Jos epäuskoinen eroaa epäuskoisesta. Ja sitten tämä toinen epäuskoinen ( vaikkapa nainen ) tulee eroamisen jälkeen uskoon, ja tekee parannuksen. Saako hän avioitua uuden uskovaisen kanssa ?
Tiedän että uskovaisethan eivät eroa, tai mene uusiin naimisiin ennen puolison kuolemaa.
jos epäuskovainen eroaa epäuskoisesta ja...
10+11
24
514
Vastaukset
- etsivä-xx
1. Korinttolaiskirje 7
Avioliitto ja naimattomuus
1 Otan nyt puheeksi asian, josta kirjoititte. Miehen on kyllä hyvä olla koskematta naiseen,
2 mutta haureuden välttämiseksi tulee kunkin miehen elää oman vaimonsa ja kunkin naisen oman miehensä kanssa.
3 Mies täyttäköön aviovelvollisuutensa vaimoaan kohtaan, samoin vaimo miestään kohtaan.
4 Vaimon ruumis ei ole hänen omassa vallassaan vaan miehen, samoin ei miehen ruumis ole hänen omassa vallassaan vaan vaimon.
5 Älkää keskeyttäkö yhdyselämäänne, paitsi ehkä yhteisestä sopimuksesta joksikin aikaa, jotta voitte keskittyä rukoukseen; palatkaa sitten taas yhteen. Muutenhan Saatana pääsee kiusaamaan teitä, kun ette kuitenkaan pysty hillitsemään itseänne.
6 Sanon tämän myönnytyksenä enkä käskynä.
7 Soisin kaikkien elävän niin kuin itse elän. Jokaisella on kuitenkin oma Jumalalta saatu armolahjansa, yhdellä yksi, toisella toinen.
8 Naimattomille ja leskille minä sanon, että heidän olisi hyvä pysyä yksin niin kuin minäkin.
9 Mutta elleivät he jaksa hillitä itseään, menkööt naimisiin, sillä on parempi mennä naimisiin kuin palaa himon tulessa.
10 Naimisissa oleville taas annan käskyn, en minä vaan Herra: vaimo ei saa erota miehestään.
11 Jos hän kuitenkin eroaa, olkoon menemättä enää naimisiin tai sopikoon miehensä kanssa. Samoin ei mies saa erota vaimostaan.
12 Sitten sanon vielä, en Herran sanana vaan omanani: Jos jollakin veljellä on vaimo, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, miehen ei pidä jättää häntä.
13 Ja jos uskovalla naisella on aviomies, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, vaimon ei pidä jättää miestään.
14 Mies, joka ei usko, on uskovan vaimonsa pyhittämä, ja vaimo, joka ei usko, on uskovan miehensä pyhittämä. Muutenhan teidän lapsenne olisivat epäpuhtaita; nyt he kuitenkin ovat pyhiä.
15 Mutta jos se puoliso, joka ei usko, tahtoo erota, niin erotkoon. Uskovaa veljeä tai sisarta ei tällaisessa tapauksessa sido mikään pakko. Jumala on kutsunut teidät elämään rauhassa.
16 Ja mistä tiedät, vaimo, voitko pelastaa miehesi? Tai mies, mistä tiedät, voitko pelastaa vaimosi?
Mielestäni asia on niin että avioero on mahdollinen silloin kun se joka ei usko haluaa erota. Epäuskoinen voi siis mennä naimisiin uudelleen jos haluaa. Onko näin siksi että jos et usko Kristuksen pelastusytöhön kadotukseen päädyt elit miten tahansa.
Enpä minä ymmärrä että olisi mitään eroa siitä millaisena uskovan pitää pitää kerran solmittua liittoa. Eipä kai asia muutu miksikään ajankohdan mukaan. Eiköhän se ole yksin eloa silloin.
Vaikeampi kysymys on millainen on epäuskoisen uusi avioliitto joka on solmittu epäuskoisen kanssa ennen uskoon tuloa.
Kun tässä nyt edellä kovasti kysellään avioitumista uskovan kanssa. Vähintäänkin yhtä oleellista on että vanhoillislestadiolaisuudessa ymmärretään ja hyväksytään edellä olevan mukaisesti että:
14 Mies, joka ei usko, on uskovan vaimonsa pyhittämä, ja vaimo, joka ei usko, on uskovan miehensä pyhittämä. Muutenhan teidän lapsenne olisivat epäpuhtaita; nyt he kuitenkin ovat pyhiä.
Eli jos siis liitto on solmittu ennen uskoon tuloa (vaikkapa se elämän ainoa liitto) niin se on pyhitetty liitto eikä silloin pidä pitää mitään "mutinoita ikeestä epäuskoisen kanssa". Pyhitetty liitto Raamatun mukaan ja "sillä siisti".- 10+11
Eli vaikka nämä epäuskoiset eroavaisivat ( jos eivät ole esim, avioliitossa, mutta avoliitosta on yksi lapsi )
ja sitten tämä epäuskoinen nainen tekee parannuksen, hänen tulee elää elämänsä yksin ? Ei siis saa mennä uskovaisen kanssa naimisiin, vaikka tämä hyväksyisi että tällä naisella on jo ennestään yksi lapsi?
Onkohan liian kaukaa hauettua ? ja onkohan olemassa edes sellaisia miehiä jotka huolivat lapsellisen ? - etsivä-xx
10+11 kirjoitti:
Eli vaikka nämä epäuskoiset eroavaisivat ( jos eivät ole esim, avioliitossa, mutta avoliitosta on yksi lapsi )
ja sitten tämä epäuskoinen nainen tekee parannuksen, hänen tulee elää elämänsä yksin ? Ei siis saa mennä uskovaisen kanssa naimisiin, vaikka tämä hyväksyisi että tällä naisella on jo ennestään yksi lapsi?
Onkohan liian kaukaa hauettua ? ja onkohan olemassa edes sellaisia miehiä jotka huolivat lapsellisen ?Avoliitto ei ole avioliitto. Silloin ei ole ollut kertaakaan avioliitossa. Silloihan olisi kyse esimerkissäsi naisen ensimmäisestä avioliitosta.
Ja on niitä miehiä jotka huolivat naisia joilla on lapsia. Paljonkin jos ajattelet kaikkia niitä uusperheitä joita Suomenmaa on tulvillaan. Eronneiden liittoja joissa on sinun, minun ja meidän lapset, joita yleensä kuitenkin halutaan kohdella tasavertaisina. Ainakin minä tunnen omien sukulaistenkin joukossa sellaisiakin perheitä.
Raamatussa lukee ne jakeet jotka on edellä poimittuina. - 10+11
etsivä-xx kirjoitti:
Avoliitto ei ole avioliitto. Silloin ei ole ollut kertaakaan avioliitossa. Silloihan olisi kyse esimerkissäsi naisen ensimmäisestä avioliitosta.
Ja on niitä miehiä jotka huolivat naisia joilla on lapsia. Paljonkin jos ajattelet kaikkia niitä uusperheitä joita Suomenmaa on tulvillaan. Eronneiden liittoja joissa on sinun, minun ja meidän lapset, joita yleensä kuitenkin halutaan kohdella tasavertaisina. Ainakin minä tunnen omien sukulaistenkin joukossa sellaisiakin perheitä.
Raamatussa lukee ne jakeet jotka on edellä poimittuina.ootko sie itte uskovainen vai ? vai mistä noin paljo tunnut tietävän, olen täällä sinun nähneen ennenkin vastannut hyvin.
blondi kun olen.. eli siis tunnet vl miehiä jotka ovat ottaneet lapsellisen vaimon itselleen? vai tarkoititko epäuskoista ? - etsivä-xx
10+11 kirjoitti:
ootko sie itte uskovainen vai ? vai mistä noin paljo tunnut tietävän, olen täällä sinun nähneen ennenkin vastannut hyvin.
blondi kun olen.. eli siis tunnet vl miehiä jotka ovat ottaneet lapsellisen vaimon itselleen? vai tarkoititko epäuskoista ?Ei vanhoilislestadiolaisia ne minun tuntemani ovat. Sekä eronneita, että leskimiehiä on joukossa.
Ja mikä minä itse olen? En varmaankaan mitään eli taas kerran olen ei kenekään maalla.
Olen tänäänkin istunut seuroissa niin, että läksin kotoa klo 15 ja tulin takaisin klo 21. Olen kuunnellut saarnaa tämänkin päivän kirkkopyhän aiheesta ja siinäkin ensimmäisessä Helsingin puheessa puhuttiin muun lisäksi tästä avioeroasista. Todettiin, että on niitä niin mahdottomia tilanteita että erillään asuminen on inhimilleseltä kannalta oikea ratkasu vaikka avioliitto on periaatteessa pysyvä. Uudelleen avioitumisesta ei sanotu mitään vaan erillään asumisesta siis.
Sitten istuin taas reilun tunnin yksikseni kahvilassa. Ja kuuntelin yhdistysken johtokunnan toimintasuunnitelmaa, jossa ei ollut sijaa Raamatun jakeelle
Matt. 28:19
Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Pääkaupnkiseudulla asuu noin miljoona ihmistä tunnin säteellä seurahuoneesta ja nettiradiokin kuuluu. Tavoite on ilmeisesti kuitenkin 0 -tulos.
Kastaminen ei yhdistykselle kuulu, mutta parannuksesta puhutiin jälkimmäisessä saarnassa. Mutta ei ilmeisesti tikkuakaan ristiin sen eteen, että joku, joka ei ole syntynyt lestadiolaiseksi todella olisi haluttu saada "jumalan valtakunnan asukkaaksi". Kun ei oman talon oman rukoushuoneen sisältäkään yli 10 kuukauden aikana ole löytynyt minkäänlasita kontaktia muulta tulevaan, en usko, että Jumalan valtakunta on vanhoillisestadiolaisella rukoushuoneella. Rukoilin monta kuukautta, että Jumala johdattaisi minut sinne, minne hän on tarkoittanut minun menevän. Niin monta kertaa ja selkeästi hän on osoittanut, että vanhoillislestadiolaisuus ei ole se paikka. Jumala järjestää kontaktit sinne minne on tarkoittanutkin, silloin kun ihminen sitä rukoilee. Viitta on nyt ihan toiseen osoitteeseen. Tuntuu että sieltä toisaalta löytyy se evankeliumin lohtu ja tavallisena ihmisenä oleminen, vaikka en syvällistä ystävyytää olekaan kaipailemassa. Olen kuitenkin olemassa, en ilmaa.
Ainakin alkuun oman seurakunnan messuun ja kirkkokahville, missä ainakin voi puhua ihmisten kanssa ja missä papitkin istuu seurakunnan joukossa. En ainakaan osaa kuvitella, että menisi 10 kuukautta että ei kukaan sanoisi päivää tai että seurakunna pappisto ei kertaakaan sattuisi samaan kahvipöytään. Sitä Kristuksen ääntä - evankeliumia saarnataan monessa paikassa. Pyhä henki on toivottavasti siellä, missä Matteuksen evankeliumin 28:19 on. Ainakin apostelien kirjeiden aikaan se on ollut elävän seurakunnan tunnusmerkki.
Ainakin siis lähdin pois seuroista pahoilla mielin, enkä toivottavasti enää takaisin kaipaa, niin monta kertaa olen ajatellut, että ehkä tällä kerralla, että nyt jo riittää.Ehkäpä tämä on ollut Jumalan johdatusta. Kun olen ikäni uskonut, että ehtoolliseen sisältyy syntien anteeksiantamus katuvalle. Miksipä sitä sitten muuttaisin. Ainakaan ei ole ollut ketään, jolta olisi voinut kysyä perustelua. Olen vain lukenut tunnustuskirjojen Ison ja Vähän katekismuksen.
Missä ovat sana ja sakramentit, Kirstuksen ääni ja todellinen läsnäolo? - Jari-Kyösti
etsivä-xx kirjoitti:
Ei vanhoilislestadiolaisia ne minun tuntemani ovat. Sekä eronneita, että leskimiehiä on joukossa.
Ja mikä minä itse olen? En varmaankaan mitään eli taas kerran olen ei kenekään maalla.
Olen tänäänkin istunut seuroissa niin, että läksin kotoa klo 15 ja tulin takaisin klo 21. Olen kuunnellut saarnaa tämänkin päivän kirkkopyhän aiheesta ja siinäkin ensimmäisessä Helsingin puheessa puhuttiin muun lisäksi tästä avioeroasista. Todettiin, että on niitä niin mahdottomia tilanteita että erillään asuminen on inhimilleseltä kannalta oikea ratkasu vaikka avioliitto on periaatteessa pysyvä. Uudelleen avioitumisesta ei sanotu mitään vaan erillään asumisesta siis.
Sitten istuin taas reilun tunnin yksikseni kahvilassa. Ja kuuntelin yhdistysken johtokunnan toimintasuunnitelmaa, jossa ei ollut sijaa Raamatun jakeelle
Matt. 28:19
Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Pääkaupnkiseudulla asuu noin miljoona ihmistä tunnin säteellä seurahuoneesta ja nettiradiokin kuuluu. Tavoite on ilmeisesti kuitenkin 0 -tulos.
Kastaminen ei yhdistykselle kuulu, mutta parannuksesta puhutiin jälkimmäisessä saarnassa. Mutta ei ilmeisesti tikkuakaan ristiin sen eteen, että joku, joka ei ole syntynyt lestadiolaiseksi todella olisi haluttu saada "jumalan valtakunnan asukkaaksi". Kun ei oman talon oman rukoushuoneen sisältäkään yli 10 kuukauden aikana ole löytynyt minkäänlasita kontaktia muulta tulevaan, en usko, että Jumalan valtakunta on vanhoillisestadiolaisella rukoushuoneella. Rukoilin monta kuukautta, että Jumala johdattaisi minut sinne, minne hän on tarkoittanut minun menevän. Niin monta kertaa ja selkeästi hän on osoittanut, että vanhoillislestadiolaisuus ei ole se paikka. Jumala järjestää kontaktit sinne minne on tarkoittanutkin, silloin kun ihminen sitä rukoilee. Viitta on nyt ihan toiseen osoitteeseen. Tuntuu että sieltä toisaalta löytyy se evankeliumin lohtu ja tavallisena ihmisenä oleminen, vaikka en syvällistä ystävyytää olekaan kaipailemassa. Olen kuitenkin olemassa, en ilmaa.
Ainakin alkuun oman seurakunnan messuun ja kirkkokahville, missä ainakin voi puhua ihmisten kanssa ja missä papitkin istuu seurakunnan joukossa. En ainakaan osaa kuvitella, että menisi 10 kuukautta että ei kukaan sanoisi päivää tai että seurakunna pappisto ei kertaakaan sattuisi samaan kahvipöytään. Sitä Kristuksen ääntä - evankeliumia saarnataan monessa paikassa. Pyhä henki on toivottavasti siellä, missä Matteuksen evankeliumin 28:19 on. Ainakin apostelien kirjeiden aikaan se on ollut elävän seurakunnan tunnusmerkki.
Ainakin siis lähdin pois seuroista pahoilla mielin, enkä toivottavasti enää takaisin kaipaa, niin monta kertaa olen ajatellut, että ehkä tällä kerralla, että nyt jo riittää.Ehkäpä tämä on ollut Jumalan johdatusta. Kun olen ikäni uskonut, että ehtoolliseen sisältyy syntien anteeksiantamus katuvalle. Miksipä sitä sitten muuttaisin. Ainakaan ei ole ollut ketään, jolta olisi voinut kysyä perustelua. Olen vain lukenut tunnustuskirjojen Ison ja Vähän katekismuksen.
Missä ovat sana ja sakramentit, Kirstuksen ääni ja todellinen läsnäolo?kivan realistinen kuvaus. Kiitos!
- vierasssss
etsivä-xx kirjoitti:
Ei vanhoilislestadiolaisia ne minun tuntemani ovat. Sekä eronneita, että leskimiehiä on joukossa.
Ja mikä minä itse olen? En varmaankaan mitään eli taas kerran olen ei kenekään maalla.
Olen tänäänkin istunut seuroissa niin, että läksin kotoa klo 15 ja tulin takaisin klo 21. Olen kuunnellut saarnaa tämänkin päivän kirkkopyhän aiheesta ja siinäkin ensimmäisessä Helsingin puheessa puhuttiin muun lisäksi tästä avioeroasista. Todettiin, että on niitä niin mahdottomia tilanteita että erillään asuminen on inhimilleseltä kannalta oikea ratkasu vaikka avioliitto on periaatteessa pysyvä. Uudelleen avioitumisesta ei sanotu mitään vaan erillään asumisesta siis.
Sitten istuin taas reilun tunnin yksikseni kahvilassa. Ja kuuntelin yhdistysken johtokunnan toimintasuunnitelmaa, jossa ei ollut sijaa Raamatun jakeelle
Matt. 28:19
Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Pääkaupnkiseudulla asuu noin miljoona ihmistä tunnin säteellä seurahuoneesta ja nettiradiokin kuuluu. Tavoite on ilmeisesti kuitenkin 0 -tulos.
Kastaminen ei yhdistykselle kuulu, mutta parannuksesta puhutiin jälkimmäisessä saarnassa. Mutta ei ilmeisesti tikkuakaan ristiin sen eteen, että joku, joka ei ole syntynyt lestadiolaiseksi todella olisi haluttu saada "jumalan valtakunnan asukkaaksi". Kun ei oman talon oman rukoushuoneen sisältäkään yli 10 kuukauden aikana ole löytynyt minkäänlasita kontaktia muulta tulevaan, en usko, että Jumalan valtakunta on vanhoillisestadiolaisella rukoushuoneella. Rukoilin monta kuukautta, että Jumala johdattaisi minut sinne, minne hän on tarkoittanut minun menevän. Niin monta kertaa ja selkeästi hän on osoittanut, että vanhoillislestadiolaisuus ei ole se paikka. Jumala järjestää kontaktit sinne minne on tarkoittanutkin, silloin kun ihminen sitä rukoilee. Viitta on nyt ihan toiseen osoitteeseen. Tuntuu että sieltä toisaalta löytyy se evankeliumin lohtu ja tavallisena ihmisenä oleminen, vaikka en syvällistä ystävyytää olekaan kaipailemassa. Olen kuitenkin olemassa, en ilmaa.
Ainakin alkuun oman seurakunnan messuun ja kirkkokahville, missä ainakin voi puhua ihmisten kanssa ja missä papitkin istuu seurakunnan joukossa. En ainakaan osaa kuvitella, että menisi 10 kuukautta että ei kukaan sanoisi päivää tai että seurakunna pappisto ei kertaakaan sattuisi samaan kahvipöytään. Sitä Kristuksen ääntä - evankeliumia saarnataan monessa paikassa. Pyhä henki on toivottavasti siellä, missä Matteuksen evankeliumin 28:19 on. Ainakin apostelien kirjeiden aikaan se on ollut elävän seurakunnan tunnusmerkki.
Ainakin siis lähdin pois seuroista pahoilla mielin, enkä toivottavasti enää takaisin kaipaa, niin monta kertaa olen ajatellut, että ehkä tällä kerralla, että nyt jo riittää.Ehkäpä tämä on ollut Jumalan johdatusta. Kun olen ikäni uskonut, että ehtoolliseen sisältyy syntien anteeksiantamus katuvalle. Miksipä sitä sitten muuttaisin. Ainakaan ei ole ollut ketään, jolta olisi voinut kysyä perustelua. Olen vain lukenut tunnustuskirjojen Ison ja Vähän katekismuksen.
Missä ovat sana ja sakramentit, Kirstuksen ääni ja todellinen läsnäolo?En ole tämän aloituksen aloittaja. Mutta samanlaisia ajatuksia, ja kysymyksiä olen hänen kanssaan joskus miettinyt, etsivä-xx osaat hienosti kirjoittaa !
Tosiaan tua Matt. 28:19
Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Ei taida päteä ihan vanhoillislestadiolaisiin !?
En ymmärrä miksi aina sanotaan että seurat ovat kaikille avoimia, tervetuloa ! Jos he oikeasti ajattelevat noin mitä kirjoitit;
että joku, joka ei ole syntynyt lestadiolaiseksi todella olisi haluttu saada "jumalan valtakunnan asukkaaksi".
Jossain määrin omat ajatukseni kohtaavat lestadiolasten kanssa, mutta sitten on näitä erimielisyyskiä. En osaa kirjoittaa ajatuksiani... huoh ! - etsivä-xx
vierasssss kirjoitti:
En ole tämän aloituksen aloittaja. Mutta samanlaisia ajatuksia, ja kysymyksiä olen hänen kanssaan joskus miettinyt, etsivä-xx osaat hienosti kirjoittaa !
Tosiaan tua Matt. 28:19
Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Ei taida päteä ihan vanhoillislestadiolaisiin !?
En ymmärrä miksi aina sanotaan että seurat ovat kaikille avoimia, tervetuloa ! Jos he oikeasti ajattelevat noin mitä kirjoitit;
että joku, joka ei ole syntynyt lestadiolaiseksi todella olisi haluttu saada "jumalan valtakunnan asukkaaksi".
Jossain määrin omat ajatukseni kohtaavat lestadiolasten kanssa, mutta sitten on näitä erimielisyyskiä. En osaa kirjoittaa ajatuksiani... huoh !Kuunnella voi vaikka netistä. Voi olla paikallakin. Mutta kenenkään kanssa ei voi käydä läpi kysymyksiä joita mieleen tulee ja asoita joita ei ymmärrä.
Kaikki arvo hyville maallikkopuhujille, mutta muualta tulevaa voisi ehkä parhaiten auttaa vl pappi joka varmasti tietää miksi jotkut asiat on vaikea käsittää. En usko että voivat välttyä tietämästä miten asiat esim ns tavallisessa seurakunna rippikoulukatekismuksessa on sanottu tai miten seurakunnan yleisölennoilla asiat esitetään. Näin niinkuin alkuun. Tietenkin sitten siitä eteenpäin on isot erot miten paljon itse kukin on raamattua tai muuta lukenut tai asoita miettinyt.
Mutta kun vanhoillislestadiolaisuus on ohjeitettu tai modernimmin tuotteistettu linjalle syntymä-vl pyhäkoulu-raamattuluokka- vl rippikoulu-nuorten illat-nuorten aikuisten illat-eläkeläisten illat. Ei siihen jää minkäänlaista ajatusta mistään muusta. Vielä pahempi jos kulttuuri on sellainen että älä nyt näitä kysele. Parempi olisi siten käydä ne kyselyt jotenkin muutoin läpi. Mutta eihän se onnistu mitenkään, jos koko seuratalossa ei tavallaan ole "ristinsielua" paikalla.
No se on nyt ollut näin. Olen jo miettinyt itselleni tosia ajatuksia elämästä. Elän sitten messun varassa taas ensi sunnuntaina.
Jos sinulla on ajatuksia jotka kohtaavat niin sen kun mietit asioitasi ja tutkit Raamattua, siinä voi kirkastua ajatukset johonkin toiseenkin suuntaan jos ei samaan suuntaan. Tuskinpa se hukkaan menee se Raamatun lukuaika. - saman kokenut
etsivä-xx kirjoitti:
Ei vanhoilislestadiolaisia ne minun tuntemani ovat. Sekä eronneita, että leskimiehiä on joukossa.
Ja mikä minä itse olen? En varmaankaan mitään eli taas kerran olen ei kenekään maalla.
Olen tänäänkin istunut seuroissa niin, että läksin kotoa klo 15 ja tulin takaisin klo 21. Olen kuunnellut saarnaa tämänkin päivän kirkkopyhän aiheesta ja siinäkin ensimmäisessä Helsingin puheessa puhuttiin muun lisäksi tästä avioeroasista. Todettiin, että on niitä niin mahdottomia tilanteita että erillään asuminen on inhimilleseltä kannalta oikea ratkasu vaikka avioliitto on periaatteessa pysyvä. Uudelleen avioitumisesta ei sanotu mitään vaan erillään asumisesta siis.
Sitten istuin taas reilun tunnin yksikseni kahvilassa. Ja kuuntelin yhdistysken johtokunnan toimintasuunnitelmaa, jossa ei ollut sijaa Raamatun jakeelle
Matt. 28:19
Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Pääkaupnkiseudulla asuu noin miljoona ihmistä tunnin säteellä seurahuoneesta ja nettiradiokin kuuluu. Tavoite on ilmeisesti kuitenkin 0 -tulos.
Kastaminen ei yhdistykselle kuulu, mutta parannuksesta puhutiin jälkimmäisessä saarnassa. Mutta ei ilmeisesti tikkuakaan ristiin sen eteen, että joku, joka ei ole syntynyt lestadiolaiseksi todella olisi haluttu saada "jumalan valtakunnan asukkaaksi". Kun ei oman talon oman rukoushuoneen sisältäkään yli 10 kuukauden aikana ole löytynyt minkäänlasita kontaktia muulta tulevaan, en usko, että Jumalan valtakunta on vanhoillisestadiolaisella rukoushuoneella. Rukoilin monta kuukautta, että Jumala johdattaisi minut sinne, minne hän on tarkoittanut minun menevän. Niin monta kertaa ja selkeästi hän on osoittanut, että vanhoillislestadiolaisuus ei ole se paikka. Jumala järjestää kontaktit sinne minne on tarkoittanutkin, silloin kun ihminen sitä rukoilee. Viitta on nyt ihan toiseen osoitteeseen. Tuntuu että sieltä toisaalta löytyy se evankeliumin lohtu ja tavallisena ihmisenä oleminen, vaikka en syvällistä ystävyytää olekaan kaipailemassa. Olen kuitenkin olemassa, en ilmaa.
Ainakin alkuun oman seurakunnan messuun ja kirkkokahville, missä ainakin voi puhua ihmisten kanssa ja missä papitkin istuu seurakunnan joukossa. En ainakaan osaa kuvitella, että menisi 10 kuukautta että ei kukaan sanoisi päivää tai että seurakunna pappisto ei kertaakaan sattuisi samaan kahvipöytään. Sitä Kristuksen ääntä - evankeliumia saarnataan monessa paikassa. Pyhä henki on toivottavasti siellä, missä Matteuksen evankeliumin 28:19 on. Ainakin apostelien kirjeiden aikaan se on ollut elävän seurakunnan tunnusmerkki.
Ainakin siis lähdin pois seuroista pahoilla mielin, enkä toivottavasti enää takaisin kaipaa, niin monta kertaa olen ajatellut, että ehkä tällä kerralla, että nyt jo riittää.Ehkäpä tämä on ollut Jumalan johdatusta. Kun olen ikäni uskonut, että ehtoolliseen sisältyy syntien anteeksiantamus katuvalle. Miksipä sitä sitten muuttaisin. Ainakaan ei ole ollut ketään, jolta olisi voinut kysyä perustelua. Olen vain lukenut tunnustuskirjojen Ison ja Vähän katekismuksen.
Missä ovat sana ja sakramentit, Kirstuksen ääni ja todellinen läsnäolo?En ihmettele jos Helsingin ry tuntui kolkolle paikalle, jossa ei kukaan juttele eikä ketään kohtaa.
Paikalle on tyypillistä, että voit alkaa käydä siellä seuroissa ja istua kuuntelemassa kuukausikaupalla
ilman että kohtaat ketään, kukaan ei sano sinulle mitään. Mutta sitkeys palkitaan, kymmenen vuoden istumisen jälkeen voit saada jo jonkun tutun.
Mutta ehtoollisessa ei ole syntien anteeksiantamusta, muista se. Sakramentti on vain uskon
vahvistukseksi. Synnit annetaan anteeksi vain äänellisessä evankeliumissa, kuuro saa sitten muuten,
miten viestin kykeneekin vastaanottamaan.
Uskon löytäminen vaatii usein sen, että kaikki inhimillinen ja ajallinen tulevat "loukatuksi". Ts. asiat eivät mene oman mielen suunnitelmien mukaisesti. - #hissan maikka#
saman kokenut kirjoitti:
En ihmettele jos Helsingin ry tuntui kolkolle paikalle, jossa ei kukaan juttele eikä ketään kohtaa.
Paikalle on tyypillistä, että voit alkaa käydä siellä seuroissa ja istua kuuntelemassa kuukausikaupalla
ilman että kohtaat ketään, kukaan ei sano sinulle mitään. Mutta sitkeys palkitaan, kymmenen vuoden istumisen jälkeen voit saada jo jonkun tutun.
Mutta ehtoollisessa ei ole syntien anteeksiantamusta, muista se. Sakramentti on vain uskon
vahvistukseksi. Synnit annetaan anteeksi vain äänellisessä evankeliumissa, kuuro saa sitten muuten,
miten viestin kykeneekin vastaanottamaan.
Uskon löytäminen vaatii usein sen, että kaikki inhimillinen ja ajallinen tulevat "loukatuksi". Ts. asiat eivät mene oman mielen suunnitelmien mukaisesti.Kirjoitit näin:
"Mutta ehtoollisessa ei ole syntien anteeksiantamusta, muista se. Sakramentti on vain uskon
vahvistukseksi. Synnit annetaan anteeksi vain äänellisessä evankeliumissa, kuuro saa sitten muuten,
miten viestin kykeneekin vastaanottamaan."
Laestadius saarnasi näin vuoden 1854 palmusunnuntain epistolasaarnassaan:
"Herran ehtoollinen ei siis ole ainoastaan Herran kuoleman muistoateria eikä myöskään ainoastaan rakkauden ateria, jonka ääreen kristityt koontuvat sytyttämään keskinäistä rakkautta, vaan niin kauan kuin kristityt ovat syntisiä ja monessa asiassa epätäydellisiä, heidän tarvitsee saada synnit anteeksi. Suuri ehtoollisen asettajahan sanoo: "Tämä on minun vereni, joka monen tähden vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi." Katuville siis annetaan varmasti synnit anteeksi Herran ehtoollisessa, jos heillä on sellainen usko, että he saavat syntinsä anteeksi."
Onko sinun opetuksesi linjassa Laestadiuksen kanssa? Jompi kumpi opettaa väärin. Yksi oppi, yksi Henki jne..... - etsivä-xx
saman kokenut kirjoitti:
En ihmettele jos Helsingin ry tuntui kolkolle paikalle, jossa ei kukaan juttele eikä ketään kohtaa.
Paikalle on tyypillistä, että voit alkaa käydä siellä seuroissa ja istua kuuntelemassa kuukausikaupalla
ilman että kohtaat ketään, kukaan ei sano sinulle mitään. Mutta sitkeys palkitaan, kymmenen vuoden istumisen jälkeen voit saada jo jonkun tutun.
Mutta ehtoollisessa ei ole syntien anteeksiantamusta, muista se. Sakramentti on vain uskon
vahvistukseksi. Synnit annetaan anteeksi vain äänellisessä evankeliumissa, kuuro saa sitten muuten,
miten viestin kykeneekin vastaanottamaan.
Uskon löytäminen vaatii usein sen, että kaikki inhimillinen ja ajallinen tulevat "loukatuksi". Ts. asiat eivät mene oman mielen suunnitelmien mukaisesti.kirjoitat näin:
Mutta ehtoollisessa ei ole syntien anteeksiantamusta, muista se. Sakramentti on vain uskon
vahvistukseksi. Synnit annetaan anteeksi vain äänellisessä evankeliumissa, kuuro saa sitten muuten,
miten viestin kykeneekin vastaanottamaan.
Sakramentiin liittyy evankeliumi. Sana ja aine. Tässä Scmalkaldenin opinkohdat
4. EVANKELIUMI
Otamme nyt uudestaan puheeksi evankeliumin, joka antaa neuvon ja avun syntiä vastaan monella eri tavalla, sillä Jumala on armossaan tuhlailevan rikas: Ensiksikin evankeliumi vaikuttaa suullisena sanana, kun koko maailmaan julistetaan syntien anteeksiantamus; tämä on evankeliumin varsinainen virka. Toiseksi se vaikuttaa kasteena. Kolmanneksi pyhänä alttarin sakramenttina. Neljänneksi avainten valtana sekä myös veljien keskinäisessä keskustelussa ja rohkaisussa: "Missä kaksi on kokoontunut..." (Matt. 18:20).
Tässä nyt sitten niitä Tunnustuskirjojen opinkohtia ehtoollisesta ja syntien anteeksi antamisesta tässä sakramentissa. Minun on vaikea sivuuttaa niitä. Missä on vastaavalla vakavuudella todistettu muuta.
Johanneksen evankeliumin 6 jakeet 30-59 ja erityisesti
53 Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti: ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää.
54 Mutta sillä, joka syö minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen elämä, ja viimeisenä päivänä minä herätän hänet.
ikuinen elämä on vain sillä jolla on synnit anteeksi annettuna kuten jae 54 lupaa.
Augsburgin tunnustus
X Herran ehtoollinen
Herran ehtoollisesta seurakuntamme opettavat, että Kristuksen ruumis ja veri ovat ehtoollisessa todella läsnä ja jaetaan niille, jotka sen nauttivat. Toisin opettavat ne hylkäävät.
Augsburgin tunnustuksen puolustus
"
Kuulehan, mitä Paavali sanoo: (1 Kor. 10:17) 'Me kaikki olemme yksi ruumis Kristuksessa', sillä (Room. 12:5) 'vaikka meitä on monta, me olemme kuitenkin yhtä hänessä. Me olemme kaikki tuosta yhdestä leivästä osalliset'. Vai luuleeko joku ehkä, että salatun siunauksen voima jää meille tuntemattomaksi? Kun se kerran on meissä, eikö ehtoollisen antama yhteys Kristuksen ruumiiseen saa aikaan sitä, että Kristus asuu meissä myös ruumiillisesti?" Ja vähän edempänä hän sanoo: "Tämän johdosta on asiasta ajateltava niin, ettei Kristus asu meissä ainoastaan sinä mielentilana, jota me sanomme rakkaudeksi, vaan että me myös olemme osalliset hänen luonnostaan." "
Vähä katekismus
Missä se on kirjoitettuna? Vastaus:
Pyhät evankeliumin kirjoittajat Matteus, Markus ja Luukas sekä pyhä Paavali sanovat näin:
"Herramme Jeesus Kristus, sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän, kiitti, mursi ja antoi opetuslapsilleen ja sanoi: Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan. Tehkää se minun muistokseni. Samoin hän otti myös maljan aterian jälkeen, kiitti ja antoi opetuslapsilleen ja sanoi: Ottakaa ja juokaa tästä kaikki; tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi. Niin usein kuin te siitä juotte, tehkää se minun muistokseni."
Mitä tällainen syöminen ja juominen hyödyttää? Vastaus:
Se käy ilmi sanoista "teidän edestänne annettu ja vuodatettu syntien anteeksiantamiseksi". Meille annetaan näillä sanoilla tässä sakramentissa synnit anteeksi, elämä ja autuus, sillä missä on syntien anteeksianto, siinä on myös elämä ja autuus.
Miten ruumiillinen syöminen ja juominen voi saada aikaan jotain näin suurta? Vastaus:
Syöminen ja juominen eivät sitä saakaan aikaan, vaan tässä olevat sanat "teidän edestänne annettu ja vuodatettu syntien anteeksiantamiseksi". Nämä sanat yhdessä ruumiillisen syömisen ja juomisen kanssa ovat sakramentin keskeinen kohta. Se joka nämä sanat uskoo, omistaa sen mitä ne sisältävät ja lausuvat, nimittäin "syntien anteeksiannon".
Kuka sitten vastaanottaa tämän sakramentin kelvollisesti? Vastaus:
Paastoaminen ja ruumiillinen valmistautuminen ovat kyllä hyvää ulkonaista kurinalaisuutta, mutta todella kelvollinen ja hyvin valmistautunut on se, joka uskoo nämä sanat: "teidän edestänne annettu ja vuodatettu syntien anteeksiantamiseksi". Kelvoton ja valmistautumaton on taas se, joka ei näitä sanoja usko tai joka epäilee niitä, sillä sana "teidän edestänne" ei vaadi muuta kuin uskovaa sydäntä. - etsivä-xx
etsivä-xx kirjoitti:
kirjoitat näin:
Mutta ehtoollisessa ei ole syntien anteeksiantamusta, muista se. Sakramentti on vain uskon
vahvistukseksi. Synnit annetaan anteeksi vain äänellisessä evankeliumissa, kuuro saa sitten muuten,
miten viestin kykeneekin vastaanottamaan.
Sakramentiin liittyy evankeliumi. Sana ja aine. Tässä Scmalkaldenin opinkohdat
4. EVANKELIUMI
Otamme nyt uudestaan puheeksi evankeliumin, joka antaa neuvon ja avun syntiä vastaan monella eri tavalla, sillä Jumala on armossaan tuhlailevan rikas: Ensiksikin evankeliumi vaikuttaa suullisena sanana, kun koko maailmaan julistetaan syntien anteeksiantamus; tämä on evankeliumin varsinainen virka. Toiseksi se vaikuttaa kasteena. Kolmanneksi pyhänä alttarin sakramenttina. Neljänneksi avainten valtana sekä myös veljien keskinäisessä keskustelussa ja rohkaisussa: "Missä kaksi on kokoontunut..." (Matt. 18:20).
Tässä nyt sitten niitä Tunnustuskirjojen opinkohtia ehtoollisesta ja syntien anteeksi antamisesta tässä sakramentissa. Minun on vaikea sivuuttaa niitä. Missä on vastaavalla vakavuudella todistettu muuta.
Johanneksen evankeliumin 6 jakeet 30-59 ja erityisesti
53 Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti: ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää.
54 Mutta sillä, joka syö minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen elämä, ja viimeisenä päivänä minä herätän hänet.
ikuinen elämä on vain sillä jolla on synnit anteeksi annettuna kuten jae 54 lupaa.
Augsburgin tunnustus
X Herran ehtoollinen
Herran ehtoollisesta seurakuntamme opettavat, että Kristuksen ruumis ja veri ovat ehtoollisessa todella läsnä ja jaetaan niille, jotka sen nauttivat. Toisin opettavat ne hylkäävät.
Augsburgin tunnustuksen puolustus
"
Kuulehan, mitä Paavali sanoo: (1 Kor. 10:17) 'Me kaikki olemme yksi ruumis Kristuksessa', sillä (Room. 12:5) 'vaikka meitä on monta, me olemme kuitenkin yhtä hänessä. Me olemme kaikki tuosta yhdestä leivästä osalliset'. Vai luuleeko joku ehkä, että salatun siunauksen voima jää meille tuntemattomaksi? Kun se kerran on meissä, eikö ehtoollisen antama yhteys Kristuksen ruumiiseen saa aikaan sitä, että Kristus asuu meissä myös ruumiillisesti?" Ja vähän edempänä hän sanoo: "Tämän johdosta on asiasta ajateltava niin, ettei Kristus asu meissä ainoastaan sinä mielentilana, jota me sanomme rakkaudeksi, vaan että me myös olemme osalliset hänen luonnostaan." "
Vähä katekismus
Missä se on kirjoitettuna? Vastaus:
Pyhät evankeliumin kirjoittajat Matteus, Markus ja Luukas sekä pyhä Paavali sanovat näin:
"Herramme Jeesus Kristus, sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän, kiitti, mursi ja antoi opetuslapsilleen ja sanoi: Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan. Tehkää se minun muistokseni. Samoin hän otti myös maljan aterian jälkeen, kiitti ja antoi opetuslapsilleen ja sanoi: Ottakaa ja juokaa tästä kaikki; tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi. Niin usein kuin te siitä juotte, tehkää se minun muistokseni."
Mitä tällainen syöminen ja juominen hyödyttää? Vastaus:
Se käy ilmi sanoista "teidän edestänne annettu ja vuodatettu syntien anteeksiantamiseksi". Meille annetaan näillä sanoilla tässä sakramentissa synnit anteeksi, elämä ja autuus, sillä missä on syntien anteeksianto, siinä on myös elämä ja autuus.
Miten ruumiillinen syöminen ja juominen voi saada aikaan jotain näin suurta? Vastaus:
Syöminen ja juominen eivät sitä saakaan aikaan, vaan tässä olevat sanat "teidän edestänne annettu ja vuodatettu syntien anteeksiantamiseksi". Nämä sanat yhdessä ruumiillisen syömisen ja juomisen kanssa ovat sakramentin keskeinen kohta. Se joka nämä sanat uskoo, omistaa sen mitä ne sisältävät ja lausuvat, nimittäin "syntien anteeksiannon".
Kuka sitten vastaanottaa tämän sakramentin kelvollisesti? Vastaus:
Paastoaminen ja ruumiillinen valmistautuminen ovat kyllä hyvää ulkonaista kurinalaisuutta, mutta todella kelvollinen ja hyvin valmistautunut on se, joka uskoo nämä sanat: "teidän edestänne annettu ja vuodatettu syntien anteeksiantamiseksi". Kelvoton ja valmistautumaton on taas se, joka ei näitä sanoja usko tai joka epäilee niitä, sillä sana "teidän edestänne" ei vaadi muuta kuin uskovaa sydäntä.Iso katekismus - katkelmia
Voiko myös kelvoton pappi toimittaa ja jakaa ehtoollisen? Me näet väitämme, ja tästä emme tingi: vaikka ehtoollisen ottaa vastaan tai sen jakaa täysi heittiö, hän ottaa vastaan oikean sakramentin eli Kristuksen ruumiin ja veren. Tässä suhteessa hän ei yhtään eroa siitä, joka toimittaa sen kaikkein kelvollisimman. Ehtoollinen ei näet nojaa ihmisen pyhyyteen, vaan Jumalan sanaan.
Jatkamme nyt ja tarkastelemme tämän sakramentin voimaa ja hyötyä, mitä varten se varsinaisesti on asetettu. Tämä onkin ehtoollisen olennaisin kohta, josta opimme tietämään, mitä meidän on siitä etsittävä ja mitä olemme siitä saamassa. Tämä taas käy selvästi ja helppotajuisesti ilmi juuri niistä sanoista, joita äsken pohdimme: "Tämä on minun ruumiini ja vereni, teidän edestänne annettu ja vuodatettu syntien anteeksiantamiseksi." Se voidaan lyhyesti lausua näin: menemme ehtoolliselle ottaaksemme siinä vastaan aarteen, jonka välityksellä ja jossa me saamme syntien anteeksiantamuksen. Miksi näin tapahtuu? Siksi, että nuo sanat ovat siinä ja antavat sen meille. Kristus näet käskee minun syödä ja juoda sitä varten, että omistaisin sakramentin ja että se hyödyttäisi minua varmana panttina ja merkkinä, ja vielä enemmän: juuri sen hän on minun hyväkseni asettanut syntiäni, kuolemaani ja kaikkea onnettomuuttani vastaan.
Jälleen tässä asiassa nyrjähtävät nuo riivastelijamme suurine oppeineen ja älyineen. He huutavat ja pauhaavat: "Miten leipä ja viini voivat antaa synnit anteeksi ja vahvistaa uskoa?" Tottahan he ovat kuulleet ja tietävät, että me emme suinkaan väitä leivän ja viinin sellaisenaan sitä tekevän, vaan että sen tekee leipä ja viini, joka on Kristuksen ruumis ja veri ja johon sana on yhdistynyt. Juuri se eikä mikään muu, näin me opetamme, on se aarre, jonka välityksellä anteeksiantamus on meille hankittu. Eikä sitä saata omaksemme mikään muu kuin juuri tämä sana: "Teidän edestänne annettu ja vuodatettu". Sillä siinä sinulla on molemmat: että se on Kristuksen ruumis ja veri ja että se on sinun omaksesi annettu aarre ja lahja. Kristuksen ruumis taas ei voi milloinkaan olla turha ja vailla vaikutusta, niin ettei se saisi mitään aikaan eikä siitä olisi mitään hyötyä. Mutta miten suuri tämä aarre itsessään onkin, se on kuitenkin suljettava sanaan ja meille ojennettava. Muutoin emme voisi tietää siitä mitään emmekä osaisi sitä etsiä.
Mieletön on sen vuoksi myös tämä heidän väitteensä: koska Kristuksen ruumista ja verta ei ole annettu ja vuodatettu meidän edestämme ehtoollisessa, me emme voi tässä sakramentissa saada syntien anteeksiantamusta. Vaikka näet se teko, joka on hankkinut meille syntien anteeksiantamuksen, on tehty jo ristillä, se ei voi saavuttaa meitä muutoin kuin sanan välityksellä. Mistä muualta me olisimme voineet saada tiedon tuosta tapahtumasta ja siitä, että se on lahja, joka kuuluu meille, ellei sitä olisi meille saarnattu, suullisesti julistettu? Ja mistä he itse sitten sen tietävät tai miten he pystyvät tarttumaan anteeksiantamukseen ja saamaan sen omakseen, elleivät he pidä kiinni Raamatun ja evankeliumin sanasta eivätkä usko siihen? Sillä sana sisällyttää tähän sakramenttiin koko evankeliumin ja koko kolmannen uskonkohdan: "Minä uskon pyhän kristillisen kirkon, syntien anteeksiantamuksen..." ja ojentaa sen meille. Miksi meidän pitäisi antaa heidän riistää ehtoollisesta tämä aarre? Pakkohan heidän kuitenkin on tunnustaa, että kysymys on juuri niistä sanoista, joita koko evankeliumi meille kuuluttaa. Koska he kerran eivät uskalla väittää, että kaikki se evankeliumi, Jumalan sana, joka ei liity ehtoolliseen, on hyödytöntä, vähiin jää myöskin heidän mahdollisuutensa väittää tätä ehtoolliseen sisältyvää sanaa hyödyttömäksi. - etsivä-xx
etsivä-xx kirjoitti:
Iso katekismus - katkelmia
Voiko myös kelvoton pappi toimittaa ja jakaa ehtoollisen? Me näet väitämme, ja tästä emme tingi: vaikka ehtoollisen ottaa vastaan tai sen jakaa täysi heittiö, hän ottaa vastaan oikean sakramentin eli Kristuksen ruumiin ja veren. Tässä suhteessa hän ei yhtään eroa siitä, joka toimittaa sen kaikkein kelvollisimman. Ehtoollinen ei näet nojaa ihmisen pyhyyteen, vaan Jumalan sanaan.
Jatkamme nyt ja tarkastelemme tämän sakramentin voimaa ja hyötyä, mitä varten se varsinaisesti on asetettu. Tämä onkin ehtoollisen olennaisin kohta, josta opimme tietämään, mitä meidän on siitä etsittävä ja mitä olemme siitä saamassa. Tämä taas käy selvästi ja helppotajuisesti ilmi juuri niistä sanoista, joita äsken pohdimme: "Tämä on minun ruumiini ja vereni, teidän edestänne annettu ja vuodatettu syntien anteeksiantamiseksi." Se voidaan lyhyesti lausua näin: menemme ehtoolliselle ottaaksemme siinä vastaan aarteen, jonka välityksellä ja jossa me saamme syntien anteeksiantamuksen. Miksi näin tapahtuu? Siksi, että nuo sanat ovat siinä ja antavat sen meille. Kristus näet käskee minun syödä ja juoda sitä varten, että omistaisin sakramentin ja että se hyödyttäisi minua varmana panttina ja merkkinä, ja vielä enemmän: juuri sen hän on minun hyväkseni asettanut syntiäni, kuolemaani ja kaikkea onnettomuuttani vastaan.
Jälleen tässä asiassa nyrjähtävät nuo riivastelijamme suurine oppeineen ja älyineen. He huutavat ja pauhaavat: "Miten leipä ja viini voivat antaa synnit anteeksi ja vahvistaa uskoa?" Tottahan he ovat kuulleet ja tietävät, että me emme suinkaan väitä leivän ja viinin sellaisenaan sitä tekevän, vaan että sen tekee leipä ja viini, joka on Kristuksen ruumis ja veri ja johon sana on yhdistynyt. Juuri se eikä mikään muu, näin me opetamme, on se aarre, jonka välityksellä anteeksiantamus on meille hankittu. Eikä sitä saata omaksemme mikään muu kuin juuri tämä sana: "Teidän edestänne annettu ja vuodatettu". Sillä siinä sinulla on molemmat: että se on Kristuksen ruumis ja veri ja että se on sinun omaksesi annettu aarre ja lahja. Kristuksen ruumis taas ei voi milloinkaan olla turha ja vailla vaikutusta, niin ettei se saisi mitään aikaan eikä siitä olisi mitään hyötyä. Mutta miten suuri tämä aarre itsessään onkin, se on kuitenkin suljettava sanaan ja meille ojennettava. Muutoin emme voisi tietää siitä mitään emmekä osaisi sitä etsiä.
Mieletön on sen vuoksi myös tämä heidän väitteensä: koska Kristuksen ruumista ja verta ei ole annettu ja vuodatettu meidän edestämme ehtoollisessa, me emme voi tässä sakramentissa saada syntien anteeksiantamusta. Vaikka näet se teko, joka on hankkinut meille syntien anteeksiantamuksen, on tehty jo ristillä, se ei voi saavuttaa meitä muutoin kuin sanan välityksellä. Mistä muualta me olisimme voineet saada tiedon tuosta tapahtumasta ja siitä, että se on lahja, joka kuuluu meille, ellei sitä olisi meille saarnattu, suullisesti julistettu? Ja mistä he itse sitten sen tietävät tai miten he pystyvät tarttumaan anteeksiantamukseen ja saamaan sen omakseen, elleivät he pidä kiinni Raamatun ja evankeliumin sanasta eivätkä usko siihen? Sillä sana sisällyttää tähän sakramenttiin koko evankeliumin ja koko kolmannen uskonkohdan: "Minä uskon pyhän kristillisen kirkon, syntien anteeksiantamuksen..." ja ojentaa sen meille. Miksi meidän pitäisi antaa heidän riistää ehtoollisesta tämä aarre? Pakkohan heidän kuitenkin on tunnustaa, että kysymys on juuri niistä sanoista, joita koko evankeliumi meille kuuluttaa. Koska he kerran eivät uskalla väittää, että kaikki se evankeliumi, Jumalan sana, joka ei liity ehtoolliseen, on hyödytöntä, vähiin jää myöskin heidän mahdollisuutensa väittää tätä ehtoolliseen sisältyvää sanaa hyödyttömäksi.Iso katekismus jatkoa
Pitää kyllä paikkansa, että ihmiset, jotka väheksyvät ehtoollista ja elävät epäkristillisesti, nauttivat tämän sakramentin omaksi vahingokseen ja tuomiokseen. Eihän heille ole mikään hyväksi eikä pelastukseksi. Heidän käy samoin kuin sairaan, joka ei piittaa lääkärin kielloista, vaan syö ja juo mielensä mukaan. Mutta toisin on niiden laita, jotka tuntevat heikkoutensa, mielivät siitä vapaaksi ja kaipaavat siihen apua. Heidän tulee pitää ehtoollista kallisarvoisena vastamyrkkynä, joka tuhoaa heissä itsessään olevan myrkyn. Tähän tarkoitukseen meidän on sitä käytettävä. Sinun on näet määrä saada tässä ehtoollisen sakramentissa Kristuksen suusta syntien anteeksiantamus. Se sisältää ja tuo mukanaan Jumalan armon ja Hengen kaikkine lahjoineen. Se antaa turvaavan suojan ja voiman kuolemaa, Perkelettä ja kaikkea onnettomuutta vastaan.
Jos siis mielesi on raskas ja tunnet heikkoutesi, mene luottavaisin mielin ehtoolliselle ja anna sen virvoittaa, lohduttaa ja vahvistaa itseäsi. Jos näet aikomuksesi on odottaa hetkeä, jolloin voisit kaikesta edellä mainitusta vapautuneena astua puhtaana ja kelvollisena ehtoolliselle, saat kyllä jäädä ikuisesti odottamaan, sillä Kristuksen tuomio sinusta on kuuluva: "Jos kerran olet puhdas ja sovelias, et tarvitse minun apuani, enkä minäkään puolestani kaipaa sinua." Kelvottomia ovat siis ainoastaan ne, jotka eivät tunne rikkomuksiaan eivätkä myönnä olevansa syntisiä.
Agsburgin tunnustus
XXV Rippi
Rippiä ei ole poistettu seurakunnissamme. Herran ruumista ei ole tapana jakaa muille kuin niille, jotka on ensin kuulusteltu ja jotka ovat saaneet synninpäästön. Kansaa opetetaan hyvin huolellisesti uskomaan synninpäästöön, mistä aikaisemmin on suurelta osalta vaiettu. Ihmisiä opetetaan antamaan synninpäästölle mitä suurin arvo, koska se on Jumalan oma sana ja se julistetaan Jumalan käskystä. Avainten valtaa pidetään suuressa kunnissa ja kansalle teroitetaan, että se tuo lohdutuksen pelästyneille omilletunnoille ja että Jumala vaatii uskomaan päästösanaan kuin omaan taivaasta kuuluvaan ääneensä ja että näin uskoen todella saadaan ja otetaan vastaan syntien anteeksiantamus.
yksimielisyyden ohje
7. Me uskomme, opetamme ja tunnustamme, että oikein uskovien ja kelvollisten lisäksi myös kelvottomat epäuskoiset saavat Kristuksen todellisen ruumiin ja veren, eivät tosin elämäksi ja lohdutukseksi, vaan tuomioksi ja kadotukseksi - jos sitten eivät käänny ja tee parannusta.
Ne, jotka työntävät luotaan Kristuksen Vapahtajan, joutuvat väkisinkin päästämään hänet luokseen ankarana tuomarina. Hän, joka on läsnä oikein uskovien ja kelvollisten ehtoollisvieraiden sydämessä elämän ja lohdun antajana, on yhtä lailla paikalla tuomitsemassa katumattomia ehtoollisvieraita.
8. Me uskomme, opetamme ja tunnustamme vielä, että on olemassa vain yhdenlaisia kelvottomia ehtoollisvieraita, nimittäin epäuskoisia. Heistä on kirjoitettu: (Joh. 3:18) "Mutta joka ei usko, se on jo tuomittu." Pyhän sakramentin kelvoton käyttäminen yhä lisää, enentää ja pahentaa tätä tuomiota (1 Kor. 11:27, 29).
9. Me uskomme, opetamme ja tunnustamme, ettei yksikään oikein uskova nauti pyhää ehtoollista tuomiokseen, olkoon hänen uskonsa sitten kuinka heikko tahansa, kunhan se on elävää uskoa. Ehtoollinen on asetettu erityisesti heikkouskoisia, mutta parannukseen valmiita kristittyjä varten, lohduttamaan heitä ja vahvistamaan heidän heikkoa uskoaan. - etsivä-xx
saman kokenut kirjoitti:
En ihmettele jos Helsingin ry tuntui kolkolle paikalle, jossa ei kukaan juttele eikä ketään kohtaa.
Paikalle on tyypillistä, että voit alkaa käydä siellä seuroissa ja istua kuuntelemassa kuukausikaupalla
ilman että kohtaat ketään, kukaan ei sano sinulle mitään. Mutta sitkeys palkitaan, kymmenen vuoden istumisen jälkeen voit saada jo jonkun tutun.
Mutta ehtoollisessa ei ole syntien anteeksiantamusta, muista se. Sakramentti on vain uskon
vahvistukseksi. Synnit annetaan anteeksi vain äänellisessä evankeliumissa, kuuro saa sitten muuten,
miten viestin kykeneekin vastaanottamaan.
Uskon löytäminen vaatii usein sen, että kaikki inhimillinen ja ajallinen tulevat "loukatuksi". Ts. asiat eivät mene oman mielen suunnitelmien mukaisesti.Uskon löytäminen vaatii usein sen, että kaikki inhimillinen ja ajallinen tulevat "loukatuksi". Ts. asiat eivät mene oman mielen suunnitelmien mukaisesti.
En ole niin naivi että luulisin niin.
Asian taustalla on ihan muuta kuin oman mielen suunnitelmat.
Johdatuskin on olemassa silloin kun lähtökohtana on "tapahtukoon sinun tahtosi".
Rippi on olemassa, todellakin mutta millä perusteella ripin olemassaolo poistaisi ehtoollisen vaikutuksen jotka kuvataan Tunnustuskirjojenkin muissa osissa ja jotka perustellaan Raamatun sanlla. Syntien tunnutaminen ja katumus on ehdoton vaatimus. Ei se, että ehtoolliselle mennessä ei olisi syntinen.
Agsburgin tunnustus
XXV Rippi
Rippiä ei ole poistettu seurakunnissamme. Herran ruumista ei ole tapana jakaa muille kuin niille, jotka on ensin kuulusteltu ja jotka ovat saaneet synninpäästön. Kansaa opetetaan hyvin huolellisesti uskomaan synninpäästöön, mistä aikaisemmin on suurelta osalta vaiettu. Ihmisiä opetetaan antamaan synninpäästölle mitä suurin arvo, koska se on Jumalan oma sana ja se julistetaan Jumalan käskystä. Avainten valtaa pidetään suuressa kunnissa ja kansalle teroitetaan, että se tuo lohdutuksen pelästyneille omilletunnoille ja että Jumala vaatii uskomaan päästösanaan kuin omaan taivaasta kuuluvaan ääneensä ja että näin uskoen todella saadaan ja otetaan vastaan syntien anteeksiantamus.
Ainoa lähde mikä olen löytänyt viitauksena siihen että ehtoollinen ei antaisi syntejä anteeksi on vanha Swebeliuksen katekismus. Miltä osin se on opillinen perustelu siitä että syntejä ei saa anteeksi ja miltä osin se on " ei ole tapana jakaa". Nimimerkki kikpostilla-Helatorstai on antanut arvokkaan vihjeen ja oikean osan kirkkopostilloista on etsinnässä kirjastoista kun osia 1-3 ja kaikki eri paikoissa. Olen aikonut ottaa selvää.
Jos jollakin on muu lähde ehtoolliseen kuin Swebelius, kuulisin mielellään.
Niin valtavaa tekstivyörytystä on mielestäni kuitenkin Tunnustuskirjoissa kokonaisuudessaan sen puolesta että ehtoollisessa on syntien anteeksi antamus, että pitäisi olla myös vahvat perusteet toisenlaiselle näkymykselle.
Ainakin minun mieleni on tämän asian osalta kovasti ihmetteleväinen. - etsivä-xx
etsivä-xx kirjoitti:
Iso katekismus jatkoa
Pitää kyllä paikkansa, että ihmiset, jotka väheksyvät ehtoollista ja elävät epäkristillisesti, nauttivat tämän sakramentin omaksi vahingokseen ja tuomiokseen. Eihän heille ole mikään hyväksi eikä pelastukseksi. Heidän käy samoin kuin sairaan, joka ei piittaa lääkärin kielloista, vaan syö ja juo mielensä mukaan. Mutta toisin on niiden laita, jotka tuntevat heikkoutensa, mielivät siitä vapaaksi ja kaipaavat siihen apua. Heidän tulee pitää ehtoollista kallisarvoisena vastamyrkkynä, joka tuhoaa heissä itsessään olevan myrkyn. Tähän tarkoitukseen meidän on sitä käytettävä. Sinun on näet määrä saada tässä ehtoollisen sakramentissa Kristuksen suusta syntien anteeksiantamus. Se sisältää ja tuo mukanaan Jumalan armon ja Hengen kaikkine lahjoineen. Se antaa turvaavan suojan ja voiman kuolemaa, Perkelettä ja kaikkea onnettomuutta vastaan.
Jos siis mielesi on raskas ja tunnet heikkoutesi, mene luottavaisin mielin ehtoolliselle ja anna sen virvoittaa, lohduttaa ja vahvistaa itseäsi. Jos näet aikomuksesi on odottaa hetkeä, jolloin voisit kaikesta edellä mainitusta vapautuneena astua puhtaana ja kelvollisena ehtoolliselle, saat kyllä jäädä ikuisesti odottamaan, sillä Kristuksen tuomio sinusta on kuuluva: "Jos kerran olet puhdas ja sovelias, et tarvitse minun apuani, enkä minäkään puolestani kaipaa sinua." Kelvottomia ovat siis ainoastaan ne, jotka eivät tunne rikkomuksiaan eivätkä myönnä olevansa syntisiä.
Agsburgin tunnustus
XXV Rippi
Rippiä ei ole poistettu seurakunnissamme. Herran ruumista ei ole tapana jakaa muille kuin niille, jotka on ensin kuulusteltu ja jotka ovat saaneet synninpäästön. Kansaa opetetaan hyvin huolellisesti uskomaan synninpäästöön, mistä aikaisemmin on suurelta osalta vaiettu. Ihmisiä opetetaan antamaan synninpäästölle mitä suurin arvo, koska se on Jumalan oma sana ja se julistetaan Jumalan käskystä. Avainten valtaa pidetään suuressa kunnissa ja kansalle teroitetaan, että se tuo lohdutuksen pelästyneille omilletunnoille ja että Jumala vaatii uskomaan päästösanaan kuin omaan taivaasta kuuluvaan ääneensä ja että näin uskoen todella saadaan ja otetaan vastaan syntien anteeksiantamus.
yksimielisyyden ohje
7. Me uskomme, opetamme ja tunnustamme, että oikein uskovien ja kelvollisten lisäksi myös kelvottomat epäuskoiset saavat Kristuksen todellisen ruumiin ja veren, eivät tosin elämäksi ja lohdutukseksi, vaan tuomioksi ja kadotukseksi - jos sitten eivät käänny ja tee parannusta.
Ne, jotka työntävät luotaan Kristuksen Vapahtajan, joutuvat väkisinkin päästämään hänet luokseen ankarana tuomarina. Hän, joka on läsnä oikein uskovien ja kelvollisten ehtoollisvieraiden sydämessä elämän ja lohdun antajana, on yhtä lailla paikalla tuomitsemassa katumattomia ehtoollisvieraita.
8. Me uskomme, opetamme ja tunnustamme vielä, että on olemassa vain yhdenlaisia kelvottomia ehtoollisvieraita, nimittäin epäuskoisia. Heistä on kirjoitettu: (Joh. 3:18) "Mutta joka ei usko, se on jo tuomittu." Pyhän sakramentin kelvoton käyttäminen yhä lisää, enentää ja pahentaa tätä tuomiota (1 Kor. 11:27, 29).
9. Me uskomme, opetamme ja tunnustamme, ettei yksikään oikein uskova nauti pyhää ehtoollista tuomiokseen, olkoon hänen uskonsa sitten kuinka heikko tahansa, kunhan se on elävää uskoa. Ehtoollinen on asetettu erityisesti heikkouskoisia, mutta parannukseen valmiita kristittyjä varten, lohduttamaan heitä ja vahvistamaan heidän heikkoa uskoaan.Weha kirjoittaa svebeliuksen katekismuksesta ketjussa
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8818923
Sitten ripistä sanotaan vanhassa katekismuksessa (uusista jätetty pois).
http://p3.foorumi.info/vlfoorumi/viewtopic.php?t=2466&sid=e6b65aee8cc5a4fd5bd4e503c87c02b0
Tällaisen linkin löysin saman katekismuksen ehtoollista koskevaan kohtaan vain ehtoollista kosevasta kohdasta:
http://www.lyrs.fi/foorumit/viewtopic.php?t=566
Koko katekismus on linkissä
http://www.mangusti.com/Katekismus/Katekismus?main=Svebelius&sub=open&title=Svebelius
Lukekoon itse kukin sekä Tunnustuskirjat että tämän.
Olov Svebilius
Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Uppsalan arkkipiispa Olaus Swebilius.
Olov Svebilius (myös Olof Svebilius, Olaus Swebilius; 1624–1700) oli ruotsalainen arkkipiispa, joka uudisti muun muassa katekismuksen.
Wikipedia sanoo näin. Vaikka en suonkaan wikipediaan hirvesti luota niin ehkä sentään henkilötiedot ovat oikein:
Svebilius oli Linköpingin hiippakunnan piispa vuodesta 1678 ja arkkipiispa vuodesta 1681. Hänen virkakautensa aikana 1686 tuli voimaan uusi kirkkolaki. Uusi katekismus ilmestyi 1689, sen käänsi suomeksi Daniel Juslenius 1746. Samoin ilmestyi uusi virsikirja ruotsiksi 1695, suomeksi 1701, kirkkokäsikirja ruotsiksi 1693 ja suomeksi 1694 ja koraalikirja ruotsiksi 1697, suomeksi 1702.[1] Niin sanottu Svebiliuksen katekismus on edelleen käytössä esimerkiksi rukoilevaisten piirissä.[2] - Lestadius erehtyi
#hissan maikka# kirjoitti:
Kirjoitit näin:
"Mutta ehtoollisessa ei ole syntien anteeksiantamusta, muista se. Sakramentti on vain uskon
vahvistukseksi. Synnit annetaan anteeksi vain äänellisessä evankeliumissa, kuuro saa sitten muuten,
miten viestin kykeneekin vastaanottamaan."
Laestadius saarnasi näin vuoden 1854 palmusunnuntain epistolasaarnassaan:
"Herran ehtoollinen ei siis ole ainoastaan Herran kuoleman muistoateria eikä myöskään ainoastaan rakkauden ateria, jonka ääreen kristityt koontuvat sytyttämään keskinäistä rakkautta, vaan niin kauan kuin kristityt ovat syntisiä ja monessa asiassa epätäydellisiä, heidän tarvitsee saada synnit anteeksi. Suuri ehtoollisen asettajahan sanoo: "Tämä on minun vereni, joka monen tähden vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi." Katuville siis annetaan varmasti synnit anteeksi Herran ehtoollisessa, jos heillä on sellainen usko, että he saavat syntinsä anteeksi."
Onko sinun opetuksesi linjassa Laestadiuksen kanssa? Jompi kumpi opettaa väärin. Yksi oppi, yksi Henki jne.....Vl-liike opettaa, että ehtoollisessa ei saa syntejä anteeksi. Ehtoollinen on Jeesuksen muistoateria ja vl-uskovaiset käyvät ehtollisella vahvistaakseen uskoa.
Tässä Korinttilaiskirjeessä Paavali puhuu hyvin painavaa tekstiä, ei yksin avioliitosta, vaan myös muusta.
Hän ensin kertoo, että avioliitolla on tunnusmerkistönsä. Yhteinen liha ja ajatus. Kunnioitus on myös tärkeimpiä, uskoa Jeesukseen unohtamatta. Tässä mistään lestadiolaisuudesta Hän ei mainitse mitään. Jos nämä eivät toteudu, avioliitto ei täytä Raamatun tunnusmerkistöä.
Samoin tässä tulee esille yski seikka, mikä on VL piireissä täysin tuntematon, asia, josta ole usein kirjoittanut. Armolahjoista, joista ensimmäinen tulee ihmiselle itselleen, muut seurakunnan käyttöön. - Jokaisella on kuitenkin oma Jumalalta saatu armolahjansa, yhdellä yksi, toisella toinen.
Tämä vaatii luonnollisesti Pyhän Hengen voitelun ja sen uupuessa uupuu myös armolahjat.
Joskus on aika, että on parempi muuttaa eroon. Rakentaa näin parisuhdetta ja siihen Paavali antaa kehohitusen tässä. >>5 Älkää keskeyttäkö yhdyselämäänne, paitsi ehkä yhteisestä sopimuksesta joksikin aikaa, jotta voitte keskittyä rukoukseen; palatkaa sitten taas yhteen. Muutenhan Saatana pääsee kiusaamaan teitä, kun ette kuitenkaan pysty hillitsemään itseänne.>11 Jos hän kuitenkin eroaa, olkoon menemättä enää naimisiin tai SOPIKOOT MIHENSÄ KANSSA. Samoin ei mies saa erota vaimostaan.saman kokenut kirjoitti:
En ihmettele jos Helsingin ry tuntui kolkolle paikalle, jossa ei kukaan juttele eikä ketään kohtaa.
Paikalle on tyypillistä, että voit alkaa käydä siellä seuroissa ja istua kuuntelemassa kuukausikaupalla
ilman että kohtaat ketään, kukaan ei sano sinulle mitään. Mutta sitkeys palkitaan, kymmenen vuoden istumisen jälkeen voit saada jo jonkun tutun.
Mutta ehtoollisessa ei ole syntien anteeksiantamusta, muista se. Sakramentti on vain uskon
vahvistukseksi. Synnit annetaan anteeksi vain äänellisessä evankeliumissa, kuuro saa sitten muuten,
miten viestin kykeneekin vastaanottamaan.
Uskon löytäminen vaatii usein sen, että kaikki inhimillinen ja ajallinen tulevat "loukatuksi". Ts. asiat eivät mene oman mielen suunnitelmien mukaisesti.En ihmettele jos Helsingin ry tuntui kolkolle paikalle, jossa ei kukaan juttele eikä ketään kohtaa. ** Niin, oliko tämä sitä keskinäistä veljes- rakkautta?
Mutta ehtoollisessa ei ole syntien anteeksiantamusta, muista se. *** Mitäh. Olisiko parempi kun katsot mitä siitä JEESUS ISTE SANOO. Matt. 26:28
Tämä on minun vereni, liiton veri, joka kaikkien puolesta vuodatetaan SYNTIEN ANTEEKSI ANATMISEKSI.
Valehteleeko Sana sinulle, vai valehteletko sinä ihmisille?? Hyi sinua.
Sakramentti on vain uskon vahvistukseksi. ** Onko? Sakramentti on käännettynä MYSTERIO, eli elätkö mysteeriossa, silloin sinulla ei ole elävää Jumalaa, Jeesusta ollenkaan.
Synnit annetaan anteeksi vain äänellisessä evankeliumissa, kuuro saa sitten muuten,
miten viestin kykeneekin vastaanottamaan. ** Missä se lukee Raamatussa, se on vain VL soopaa.
Uskon löytäminen vaatii usein sen, että kaikki inhimillinen ja ajallinen tulevat "loukatuksi". Ts. asiat eivät mene oman mielen suunnitelmien mukaisesti. ** Minkä uskon?? tuon lahkonko, vain minkä?? Kerro ihmeessä.Lestadius erehtyi kirjoitti:
Vl-liike opettaa, että ehtoollisessa ei saa syntejä anteeksi. Ehtoollinen on Jeesuksen muistoateria ja vl-uskovaiset käyvät ehtollisella vahvistaakseen uskoa.
lestadioliset elävät erheessä.
- #hissan maikka#
Lestadius erehtyi kirjoitti:
Vl-liike opettaa, että ehtoollisessa ei saa syntejä anteeksi. Ehtoollinen on Jeesuksen muistoateria ja vl-uskovaiset käyvät ehtollisella vahvistaakseen uskoa.
Laestadius ei siis ollut oikein uskomassa? Niinkö?
Hänellä ei ollut yhdenkaltainen ymmärrys ja usko.
Toivottavasti tämäkin asia oli vielä kirkastunut hänelle ennen kuin sai nukkua pois. - surullista mutta tot
saman kokenut kirjoitti:
En ihmettele jos Helsingin ry tuntui kolkolle paikalle, jossa ei kukaan juttele eikä ketään kohtaa.
Paikalle on tyypillistä, että voit alkaa käydä siellä seuroissa ja istua kuuntelemassa kuukausikaupalla
ilman että kohtaat ketään, kukaan ei sano sinulle mitään. Mutta sitkeys palkitaan, kymmenen vuoden istumisen jälkeen voit saada jo jonkun tutun.
Mutta ehtoollisessa ei ole syntien anteeksiantamusta, muista se. Sakramentti on vain uskon
vahvistukseksi. Synnit annetaan anteeksi vain äänellisessä evankeliumissa, kuuro saa sitten muuten,
miten viestin kykeneekin vastaanottamaan.
Uskon löytäminen vaatii usein sen, että kaikki inhimillinen ja ajallinen tulevat "loukatuksi". Ts. asiat eivät mene oman mielen suunnitelmien mukaisesti.että Jeesuksenkin perässä olisi pitänyt roikkua 10 vuotta ilman että Hän olisi huomannut etsivää. Etsivä-xx:n kokemukset selittyvät vain siten, että vanhoillislestadiolaisuudessa ei ole aitoa rakkautta lähimmäiseen yleensä eikä edes omille jäsenille. Kaikki pesustuu teennäiselle valheelle. Kokemusta vl-liikkeestä minulla on.
UUdistakaa koko liike ja tulkaa vapaiksi kaikista niistä pikkumaisista rajoitteista, joita liikkeessänne on. Olkaa oikeasti vapaita älkääkä pelätkö. Etsivä-xx ei saanut mitään huomiota sen vuoksi, koska vl-liikettä vaivaa PELKO. Ja vielä kerran PELKO.
- llllllllllwwwwwwww
samaa mieltä on lyyleri.
Mutta "muusta salamyhkäistestä toiminnasta he pitävät suut supussa" >> Jos epäuskoinen eroaa epäuskoisesta. Ja sitten tämä toinen epäuskoinen ( vaikkapa nainen ) tulee eroamisen jälkeen uskoon, ja tekee parannuksen. Saako hän avioitua uuden uskovaisen kanssa ?
- pyhänä
niin naimisiin ei enää haluakaan mennä, elää Kristukselle.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 911087
- 123860
Sinkkumiehet hukkaavat tärkeän ässän hihastaan kun
...eivät suostu kavereiksi naisten kanssa. Mikä voi olla heillä syynä? Hyväksyvät vain naisen, joka suorastaan anelee sa103825"Kaikkien miesten asia" - kampanja on alkanut
Miehillä on naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamisessa merkittävä rooli. Ei riitä, ettei itse tee väkivaltaa. Miesten275652- 68559
Tiedät, että en voi enää laittaa viestiä
Aikaa kulunut. Eikä se näyttäisi enää luontevalta vastata näin pitkän ajan jälkeen. Tiedän myös, että sinä et enää lait72553Lienee aika luopua siitä kaikesta
mitä meillä ikinä olikaan. Hassua, koska juuri mitään ei ole edes ollutkaan. En vaan jaksa tätä mahdotonta juttua enää j64552Lautakunta käsittelee Iisalmen kulttuuri- ja vapaa-aikajohtajan virkasuhteen purkua koeajalla:
Lautakunta käsittelee Iisalmen kulttuuri- ja vapaa-aikajohtajan virkasuhteen purkua koeajalla: "Aina valinta ei mene nap54526- 72483
- 50463