Miksi enää luottaisin miehiin?

Samassa "veneessä" ollaan, mutta toisella puolen airoja. Eli ei ne naisetkaan ole niitä luotettavimpia. Kaksi kertaa lyhyen ajan aikana on tullut kuraa niskaan oikein kunnolla. Ensin ollaan niin otettuja / ihastuneita kaikesta siitä huomiosta jota saa. Kerrotaan kuinka on parasta mitä tähän saakka kohdannut ja kuinka tunteet on vahvat jne.. Mutta niin se "kelkka" kääntyy yks kaks, ilman mitään selittävää syytä ja juuri sillä kohdalla, kun saa omat tunteet pintaan ja vahvistumaan... En tiedä sitten mihin tässä enää voisi uskoa tai luottaa? Molemmat kerrat ovat sen näyttäneet, ettei mikään ole sitä miltä näyttää..

Molemmilla kerroilla juuri sama "virsi". Tapauksen jälkeen ollaan yhteyksissä ja yritetään kammeta takaisin kun on tehty vääriä valintoja... Niinpä niin ei se ruoho ole vihreämpää siellä toisellakaan puolen, se ehkä kannattaisi joskus muistaa ennen kuin tekee niitä valintoja...

Enää ei edes viitsi lähteä yrittämään mitään uutta, kun siinä menisi vain oma elämä jälleen kerran palasiksi. Parempi keskittyä omaan tekemiseen ja nauttia siitä. :)

Sun täytyy käsitellä ensimmäisen suhteen möröt (ja aika traumaattiset sellaiset) ennen kuin voit alkaa uskomaan, että tuo yksi mies ei ole sama juttu, kuin kaikki muut maapallon miehet. Muistathan olla loukkaamatta ja antamalla väärää käsitystä tälle uudelle miehelle ennen kuin olet taas toipunut.

Mun miehellä on takanaan samankaltainen tarina paitsi että lapsi syntyi maailmaan. Sitten vaan yksi päivä nainen lähti ja mies jäi täysin yksin pienen vauvan kanssa. Myöhemmin alkoi paljastumaan pettämisiä ynnä muita ikäviä asioita. Mies oli kokemusta käynyt läpi romahtamisesta jaloille nousuun, mutta kyllä se epäluottamus yleisesti naisiin oli vielä kova parisuhteemme alussa. Pelko, että toinen tekee saman, pettää ja jättää. Tämä oli itsellenikin aika rankkaa, että itsestäni lähtökohtaisesti oletettiin sellaista. Mutta yhdessä keskusteleminen auttoi. Ja toki aika, kun näkikin että olen ja pysyn rinnalla. Se mitä hänelle tehtiin oli väärin. Mutta loppujen lopuksi, jos hän antaa yhden ihmisen teon vaikuttaa hänen elämäänsä siten, ettei ikinä voisi enää rakastaa, niin se vain kruunaisi kaiken. Ja siitä hänen ei olisi syyttäminen muita kuin itseään. Ja miltään se ei loppupeleissä suojele vaan lähinnä estää saamasta positiivisia kokemuksia, rakkautta ja mahista rakastaa.

Noi on juttuja, jotka vaan on yksinkertaisesti pakko käydä läpi ja opetella luottamaan. Ja se on mahdollista, täällä ainakin oli. Ja vuosienkaan jälkeen mies ei ole joutunut sitä katumaan, että rohkeni taas luottaa ja rakastaa.

Rakastuminen ei ole tahdonvaltaista juttuja, joten jos nyt rauhaisesti vaan yrität ylipäätänsä luottaa. Keskustelet miehen kanssa tai/ja käyt yksityisesti läpi ajatuksiasi. Ja sehän jo kertoo, että et sä voi rakastua kun rakastat vieläkin sitä entistäs ja olet kiinni hänessä. Ja noi sitten taas kuuluu asioihin, jotka on ensin käsiteltävä pois kuin astuu uuteen parisuhteeseen. Pahimmassa tilanteessa vain loukkaat toista ja murskaat jonkun toisen ihmisen kykyä luottaa.

.... vastaavaa tapahtuu puolin ja toisin, joten turha siitä on syyttää kaikkia miehiä tai naisia.
Olet tehnyt jo usealle miehelle samat kuin yksi mies teki sinulle, joten eiköhän olisi jo korkea aika kertoa nykyisellesi mitä ajattelet miehistä yleensä ja miten se vaikuttaa sinun tuntemuksiisi myös häntä kohtaan.

Tällöin hän voisi tehdä omat johtopäätöksensä siitä, että kannattaako tuhlata elämäänä sinun kanssasi, vai lähteekö etsimään uutta kumppania, jolla ei mahdollisesti olisi samallaista luottamuspulaa miehiä kohtaan.

Sinun kannattaisi olla aloittamatta uutta suhdetta vähään aikaan, mikäli tämä katkeaa, kuten se tulee varmaan tekemään. Vasta sitten jos luottamus alkaa selvästi palata kannattasi edetä varovasti uuden suhteen luomisessa.

Kun olin ala-asteella somali löi minua. Somalit ovat siis väkivaltaisia.

Otat myös itse vastuuta. Sinä muka teit koska rakastit, nyt kuitenkin luettelet asiat marttyyrilistaasi. Teit abortin ja aloit odottamaan lasta: kyllä sä olet tiennyt kuinka lapsia tehdään ja kyllä sä olet tiennyt miehesi vastuunkantokyvyn, koska olet ollut sen kotiorja. Sä olet todellakin itse sokoeasti valinnut miehen, joka on mennyt ja tullut, ollut täysi pummi, käyttänyt sua hyväkseen ja sä olet orjuuttanut itse itseäsi, iloisesti ja odottanut palkinnoksi sitoutumista ym. mieheltä, joka ei osoita merkkiäkään siitä.

Joten, totta: miehesi teki väärin. Mutta se, mikä auttaa elämän hallintaasi, on se, että tajuat, että sinä itsekin olet siitä vastuussa, itse valinnut ja itse jostain syystä tuota pettymystä pedannut: miksi? Mikä saa tai sai sinut uskomaan, että rakkaus on marttyyrimaista, uhrautumista, luopumista ja palvelemista, miksi uskoit, että pummi rakastaa? Mikä sinut houkutteli tuollaiseen rakkauteen? Sen kun selvität, niin tajuat, että voit myös pitkälle valita toisin: välttää sellaisia miehiä, tai ainakin antaa niille kenkää heti kun huomaat. Uskallat rakastaa taas, kun et ole riippuvainen.

Taas suhtaudut epärealistisesti, nyt toisinpäin. Ei ole "unelmamiestä", vaan mies. Ei ole ihmistä joka tekee "mitä vaan puolesta" vaan ihminen, joka voi tehdä paljon. Suurimmasta osasta olet itse vastuussa, näin se on kaikilla. Rakkaudenkin aiheuttamista pettymyksistä selviää kyllä, pilvilinnoja on vaikea rakentaa uudelleen, pilvet ei tuppaa pysymään kasassa.

"Nyt on toinen ihminen elämässäni, joka rakastaa minua, tekisi mitä vain puolestani. Tiskaa, siivoaa, laittaa ruoat jne. Aivan unelma ja söpökin vielä. Mutta en kykene tuntemaan häntä kohtaan oikeastaan mitään. "

siksi et tunne mitään kun hän passaa sinua. ei nainen arvosta miestä joka passaa ja tekee mitä tahansa sun puolesta.