Tapaamisten harventaminen

päätöksensä.

ainakin minä vetäisin. otetaan iisisit = mulla on joku toinen mies kiikarissa.

olettaisin ettei seurustella enää ja toimisin sitten sen mukaan.

---mies--- kirjoitti:

päätöksensä.

ainakin minä vetäisin. otetaan iisisit = mulla on joku toinen mies kiikarissa.

olettaisin ettei seurustella enää ja toimisin sitten sen mukaan.

Lue lisää

En ole vielä sanonut mitään että ahdistaa, ettei mies luule että haluan lopettaa seurustelun. Mutta alkaa ahdistaa... ja haluaisin ottaa etäisyyttä, hidastaa tahtia. Silti pidän kovasti tästä miehestä. Kuinka tämän tarpeen voi ilmaista niin ettei toinen tee siitä omia tulkintojaan?

-<>- kirjoitti:

En ole vielä sanonut mitään että ahdistaa, ettei mies luule että haluan lopettaa seurustelun. Mutta alkaa ahdistaa... ja haluaisin ottaa etäisyyttä, hidastaa tahtia. Silti pidän kovasti tästä miehestä. Kuinka tämän tarpeen voi ilmaista niin ettei toinen tee siitä omia tulkintojaan?

Lue lisää

minusta ei ole hyvä idea seurustella henkilön kanssa joka ahdistuu läheisyydestäni etenkin näin alussa. mitä jos se ahdistuu vaikkapa 5 vuoden jälkeen uudelleen?

jos itse olisin vähänkään epäröivällä kannalla, niin kenkää tulis.

sdfsfsddfsdf kirjoitti:

minusta ei ole hyvä idea seurustella henkilön kanssa joka ahdistuu läheisyydestäni etenkin näin alussa. mitä jos se ahdistuu vaikkapa 5 vuoden jälkeen uudelleen?

jos itse olisin vähänkään epäröivällä kannalla, niin kenkää tulis.

Lue lisää

Jos itseäni ajattelen niin ei se ahdistuminen välttämättä ole merkki siitä ettei kannattaisi jatkaa. Itse olen 30v nainen. Oltuani 2,5 vuotta sinkkuna tapasin yhden miehen, pari kuukautta sitten, ja siitä asti ollaan tapailtu. Sinkkuna ollessani todella nautin siitä että kaikki aikani on omaani, eikä minulla ollut mitään tarvetta parisuhteelle. En siis tapaile tätä miestä sen takia että olisin yksinäinen, vaan siksi koska todella pidän hänestä. Mutta jos ajattelisin että monta kertaa viikossa näkisin häntä, ja vielä viikonloputkin yhdessä, niin kyllä minuakin varmasti ahdistaisi. Onneksi meillä on vähän pidempi välimatka, joten nähdään vähän harvemmin. Saattaa kuulostaa vähän laimealta tuo toteamus, mutta todellakin pidän tästä miehestä, ja hitaampi tahti aluksi tuntuu paremmalta. Kyllähän me puhelimessa puhutaan suurinpiirtein joka toinen ilta, mikä tuntuukin tässä vaiheessa sopivalta, se jättää kummallekkin sen oman ajan muuksi ajaksi.

Tämän ikäisenä jo tajuaa ettei se toisissaan nyhjääminen heti alusta asti ole mikään välttämättömyys. Ei se toinen siitä mihinkään häviä jos hän on tosissaan. Ja kun on vähän oma tilaa niin ehtii paremmin ikäänkuin puntaroida sitä suhdetta, tulee jotenkin sellainen selvyys siihen että mitä se on. Jatkuva yhdessäolo jotenkin sokeuttaa, eikä välttämättä nää että onko tämä nyt vain mukavaa hengailua joka kestää vähän aikaa, vai jotain joka voisi olla lopun elämää.

Nuorempana sitä vaan ryntäsi suhteeseen, nyt osaa ottaa vähän iisimmin, ikäänkuin katsastella ja kuulostella.

Mielummin kertoisin rehellisesti että hiljennetään vähän. Mutta ehkä tosiaan on parempi olla sanomatta suoraan että EN nyt HALUA nähdä. Itse naisena olen vain niin usein tehnyt omia johtopäätöksiäni siitä, miksi mies ei nyt EHDI nähdä...ja ne suhteet ovatkin sitten loppuneet.