on heidän osansa. Heillä on samat oikeudet, mitkä muslimeilla ovat ja samat velvollisuudet kuin muslimeilla." [14].

Eli kirjaimellisesti muslimien hyökkäyksen aiheelliseksi perusteeksi riittää islamin levittäminen kaikkialle maailmaan. Tämä käy ilmi sekä Muhammadin että hänen seuraajiensa, kalifien, nopeista valloitussodista.

Näin ajattelevien muslimien hyökkäyksiä vastaan puolustautuminen on tietenkin asia erikseen. Jopa ehdottomaksi pasifistiksi väärinymmärretty Mahatma Gandhi ilmoitti halveksivansa ihmisiä, jotka eivät puolustautuisi fyysisesti, vaikka heillä olisi realistiset mahdollisuudet kukistaa hyökkääjä. Passiivinen vastarinta perustuu realismiin ja olettamukseen, että ylivoimainen hyökkääjä tuntisi empatiaa heikompaansa kohtaan.

Jake-Kafir-Waits kirjoitti:

Joidenkin muslimien piirissä on esiintynyt myös Muhammadin perimätietojen luotettavuuden epäilyä. Tämä suuntaus onkin tervetullutta ja islamin maallistumisprosessin kannalta välttämätöntä. Koraani ja Muhammadin perimätieto, joka koostuu Muhammadin sanonnoista, teoista ja tuomioista, muodostavat yhdessä Sunnan - muslimin elämän ohjenuoran. Myös islamin lain on nojattava näihin kahteen lähteeseen. Muhammadin perimätieto on kuitenkin koottu kirjalliseen muotoonsa vasta noin 300 vuotta Muhammadin jälkeen. Jo tämän kuluneen ajan vuoksi perimätiedon luotettavuus on kyseenalainen. Vastaavaa olisi, jos Yhdysvaltain 1700-luvun perustuslaki kirjoitettaisiin paperille vasta nyt. Muslimioppineiden piirissä on vakiintunut aivan erilliseksi tieteeksi ns. hadith-tiede, joka tutkii perimätietoa. Perimätiedot luokitellaan luotettavuuden mukaan. Luotettavuuteen vaikuttavat sekä ristiriidattomuus Koraanin kanssa että kertojaketjun katkeamattomuus. Jos tarinan kertojien, välittäjien nimet ovat kaikki tallessa ja kertojat tunnistettavissa, eikä ristiriitoja Koraanin suhteen ole, perimätieto on luokiteltu luotettavaksi. Al-Bukharin, al-Muslimin sekä Abu Dawudin kokoamia perimätietoja pidetään kaikkein luotettavimpina. Niitä kutsutaan ns. Sahih-haditheiksi.

Islamin ulkopuolisten islamin tutkijoiden piirissä pidetään selvänä, että perimätietoja on jälkikäteen muuteltu ja korjailtu mm., jotta ne vastaisivat Koraanin opetuksia.

Tärkeää on kuitenkin se, miten 1.2 miljardia muslimia suhtautuvat näihin perimätietoihin. Pidetäänkö niitä totena ja eritoten, pidetäänkö niitä käytännössä esimerkillisinä tekoina? Pyritäänkö niitä jäljittelemään?

Oleellisin kysymys on yksinkertaisesti se, miten muslimit tulkitsevat nämä tarinat ja miten he soveltavat niitä ei-muslimien kohtelemiseen.

Erittäin ongelmalliseksi islamin rauhanomaisen soveltamisen tekee itse Koraani, joka todistelee Muhammadin olevan esimerkki koko ihmiskunnalle, käskee tottelemaan Muhammadin käskyjä ja tuomioita sekä kertoo Muhammadin julistavan lopullisen, muuttumattoman totuuden. Koraanin takia islam on fundamentalistien luvattu ideologia.

Jos ihminen todella haluaa uskoa johonkin, uskoa ei pysty muuttamaan väkivallalla. Tämähän tuli selväksi jo Muhammadille, joka ei saanut juutalaisia hylkäämään juutalaisuutta ja käännytettyä islamiin edes kuoleman edessä. Ennaltaehkäisevän hyökkäyksen käyttäminen muslimeja vastaan on virhe. Väkivallan käyttö ylipäätään on virhe, koska väkivalta vain lisää väkivaltaa, eikä väkivaltaa saa loppumaan väkivallalla.

Todennäköisesti väkivallan kohdistamisella ihmisiin, jotka uskovat pääsevänsä marttyyreina paratiisiin, olisi yhtä toivottu lopputulos kuin bensan kaatamisella liekkeihin.

Koraani käskee vastaamaan vihamielisyyksiin vanhalla silmä-silmästä–periaatteella ja kieltää muslimeja hyökkäämästä aiheetta. Mikä sitten on tuo aihe, joka voi oikeuttaa hyökkäämään? Muhammad itse on julistanut seuraavasti: "Minut on komennettu taistelemaan ihmisiä vastaan, kunnes he todistavat, ettei ole muuta jumalaa kuin Allah, ja että Muhammad on hänen palvelijansa ja Hänen Apostolinsa, kunnes he rukoilevat meidän määräämäämme suuntaa, syövät minkä me teurastamme ja rukoilevat kuten me. Kun he tekevät niin, heidän henkensä ja omaisuutensa ovat meiltä kiellettyjä paitsi, mikä on heidän osansa. Heillä on samat oikeudet, mitkä muslimeilla ovat ja samat velvollisuudet kuin muslimeilla." [14].

Eli kirjaimellisesti muslimien hyökkäyksen aiheelliseksi perusteeksi riittää islamin levittäminen kaikkialle maailmaan. Tämä käy ilmi sekä Muhammadin että hänen seuraajiensa, kalifien, nopeista valloitussodista.

Näin ajattelevien muslimien hyökkäyksiä vastaan puolustautuminen on tietenkin asia erikseen. Jopa ehdottomaksi pasifistiksi väärinymmärretty Mahatma Gandhi ilmoitti halveksivansa ihmisiä, jotka eivät puolustautuisi fyysisesti, vaikka heillä olisi realistiset mahdollisuudet kukistaa hyökkääjä. Passiivinen vastarinta perustuu realismiin ja olettamukseen, että ylivoimainen hyökkääjä tuntisi empatiaa heikompaansa kohtaan.

Lue lisää

7.1 TARKOITTAAKO ISLAM RAUHAA?

Muslimille islam epäilemättä tarkoittaa rauhaa, mutta teoriassa islamin mukainen rauha voi koittaa vasta, kun islam on dominoiva uskonto kaikkialla maailmassa. Tällöin ei-muslimit ovat joko kääntyneet islamiin tai alistuneet islamin vallan alle. Alistuminen ja eläminen islamin vallan alaisuudessa uskontonsa säilyttäen on oikeastaan mahdollisuutena vain Koraanin määrittelemille ”Kirjan Kansan” jäsenille eli lähinnä juutalaisille ja kristityille. Nykyiset elävät juutalaiset ja kristityt eivät välttämättä täytä näitä kriteerejä. Alistettujen tulee maksaa muslimeille suojelurahaa ja heidän tulee tuntea itsensä nöyryytetyiksi [Koraani 9:29]. Valloitettujen alueiden pakanoille ja muille monijumalaisille islam on perinteisesti tarjonnut joko kääntymisen islamiin tai kuoleman. [15].

Islam tarkoittaa sananmukaisesti alistumista ja muslimi tarkoittaa Allahin tahdolle alistunutta. Fundamentalistinen islam jakaa maailman kahtia: rauhan alueeseen (Dar al-Islam) ja sodan alueeseen (Dar al-Harb) – muslimeihin ja ei-muslimeihin. Rauhan alueella vallitsee islamin laki ja sodan alueilla ei. Islamin mukaan rauha koittaa, kun sodan alueet on muutettu islamin alueiksi. Käytännössä rauha ei kuitenkaan toteudu, koska aina tulee löytymään niitä, jotka pitävät toisia harhaantuneina puhdasoppisuudesta.

Koraanissa mainitaan anteeksianto yhtenä mahdollisuutena, mutta samalla mainitaan sen olevan vain erikoisesti anteeksiantoon kykenevien mahdollisuus. Toisaalta Koraanissa on tällaisia takaportteja kuten ”Teille on määrätty verikosto murhatapauksissa, mutta…”. On tuettava tällaista islamin rauhanomaista tulkintaa, ja vastustettava kirjaimellista, sotaista tulkintaa, mutta tämä on luonnollisesti tehtävä rehellisesti – ei missään nimessä puhumalla pelkästään rauhanomaisesta tulkinnasta jääväämällä perusteettomasti sotaisen tulkinnan. Jos jatkuvasti vedotaan rauhanomaisiin jakeisiin kuten ”Teillä on uskontonne ja minulla omani” sopivasti unohtaen, että lukuisat Koraanin myöhemmin ilmoitetut jakeet kumoavat ko. jakeen (Abrogation), emme voi väittää olevamme rehellisiä, emmekä voi odottaa kunnioitusta muslimien puolelta. Missään nimessä ei pidä olettaa islamin sotaisen tulkinnan häviävän, kunhan siitä vain ei puhuta.

Ei voida riittävästi painottaa, että koska kyseessä on ideologia, sitä ei pystytä koskaan poistamaan täydellisesti väkivallalla. Ideologiaa vastaan on aina puolustauduttava paremmalla ideologialla. On väsymättömästi keskusteltava muslimien kanssa; on kyseenalaistettava Muhammadin esimerkki, saatava muslimit pohtimaan – todella pohtimaan – , onko Muhammadin esimerkki sellainen, että sitä kannattaa pyrkiä seuraamaan vielä tänäkin päivänä. Kirjaimellisen tulkinnan voi yrittää kyseenalaistaa sen julmuudella, vaikka se näyttääkin toivottomalta yritykseltä. Kaikkia fundamentalisteja on turha yrittää käännyttää kunnioittamaan YK:n ihmisoikeusjulistusta.

Jake-Kafir-Waits kirjoitti:

7.1 TARKOITTAAKO ISLAM RAUHAA?

Muslimille islam epäilemättä tarkoittaa rauhaa, mutta teoriassa islamin mukainen rauha voi koittaa vasta, kun islam on dominoiva uskonto kaikkialla maailmassa. Tällöin ei-muslimit ovat joko kääntyneet islamiin tai alistuneet islamin vallan alle. Alistuminen ja eläminen islamin vallan alaisuudessa uskontonsa säilyttäen on oikeastaan mahdollisuutena vain Koraanin määrittelemille ”Kirjan Kansan” jäsenille eli lähinnä juutalaisille ja kristityille. Nykyiset elävät juutalaiset ja kristityt eivät välttämättä täytä näitä kriteerejä. Alistettujen tulee maksaa muslimeille suojelurahaa ja heidän tulee tuntea itsensä nöyryytetyiksi [Koraani 9:29]. Valloitettujen alueiden pakanoille ja muille monijumalaisille islam on perinteisesti tarjonnut joko kääntymisen islamiin tai kuoleman. [15].

Islam tarkoittaa sananmukaisesti alistumista ja muslimi tarkoittaa Allahin tahdolle alistunutta. Fundamentalistinen islam jakaa maailman kahtia: rauhan alueeseen (Dar al-Islam) ja sodan alueeseen (Dar al-Harb) – muslimeihin ja ei-muslimeihin. Rauhan alueella vallitsee islamin laki ja sodan alueilla ei. Islamin mukaan rauha koittaa, kun sodan alueet on muutettu islamin alueiksi. Käytännössä rauha ei kuitenkaan toteudu, koska aina tulee löytymään niitä, jotka pitävät toisia harhaantuneina puhdasoppisuudesta.

Koraanissa mainitaan anteeksianto yhtenä mahdollisuutena, mutta samalla mainitaan sen olevan vain erikoisesti anteeksiantoon kykenevien mahdollisuus. Toisaalta Koraanissa on tällaisia takaportteja kuten ”Teille on määrätty verikosto murhatapauksissa, mutta…”. On tuettava tällaista islamin rauhanomaista tulkintaa, ja vastustettava kirjaimellista, sotaista tulkintaa, mutta tämä on luonnollisesti tehtävä rehellisesti – ei missään nimessä puhumalla pelkästään rauhanomaisesta tulkinnasta jääväämällä perusteettomasti sotaisen tulkinnan. Jos jatkuvasti vedotaan rauhanomaisiin jakeisiin kuten ”Teillä on uskontonne ja minulla omani” sopivasti unohtaen, että lukuisat Koraanin myöhemmin ilmoitetut jakeet kumoavat ko. jakeen (Abrogation), emme voi väittää olevamme rehellisiä, emmekä voi odottaa kunnioitusta muslimien puolelta. Missään nimessä ei pidä olettaa islamin sotaisen tulkinnan häviävän, kunhan siitä vain ei puhuta.

Ei voida riittävästi painottaa, että koska kyseessä on ideologia, sitä ei pystytä koskaan poistamaan täydellisesti väkivallalla. Ideologiaa vastaan on aina puolustauduttava paremmalla ideologialla. On väsymättömästi keskusteltava muslimien kanssa; on kyseenalaistettava Muhammadin esimerkki, saatava muslimit pohtimaan – todella pohtimaan – , onko Muhammadin esimerkki sellainen, että sitä kannattaa pyrkiä seuraamaan vielä tänäkin päivänä. Kirjaimellisen tulkinnan voi yrittää kyseenalaistaa sen julmuudella, vaikka se näyttääkin toivottomalta yritykseltä. Kaikkia fundamentalisteja on turha yrittää käännyttää kunnioittamaan YK:n ihmisoikeusjulistusta.

Lue lisää

Medinan juutalaiset ovat olleet kuolleita jo lähes 1400 vuotta. Islamissa heitä pidetään yhä pettureina, jotka ansaitsivat kohtalonsa, eikä Allahin ja Muhammadin tuomioita ole lupa kyseenalaistaa. Silti satojen puolustuskyvyttömien vankien julma teurastaminen sotii kaikkea ihmisyyttä vastaan. Vaikka Muhammadin juutalaisiin kohdistamat julmuudet eivät vedäkään vertoja natsisaksan suorittamalle holokaustille kristityssä Euroopassa, se ei ole mikään lieventävä asianhaara. Se ei saa estää Muhammadin tekojen tutkimista. Myöskään aika ei saa olla henkirikoksissa tutkimatta jättämisen syynä, varsinkaan silloin kun henkirikokset on suorittanut maailman merkityksellisimmäksi valittu henkilö: Muhammad [16]. Sekä Hitlerin että Muhammadin päämääränä oli juutalaisten tai juutalaisuuden totaalinen tuhoaminen. Ainoa ero on siinä, että Muhammad onnistui siinä Hitleriä paremmin. Saudi-Arabiassa muiden kuin virallisen sunnalaisen islamin julkinen harjoittaminen on kriminalisoitu laissa [17] ja Muhammadia kuvaillaan länsimaissakin "taitavana sotapäällikkönä ja valloittajana”, eikä murhaajana. Hitlerin teot tutkittiin, ne julkistettiin, ja ne ovat saaneet niille kuuluvan yleisen paheksunnan ja tuomion; Muhammadin tekoja ylistetään, jopa länsimaisten tutkijoiden keskuudessa.

Maailmassa on tällä hetkellä 1.2 miljardia muslimia. He tarvitsevat johtavan muslimineuvoston, joka selkeästi tuomitsee sen, mitä tapahtui Medinan juutalaisille. Muussa tapauksessa muslimien kasvava juutalaisviha uhkaa toistaa Toisen Maailmansodan tapahtumat.

Juutalaisten kansanmurhan kiistäminen on monissa Euroopan maissa rikos ja siitä voi saada jopa kymmenen vuoden tuomion. Medinan juutalaisten kansanmurhan selvittäminen on helppoa. Se on selkeästi dokumentoitu. Kukaan ei kiistä sen tapahtuneen, mutta sen tuomitsemista vaativia ei vain näytä löytyvän tarpeeksi.

Samaan aikaan, kun me ruoskimme itseämme kyvyttömyydestä estää juutalaisten joukkomurhaa ja kyvyttömyydestämme puuttua natsien juutalaisvihan lietsomiseen, annamme islamilaisen juutalaisvihan rehottaa maaperällämme vedoten poliittiseen korrektisuuteen tai ties mihin kulttuuriseen relativismiin.

Uutta holokaustia suunnitellaan täysin avoimesti. Meillä on siitä vahvoja todisteita mm. Iranin presidentin ja Malesian entisen pääministerin puheissa. Nämä puheet syntyvät islamin doktriinien iskostamisesta:

"Sinä muslimi, Jumalan palvelija, täällä on juutalainen. Tule ja tapa hänet!" [18].

"Kun Jeesus laskeutuu, hän surmaa siat, särkee ristiinnaulitut ja luopuu gizya-verosta eikä hyväksy keneltäkään muuta kuin islamin" [19].

8 VIITTEET

Sirat Rasul Allah (Ibn Ishaq), available in the abridged edition of Ibn Hisham: The Life of Muhammad, translated by
A. Guillaume)

[1] http://www.usc.edu/dept/MSA/quran/maududi/mau59.html

[2] AR-Raheeq Al-Makhtum by Saifur Rahman al-Mubarakpuri
http://www.sunnipath.com/Resources/PrintMedia/Books/B0033P0026.aspx#Invasion of Bani Qainuqa‘

[3] http://www.usc.edu/dept/MSA/fundamentals/hadithsunnah/bukhari/059.sbt.html#005.059.369

[4] http://www.usc.edu/dept/MSA/fundamentals/hadithsunnah/bukhari/092.sbt.html#009.092.447

[5] http://www.usc.edu/dept/MSA/fundamentals/hadithsunnah/bukhari/056.sbt.html#004.056.826

[6] http://www.usc.edu/dept/MSA/fundamentals/hadithsunnah/bukhari/059.sbt.html#005.059.462

[7] http://www.usc.edu/dept/MSA/fundamentals/hadithsunnah/bukhari/059.sbt.html#005.059.378

[8] http://www.usc.edu/dept/MSA/fundamentals/hadithsunnah/muslim/026.smt.html#026.5473

[9] http://www.usc.edu/dept/MSA/fundamentals/hadithsunnah/abudawud/038.sat.html#038.4390

[10] Koraani 2: 256, http://www.usc.edu/dept/MSA/fundamentals/hadithsunnah/abudawud/014.sat.html#014.2676
http://63.175.194.25/index.php?ln=eng&ds=qa&lv=browse&QR=34770&dgn=4

[11] http://www.usc.edu/dept/MSA/fundamentals/hadithsunnah/bukhari/047.sbt.html#003.047.785

[12] http://www.usc.edu/dept/MSA/fundamentals/hadithsunnah/bukhari/052.sbt.html#004.052.288

[13] http://www.usc.edu/dept/MSA/fundamentals/hadithsunnah/muslim/019.smt.html#019.4366

[14] http://www.usc.edu/dept/MSA/fundamentals/hadithsunnah/abudawud/014.sat.html#014.2635, Koraani 2: 193

[15] Aleksandriasta Auschwitziin - Antisemitismin pitkä historia, s. 51, Esko Kuparinen, ISBN 951-796-173-1

[16] The 100: A Ranking of the Most Influential Persons in History (Paperback) by Michael H. Hart

[17] http://answers.google.com/answers/threadview?id=353796

[18] Jaakko Hämeen-Anttila: Jeesus Allahin profeetta, ISBN 951-9217-25-8. s.120.

[19] Jaakko Hämeen-Anttila: Jeesus Allahin profeetta, ISBN 951-9217-25-8. s.124.


'Will you never understand? Don't you see that the summoner never stops and those who are taken away do not return? By Allah it is death!' This went on until the apostle made an end of them. [Sirat, s. 464]

Jake-Kafir-Waits kirjoitti:

Medinan juutalaiset ovat olleet kuolleita jo lähes 1400 vuotta. Islamissa heitä pidetään yhä pettureina, jotka ansaitsivat kohtalonsa, eikä Allahin ja Muhammadin tuomioita ole lupa kyseenalaistaa. Silti satojen puolustuskyvyttömien vankien julma teurastaminen sotii kaikkea ihmisyyttä vastaan. Vaikka Muhammadin juutalaisiin kohdistamat julmuudet eivät vedäkään vertoja natsisaksan suorittamalle holokaustille kristityssä Euroopassa, se ei ole mikään lieventävä asianhaara. Se ei saa estää Muhammadin tekojen tutkimista. Myöskään aika ei saa olla henkirikoksissa tutkimatta jättämisen syynä, varsinkaan silloin kun henkirikokset on suorittanut maailman merkityksellisimmäksi valittu henkilö: Muhammad [16]. Sekä Hitlerin että Muhammadin päämääränä oli juutalaisten tai juutalaisuuden totaalinen tuhoaminen. Ainoa ero on siinä, että Muhammad onnistui siinä Hitleriä paremmin. Saudi-Arabiassa muiden kuin virallisen sunnalaisen islamin julkinen harjoittaminen on kriminalisoitu laissa [17] ja Muhammadia kuvaillaan länsimaissakin "taitavana sotapäällikkönä ja valloittajana”, eikä murhaajana. Hitlerin teot tutkittiin, ne julkistettiin, ja ne ovat saaneet niille kuuluvan yleisen paheksunnan ja tuomion; Muhammadin tekoja ylistetään, jopa länsimaisten tutkijoiden keskuudessa.

Maailmassa on tällä hetkellä 1.2 miljardia muslimia. He tarvitsevat johtavan muslimineuvoston, joka selkeästi tuomitsee sen, mitä tapahtui Medinan juutalaisille. Muussa tapauksessa muslimien kasvava juutalaisviha uhkaa toistaa Toisen Maailmansodan tapahtumat.

Juutalaisten kansanmurhan kiistäminen on monissa Euroopan maissa rikos ja siitä voi saada jopa kymmenen vuoden tuomion. Medinan juutalaisten kansanmurhan selvittäminen on helppoa. Se on selkeästi dokumentoitu. Kukaan ei kiistä sen tapahtuneen, mutta sen tuomitsemista vaativia ei vain näytä löytyvän tarpeeksi.

Samaan aikaan, kun me ruoskimme itseämme kyvyttömyydestä estää juutalaisten joukkomurhaa ja kyvyttömyydestämme puuttua natsien juutalaisvihan lietsomiseen, annamme islamilaisen juutalaisvihan rehottaa maaperällämme vedoten poliittiseen korrektisuuteen tai ties mihin kulttuuriseen relativismiin.

Uutta holokaustia suunnitellaan täysin avoimesti. Meillä on siitä vahvoja todisteita mm. Iranin presidentin ja Malesian entisen pääministerin puheissa. Nämä puheet syntyvät islamin doktriinien iskostamisesta:

"Sinä muslimi, Jumalan palvelija, täällä on juutalainen. Tule ja tapa hänet!" [18].

"Kun Jeesus laskeutuu, hän surmaa siat, särkee ristiinnaulitut ja luopuu gizya-verosta eikä hyväksy keneltäkään muuta kuin islamin" [19].

8 VIITTEET

Sirat Rasul Allah (Ibn Ishaq), available in the abridged edition of Ibn Hisham: The Life of Muhammad, translated by
A. Guillaume)

[1] http://www.usc.edu/dept/MSA/quran/maududi/mau59.html

[2] AR-Raheeq Al-Makhtum by Saifur Rahman al-Mubarakpuri
http://www.sunnipath.com/Resources/PrintMedia/Books/B0033P0026.aspx#Invasion of Bani Qainuqa‘

[3] http://www.usc.edu/dept/MSA/fundamentals/hadithsunnah/bukhari/059.sbt.html#005.059.369

[4] http://www.usc.edu/dept/MSA/fundamentals/hadithsunnah/bukhari/092.sbt.html#009.092.447

[5] http://www.usc.edu/dept/MSA/fundamentals/hadithsunnah/bukhari/056.sbt.html#004.056.826

[6] http://www.usc.edu/dept/MSA/fundamentals/hadithsunnah/bukhari/059.sbt.html#005.059.462

[7] http://www.usc.edu/dept/MSA/fundamentals/hadithsunnah/bukhari/059.sbt.html#005.059.378

[8] http://www.usc.edu/dept/MSA/fundamentals/hadithsunnah/muslim/026.smt.html#026.5473

[9] http://www.usc.edu/dept/MSA/fundamentals/hadithsunnah/abudawud/038.sat.html#038.4390

[10] Koraani 2: 256, http://www.usc.edu/dept/MSA/fundamentals/hadithsunnah/abudawud/014.sat.html#014.2676
http://63.175.194.25/index.php?ln=eng&ds=qa&lv=browse&QR=34770&dgn=4

[11] http://www.usc.edu/dept/MSA/fundamentals/hadithsunnah/bukhari/047.sbt.html#003.047.785

[12] http://www.usc.edu/dept/MSA/fundamentals/hadithsunnah/bukhari/052.sbt.html#004.052.288

[13] http://www.usc.edu/dept/MSA/fundamentals/hadithsunnah/muslim/019.smt.html#019.4366

[14] http://www.usc.edu/dept/MSA/fundamentals/hadithsunnah/abudawud/014.sat.html#014.2635, Koraani 2: 193

[15] Aleksandriasta Auschwitziin - Antisemitismin pitkä historia, s. 51, Esko Kuparinen, ISBN 951-796-173-1

[16] The 100: A Ranking of the Most Influential Persons in History (Paperback) by Michael H. Hart

[17] http://answers.google.com/answers/threadview?id=353796

[18] Jaakko Hämeen-Anttila: Jeesus Allahin profeetta, ISBN 951-9217-25-8. s.120.

[19] Jaakko Hämeen-Anttila: Jeesus Allahin profeetta, ISBN 951-9217-25-8. s.124.


'Will you never understand? Don't you see that the summoner never stops and those who are taken away do not return? By Allah it is death!' This went on until the apostle made an end of them. [Sirat, s. 464]

Lue lisää

ja nelja neekeriheimoa itakeskuxeen ja valloittivat uima-altaat ja bordellit ja sossujonot, yliopistot, poliiisin ja edusakunnan ja hautausmaat ja valtion kassan.


Rahoilla ostettiiin qassameita ja kathyushkoja.

allahu agbaaarr! kirjoitti:

ja nelja neekeriheimoa itakeskuxeen ja valloittivat uima-altaat ja bordellit ja sossujonot, yliopistot, poliiisin ja edusakunnan ja hautausmaat ja valtion kassan.


Rahoilla ostettiiin qassameita ja kathyushkoja.

Lue lisää

360 Allahin nimiä.

http://www.sweetim.com/s.asp?ref=2&ses=145868689&rsn=1&app=32678120&cont=\@TCBW(0003009A)(Kisses)$V=2,S=145868689$\@TCEW