Mitähän järkeä miesten on haluta tietty määrä lapsia tai edes sitä yhtä jos ei raskaus aikanaakaan osaa elää mukana siinä elämäntilassa ja entäs sitten kun lapsi syntyy?Odotetaanko automaattisesti että naiset jää sit vain kotiin ja hoitaa lapsen/lapset ja itse saa töissä samalla viettää omaa aikaa kavereidensa kanssa ja elää omaakin elämää.En kyllä yhtään ihmettele miksi eniten melkein pettävät kotiäidit.
Lapsimäärästä?
74
1028
Vastaukset
- Liina Anniina
"Itse saa töissä VIETTÄÄ OMAA AIKAA!"
Voi lapsi pikkuinenko olet vai teini, joka ei ole vielä elatuksestaan joutunut vastaamaan? Ajattelet, että isi ja äiti käyvät töissä hengailemassa huvikseen, viihdyttämässä itseään ja seukkaamassa kavereiden kanssa ja saavat siitä hyvästä taskurahaa kiltiltä työnantajasedältä?
Voin ilmoittaa, että "melkein eniten" töissä raadetaan töitä peräpylly pitkänä, työnantaja hiostaa selän takana ja haluaa että alati tekisit vain enemmän ja lisää. Töissä olo EI ole omaa aikaa, vaan työnantajan aikaa, josta hän maksaa palkan ja jonka ajan hän käskyttää.
Töissäkäynnin tarkoitus ei ole kavereiden kanssa melskaamista.
Että silleen.- Nanaa.
Aika tökerö vastaus, kuka lie vastannutkin. Ei kaikissa työpaikoissa työnantajat huohota niskaan! Sitäpaitsi kirjoittaja käsittääkseni ajatteli asian niin, että mies ei sitten ole 24/7 lapsen kanssa. Äidin täytyy aina ottaa lapsi mukaan, joa haluaa mennä. Sitäpaitsi monet nauttivat työnteosta, kaikki eivät tee töitä vain elääkseen!
Mutta! Sitten taas "kavereiden näkemisestä". Kyllähän niitä voi nähdä sen lapsenkin kanssa? Myös uusiin ihmisiin voi tutustua, esim sellaisiin joilla on saman ikäisiä lapsia kun sinulla. Voitte yhdessä tapailla ja käydä kahvilla tai lenkillä.
Tosi tökerö vastaus tuolta L.A.:lta. Oletko itse sellainen teini, kun et osaa fiksusti vastata!!? - lapsia 3 meillä
Nanaa. kirjoitti:
Aika tökerö vastaus, kuka lie vastannutkin. Ei kaikissa työpaikoissa työnantajat huohota niskaan! Sitäpaitsi kirjoittaja käsittääkseni ajatteli asian niin, että mies ei sitten ole 24/7 lapsen kanssa. Äidin täytyy aina ottaa lapsi mukaan, joa haluaa mennä. Sitäpaitsi monet nauttivat työnteosta, kaikki eivät tee töitä vain elääkseen!
Mutta! Sitten taas "kavereiden näkemisestä". Kyllähän niitä voi nähdä sen lapsenkin kanssa? Myös uusiin ihmisiin voi tutustua, esim sellaisiin joilla on saman ikäisiä lapsia kun sinulla. Voitte yhdessä tapailla ja käydä kahvilla tai lenkillä.
Tosi tökerö vastaus tuolta L.A.:lta. Oletko itse sellainen teini, kun et osaa fiksusti vastata!!?Jos se L.A itse on joku siivooja, niin onhan niillä kova työ, mutta ainakin mun ukon työ on sen verran lepsua, että tuntuu akkojen kans kahvilla jatkuvasti töissään istuvan!!
Tuokin on totta, että ukot kyllä luistaa kaikesta vastuusta kotona, jos vaan on mahdollisuus!!
Meilläkin ukolla on koko ajan kaikenmaailman illanviettoja ja seminaareja työn puolesta, joten kyllä meillä se minä olen "joutunut" se lapsen likka aina oleen..Mut en mä valita! Tykkään puuhailla muksujen kanssa ja loppujen lopuksi ne on vähän aikaa pieniä..mulla on aikaa itselleni sitten myöhemmin. :)
Meillä kyllä kumpikin halusi nämä lapset...Varmaan AP.lläki n? - apteekkiin!!
Onkos pahatkin peräpukamat sulla, kun tunnut kärttyilevän joka palstalla? ;D
- Liina Anniina
apteekkiin!! kirjoitti:
Onkos pahatkin peräpukamat sulla, kun tunnut kärttyilevän joka palstalla? ;D
:))
Ihan kunnossa on, liikunnallinen ja hoidettu nainen olen ja itselläni kaksi alle kouluikäistä. Työni ei ole siivoustyötä, mutta kaikki kunnia siivoojille silti.
Silti, luepa ystävä hyvä uudelleen tuo alkup. viesti ja mieti.
Minusta siinä ei annettu paljon arvoa työssäkäyvälle. Kotona tehty lapsenhoitotyö on antoisaa... minusta ihmisen pitäisi olla onnellinen, jos saa hoitaa lapsensa kotoa ja siitä vielä maksetaan.
Kaikissa maissa ei ole näin hyvin kuin meillä Suomessa.
Ollaan onnellisia siskot, että saamme äitiyspäivärahat ja kodinhoitotuet. Mennäänpä kolmansiin maihin, kehitysmaihin, niin tuskin siellä naiset valittaisivat, jos mies kävisi työssä, valtio maksaisi äidille päivärahaa ja itse saisi keskittyä hoitamaan vauvaansa.
Että tällainen kärtty-Liina olen! Ilman pukamia. - Nutturatäti
lapsia 3 meillä kirjoitti:
Jos se L.A itse on joku siivooja, niin onhan niillä kova työ, mutta ainakin mun ukon työ on sen verran lepsua, että tuntuu akkojen kans kahvilla jatkuvasti töissään istuvan!!
Tuokin on totta, että ukot kyllä luistaa kaikesta vastuusta kotona, jos vaan on mahdollisuus!!
Meilläkin ukolla on koko ajan kaikenmaailman illanviettoja ja seminaareja työn puolesta, joten kyllä meillä se minä olen "joutunut" se lapsen likka aina oleen..Mut en mä valita! Tykkään puuhailla muksujen kanssa ja loppujen lopuksi ne on vähän aikaa pieniä..mulla on aikaa itselleni sitten myöhemmin. :)
Meillä kyllä kumpikin halusi nämä lapset...Varmaan AP.lläki n?No kiva että teillä aloittajalla ja "lapsia 3 meillä"llä (on siinäkin nimimerkki) on niin laaja kokemus eri miehistä että osaatte noin kokemuksen syvällä rintaäänellä kertoa millaisia MIEHET ovat. Montakos teillä on ollut? Kolme? Kolmekymmentä? Miehiä kun on maailmassa melkein kolme miljardia ja ne ovat kaikki erilaisia.
Vai meinaatteko, että miehet ovat kaikki samaa kloonia, ihan sama minkä niistä ottaa itseään elättämään ja lapset siittämään? No sitten ei tarvitse ihmetellä miksi parisuhde ei pelitä, kun ei edes sitä ymmärrä että se oma ukko on ihminen ja sen kanssa voi ihan keskustella sellaisista asioista kuin kuinka monta lasta hankitaan ja kuka niitä hoitaa ja kuka rahoittaa toisen kotivanhemmuuden ja muista oman arkielämän pelisäännöistä. Tietysti ennen kun hankkiutuu raskaaksi, huono sitä on sen jälkeen ruveta venkslaamaan.
Aloittaja: jos sinä haluat lapsia, sinun on sitouduttava niiden hoitamiseen. Ellei hoito nappaa, niin sitten on parempi jättää kakarat tekemättä. - m
kyllä minä olen mielummin töissä päivisin työpaikalla kuin tulisin mökkihöperöks kotona ympärivuorokautisessa orajtyössä kakaran kanssa yksin.. tästä syystä en varmaan voi lapsia hankkiakaan..!
ps. sun kannattais vaihtaa työpaikkaa kun siellä on noin ikävää..
- vaimo12121
Samaa minäkin mietin. Olen sanonut miehelleni, että minä voin olla hänen kanssa onnellinen kahdestaan, kaikki muu on ekstraa. En tarvitse lapsiani ollakseni onnellinen, mutta mies haluaa välttämättä jälkikasvua. Ja tiedän, että minun vastuulle nekin loppupeleissä jää. Miehen valmiudesta kasvattaa ja olla perheensä kanssa kertoo jo sekin, että hän kerran kysyi, voiko hän raskausaikanani silti lähteä juhlimaan kavereidensa kanssa ja saahan hän omaa aikaa. Totta kai saa tehdä mitä itse haluaa, mutta ehkä niitä lapsia hankitaan sitten, kun ollaan valmiita asettumaan aloilleen, eikä mietitä, että päästäänkö juhlimaan kaikesta huolimatta. En minä rupea yksin elättämään mitään lapsia, joten siksi mieluummin ilman.
- ;)
..ja niin totta! Sitten kun mies on valmis laittamaan ne "menonsa" kolmannelle sijalle, on lasten vuoro..
Ensin vaimo, sitten lapset ja lopuksi kaikki muu! Vaikutat järkevältä valinnoissasi, vaimo12121!!
- Muuten hyvä, mutta..
..kotiäiditkö pettävät mielestäsi eniten? En usko, että heillä on siihen juuri tilaisuutta, kun ovat lapsissa kiinni. Eniten kai pettävät ihmiset, jotka voivat olla "työpaikalla" tai "työmatkalla". Ei sillä, että kotiäidit nyt välttämättä pulmusia olisivat, mutta en silti usko viimeistä lausettasi.
Niin, ja en ole itse mikään sydämistynyt kotiäiti vaan ihan työssäkäyvä nainen, jolla ei vielä lapsia.
Ja mitä noihin edellisiin kommentteihin tulee, on totta, että kyllä töissä voi viihtyä jopa välillä paremmin kuin kotona lorvailematta silti työpaikalla. Mutta koska töissä on mukavaa ja mukavia työkavereita, ajattelen itse ainakin niin, että se antaa voimia myös kotipuoleen. Kyllä minulle työaika on ns. omaa aikaa ja tyydyttää pitkälle sosiaalisia tarpeita. Kavereita/tuttavia kun ei ehdi aina työ- ja kotikiireiden ohella nähdä. Omalla kohdallani siis toimii, mutta uskon, että asia on eri raskaissa työympäristöissä, kuten sairaalassa, jossa naisvaltainen työyhteisö voi olla hankala, samoin potilaat ja heidän omaisensa vaativia.- väsyttää...
Kyllä ne taitaa ne pettämisjutut tapahtuu just noissa työpaikan pippaloissa, joissa viina virtaa..
En itsekkään lasten äitinä edes jaksais laittaa itseäni siihen kuntoon, että kukaan ees katsois sillä silmällä ;)
Lapset kun saa nukkuun, väsyttää jo itseäkin niin paljon, ettei siinä seksi vieraan kanssa edes mieleen tulis...hyvä, että jaksaa oman ukon kans ne pakolliset suorittaa :D
En tiiä sit, kun lapset on isoja! :D - nonna-84
Toi "kotiäidit pettävät eniten"-juttu taitaa olla lähtöisin tuolta iltalehden sivuilta. Siellä nimittäin oli täs vähän aikaa sitten rakkaus ja seksi-palstalla juttu "Näissä ammateissa petetään useimmin". Ja siinä kotiäidit olivat sijalla 2!!! Enpä olisi itsekään uskonut, ellen olisi itse nähnyt sitä juttua. Olen ollut kotiäitinä noin 5 vuotta, enkä kyllä tajua mistä sellaseen puuhaan riitäis virtaa!!;)
- urpo KO??
uusimman tutkimuksen mukaan kotiäidit on listattu kaikista "ammateista" 57% enemmän pettäviksi mikä on ihan ymmärrettävää.Kun mies on töissä eikä kotona huomaa enää vaimoansa niin helpostihan sitä sitten tyttöjen illassa tulee varmaankin petettyä kotiäitien kun kerrankin pääsee baariin ja joka urpo kuolaamassa perään kun näkyvissä on "uutta lihaa" kun harvoinpa kotiäitejä varmaan baareissa näkyy.Yleensä siellä hilluu ne siivojan retaleet ja kittaa kaljaansa vitutukseen kun on niin paska duuni ja pieni palkka ja viimeinen urpo mikä baarista vain löytyy verkkareissa ja kauluspaidassaan niin kiskotaan kotiinsa panolle.
- ljgnfgoigfnofg
Mun puolesta äiti saa mennä rakennukselle töihin kattoruoteita naulaamaan -20 asteen pakkasella ja minä jään kotiin lasten kanssa valittamaan surkeaa kohtaloa.
- Liina Anniina
Tuotahan ei voi enää paremmin sanuva!
- fgergqergq
parkuisit äkkiä takaisin sinne rakennuksillesi,
kun olisit pari päivää viettänyt viittä parkuvaa
lasta hoitaen ja kaikki kotityöt tehden.
Tulisi varmaan itku silmään, kun ei iltaisin
ryyppääminen onnistuisi.
Oli meinaan oma isä juuri tuollainen.
Valitti kuinka vaimillo on helppoa ja samalla
makasi illat ja viikonloput sohvalla kaljätölkin kanssa,
kun vaimo siivosi ja hoiti lapset. - fgergqergq
fgergqergq kirjoitti:
parkuisit äkkiä takaisin sinne rakennuksillesi,
kun olisit pari päivää viettänyt viittä parkuvaa
lasta hoitaen ja kaikki kotityöt tehden.
Tulisi varmaan itku silmään, kun ei iltaisin
ryyppääminen onnistuisi.
Oli meinaan oma isä juuri tuollainen.
Valitti kuinka vaimillo on helppoa ja samalla
makasi illat ja viikonloput sohvalla kaljätölkin kanssa,
kun vaimo siivosi ja hoiti lapset.ettei äitinikään ollut kyllä mikään
kotiäiti, hän kävi lisäksi töissä.
Kuten useimmat käyvät.
Nykyäänhän vaimot hoitavat yksin lapset
ja kodin, sekä käyvät sen lisäksi töissä.
- Kotiäiti kahvilla
päävastuu on usein yhä naisella ainakin kun lapset ovat pieniä. Olen kotiäitinä kolmelle lapselle ja kirjoittelenpa nyt kun lapsukaiset ovat päiväunilla ja kotiaskareet on mallikkaasti hoidettu tälle päivälle tähän mennessä :) Minua ei rasita olla kotiäitinä - mikäs tässä. En kaipaa edes erityisemmin ns. omaa aikaa. Joskus käyn jossain jumpassa, kuntosalilla, kirjastossa, lenkillä tmv. ilman lapsia ja mieheni hoitaa lapset sillä aikaa. Minulle riittää tuo ihan hyvin. Mieheni tekee pitkiä työpäiviä ja matkusteleekin työn takia ja tämä on ollut tiedossa jo ennen lasten syntymääkin ja siihen on sopeuduttu. Tuo muitaakseni iltalehden uutisoima aihe pettäjien ammateista koski muistaakseni Yhdysvaltoja ja kai siellä on enemmän ns. kotirouvia jotka ovat kotona kun kouluikäiset lapset ovat koulussa ja näillä kotirouvilla kai sitten voi ollakin niin halutessaan jotain salasuhdevirityksiä mutta eipä ole minulla kakksosmiestä odottamassa nurkan takana vaan aviomieheni ihan riittää minulle :) Kyllä olisi jo harvinaisen himoittu kotiäiti jos miehet juoksisivat perässä lapsilaumasta huolimatta.
- gshgsagfagfa
Kun voit tuolleen käydä jumpassa, kuntosalilla, kirjastossa, lenkillä jne. ilman lapsia ja mies hoitaa muksut sillä aikaa. Oikeesti mun mielestä tuo on ihanteellinen tilanne. Ei vaan kaikki miehet edes tuota akoilleen suo. Mut kyllä äiti jaksaa tosiaan jos joskus saa vähän omaa aikaa,,,,
- tytteli tyy
gshgsagfagfa kirjoitti:
Kun voit tuolleen käydä jumpassa, kuntosalilla, kirjastossa, lenkillä jne. ilman lapsia ja mies hoitaa muksut sillä aikaa. Oikeesti mun mielestä tuo on ihanteellinen tilanne. Ei vaan kaikki miehet edes tuota akoilleen suo. Mut kyllä äiti jaksaa tosiaan jos joskus saa vähän omaa aikaa,,,,
Olishan se kiva, jos miestä niin paljon näkisi, että ehtis ottaa hihasta kiinni ja sanoo et;hoidappas nyt näitä lapsosia, et mäkin voisin käydä yksinään vaikka uimassa! Mut mitä vielä! Ukolla on tärkeämpää tekemistä!
Joten...päätelmä on tämä! Me jotkut naiset ollaan liian kilttejä! Pitäs olla tuollainen kamala patriootti niin kuin tuo Liina Anniina ja pelkällä tulisella katseella saada siltä ukolta ne paskat housuun, ettei nyhverö uskaltais vastaan sanoo.. :)
...siinä on vain pieni ongelma...en tykkää semmoisesta ukosta, jonka joku eukko saa alistettua.. :D
- M41
Tää on mielenkiintoinen aihe.
Kun mentiin aikoinaan naimisiin sovittiin, että yritetään vähintään vähintään kolmea lasta. Itse haluaisin neljää. Kaks tehtiinkin suht putkeen, mutta sitten vaimolla tyssäsi. Vaimo keksi koko ajan erilaisia verukkeita, että miks just nyt ei voi yrittää kolmatta - ei nyt, kun ei asuta Suomessa; ei nyt kun on uus duuni; ei nyt kun remontoidaan taloa; ei nyt kun töitä ei ehkä olekaan. Koko ajan löytyi syitä. Ja niin ne vuodet vieri. Nyt ikää alkaa olemaan vaimolla niin, että lastenteko ei enää onnistu. Täytyy myöntää, että mulla on aika kusetettu fiilis.
Nooh, laittelen asiat pikku hiljaa siihen jamaan, että eron voi ottaa helposti, että rahat riittää omakotitaloon molemmille jne. Lapsetkin ovat kohta omillaan. Sitten voin ehkä laittaa nuoremman naisen kanssa lisää lapsia tai ehkä en. Mutta petetyksi tulemisen tunne on niin syvällä, että sitä ei muut hyvin olevat asiat helposti paikkaa. Neljä lasta on kuitenkin ollut syvä haaveeni jo lapsuudesta asti. Rakkaudesta vaimooni olin valmis tinkimään sen kolmeen, jopa kahteen, jos niin olisi sovittu.
On totta, että lasten ollessa pieniä jouduin juoksemaan rahan perässä kovastikin. Mutta viimeiset reilut 10v olen kyllä ollut aloillani ja lasten ja kodinhoito on sujunut molempien hommina. Meidän yhteenlaskettu tulotaso on silti erinomainen, vaikka vaimoni onkin kunnallisella matalapalkka alalla - hoitamassa lapsia.
Siinä on muuten yksi mielenkiintoinen pohdinnan paikka, miksi nainen hoitaa mieluummin vieraita lapsia huonolla palkalla, kuin on kotona omiensa kanssa. Ei tietenkään loputtomasti, mutta esim 3-5 ensimmäistä vuotta. Meidän tulotasoa ei tosiaankaan heilahda vaimoni liksasta tai liksan puutteesta mitenkään. Mutta oma liksani on välttämätön tai sitten jää lainat maksamatta. Kotona voisin olla äityisloman ajan, jolloin korvaus on sidottu liksaan, mutta kotihoidontuen ajan, se ei onnistu mitenkään.
Eli naiset ja miehet, keskustelkaa huolella lastenlkmasiat ajoissa läpi, mihin mikäkin vaihtoehto johtaa. Ainakin minun kohdallani se, että vaimoni ei tee asioita sovitusta johtaa syvään katkeruuteen. Ja kun katkeruutta jatkuu vuosia, se tappaa kaikki muut tunteet.- jtrtkst
Asia voi tietysti olla sinulle hyvinkin vaikea, mutta vieraan on sitä hankala ymmärtää. Et sitten mistään muusta asiasta osaa olla katkera. Monet parit eivät saa lapsia ollenkaan. Muutenkin tekstistäsi paistaa alentava asenne vaimoasi kohtaan etkä arvosta hänen työtään lastenhoitajana. En yhtään ihmettele miten hän ei ole halunnut sinun kanssa lapsia enempää. Eroakin olet järjestelemässä moisen takia, ei ihme että vaimo on ollut varpaillaan.
- Kotiäiti kahvilla
vaikea ennustaa ennen lasten syntymää minkälaista se lapsiperheen arki on todellisuudessa. Mielestäni on siis vaikea vaatia kuin kauppatavaraa, että hei mulle ne neljä lasta, kiitos! Tietysti olisihan se ollut reilua vaimosikin puolelta sanoa, että en halua enää enempää lapsia eikä elätellä turhia toiveita jos on näin on käynyt, että kaksi lasta on hänelle riittävästi. Tietty raskausaika, synnytykset ym. vaihtelevat myös joten herää kysymys miten vaimosi on voinut tuolloin? Kokiko hän kuitenkin jotenkin tuon raskauden tai vauvavaiheen jotenkin uuvuttavaksi ja kotonaolon väsyttäväksi vaiheeksi elämässä ja ei siksi halua enää lisää lapsia vai onko muita syitä? Minulla on ollut kai hyvää tuuria kun on raskausajat olleet helppoja ja synnytykset myös nopeita ja helppoja ja yksinkertaisesti sanottuna olen nauttinut raskaanaolosta ja imetyksestä ym. ja siksi onkin lapsia jo kolme ja jos mieheni haluaisi saada kanssani neljännen lapsen, niin suostuisin. Mutta silti niin yksilöllistähän tämä on ja tiedän äitituttuja, jotka ovat tyytyneet yhteen lapseen ja palanneet intoa puhkuen töihin heti vanhempainvapaan päätyttyä. Minulla on myös kannustava ja huolehtiva mies ja kiitos hänelle, siksikin olen onnellisessa asemassa ja kai jaksan näin hyvin :)
- M41
jtrtkst kirjoitti:
Asia voi tietysti olla sinulle hyvinkin vaikea, mutta vieraan on sitä hankala ymmärtää. Et sitten mistään muusta asiasta osaa olla katkera. Monet parit eivät saa lapsia ollenkaan. Muutenkin tekstistäsi paistaa alentava asenne vaimoasi kohtaan etkä arvosta hänen työtään lastenhoitajana. En yhtään ihmettele miten hän ei ole halunnut sinun kanssa lapsia enempää. Eroakin olet järjestelemässä moisen takia, ei ihme että vaimo on ollut varpaillaan.
Hmmmmm,
en kuvaisi tunnettani katkeruudeksi. Pikemminkin pettymykseksi siitä, että on tiettyjä tavoitteita, jotka eivät toteudukaan. Fakta on kuitenkin niin, että en olisi mennyt naimisiin, jos olisin tietänyt vaimoni todellisen mielipiteen / myöhemmän mielenmuutoksen - epäilin, että hän ei ollut tosissaan luvatessaan väh kolmea lasta ja näin siinä on käynyt.
Arvostan hänen työtään se on yhteiskunnallisesti tärkeää, mutta samalla voi tietysti ihmetellä, että hoitolapset saavat paljon huolellista hoitoa, mutta samaa hänellä ei ole halua antaa omilleen.
Enkä usko, että vaimoni on varpaillaan, hän ei tiedä ajatuksistani, eivätkä ne ole edes kovin ajakohtaisia, mutta silti varaudun pikkuhiljaa riskiin, jonka hän jättää avoimeksi, että joku sopiva nuori nainen sattuu kohdalle.
Toki voi olla, että ajatukseni muuttuvat, minulla on aikaa startata uusi perhe vielä muutama vuosi. Ja toistaiseksi elämme normaalia lapsiperheen elämää kokonaisuutena onnellisina.
Kiitos jtrtkst ajatuksistasi, pohdin niitä vielä myöhemmin uudestaan. - M41
Kotiäiti kahvilla kirjoitti:
vaikea ennustaa ennen lasten syntymää minkälaista se lapsiperheen arki on todellisuudessa. Mielestäni on siis vaikea vaatia kuin kauppatavaraa, että hei mulle ne neljä lasta, kiitos! Tietysti olisihan se ollut reilua vaimosikin puolelta sanoa, että en halua enää enempää lapsia eikä elätellä turhia toiveita jos on näin on käynyt, että kaksi lasta on hänelle riittävästi. Tietty raskausaika, synnytykset ym. vaihtelevat myös joten herää kysymys miten vaimosi on voinut tuolloin? Kokiko hän kuitenkin jotenkin tuon raskauden tai vauvavaiheen jotenkin uuvuttavaksi ja kotonaolon väsyttäväksi vaiheeksi elämässä ja ei siksi halua enää lisää lapsia vai onko muita syitä? Minulla on ollut kai hyvää tuuria kun on raskausajat olleet helppoja ja synnytykset myös nopeita ja helppoja ja yksinkertaisesti sanottuna olen nauttinut raskaanaolosta ja imetyksestä ym. ja siksi onkin lapsia jo kolme ja jos mieheni haluaisi saada kanssani neljännen lapsen, niin suostuisin. Mutta silti niin yksilöllistähän tämä on ja tiedän äitituttuja, jotka ovat tyytyneet yhteen lapseen ja palanneet intoa puhkuen töihin heti vanhempainvapaan päätyttyä. Minulla on myös kannustava ja huolehtiva mies ja kiitos hänelle, siksikin olen onnellisessa asemassa ja kai jaksan näin hyvin :)
Molemmat raskaudet olivat helppoja. Jälkimmäisen kanssa ehdittiin olemaan sairaalassa 45min ennen kuin kuopuspoika syntyi!
Vauva-aika oli hänen mielestään mukavaa ja nytkin hän olisi kuulemma tyytyväinen kotiäitinä kotona, mutta lapsia ei lisää.
Asia on juuri kuin kuvaat, olisi ollut reilua vaimoni puolelta todeta, että hän ei halua enempää lapsia. Nyt minulla on vedätetty olo, kun vastaus oli vuosia, että ei just nyt ei ole hyvä hetki. No hyvää hetkeä ei ole tullut viimeiseen reiluun kymmeneen vuoteen. Ja vaimo on nyt 41v ja kierukalla, joten tuskinpa niitä hyviä hetkiä on ihan pian tulossakaan enää.
Mutta kohta on kevät ja pääsee kunnolla ulos. Silloin voi mietiskellä muita ajatuksia. - kaikenlaisia...
M41 kirjoitti:
Molemmat raskaudet olivat helppoja. Jälkimmäisen kanssa ehdittiin olemaan sairaalassa 45min ennen kuin kuopuspoika syntyi!
Vauva-aika oli hänen mielestään mukavaa ja nytkin hän olisi kuulemma tyytyväinen kotiäitinä kotona, mutta lapsia ei lisää.
Asia on juuri kuin kuvaat, olisi ollut reilua vaimoni puolelta todeta, että hän ei halua enempää lapsia. Nyt minulla on vedätetty olo, kun vastaus oli vuosia, että ei just nyt ei ole hyvä hetki. No hyvää hetkeä ei ole tullut viimeiseen reiluun kymmeneen vuoteen. Ja vaimo on nyt 41v ja kierukalla, joten tuskinpa niitä hyviä hetkiä on ihan pian tulossakaan enää.
Mutta kohta on kevät ja pääsee kunnolla ulos. Silloin voi mietiskellä muita ajatuksia....!!...Kyllä pitäis vähän valistuneempia olla ihmisten nykyaikana ja vähän miettiä tuota lapsien tekemistä muutenkin, kuin itsekkäistä syistä!! 2 lasta on ihan tarpeeksi! Onneksi vaimosi on paljon järkevämpi kuin sinä! Vai on petetty olo! Kyllä tuntuu tuollaisen kiittämättömän uikutusta lukiessa, että et olisi ansainnut sitä ensimmäistäkään lasta!
...Ja vaimoa suunnittelet laittavas pellolle ja uutta naista penskoja synnyttään!! Oot kyllä nyt jotain terapiaa vailla! Hoidappas vaan nyt ne jo siitetyt mukulas yhteiskuntakelpoisiksi aikuisiksi ja keksi jokin kiva harrastus vanhoille päivilles! Mee vaikka ukkojumppaan! höh! - :O
kaikenlaisia... kirjoitti:
...!!...Kyllä pitäis vähän valistuneempia olla ihmisten nykyaikana ja vähän miettiä tuota lapsien tekemistä muutenkin, kuin itsekkäistä syistä!! 2 lasta on ihan tarpeeksi! Onneksi vaimosi on paljon järkevämpi kuin sinä! Vai on petetty olo! Kyllä tuntuu tuollaisen kiittämättömän uikutusta lukiessa, että et olisi ansainnut sitä ensimmäistäkään lasta!
...Ja vaimoa suunnittelet laittavas pellolle ja uutta naista penskoja synnyttään!! Oot kyllä nyt jotain terapiaa vailla! Hoidappas vaan nyt ne jo siitetyt mukulas yhteiskuntakelpoisiksi aikuisiksi ja keksi jokin kiva harrastus vanhoille päivilles! Mee vaikka ukkojumppaan! höh!Itse en saanut sitä ensimmäistäkään lasta!
Olisit M41 kiitollinen elämällesi!! Siskollani on vaikeasti vammainen lapsi, joten ne terveet lapset eivät ole päivästään selvyys! - M41
kaikenlaisia... kirjoitti:
...!!...Kyllä pitäis vähän valistuneempia olla ihmisten nykyaikana ja vähän miettiä tuota lapsien tekemistä muutenkin, kuin itsekkäistä syistä!! 2 lasta on ihan tarpeeksi! Onneksi vaimosi on paljon järkevämpi kuin sinä! Vai on petetty olo! Kyllä tuntuu tuollaisen kiittämättömän uikutusta lukiessa, että et olisi ansainnut sitä ensimmäistäkään lasta!
...Ja vaimoa suunnittelet laittavas pellolle ja uutta naista penskoja synnyttään!! Oot kyllä nyt jotain terapiaa vailla! Hoidappas vaan nyt ne jo siitetyt mukulas yhteiskuntakelpoisiksi aikuisiksi ja keksi jokin kiva harrastus vanhoille päivilles! Mee vaikka ukkojumppaan! höh!Mielenkiintoinen mielipide. Onko tämä tulkittava niin, että vaimo saa luvata mitä tahansa päästäkseen naimisiin, mutta siihen se vastuu sitten loppuukin. Mutta samanaikaisesti minun täytyy pitää kiinni omista lupauksistani. Käännetään asia toisin päin, että olisin vaikka luvannut naimisiin mennessä että en enää juopottele joka perjantai niin se olisi täysin ok, että en pidäkään lupaustani aviossa, vaan juopottelen perjantaista toiseen, vuodesta toiseen. Ja jos vaimoni ehdottaisi muutosta vastaukseni olisi, että en lopeta vielä tänä perjantaina, mutta ensi perjantaina kyllä. Näin vuodesta toiseen. Tämäkö olisi hyvä ja suorastaa suositeltava tapa toimia? Näin ymmärrän yllä olevan mielipiteen.
Eikä mun tarvi laittaa vaimoa pellolle. Hän ehdottaa säännöllisesti n. 3-4v:n välein, että erotaan. Jonain kertana en sitten enää suostuttele häntä jatkamaan kanssani, vaan totean, että erotaan vaan.
Lapset alkavat olemaan omillaan nyt 16 ja 17v, joten ei tässä tarvitse kauan enää kärvistellä.
En oikein tiedä millä ajalla harrastaisin vielä lisää, ainakin niin kauan kuin lapset ovat kotona. Itse käyn 2xpvä koirien kanssa lenkillä, itsepuolustustreenit 2-4 krt vko ja punttisali 2 krt vko. Sitten vielä iso omakotitalo hehtaarin tontti, työt ja parin yhtiön hallitusjäsenyys, vakavasti otettava sijoitustoiminta. Urheilevana perheenä myös lapset kaipaa kuskausta, tällä hetkellä heillä on treenit 10-12 krt vko, jotka me jaamme vaimon kanssa vaihtelevasti suht puoliksi. Tähänkö vielä jotain ukkojumppaa? En taida olla oikein ukkoluokassa, kun rasva% pyörii 15:sta molemmin puolin ja hapenottokyky oli viime mittauksessa erinomainen. Ai juu, vaimolla pyörii jumppa 2-4 krt vko ja hän on toisen pojan joukkueen johtaja, harrasteita riittää hänelläkin...
Koko homman pointti on, että jutelkaa hyvät ihmiset ennen kuin menette naimisiin lapsiasiat hyvin selväksi. Ja varokaa vedättämästä puolisoanne tyhjillä lupauksilla, jota ette oikeasti aio täyttää. Sellainen joko tuhoaa avioliiton tai ainakin jättää toisen puoliskon avoimeksi ulkopuolisille huokutuksille. Tämä jälkimmäinen tulee olemaan tod näk kohtani. Siihen varaudun, mutta totta kai toisinkin voi käydä. Ja samalla suren sydämessäni syntymättömiä lapsiamme. - M41
:O kirjoitti:
Itse en saanut sitä ensimmäistäkään lasta!
Olisit M41 kiitollinen elämällesi!! Siskollani on vaikeasti vammainen lapsi, joten ne terveet lapset eivät ole päivästään selvyys!Totta kai olen kiitollinen elämälle, lähes kaikki on hyvin, moni asia tosi hyvin.
Mutta silti en olisi mennyt naimisiin vaimoni kanssa, jos olisin etukäteen tietänyt, että hänen lupauksensa eivät ole vakavasti otettavia, vaan jälkikäteen arvioituna tarkoitus oli päästä kanssani naimisiin. Hyvä, ihana vaimo kaikessa muussa kyllä, muussa ei mitään valittamista.
Pahoitteluni, että et ole saanut kaipaamaasi lasta. Ja samoin siskosi puolesta! - trpoin
M41 kirjoitti:
Mielenkiintoinen mielipide. Onko tämä tulkittava niin, että vaimo saa luvata mitä tahansa päästäkseen naimisiin, mutta siihen se vastuu sitten loppuukin. Mutta samanaikaisesti minun täytyy pitää kiinni omista lupauksistani. Käännetään asia toisin päin, että olisin vaikka luvannut naimisiin mennessä että en enää juopottele joka perjantai niin se olisi täysin ok, että en pidäkään lupaustani aviossa, vaan juopottelen perjantaista toiseen, vuodesta toiseen. Ja jos vaimoni ehdottaisi muutosta vastaukseni olisi, että en lopeta vielä tänä perjantaina, mutta ensi perjantaina kyllä. Näin vuodesta toiseen. Tämäkö olisi hyvä ja suorastaa suositeltava tapa toimia? Näin ymmärrän yllä olevan mielipiteen.
Eikä mun tarvi laittaa vaimoa pellolle. Hän ehdottaa säännöllisesti n. 3-4v:n välein, että erotaan. Jonain kertana en sitten enää suostuttele häntä jatkamaan kanssani, vaan totean, että erotaan vaan.
Lapset alkavat olemaan omillaan nyt 16 ja 17v, joten ei tässä tarvitse kauan enää kärvistellä.
En oikein tiedä millä ajalla harrastaisin vielä lisää, ainakin niin kauan kuin lapset ovat kotona. Itse käyn 2xpvä koirien kanssa lenkillä, itsepuolustustreenit 2-4 krt vko ja punttisali 2 krt vko. Sitten vielä iso omakotitalo hehtaarin tontti, työt ja parin yhtiön hallitusjäsenyys, vakavasti otettava sijoitustoiminta. Urheilevana perheenä myös lapset kaipaa kuskausta, tällä hetkellä heillä on treenit 10-12 krt vko, jotka me jaamme vaimon kanssa vaihtelevasti suht puoliksi. Tähänkö vielä jotain ukkojumppaa? En taida olla oikein ukkoluokassa, kun rasva% pyörii 15:sta molemmin puolin ja hapenottokyky oli viime mittauksessa erinomainen. Ai juu, vaimolla pyörii jumppa 2-4 krt vko ja hän on toisen pojan joukkueen johtaja, harrasteita riittää hänelläkin...
Koko homman pointti on, että jutelkaa hyvät ihmiset ennen kuin menette naimisiin lapsiasiat hyvin selväksi. Ja varokaa vedättämästä puolisoanne tyhjillä lupauksilla, jota ette oikeasti aio täyttää. Sellainen joko tuhoaa avioliiton tai ainakin jättää toisen puoliskon avoimeksi ulkopuolisille huokutuksille. Tämä jälkimmäinen tulee olemaan tod näk kohtani. Siihen varaudun, mutta totta kai toisinkin voi käydä. Ja samalla suren sydämessäni syntymättömiä lapsiamme.Ihmisillä on taipumus tehdä elämäänsä jostain ongelmia jos niitä ei muuten ole. Oletko koskaan ajatellut, että lähtisit vaikka pariksi kuukaudeksi Haitiin auttamaan lapsia? Luulen, että omaan napaan tuijottaminen vähenisi matkan myötä.
- itsekkyys pois!
trpoin kirjoitti:
Ihmisillä on taipumus tehdä elämäänsä jostain ongelmia jos niitä ei muuten ole. Oletko koskaan ajatellut, että lähtisit vaikka pariksi kuukaudeksi Haitiin auttamaan lapsia? Luulen, että omaan napaan tuijottaminen vähenisi matkan myötä.
Jospa M41 antaisit osuutesi hyväntekeväisyystyöhön ja pestautuisit johonkin tärkeämpään projektiin, kuin syntymättömien lastesi murehtimiseen?
On paljon maailmalla lapsia, jotka kaipaa aikuisen tukea ja huolenpitoa!
Omat lapsesi ovat kohta aikuisia, joten pakkaa kamasi ja unohda maallinen materiaalisi ja ala etsiä oikea tarkoitus elämällesi...Sinun ei tarvitse enää tälle planeetalle siittiöitäsi jakaa.Ihmisiä on muutenkin jo aivan liikaa, joten vastuuta muistuttaisin kohdallasi!
Otappa selvää, missä voisit panoksesi antaa ja tervemenoa tekemään jotakin oikeasti hyvää ja muita auttavaa hyväntekeväisyyttä! - Mietihän vähän!
M41 kirjoitti:
Mielenkiintoinen mielipide. Onko tämä tulkittava niin, että vaimo saa luvata mitä tahansa päästäkseen naimisiin, mutta siihen se vastuu sitten loppuukin. Mutta samanaikaisesti minun täytyy pitää kiinni omista lupauksistani. Käännetään asia toisin päin, että olisin vaikka luvannut naimisiin mennessä että en enää juopottele joka perjantai niin se olisi täysin ok, että en pidäkään lupaustani aviossa, vaan juopottelen perjantaista toiseen, vuodesta toiseen. Ja jos vaimoni ehdottaisi muutosta vastaukseni olisi, että en lopeta vielä tänä perjantaina, mutta ensi perjantaina kyllä. Näin vuodesta toiseen. Tämäkö olisi hyvä ja suorastaa suositeltava tapa toimia? Näin ymmärrän yllä olevan mielipiteen.
Eikä mun tarvi laittaa vaimoa pellolle. Hän ehdottaa säännöllisesti n. 3-4v:n välein, että erotaan. Jonain kertana en sitten enää suostuttele häntä jatkamaan kanssani, vaan totean, että erotaan vaan.
Lapset alkavat olemaan omillaan nyt 16 ja 17v, joten ei tässä tarvitse kauan enää kärvistellä.
En oikein tiedä millä ajalla harrastaisin vielä lisää, ainakin niin kauan kuin lapset ovat kotona. Itse käyn 2xpvä koirien kanssa lenkillä, itsepuolustustreenit 2-4 krt vko ja punttisali 2 krt vko. Sitten vielä iso omakotitalo hehtaarin tontti, työt ja parin yhtiön hallitusjäsenyys, vakavasti otettava sijoitustoiminta. Urheilevana perheenä myös lapset kaipaa kuskausta, tällä hetkellä heillä on treenit 10-12 krt vko, jotka me jaamme vaimon kanssa vaihtelevasti suht puoliksi. Tähänkö vielä jotain ukkojumppaa? En taida olla oikein ukkoluokassa, kun rasva% pyörii 15:sta molemmin puolin ja hapenottokyky oli viime mittauksessa erinomainen. Ai juu, vaimolla pyörii jumppa 2-4 krt vko ja hän on toisen pojan joukkueen johtaja, harrasteita riittää hänelläkin...
Koko homman pointti on, että jutelkaa hyvät ihmiset ennen kuin menette naimisiin lapsiasiat hyvin selväksi. Ja varokaa vedättämästä puolisoanne tyhjillä lupauksilla, jota ette oikeasti aio täyttää. Sellainen joko tuhoaa avioliiton tai ainakin jättää toisen puoliskon avoimeksi ulkopuolisille huokutuksille. Tämä jälkimmäinen tulee olemaan tod näk kohtani. Siihen varaudun, mutta totta kai toisinkin voi käydä. Ja samalla suren sydämessäni syntymättömiä lapsiamme.Et taida paljon M41 aatella, mitä noinkin monet raskaudet, mitä naiselta vaadit tekee naisen kropalle?
Helppohan sinun on siinä lapsia vaatia, kun ei tartte muuta kuin se muna sisään sujauttaa..:D
Itse olen kolmen lapsen äiti ja ensimmäisen ja toisen lapsen jälkeen sain jotenkuten kropan kuntoon kun jumppasin ja olen liikunnallinen muutenkin..Tissit nyt tieten jäi riipoksi,kun imetin niin monta vuotta..Kolmannen jälkeen tulikin sitten raskausarpia ja mahaa en enää saanutkaan timmiksi ja tissit oli kyllä mennyttä..Lapsikin oli jo aika suuri syntyessään, joten paikatkin repesi..
Itsekkin olen suuresta perheestä ja aioin tehdä ainakin 5 lasta peräkkäin! Miehelleni olikin sitten kova helpotus, kun en enää kolmannen jälkeen halunnut enää lisää. Kroppa olisi ollut varmaan sen jälkeen kuin pottupelto ja itsetunto nollilla..
Ei se lapsen teko oo vain toisen haluista kiinni! Kyllä se naisen mieli voi muuttua liitossa ollessa, vaikka kuinka olis ensin niitä lapsia useita suunnitellut! Se nainen tekee kuitenkin siinä sen suurimman ja raskaimman työn,miehen vain nautiskellessa nainnista...
Tuo sun viinavertaus tuolla aikaisemmin oli kyllä aivan naurettava vertaus...! Muka aikuinenko? - ...
M41 kirjoitti:
Mielenkiintoinen mielipide. Onko tämä tulkittava niin, että vaimo saa luvata mitä tahansa päästäkseen naimisiin, mutta siihen se vastuu sitten loppuukin. Mutta samanaikaisesti minun täytyy pitää kiinni omista lupauksistani. Käännetään asia toisin päin, että olisin vaikka luvannut naimisiin mennessä että en enää juopottele joka perjantai niin se olisi täysin ok, että en pidäkään lupaustani aviossa, vaan juopottelen perjantaista toiseen, vuodesta toiseen. Ja jos vaimoni ehdottaisi muutosta vastaukseni olisi, että en lopeta vielä tänä perjantaina, mutta ensi perjantaina kyllä. Näin vuodesta toiseen. Tämäkö olisi hyvä ja suorastaa suositeltava tapa toimia? Näin ymmärrän yllä olevan mielipiteen.
Eikä mun tarvi laittaa vaimoa pellolle. Hän ehdottaa säännöllisesti n. 3-4v:n välein, että erotaan. Jonain kertana en sitten enää suostuttele häntä jatkamaan kanssani, vaan totean, että erotaan vaan.
Lapset alkavat olemaan omillaan nyt 16 ja 17v, joten ei tässä tarvitse kauan enää kärvistellä.
En oikein tiedä millä ajalla harrastaisin vielä lisää, ainakin niin kauan kuin lapset ovat kotona. Itse käyn 2xpvä koirien kanssa lenkillä, itsepuolustustreenit 2-4 krt vko ja punttisali 2 krt vko. Sitten vielä iso omakotitalo hehtaarin tontti, työt ja parin yhtiön hallitusjäsenyys, vakavasti otettava sijoitustoiminta. Urheilevana perheenä myös lapset kaipaa kuskausta, tällä hetkellä heillä on treenit 10-12 krt vko, jotka me jaamme vaimon kanssa vaihtelevasti suht puoliksi. Tähänkö vielä jotain ukkojumppaa? En taida olla oikein ukkoluokassa, kun rasva% pyörii 15:sta molemmin puolin ja hapenottokyky oli viime mittauksessa erinomainen. Ai juu, vaimolla pyörii jumppa 2-4 krt vko ja hän on toisen pojan joukkueen johtaja, harrasteita riittää hänelläkin...
Koko homman pointti on, että jutelkaa hyvät ihmiset ennen kuin menette naimisiin lapsiasiat hyvin selväksi. Ja varokaa vedättämästä puolisoanne tyhjillä lupauksilla, jota ette oikeasti aio täyttää. Sellainen joko tuhoaa avioliiton tai ainakin jättää toisen puoliskon avoimeksi ulkopuolisille huokutuksille. Tämä jälkimmäinen tulee olemaan tod näk kohtani. Siihen varaudun, mutta totta kai toisinkin voi käydä. Ja samalla suren sydämessäni syntymättömiä lapsiamme.En nyt kyllä alkuunkaan ymmärrä tätä lasten määrän lupaamista :O
Siis miten voit olla katkera/pettynyt kun vaimosi ei tehnyt lupaamaansa määrää lapsia, entä jos ette olisi pystyneet saamaan lapsia, olisiko vaimosi silloin todellinen petturi??
Ja tuo "lupaa lapsia, jotta pääsee naimisiin" kuulostaa melko kamalalta, eikö naimisiin mennä rakkaudesta?? Äkkiä voisin ajatella, että olet kulkenut ympäriinsä kyselemässä naisilta montako lasta suostuvat tekemään ja päättänyt sitten kenet otat vaimoksi.
Monellehan käy niin, että tehdään pari lasta ja suunnitellaan vielä iltatähti muutaman vuoden päähän. Mutta arki pienten lasten kanssa on raskasta ja monelta iltatähti jää tekemättä juuri siksi, että lapset on kasvaneet eikä enään vain jaksa aloittaa kasvatusta alusta.
Mielestäni käytöksesi on loukkaavaa vaimoasi kohtaan, sen ymmärrän että erotaan jos vain rakkaus loppuu ja ei yksin kertaisesti mikään auta. Mutta että erotaan kun vaimo ei tee lupaamaansa määrää lapsia, mihin se rakkaus unohtui vai onko sitä edes ollut?? - M41
Mietihän vähän! kirjoitti:
Et taida paljon M41 aatella, mitä noinkin monet raskaudet, mitä naiselta vaadit tekee naisen kropalle?
Helppohan sinun on siinä lapsia vaatia, kun ei tartte muuta kuin se muna sisään sujauttaa..:D
Itse olen kolmen lapsen äiti ja ensimmäisen ja toisen lapsen jälkeen sain jotenkuten kropan kuntoon kun jumppasin ja olen liikunnallinen muutenkin..Tissit nyt tieten jäi riipoksi,kun imetin niin monta vuotta..Kolmannen jälkeen tulikin sitten raskausarpia ja mahaa en enää saanutkaan timmiksi ja tissit oli kyllä mennyttä..Lapsikin oli jo aika suuri syntyessään, joten paikatkin repesi..
Itsekkin olen suuresta perheestä ja aioin tehdä ainakin 5 lasta peräkkäin! Miehelleni olikin sitten kova helpotus, kun en enää kolmannen jälkeen halunnut enää lisää. Kroppa olisi ollut varmaan sen jälkeen kuin pottupelto ja itsetunto nollilla..
Ei se lapsen teko oo vain toisen haluista kiinni! Kyllä se naisen mieli voi muuttua liitossa ollessa, vaikka kuinka olis ensin niitä lapsia useita suunnitellut! Se nainen tekee kuitenkin siinä sen suurimman ja raskaimman työn,miehen vain nautiskellessa nainnista...
Tuo sun viinavertaus tuolla aikaisemmin oli kyllä aivan naurettava vertaus...! Muka aikuinenko?Jos tuo viinavertaus oli naurettava, kerrotko minulle paremman? Haluaisin sellaisin vertauksen, jossa mies voi muuttaa mielensä perhe-elämälle yhtä merkittävässä asiassa, kuin lapsiluku ja vaimon ei pidä olla siitä pahoillaan, vaan ottaa miehen mielenmuutos rakkaudella vastaan.
Sellainen voisi ehkä auttaa hamottamaan vaimon näkökulmaa asiassa. - M41
... kirjoitti:
En nyt kyllä alkuunkaan ymmärrä tätä lasten määrän lupaamista :O
Siis miten voit olla katkera/pettynyt kun vaimosi ei tehnyt lupaamaansa määrää lapsia, entä jos ette olisi pystyneet saamaan lapsia, olisiko vaimosi silloin todellinen petturi??
Ja tuo "lupaa lapsia, jotta pääsee naimisiin" kuulostaa melko kamalalta, eikö naimisiin mennä rakkaudesta?? Äkkiä voisin ajatella, että olet kulkenut ympäriinsä kyselemässä naisilta montako lasta suostuvat tekemään ja päättänyt sitten kenet otat vaimoksi.
Monellehan käy niin, että tehdään pari lasta ja suunnitellaan vielä iltatähti muutaman vuoden päähän. Mutta arki pienten lasten kanssa on raskasta ja monelta iltatähti jää tekemättä juuri siksi, että lapset on kasvaneet eikä enään vain jaksa aloittaa kasvatusta alusta.
Mielestäni käytöksesi on loukkaavaa vaimoasi kohtaan, sen ymmärrän että erotaan jos vain rakkaus loppuu ja ei yksin kertaisesti mikään auta. Mutta että erotaan kun vaimo ei tee lupaamaansa määrää lapsia, mihin se rakkaus unohtui vai onko sitä edes ollut??En kokisi vaimoani petturiksi, jos emme pystyisi saamaan lapsia syystä taikka toisesta. Niin se vaan sitten olisi. Mutta on ihan eri asia, jos lapsia ei edes yritetä.
Minun näkökulmasta asia on aivan selvä. Kun mentiin naimisiin sovittiin vähintään kolmesta lapsesta. En näe mitään syytä, miksi tuon olisi pitänyt muuttua. Eikä vaimoni pysty sanomaan mitään syytä. Eli nähdäkseni hänen mielensä ei ole muuttunut mihinkään eli silloin hän on ollut jo alkaa päällä sitä mieltä, että lapsia ei tule tuota kolmea.
Sitten hän vuosikausia - yli kymmenen vuotta sanoi, että just nyt ei ole hyvä aika lapselle. Eli piti toivoani yllä. Ja nyt jo hänen osaltaan jo liian myöhäistä.
Kuten jo tuossa yllä totean, hoidan kyllä oman osuuteni lapsista, kodista, rahan tulosta ja kaikesta - lapsia ja vaimoani rakastaen. Mutta lapset ovat kohta maailmalla ja silloin tilanne tulee arvioitavaksi uudelleen. - M41
Mietihän vähän! kirjoitti:
Et taida paljon M41 aatella, mitä noinkin monet raskaudet, mitä naiselta vaadit tekee naisen kropalle?
Helppohan sinun on siinä lapsia vaatia, kun ei tartte muuta kuin se muna sisään sujauttaa..:D
Itse olen kolmen lapsen äiti ja ensimmäisen ja toisen lapsen jälkeen sain jotenkuten kropan kuntoon kun jumppasin ja olen liikunnallinen muutenkin..Tissit nyt tieten jäi riipoksi,kun imetin niin monta vuotta..Kolmannen jälkeen tulikin sitten raskausarpia ja mahaa en enää saanutkaan timmiksi ja tissit oli kyllä mennyttä..Lapsikin oli jo aika suuri syntyessään, joten paikatkin repesi..
Itsekkin olen suuresta perheestä ja aioin tehdä ainakin 5 lasta peräkkäin! Miehelleni olikin sitten kova helpotus, kun en enää kolmannen jälkeen halunnut enää lisää. Kroppa olisi ollut varmaan sen jälkeen kuin pottupelto ja itsetunto nollilla..
Ei se lapsen teko oo vain toisen haluista kiinni! Kyllä se naisen mieli voi muuttua liitossa ollessa, vaikka kuinka olis ensin niitä lapsia useita suunnitellut! Se nainen tekee kuitenkin siinä sen suurimman ja raskaimman työn,miehen vain nautiskellessa nainnista...
Tuo sun viinavertaus tuolla aikaisemmin oli kyllä aivan naurettava vertaus...! Muka aikuinenko?Ai juu. Vaimon kroppa ei ole muuttunut raskauksista mitenkään. Rinnat ovat ehkä vähän alempana, mutta tuolla iällä ne olisivat ilman imetystäkin. Hän 160cm ja 50kg, niin kuin aina. Raskauden aikana taisi enimmillään painaa 62kg. Eli hänen kohdallaan kropan meneminen pilalle ei ole ollut puheissa.
- **********'
M41 kirjoitti:
En kokisi vaimoani petturiksi, jos emme pystyisi saamaan lapsia syystä taikka toisesta. Niin se vaan sitten olisi. Mutta on ihan eri asia, jos lapsia ei edes yritetä.
Minun näkökulmasta asia on aivan selvä. Kun mentiin naimisiin sovittiin vähintään kolmesta lapsesta. En näe mitään syytä, miksi tuon olisi pitänyt muuttua. Eikä vaimoni pysty sanomaan mitään syytä. Eli nähdäkseni hänen mielensä ei ole muuttunut mihinkään eli silloin hän on ollut jo alkaa päällä sitä mieltä, että lapsia ei tule tuota kolmea.
Sitten hän vuosikausia - yli kymmenen vuotta sanoi, että just nyt ei ole hyvä aika lapselle. Eli piti toivoani yllä. Ja nyt jo hänen osaltaan jo liian myöhäistä.
Kuten jo tuossa yllä totean, hoidan kyllä oman osuuteni lapsista, kodista, rahan tulosta ja kaikesta - lapsia ja vaimoani rakastaen. Mutta lapset ovat kohta maailmalla ja silloin tilanne tulee arvioitavaksi uudelleen.M41: ymmärrän sun näkökantasi tosi hyvin. Mua mietityttää kanssa että vaikka myöhemmin mieli muuttusikin lasten määrän suhteen, niin miksi ei voi suoraan sanoa että en haluaisikaan enää kolmatta koska minusta tuntuu että tämä on tarpeeksi. Olisipahan ainakin rehellisempi kuinse että ei nyt vaan oo hyvä aika. Mulle tosta tulisi lähinnä se fiilsi että toinen ei halua mulle kertoa todellisia tunteitaan ja ajatuksiaan. Alkaisin siinä vaiheessa kysymään että miksi?
Ja onhan sitä naistenkin kohdalla tapahtunut tätä miehellä on ollut hyvä palkkainen työ jossa hyvät etenemismahdollisuudet eli nainen on toki kuvitellut että homma jatkuu samalla tavalla tulevaisuudessakin. Ja kun mies yhtäkkiä (keski-iän kriisissä?) päättää haluavansa tehdä jotain muuta, josta ei maksetakaan enää juuri mittään eli elintaso laskee huimasti, niin vaimo tunteekin itsensä petetyksi. Vaikka ei kukaan ole mitään luvannut mutta odotukset on olleet tietyt. Ei olis eka kerta kun nainen siinä tilanteessa lähtis "turvallisemman" miehen matkaan, joka tarjoaa sen mitä oli alussa odottanutkin.
Miksei voida alusta asti olla rehellisiä ja sanoa vaikka että mä en tiedä kuinka monta lasta haluan. Tällöin ei kummallekaan tulisi niin petetty olo silloin jos unelmat ei ehkä ihan toimikaan. Koska silloin on alusta asti tiedostanut sen, että on "ottanut riskin" eikä unelma toteudukaan. Ja miksi ei voi puhua oikeista tunteista ja ajatuksista vaan aina pitää kierrellä. Ei mahdu mun kalloon. - M41
**********' kirjoitti:
M41: ymmärrän sun näkökantasi tosi hyvin. Mua mietityttää kanssa että vaikka myöhemmin mieli muuttusikin lasten määrän suhteen, niin miksi ei voi suoraan sanoa että en haluaisikaan enää kolmatta koska minusta tuntuu että tämä on tarpeeksi. Olisipahan ainakin rehellisempi kuinse että ei nyt vaan oo hyvä aika. Mulle tosta tulisi lähinnä se fiilsi että toinen ei halua mulle kertoa todellisia tunteitaan ja ajatuksiaan. Alkaisin siinä vaiheessa kysymään että miksi?
Ja onhan sitä naistenkin kohdalla tapahtunut tätä miehellä on ollut hyvä palkkainen työ jossa hyvät etenemismahdollisuudet eli nainen on toki kuvitellut että homma jatkuu samalla tavalla tulevaisuudessakin. Ja kun mies yhtäkkiä (keski-iän kriisissä?) päättää haluavansa tehdä jotain muuta, josta ei maksetakaan enää juuri mittään eli elintaso laskee huimasti, niin vaimo tunteekin itsensä petetyksi. Vaikka ei kukaan ole mitään luvannut mutta odotukset on olleet tietyt. Ei olis eka kerta kun nainen siinä tilanteessa lähtis "turvallisemman" miehen matkaan, joka tarjoaa sen mitä oli alussa odottanutkin.
Miksei voida alusta asti olla rehellisiä ja sanoa vaikka että mä en tiedä kuinka monta lasta haluan. Tällöin ei kummallekaan tulisi niin petetty olo silloin jos unelmat ei ehkä ihan toimikaan. Koska silloin on alusta asti tiedostanut sen, että on "ottanut riskin" eikä unelma toteudukaan. Ja miksi ei voi puhua oikeista tunteista ja ajatuksista vaan aina pitää kierrellä. Ei mahdu mun kalloon.Just näin. Koen itse, että olen oman osuuteni "lupauksesta" hoitanut. Eli hyväpalkkainen työ, kohtuudella omaisuutta, matkustelumahdollisuuksia, ylipäätään mukavaa ja vaihtelevaa elämää. Yhdessä hoidettu koti ja lapset ja anoppikin, vaikkei se nyt tähän asiaan mitenkään liity. Eikä mikään tästä ole hoidettu rakkaudetta, päinvastoin molemmin puolisen rakkauden vallitessa.
Tuli vasta nyt mieleeni vastapäinen naapuri. Kertoili kerran olevansa toisella kierroksella, joka oli minulle yllätys. Oli mennyt naimisiin parikymppisenä naisen kanssa, joka oli ilmoittanut ettei halua lapsia. Mies kuvitteli, että mieli muuttuisi ajan myötä, mutta ei naisen mieli muuttunut, edes kymmenen vuoden odotuksella. No sitten reilun kolmikymppisenä mies erosi ja elää nyt uudessa vanhassa avioliitossa ja heille on kaksi jo aikuista poikaa.
Että kun tuossa ylempänä hämmästellään, voiko joku erota lapsilkm:n vuoksi, niin ainakin tuo naapurini teki niin. Toki on eri asia pohtia hankitaanko lapsia ollenkaan vai mikä määrä niitä hankitaan. - Kotiäiti kahvilla
M41 kirjoitti:
Just näin. Koen itse, että olen oman osuuteni "lupauksesta" hoitanut. Eli hyväpalkkainen työ, kohtuudella omaisuutta, matkustelumahdollisuuksia, ylipäätään mukavaa ja vaihtelevaa elämää. Yhdessä hoidettu koti ja lapset ja anoppikin, vaikkei se nyt tähän asiaan mitenkään liity. Eikä mikään tästä ole hoidettu rakkaudetta, päinvastoin molemmin puolisen rakkauden vallitessa.
Tuli vasta nyt mieleeni vastapäinen naapuri. Kertoili kerran olevansa toisella kierroksella, joka oli minulle yllätys. Oli mennyt naimisiin parikymppisenä naisen kanssa, joka oli ilmoittanut ettei halua lapsia. Mies kuvitteli, että mieli muuttuisi ajan myötä, mutta ei naisen mieli muuttunut, edes kymmenen vuoden odotuksella. No sitten reilun kolmikymppisenä mies erosi ja elää nyt uudessa vanhassa avioliitossa ja heille on kaksi jo aikuista poikaa.
Että kun tuossa ylempänä hämmästellään, voiko joku erota lapsilkm:n vuoksi, niin ainakin tuo naapurini teki niin. Toki on eri asia pohtia hankitaanko lapsia ollenkaan vai mikä määrä niitä hankitaan.myöntää joillekin ihmisille nykyään, että myös mies voi haluta niitä lapsia ja jos nainen ei saa tai halua lapsia, niin ero tuleekin. Entäs kun naiset tekevät tätä kuitenkin koko ajan...eli kun lapsia halutaan ja mies ei suostukaan, niin erotaan mutta ei siitä nosteta kamalaa meteliä keskusteluissa vaan naista tuetaan ja rohkaistaan löytämään se sopiva uusi mies. Tiedän myös muutaman pariskunnan, joille tuli nuoruusvuosien jälkeen ero kun halusivat eri asioita elämältä koskien mm. tätä lapsiasiaa. Toisaalta kun olen lueskellut tätä keskustelua ja tarinaasi, niin heräsi vielä sellainen kysymys, että kun vaimosi kanssa sait nuo kaksi lasta aikoinaan ja kun hän alkoi sitten keksiä selityksiä sille miksi ei ole aika kolmannelle lapselle...niin eikö sulla tullut mieleen kun oli kulunut tuon kuopuksen syntymästä useampi vuosi (esim. 3-5 vuotta) että hei mikä nyt on kuin ei enää halutakaan? On sulla ollut aikaa pohtia tätä lapsimäärää ja toivoa sitä kolmatta lasta jo pidemmän aikaa kun nuo lapsesi ovat jo murrosikäisiä. Kyllä ne lapset kannattaisi yrittää saada melko pienellä ikäerolla jos mahdollista ja jos haluja ja jaksamista tietty riittää :) - kun on se helpompaa vetää se pikkulapsivaihe läpi melko lyhyin väliajoin...ei ehdi tottumaan "liian helppoon menoon" kuten eräs ystäväni sanoi, että kun nuorimmainen lapsi on sen 4 vuotta tai vanhempi, niin pikkuvauvavaihe alkoi muistoissa tuntua raskaalta kun oli päässyt mielestään ns.helpompaan vaiheeseen lastenhoitoa. Ei tietty tätäkään voi yleistää mutta heitinpä mietteitäni taas keskusteluun...ja nyt kahvitauolle kun lapsukaiset päiväunilla :)
- sadoll
voi rähmä! ja minä kun menin lupaamaan ekoilla treffeillä että synnyttäisin miehelle 50 lasta. Ensimmäinen synnytys vasta takana..
- M41
sadoll kirjoitti:
voi rähmä! ja minä kun menin lupaamaan ekoilla treffeillä että synnyttäisin miehelle 50 lasta. Ensimmäinen synnytys vasta takana..
He hee,
tän pvän Hesarissa sivulla D2 kerrotaan sokeasta naisesta, joka kertoi jo ensi treffeillä, että haluaa sitten lapsia. Että on niitä muitakin ihmisiä, joilla lapsiasia on aika pinnalla ja tärkeä. Näin se on meilläkin, varmasti vaimolle tuli selväksi jo seurusteluaikana, että haluaisin neljä lasta ja että olen valmis tinkimään kolmeen, jos se on hänestä sopivampi.
Mutta, että 50 lasta, se on aika kova urakka ;) ;) - M41
Kotiäiti kahvilla kirjoitti:
myöntää joillekin ihmisille nykyään, että myös mies voi haluta niitä lapsia ja jos nainen ei saa tai halua lapsia, niin ero tuleekin. Entäs kun naiset tekevät tätä kuitenkin koko ajan...eli kun lapsia halutaan ja mies ei suostukaan, niin erotaan mutta ei siitä nosteta kamalaa meteliä keskusteluissa vaan naista tuetaan ja rohkaistaan löytämään se sopiva uusi mies. Tiedän myös muutaman pariskunnan, joille tuli nuoruusvuosien jälkeen ero kun halusivat eri asioita elämältä koskien mm. tätä lapsiasiaa. Toisaalta kun olen lueskellut tätä keskustelua ja tarinaasi, niin heräsi vielä sellainen kysymys, että kun vaimosi kanssa sait nuo kaksi lasta aikoinaan ja kun hän alkoi sitten keksiä selityksiä sille miksi ei ole aika kolmannelle lapselle...niin eikö sulla tullut mieleen kun oli kulunut tuon kuopuksen syntymästä useampi vuosi (esim. 3-5 vuotta) että hei mikä nyt on kuin ei enää halutakaan? On sulla ollut aikaa pohtia tätä lapsimäärää ja toivoa sitä kolmatta lasta jo pidemmän aikaa kun nuo lapsesi ovat jo murrosikäisiä. Kyllä ne lapset kannattaisi yrittää saada melko pienellä ikäerolla jos mahdollista ja jos haluja ja jaksamista tietty riittää :) - kun on se helpompaa vetää se pikkulapsivaihe läpi melko lyhyin väliajoin...ei ehdi tottumaan "liian helppoon menoon" kuten eräs ystäväni sanoi, että kun nuorimmainen lapsi on sen 4 vuotta tai vanhempi, niin pikkuvauvavaihe alkoi muistoissa tuntua raskaalta kun oli päässyt mielestään ns.helpompaan vaiheeseen lastenhoitoa. Ei tietty tätäkään voi yleistää mutta heitinpä mietteitäni taas keskusteluun...ja nyt kahvitauolle kun lapsukaiset päiväunilla :)
Niin, jälkikäteen kuvio on ihan selvä, mutta en tajunnut sitä kuin vasta näin jälkikäteen.
Vaimo välttää viimeiseen asti avointa konfliktia. Hänen taktiikka on väistellä ristiriitatilannetta vaikka sitten tyhjillä lupauksilla. Hänen todellinen mielipide käy monesti selville sattumalta, kiertoteitse tai vasta pitkän ajan kuluttua. Itse kannatan suoran puheen linjaa, nostetaan kissa pöydälle ja puhutaan asia selväksi, vaikka sitten oltaisiinkin eri mieltä pysyvästi. Silmissäni näin ansaitaan toisen kunnioitus. Kiertelemällä ja kaartelemalla saatetaan vaan vaikeuksiin.
Noh, niin kuin tuossa aiemmin totean, jutelkaa hyvät ihmiset lapsiasiat ajoissa läpi ja käykää läpi eri vaihtoehdot, että mitäs sitten jos lapsia ei tule tai sillä on joku vamma tms.
Omalta kohdaltani juttelun aika on tämän asian osalta ohi. Täällä palstalla voi vähän ventiloida mielipiteitään, mutta kotona tämä ei vaikuta mitenkään. - aattelinvaaaaan
ne lapset joutui synnyttämään?
Sinä ilmeisesti. Ehkäpä vaimosi ei halunnutkaan
tomia vauvatehtaana sinulle.
Mielestäni, se joka ne lapset synnyttää saa
muuttaa mielensä siitä kuinka monta hän synnyttää,
vaikka mies olisikin lapsena haaveillt miljoonista lapsista...... - dfsdfsdfsd
M41 kirjoitti:
Hmmmmm,
en kuvaisi tunnettani katkeruudeksi. Pikemminkin pettymykseksi siitä, että on tiettyjä tavoitteita, jotka eivät toteudukaan. Fakta on kuitenkin niin, että en olisi mennyt naimisiin, jos olisin tietänyt vaimoni todellisen mielipiteen / myöhemmän mielenmuutoksen - epäilin, että hän ei ollut tosissaan luvatessaan väh kolmea lasta ja näin siinä on käynyt.
Arvostan hänen työtään se on yhteiskunnallisesti tärkeää, mutta samalla voi tietysti ihmetellä, että hoitolapset saavat paljon huolellista hoitoa, mutta samaa hänellä ei ole halua antaa omilleen.
Enkä usko, että vaimoni on varpaillaan, hän ei tiedä ajatuksistani, eivätkä ne ole edes kovin ajakohtaisia, mutta silti varaudun pikkuhiljaa riskiin, jonka hän jättää avoimeksi, että joku sopiva nuori nainen sattuu kohdalle.
Toki voi olla, että ajatukseni muuttuvat, minulla on aikaa startata uusi perhe vielä muutama vuosi. Ja toistaiseksi elämme normaalia lapsiperheen elämää kokonaisuutena onnellisina.
Kiitos jtrtkst ajatuksistasi, pohdin niitä vielä myöhemmin uudestaan.saapa nähdä kuinka moni nuori nainen suostuisi
tuollaiselle vanhalle kävylle vauvatehtaaksi.
Oletpas sinä lapsi rakas kun vanhat lapsesi jätät,
että voisit perustaa uuden perheen nuoremman
ja hehkeämmän naisen kanssa. - dasdfsd
M41 kirjoitti:
En kokisi vaimoani petturiksi, jos emme pystyisi saamaan lapsia syystä taikka toisesta. Niin se vaan sitten olisi. Mutta on ihan eri asia, jos lapsia ei edes yritetä.
Minun näkökulmasta asia on aivan selvä. Kun mentiin naimisiin sovittiin vähintään kolmesta lapsesta. En näe mitään syytä, miksi tuon olisi pitänyt muuttua. Eikä vaimoni pysty sanomaan mitään syytä. Eli nähdäkseni hänen mielensä ei ole muuttunut mihinkään eli silloin hän on ollut jo alkaa päällä sitä mieltä, että lapsia ei tule tuota kolmea.
Sitten hän vuosikausia - yli kymmenen vuotta sanoi, että just nyt ei ole hyvä aika lapselle. Eli piti toivoani yllä. Ja nyt jo hänen osaltaan jo liian myöhäistä.
Kuten jo tuossa yllä totean, hoidan kyllä oman osuuteni lapsista, kodista, rahan tulosta ja kaikesta - lapsia ja vaimoani rakastaen. Mutta lapset ovat kohta maailmalla ja silloin tilanne tulee arvioitavaksi uudelleen.jos se olisi mahdollista niin suostuisitko sinä
synnyttämään vielä nuo kaksi lasta?
Sitä kiukutellaan vaimolle, että hänen
pitäisi synnyttää täsmälleen niin paljon lapsia
kuin sinä juuri haluat, mutta itse et varmasti
sitä tekisi jos se olisi mahdollista.
Eikä siinä kauaa mene, kun se jo onkin.
Joten odottele sitä, niin saat sitten ne paljon
kaivatut neljä lasta.
Jos oma mieheni tuollaista vaatisi, niin sanoisin varmasti,
että hankitaan vaan lisää lapsia, jos sinä synnytät.
Onneksi oma mieheni ymmärtää, että nainen se on
jonka täytyy synnyttää, joten hän valitsee kuinka
monta lasta hän haluaa synnyttää. - M41
dasdfsd kirjoitti:
jos se olisi mahdollista niin suostuisitko sinä
synnyttämään vielä nuo kaksi lasta?
Sitä kiukutellaan vaimolle, että hänen
pitäisi synnyttää täsmälleen niin paljon lapsia
kuin sinä juuri haluat, mutta itse et varmasti
sitä tekisi jos se olisi mahdollista.
Eikä siinä kauaa mene, kun se jo onkin.
Joten odottele sitä, niin saat sitten ne paljon
kaivatut neljä lasta.
Jos oma mieheni tuollaista vaatisi, niin sanoisin varmasti,
että hankitaan vaan lisää lapsia, jos sinä synnytät.
Onneksi oma mieheni ymmärtää, että nainen se on
jonka täytyy synnyttää, joten hän valitsee kuinka
monta lasta hän haluaa synnyttää.Eli, jos vaimoni haluaisi kymmenen lasta ja myös tekisi ne, niin siihen olisi minun tyytyminen eikä asiaan olisi sanansijaa? Ei se kyllä ihan näin taida mennä! Kyllä lapsilkm on yksi perustavaa laatua olevia asiota parisuhteessa, asioita jotka päätetään yhdessä - ei yksin.
Siinäpä se homman juju onkin. Päätimme yhdessä ennen naimisiin menoa yrittää ainakin kolmea lasta. Minä halusin neljää. Nyt vaimoni on omalta osaltaan jossain vaiheessa päättänyt, että kaksi saa riittää - ilmeisesti oman tahtonsa mukaisesti. Se ei siis ole yhteinen päätös.
Pitääkö minun siis tyytyä vaimoni päätökseen ja olla tyytyväinen? Vai saanko varautua siihen, että jonain päivänä hankin (ehkä) pari lasta jonkun toisen kanssa? Itse kallistun jälkimmäiselle kannalle, koska sitoumukseni tähän perheeseen sisälsi muuta kuin mitä vaimoni on yksipuoleisesti päättänyt. - kaikenlaisia...
M41 kirjoitti:
Ai juu. Vaimon kroppa ei ole muuttunut raskauksista mitenkään. Rinnat ovat ehkä vähän alempana, mutta tuolla iällä ne olisivat ilman imetystäkin. Hän 160cm ja 50kg, niin kuin aina. Raskauden aikana taisi enimmillään painaa 62kg. Eli hänen kohdallaan kropan meneminen pilalle ei ole ollut puheissa.
Ei tietenkään 2 lapsen jälkeen! Oot kyllä tosi aasi! Minkähän näköinen olis eukkos ollu 4:n raskauden jälkeen?? Varmaan täällä vinkusit sitten sitä, että kun "meni tuolla lailla rupsahtaan, vaikka lupas kakskymppisen näkösenä pysyä..."
Alkaa tuntua, että oot narsistinen tapaus koko huu haa äijä? - kusiainen...
M41 kirjoitti:
Jos tuo viinavertaus oli naurettava, kerrotko minulle paremman? Haluaisin sellaisin vertauksen, jossa mies voi muuttaa mielensä perhe-elämälle yhtä merkittävässä asiassa, kuin lapsiluku ja vaimon ei pidä olla siitä pahoillaan, vaan ottaa miehen mielenmuutos rakkaudella vastaan.
Sellainen voisi ehkä auttaa hamottamaan vaimon näkökulmaa asiassa.Vedä hei ittes narun jatkoksi, oot tosi ällö koko vanha käppyrä.
- onnee vaan käpy
aattelinvaaaaan kirjoitti:
ne lapset joutui synnyttämään?
Sinä ilmeisesti. Ehkäpä vaimosi ei halunnutkaan
tomia vauvatehtaana sinulle.
Mielestäni, se joka ne lapset synnyttää saa
muuttaa mielensä siitä kuinka monta hän synnyttää,
vaikka mies olisikin lapsena haaveillt miljoonista lapsista......M41 on idiootti ja narsisti!
No kohtahan teille se ero tulee, joten sinne vaan kartsalle vonkaan pillua, jos luulet jonkun vielä alistuvan sun määräilyihis..Onneksi on vielä kuitenkin toisenlaisiakin miehiä, jotka ei ajattele koko ajan alapäällään. - istu tutin päälle..
M41 kirjoitti:
Eli, jos vaimoni haluaisi kymmenen lasta ja myös tekisi ne, niin siihen olisi minun tyytyminen eikä asiaan olisi sanansijaa? Ei se kyllä ihan näin taida mennä! Kyllä lapsilkm on yksi perustavaa laatua olevia asiota parisuhteessa, asioita jotka päätetään yhdessä - ei yksin.
Siinäpä se homman juju onkin. Päätimme yhdessä ennen naimisiin menoa yrittää ainakin kolmea lasta. Minä halusin neljää. Nyt vaimoni on omalta osaltaan jossain vaiheessa päättänyt, että kaksi saa riittää - ilmeisesti oman tahtonsa mukaisesti. Se ei siis ole yhteinen päätös.
Pitääkö minun siis tyytyä vaimoni päätökseen ja olla tyytyväinen? Vai saanko varautua siihen, että jonain päivänä hankin (ehkä) pari lasta jonkun toisen kanssa? Itse kallistun jälkimmäiselle kannalle, koska sitoumukseni tähän perheeseen sisälsi muuta kuin mitä vaimoni on yksipuoleisesti päättänyt.Siinä iso mies ruikuttaa kuin pikkupentu tuttiaan! "Minä haluan sen tutin nyt! Byäääää!!"
Jospa se eturauhanen alkais jo tuon ikäistä vaivata...olis vähän oikeitakin ongelmia sitten herralla! - ---
M41 kirjoitti:
Niin, jälkikäteen kuvio on ihan selvä, mutta en tajunnut sitä kuin vasta näin jälkikäteen.
Vaimo välttää viimeiseen asti avointa konfliktia. Hänen taktiikka on väistellä ristiriitatilannetta vaikka sitten tyhjillä lupauksilla. Hänen todellinen mielipide käy monesti selville sattumalta, kiertoteitse tai vasta pitkän ajan kuluttua. Itse kannatan suoran puheen linjaa, nostetaan kissa pöydälle ja puhutaan asia selväksi, vaikka sitten oltaisiinkin eri mieltä pysyvästi. Silmissäni näin ansaitaan toisen kunnioitus. Kiertelemällä ja kaartelemalla saatetaan vaan vaikeuksiin.
Noh, niin kuin tuossa aiemmin totean, jutelkaa hyvät ihmiset lapsiasiat ajoissa läpi ja käykää läpi eri vaihtoehdot, että mitäs sitten jos lapsia ei tule tai sillä on joku vamma tms.
Omalta kohdaltani juttelun aika on tämän asian osalta ohi. Täällä palstalla voi vähän ventiloida mielipiteitään, mutta kotona tämä ei vaikuta mitenkään.jos siellä kotona nyt ketään edes on...
- M41
onnee vaan käpy kirjoitti:
M41 on idiootti ja narsisti!
No kohtahan teille se ero tulee, joten sinne vaan kartsalle vonkaan pillua, jos luulet jonkun vielä alistuvan sun määräilyihis..Onneksi on vielä kuitenkin toisenlaisiakin miehiä, jotka ei ajattele koko ajan alapäällään.Hmmmm,
ei mulla ole tarve määräillä ketään, ei varsinkaan vaimoni. Mutta siitä lähden, että mitä sovitaan siitä pidetään kiinni, kunnes toisin sovitaan. Ei vaimoni olisi ollut mikään pakko luvata yhtään mitään, mutta naimisiin mennessä lapsiasia sovittiin. Nyt hän on yksipuoleisesti päättänyt toisin ja siinä samalla antanut minun elää uskossa, että tilanne saattaisi joskus muuttua.
Muutamassa persoonallisuustestissä, joissa olen vuosien varrella ollut ei ole tullut ilmi, että olisin narsisti. Testeissä persoonallisuustyyppini on ENFJ (http://fi.wikipedia.org/wiki/ENFJ), joka sekään ei taida olla tyypillinen narsistin persoonallisuustyyppi.
Jos ajattelisin vain alapäälläni, niin eiköhän niitä muksuja olisi pitkin poikin kylän raitilla eri naisilla. Päinvastoin ajattelin yläpäälläni ja mietin asioita jopa vuosikausia etukäteen. Esim tämä lapsilkm oli tiedossa jo nuoruusvuosinani.
Ja tämä täällä ventilointi on myös tulevaisuuden suunnittelua. Asioista, jotka tapahtuvat aikaisintaan muutaman vuoden kuluttua. - M41
istu tutin päälle.. kirjoitti:
Siinä iso mies ruikuttaa kuin pikkupentu tuttiaan! "Minä haluan sen tutin nyt! Byäääää!!"
Jospa se eturauhanen alkais jo tuon ikäistä vaivata...olis vähän oikeitakin ongelmia sitten herralla!Tyhmä kysymys, mutta kuinka edellinen mielipide vie keskustelua eteenpäin?
Eturauhasen suhteen elän uskossa, että se tuota ongelmia. Isoisäni alkoi syömään lääkkeitä "vanhan miehen tautiin", kuten hän sitä kuvasi 80:nä ja isääni eturauhanen ei tietääkseni vaivaa.
Keksitkö jotain parempaa, jota minun pitäisi potea? - M41
kaikenlaisia... kirjoitti:
Ei tietenkään 2 lapsen jälkeen! Oot kyllä tosi aasi! Minkähän näköinen olis eukkos ollu 4:n raskauden jälkeen?? Varmaan täällä vinkusit sitten sitä, että kun "meni tuolla lailla rupsahtaan, vaikka lupas kakskymppisen näkösenä pysyä..."
Alkaa tuntua, että oot narsistinen tapaus koko huu haa äijä?Tuo vauvoista kropan kärsiminen taitaa olla melkolailla yksilöllistä.
Eipä Heidi Klum näytä pahalta neljänkään lapsen jälkeen.
Ja niin kuin tuossa totean se, että kroppa menis pilalle raskaudesta, ei ollut puheena missään vaiheessa, joten tuskin se on syy lapsimäärästä tinkimiseen. En olisi pahoillani, että vaikka rupsahtaisikin lapsista johtuen, itsepä on olen halunnut. - M41
--- kirjoitti:
jos siellä kotona nyt ketään edes on...
Aika usein ei olekaan, kun olemme aika urheileva perhe. Mutta alkuillasta joku on aina. Ja on siellä sentään koirat.
Onko se siis itse tarkoitus, että kotona on joku? - tyhmyys paistaa läpi
M41 kirjoitti:
Tuo vauvoista kropan kärsiminen taitaa olla melkolailla yksilöllistä.
Eipä Heidi Klum näytä pahalta neljänkään lapsen jälkeen.
Ja niin kuin tuossa totean se, että kroppa menis pilalle raskaudesta, ei ollut puheena missään vaiheessa, joten tuskin se on syy lapsimäärästä tinkimiseen. En olisi pahoillani, että vaikka rupsahtaisikin lapsista johtuen, itsepä on olen halunnut.Siis 50 kilonen keski-ikänen muija!! Ja 160cm pitkä?
Hahhahahahah! Siis olitkin ihan provo mielellä täällä aikaas kuluttamassa!!
NO, ompas sulla oikea luuviulu vaimonas!! :)))))
Tajuutko, että noin riuku ei edes lisäänny!! Keksit täällä juttujas aikasi kuluksi!!
Onko kiva kuulla, kun naiset puhuvat sulle raskauksistaan ja tisseistään:)
Molo kourassa taidat siellä vatkaten kuluttaa päiväsi! Vai lapsia! Hahhahah!
Hanki kuule elämä! - surkimus oikeesti?
M41 kirjoitti:
Hmmmm,
ei mulla ole tarve määräillä ketään, ei varsinkaan vaimoni. Mutta siitä lähden, että mitä sovitaan siitä pidetään kiinni, kunnes toisin sovitaan. Ei vaimoni olisi ollut mikään pakko luvata yhtään mitään, mutta naimisiin mennessä lapsiasia sovittiin. Nyt hän on yksipuoleisesti päättänyt toisin ja siinä samalla antanut minun elää uskossa, että tilanne saattaisi joskus muuttua.
Muutamassa persoonallisuustestissä, joissa olen vuosien varrella ollut ei ole tullut ilmi, että olisin narsisti. Testeissä persoonallisuustyyppini on ENFJ (http://fi.wikipedia.org/wiki/ENFJ), joka sekään ei taida olla tyypillinen narsistin persoonallisuustyyppi.
Jos ajattelisin vain alapäälläni, niin eiköhän niitä muksuja olisi pitkin poikin kylän raitilla eri naisilla. Päinvastoin ajattelin yläpäälläni ja mietin asioita jopa vuosikausia etukäteen. Esim tämä lapsilkm oli tiedossa jo nuoruusvuosinani.
Ja tämä täällä ventilointi on myös tulevaisuuden suunnittelua. Asioista, jotka tapahtuvat aikaisintaan muutaman vuoden kuluttua.Tuolla aikaisemmin mainittiin sun keksivän koko stoorin ja olen samalla kannalla...
Liikaa keksittyä juttua suollat, ei mene läpi!
Tuokin tosiaan, että vaimos olis joku "nukkevaimo", on täyttä soopaa!
50 kilonen ja 160 cm pitkä? Siis ihan luuranko ja muka synnyttänyt? Katsoitko jonkun mallin kropan mitat, että sait kuvittelemasi unelmaperheen kasaan? Ehkä se Heidi Klum...
Yksi omista sukulaisistani on samankokoinen ja anorektikko, joten tiedän oikeasti, miltä tuon kokoinen näyttää..
Mikä ihme on vinksahtanut näilläkin palstoilla joillakin päässä, kun pitää tuollaisilla jutuilla elämänsä täyttää.. Luulempa ettei sulla reppanalla ole sitä yhtäkään lasta, ei vaimoa eikä pahemmin näköjään elämääkään...lisäksi luulen sinun olevan aika lihava oikeasti.
Hanki ystäviä vaikka seurakunnasta, pistä kone välillä kiinni. - en usko sanaakaan
M41 kirjoitti:
Tyhmä kysymys, mutta kuinka edellinen mielipide vie keskustelua eteenpäin?
Eturauhasen suhteen elän uskossa, että se tuota ongelmia. Isoisäni alkoi syömään lääkkeitä "vanhan miehen tautiin", kuten hän sitä kuvasi 80:nä ja isääni eturauhanen ei tietääkseni vaivaa.
Keksitkö jotain parempaa, jota minun pitäisi potea?Siis...isoisäkin vielä kuvioissa mukana...ja sä oot 41....heh heh...joo!
Taidat olla oikeesti aika penska vielä :)
Lystikäs heppu olet...heh heh... - osui..ja upposi!!
M41 kirjoitti:
Hmmmm,
ei mulla ole tarve määräillä ketään, ei varsinkaan vaimoni. Mutta siitä lähden, että mitä sovitaan siitä pidetään kiinni, kunnes toisin sovitaan. Ei vaimoni olisi ollut mikään pakko luvata yhtään mitään, mutta naimisiin mennessä lapsiasia sovittiin. Nyt hän on yksipuoleisesti päättänyt toisin ja siinä samalla antanut minun elää uskossa, että tilanne saattaisi joskus muuttua.
Muutamassa persoonallisuustestissä, joissa olen vuosien varrella ollut ei ole tullut ilmi, että olisin narsisti. Testeissä persoonallisuustyyppini on ENFJ (http://fi.wikipedia.org/wiki/ENFJ), joka sekään ei taida olla tyypillinen narsistin persoonallisuustyyppi.
Jos ajattelisin vain alapäälläni, niin eiköhän niitä muksuja olisi pitkin poikin kylän raitilla eri naisilla. Päinvastoin ajattelin yläpäälläni ja mietin asioita jopa vuosikausia etukäteen. Esim tämä lapsilkm oli tiedossa jo nuoruusvuosinani.
Ja tämä täällä ventilointi on myös tulevaisuuden suunnittelua. Asioista, jotka tapahtuvat aikaisintaan muutaman vuoden kuluttua.Taitaa pojuli haluta vain naisiin kontaktia ja "synnytyselimet" kiinnostaa niin vietävästi :D
Ota nyt käsi jo housuista pois ja mee takasin kouluun! ;))
Heidi Klumm on muuten pitempi kuin 160 cm. ;D - laskuvirhehirviö :D
osui..ja upposi!! kirjoitti:
Taitaa pojuli haluta vain naisiin kontaktia ja "synnytyselimet" kiinnostaa niin vietävästi :D
Ota nyt käsi jo housuista pois ja mee takasin kouluun! ;))
Heidi Klumm on muuten pitempi kuin 160 cm. ;Djahh! Heidi Klum on 176cm ja painaa 66 kiloa...ja kas kummaa! On neljän lapsen äitikin...miten sattuikin..:)
M41 on käyttänyt vähän matikkapäätä..On varmaan aika lyhyt tappi ite, joten eihän sitä noin pitkää mielikuvitusmuijaa voi aatella, jäis ite naurettavan pätkäksi sen rinnalla..
Joten otetaanpa vähän poies..170 pitkä ja 60 painoo...vieläkin liikaa..nooo...160 cm ja 50 kg! Jess!
Nyt näyttää sopivalta! ;D
...on kyllä äijällä hupinsa! hahhahhahah!
ps. tuo isoisäkin...nyt sulla tais tulla useempi moka...suoli24 peruskamaa..! - **
en usko sanaakaan kirjoitti:
Siis...isoisäkin vielä kuvioissa mukana...ja sä oot 41....heh heh...joo!
Taidat olla oikeesti aika penska vielä :)
Lystikäs heppu olet...heh heh...Enkä mäkään..
On täällä kyllä sairasta porukkaa.. - M41
en usko sanaakaan kirjoitti:
Siis...isoisäkin vielä kuvioissa mukana...ja sä oot 41....heh heh...joo!
Taidat olla oikeesti aika penska vielä :)
Lystikäs heppu olet...heh heh...Isoisä kuoli 90:senä kuus vuotta takaperin, emmä missään sano, että se eläis edelleen. Kaikki osuudet isoisään viitaten on imperfektissä...
- M41
laskuvirhehirviö :D kirjoitti:
jahh! Heidi Klum on 176cm ja painaa 66 kiloa...ja kas kummaa! On neljän lapsen äitikin...miten sattuikin..:)
M41 on käyttänyt vähän matikkapäätä..On varmaan aika lyhyt tappi ite, joten eihän sitä noin pitkää mielikuvitusmuijaa voi aatella, jäis ite naurettavan pätkäksi sen rinnalla..
Joten otetaanpa vähän poies..170 pitkä ja 60 painoo...vieläkin liikaa..nooo...160 cm ja 50 kg! Jess!
Nyt näyttää sopivalta! ;D
...on kyllä äijällä hupinsa! hahhahhahah!
ps. tuo isoisäkin...nyt sulla tais tulla useempi moka...suoli24 peruskamaa..!Vaimo on ollut samat 160cm ja 50kg koko sen reilut 20v, ku ollaan oltu kimpoissa pl. raskausajat. Liivit on 75B ja vaatteet 34-36. Ihan ok kokoinen nainen. Sillä on vaan käynny tuuri, että ei oo sisäelinrasvaa käytännössä ollenkaan, rasvat on oikeissa paikossa tuomassa naisellisia kurveja.
Ite oon 179cm ja 82kg. Painoa on tullu n. 7kg lisää, osin rasvana osin salin seurauksena. Omalta osaltani en muistais muuten niin tarkasti, mutta kun tuli skabattua nuorempana just ja just alle 75kg:n sarjassa.
Klumin mittoja en tiiä, noin mainitut voi hyvinkin olla oikein. - *
M41 kirjoitti:
Vaimo on ollut samat 160cm ja 50kg koko sen reilut 20v, ku ollaan oltu kimpoissa pl. raskausajat. Liivit on 75B ja vaatteet 34-36. Ihan ok kokoinen nainen. Sillä on vaan käynny tuuri, että ei oo sisäelinrasvaa käytännössä ollenkaan, rasvat on oikeissa paikossa tuomassa naisellisia kurveja.
Ite oon 179cm ja 82kg. Painoa on tullu n. 7kg lisää, osin rasvana osin salin seurauksena. Omalta osaltani en muistais muuten niin tarkasti, mutta kun tuli skabattua nuorempana just ja just alle 75kg:n sarjassa.
Klumin mittoja en tiiä, noin mainitut voi hyvinkin olla oikein.Buuaaahahhahahahah!! Oot ihan seko! mee jo pois!!!
Läskistyt kun koneella päivät lössötät. plösö! hahhahahhahahah!!!
EI KIINNOSTA! satutunnit on kirjastossa, mee sinne! Höhhöhöhö! - hih hih
M41 kirjoitti:
Isoisä kuoli 90:senä kuus vuotta takaperin, emmä missään sano, että se eläis edelleen. Kaikki osuudet isoisään viitaten on imperfektissä...
mietippä nyt tarkkaan...ettet munaa ittees enempää...olikohan se nyt niin..
- Nyt ulos lenkille!
M41 kirjoitti:
Vaimo on ollut samat 160cm ja 50kg koko sen reilut 20v, ku ollaan oltu kimpoissa pl. raskausajat. Liivit on 75B ja vaatteet 34-36. Ihan ok kokoinen nainen. Sillä on vaan käynny tuuri, että ei oo sisäelinrasvaa käytännössä ollenkaan, rasvat on oikeissa paikossa tuomassa naisellisia kurveja.
Ite oon 179cm ja 82kg. Painoa on tullu n. 7kg lisää, osin rasvana osin salin seurauksena. Omalta osaltani en muistais muuten niin tarkasti, mutta kun tuli skabattua nuorempana just ja just alle 75kg:n sarjassa.
Klumin mittoja en tiiä, noin mainitut voi hyvinkin olla oikein.M41...et taida omata työpaikkaa ollenkaan, kun näyttää että roikut täällä jatkuvasti..
Kannattaisi varmaan panostaa enempi sen etsimiseen.. unohda satuilus..
Ei täällä kukaan jaksa enää sun juttuloisias..ei pahalla. - just...
helppoahan se lapsenteko miehelle on...
- Sarla
M41 kirjoitti:
Mielenkiintoinen mielipide. Onko tämä tulkittava niin, että vaimo saa luvata mitä tahansa päästäkseen naimisiin, mutta siihen se vastuu sitten loppuukin. Mutta samanaikaisesti minun täytyy pitää kiinni omista lupauksistani. Käännetään asia toisin päin, että olisin vaikka luvannut naimisiin mennessä että en enää juopottele joka perjantai niin se olisi täysin ok, että en pidäkään lupaustani aviossa, vaan juopottelen perjantaista toiseen, vuodesta toiseen. Ja jos vaimoni ehdottaisi muutosta vastaukseni olisi, että en lopeta vielä tänä perjantaina, mutta ensi perjantaina kyllä. Näin vuodesta toiseen. Tämäkö olisi hyvä ja suorastaa suositeltava tapa toimia? Näin ymmärrän yllä olevan mielipiteen.
Eikä mun tarvi laittaa vaimoa pellolle. Hän ehdottaa säännöllisesti n. 3-4v:n välein, että erotaan. Jonain kertana en sitten enää suostuttele häntä jatkamaan kanssani, vaan totean, että erotaan vaan.
Lapset alkavat olemaan omillaan nyt 16 ja 17v, joten ei tässä tarvitse kauan enää kärvistellä.
En oikein tiedä millä ajalla harrastaisin vielä lisää, ainakin niin kauan kuin lapset ovat kotona. Itse käyn 2xpvä koirien kanssa lenkillä, itsepuolustustreenit 2-4 krt vko ja punttisali 2 krt vko. Sitten vielä iso omakotitalo hehtaarin tontti, työt ja parin yhtiön hallitusjäsenyys, vakavasti otettava sijoitustoiminta. Urheilevana perheenä myös lapset kaipaa kuskausta, tällä hetkellä heillä on treenit 10-12 krt vko, jotka me jaamme vaimon kanssa vaihtelevasti suht puoliksi. Tähänkö vielä jotain ukkojumppaa? En taida olla oikein ukkoluokassa, kun rasva% pyörii 15:sta molemmin puolin ja hapenottokyky oli viime mittauksessa erinomainen. Ai juu, vaimolla pyörii jumppa 2-4 krt vko ja hän on toisen pojan joukkueen johtaja, harrasteita riittää hänelläkin...
Koko homman pointti on, että jutelkaa hyvät ihmiset ennen kuin menette naimisiin lapsiasiat hyvin selväksi. Ja varokaa vedättämästä puolisoanne tyhjillä lupauksilla, jota ette oikeasti aio täyttää. Sellainen joko tuhoaa avioliiton tai ainakin jättää toisen puoliskon avoimeksi ulkopuolisille huokutuksille. Tämä jälkimmäinen tulee olemaan tod näk kohtani. Siihen varaudun, mutta totta kai toisinkin voi käydä. Ja samalla suren sydämessäni syntymättömiä lapsiamme.Tavallaan ymmärrän, että voi tuntea itsensä petetyksi ja harkita eroakin, jos on vaimo luvannut yhtä vuosia ja "tosipaikan tullen" kääntääkin kelkkansa.
Mun mies lupasi esim. vähentää töitä, jos saamme lapsen (jota hän niin kovin halusi). No saimme lapsen. Ja kas - teki vaan töitä entistä enemmän ja jätti minut yksin vauvan kanssa puoleksi vuodeksi. Kun ei se ollutkaan kivaa...
Nyt väläyttelee toiveita toisesta lapsesta. Joopa joo.
Luottamuksen ja kunnioituksen puute kyllä on aika tehokas ehkäisykeino. Ja avioliiton tuhoaja muutenkin. Kun ei enää voi luottaa toisen sanomisiin isoissakaan sovituissa asioissa, katoaa parisuhteelta kivijalka.
- lain valvoja
Ihan jo pelkästään siksi, ettei laki salli miehen jäävän äitiyslomalle. Ehkä tulevaisuudessa kun lääketiede kehittyy ja miehille pystytään rakentamaan tai siirtämään kohtu.
- tais tulla paska vaa
Hauska ajatus...Mies siementämässä itseään munalla persesilmän kautta..
Ja tissitkinhän löytyy jo valmiiksi..
Siinä sais M41 siementää ittensä ja tehdä vaikka 10 penskaansa :) - lain valvoja
tais tulla paska vaa kirjoitti:
Hauska ajatus...Mies siementämässä itseään munalla persesilmän kautta..
Ja tissitkinhän löytyy jo valmiiksi..
Siinä sais M41 siementää ittensä ja tehdä vaikka 10 penskaansa :)Tulevaisuudessa miehille pystytään varmasti siirtämään kohtu ja munasarjat joko kuolleelta naiselta tai elimenluovuttajalta. Tälle on valtava kysyntä, koska monet miesparit haaveilevat yhteisistä lapsista.
Sitten vain toinen isistä ottaa videokamera käteen ja kuvaamaan miten, lapsi syntyy persesilmän kautta. - **
lain valvoja kirjoitti:
Tulevaisuudessa miehille pystytään varmasti siirtämään kohtu ja munasarjat joko kuolleelta naiselta tai elimenluovuttajalta. Tälle on valtava kysyntä, koska monet miesparit haaveilevat yhteisistä lapsista.
Sitten vain toinen isistä ottaa videokamera käteen ja kuvaamaan miten, lapsi syntyy persesilmän kautta.Voi se olla niin traumaattista katsottavaa, että voi monesta homosta tulla hetero sen jälkeen! :D
- Ei ny , eikä myöhemm
Sopiva luku 0
- PotkutkoKaikille?!!!
Juu olen itse ainakin kuullut mutta harvemmin työpaikoista missä hengaillaan ja pelataan kortti keskenään ja töitä tehdään vain silloin kun huvittaa mut eipä ihme kun miettii minkälaisia ihmisiä otetaan töihin koko firmaan ja työporukka järjestää joka kuukausi mökkibileitä mistä otetaan örvellyskuvia sitten firman koneelle siirrettäväksi et joopa joo!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ruotsissa uusi vakava ongelma: Vanhusten seksuaalinen hyväksikäyttö
palvelutaloissa ja kotihoidossa. Tämäkin on ihan puhtaasti väärän maahanmuuton vaikutusta, sillä tekijät ovat kaikki keh791954Työeläkkeiden maksaminen lopetettava ASAP.
"Vanhimmat sukupolvet ovat saaneet vastinetta eläkemaksuilleen moninkertaisesti nykyisiin ja tuleviin sukupolviin verr971683- 1481260
- 59698
- 225697
Järkytys uutisten ystäville - Huomenta Suomen kesään iso muutos
Huomenta Suomi on monen suomalaisen vakio-ohjelma. Suorana nähtävä Huomenta Suomi seuraa päivän tärkeimpiä uutisia, pol6656- 56600
Trumpille jälleen voitto
Trump ensin tuhosi Iranin ydinohjusprojektin, jotta ko. terroristivaltio ei voisi aiheuttaa ydinsotaa. Ja nyt Trump pako195563- 46498
Haluan teidät molemmat elämääni
Toista rakastan todella syvästi, ja toinen on kuin paras ystävä minulle. En voi luopua kummastakaan... </337472