ADD todettu aikuisena?

outolintu78

Minulla todettiin ADD ihan hiljattain eli ADHD ilman ylivilkkautta jos nyt oikein käsitin.
ja ei ois ees tutkittukaan jos en itse oisi ehdottanut hieman tuohon viittaavaa sairautta..eli olen jo pian 32v ja kärsinyt masennuksesta kait ylä-asteelta asti.aina olen miettinyt miksi olen masentunut mistä lähtösin.
välillä parempaan ja taas huonompaa mutta tasasta ei ollut juuri koskaan.
ekan kerran uskaltauduin psygiatrille 21 vuotiaana.
no todettiin sitten ossain välissä sekamuotoinen masennus ja ahdistuneisuustila tai jotain..
lääkkeitä syönyt kaikenlaisia kokeiltu..aina vähän helppaa mutta eipä juuri kunnolla.
Ahdistaa sekin jos tämä olisi tiedetty jo joskus ylä-asteella tai lapsena niin oisiko elämä ollut helpompaa.
onko muita joilla näin aikusena todettu tämä sairaus?oisi kiva jutella kun en tunne ketään vaikka kuulemma onkin aika yleinen niin ehkäpä sitä ei diagnisoida kovinkaan usein.

69

33313

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • äiti.....

      Hei,

      yli 20- vuotiaalla pojallani todettiin juuri ADD-oireyhtymä. Diagnoosi tuli lähinnä neuropsykologin haastattelun perusteella, testeillä ei saatu "kiinni". Tutkimuksiin mentiin, kun yliopisto-opinnot alkoi tökkiä keskittymisvaikeuksien vuoksi. Masennusta tms. ei ole ollut, vaikka se onkin kuulemma aika yleistä hoitamattomassa ADD:ssä, kuten myös esim. alkoholiriippuvuus. Concerta-lääkitys on nyt alkamassa. ADD on usein perinnöllinen, pojan isällä on sama juttu, tosin virallisesti diagnosoimattomana.

      • A con certainly

        "Diagnoosi tuli lähinnä neuropsykologin haastattelun perusteella, testeillä ei saatu 'kiinni'."

        "ADD on usein perinnöllinen, pojan isällä on sama juttu, tosin virallisesti diagnosoimattomana."

        Joko juoni on teille jo paljastunut ja 'lääkitys' osattu lopettaa vai jatkuuko myrkytys yhä?


    • marenkimuru

      En tunnista sukupuoltasi kirjoituksesta mutta itse naisena synt.77 voin kertoa diagnosoinnin olleen ainakin tyttöjen osalta heikkoa jopa olematonta 80-luvulla jolloin sinäkin lienet koulusi käynyt. Olen saanut ADHD diagnoosin n 2v sitten. Oireisto/piirteisyys osaltani ollut havaittavissa jo varhaisessa iässä. Kyllä elämä varmasti olisi en voi sanoa helpompaa mutta kaiketi erillaista ilman tätä sairautta. Toivon että tämä kirjoitukseni tuo sinulle lohtua edes siten että tiedät ettet ole yksin ja meitä heimolaisia on muitakin =)

    • Los Muertos

      Olen 31 vuotias nainen joka sai diagnoosin ihan joitain viikkoja sitten.

      Itse myös kärsinyt masennuksesta ja pakko-oireista, paniikkikohtauksista ja yleisestä saamattomuudesta.
      Kun tyttärelläni diagnopsoitiin ADHD n 4 vuotta sitten, samaistuin täysin hänen oireisiin, näin aikuisena hieman erillä tavalla ilmenee ylivilkkaus, joka on siis lähinnä pääni sisällä pyörivä kanava-paketti.

      Minun lääkitykseni on strattera 40 mg, näin aluksi, mutta kuulemma se sitten nostetaan hieman ylemmäksikin.

      Lääkärini kertoi että sen vaikutus yleensä alkaa vasta 1- 2 viikon kuluessa, joten parempia hetkiä odotellessa..

      Aina olen ihmetelly, miksi masennun?? mieli-alan vaihtelut ovat hurjia..enkä meinaa mitään juupas eipäs meininkiä, vaan olen tehnyt niin tyhmiä ratkaisuja elämässäni, ja katunut jälkeenpäin ettei tosikaan.

      Ei muutakun tsemiä kaikille Addi aikuisille =D

      • lifegoeson

        tänään ja tälläviikolla sain tietää että minulla on ADD. itse lähdin asiaa lääkärillä tutkituttamaan, aluksi oli vähän nihkeää lääkärin puolelta, vaan kas olinkin oikeassa. Olen välillä epäillyt kaikkea muuta bipoläärihäiriöstä alkaen. Minullakin ainakin aiemmin mielialat vaihtelivat usein. Mutta ei kuitenkaan suurta maniaa tai depressiota ole ollut. No nyt on vähän tyhjä olo kun sain tulokset, ja siihen päälle sitten laksun. Nyt sitten ihmetellään että miten tästä eteenpäin. Eli itsekin mieluusti kaipaisin vuorovaikutusta muiden aikuisena diagnosoitujen kanssa. Ajan kanssa varmasti helpottaa kun ymmärtää mistä on kyse ja miksi on toiminut tietynlaisesti. Nyt vielä hiukan epävarma olo kaiken suhteen.


      • xym
        lifegoeson kirjoitti:

        tänään ja tälläviikolla sain tietää että minulla on ADD. itse lähdin asiaa lääkärillä tutkituttamaan, aluksi oli vähän nihkeää lääkärin puolelta, vaan kas olinkin oikeassa. Olen välillä epäillyt kaikkea muuta bipoläärihäiriöstä alkaen. Minullakin ainakin aiemmin mielialat vaihtelivat usein. Mutta ei kuitenkaan suurta maniaa tai depressiota ole ollut. No nyt on vähän tyhjä olo kun sain tulokset, ja siihen päälle sitten laksun. Nyt sitten ihmetellään että miten tästä eteenpäin. Eli itsekin mieluusti kaipaisin vuorovaikutusta muiden aikuisena diagnosoitujen kanssa. Ajan kanssa varmasti helpottaa kun ymmärtää mistä on kyse ja miksi on toiminut tietynlaisesti. Nyt vielä hiukan epävarma olo kaiken suhteen.

        Tervehdys aikuis-ADDit ja ADHD:t, tiedoksi että vielä taitaa olla haku mahdollista ADHD-liiton aikuisten sopeutumisvalmennus/voimaantumiskurssille syksyllä. En ole itse diagnosoitu, miesystävän poikaa autoin saamaan diagnoosin. Nytpä jännitys vielä jatkuu, veikö kuningas alkoholi kuitenkin lahjakkaan pojan valtakuntansa syvyyksiin, vai nähdäänkö ehkä häntäkin vertaistukea saamassa syksyn kurssilla : (
        M. Heikkilä liitossa vastaa aikuisten kursseista, kyselkää jos suinkin voisi olla mahdollista osallistua. Tarvitaan B-todistus diagnoosista liitteeksi.


      • lifegon
        xym kirjoitti:

        Tervehdys aikuis-ADDit ja ADHD:t, tiedoksi että vielä taitaa olla haku mahdollista ADHD-liiton aikuisten sopeutumisvalmennus/voimaantumiskurssille syksyllä. En ole itse diagnosoitu, miesystävän poikaa autoin saamaan diagnoosin. Nytpä jännitys vielä jatkuu, veikö kuningas alkoholi kuitenkin lahjakkaan pojan valtakuntansa syvyyksiin, vai nähdäänkö ehkä häntäkin vertaistukea saamassa syksyn kurssilla : (
        M. Heikkilä liitossa vastaa aikuisten kursseista, kyselkää jos suinkin voisi olla mahdollista osallistua. Tarvitaan B-todistus diagnoosista liitteeksi.

        kiitos neuvosta, ajttelin hakea ja toivottavasti pääsisin, yksin taitselu/taiteilu on vienyt aika paljon voimia. Toivottavasti miesystäväsi poika pääsisi paremmille vesille. Ehkä asiat pikkuhiljaa paranevat hänen kohdallaan kun ymmärretään ja hän saa tieää mistä on kyse. Itsellänikin lahjakkuus tietyissä asioissa on ehkä piilotellut ongelmaa, joka on salaa paisunut sisälläni. Ja koska olen ADD ei ongelmani välttämättä näy muille kuin myöhästymisenä ja usein idearikkaana ja eläväisenä persoonana, vaikka add:t kai usein ovat ujoja, ja tavallaan kyllä olenkin ehkä se jännitys ja sen voittaminen on tehnyt minusta ei niin "korrektin" henkilön. Mutta monesti kun koetan itsekeseni pärjätä koen suurta väsymystä ja turhautumista ja joskus muiden ihmisten seurassa olo on vaikeaa, vaikka toisaalta tykkäänkin olla ihmisten kanssa.
        Mutta tosiaan ehkä asiat aikaa myöten aukeavat.


      • maret50
        xym kirjoitti:

        Tervehdys aikuis-ADDit ja ADHD:t, tiedoksi että vielä taitaa olla haku mahdollista ADHD-liiton aikuisten sopeutumisvalmennus/voimaantumiskurssille syksyllä. En ole itse diagnosoitu, miesystävän poikaa autoin saamaan diagnoosin. Nytpä jännitys vielä jatkuu, veikö kuningas alkoholi kuitenkin lahjakkaan pojan valtakuntansa syvyyksiin, vai nähdäänkö ehkä häntäkin vertaistukea saamassa syksyn kurssilla : (
        M. Heikkilä liitossa vastaa aikuisten kursseista, kyselkää jos suinkin voisi olla mahdollista osallistua. Tarvitaan B-todistus diagnoosista liitteeksi.

        M. Heikkilä ei ole enää liitossa töissä. Siellä on joku muu.


    • kokilotti

      [email protected] joo 32 olen ja adhe diagnosoitii 2vuot sit..ja lääkitys on.jos haluut jutella lisää ni tos mun sähköpostiosote.ai et olenko muka alatellu et josnuorempana olis havaittu ni minkä lainen olisin.no varmaan olis valkolakki ja hyvä palkkanen homma tai olisin johtaja tjms. ahistaahan se välil mut rauhottavii vaa lärvii.. ja tuleek sul sellasii hermo kohtauksii? mul tulee välil telis mieli hakata lekal maapallo rikki.

    • hankalaa tämä

      Epäilen suuresti että itselläni on tämä ADD, osaatteko neuvoa että kumman puheille pitäisi tämän asian kanssa mennä, psykologille vai omalle lääkärille? Psykologille pääsy tietenkin veisi ihan tuhottomasti aikaa...

      • addi vm-75

        yksityiselle neurologille, tämähän on neurologinen oireyhtymä. Hän sitten laittaa lähetteeen NEUROpsykologille.

        Miten niin psykologille pääsy veisi aikaa? Vai sekoititko nyt psykologin ja psykiatrin?

        Katselen lääkäriasemien tietoja, hyvinkin voi saada vaikka peruutusajan. Tosin psykiatri tai psykologi ei ole se ihan oikea osoite, oikea osoite on neurologi.

        Jos menet tk:n omalääkärille niin hän joko kirjoittaa lähetteen tutkimuksiin tai ei kirjoita.

        Itse kävin aikoinani yksityisellä. Suosittelen.


      • ed.
        addi vm-75 kirjoitti:

        yksityiselle neurologille, tämähän on neurologinen oireyhtymä. Hän sitten laittaa lähetteeen NEUROpsykologille.

        Miten niin psykologille pääsy veisi aikaa? Vai sekoititko nyt psykologin ja psykiatrin?

        Katselen lääkäriasemien tietoja, hyvinkin voi saada vaikka peruutusajan. Tosin psykiatri tai psykologi ei ole se ihan oikea osoite, oikea osoite on neurologi.

        Jos menet tk:n omalääkärille niin hän joko kirjoittaa lähetteen tutkimuksiin tai ei kirjoita.

        Itse kävin aikoinani yksityisellä. Suosittelen.

        siis katsele, ei katselen:)))


      • add myös

        Neurologi on oikea paikka. Oma tyttäreni oli aikoinaan terapiassa masennuksen vuoksi. Kumpikaan, ei terapeutti eikä psykiatri, tunnistanut tyttäreni ADD:tä!!! Neurologilta saimme varmistuksen ADD:stä, sen jälkeen elämä helpottunut huomattavasti! :) Nyt tyttäreni tulevaisuus näyttää valoisalta. Opiskelupaikkaa haettiin joustavassa haussa, on laadittu HOJKS opiskelun sujumiseksi keskittymisvaikeudet huomioiden. Kohta alkaa viimeinen vuosi opinahjossa. KELAn kuntoutusohjelma tiiviisti mukana opiskelussa.
        Oman lääkärisi kautta pääset lähetteellä erikoislääkärille (neurologille), ellei tk:ssanne ole sen alan ihmistä töissä.


      • pääseekö
        add myös kirjoitti:

        Neurologi on oikea paikka. Oma tyttäreni oli aikoinaan terapiassa masennuksen vuoksi. Kumpikaan, ei terapeutti eikä psykiatri, tunnistanut tyttäreni ADD:tä!!! Neurologilta saimme varmistuksen ADD:stä, sen jälkeen elämä helpottunut huomattavasti! :) Nyt tyttäreni tulevaisuus näyttää valoisalta. Opiskelupaikkaa haettiin joustavassa haussa, on laadittu HOJKS opiskelun sujumiseksi keskittymisvaikeudet huomioiden. Kohta alkaa viimeinen vuosi opinahjossa. KELAn kuntoutusohjelma tiiviisti mukana opiskelussa.
        Oman lääkärisi kautta pääset lähetteellä erikoislääkärille (neurologille), ellei tk:ssanne ole sen alan ihmistä töissä.

        Pyysin yksityiseltä psykiatrilta lähetettä julkisen puolen neurologille, mutta hän sanoi että jonossa menisi vuosia ja että pitäisi valmistautua keräämällä infoa lapsuudesta. Miten on?


      • add myös
        pääseekö kirjoitti:

        Pyysin yksityiseltä psykiatrilta lähetettä julkisen puolen neurologille, mutta hän sanoi että jonossa menisi vuosia ja että pitäisi valmistautua keräämällä infoa lapsuudesta. Miten on?

        Tuosta jonottamisajasta en tiedä sanoa, mutta oudolta tuntuu jos vuosia pitää jonottaa. Itse otin yhteyttä yksityisen puolen neurologiin ensin sähköpostitse jossa kerroin tyttärestäni. Toki meillä helpotti asiaa se, että lääkäri oli tuttu usean vuoden takaa: erikoistuessaan toimi "tavallisena" lastenlääkärinä. Mutta mitä enemmän saat tietoa lapsuudesta asti, millä tavalla olet ollut "erilainen" kuin esim. sisaruksesi, sitä varmempaa diagnosointi on. Ajanhahmottaminen, asioiden hoitaminen, valintojen tekeminen, aikataulussa pysyminen, rajojen sisäistäminen ja ymmärtäminen... Kaikkea tällaista ainakin meiltä kyseltiin.

        Yksityisellä puolella neurologilla käynti maksoi KELA-korvausten jälkeen n. 70 euroa. Oli kyllä sen arvoista!!! Nykyisin riittää kontrollikäynti kerran vuodessa. Alkuun käytiin kolme kertaa vuoden sisällä, lähinnä tarkistettiin lääkkeen sopivuus. Joten jos sinulla suinkin on mahdollista, kannattaa kääntyä yksityisen puoleen.



    • 3+2

      ja minulla todettiin add tai adhd 1994, olin silloin siis jo 28 vuotias masentunut ja monia kolhuja kärsinyt mies. Vasta asiallisen hoidon sain stimulantti hoidon ansiosta loppuvuonna 1999 olin väliltä 100-200 ensimmäisen potilaan joukossa, joka sai ritaliinia ADD tai ADHD hoidon johdosta Suomessa. Matti Walliinille vain kiitokset. Syön myös efexor masennuslääkkeitä ja Ritalinin olen Concertan kautta vaihtanut Dexedriiniin.

      Concerta on ainakin minulle täysin sopimaton lääke, vaikka aine on sama kuin ritaliinin lääke liukenee elimistöön niin hitaasti, että stimulanttia ei ainakaan minulla ollut verenkierrossa riittävästi, jotta olisin voinut keskittyä. Jolekkin se voi sopia, varsinkin jollekin 50 kg lapselle, jolloin lääkeen vaikutus lienee potilaan pienen koon vuoksi olevan suurempi. Vähän eri asia, kuintällaiselle 100 kg molemilla puolilla pyörivän aikuisen kohdalla. Tässä ei ilmeisesti ole otettu riittävästi huomioon potilaan fyysistö kokoa, toisaalta minua painavammalle veljelleni riittää mieto Concerta lääkitys, hänen add adhd:nsä useamman asian suhteen on selvästi lievempi, kuin itselläni.ehkä voi olla myös lievempi add tai adhd tai joku muu syy jos Concerta sattuu auttamaan. Ennen kuin se tuli markinoille sitä yliarvostettiin ja sanottiin, että se jopa korvaisi Ritaliinin, asia ei todellakaan ole näin.En usko aina välillä tuleviin "ei stimulantti" pohjaísiin lääkeisiin add /adhd hoidossa, ellei oireet sairaudesta ole lievän puoleisia.

    • ehkä ADD

      Kuulin vasta hiljan tästä ADDsta ja nyt oon asiaa tutkinu tarkemmin netin kautta.Millasia oireita sulla taremin eriteltynä on?
      ADHDsta on netillä enemmän tietoutta kuin ADDsta
      Oireitani:
      masennus
      aikaansaamattomuus (asioiden vieminen loppuun saakka)
      aloitekyvyttömyys
      keskittymisvaikeudet (esim.vaikeus keskittyä TVn katseluun/lukemiseen)
      Lapsena oli oppimisvaikeuksia ja opettaja sanoi että olen poissaolevan näköinen/oloinen tunneilla
      täs vain muutama oireistani.....liittyykö oireuvastoni ADD oireisiin?
      Oon miettiny,että ongelmani saattaa sittenkin olla neurologinen eli ADD,eikä psyykkinen.
      Voipi olla,että oon turhaan syöny masennuslääkkeitä vuosia saamatta niistä mitään apua??

      • Miss piggy

        Minulle diagnonisoitiin viime syksynä ADHD neurologisten testien kautta.
        Olen ollut vuosia masentunut ja samaa voin sanoa kuin yksi edellisistä kirjoittajista, masennuslääkkeet auttavat hetken ja sitten ongelmat palaavat takaisin.
        Oireistani näkyvimmät ovat mielialan muutokset, keskittymiskyvyttömyys, se etten saa aloitettua mitään ja jos saan niin ne jäävät kesken.
        Kotini on kaaos samoin kuin mieleni, ulospäin näytän kuitenkin että kaikki olisi hyvin.
        Koulussa en pärjännyt koskaan, äidinkieli ja psykologia kuitenkin ovat niissä poikkeus, koska rakastan kirjoittamista ja olin kiinostunut pahasta olostani.
        Olen siis valmistunut ammatti-koulusta erittäin surkein paperein.
        Olen myös miettinyt minkälainen lapsuuteni olisi ollut jos asiasta olisi jo silloin tiedetty ja missä olisin nyt.
        Vanhempani eivät todellakaan ymmärrä,eivät ole koskaan ymmärtäneetkään, heistä olen vain laiska.
        Olen kohta 30v.


      • Miss piggy
        Miss piggy kirjoitti:

        Minulle diagnonisoitiin viime syksynä ADHD neurologisten testien kautta.
        Olen ollut vuosia masentunut ja samaa voin sanoa kuin yksi edellisistä kirjoittajista, masennuslääkkeet auttavat hetken ja sitten ongelmat palaavat takaisin.
        Oireistani näkyvimmät ovat mielialan muutokset, keskittymiskyvyttömyys, se etten saa aloitettua mitään ja jos saan niin ne jäävät kesken.
        Kotini on kaaos samoin kuin mieleni, ulospäin näytän kuitenkin että kaikki olisi hyvin.
        Koulussa en pärjännyt koskaan, äidinkieli ja psykologia kuitenkin ovat niissä poikkeus, koska rakastan kirjoittamista ja olin kiinostunut pahasta olostani.
        Olen siis valmistunut ammatti-koulusta erittäin surkein paperein.
        Olen myös miettinyt minkälainen lapsuuteni olisi ollut jos asiasta olisi jo silloin tiedetty ja missä olisin nyt.
        Vanhempani eivät todellakaan ymmärrä,eivät ole koskaan ymmärtäneetkään, heistä olen vain laiska.
        Olen kohta 30v.

        Vaihtaisin mielelläni ajatuksia muiden samankaltaisten ihmisten kanssa :)


    • ...adhd...

      taitaa olla yleisin aivojen häiriö. Se helposti sekoitetaan laiskuuteen ja teeskentelyyn, mutta oikeasti se taitaa olla sukua narkolepsialle, jossa ongelmana on vireystilan säilyttäminen. Vain itseään kiinnostavat asiat pitävät mielen virkeänä ja hereillä. Heti jos joutuu käsittelemään tylsiä asioita, nukahtaminen on lähellä. ADHD:ssä aivot taistelee nukahtamista vastaan ja väkisin ajatus menee sinne mikä kiinnostaa, jolloin ongelmana on vakava keskittymisen häiriö. Muistan kouluaikoina kuinka monesti minulle huomautettiin huolimattomuusvirheistä. Pahimpia aineita olivat matematiikka ja historia, jolloin keskittyminen oli kiven takana ja tarvitsin tukihenkilön preppaamaan kokeisiin, jotta pääsen edes läpi. Sain hyviä numeroita preppauksen jälkeen mutta jos ne jäi väliin, tulos oli huonoin mahdollinen. Se tunne minkä pakottaminen asiaan joka ei kiinnosta, saa aikaan, on lähellä tuskastunutta itkua.

    • o44hoh

      Hirmuisen samanlainen tilanne! Ei näistä ADD asioista meidän nuoruudessa vielä tiedetty. Itseäkin tietenkin mietityttää, miten eri tavalla olis asiat voinut mennä, mutta mitäpä sitä taaksepäin katselemaan. Mistä muuten sait diagnoosin?

      • Heikunkei

        Kun luin viestejänne.Tiedän että jokin häikkä on päässäni,mutta miten siis kannattaa ensin lähteä liikkeelle?mitä siellä neuroloogilla tehdään?
        Elämäni on ollut kaaosta,mutta jotenkin ihme tavalla se on ollut jossakin järjestyksessä.Vuosi sitten kun lapsellani todettiin laaja alainen oppimisvaikeus,heräsin itsekkin.Olen aina kapinoinut kaikkea vastaan sisältäpäin ja ideat lentää sinne ja tänne.Hirveesti joutuu tekemään keskittymisen kanssa töitä.Olen miettinyt johtuuko se sressistä ym.Mutta kun mietin lapsuuttani,kaikki on ollut sieltä asti epäselkoa.Nyt olen 33 ja nyt vasta ymmärrän,mutta parempi myöhään kuin ei ollenkaan.
        Toisaalta myös mietin,että eihän kaikkia voi kiinnostaa matikka ym nämä vaikeat aineet,toiset vaan on erilaisia ja miksi pitäisi pysyä hereillä jos innostus puuttuu??


      • tubituu
        Heikunkei kirjoitti:

        Kun luin viestejänne.Tiedän että jokin häikkä on päässäni,mutta miten siis kannattaa ensin lähteä liikkeelle?mitä siellä neuroloogilla tehdään?
        Elämäni on ollut kaaosta,mutta jotenkin ihme tavalla se on ollut jossakin järjestyksessä.Vuosi sitten kun lapsellani todettiin laaja alainen oppimisvaikeus,heräsin itsekkin.Olen aina kapinoinut kaikkea vastaan sisältäpäin ja ideat lentää sinne ja tänne.Hirveesti joutuu tekemään keskittymisen kanssa töitä.Olen miettinyt johtuuko se sressistä ym.Mutta kun mietin lapsuuttani,kaikki on ollut sieltä asti epäselkoa.Nyt olen 33 ja nyt vasta ymmärrän,mutta parempi myöhään kuin ei ollenkaan.
        Toisaalta myös mietin,että eihän kaikkia voi kiinnostaa matikka ym nämä vaikeat aineet,toiset vaan on erilaisia ja miksi pitäisi pysyä hereillä jos innostus puuttuu??

        Mä olen 35-vuotias ja ottanut nyt yhteyttä yksityiseen psykiatriin oman ADD epäilyni vuoksi. Kahdella eri nuppilääkärillä käyty ja vahvasti epäilevät mun olevan ADD. Odotan kun kuuta nousevaa seuraavaa käyntiä ja toivottavasti saan diagnoosin, ja tarvittavan avun, vaikka sitten lääkepurkista. Muuten alkaa menee taas päin helvettiä... :/


    • outolintu78..

      oho onpas tänne tullut viestejä vaikka kuukausiakin ollut välissä välillä.
      en ees muistanut koko viestiäni kunnes eksyin tänne näin pitkän ajan jälkeen.

      mulla kokeiltiin concertaa mut eipä se tehnyt mitään vaikutusta..masis lääkkeenä on efexor debot niitäkin on kaikenmoisia kokeiltu vuosien mittaan...nyt vain on taas pari kuukautta huomannut ettei maselääke enää oikeen auta..ja ainut mihin on auttanut ees on se etten hermostu niin herkästi..ihan yhtä jaksamaton ja väsy ja saamaton aina lääkkeiden kanssakin no joskus ehkä enempi joskus vähempi..mut nyt pitkään taas tosi paljon.
      pelottaa kun pinna palaa joskus pienestäkin.:(

      aina koittanut etsiä tietoa esim ruokavalioista,miettinyt laihduttamista ja liikkumista mut kaikki tyssänneet heti alkuunsa korkeintaan 2vko olen jaksanut.ajattelen että jaksaisin muitakin asioita paremmin jos oisi parempi kunto.

      ajatukset juoksee kokoajan ja murehdin menneitä ja tulevaa..en saa unta nukun miten sattuu...elämällä ei tunnu olevan oikeen mitään annettavaa mulle ja varsinkaan mulla sille.
      harvoja lohtuja ja ettei tarvitse ajatella kun katsoo telkkaa ja mässää roskasafkaa ja karkkia ym epäterveellistä.

      haluisin niin tehdä kaikkea..on monesti ideoita mitkä sitten unohdan kun en jaksa niitä toteuttaa.
      olen jo yli 30v ja elämä vain kulkee ohitse...
      haluisin viimein jo elää..enkä kokoajan vain väkisin suorittaa..hyviäkin hetkiä joskus ollut ja on mutta ne hautautuu kaiken tän paskan alle..aina väsyttää,ei saa aikaseksi,masentaa,surettaa,kauhee syyllisyys kaikesta.
      tän kun oon tällänen tuli erokin ja lapseni asuvat isällään...
      olen huono äiti,ihminen...ei jaksaisi niin kauan taistellut yrittänyt epäonnistunut kerta toisensa jälkeen :(

      • kösgkök

        Outolintu78,

        eikö sulle kokeiltu muuta adhd lääkettä kuin concertaa? Luulisi, että jos oot diagnoosin saanut ja adhd sun elämääsi haittaa, niin kokeiltaasin jotain muutakin lääkettä jos eka ei toimi.

        Mä olen syksyllä saanut diagnoosin, ja parin kk:n syönnin jälkeen Concerta tuntuu pelittävän - ja tuntuu et kerrankin elämä ei oo pelkkää taistelua/ahdistusta/murhetta, kun hommat välillä rullaakin.

        Suosittelen juttelemaan lääkärin kanssa jonkun toisen lääkkeen kokeilemisesta!


      • Mustuaiset
        kösgkök kirjoitti:

        Outolintu78,

        eikö sulle kokeiltu muuta adhd lääkettä kuin concertaa? Luulisi, että jos oot diagnoosin saanut ja adhd sun elämääsi haittaa, niin kokeiltaasin jotain muutakin lääkettä jos eka ei toimi.

        Mä olen syksyllä saanut diagnoosin, ja parin kk:n syönnin jälkeen Concerta tuntuu pelittävän - ja tuntuu et kerrankin elämä ei oo pelkkää taistelua/ahdistusta/murhetta, kun hommat välillä rullaakin.

        Suosittelen juttelemaan lääkärin kanssa jonkun toisen lääkkeen kokeilemisesta!

        Minulle annettiin diagnoosi tuossa n. vuosi sitten. Torstaina pitäisi mennä lääkäriin lääkityksen takia ja otan puheeksi Concertan, jos saisin sillä elämäni kuntoon... Kuntoutus alkoi justiin.


      • Anonyymi
        kösgkök kirjoitti:

        Outolintu78,

        eikö sulle kokeiltu muuta adhd lääkettä kuin concertaa? Luulisi, että jos oot diagnoosin saanut ja adhd sun elämääsi haittaa, niin kokeiltaasin jotain muutakin lääkettä jos eka ei toimi.

        Mä olen syksyllä saanut diagnoosin, ja parin kk:n syönnin jälkeen Concerta tuntuu pelittävän - ja tuntuu et kerrankin elämä ei oo pelkkää taistelua/ahdistusta/murhetta, kun hommat välillä rullaakin.

        Suosittelen juttelemaan lääkärin kanssa jonkun toisen lääkkeen kokeilemisesta!

        Mä kokeilin concertaa tuli huono olo, nyt oon testannut medikinet 30 ja toimii niinku pitää ei tule huonoa oloa olen vasta menossa hoitoon mun lääkäri kirjoitti lähetteen tutkimuksiin, olen 47v ja elämä on täyttä paskaa multa löytyy kaikki add oireet ja jonkun verran adhd:ki oireita olen testosteroni korvaushoidossa saan 2 viikon välein sustanon 250 pakaraan mutta ei nouse arvot silloin kun alkoi tää hoito niin sillon se toimi jonku aikaa mut ei enää.


    • kimus

      Pojallani (21v) on todettu add, ja kirjoitettu conserta lääkitys, jota hän ei suostu syömään kun lääke on amfetamiini-johdanainen, ei auta vaikka lääkärit ovat hänelle sanoneet ettei lääke ole hänelle huume. Sratteraa söi viikon, mutta hänelle tuli haittavaikutuksia joita ei miespuoliselle on ikävä haitta. Lääkäri mainitsi myös Medikinet -lääkeen, onko tästä kokemusta kellään, entä onko kellään kokemusta samanlaisesta lääkkeitten kieltäytyjistä, miten saataisiin syömään sitä consertaa, josta ei ole tullut haittavaikutuksia.

      • Anonyymi

        Medikinet on hyvä lääke, mulle ei sopinut kans concerta.


    • Helpottunut

      Tervehdys kaikille addeille.

      On mukava huomata että ei ole yksin näitten oireitten kanssa. Olen kohta 32 vuotias mies. Sain kamalalla tappelulla itselleni concerta lääkityksen.

      Masentuneena tämä taistelu vei kaikki voimat. Mutta loppujen lopuksi sain lääkkeen. Nyt olen huomannut miten jaksan keskittyä asiohin. Kaikki asiat eivät tunnu niin kamalan vaikeilta ja uuvuttavilta.
      Myöskin ajatukseni ovat rauhoittuneet ja selkiytyneet. En enää "unohda" kesken tekemisen mitä olin tekemässä.

      Koulut ovat olleet yhtä tuskaa. Jos aine ei kiinnostanut en siitä mitään oppinut.
      Harrastuksia olen aloittanut varmaan satoja mitään niistä en ole kovin kauaa jaksanut jatkaa. Nyt olo on aivan toisenlainen ja haluan jatkaa asioita mitkä ovat olleet kesken vuosia.

      Ja teille piri huutelijoille ihan vaan tiedoksi tämä lääke ei toimi adhd ihmisillä niinkuin amfetamiini päinvastoin se rauhoittaa!

    • loppuunajettu

      Kiitos ihanat kirjoittajat,
      ihana lukea, koska kaikki on niin tuttua.Olen 44v nainen ja puolitoista viikkoa syönyt nyt Consertaa.Vaikutus on niin mullistava, että itken joka päivä , kun alan tajuta, että miten helvetin kauheaa on todella ollut. Ekan kerran hain apua 16-vuotiaana, nyt vasta diagnoosi.Lääkekokeiluja, jatkuva ahdistuneisuus, mitään ei saa aikaiseksi, apatia. Työssä pahoja muistikatkoja, kokopäivätyötä en ole koskaan jaksanut. Vapaapäivänä pukeminen kestää 3 tuntia ja siivoaminen 3-4 päivää. Muistiaukot jatkuvia, unohtaa mitä piti tehdä.Tavarat hukassa koko ajan. Törmäilyä, mustelmia, kaatumisesta vielä lisäksi päänvamma, joka aiheutti kuullunymmärtämishäiriön. Concerta paransi myös näköäni, nyt näen yksityiskohtia paremmin ja kolmiulotteisemmin, joten ehkä ei enää äyskitä törmäilystä ihmisiä päin. Yritetään jaksaa, lääkkeet toimii, ihanaa että on tällaisia palstoja.

      • KAikkeaonkoettu

        Hei tsemppiä sinulle. Olipa koskettava tarina! Pystyn samaistumaan oireisiisi ja siihen, miltä tuntuu kun lääkkeen avulla "pää selviää" ja tajuaa miten kamalasti on joutunutkaan taistelemaan. Sinulla on ilmeisesti vaikea tuo häiriö, ja siksi oireiden helpottuminenkin noin dramaatinen. Itselläni lievempää, ja olen hieman nuorempi, mutta silti aivan kamalaa tuskaa ollut. Lääkkeiden kanssa pysyn hereillä ja saan toisinaan tehtyä töitä ihan jouhevastikin. Ei kauheasti muuhun ole auttaneet enää, mutta kiitän luojaani joka päivä siitä, että ymmräsin itse mistä kaikessa oireilussani on kyse, ja hain ja sain apua. Kunpa rahat riittäisivät jatkossakin lääkkeisiin!!!! Kaikkea hyvää jatkoon sinulle, ja muista kuunnella intuitiotasi. Se taitaa olla meidän AD/HD:n lahja, jos osaamme sitä hyödyntää :).


    • Levotonta_edelleen

      Minä sain vasta aikuisena diagnoosin, senkin kovan taistelun jälkeen kun olin ensin ITSE vihdoin ymmärtänyt mistä oli kysymys ja saanut sen myös vaivalla todistettua lääkäreille.

      Onnistuin kuitenkin pärjäämään esim. kouluissa ja sosiaalisessa elämässä. Olen melko "lievä" tapaus ja lahjakas taiteellisessa osaamisessa. Lukeminen on periaatteessa kuvien katselua (opimme sanat niiden luoman muodon perusteella), siksi en kärsinyt lukivaikeuksista. Matemaattinen osaaminen taas on iso ongelma, siihen ei auta edes hirveä opetteleminen. Jos ei pysty sisäistämään asiaa niin ulkoa opettelu ei sitä korvaa. Eli opin kyllä vaikkapa matemaattisen kaavan ulkoa, mutta en osaa soveltaa sitä millään tavalla. Se on turhauttavaa, mutta nykyään olen jo hyväksynyt sen tosiasian että en voi osata kaikkea ;)

      Jos lapsellanne tai muulla lähisukulaisellasi on adhd tai epäilet sitä, niin pitää muistaa että se kulkee suvussa. Isälläni on varmasti se ja monella muullakin hänen sukulaisellaan, mutta heidän ikäluokassa koko sana on tuntematon. Kun itse sain diagnoosin niin se selvitti monta kipeääkin asiaa perhesuhteissani. Jos diagnosointi on heille jo liian myöhäistä niin ainakin sinulle se voi tuoda jotain lohtua ja ymmärrystä.

      Iso ongelma meille adhd-ihmisille on, että tämä ei vaikuta älykkyyteemme. Olemme erilaisia, mutta niin oudolla tavalla että sitä on joskus hankalaa muiden tai edes meidän itse käsittää. Tieto tuo tuskaa mutta se myös tuo helpotusta kun ymmärtää mistä on kysymys. Lääkkeet myös auttavat paljon. Ikävä kyllä niiden testaaminen oli aikaisemminkin vaikeaa, ja nyt Kelan pelleilyn jälkeen jokseenkin mahdotonta.

      Oma neuvoni kaikille on, ottakaa selvää tästä neurologisesta ongelmasta (limbisen aivojärjestelmän toiminnan poikkeavuus, eli vaikuttaa mm. tunnereaktioihin). Tätä on ollut olemassa ainakin vuosisatoja, ellei vuosituhansia, joten älkää turhaan kuvitelko olevanne yksin tämän asian kanssa. Jopa suomessa meitä on satoja tuhansia!

      Pyrkikää etsimään vertaistukea ja kaikkea muuta mahdollista apua, kyseessä on teidän elämänlaatunne (tai/ja läheisienne) ja ei ole mitään syytä hävetä sitä. Voitte käyttää sitä jossain tapauksissa jopa eduksenne, olemmehan luovia ja aikaansaavia ihmisiä. Voi olla jopa ongelmallista saada muut vakuuttuneeksi mistä on kysymys vaikka diagnoosi olisi annettu, mutta unohtakaa muiden mielipiteet. Tämä ei parane joten opetelkaa elämään sen kanssa mahdollisimman hyvin. Tsemppiä kaikille addeille :)

    • 16

      Moikka! Kävin terveyskeskuslääkärin luona pyytämässä lähetettä AD/HD tutkimuksiin. Lääkäri määräsi labrakokeita ja sanoi, että minun pitäisi varata aika psykiatriselta sairaanhoitajalta. Lääkäri sanoi, ettei tiedä mitään kyseisestä sairaudesta ja sanoi että oireeni johtuvat kuormittavasta elämäntilanteesta. Ilmeisesti minulla on ollut kuormittava elämäntilanne lapsuudesta lähtien ;) Haluaisin hyvän neuvon: Mistä saan lähetteen tutkimuksiin?

    • Marko Tapani

      Suosittelen yksityisia neurologisia klinikoita - ajan saa nopeasti, laakarit asiantuntevia ja usein huomattavasti kunnallista yhteistyokykyisempia. Maksaahan se lysti aika paljonkin, samoin adhd-laakitys, mutta apu voi muuttaa elamanlaatuasi huomattavastikin parempaan suuntaan.

    • eras 1

      Tuolla netissä on loistava muistaakseni focus ohjelma mihin pääsee kirjautumaan. Se on ihan suomeksi. Sieltä tulee tehtäviä ja faktaa vuoden ajan sähköpostiin. Olen sitä tässä vajaan vuoden seuraillu ja on tosi hyvä.
      http://www.janssen.fi/bgdisplay.jhtml?itemname=adhd_life&product=adhd
      tuolta löytyy täysin ilmanen.
      oikeestaan tuollaki sanotaan että kannattaa syödä lääkettä, eli tilasinkin vihdoin ajan neurologille joka on parin viikon päästä. Oon kärsiny adhd:stä koko ikäni en ole sitä vaan tiennyt, ja nykyään se on enemmän ehkä add, vähemmän sitä ylivilkkautta ku pienenä. No mutta kaikki koulut on jääneet kesken ym. eli toivon saavani tuota lääketttä et näkis miten se auttais.

    • ADHD SARI&JANNE

      hei outolintu mulla todettiin adhd noin 4vuotta sitten,ja pitää sanoa että ilman sitä ¨lääkettä en varmaan olisi tässä.lääke on auttanut minua monista vaikesta tilanteista läpi ja pankki asiat ,kaupassakäynnit jne......lääkkeenä menee 36mg conceertta.mutta olen miettinyt että olisikohan concerttaa parempaa lääkettä?
      sitten menee rauhoittavia 2mg rivatrillejä ja yöksi menee dormicum.ja pahoihin särkyihin tramal 100 mg.täytyy myöntää että kyllä minä olen rauhoittun lääkäreiden ansiosta.mutta toivon kaikille niille jotka ovat saaneet adhd diagnoosin .lykkyä tykö
      ja toivoisin että saataisiin paremmat lääkkeet,että jaksetaan eds numikkoa ajaa. jos mieles on jotai nii oata yhteytä [email protected]

    • addäiti?

      Päässä menee nopeasti? Onko kenelläkään sellaisia muistoja lapsuudesta, että yhtäikkiä kaikki asiat menevät päässä kuin nopeutetussa filmissä? Muistan lapsuudestani useasti sellaisen tunteen, mutta en puhunut siitä vanhemmilleni mitään. Oire hävisi yläasteikäiseksi tultuani. Olin jo unohtanut koko asian kunnes poikani sanoi pienenä, että miksi kaikki menee niin nopeasti päässä? Poika on ollut persoonallinen pienestä pitäen ja nyt epäilen, että hänellä on ADD, koska elämä on kaaosta ja elämänhallinta ihan hukassa. Talousasiat sekaisin ja jotkut asiat koukuttavat häntä esim ½-1 vuodeksi (esim pelit-netticasino), sitten asia unohtuu ja tulee joku muu tilalle. Itsellä lieviä samankaltaisia oireita, mutta pärjään hyvin asioiden kanssa eli on melko lievästä opgelmasta kyse. Pojalla tilanne pahempi..

    • Hankalaa on.

      Kävin just työterveydessä ehdottamassa että saisin lähetteen tutkimuksiin. Epäilen että mulla vois olla jotain tarkaavaisuus-impulsiivisuusongelmaa. Lääkäri kysyi miten olen pärjännyt koulussa. Olen pärjännyt siellä ihan hyvin.

      Sitten en osannutkaan enää sanoa mitään. Mulla oli jopa lappu taskussa, mihin olin kirjottanut oireitani, mutta EN MUISTANUT ottaa sitä esille. Ihmettelen syvästi, miten jotkut pahasti keskittymishäiriöiset voi ikinä saada itelleen diagnoosia, kun näköjään lääkärille pitäisi pystyä jäsennellysti kuvailemaan erilaisia oireitaan ennenkuin pääsee edes psykologille hakemaan lähetettä tutkimuksiin. Multa ei ainakaan mikään jäsentely onnistu. On jo iso voitto, että saan lääkäriajan varattua ja muistan mennä sinne. Vielä siellä kysytään työpaikan henkilöstökorttia, ja sitähän mulla ei tietenkkän ikinä ole mukana.

      No, en siis esim. muistanut sanoa, että hukaan ja unohtelen kaikkea koko ajan. Seuraavaksi sieltä pitäisi jonkun soittaa mulle. Hermostuttaa, kun en todellakaan taatusti saa puhelimessa ainakaan lueteltua mitään hienoa oirelistaa.

      • Hankalaa on.

        Jatkan vielä tähän, että siis lääkäri totesi, että hän ei voi kirjoittaa mulle mitään lääkettä. En todellakaan ollut mitään lääkettä hakemassakaan, vaan lähinnä helpottavan tiedon, etten olekaan ihan vaan laiska paska, vaan tälle kaikelle voisi olla NIMI. Siis mielialanvaihteluille ja epäjärjestelmällisyydelle ja työpaikkojen vaihtumiselle jne.jne. Olisi varmaan pitänyt valehdelle että koulussa meni huonosti. Käsittääkseni add ei ole sama asia kuin huono koulumenestys. No antaa olla sitten. Olen vain ilkeyttäni tällainen sitten vissiin niin.


    • Mulla kanssa on epäily addn suuntaan just hajamielisyyden takia. virallisesti olen ahdistunut, mutta nyt tuo add ja neurologinen tutkimus on taas noussut tapetille. antaisin mitä vain, jos olisin tavallinen työssä käyvä äiti ihminen, joka pitää kodistaan huolen, ankä huulipuöreänä toljottava sinkkuluuseri, joka tekee materiaalia kaaosteorian tutkijoille, kuin kone! Ei mun iässä dementiaakaan ole, koska olen 39 v...

      • Add:ko

        Olen helvetin hajamielinen. Tavarat hukkuu ym. Diagnoosii ei ole. Käykö teille niin että autoa ajellessa ajatte useasti risteyksestä ohi vaikka hetki sitten ajattelitte että tuosta pitää kääntyä?


    • pekkakivi1

      No en nyt ihan tun kuvauksen perusteella ottaisi kantaa mahdolliseen add diagnoosiin, kertoilepa enemmän. Kyllä käy autolla ajaessa kuvaamallasi tavalla, mutta varmasti myös ilman add diagnoosia.

    • Confused1

      Olen 24-vuotias ja epäilen vahvasti, että mulla on diagnosoimaton ADD.. Oon melkein 10 vuotta miettinyt että mikä vittu mua vaivaa kun mistään ei tule mitään. Tätäkin kirjoitan nyt kalja kädessä, on ollut huumeongelmaa, oon kuunellut koko ikäni etten ole tyhmä vaan laiska. Masentaa ja ahdistaa. Psykiatrin vastaanotolla olen käynyt koska oon luullut että mulla on sosiaalinen fobia. Nyt oon alkanut ymmärtämään, että ehkä tää ADD voi olla "pohja", jolle kaikki nää ongelmat on kasaantunut päälle. En koe että mulla ois keskittymisvaikeuksia asioissa jotka kiinnostavat, oon vetänyt 10 kokeista kunnes menin lukioon. Lukiossa kaatu kaikki niskaan ja aloin käyttämään huumeita. Amfetamiinia, pilveä, lääkkeitä, kaikki mitä käteen vain osui. Lukion pääsin läpi ja kirjoituksista tuli ihan hyvät arvosanat (L, M, M, B, C), vaikkakin siinä muutama extra vuosi menikin.. Varmaan myös nuo huumekokeilut ovat oleellisessa osassa tämän pöivän ahdistukseen ja masennukseen. Koen itseni alisuoriutujaksi vaikka olen vastoin kaikkia odotuksia päässyt tänne asti. Muut päihteet ovat jääneet, kuningas alkoholi maistuu.. Tuntuu, että ajatukset menee ja tulee enkä saa mistään kiinni. Ainoa asia joka mietityttää on se, etten itse koe kyvyttömyyttä keskittyä. Pystyn keskittymään ja jäsentämään ajatuksiani jos haluan. Jään koukkuun miltein kaikkeen mitä teem, oli se sitten videopeli, päihde tai liikunta. En osaa olla paikallanj, ahdistaa jos tulee tylsää. Mutta kun pystyn keskittymään jos haluan . Tekstistä saa varmaan kuvan että olen alkoholisti ja ex-narkkari, mutta harvemmin sellaisten ihmisten penkki-maastaveto-kyykky tulos on yli 600kg. Juon ahdistukseeni. Käytin huumeita ahdistukseeni. Liikun ahdistukseeni. Teen mitä vain, ettei tarvitse olla paikallaan ja miettiä, koska en saa ajatuksia pysähtymään tai mistään konkreettisesti kiinni. Elämä ei ole tuntunut tasaiselta pitkään aikaan, joko se on ylös tai alas. Kun luin ADD oireet, kaikki tuntui loksahtavan paikalleen paitsi se että PYSTYN keskittymään JOS haluan. En ole koskaan ollut ylivilkas ja kokenut aina suurta eroa ADHD:ta sairaistaviin, sillä olen melko rauhallinen. Paitsi pään sisässä. Kuulostaako tutulta vai koitanko etsiä jotain muuta diagnoosia itselleni? Tyttöystäväni on varma että sairastan ADD:tä, koska saatan siirtää tarkkaavaisuuteni kesken keskustelun esimerksiksi uutisiin ja olla kuuntelematta sanaakaan mitä hän sanoo, vaikka haluaisin kuunnella.

      • henkka hämy olento

        kiitosviestistäsi, toi olis voinu olla muuten mun kirjottama, paitsi että oon 30 ja kesken jäi lukion sijaan amis....pitäs varmaan alkaa kanssa katteleen aikaa neurologille pikkuhiljaa...


      • Hei!

        Olen 32v kohtuullisen hyvin menestynyt mies, joka on epäillyt sairastavansa ADHD:tä noin 10v ajan kun asia alkoi nousta enemmän esille. 10v sitten kun otin asian esille lääkäkärin kanssa minut tyrmättiin heti perusteluina se, että olin pärjännyt liian hyvin. (Lukio käytynä, vuosi armeijassa alikersanttina ja sillä hetkellä opiskelin ammattikorkeakoulussa)

        Aikajana asian suhteen on tainnut mennä niin, että kun olin lapsi koko sairautta ei edes tunnettu sen jälkeen noin 10v sitten sairautta pidettiin pelkästään alisuoriutujien ja ns. älyllisesti tyhmien ihmisten sairautena. olen yrittänyt tutkituttaa asiaa myös tämän jälkeen, mutta en löytänyt lääkäriä kuka olisi ollut tarpeeksi kiinnostunut tutkimaan asiaa / ottamaan minua vakavasti. Minut leimattiin aina masentuneeksi. Kokeilinkin useampaa eri masennuslääkettä (melkein kaikkia mahdollisia) ja ne pistivät pääni vaan enemmän sekaisin niin kokeilut loppuivat lyhyeen. Enää en koskaan sekaannu mihinkään SSRi tai SNRI lääkkeisiiin, koska en usko että ne toimivat ainakaan minulla.

        Olin varma omasta ADHD:stäni, koska sain satunnaisesti kavereilta Concertaa kokeiluun ja se vaikutti minuun välittömästi ja rauhoitti oireitani.

        Asia nousi taas uudelleen esille pari kuukautta sitten kun parisuhdeongelmat, riidat sukulaisten ja kavereiden kanssa ja työstressi nostivat ADHD oireeni todella pahoiksi. Päätin lähteä hakemaan apua yksityiseltä puolelta vaikka tiesin sen tulevan kalliiksi, mutta jotain oli tehtävä.

        Myös eri lehtiartikkelit menestyneistä aikuisista joilla oli todettu ADHD sai minut vakuuttumaan, että kyseessä ei ole pelkästään tyhmien ihmisten sairaudesta.

        Löysi viimein hyvän asiaan perehtyneen lpsykiatrin yksityiseltä puolelta, joka oli oikeasti halukas kuuntelemaan minua ja olimme heti ensimetreiltä lähtien samalla aaltopituudella. Hän osasi vastata jo lauseisiini ennenkuin olin edes ehtinyt sanoa niitä loppuun. Esim en ole masentunut vaan... Lääkäri sanoi ADHD oireet ahdistavat ja tuottavat ongelmia. Juuri tätä olin hänelle sanomassa.

        Ensimmäisellä käynnillä hän pyysi nämä dokumentit allekirjoitettuna: Äidin kertomus minun lapsuusvuosista (asiaa tuli 5 sivun verran), Avopuolison kertomus minusta viimeisimmän kuuden vuoden ajalta. Asiaa tuli myös 4 sivun verran ja sitten oma kertomus elämäni eri vaiheista lapsuudesta nykypäivään, Tein kattavan raportin elämäni eri vaiheista (6 sivua asiaa) ja toimitin lopuksi nämä dokumentit lääkärille.

        Tämän jälkeen lääkäri soitti minulle ja sanoi, että antamani dokumentit olivat riittävän vakuuttavia jatkotutkimuksiiin, joten sovimme, että täytämme yhdessä Diva 2.0 testin ja jos se antaa riittävästi tukea diagnoosille voimme aloittaa Concerta kokeilun. Keroin lääkärille rehellisesti, että olen kokeillut kyseistä lääkettä ja koin sen toimivan hyvin ja sain tehtyä paljon rästissä olleita töitä mikä helpotti ahdistusta ja stressiä työasioiden suhteen.

        Kävin ensimmäisellä käynnillä eilen ja täytimme testistä noin puolet, jonka jälkeen lääkäri kirjoitti minulle reseptin alkuun 18mg vahvuiselle Concertalle. Seuraava käynti on maanantaina milloin saan hyvin todennäköisesti virallisen diagnoosin kun testi on täytetyy loppuun ja lääkäri lupasi, että voimme kokeilla isompaa annostusta (36mg) mikäli koen saavani edes vähän hyötyä 18mg lääkkeestä.

        Olen hyvin toiveikas asian suhteen, koska jo 18mg annostus tuntui auttavan jonkun verran, mutta tänään otetuani niitå kaksi jolloin annos oli 36mg huomasin lääkkeen vaikuttavan entistä paremmin.

        Odotan toivekkkaana virallista diagnoosia, että saan vahvistuksen lähes 10v minua epäilyttäneeseen sairauteen / mahdolliseeen ADHD oireyhtymään

        Annan mielelläni lisää tietoa ja vertaistukea jos se kiinnostaa jotakuta ja haluan auttaa mielelläni muita ketkä epäilevät sairastavansa ADHD:tä

        Uskon, että minun kohdallani asian ratkaisi läheisteni antamat vakuuttavat lausunnot käytöksestäni.

        Koko tutkimus on tullut maksamaan minulle:

        Ensimmäinen käynti yksi tunti 200e
        Toinen käynti 200e
        Kolmas tuleva käynti 200e

        600e on paljon rahaa, mutta jos saan sillä lääkityksen ja häiriökäyttäytymiseni ja elämäni parempaan suuntaan koen sen olevan tuon summan arvoista.

        Minuun voi olla yhteydessä sähköpostitse: [email protected] ja jos juttuseura ja vertaistuki kiinnostaa voin keskustella asiasta myös whatsapissa.


    • klake69

      Moikka kaikille ,
      Minä kohta 50 v mies ja vaimo kerran totesi että josko sulla adhd.
      Tähän asti mennyt ilman diagnoosia mutta nyt pysähdyin miettimään.
      Kaikki testit jota teen netissä niin tulee liki täydet pisteet.
      Ja muutkin oireet täsmää, kaikki tuli ilmi kun jouduin työttömäksi ja tuli liikaa aikaa.
      luulen että mulla ADD ilman H:ta.
      Ajattelin aina työelämässä että miksi kaikki ovat niin hitaita.
      Ja painoin vaan menemään.
      Totuus tuli ilmi kun oli väliaikaisessa työpaikassa ja puuhasin omasta mielestäni normivauhtia,,,ja kas 2 kk hommat oli tehtynä 3:ssa viikossa.
      Arvatkaapas tykkäsikö vakikaverit firmassa jotka teki hommaa ennen.
      Enkä edes pitänyt kiirettä :-)
      Noh...taas raha asiat päin sitä....kolmatta kertaa elämässä.
      kaippa diagnoosi on haettava.....
      ei tämä mulle ole rasite....vaan kaikille muille :-)

    • pääpyörii

      Onko kenelläkään ollut ahdistusta/masentelua, joka johtuu juurikin add/hd? Sitten kun olette aloittaneet lääkityksen, niin onko lääke tuonut apuja oireisiin.

      Itsellä selvitetty reipas vuosi, että onko minula add/hd vai ei. Mt-toimiston tulokset on positiiviset, mutta millää eivät halua määrätä edes kokeeksi addi päille tarkoitettuja lääkkeitä. Kommentoivat vaan että sinulla on masennus, joka aiheuttaa add/hd oireet ja siltä pohjalta ssri lääkitystä. Olen syönyt elämäni aikana yleisimmät ssri lääkeet, mutta niistä ei ole apua. Toki hiljenen ja vaivun hiljaisen koomaan. Minusta ne tuhoaa minua.

      Olen itse ajatellut, että minun on vaikea pitää mielenkiintoa ja keskittymistä yllä työelämässä, joten väsyn siitä, joka johtaa ahdistuksen kasvuun, yöunet menee, ja masennun, eli oravanpyörä on valmis. Minulla vaihtuu puoliso liian usein, en pysty sitoutumaan vakkari työhön kun tylsistyn, en halua aloittaa mitään uutta kun kumminkin se mielenkiinto katoaa, itsetunto nollissa, lukeminen ja kirjoittaminen vaikeaa..... elämäähän tämä on, mutta kait se pitä yksityiselle lähteä, jos tähän ei mitää apua saa kunnalliselta puolelta.

      Oulussa joku yksityinenfirma ois ottanut reilu 2000€ selvittelyistä. Mielestäni karu hinta vai?

      • Taisteluloppusuoralla

        Hei!

        Älä luovuta nimimerkki pääpyörii. Itsekin taistelin asian kanssa lähes 10v. Oma tarinani löytyy tuosta ylempää. Minutkin leimattu aina aiemmin masentuneeksi.

        Kyseisen lääkärikeskuksen missä kävin psykologit eivät suostuneet täyttämään Diva 2.0 testiä kun kysyin ensin heiltä kun heidän taksa olisi ollut "vain" 80e/h niin vaan sanoivat, että minun pitää mennä vähintään 1000e maksaviin neurologisiin tutkimuksiin niin lääkäri jolla kävin lupasi tehdä testin kanssani. Toki hänen taksa oli 200e tunti, mutta homma tuntui hoituvan ja sain kunnon reseptit myös haluamiini unilääkkeisiin jo ensimmäisellä käynnillä.

        Lääkäreissä on isoja eroja mutta sanoisin, että yksityisellä puolella on varmasti paremmin "palvelualtiimpia" lääkäreitä, jotka ovat oikeasti halukkaita tutkimaan sinua kun taas julkisella puolella on kaikki leipiintyneet lääkärit jotka eivät määrää mitään, koska saavat pitää "suojatyöpaikkansa" joka tapauksessa kun taas yksityisellä puolella sana kiirii hyvistä lääkäreistä nopeasti jolloin he saavat enemmän asiakkaita, Minä kävin yksityisellä missä jokainen lääkäri pitää ns. omaa vastaanottoaan ja heidän tienistit riippuu täysin siitä miten paljon heillä käy asiakkaita.

        Minulla on muutenkin todella huonoja kokemuksia julkisen puolen lääkäreistä verrattuna yksityiseen puoleen missä myös oma työterveyteni on. Sieltä löysin myös oman luottolääkärin, mutta hän ei voinut yleislääkärinä ottaa kantaa mahdolliseen ADHD epäilyyni vaikka sanoíkin, että oireet viittaavat vahvasti siihen. Hän kehottikin minua menemään psykiatrin vastaanotolle.

        En ole ehtinyt syödä lääkkeitä vielä montaa päivää kun ensimmäiset sain testiin perjantaina, mutta vaikutus on aika selkeä ja olo helpottunut kun pitkään vaivannut asia tuntuu viimeinkin ratkeavan ja sitä kautta saan elämässä vaikeuksia aiheuttaneet osa-alueet toivonmukaan pikkuhiljaa hallintaan.

        Jos kaipaat tukea, apua tai lisätietoa ota yhteyttä: [email protected]

        Toki minun lääkäri on pääkaupunkiseudulla, mutta suosittelen silti yksityisiä lääkäreitä vaikka kalliiksi se tuleekin niin uskon sen olevan omalla kohdallani jokaisen euron arvoista.


    • eivätsovellukasvattajak

      Adhd vanhempien kannattaisi yrittää panostaa lastensa kasvattamiseen . Tai harkita jättää lapset koknaan tekemättä.Taitaa ne voimavarat mennä omaan jaksamiseen, ja itse aiheutetusta kaaoksesta selviämiseen.

      Tuttava piirissäni on adhd äiti, jonka käytös todella erikoista.Mitään johdonmukaisuutta tai järjestystä ei ole missään.
      Lapset kärsivät.Ellei heillä ole synnynäinen adhd, he sivät siltikään tule täysipäisinä selviytymään normaalielämään siinä kaaoksessa mikä perheessä äidin ansiosta jatkuvasti on.

      • Älätuleloukkaamaan

        Adhd/add eivät ole itse aiheutettuja.
        Sinä luuloillasi vain lisäät tämän äidin ja perheen kuormitusta. Pysy kaukana, olethan vain joku viisastelija "tuttava"piiristä.
        Niin, mistäpä älysitkin lopussa kirjoittaa synnynnäisestä ad/hd: sta?
        Pelkkää kiusaamista oli koko viestisi. Ei ole epäilystäkään mikä itseäsi vaivaa.
        Vain sulla on lupa ihmisarvoon ja toisten alentamiseen?


      • levottomuusperityy

        Olen näitä hörheltäjiä nähnyt ihan tarpeeksi.Suurin osa adhd-diagnooseista on itse aiheutettua, tai varhaislapsuuden perheessä saatua.
        Toki esim. hapen puute synnytyksen pitkittyessä voi aiheuttaa adhd.n kaltaisen aivovaurion, mutta tälläinenkin lapsi kasvaa melko normaaliksi, mikäli kasvu ympäristö on suotuisa.


      • adhd-aikuinen
        levottomuusperityy kirjoitti:

        Olen näitä hörheltäjiä nähnyt ihan tarpeeksi.Suurin osa adhd-diagnooseista on itse aiheutettua, tai varhaislapsuuden perheessä saatua.
        Toki esim. hapen puute synnytyksen pitkittyessä voi aiheuttaa adhd.n kaltaisen aivovaurion, mutta tälläinenkin lapsi kasvaa melko normaaliksi, mikäli kasvu ympäristö on suotuisa.

        Voisitko täsmentää, miten ihminen aiheuttaa itse itselleen ADHD:n, olisin kiinnostunut vastauksesta. Minulla on kyseinen diagnoosi, sain sen n. 55-vuotiaana, sillä selittyi elinikäinen ahdistus, johon pitkätkään terapiat eivät olleet tehonneet ja sillä selittyivät koulu- ja opiskeluvaikeudet.

        Työelämässä pärjään erittäin hyvin.

        Mutta todellakin: miten olen itse aiheuttanut itselleni sen ADHD:n? Muutkin viisaat voivat vastata!


    • paljonopittavaasulla

      Käyttämällä runsaasti huumeita, alkoholia ym aineita .Eikös tuo ole päivänselvää että niillä saa koppansa loppuiäkseen sekaisin,,...)))
      Myös eril. mieliala lääkkeet yhdessä alkoholin kanssa aiheúttavat pysyviä, adhdn kaltaisia hösellyshäiriöitä..---Tässä sulle tietoiskua , muutamia itse aiheutettuja syitä mainitakseni, toki useampiakin löytyy---::)))

      • adhd-aikuinen

        No tottakai noilla aineilla saa muutettua itsensä hörhöksi, mutta ei sitä tietämäni mukaan ADHD:ksi kutsuta.

        Se on ihan vain sekoilua ja sekopäisyyttä.


    • helpottunut

      Olen 55-vuotias nainen ja minulla aloitettiin adhd lääkekokeilu kuukausi sitten. Virallista diagnoosia ei vielä ole mut varmaan sen saan. Yksityisesti kävin neuropsykologiset testit ja niissä todettiin runsaasti adhd-kriteeristön täyttämiä oireita.

      • kehtaakinkehua

        No myöhäämpä on jäänyt sullakin diagnoosi......)))Mites vasta mummoiässä tulit aatelleeks että höselleykses johtuukin adhd.sta , vai masennustako syytät -----


      • adhd-aikuinen
        kehtaakinkehua kirjoitti:

        No myöhäämpä on jäänyt sullakin diagnoosi......)))Mites vasta mummoiässä tulit aatelleeks että höselleykses johtuukin adhd.sta , vai masennustako syytät -----

        Aika ihmeellinen kommentti. Myös minulla todettiin adhd n. 55-vuotiaana. Siitä on kohta 10 vuotta ja olen edelleen työelämässä enkä ole kenenkään mummo. Eikä minulla ole masennusdiagnoosia.

        Adhd:n toteaminen helpottaa ymmärtämään, miksi nuorena oppiminen oli vaikeaa. Siis teoteerristen asioiden oppiminen. Työelämäsäs olen pärjännyt hyvin ja pärjään edelleen.

        En käytä adhd-lääkkeitä.


    • 2017n

      Olen 35 vuotias nainen ja epäilen vahvasti minulla olevan add. Kuvaukset sopii minuun nii kuin kuvaus olisi suoraan minusta. Testissä tuli 111p

      Olisiko Oulusta tiedossa kellään hyvää osaavaa lääkäriä jolle mennä selvittelee asiaa. Pelottaa/ahistaa ajatus että nauretaan pihalle.

    • eräänaddnäiti

      Lapsellani todettiin add v. 2002, oli tuolloin 12-vuotias.
      Mitään lääkityksiä ei tarvittu, oli kuitenkin hyvä saada tuo diagnoosi. rauhalliset kotiolot turvasivat opiskelujen sujumisen. Myös poikkeuksellista lahjakkuutta todettiin samaisissa neuropsykologin testeissä, jotka tehtiin koululääkärin lähetteellä yliopistosairaalassa. mm. kielelline erityislahjakkuuus, ja myöhemmin kirjoittikin ällät mm. englannista ja äidinkielestä.

      Missään vaiheessa ei mitään lääkitystä edes ehdotettu.
      Hänellä liittyi oireisiin myös motorinen kömpelyys, keskittymisvaikeudet ja jokin vielä mitä en enää edes muista. Pärjännyt hyvin elämässään. Valmistunut maisteriksi yliopistosta.

      Joten ei ole merkitystä sillä onko saanut diagnoosin nuorena ei ole juurikaan merkitystä. Mitään terapiaa tai lääkitystä ei todellakaan määrätty, eikä tarvittukaan. Totta oli hyvä toimittaa nuo todistukset ja lausunnot koululle. Ehkä lisäsi opettajien ymmärrystä koheltavaa oppilasta kohtaan. Oli myös opettajan toimesta haukuttu tyhmäksi ja ettei edes yläasteesta tulisi selviämään!! Jotta sekin on tullut nyt nähtyä, etteipä opet tienneet mitään ! Väärin meni ennustelut.
      Nyt on korkemmassa virassa kuin nuokin ala-asteen opettajat!!

      Diagnoosin myötä alkoi myös itse kiinnittää huomiota omaan käyttäytymiseensä. Ylä-asteelta lähtien ei enää mitään valituksia koululta tullut.

    • Addstakärsiväkö

      Itse olen 19-vuotias tyttö ja olen aina tiennyt, että minussa on jokin "pielessä". Ensin tuttavani epäilivät minulla olevan asperger, mutta ADD:n piirteitä tutkiessani tunnistin miltei jokaisen niistä omakseni. Tästä on jo useampi vuosi ja olen siitä lähtien halunnut tietää, onko minulla ADD vai ei.

      Perus arkielämä on minulle äärimmäisen vaikeaa. Siivoaminen kestää useita päiviä, koska keskittymiseni herpaantuu ja alan tehdä jotain ihan muuta esimerkiksi kesken tavaroiden järjestelemisen. Istun vain koneella ja syön roskaruokaa. Koulunkäyntini on myös kärsinyt tästä hyvin paljon. Olen jättänyt koulun kolme kertaa kesken, sillä mielenkiintoni lopahtaa hyvin nopeasti. Ala- ja yläasteella olin todella huono koulussa. Myöhästelin, unohdin tehdä läksyjä, en pystynyt keskittymään tunneilla. En pysty lukemaan kirjoja kunnolla, sillä unohdan, mitä olen lukenut ja joudun lukemaan joitakin lauseita jopa 5-10 kertaa sisäistääkseni, mitä olen lukenut.

      Asiaa ei helpota se, että kärsin myöskin masennuksesta. Olen kärsinyt siitä jo kuutisen vuotta. Syön masennuslääkkeitä (duloksetiini), jotka mielestäni ovat alkaneet auttaa ainakin vähän. Yritän tällä hetkellä myös saada aikaa jollekulle, joka voisi kertoa, onko minulla ADD:tä vai ei. On se sitten lääkäri tai neurologi tai neuropsykologi tai ihan kuka tahansa. Tahdon selvyyttä ja helpotusta asiaan, ennen kuin romahdan entisestäni.

      • fgasdngioasnio

        Kuullostaa kovin tutulta,paitsi masennuksesta en ole kärsinyt. Olen käynyt jo yhdet adhd testit,en saanut vielä diagnoosia koska add oireet ovat kuulemma vähäisiä,testit teki psykologi joka ei ole oikea ihminen tekemään noita päätöksiä,oikea on neuropsykiatri. Nyt olen menossa yksityiselle neuropsykiatrille,koska oireet haittaavat elämääni. Epäilen itselläni olevan juuri tuo add,olen myös melko herkkä introvertti joka tuo kyllä omat mausteensa tähän pääkoppaan.

        http://karkia.me/adhd/#testi

        Yllä on suuntaa antava testi. Varaa aika omalääkäriltä ja pyydä lähetettä neuropsykiatrille. Testi kannattaa tulostaa ja ottaa mukaan tueksi. Toivottavasti saat asiat järjestykseen :)


    • Kyllästynyt89

      Olen 28-vuotias nainen ja olen jo todella pitkään epäillyt minulla olevan ADD. Lukuisat testit on tullut tehtyä ja kaikista saanut korkeat pisteet, lisäksi niin moni oireista täsmää minuun. Eniten minulla on ollut ja on edelleen vaikeuksia keskittymisen kanssa. Tämän takia nykyiset amk-opinnot ovat takkuilleet alusta alkaen, nyt loppusuoralla melkein mutta kauhean työn takana. Piti jo valmistua muutama vuosi sitten mutta sairastuin masennukseen, mikä on hidastanut valmistumista entisestään.

      Olen jo muutamalla lääkärillä käynyt (sekä kunnallisella että yksityisellä työterveyslääkärillä), kaikki ovat tyrmänneet mahdollisuuden ADD:hen. Syy siihen on se etten ollut lapsuudessani ADHD. En ainakaan muista olleeni ylivilkas, peruskoulussa sain hyviä numeroita. Mutta lukiossa alkoi alamäki, enkä edes silloin käyttänyt alkoholia vielä. Abikirjoitukset sain jotenkin läpi, ei millään hyvillä arvosanoilla mutta olin iloinen että sain edes sen lakin.

      Olen pitkään ollut alisuoriutuja, muutama vuosi sitten kävin ulkomailla baarikoulun johon oikeasti luin monta tuntia koska se aihe mua kiinnosti. Silti sain huonot arvosanat, mikä oli kova kolaus. Nykyisessä työpaikassani koen monesti että olen huonompi kuin muut, vaikka aloitimme kaikki samaan aikaan (hotellimme avattiin yli vuosi sitten). En vaan opi asioita yhtä nopeasti enkä myöskään muista niitä. Monesti minulle on vittuiltu että luenko edes duunin sähköpostia vaikka luen about kaiken sieltä.

      Olen kielellisesti tosi lahjakas, lisäksi pienenä olin hyvä piirtämään ja minulla on myös hyvä rytmitaju. Olen myös hyvä näyttelemään ja imitoimaan. Matemaattisesti olen taas mitä surkein, ollut koko elämäni. Menen ihan sekaisin jos pitää alkaa vaativampia juttua miettimään loogisesti. Siksi monesti tuntuu että olen tyhmä, mikä pistää mielen matalaksi.

      Kysymys kuuluu, voiko ihmisellä puhjeta AD(H)D vasta myöhemmällä iällä? Koska olen vahvasti sitä mieltä että aivoni eivät toimi niin kuin ”normaalilla” ihmisellä. Masennuslääkettä olen syönyt 1,5v mikä on sinällään auttanut joo, mutta silti kärsin samoista ongelmista koulussa ja töissä.

      • FullAdd

        ADD/ADHD ovat synnynnäisiä sairauksia, eli oireet huomataan ennen kouluikää. Minulla on vaikea ADD ja olen syntymästä asti ollut jatkuvasti pysäkillä. Ennen kouluikää oireet näkyivät esimerkiksi niin, että lelut ja vaatteet olivat hukassa ja en muistanut mitään juuri mistään mitä tein. Saatoin tavallisesti myös tuijottaa äidin mukaan tunnin seinää 4-vuotiaana. Kotiaskareet olivat hämmentävää sekoilua, esim. lautanen kädessä liike saattoi seisahtua ja alkoi puolen tunnin tuijottelu johonkin kauas. Itse en edes huomannut tapahtunutta.


      • FullAdd

        Ja oireet jatkuivat tosaan aikuisikään asti, jolloin asiaan perehtynyt lääkäri huomasi alkaa asiaa tonkimaan. Neuropsykologin tutkimuksissa todettiin työmuistin ja tarkkaavuuden häiriintyvän poikkeuksellisen helposti.


      • Teppon

        Huomataan jos huomataan. Itsellä tuli diagnoosi 35-vuotiaana ja sitä ennen ei kukaan ole edes vihjannut että minulla voisi olla ADHD. Vähän omituista että lääkäri suoraan tyrmää ilman tutkimuksia. Tosin ilmeisesti ADHD:ta on ruvettu diagnosoimaan aikuisilla paremmin vasta tänä vuonna kun käypähoitosuositukset tulivat. Eli jos et ole käynyt lääkärillä asian vuoksi tämän vuoden (olisikohan ollut kesäkuun) jälkeen niin kannattaa käydä uudelleen, koska vasta nyt Suomessa on ruvettu diagnosoimaan kunnolla. Minunkin omalääkäri suhtautui hieman ylimielisesti kun sanoin epäileväni ADHD:ta mutta laittoi kuitenkin lähetteen tutkimuksiin. Useiden kyselyjen jälkeen sain diagnoosin ja lääkityksen, sekä mahdollisuuden käydä valmentajalla ja vertaistukiryhmissä.

        Niin ja ADHD voi ilmetä ylivilkkautena, keskittymiskyvyn puutteena tai molempina, eli ADHD:n ei siis tarvitse välttämättä olla ylivilkas.


    • Taistelukohtapäätöksessä

      Hei!

      Olen 32v kohtuullisen hyvin menestynyt mies, joka on epäillyt sairastavansa ADHD:tä noin 10v ajan kun asia alkoi nousta enemmän esille. 10v sitten kun otin asian esille lääkäkärin kanssa minut tyrmättiin heti perusteluina se, että olin pärjännyt liian hyvin. (Lukio käytynä, vuosi armeijassa alikersanttina ja sillä hetkellä opiskelin ammattikorkeakoulussa)

      Aikajana asian suhteen on tainnut mennä niin, että kun olin lapsi koko sairautta ei edes tunnettu sen jälkeen noin 10v sitten sairautta pidettiin pelkästään alisuoriutujien ja ns. älyllisesti tyhmien ihmisten sairautena. olen yrittänyt tutkituttaa asiaa myös tämän jälkeen, mutta en löytänyt lääkäriä kuka olisi ollut tarpeeksi kiinnostunut tutkimaan asiaa / ottamaan minua vakavasti. Minut leimattiin aina masentuneeksi. Kokeilinkin useampaa eri masennuslääkettä (melkein kaikkia mahdollisia) ja ne pistivät pääni vaan enemmän sekaisin niin kokeilut loppuivat lyhyeen. Enää en koskaan sekaannu mihinkään SSRi tai SNRI lääkkeisiiin, koska en usko että ne toimivat ainakaan minulla.

      Olin varma omasta ADHD:stäni, koska sain satunnaisesti kavereilta Concertaa kokeiluun ja se vaikutti minuun välittömästi ja rauhoitti oireitani.

      Asia nousi taas uudelleen esille pari kuukautta sitten kun parisuhdeongelmat, riidat sukulaisten ja kavereiden kanssa ja työstressi nostivat ADHD oireeni todella pahoiksi. Päätin lähteä hakemaan apua yksityiseltä puolelta vaikka tiesin sen tulevan kalliiksi, mutta jotain oli tehtävä.

      Myös eri lehtiartikkelit menestyneistä aikuisista joilla oli todettu ADHD sai minut vakuuttumaan, että kyseessä ei ole pelkästään tyhmien ihmisten sairaudesta.

      Löysi viimein hyvän asiaan perehtyneen lpsykiatrin yksityiseltä puolelta, joka oli oikeasti halukas kuuntelemaan minua ja olimme heti ensimetreiltä lähtien samalla aaltopituudella. Hän osasi vastata jo lauseisiini ennenkuin olin edes ehtinyt sanoa niitä loppuun. Esim en ole masentunut vaan... Lääkäri sanoi ADHD oireet ahdistavat ja tuottavat ongelmia. Juuri tätä olin hänelle sanomassa.

      Ensimmäisellä käynnillä hän pyysi nämä dokumentit allekirjoitettuna: Äidin kertomus minun lapsuusvuosista (asiaa tuli 5 sivun verran), Avopuolison kertomus minusta viimeisimmän kuuden vuoden ajalta. Asiaa tuli myös 4 sivun verran ja sitten oma kertomus elämäni eri vaiheista lapsuudesta nykypäivään, Tein kattavan raportin elämäni eri vaiheista (6 sivua asiaa) ja toimitin lopuksi nämä dokumentit lääkärille.

      Tämän jälkeen lääkäri soitti minulle ja sanoi, että antamani dokumentit olivat riittävän vakuuttavia jatkotutkimuksiiin, joten sovimme, että täytämme yhdessä Diva 2.0 testin ja jos se antaa riittävästi tukea diagnoosille voimme aloittaa Concerta kokeilun. Keroin lääkärille rehellisesti, että olen kokeillut kyseistä lääkettä ja koin sen toimivan hyvin ja sain tehtyä paljon rästissä olleita töitä mikä helpotti ahdistusta ja stressiä työasioiden suhteen.

      Kävin ensimmäisellä käynnillä eilen ja täytimme testistä noin puolet, jonka jälkeen lääkäri kirjoitti minulle reseptin alkuun 18mg vahvuiselle Concertalle. Seuraava käynti on maanantaina milloin saan hyvin todennäköisesti virallisen diagnoosin kun testi on täytetyy loppuun ja lääkäri lupasi, että voimme kokeilla isompaa annostusta (36mg) mikäli koen saavani edes vähän hyötyä 18mg lääkkeestä.

      Olen hyvin toiveikas asian suhteen, koska jo 18mg annostus tuntui auttavan jonkun verran, mutta tänään otetuani niitå kaksi jolloin annos oli 36mg huomasin lääkkeen vaikuttavan entistä paremmin.

      Odotan toivekkkaana virallista diagnoosia, että saan vahvistuksen lähes 10v minua epäilyttäneeseen sairauteen / mahdolliseeen ADHD oireyhtymään

      Annan mielelläni lisää tietoa ja vertaistukea jos se kiinnostaa jotakuta ja haluan auttaa mielelläni muita ketkä epäilevät sairastavansa ADHD:tä

      Uskon, että minun kohdallani asian ratkaisi läheisteni antamat vakuuttavat lausunnot käytöksestäni.

      Koko tutkimus on tullut maksamaan minulle:

      Ensimmäinen käynti yksi tunti 200e
      Toinen käynti 200e
      Kolmas tuleva käynti 200e

      600e on paljon rahaa, mutta jos saan sillä lääkityksen ja häiriökäyttäytymiseni ja elämäni parempaan suuntaan koen sen olevan tuon summan arvoista.

      Minuun voi olla yhteydessä sähköpostitse: [email protected] ja jos juttuseura ja vertaistuki kiinnostaa voin keskustella asiasta myös whatsapissa.

    • Anonyymi

      Mulle todettiin adhd tänään. Tai noh add. Oon nuori vielä (13). Muitten kokemuksia kun välillä kuulee, tuntuu siltä, että olenko outo. Minulla on pakkomielteitä, heiluttelen varpaita koko ajan, ahdistaa tehdä kouluhommia, olen introvertti jolla on add, koulussa en voi keskittyä opetukseen tms. Kertojaa onko muilla näin😅

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mielessäni vieläkin T

      Harmi että siinä kävi niinkuin kävi, rakastin sinua. Toivotan sulle kaikkea hyvää. Toivottavasti löydät sopivan ja hyvän
      Ikävä
      37
      1515
    2. Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa

      Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k
      Isovanhempien jutut
      6
      1311
    3. Ei luottoa lakko maahan

      Patria menetti sovitun ksupan.
      Suomen Keskusta
      8
      1247
    4. Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?

      Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.
      Ikävä
      1
      1245
    5. Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita

      Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p
      Jyväskylä
      41
      1228
    6. Persut petti kannattajansa, totaalisesti !

      Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,
      Maailman menoa
      3
      1225
    7. Sinäkö se olit...

      Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis
      Ikävä
      0
      1204
    8. Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat

      Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin
      Vaipat
      1
      1180
    9. Hyvää yötä ja kauniita unia!

      Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä
      Tunteet
      2
      1160
    10. Lepakot ja lepakkopönttö

      Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta
      1
      1136
    Aihe