Onko niin, että jos toinen parisuhteen puoliskoista ei tiedä vielä 7kk jälkeenkään, haluaako olla loppuelämänsä toisen kanssa, hän ei sitä sitten halua. Vai voiko tuollaisen asian tajuaminen viedä aikaa?
On itselle niin vaikea ymmärtää tuota loppuelämäksi ajattelua. Itse kun elää päivä kerrallaan ja antaa elämän viedä lakipisteeseensä tyyliin; erotaan tai yhdistytään sitten kun sille tuntuu. Tuo toisen puoliskon ajattelu tuo välillämme näkymättömän muurin ja jännitteen. Hän nimittäin pidättelee itseään koko ajan eikä suhde tunnu "lähentyvän". Päin vastoin ihan toinen hakkelois sitä väkisin kylmemmäksi. Jo parin päivän näkemisero tekee suhteesta kylmän vaikka se olisi ollu eilen vielä lämmin ja läheinen.
En tiedä kuinka paljon menneisyys voi vaikuttaa. Toinen on ollu jollakin tavoin kiusattu lapsuudessaan ja saanut ensimmäiset ystävänsä vasta lukiossa. Kaikki on täytynyt tehdä aina yksin: matkustelut, harrastukset yms... Sai lapsenkin alta kolmikymppisenä mutta suhde ei kestänyt kahta vuottakaan siitä lähtien (eli 10 vuoteen) ei ole ollut vakavassa suhteessa ennen mua.
Mä en tiedä enää mitä tehdä kun toinen ei voi antaa edes vinkkiä siihen mitä päässä käy. On kuulemma vain tuhoton sekasorto, ei tiedä miten yhdistää vanhaa ja uutta elämää, sovitaanko yhteen yms... silti, kun yritämme erota edes minun mielenterveyteni tähden, takerrumme vain toisiimme itkien ja elämä ilman toista vaikuttaa sietämättömältä. Hän on pyytänyt 3 jatkoaikaa. Minä yhdesti.
Itse olen rakastunut, koen tavanneeni minulle sopivan ihanan ihmisen. Ja minä kuulemma olen ensimmäinen joka on kohdellut häntä hyvin. Itsestäni tuntuu ettei sen tietäminen rakastaako vai ei- voi olla vaikeaa. Olen ollut pitkämielinen mutta alan kohta väsyä tällaiseen. Olen ansainnut helvetin paljon enemmän kuin puolison joka ei osaa iloita minusta edes sitä lyhyttä aikaa minkä mahdollisesti mun kanssani on. On käsittämätöntä että kun voisi olla iloinen suhteessa niin joutuuki olemaan koko ajan silmät märkinä sen vuoksi et toinen on etäinen. Voiko tollaisia ihmisiä edes ollakaan? Varsinki ikääkin on jo lähemmäs neljättäkymmentä. :S
Onko rakkaus tunnistettavissa?
4
441
Vastaukset
- sulkeutuneettunteet
Sinun kannaltasi :Jos suhde on tuollaista hammastenkiristystä usein ja joudut tuntemaan olosi usein riittämättömäksi/et nauti suhteesta ja aina murehdittaa toisen käytös, niin kyllä kai ainakin välit katkaisisin vaikka se olisi varmasti hirmuisen vaikeaa... mutta kun ei se toinen ihminen siitä kuitenkaan voi muuttua jos on koko ikänsä jo ollut samanlainen tuohon ikään mennessä... jaksatko samanlaista soutohoupaamista lopun ikääsi? voit vielä masentua ja vaikka sun mitä. Ei tuo naisen käytös vaikuta olevan mikään ohi menevä oikku(olisiko masentunutkin?). Se riippuu ihan sinusta jaksatko, ajattele että onko se sen arvoista tapella monta vuotta ja muutaman vuoden jälkeen erota ja huomata silloin että on sen yhdessäolon aikana menettänyt elämästään monia tilaisuuksia siihen mahdollisesti "oikeaan onneen".?
Äh kun miettii myös niin tuntuu kuin nainen ei osaisi päästää sinusta irti vaikka haluaisi. Yrittää jatkuvasti keksiä kaikenlaista että pääsisi sinusta lopulta eroon mutta ei pysty ja ei uskalla kuitenkaan koska pelkää sen lopullisuutta ja tuskaa mikä tulee kun jää aivan täysin ypöyksin ja jos onkin ollut väärässä. Voisiko mahdollisesti epätoivoissaan omalla hämmentävällä tavallaan yrittää viestiä että tarvitEi uskalla luottaa tunteisiinsa eikä itseensä. Hän voisi vaikuttaa siltä kuin tarvitsisi jonkun todella joka yrittäisi todella ymmärtää pahaa oloaan, tulisi hänen luokseen hyväntahtoisena, halaisi kunnolla pitkään, itkisi vaikka yhdessä hänen kanssaan ja kysyisi että miksi sinulla on paha olla? Minulla on tuollaisia tunteita välillä ollut miesystäväni kanssa, yritän viilettää tunteitani ja etäytyä koska en tiedä aina tunteistani kun ne heittelehtii...mutten uskalla kuitenkaan tehdä mitään liian radikaalia etten joutuisi sietämättömiin tunnontuskiin. Tuntuu vaan välillä ettei minua ymmärretä tarpeeksi...juuri silloin kun eniten kaipaan sitä suurta lämmintä ymmärtävää kumppanin, ystävän, jonkun joka haluaa todella kuunnella ja ymmärtää ja saada minut voimaan paremmin, kun kaipaan sellaisen ihmisen halausta ja tunteiden vuodatusta, sitä että toinen sanoo että minä todella olen hyvin hyvin tärkeä ja haluaa kuunnella miksi minulla on paha olla, haluaa kuunnella tosissaan, silloin kun sitä sellaista kaipaan, oma miesystäväni on aina vain jättänyt minut yksin itkemään, mennyt pois, sulkenut oven :( Silloin tulee entistä suunnattomampi hylätty tunne ja tuntuu kuin sydän revittäisiin rinnasta eikä pystyisi hengittämään eikä millään ole väliä. Taisi nyt mennä vähän liikaa omien tuntojeni vuodattamiseksi :/ - nnainen
jo 7 kk seurusteltu eikä suhde ole muuta kuin hengailua yhdessä vailla mitään tulevaisuudensuunnitelua sun puolelta, niin siinä tule kyllä hyväksikäytetty olo sille naiselle. Jos ei mitään yhteistä pysty suunnitelmaan vaan elää vaan päivä kerrallaan, niin kyllä se kylmäksi vetää sen joka haluaisi suhteen etenevän johonkin (esim. sovitaan ja varataan yhteinen reissu, joulu/juhannussuunnitelmat, kesälomasuunnitelmat, mahdollinen yhteenmuutto jne...)
Lisäksi, naisella on lapsi! Ei lapsen elämään tuoda ihmistä, joka toteaa, että "olen tänään tässä, mutta huomisesta en tiedä"!
"Olen ansainnut helvetin paljon enemmän kuin puolison joka ei osaa iloita minusta edes sitä lyhyttä aikaa minkä mahdollisesti mun kanssani on." Miksi käyt vain pyörähtämässä naisesi luona?! Ymmärrän hyvin, että hän tahtoo enemmän aikaa sun kanssa, eikä pienet lyhyet hethet ole seurustelua vaan naisen hyväksikäyttöä sinun puoleltasi! Etkö näe tätä? Olen ollut samantapaisessa suhteessa itse eikä mies nähnyt kuviota millään! Vippasin miehen parikin kertaa pois elämästäni, ja toisella kertaa lopulliseti. Jos ei osata muuta kuin elään tässä ja nyt ja käydä vain muutaman tunnin tapaamisilla, niinn ei siitä tule kuin kiukkuiseksi! Mikä siinä' sitoutumisessa suhteeseen on niin vaikea? eihän sitä voi tietää, että onnistuuko se suhde seuraavat 10 vuotta, mutta kyllähän sitä tietää, etä onko edes halua saada suhdetta toimimaan sitä 10 vuota ja sen näke just siitä, etä SUUNNITELLAN YHTEISIÄ menoja ja VIETETÄÄN KUNNOLLA aikaa yhdessä.- kammoinen
Osan ihmisistä on hyvinkin vaikeaa sitoutua. Se ei automaattisesti tarkoita rakkauden tai tunteiden vähyyttä. En tiedä, onko puoliskollasi asiat niin. Ulkopuolelta on vaikea arvioida. Voi olla niinkin ikävästi, että hän ei vain koe löytäneensä "sitä oikeaa". Tai sitten ei.
Itse pitkässä parisuhteessa eläneenä voin antaa sen vinkin, että arvailemalla ja luulemalla eivät asiat parane. Todellinen syy ja ongelmien ratkaisu voi olla hyvinkin helppo ja yksinkertainen, mutta sitä ei tajua, ellei ihan oikeasti ota asiaa puheeksi.
Puhuminen ei ole syyttelyä, painostamista vaan rauhallisesti omista tunteistaan kertomista. Puhuen vain itsestään. Ja jos joku toisessa häiritsee tai nyppii, niin sitä ei heitetä silmille vaan kerrotaan esim, että "tunnen oloni epävarmaksi ja ilottomaksi kun en tiedä ja voi olla rauhallinen sen ajatuksen kanssa, että meillä molemmilla on samanlainen tahto ja samanlaiset pyrkimykset yhdessäolosta." Jne.
Ja kuin kallioon hakattuna totuus on se, että toista ei voi koskaan muuttaa. Vain itseään. Ja sinulla näyttää olevan edessä vain tasan kaksi vaihtoehtoa eli joko hyväksyt puoliskosi vaikeuden olla avoin ja sitoutua tai sitten et. Et voi rakentaa yhteistä elämääsi sen varaan, että hän jonain päivänä muuttuu. Ehkä muuttuu, ja hyvä niin, mutta luultavasti ei. Sitä ei kukaan tiedä. Ei kukaan. Joten älä roiku mahdollisesti turhan toiveen varassa ja tule isosti pettyneeksi. Olet aikuinen ihminen. Mieti miksi haluat olla tämän ihmisen kanssa. Antaako oleminen hänen kanssaan jotain enemmän kuin se paha mieli joka tulee sitoutumattomuudesta? Jos päällimmäiseksi jää harmi ja riittämättömyys, ette ehkä ole toisillene pitkässä juoksussa parhaat kumppanit. Toisaalta jos näet hänessä enemmän hyvää ja kaunista, niin niele tässä asiassa omat tunteesi ja muuta itseäsi sillä tavalla, että voit elää asian kanssa. Älä odota toiselta jotain, johon hän kenties ei koskaan pysty.
Jotkut meistä ovat vain luotu kovin hanakoilla siivillä lentämään. Itse olin aika sitoutumiskammoinen kun tapasin mieheni. Mieheni oli kuitenkin viisas ja riittävän vahva, että antoi minun lennellä omia aikojani. Vuodet ovat saaneet minua asettumaan. Koska kukaan ei pakottanut. myös minä muutuin:)
- Tuulellakäypä?
Ei seitsemässä kuukaudessa voi oppia rakastamaan toista... eihän siinä yleensä opi edes tuntemaan toista! Se vaaleanpunainen aivokemian häiriötila - aka "rakastuminen" - kestää yleensä kuudesta kuukaudesta kahteen vuoteen, ja vasta sen jälkeen aletaan nähdä kumppani sellaisena kun hän todellisuudessa on. Ja kun sitten ollaan huomattu, työstetty ja hyväksytty tämän toisen osapuolen huonotkin puolet, sitten aletaan harjoitella rakastamaan. Seitsemän kuukauden jälkeen esitetyt lausunnot loppuelämästä ovat arvailuja... tosin joskus osuvia, eikä se välttämättä varmaksi muutu vaikka odotettaisiin vuosia. Mutta silti, pelkkä tutustuminen kunnolla vie enemmän aikaa kuin tuon 7kk.
En tiedä ymmärsinkö oikein. Kuulosti siltä, että sinä olet heittäytynyt suhteeseen mutta et halua miettiä huomista tai antaa lupauksia? Ja vastapuoli taas odottelee varautuneena jonkinlaista varmistusta ennen kuin antautuu suhteeseen aidosti? Hankala tilanne. Ei toinen voi odottaa sinun sitoutuvan, jos ei ensin päästä lähelleen, mutta toisaalta miten loukattu voi päästää lähelleen jos ei saa vihjettäkään siitä oletko tulossa jäädäksesi?
Itse ajattelisin: eläkää nyt päivä kerrallaan, tutustukaa, mutta puhukaa/sopikaa mikä on jatko. Mihin tähtäätte, tuleeko niitä lupauksia tai sopimuksia koskaan, vai elättekö päivä kerrallaan pysyvästi. Itse en voisi sitoutua pysyvästi ihmiseen, joka "eroaa ja yhdistyy" sen mukaan miltä milloinkin tuntuu...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ruotsissa uusi vakava ongelma: Vanhusten seksuaalinen hyväksikäyttö
palvelutaloissa ja kotihoidossa. Tämäkin on ihan puhtaasti väärän maahanmuuton vaikutusta, sillä tekijät ovat kaikki keh731910Työeläkkeiden maksaminen lopetettava ASAP.
"Vanhimmat sukupolvet ovat saaneet vastinetta eläkemaksuilleen moninkertaisesti nykyisiin ja tuleviin sukupolviin verr971653- 1471197
- 59688
- 198652
Järkytys uutisten ystäville - Huomenta Suomen kesään iso muutos
Huomenta Suomi on monen suomalaisen vakio-ohjelma. Suorana nähtävä Huomenta Suomi seuraa päivän tärkeimpiä uutisia, pol6636Trumpille jälleen voitto
Trump ensin tuhosi Iranin ydinohjusprojektin, jotta ko. terroristivaltio ei voisi aiheuttaa ydinsotaa. Ja nyt Trump pako190551- 54537
- 46488
Haluan teidät molemmat elämääni
Toista rakastan todella syvästi, ja toinen on kuin paras ystävä minulle. En voi luopua kummastakaan... </337462