Lopettakaa hurskastelu!

toinen joka on samaa mieltä ap:n kanssa. Väitätkö sinä, että se petetty, joka vaan sinnikkäästi jatkaa pettäjän kanssa ja perään parkumista, tekee sen vain moraalisista syistä ja hyvistä periaatteista? Eiköhän niissäkin tapauksissa se petetty ajattele itseään.
Kyllä haluaisin uskaltaa sanoa sukuillallisilla, mitä mieltä olen asioista. Ehkä sen vielä teenkin, monesti on ollut kielen päällä.

Ei ole uhka, ihmetyttää vain kovin monen ihmisen jalomielisyys ja lempeys muita kohtaan. Minusta on kovin naiivia ajatella, että enhän minä nyt saa rakastua tai lähteä tuon ihmisen matkaan, koska hän seurustelee/on aviossa. Jos tuntuu, että nyt, niin miksi muiden ihmisten tunteet menee omien edelle? Jos kyse on vain yhden yön lihallisista iloista, harvoin sitä edes petetty tulee sitäpaitsi tietämään.

nainen vainen kirjoitti:

toinen joka on samaa mieltä ap:n kanssa. Väitätkö sinä, että se petetty, joka vaan sinnikkäästi jatkaa pettäjän kanssa ja perään parkumista, tekee sen vain moraalisista syistä ja hyvistä periaatteista? Eiköhän niissäkin tapauksissa se petetty ajattele itseään.
Kyllä haluaisin uskaltaa sanoa sukuillallisilla, mitä mieltä olen asioista. Ehkä sen vielä teenkin, monesti on ollut kielen päällä.

Lue lisää

Ymmärtääkseni ap:n kirjoitus koski lähinnä pettäjien moraalia, eikä petettyjen. Petetyilläkin on tietysti monia syitä miksi jäävät tai lähtevät suhteesta. Syyt voivat olla itsekkäitä tai sitten ei. Mutta siinä olen aivan eri mieltä aloittajan kanssa, että kaikki ihmiset pettävät tilaisuuden tullen. Se ei vain yksinkertaisesti ole totta. Jostain syystä ne ihmiset, jotka pettävät, olettavat heti automaattisesti, että kaikki muutkin ihmiset toimivat samoin kuin he. Ehkä se ajatus jotenkin lieventää sitä omaa syyllisyydentunnetta, mutta se ei sittenkään ole totta. Kaikki ihmiset eivät vain toimi niin. Mutta ihmettelen edelleen, miksi pettäjiä harmittaa niin vietävästi, että toiset eivät käyttäydy tilaisuudenkaan tullen samoin kuin he ? Mikä siinä on niin raivostuttavaa, että se pyritään noin jyrkästi itseltä kieltämään ja vakuutellaan itselle, että kyllä kaikki muutkin tekisi näin, jos saisivat tilaisuuden...No, niinhän veronkiertäjät ja vakuutushuijaritkin ovat sitä mieltä, että kyllä kaikki tekisivät tilaisuuden tullen samoin kuin he, vaikka se ei totta olisikaan. Tavallaan on ymmärrettävää, että ihminen tämmöisellä yleistyksellä pyrkii tavallaan tekemään oman käytöksensä hyväksyttävämmäksi. Mutta se ei silti ole totuus.

kakkosnainen minä kirjoitti:

Ei ole uhka, ihmetyttää vain kovin monen ihmisen jalomielisyys ja lempeys muita kohtaan. Minusta on kovin naiivia ajatella, että enhän minä nyt saa rakastua tai lähteä tuon ihmisen matkaan, koska hän seurustelee/on aviossa. Jos tuntuu, että nyt, niin miksi muiden ihmisten tunteet menee omien edelle? Jos kyse on vain yhden yön lihallisista iloista, harvoin sitä edes petetty tulee sitäpaitsi tietämään.

Lue lisää

Se on sinun mielipiteesi, mutta miksi sinä et vuorostasi hyväksy sitä, että osalla ihmisistä on erilaiset arvot kuin sinulla ? Lähdet siitä perusolettamuksesta, että kaikki ihmiset toimivat kuten sinä toimit ja jos eivät toimi, niin kyse on vain tilaisuuden puutteesta. Onko sinun niin mahdototonta hyväksyä, että joku voi oikeasti toimia toisin kuin sinä, vaikka olisi tilaisuuskin. Kutsut sitä naiviudeksi ? Itse en sanoisi niin. Minusta nämä ihmiset vain ovat sisäistäneet kultaisen säännön eli älä tee toisille sitä mitä et halua että sinullekaan tehdään. Siitä on kysymys. Miksi sitä on noin vaikea tajuta ?

itselle hyväksi kirjoitti:

Ymmärtääkseni ap:n kirjoitus koski lähinnä pettäjien moraalia, eikä petettyjen. Petetyilläkin on tietysti monia syitä miksi jäävät tai lähtevät suhteesta. Syyt voivat olla itsekkäitä tai sitten ei. Mutta siinä olen aivan eri mieltä aloittajan kanssa, että kaikki ihmiset pettävät tilaisuuden tullen. Se ei vain yksinkertaisesti ole totta. Jostain syystä ne ihmiset, jotka pettävät, olettavat heti automaattisesti, että kaikki muutkin ihmiset toimivat samoin kuin he. Ehkä se ajatus jotenkin lieventää sitä omaa syyllisyydentunnetta, mutta se ei sittenkään ole totta. Kaikki ihmiset eivät vain toimi niin. Mutta ihmettelen edelleen, miksi pettäjiä harmittaa niin vietävästi, että toiset eivät käyttäydy tilaisuudenkaan tullen samoin kuin he ? Mikä siinä on niin raivostuttavaa, että se pyritään noin jyrkästi itseltä kieltämään ja vakuutellaan itselle, että kyllä kaikki muutkin tekisi näin, jos saisivat tilaisuuden...No, niinhän veronkiertäjät ja vakuutushuijaritkin ovat sitä mieltä, että kyllä kaikki tekisivät tilaisuuden tullen samoin kuin he, vaikka se ei totta olisikaan. Tavallaan on ymmärrettävää, että ihminen tämmöisellä yleistyksellä pyrkii tavallaan tekemään oman käytöksensä hyväksyttävämmäksi. Mutta se ei silti ole totuus.

Lue lisää

Pettääkö kaikki? Hyvä kysymys. Vastaan tähän, että olen lähes 20 vuotta enemmän ja vähemmän kiertänyt festareilla, baareissa, yökerhoissa, tapahtumissa ja erilaisissa reissuissa ja ainoastaan YKSI MIES ei ole lähtenyt matkaani. Hän sanoi, että kiinnostaa kyllä, mutta ei halua pettää kumppaniaan. Mukaan lähtijöitä on ollut varmasti lähemmäs 100. Useimmat varattuja. En ole koskaan siviilisäätyjä kysellyt, jos seksiä on mieleni tehnyt, joskus jutut ovat olleet yhden yön mittaisia, joskus molemmat ovat halunneet enemmän ja näin jatkuneet rinnakkaisssuhteina. Eli voin, todeta, että LÄHES kaikki pettää tilaisuuden tullen.

88320852967927 kirjoitti:

Pettääkö kaikki? Hyvä kysymys. Vastaan tähän, että olen lähes 20 vuotta enemmän ja vähemmän kiertänyt festareilla, baareissa, yökerhoissa, tapahtumissa ja erilaisissa reissuissa ja ainoastaan YKSI MIES ei ole lähtenyt matkaani. Hän sanoi, että kiinnostaa kyllä, mutta ei halua pettää kumppaniaan. Mukaan lähtijöitä on ollut varmasti lähemmäs 100. Useimmat varattuja. En ole koskaan siviilisäätyjä kysellyt, jos seksiä on mieleni tehnyt, joskus jutut ovat olleet yhden yön mittaisia, joskus molemmat ovat halunneet enemmän ja näin jatkuneet rinnakkaisssuhteina. Eli voin, todeta, että LÄHES kaikki pettää tilaisuuden tullen.

Lue lisää

Uskon sinua. Mutta jätät huomioon ottamatta sen, että mahdollisesti nuo mukaasi lähteneet miehet ovat itsekin olleet metsästämässä syrjähyppyä ja siksi luuhanneet siellä baareissa ja festareilla ja yökerhoissa. Ne miehet (tai naisetkin) jotka ovat niitä uskollisia, eivät välttämättä siellä baareissa ja yökerhoissa biletä ilman kumppaniaan, vaan keskittyvät perhe-elämään. En toki epäile, etteikö pettäminen ole hyvin yleistä. Mutta edelleen väitän, että kaikki eivät sitä silti tee. Usein vain tuppaa olemaan niin, että pettäjät ja uskolliset liikkuvat vähän eri piireissä ja siksi voi ymmärrettävästikin tulla sellainen tunne, että kaikki pettävät.

sisäisistä arvoista kirjoitti:

Se on sinun mielipiteesi, mutta miksi sinä et vuorostasi hyväksy sitä, että osalla ihmisistä on erilaiset arvot kuin sinulla ? Lähdet siitä perusolettamuksesta, että kaikki ihmiset toimivat kuten sinä toimit ja jos eivät toimi, niin kyse on vain tilaisuuden puutteesta. Onko sinun niin mahdototonta hyväksyä, että joku voi oikeasti toimia toisin kuin sinä, vaikka olisi tilaisuuskin. Kutsut sitä naiviudeksi ? Itse en sanoisi niin. Minusta nämä ihmiset vain ovat sisäistäneet kultaisen säännön eli älä tee toisille sitä mitä et halua että sinullekaan tehdään. Siitä on kysymys. Miksi sitä on noin vaikea tajuta ?

Lue lisää

....Pettäjät muka liikkuu eri piireissä ku uskolliset..haloo...Kerro kuule mistä tietää kuka on uskollinen ja kuka ei...se leima ei otsassa näy...

Näin elämää nähneenä..ja paljon ihmisten kanssa puhuneena..täytyy todeta, että ihmiset voi suhteissaan huonosti...syitä on monia..varmaan se tärkein ja läheisin ihminen kenelle pitäis puhuu omista tunteistaan..on niin vaikeaa..ja helpompi on puhua vieraalle..ja kun ne kaikki jättää sanomatta ni ennemmin tai myöhemmin astuu kuvaan toiset suhteet..vaikka se on väärin..mut jokainen meistä on heikko..ja kun heikolla hetkellä astuu kuvaan joku joka aidosti oikeesti on kiinnostunut..ni sitä lohtua haetaan..ja hyväksyntää, että joku hetken haluaa ja välittää. Joillakin se on yhden illan juttu ja joillakin se yhden illan juttu voi vierähtää vuosiksi...vaikka olis naimisissa..rakkautta ja hyväksyntää me jokainen halutaan ja kaivataan..

ellu.... kirjoitti:

....Pettäjät muka liikkuu eri piireissä ku uskolliset..haloo...Kerro kuule mistä tietää kuka on uskollinen ja kuka ei...se leima ei otsassa näy...

Näin elämää nähneenä..ja paljon ihmisten kanssa puhuneena..täytyy todeta, että ihmiset voi suhteissaan huonosti...syitä on monia..varmaan se tärkein ja läheisin ihminen kenelle pitäis puhuu omista tunteistaan..on niin vaikeaa..ja helpompi on puhua vieraalle..ja kun ne kaikki jättää sanomatta ni ennemmin tai myöhemmin astuu kuvaan toiset suhteet..vaikka se on väärin..mut jokainen meistä on heikko..ja kun heikolla hetkellä astuu kuvaan joku joka aidosti oikeesti on kiinnostunut..ni sitä lohtua haetaan..ja hyväksyntää, että joku hetken haluaa ja välittää. Joillakin se on yhden illan juttu ja joillakin se yhden illan juttu voi vierähtää vuosiksi...vaikka olis naimisissa..rakkautta ja hyväksyntää me jokainen halutaan ja kaivataan..

Lue lisää

Onhan se toisaalta niinkin, että ne uskolliset eivät liiku ilman perhettä muualla kuin töissä, joten pettämismahdollisuudet ovat pienemmät kuin niillä, jotka käyvät "poikien saunailloissa", laskettelemassa, laivalla, kalassa, mettällä jne kavereiden kanssa. Saati ne, jotka matkustavat työkseen; kaupparatsut, muusikot jne. Mutta joka ryhmässä on varmasti pettureita kuin myös tosi uskollisiakin, eikä se todellakaan naamasta näy.

kakkosnainen minä kirjoitti:

Ei ole uhka, ihmetyttää vain kovin monen ihmisen jalomielisyys ja lempeys muita kohtaan. Minusta on kovin naiivia ajatella, että enhän minä nyt saa rakastua tai lähteä tuon ihmisen matkaan, koska hän seurustelee/on aviossa. Jos tuntuu, että nyt, niin miksi muiden ihmisten tunteet menee omien edelle? Jos kyse on vain yhden yön lihallisista iloista, harvoin sitä edes petetty tulee sitäpaitsi tietämään.

Lue lisää

näin... Olen ihmetellyt näitä ihmisiä/naisia, jotka käyvät täällä julistamassa, että minusta ei koskaan tule kakkosta ja sitten hurskastellaan perään vielä 10 syytä tähän... Hmm... Herää kysymys, onko tällainen ihminen koskaan eläissään todella rakastunut? Vai onko parisuhteessa ollessaan päätynyt yhteen toisen kanssa, koska tämä on "sopiva"... Perin juurin rakastunut tai mielettömän himon valtaan joutunut ihminen ei mieti suuntaan eikä toiseen - ei tilanteen sopimattomuutta sen kummemmin kuin sitäkään, että tuo varattu ihminen on nyt jotenkin "loistava saalis". Ei se kysy aikaa eikä paikkaa, kun rakastuminen iskee.

kopåkåkå kirjoitti:

näin... Olen ihmetellyt näitä ihmisiä/naisia, jotka käyvät täällä julistamassa, että minusta ei koskaan tule kakkosta ja sitten hurskastellaan perään vielä 10 syytä tähän... Hmm... Herää kysymys, onko tällainen ihminen koskaan eläissään todella rakastunut? Vai onko parisuhteessa ollessaan päätynyt yhteen toisen kanssa, koska tämä on "sopiva"... Perin juurin rakastunut tai mielettömän himon valtaan joutunut ihminen ei mieti suuntaan eikä toiseen - ei tilanteen sopimattomuutta sen kummemmin kuin sitäkään, että tuo varattu ihminen on nyt jotenkin "loistava saalis". Ei se kysy aikaa eikä paikkaa, kun rakastuminen iskee.

Lue lisää

Kyllä! Itse en todellakaan luovu omasta onnestani ja elämäni rakkaudesta toisen naisen (avovaimon) tunteiden takia.

nainen vainen kirjoitti:

toinen joka on samaa mieltä ap:n kanssa. Väitätkö sinä, että se petetty, joka vaan sinnikkäästi jatkaa pettäjän kanssa ja perään parkumista, tekee sen vain moraalisista syistä ja hyvistä periaatteista? Eiköhän niissäkin tapauksissa se petetty ajattele itseään.
Kyllä haluaisin uskaltaa sanoa sukuillallisilla, mitä mieltä olen asioista. Ehkä sen vielä teenkin, monesti on ollut kielen päällä.

Lue lisää

sua karvii.. Olisit niin halunnut miehen itsellesi, mutta kun se mies ei eroa vaimostaan. Tottakai se sattuu.. Vaimolla korkea moraali ja hyvät periaattet, joista sinä et tiedä mitään ja siksi olet kakkonen;)

kakkonenykkönen kirjoitti:

Kyllä! Itse en todellakaan luovu omasta onnestani ja elämäni rakkaudesta toisen naisen (avovaimon) tunteiden takia.

sen elämänsä noinkin tuhlata. Jos se on suurta onnea, kun jakaa "rakkaansa".. Kunnes huomaa, että käteen jäi vain lusa.

KK32 kirjoitti:

sen elämänsä noinkin tuhlata. Jos se on suurta onnea, kun jakaa "rakkaansa".. Kunnes huomaa, että käteen jäi vain lusa.

Ei minua haittaa se että "jaan" rakkaani. Enhän kuitenkaan pysty enkä halua viettää hänen kanssa 24/7 aikaa. Riittää, että näemme silloin tällöin. Ei se minulta ole pois se aika jonka hän viettää perheensä kanssa ja päinvastoin. En osaa edes ajatella, että jaan jotain rakkaudessani. Erilainen ajatusmaailma kenties kuin sinulla? :)

kopåkåkå kirjoitti:

näin... Olen ihmetellyt näitä ihmisiä/naisia, jotka käyvät täällä julistamassa, että minusta ei koskaan tule kakkosta ja sitten hurskastellaan perään vielä 10 syytä tähän... Hmm... Herää kysymys, onko tällainen ihminen koskaan eläissään todella rakastunut? Vai onko parisuhteessa ollessaan päätynyt yhteen toisen kanssa, koska tämä on "sopiva"... Perin juurin rakastunut tai mielettömän himon valtaan joutunut ihminen ei mieti suuntaan eikä toiseen - ei tilanteen sopimattomuutta sen kummemmin kuin sitäkään, että tuo varattu ihminen on nyt jotenkin "loistava saalis". Ei se kysy aikaa eikä paikkaa, kun rakastuminen iskee.

Lue lisää

Mä en usko todellakaan tommoseen, että joku rakkaus yhtäkkiä iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta ilman että on tavallaan itse ruokkinut sitä. Ne on noita harlekiini-ja herttakirjojen juttuja, jotka jotkut näköjään ottaa tosissaan. Yleensä se menee näin että kun ihminen rakastuu niin se on jollain lailla hakenut sitä rakastumista alitajuisesti. Ehkä siksi kun parisuhteessa menee huonosti tai siksi kun töissä menee huonosti tai muuten vaan elämä tuntuu mälsältä. Ja tavallaan sitten aletaan kattelemaan ympärille että löytyiskö jotain uutta ja erilaista. Usein tämmönen voi olla ihan tiedotamatonta. Mä muuten uskon hyvinkin että ne ihmiset jotka haluaa oikeesti olla uskollisia niin ne tarkotuksella välttelee jo sellasia tilanteitakin missä ne vois langeta pettämään tai rakastumaan. Eli ei ne siellä baareissa juuri hillu. Just ne varatut jotka siellä baareissa ja yökerhoissa pyörii on etsimällä etsimässä sitä syrjähyppyä tai rakastumisen kohdetta, vaikka ne ei ehkä itekään tajua sitä. Sitte jälkeenpäin vaan selitellään että mä vaan rakastuin niin hirveesti että minkäs tälle nyt mahtaa. Mutta ei sitä toisaalta olis tapahtunut jos ne ei ite olis siihen tilaisuutta etsineet.

kakkoneykkönen kirjoitti:

Ei minua haittaa se että "jaan" rakkaani. Enhän kuitenkaan pysty enkä halua viettää hänen kanssa 24/7 aikaa. Riittää, että näemme silloin tällöin. Ei se minulta ole pois se aika jonka hän viettää perheensä kanssa ja päinvastoin. En osaa edes ajatella, että jaan jotain rakkaudessani. Erilainen ajatusmaailma kenties kuin sinulla? :)

Lue lisää

...Mitä tekee nää moraalisaarnaajat uskottomuus palstalla...taitaa vaan harmittaa..ku muut ihmiset elää...jos himo/rakkaus iskee..ni se on menoa....oli sit vapaa tai varattu..
Kunnioitan liittoja mitkä kestänyt lapsuudesta vanhuuteen...ja ollaan uskollisia oltu...sehän on ihanne...mutta mutta...aina on helpompi tuomita muita, kun ottaa peili käteen ja todeta, että kerran täällä eletään...ja voin sanoa et en usko ihmistä, joka ei olis himoinnut jotain muuta, vaik on naimisissa...jos vain olis rohkeutta tunnustaa joskus se lihan himo tai se hellyyden kaipuu...nää tuomitsijat on just naimisiin menneitä..vaaleanpunaisine silmälasineen ja pari kersaa kintuissa..kyl se elämä opettaa..10 vuoden päästä on näilläkin monilla tuomitsijoilla elämässä asiat toisin...ja voi yhtyy tähän...

ihan heti kirjoitti:

Mä en usko todellakaan tommoseen, että joku rakkaus yhtäkkiä iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta ilman että on tavallaan itse ruokkinut sitä. Ne on noita harlekiini-ja herttakirjojen juttuja, jotka jotkut näköjään ottaa tosissaan. Yleensä se menee näin että kun ihminen rakastuu niin se on jollain lailla hakenut sitä rakastumista alitajuisesti. Ehkä siksi kun parisuhteessa menee huonosti tai siksi kun töissä menee huonosti tai muuten vaan elämä tuntuu mälsältä. Ja tavallaan sitten aletaan kattelemaan ympärille että löytyiskö jotain uutta ja erilaista. Usein tämmönen voi olla ihan tiedotamatonta. Mä muuten uskon hyvinkin että ne ihmiset jotka haluaa oikeesti olla uskollisia niin ne tarkotuksella välttelee jo sellasia tilanteitakin missä ne vois langeta pettämään tai rakastumaan. Eli ei ne siellä baareissa juuri hillu. Just ne varatut jotka siellä baareissa ja yökerhoissa pyörii on etsimällä etsimässä sitä syrjähyppyä tai rakastumisen kohdetta, vaikka ne ei ehkä itekään tajua sitä. Sitte jälkeenpäin vaan selitellään että mä vaan rakastuin niin hirveesti että minkäs tälle nyt mahtaa. Mutta ei sitä toisaalta olis tapahtunut jos ne ei ite olis siihen tilaisuutta etsineet.

Lue lisää

mikään uskon asia. Jotkut sen kokevat, toiset eivät ikinä - eivät vapaan eivätkä varatun ihmisen kanssa. Ei ole olemassa mitään "tyypillisiä" ihmisiä tai tilanteita, jolloin tuollainen käy - eihän sellaista ole vapaiden ihmistenkään rakastuessa! Kyllä sinäkin olet varmaan tavannut joskus ihmisen, joka on kaikin puolin ok ja sopiva = potentiaalista "kumppanimatskua" - mutta kun ei vaan mitenkään kolahda, ei... Sitten taas voi käydä aivan päinvastoinkin: vaikka elämäntilanne on täysin mahdoton eikä se toinen ole mikään ihanne "teknisiltä tiedoiltaan", voi rakastua silti totaalisesti ja peruuttamattomasti. Okei, paljon on tietysti näitä harlekiini-maailmoissakin eläviä ihmisiä, mutta huomattavasti vähemmän kuin esim sinä luulet. Eivät ihmiset, varatut tai vapaat, sinun käsityksestäsi huolimatta ole koko ajan haku päällä kytiksellä.

Itse olin elämääni suht tyytyväinen parisuhteessani, kun pieni sattumus sai minut näkemään tutun työkaverin uudella tavalla. No olihan meillä aina ollut kivaa keskenämme, mutta täysin platoonisesti. Seistiin kahvikupit kädessä ihmettelemässä printterin toimintahäiriötä, ja skädäm: vilkaistiin toisiimme ja sen jälkeen ei mikään ole ollut niin kuin ennen. Pitkään yritettiin sammutella tätä roihua, mutta nyt on tilanne se, että minä olen eronnut ja mies etsii omaa asuntoa.

kopåkåkå kirjoitti:

mikään uskon asia. Jotkut sen kokevat, toiset eivät ikinä - eivät vapaan eivätkä varatun ihmisen kanssa. Ei ole olemassa mitään "tyypillisiä" ihmisiä tai tilanteita, jolloin tuollainen käy - eihän sellaista ole vapaiden ihmistenkään rakastuessa! Kyllä sinäkin olet varmaan tavannut joskus ihmisen, joka on kaikin puolin ok ja sopiva = potentiaalista "kumppanimatskua" - mutta kun ei vaan mitenkään kolahda, ei... Sitten taas voi käydä aivan päinvastoinkin: vaikka elämäntilanne on täysin mahdoton eikä se toinen ole mikään ihanne "teknisiltä tiedoiltaan", voi rakastua silti totaalisesti ja peruuttamattomasti. Okei, paljon on tietysti näitä harlekiini-maailmoissakin eläviä ihmisiä, mutta huomattavasti vähemmän kuin esim sinä luulet. Eivät ihmiset, varatut tai vapaat, sinun käsityksestäsi huolimatta ole koko ajan haku päällä kytiksellä.

Itse olin elämääni suht tyytyväinen parisuhteessani, kun pieni sattumus sai minut näkemään tutun työkaverin uudella tavalla. No olihan meillä aina ollut kivaa keskenämme, mutta täysin platoonisesti. Seistiin kahvikupit kädessä ihmettelemässä printterin toimintahäiriötä, ja skädäm: vilkaistiin toisiimme ja sen jälkeen ei mikään ole ollut niin kuin ennen. Pitkään yritettiin sammutella tätä roihua, mutta nyt on tilanne se, että minä olen eronnut ja mies etsii omaa asuntoa.

Lue lisää

On se todella säälittävää, mikäli ei ole koskaan eläessään kokenut sellaista jalat alta -halua tai himoa tai poks-rakastumisen tunnetta, mikä jättää kaiken muun taustoille, epäolennaiseksi asiaksi. Tätä kutsun heittäytymiseksi tilanteeseen. Elämiseksi!

Toki sitä voi perusturvallista elämää elää myös (monesti kovin intohimottomasti) sen lukioaikaisen ihastuksen kanssa, jonka kanssa mentiin 19-vuotiaina naimisiin, saatiin lapsi, ostettiin talo ja auto ja eletään perheen ehdoilla kotona, ehkä joskus jopa repäistään ja käydään Tallinnassa koko perheen voimin. Onnea ja iloa, jos joku sellaista perusturvallista ja lähimmäisriippuvaista elämää haluaa ja siitä kiksit saa. Toivottavasti tälläisen elämän eläjä on onnellinen.

Minulle se ei riitä! Minä haluan räiskyvää rakkautta, intohimoista seksiä, extempore-matkustelua, flirttiä ja kaikkea yllättävää. En jaksa katsoa sitä samaa naamaa kotosalla heti 16.15 iltaan saakka, kunnes hän nukahtaa. Olemme siis erilaisia, ja toivottavati onnellisia tahoillamme.

liisa-orvokki kirjoitti:

...Mitä tekee nää moraalisaarnaajat uskottomuus palstalla...taitaa vaan harmittaa..ku muut ihmiset elää...jos himo/rakkaus iskee..ni se on menoa....oli sit vapaa tai varattu..
Kunnioitan liittoja mitkä kestänyt lapsuudesta vanhuuteen...ja ollaan uskollisia oltu...sehän on ihanne...mutta mutta...aina on helpompi tuomita muita, kun ottaa peili käteen ja todeta, että kerran täällä eletään...ja voin sanoa et en usko ihmistä, joka ei olis himoinnut jotain muuta, vaik on naimisissa...jos vain olis rohkeutta tunnustaa joskus se lihan himo tai se hellyyden kaipuu...nää tuomitsijat on just naimisiin menneitä..vaaleanpunaisine silmälasineen ja pari kersaa kintuissa..kyl se elämä opettaa..10 vuoden päästä on näilläkin monilla tuomitsijoilla elämässä asiat toisin...ja voi yhtyy tähän...

Lue lisää

Se on varmasti totta, että suurin osa avioliitossa eläneistä, sekä miehistä että naisista, on varmasti joskus ollut ihastunut tai katsellut sillä silmällä muita. Vaikka eläisimme hyvässäkin parisuhteessa, niin se ei tee meitä immuuniksi vastakkaiselle sukupuolelle. Mutta siitä huolimatta kaikki ihmiset eivät ole menneet pettämisen asteelle, koska eivät ole halunneet vaarantaa avioliittoaan ja perhettään. He ovat myös tiedostaneet sen tosiasian, ettei kiihkeinkään rakastuminen välttämättä kestä arjen paineissa ja ettei vaihtamalla usein parane, ainakaan pitkällä tähtäimellä. Siksi he pysyvät uskollisena kumppanilleen, vaikka voimakasta ihastumista tuntisivatkin. Ja vahvakin ihastuminen menee ajan kanssa ohi, jos tunnetta ei ruoki. Kaikki riippuu siitä, millaiseen tärkeysjärjestykseen ihmiset asiat panevat. Sanotaan, että kerran täällä vain eletään, joten pitää ottaa ilo irti elämästä. Senkin voi ajatella toisin. Koska elämme vain kerran, tulisi elämä elää niin, ettei vahingoita ketään tai pilaa kenenkään toisen ainutkertaista elämää.

.....::.......... kirjoitti:

On se todella säälittävää, mikäli ei ole koskaan eläessään kokenut sellaista jalat alta -halua tai himoa tai poks-rakastumisen tunnetta, mikä jättää kaiken muun taustoille, epäolennaiseksi asiaksi. Tätä kutsun heittäytymiseksi tilanteeseen. Elämiseksi!

Toki sitä voi perusturvallista elämää elää myös (monesti kovin intohimottomasti) sen lukioaikaisen ihastuksen kanssa, jonka kanssa mentiin 19-vuotiaina naimisiin, saatiin lapsi, ostettiin talo ja auto ja eletään perheen ehdoilla kotona, ehkä joskus jopa repäistään ja käydään Tallinnassa koko perheen voimin. Onnea ja iloa, jos joku sellaista perusturvallista ja lähimmäisriippuvaista elämää haluaa ja siitä kiksit saa. Toivottavasti tälläisen elämän eläjä on onnellinen.

Minulle se ei riitä! Minä haluan räiskyvää rakkautta, intohimoista seksiä, extempore-matkustelua, flirttiä ja kaikkea yllättävää. En jaksa katsoa sitä samaa naamaa kotosalla heti 16.15 iltaan saakka, kunnes hän nukahtaa. Olemme siis erilaisia, ja toivottavati onnellisia tahoillamme.

Lue lisää

No sun pitää varmaan sitten 3-4 vuoden välein vaihtaa aina kumppani uuten, koska ei se alkuaikojen intohimo missään suhteessa kestä ikuisesti sellaisenaan. Kannattaa sun ehkä pysytellä vaan sinkkuna ja harrastaa vapaita suhteita, jos et kerran arkielämää kestä.

.....::.......... kirjoitti:

On se todella säälittävää, mikäli ei ole koskaan eläessään kokenut sellaista jalat alta -halua tai himoa tai poks-rakastumisen tunnetta, mikä jättää kaiken muun taustoille, epäolennaiseksi asiaksi. Tätä kutsun heittäytymiseksi tilanteeseen. Elämiseksi!

Toki sitä voi perusturvallista elämää elää myös (monesti kovin intohimottomasti) sen lukioaikaisen ihastuksen kanssa, jonka kanssa mentiin 19-vuotiaina naimisiin, saatiin lapsi, ostettiin talo ja auto ja eletään perheen ehdoilla kotona, ehkä joskus jopa repäistään ja käydään Tallinnassa koko perheen voimin. Onnea ja iloa, jos joku sellaista perusturvallista ja lähimmäisriippuvaista elämää haluaa ja siitä kiksit saa. Toivottavasti tälläisen elämän eläjä on onnellinen.

Minulle se ei riitä! Minä haluan räiskyvää rakkautta, intohimoista seksiä, extempore-matkustelua, flirttiä ja kaikkea yllättävää. En jaksa katsoa sitä samaa naamaa kotosalla heti 16.15 iltaan saakka, kunnes hän nukahtaa. Olemme siis erilaisia, ja toivottavati onnellisia tahoillamme.

Lue lisää

Onhan se kurjaa, jos on toiseen luottanut ja tämä on mennyt pettämään luottamuksen. Kurjaa aina kun sattuu omalle kohdalle, mutta elämä vaan on. Joskus tulee ylämäki, joskus alamäki. Siltikin toivon, että jokainen saa edes kerran elämässään kokea sen hurjan rakastumisen tunteen tai sen mahtavan seksiseikkailun, jolloin kaikki muut asiat maailmassa unohtuu ja on vain se hetki. Varastettuna tai ei.

Pettäminen on osa elämää ja siitäkin pääsee yli ajan kanssa.

jos ajattelee noin kirjoitti:

No sun pitää varmaan sitten 3-4 vuoden välein vaihtaa aina kumppani uuten, koska ei se alkuaikojen intohimo missään suhteessa kestä ikuisesti sellaisenaan. Kannattaa sun ehkä pysytellä vaan sinkkuna ja harrastaa vapaita suhteita, jos et kerran arkielämää kestä.

Lue lisää

Jos haluan seurustella, seurustelen ja jos en, en seurustele. Mikä tai kuka sinä olet mulle sanomaan, miten mun pitää elää. Arkielämän kestämisestä tuskin tässä on kyse, pikemminkin halusta vaihtaa ja elää nautinnollista elämää. Minusta on pikemminkin luonnollista vaihtaa kumppnia kuin elää 40 vuotta saman kanssa yhdessä. Kukin tavallaan.

kopåkåkå kirjoitti:

mikään uskon asia. Jotkut sen kokevat, toiset eivät ikinä - eivät vapaan eivätkä varatun ihmisen kanssa. Ei ole olemassa mitään "tyypillisiä" ihmisiä tai tilanteita, jolloin tuollainen käy - eihän sellaista ole vapaiden ihmistenkään rakastuessa! Kyllä sinäkin olet varmaan tavannut joskus ihmisen, joka on kaikin puolin ok ja sopiva = potentiaalista "kumppanimatskua" - mutta kun ei vaan mitenkään kolahda, ei... Sitten taas voi käydä aivan päinvastoinkin: vaikka elämäntilanne on täysin mahdoton eikä se toinen ole mikään ihanne "teknisiltä tiedoiltaan", voi rakastua silti totaalisesti ja peruuttamattomasti. Okei, paljon on tietysti näitä harlekiini-maailmoissakin eläviä ihmisiä, mutta huomattavasti vähemmän kuin esim sinä luulet. Eivät ihmiset, varatut tai vapaat, sinun käsityksestäsi huolimatta ole koko ajan haku päällä kytiksellä.

Itse olin elämääni suht tyytyväinen parisuhteessani, kun pieni sattumus sai minut näkemään tutun työkaverin uudella tavalla. No olihan meillä aina ollut kivaa keskenämme, mutta täysin platoonisesti. Seistiin kahvikupit kädessä ihmettelemässä printterin toimintahäiriötä, ja skädäm: vilkaistiin toisiimme ja sen jälkeen ei mikään ole ollut niin kuin ennen. Pitkään yritettiin sammutella tätä roihua, mutta nyt on tilanne se, että minä olen eronnut ja mies etsii omaa asuntoa.

Lue lisää

Onneksi olkoon !! Kaksi pettäjää menee yhteen. Miten erinomainen pohja parisuhteelle. Te tosiaan ansaitsette toisenne. Saapa nähdä tapahtuuko myöhemmin tulevaisuudessa taas uusi "skädäm" jommallekummalle teistä, kun olette tarpeeksi kauan eläneet yhteistä arkea ja uutudenviehätys suhteestanne on hiipunut.

pettäjäpetetty kirjoitti:

Onhan se kurjaa, jos on toiseen luottanut ja tämä on mennyt pettämään luottamuksen. Kurjaa aina kun sattuu omalle kohdalle, mutta elämä vaan on. Joskus tulee ylämäki, joskus alamäki. Siltikin toivon, että jokainen saa edes kerran elämässään kokea sen hurjan rakastumisen tunteen tai sen mahtavan seksiseikkailun, jolloin kaikki muut asiat maailmassa unohtuu ja on vain se hetki. Varastettuna tai ei.

Pettäminen on osa elämää ja siitäkin pääsee yli ajan kanssa.

Lue lisää

Ei se oo noinkaan. Kaikille pettäminen ei ole mikään pieni juttu. Se saattaa myös hajottaa avioliiton ja yhteisen kodin lapsilta. On sellaisiakin ihmisiä, jotka katuu katkerasti "heittäytymistään" tunteiden tai himon vietäväksi, kun seurauksena onkin ollut avioero ja perheen hajoaminen. Ovat maksaneet kovan hinnan hetken huumastaan. Ei se uskottomuus todellakaan aina ole mikään läpihuutojuttu. Joskus seuraukset voivat olla paljon kovemmat kuin ennalta luulee. Tunnen henk.koht ihmisiä, jotka vielä kymmenen vuodenkin päästä katuu, että syrjähypyllään rikkoivat perheen.

teille molemmille kirjoitti:

Onneksi olkoon !! Kaksi pettäjää menee yhteen. Miten erinomainen pohja parisuhteelle. Te tosiaan ansaitsette toisenne. Saapa nähdä tapahtuuko myöhemmin tulevaisuudessa taas uusi "skädäm" jommallekummalle teistä, kun olette tarpeeksi kauan eläneet yhteistä arkea ja uutudenviehätys suhteestanne on hiipunut.

Lue lisää

niinpäs onkin hemmetin hieno juttu! Kas noin, tulihan se sieltä..! Juurikin tällaista kommenttia jäin odottelemaan, kiitoksia vain kovasti kaikista "kauniista" ajatuksistasi. Jos kuvittelit jotenkin saavasi mieleni pahoitettua, sorry, mutta et onnistunut.
Niin, kaikkihan on mahdollista... Jopa sekin, että "tyydymme" toisiimme tulevat vuodet ja vuosikymmenet. Toisella oli takana 16 vuoden parisuhde, toisella 12:n ilman syrjähyppyjä, joten enpä nyt sanoisi meidän kovin "veteraaneja" asiassa olevan. Uutuuden viehätys..? No jaa, olemme tunteneet jo 10 vuotta työkavereina ja tämän viimeisen vaiheenkin kesto lasketaan jo vuosissa, joten on tässä jo nähty yhtä jos toistakin puolta toisistamme. No, mitäpä minä sitä enempää selittelemään, sinä "hyvä haltijatar" olet jo johtopäätöksesi tehnyt. EvVvk.

kun luulee kirjoitti:

Ei se oo noinkaan. Kaikille pettäminen ei ole mikään pieni juttu. Se saattaa myös hajottaa avioliiton ja yhteisen kodin lapsilta. On sellaisiakin ihmisiä, jotka katuu katkerasti "heittäytymistään" tunteiden tai himon vietäväksi, kun seurauksena onkin ollut avioero ja perheen hajoaminen. Ovat maksaneet kovan hinnan hetken huumastaan. Ei se uskottomuus todellakaan aina ole mikään läpihuutojuttu. Joskus seuraukset voivat olla paljon kovemmat kuin ennalta luulee. Tunnen henk.koht ihmisiä, jotka vielä kymmenen vuodenkin päästä katuu, että syrjähypyllään rikkoivat perheen.

Lue lisää

Juuri tuota en ymmärrä? Miksi pitää erota uskottomuuden vuoksi? Seksi on VAIN ja AINOASTAAN seksiä!!!! Ja jos sitä ei ymmärrä ja pitää erota, silloin ei voi kuin ottaa peilin käteen ja syyttää itseään. Erottakaa nyt ystävät kalliit seksi ja rakkaus toisistaan, ainakin uskottomuustapauksissa! Enemmän itseäni satuttaisi jos mieheni olisi pettänyt luottamukseni ja kertonut asioita minusta tai meistä muille ihmisille kuin että hän olisi käynyt naimassa jotain sutturaa reissuillansa.

vaimouskollinen(ko) kirjoitti:

Juuri tuota en ymmärrä? Miksi pitää erota uskottomuuden vuoksi? Seksi on VAIN ja AINOASTAAN seksiä!!!! Ja jos sitä ei ymmärrä ja pitää erota, silloin ei voi kuin ottaa peilin käteen ja syyttää itseään. Erottakaa nyt ystävät kalliit seksi ja rakkaus toisistaan, ainakin uskottomuustapauksissa! Enemmän itseäni satuttaisi jos mieheni olisi pettänyt luottamukseni ja kertonut asioita minusta tai meistä muille ihmisille kuin että hän olisi käynyt naimassa jotain sutturaa reissuillansa.

Lue lisää

Kun kaikki ihmiset eivät vain erota seksiä ja rakkautta toisistaan. On heilläkin oikeus omaan mielipiteeseensä. Jos joku ei pysty enää olemaan kumppaninsa kanssa koska tämä on pettänyt, niin onhan hänellä oikeus erota. Ja jokaisen pettäjän kannattaisi huomioida tämä ennen kuin alkavat sikailemaan. Se mikä on pikku juttu sinulle ei välttämättä ole sitä puolisollesi.

kopåkåkå kirjoitti:

niinpäs onkin hemmetin hieno juttu! Kas noin, tulihan se sieltä..! Juurikin tällaista kommenttia jäin odottelemaan, kiitoksia vain kovasti kaikista "kauniista" ajatuksistasi. Jos kuvittelit jotenkin saavasi mieleni pahoitettua, sorry, mutta et onnistunut.
Niin, kaikkihan on mahdollista... Jopa sekin, että "tyydymme" toisiimme tulevat vuodet ja vuosikymmenet. Toisella oli takana 16 vuoden parisuhde, toisella 12:n ilman syrjähyppyjä, joten enpä nyt sanoisi meidän kovin "veteraaneja" asiassa olevan. Uutuuden viehätys..? No jaa, olemme tunteneet jo 10 vuotta työkavereina ja tämän viimeisen vaiheenkin kesto lasketaan jo vuosissa, joten on tässä jo nähty yhtä jos toistakin puolta toisistamme. No, mitäpä minä sitä enempää selittelemään, sinä "hyvä haltijatar" olet jo johtopäätöksesi tehnyt. EvVvk.

Lue lisää

Ottamatta mitenkään nyt kantaa tuohon teidän tapaukseen niin sanon vaan näin yleisluontoisesti että kokemukseni mukaan yksikään pettäjä ei pidä siitä, jos tulee joskus itse petetyksi. Näin se vaan ikävä kyllä menee. Se onkin heti ihan eri juttu, kun se kolahtaa omalle kohdalle. Ja monesti sitä ensin luulee, että osaisi itse pettäjänä suhtautua pettämiseen fiksulla tavalla, mutta kun sitten itse toteaa tulleensa petetyksi, niin sitä käyttäytyykin ihan eri lailla kun itse on kuvitellut. Voi sitä suunnatonta raivoa ja mustasukkaisuutta, kun pettäjä joutuu maistamaan omaa myrkkyään.

omaa lääkettään kirjoitti:

Ottamatta mitenkään nyt kantaa tuohon teidän tapaukseen niin sanon vaan näin yleisluontoisesti että kokemukseni mukaan yksikään pettäjä ei pidä siitä, jos tulee joskus itse petetyksi. Näin se vaan ikävä kyllä menee. Se onkin heti ihan eri juttu, kun se kolahtaa omalle kohdalle. Ja monesti sitä ensin luulee, että osaisi itse pettäjänä suhtautua pettämiseen fiksulla tavalla, mutta kun sitten itse toteaa tulleensa petetyksi, niin sitä käyttäytyykin ihan eri lailla kun itse on kuvitellut. Voi sitä suunnatonta raivoa ja mustasukkaisuutta, kun pettäjä joutuu maistamaan omaa myrkkyään.

Lue lisää

ikävää siinä sitten on, ettei pidä petetyksi tulemisesta? Käsittääkseni harva on niin masokistinen luonne, että petetyksi tulemisesta pitää? Mutta miksi pitäisi tuhlata elämäänsä siihen, että sitä jo etukäteen pelkää ja antaa tavallaan jo ajatukselle myöden..? Kaikki on mahdollista - sekin, että elän 100-vuotiaaksi tämän elämäni rakkauden kanssa tai sitten se lopahtaa heti huomispäivänä. Sitä kutsutaan elämäksi...

kopåkåkå kirjoitti:

niinpäs onkin hemmetin hieno juttu! Kas noin, tulihan se sieltä..! Juurikin tällaista kommenttia jäin odottelemaan, kiitoksia vain kovasti kaikista "kauniista" ajatuksistasi. Jos kuvittelit jotenkin saavasi mieleni pahoitettua, sorry, mutta et onnistunut.
Niin, kaikkihan on mahdollista... Jopa sekin, että "tyydymme" toisiimme tulevat vuodet ja vuosikymmenet. Toisella oli takana 16 vuoden parisuhde, toisella 12:n ilman syrjähyppyjä, joten enpä nyt sanoisi meidän kovin "veteraaneja" asiassa olevan. Uutuuden viehätys..? No jaa, olemme tunteneet jo 10 vuotta työkavereina ja tämän viimeisen vaiheenkin kesto lasketaan jo vuosissa, joten on tässä jo nähty yhtä jos toistakin puolta toisistamme. No, mitäpä minä sitä enempää selittelemään, sinä "hyvä haltijatar" olet jo johtopäätöksesi tehnyt. EvVvk.

Lue lisää

En ole hyvä haltiatar, vaan hyvä haltia, sillä olen mies. Mitä sinä tuosta vedät herneet nenääsi ? Minähän päinvastoin onnittelin teitä siitä loistavasta tulevaisuudesta, joka teillä on vielä edessä. Hyviä "skädämejä" teille vaan loppuelämäksi ! Onko tuleva äijäsi muuten jo täyttänyt viisikymmentä ? Jos ei ole niin varo vaan sitä viidenkympin villitystä. Voi tulla pahojakin skädämejä häiskälle vielä eteen.

minäkö ?? kirjoitti:

En ole hyvä haltiatar, vaan hyvä haltia, sillä olen mies. Mitä sinä tuosta vedät herneet nenääsi ? Minähän päinvastoin onnittelin teitä siitä loistavasta tulevaisuudesta, joka teillä on vielä edessä. Hyviä "skädämejä" teille vaan loppuelämäksi ! Onko tuleva äijäsi muuten jo täyttänyt viisikymmentä ? Jos ei ole niin varo vaan sitä viidenkympin villitystä. Voi tulla pahojakin skädämejä häiskälle vielä eteen.

Lue lisää

olet, mikä olet. Vedinkö vieraan ihmisen höpinöistä herneen nokkaani..? Miksi ihmeessä? Vastasin samalla sävyllä kuin itse kommenttisi kirjoitit.
Ilmeisesti sinulla on sitten kokemusta sekä viiden kympin villityksestä että "skädämeistä"..? Tai jokin syy olla ylen kitkerä kuitenkin...

kopåkåkå kirjoitti:

olet, mikä olet. Vedinkö vieraan ihmisen höpinöistä herneen nokkaani..? Miksi ihmeessä? Vastasin samalla sävyllä kuin itse kommenttisi kirjoitit.
Ilmeisesti sinulla on sitten kokemusta sekä viiden kympin villityksestä että "skädämeistä"..? Tai jokin syy olla ylen kitkerä kuitenkin...

Lue lisää

Joo, pettävistä naisista on kyllä kokemusta. Olenko kitkerä ? Voi olla. Kymmenen vuoden päästä voit olla sinäkin, kun jätkällesi iskee taas uusi skädäm. Luulet varmaan ettei teille sellasta käy, mutta voi käydä kuitenkin. Sen verran voin sinulle sanoa näin miesporukoissa pyörineenä että kyllä ne hemmot jotka pettää sitä ekaa vaimoa pettää usein sitten myöhemmin tokaakin. Eri asia tietysti jääkö ne siitä koskaan kiinni. Mutta tosi yleistä se on kuitenkin. Ja sama pätee moniin naisiinkin eli itse en ikinä kelpuuttaisi naista joka olisi pettänyt exäänsä. Olis liian suuri riski. Siksi en tahtois olla tulevan äijäsi housuissa, tai sinunkaan. Mutta onnea vaan teille itse valitsemallanne tiellä.

itsehillintä kirjoitti:

Se on varmasti totta, että suurin osa avioliitossa eläneistä, sekä miehistä että naisista, on varmasti joskus ollut ihastunut tai katsellut sillä silmällä muita. Vaikka eläisimme hyvässäkin parisuhteessa, niin se ei tee meitä immuuniksi vastakkaiselle sukupuolelle. Mutta siitä huolimatta kaikki ihmiset eivät ole menneet pettämisen asteelle, koska eivät ole halunneet vaarantaa avioliittoaan ja perhettään. He ovat myös tiedostaneet sen tosiasian, ettei kiihkeinkään rakastuminen välttämättä kestä arjen paineissa ja ettei vaihtamalla usein parane, ainakaan pitkällä tähtäimellä. Siksi he pysyvät uskollisena kumppanilleen, vaikka voimakasta ihastumista tuntisivatkin. Ja vahvakin ihastuminen menee ajan kanssa ohi, jos tunnetta ei ruoki. Kaikki riippuu siitä, millaiseen tärkeysjärjestykseen ihmiset asiat panevat. Sanotaan, että kerran täällä vain eletään, joten pitää ottaa ilo irti elämästä. Senkin voi ajatella toisin. Koska elämme vain kerran, tulisi elämä elää niin, ettei vahingoita ketään tai pilaa kenenkään toisen ainutkertaista elämää.

Lue lisää

Tuota asiaa ei olisi voinut paremmin kiteyttää.
Mutta jo se, että vaivauduit vastaamaan, kertoo ominaisuudesta, jota minulla ei ole.
Teidän kahden tasoeronne on niin ilmeinen, etten jaksaisi ratapölkystä vääntää kerta toisensa jälkeen. Älynvälähtelythän jatkuvat eri keskusteluketjuissa, eikä niitä lopeta mikään.
Täynnä ristiriitoja. Kuten esim tuo, että
"Kunnioitan liittoja mitkä kestänyt lapsuudesta vanhuuteen...ja ollaan uskollisia oltu...sehän on ihanne..." Juuh, mutta jos kyseisen liiton mies olisi mieluinen, niin "jos himo/rakkaus iskee..ni se on menoa....oli sit vapaa tai varattu.."
ETTÄ SILLEEN! Iso huokaus!
Voi vittu. Tyhmyys on varmaan prosentuaalisesti isoin syy perheiden nykyiseen rappiotilaan, kun seksuaalinen vallankumous on vienyt sen viimeisenkin häveliäisyyden ja toisen kunnioittamisen.
Kiitos sulle tekstistäsi!



Kiitos!

vaimouskollinen(ko) kirjoitti:

Juuri tuota en ymmärrä? Miksi pitää erota uskottomuuden vuoksi? Seksi on VAIN ja AINOASTAAN seksiä!!!! Ja jos sitä ei ymmärrä ja pitää erota, silloin ei voi kuin ottaa peilin käteen ja syyttää itseään. Erottakaa nyt ystävät kalliit seksi ja rakkaus toisistaan, ainakin uskottomuustapauksissa! Enemmän itseäni satuttaisi jos mieheni olisi pettänyt luottamukseni ja kertonut asioita minusta tai meistä muille ihmisille kuin että hän olisi käynyt naimassa jotain sutturaa reissuillansa.

Lue lisää

että pettäminen on vain seksiä? Voi jumatsuka! Pahimmat pettämiset on sitä, että on hirvittävät tunteet mukana. Petetty puoliso niitä itkien vierestä seuraa, kunnes käy jompi kumpi. Eli tunteet sammuu yhtä nopeasti kuin alkoikin, järki tulee käteen. Tai: kumppani lähtee, kun luuli löytäneensä paremman. Kummassakin tapauksessa jäljelle jää savuavia raunoita. Jos oikeasti on joskus kumppaniaan rakastanut, niin pettämiseksi tuleminen sattuu niin perkeleesti, ettei sanotuksi saa.
Ja jotkut pitää sitä vain pikkujuttuna.

itsehillintä kirjoitti:

Se on varmasti totta, että suurin osa avioliitossa eläneistä, sekä miehistä että naisista, on varmasti joskus ollut ihastunut tai katsellut sillä silmällä muita. Vaikka eläisimme hyvässäkin parisuhteessa, niin se ei tee meitä immuuniksi vastakkaiselle sukupuolelle. Mutta siitä huolimatta kaikki ihmiset eivät ole menneet pettämisen asteelle, koska eivät ole halunneet vaarantaa avioliittoaan ja perhettään. He ovat myös tiedostaneet sen tosiasian, ettei kiihkeinkään rakastuminen välttämättä kestä arjen paineissa ja ettei vaihtamalla usein parane, ainakaan pitkällä tähtäimellä. Siksi he pysyvät uskollisena kumppanilleen, vaikka voimakasta ihastumista tuntisivatkin. Ja vahvakin ihastuminen menee ajan kanssa ohi, jos tunnetta ei ruoki. Kaikki riippuu siitä, millaiseen tärkeysjärjestykseen ihmiset asiat panevat. Sanotaan, että kerran täällä vain eletään, joten pitää ottaa ilo irti elämästä. Senkin voi ajatella toisin. Koska elämme vain kerran, tulisi elämä elää niin, ettei vahingoita ketään tai pilaa kenenkään toisen ainutkertaista elämää.

Lue lisää

Se on se elämän tärkeysjärjestys....kunpa useampi sisäistäisi sen oman tärkeysjärjestyksensä ennenkuin hairahtuu tai kärähtää tai muuten vahingoittaa toista tavalla jota ei itsekään kestäisi.
Joillekin se vaatii rautalangasta vääntämistä, taivasalle joutumista tai julkista häpeää ennenkuin omat silmät aukeaa.
Rakasta lähimmäistä niinkuin itseäsi sanotaan jossain opuksessa :)

.................;:: kirjoitti:

Jos haluan seurustella, seurustelen ja jos en, en seurustele. Mikä tai kuka sinä olet mulle sanomaan, miten mun pitää elää. Arkielämän kestämisestä tuskin tässä on kyse, pikemminkin halusta vaihtaa ja elää nautinnollista elämää. Minusta on pikemminkin luonnollista vaihtaa kumppnia kuin elää 40 vuotta saman kanssa yhdessä. Kukin tavallaan.

Lue lisää

kaikille kumppaneillesikin ja vielä muistat kertoakin sen!

"Mistä johtuu tämä hillitön mustavalkoisuus – ellet ole täydellisen hyvä niin silloin on parempi (rehellisempää?) olla paha? Emmekö me saa olla mitään tuosta väliltä?"

Voiko pettää jotenkin osittain? Tai onko yhden kerran pettäminen oleellisesti vähemmän kuin kaksi tai viisi kertaa? Kyllä tuo mun mielestä näyttäisi olevan aika lailla jokotai. Hyvään tai pahaan en ota kantaa - yhden hyvä on toisen paha.

mies olen kirjoitti:

"Mistä johtuu tämä hillitön mustavalkoisuus – ellet ole täydellisen hyvä niin silloin on parempi (rehellisempää?) olla paha? Emmekö me saa olla mitään tuosta väliltä?"

Voiko pettää jotenkin osittain? Tai onko yhden kerran pettäminen oleellisesti vähemmän kuin kaksi tai viisi kertaa? Kyllä tuo mun mielestä näyttäisi olevan aika lailla jokotai. Hyvään tai pahaan en ota kantaa - yhden hyvä on toisen paha.

Lue lisää

Eli kun pettää, on paha ihmisenä ja kun ei petä on hyvä? Hyväkin ihminen voi pettää ja paha voi pyrkiä kohti hyvää.

Kyse oli itsekkyydestä, eli kuinka hahmotetaan ”oikeudet” joita itselle annetaan tai muille. Jos kaikki vain pyrkii omaan hyvään, niin sen uskollisen oletetaan luopuvan hyvästä (naimisen mielihyvä, tarpeiden tyydyttämisen mielihyvä) ja itsekkäästi kieltävän myös muilta tuon hyvän. Eli epäitsekkyys ja muiden ajatteleminen on tämän arvokäsityksen mukaan typerää ja naiivia.

Muista että pettämiseen on monta syytä. Useimmiten se on asenne, harvoin tarve. Liikkuu akselilla ”kun ei tuo toinen kuitenkaan – minulla on oikeus”. Se voi olla epätoivoinen yritys muuttaa jotakin joko itsessään tai toisessa. Eikä ole ennen tuota tekoa pysähdytty miettimään, miksi minulla on tällainen tunne?

Olenko varmasti tullut miettineeksi KAIKKI muut vaihtoehdot ja kokeillut niitä? Ei meitä ylipäätään kannusteta näin tekemään. Takana voi olla myös tietämättömyyttä ja ymmärtämättömyyttä.

Miksi siis kielletään sekä itseltä että toiselta mahdollisuus nyt hyvittää tekonsa? Me voimme myös olla tukemassa heitä, jotka taistelevat tällaisten asioiden kanssa ja tukea heitä tekemään toisenlaisia ratkaisuja.

Tai sitten todeta kuin ap. että anna palaa, niinhän kaikki tekisivät jos vain uskaltaisivat tunnustaa. Tosiasiassa kukaan ei välitä sinun tunteista niin ei sinunkaan tarvitse välittää heidän tunteistaan.

mummomuori* kirjoitti:

Eli kun pettää, on paha ihmisenä ja kun ei petä on hyvä? Hyväkin ihminen voi pettää ja paha voi pyrkiä kohti hyvää.

Kyse oli itsekkyydestä, eli kuinka hahmotetaan ”oikeudet” joita itselle annetaan tai muille. Jos kaikki vain pyrkii omaan hyvään, niin sen uskollisen oletetaan luopuvan hyvästä (naimisen mielihyvä, tarpeiden tyydyttämisen mielihyvä) ja itsekkäästi kieltävän myös muilta tuon hyvän. Eli epäitsekkyys ja muiden ajatteleminen on tämän arvokäsityksen mukaan typerää ja naiivia.

Muista että pettämiseen on monta syytä. Useimmiten se on asenne, harvoin tarve. Liikkuu akselilla ”kun ei tuo toinen kuitenkaan – minulla on oikeus”. Se voi olla epätoivoinen yritys muuttaa jotakin joko itsessään tai toisessa. Eikä ole ennen tuota tekoa pysähdytty miettimään, miksi minulla on tällainen tunne?

Olenko varmasti tullut miettineeksi KAIKKI muut vaihtoehdot ja kokeillut niitä? Ei meitä ylipäätään kannusteta näin tekemään. Takana voi olla myös tietämättömyyttä ja ymmärtämättömyyttä.

Miksi siis kielletään sekä itseltä että toiselta mahdollisuus nyt hyvittää tekonsa? Me voimme myös olla tukemassa heitä, jotka taistelevat tällaisten asioiden kanssa ja tukea heitä tekemään toisenlaisia ratkaisuja.

Tai sitten todeta kuin ap. että anna palaa, niinhän kaikki tekisivät jos vain uskaltaisivat tunnustaa. Tosiasiassa kukaan ei välitä sinun tunteista niin ei sinunkaan tarvitse välittää heidän tunteistaan.

Lue lisää

En ota kantaa siihen, mikä on hyvää tai pahaa, oikein tai väärin. Jokainen ihminen määrittelee oman hyvänsä, ja tekee mitä ilmeisimmin väärin, jos joutuu katumaan.

Siksi kannanottoni koskee käsitteitä ilman arvolatauksia. Tällöin mustavalkoinen ajattelu on sitä, että joko pettää tai ei petä, joko valehtelee tai ei valehtele. Harmaasävyinen ajattelu voisi olla sitä, että "pettää jonkin verran" tai "melkein valehtelee "? Mustavalkoinen ajattelu todellakin tukee sitä, että kukin voi avoimesti kertoa, kummin tekee - ei sitä että tekee "vain vähäsen molempia".

mies olen kirjoitti:

En ota kantaa siihen, mikä on hyvää tai pahaa, oikein tai väärin. Jokainen ihminen määrittelee oman hyvänsä, ja tekee mitä ilmeisimmin väärin, jos joutuu katumaan.

Siksi kannanottoni koskee käsitteitä ilman arvolatauksia. Tällöin mustavalkoinen ajattelu on sitä, että joko pettää tai ei petä, joko valehtelee tai ei valehtele. Harmaasävyinen ajattelu voisi olla sitä, että "pettää jonkin verran" tai "melkein valehtelee "? Mustavalkoinen ajattelu todellakin tukee sitä, että kukin voi avoimesti kertoa, kummin tekee - ei sitä että tekee "vain vähäsen molempia".

Lue lisää

Eniten minua on kummastuttanut näissä kirjoituksissa se, että osa tekee sellaisia perusolettamuksia, että kaikki pettävät jos vain saavat tilaisuuden ja jos eivät niin tee ovat a) Tekopyhiä moralisteja
b) Pelkureita, jotka eivät uskalla ottaa iloa irti elämästään c) Eivät ole koskaan olleet tosi rakastuneita. Nähtävästi joidenkin on ihan mahdotonta uskoa, että joku voi olla pettämättä ihan yksinkertaisesti siitä syystä, että pitää sitä vääränä tekona eikä halua loukata ja haavoittaa muita ihmisiä tai vaarantaa omaa parisuhdettaan hetken hurmion vuoksi. Osa ihmisistä vain arvostaa pitkäkestoista ja vakaata parisuhdetta enemmän kuin hetkellistä nautintoa. Vähän sama asia kuin jotkut eivät voi vastustaa herkkuja ja syövät itsensä sairaalloisen ylipainoisiksi, mutta toiset osaavat hillitä mielitekonsa ja pysyvät hoikempina ja terveempinä. Ja joku parisuhteessa oleva voi hyvinkin ihastua voimakkaasti johonkin toiseen, mutta ei siltikään petä. Ja syy on se, että nämä ihmiset terveellä tavalla tiedostavat sen, että ihastuksen huuma kestää hetkisen, mutta arkipäivän yhteiselämä on jotain ihan muuta kuin sitä hurmiota ja siihen pitäisi mielummin panostaa kuin vaarantaa kaikki ja jättäytyä yhden kortin varaan. Totuus on vain se, että toiset ihmiset ovat empaattisempia kuin toiset. Miksi sitä on niin vaikea tunnustaa ? Jos ei itse osaa asettua toisen ihmisen asemaan, niin miksi pitää halventaa niitä, jotka siihen pystyvät ?

mummomuori* kirjoitti:

Eli kun pettää, on paha ihmisenä ja kun ei petä on hyvä? Hyväkin ihminen voi pettää ja paha voi pyrkiä kohti hyvää.

Kyse oli itsekkyydestä, eli kuinka hahmotetaan ”oikeudet” joita itselle annetaan tai muille. Jos kaikki vain pyrkii omaan hyvään, niin sen uskollisen oletetaan luopuvan hyvästä (naimisen mielihyvä, tarpeiden tyydyttämisen mielihyvä) ja itsekkäästi kieltävän myös muilta tuon hyvän. Eli epäitsekkyys ja muiden ajatteleminen on tämän arvokäsityksen mukaan typerää ja naiivia.

Muista että pettämiseen on monta syytä. Useimmiten se on asenne, harvoin tarve. Liikkuu akselilla ”kun ei tuo toinen kuitenkaan – minulla on oikeus”. Se voi olla epätoivoinen yritys muuttaa jotakin joko itsessään tai toisessa. Eikä ole ennen tuota tekoa pysähdytty miettimään, miksi minulla on tällainen tunne?

Olenko varmasti tullut miettineeksi KAIKKI muut vaihtoehdot ja kokeillut niitä? Ei meitä ylipäätään kannusteta näin tekemään. Takana voi olla myös tietämättömyyttä ja ymmärtämättömyyttä.

Miksi siis kielletään sekä itseltä että toiselta mahdollisuus nyt hyvittää tekonsa? Me voimme myös olla tukemassa heitä, jotka taistelevat tällaisten asioiden kanssa ja tukea heitä tekemään toisenlaisia ratkaisuja.

Tai sitten todeta kuin ap. että anna palaa, niinhän kaikki tekisivät jos vain uskaltaisivat tunnustaa. Tosiasiassa kukaan ei välitä sinun tunteista niin ei sinunkaan tarvitse välittää heidän tunteistaan.

Lue lisää

Sinun tekstejä on niin mahtava lukea! Olen itsekin ammentanut vuosien ajan opuksia ja tutkimuksia parisuhteista ja myöskin on muutamia kymmeniä opintoviikkoja suoritettuna. Kirjoituksestasi näkyy oivallus oleelliseen ja osaat lisäksi muotoilla sen yksinkertaisen ymmärrettäväksi.
Kaikkihan pyörii pettämisessä lopulta paljolti parin perusasian ympärillä. Tietämättömyys on yksi syy. Toiseksi itsekkyys ajatella vain omia tarpeitaan ja perustella tuota ajatusmaailmaansa kuvitelmalla, että kaikki muutkin tekevät niin.
Omien tarpeiden asettaminen ykköseksi on varmaan primitiivisintä ihmistä, mutta tässä vaiheessa kädellisten kehitystä ei ole enää tarvista viljellä siemeniä (koiraat) tai turvata jälkeläisten toimeentulo (naaraat) viis veisaamatta järjellisemmistä asioista. Ponnisteluahan se tietenkin vaatii, kun ei anneta itsensä enää olla eläimen lailla piittaamatta mistään ja heittäydytään vain sinne, missä on kivaa.

tättärät kirjoitti:

Sinun tekstejä on niin mahtava lukea! Olen itsekin ammentanut vuosien ajan opuksia ja tutkimuksia parisuhteista ja myöskin on muutamia kymmeniä opintoviikkoja suoritettuna. Kirjoituksestasi näkyy oivallus oleelliseen ja osaat lisäksi muotoilla sen yksinkertaisen ymmärrettäväksi.
Kaikkihan pyörii pettämisessä lopulta paljolti parin perusasian ympärillä. Tietämättömyys on yksi syy. Toiseksi itsekkyys ajatella vain omia tarpeitaan ja perustella tuota ajatusmaailmaansa kuvitelmalla, että kaikki muutkin tekevät niin.
Omien tarpeiden asettaminen ykköseksi on varmaan primitiivisintä ihmistä, mutta tässä vaiheessa kädellisten kehitystä ei ole enää tarvista viljellä siemeniä (koiraat) tai turvata jälkeläisten toimeentulo (naaraat) viis veisaamatta järjellisemmistä asioista. Ponnisteluahan se tietenkin vaatii, kun ei anneta itsensä enää olla eläimen lailla piittaamatta mistään ja heittäydytään vain sinne, missä on kivaa.

Lue lisää

mutta minä elän ihan omaa elämääni ja nain juuri niitä keitä haluan huolimatta siitä oliko niillä rouvia vai ei. Ei kuulkaa kiinnosta, sori nyt vaan!

mies olen kirjoitti:

En ota kantaa siihen, mikä on hyvää tai pahaa, oikein tai väärin. Jokainen ihminen määrittelee oman hyvänsä, ja tekee mitä ilmeisimmin väärin, jos joutuu katumaan.

Siksi kannanottoni koskee käsitteitä ilman arvolatauksia. Tällöin mustavalkoinen ajattelu on sitä, että joko pettää tai ei petä, joko valehtelee tai ei valehtele. Harmaasävyinen ajattelu voisi olla sitä, että "pettää jonkin verran" tai "melkein valehtelee "? Mustavalkoinen ajattelu todellakin tukee sitä, että kukin voi avoimesti kertoa, kummin tekee - ei sitä että tekee "vain vähäsen molempia".

Lue lisää

jo filosofiaksi.

Jos haluaa katsoa vain yksittäistä tekoa, niin näkökulma on erilainen. Teko on joko tehty tai sitä ei ole tehty. On muuten erittäin hyvä lähtökohta lähteä ajattelemaan asiaa syvemmin.

Jos haluaa katsoa asiaa laajemmin, niin silloin on mietittävä mitkä seikat tuohon tekoon johtivat, voiko niille vastaisuudessa tehdä mitään, jne.

Esimerkki. Olet ajamassa sunnuntaiaamulla perheen kanssa johonkin syömään. Sinut pysäyttää poliisi ja puhalluttaa. Mittari näyttää että olet syyllistynyt rattijuoppouteen. Se on fakta, eli tosiasia jota ei voi kiistää.

Onko sinua nyt kohdeltava juoppona joka on vaarantanut koko perheen turvallisuuden ajamalla humalassa? Vaikka olet aina pyrkinyt välttämään juopuneena ajamista. Edellisillan juomat olivat petollisia, seura oli hauskaa etkä laskenut niin kuin tavallisesti jokaista juomaasi, eikä sinulla ollut edes krapulaa. Kotimittaria et ole hankkinut koska mielestäsi osaat aina arvioida tilasi oikein.

Mustavalkoista ajattelua on että olet nyt rattijuoppo. Sinun kyytiisi ei tarvitse antaa lapsia, eikä muutoinkaan luovuttaa autoa käyttöösi. Eihän sitä koskaan tiedä?

Vivahteikkaampaa olisi se, että teit virheen, mutta voit korvata sen jotenkin. Et aiemmin ole syyllistynyt siihen, olet pyrkinyt välttämään sitä, ja sinulla on mahdollisuus miettiä, kuinka välttää tuo tulevaisuudessa. maksat sakot, kärsit ajokiellon ja hankit oman alkometrin, mutta sen jälkeen saat lapset kyytiisi sekä ajo-oikeuden takasin.

Edelleenkin tosiasia on, että olit rattijuoppo.

Sen vatuloiminen olitko sitä vähäsen vai et, ei ehkä ole olennaista?

mulla on oma elämä kirjoitti:

mutta minä elän ihan omaa elämääni ja nain juuri niitä keitä haluan huolimatta siitä oliko niillä rouvia vai ei. Ei kuulkaa kiinnosta, sori nyt vaan!

Sillehän ei kukaan mitään voi. Mutta sallitko myös itsekkyyden muille vai pelkästään itsellesi ? Olen tuntenut lukuisia naisia, jotka ovat aiemmin naineet ketä huvittaa, mutta kun he ovat itse myöhemmin tulleet petetyksi, niin se onkin ollut heille kova paikka ja he ovat olleet tosi kitkeriä sille kolmannelle osapuolelle ja unohtaneet autuaasti, että ovat itse joskus käyttäytyneet samoin. Mikä kumma siinäkin on, että jotkut ihmiset sallivat vaikka mitä itselleen, mutta eivät toisille ? Tosin onneksi kaikki ihmiset eivät ole sellaisia. Toiset ovat reilumpia ja oikeudenmukaisempia.

mulla on oma elämä kirjoitti:

mutta minä elän ihan omaa elämääni ja nain juuri niitä keitä haluan huolimatta siitä oliko niillä rouvia vai ei. Ei kuulkaa kiinnosta, sori nyt vaan!

Kummasti sua näyttää kuitenkin kiinnostavan näiden rouvien mielipiteet sunlaisistas. Vaikuttaa siltä, että sun psyykeessä on jotain oikein perusteellisesti pielessä. Ei ihminen jolla ei ole minkäänlaista tunneelämää ole yhteiskuntakelpoinen. Mut hei, naimalla ketä huvittaa ja koska huvittaa saa ehkä aavistuksen siitä mitä on tuntea jotain.

tättärät kirjoitti:

Sinun tekstejä on niin mahtava lukea! Olen itsekin ammentanut vuosien ajan opuksia ja tutkimuksia parisuhteista ja myöskin on muutamia kymmeniä opintoviikkoja suoritettuna. Kirjoituksestasi näkyy oivallus oleelliseen ja osaat lisäksi muotoilla sen yksinkertaisen ymmärrettäväksi.
Kaikkihan pyörii pettämisessä lopulta paljolti parin perusasian ympärillä. Tietämättömyys on yksi syy. Toiseksi itsekkyys ajatella vain omia tarpeitaan ja perustella tuota ajatusmaailmaansa kuvitelmalla, että kaikki muutkin tekevät niin.
Omien tarpeiden asettaminen ykköseksi on varmaan primitiivisintä ihmistä, mutta tässä vaiheessa kädellisten kehitystä ei ole enää tarvista viljellä siemeniä (koiraat) tai turvata jälkeläisten toimeentulo (naaraat) viis veisaamatta järjellisemmistä asioista. Ponnisteluahan se tietenkin vaatii, kun ei anneta itsensä enää olla eläimen lailla piittaamatta mistään ja heittäydytään vain sinne, missä on kivaa.

Lue lisää

nhan näitä tullut opiskeltua sekä koettua itsekin.

Näinhän se on että ne omat tarpeet ovat primitiivisiä. Toisaalta emme eläisi näin kehittyneessä yhteiskunnissa kuin nyt ellei meillä olisi kykyä oppia ja tehdä yhteisiä sääntöjä. Evoluution merkitys on vääristynyt, emme enää elä ns. luonnollisessa ympäristössä, joten ne säännöt eivät toimi.

On ennustettu että meidän sivilisaatiomme rappeutuu, ja se tulee siitä, ettei enää kyetä kehittymään henkisesti niin paljon kuin olisi tarpeen. Siitä voisi tehdä äkkinäisen johtopäätöksen että ihminen ei kestä liian hyviä oloja! Tai toisaalta, onko nämä meidän tavoitteemme ollenkaan ihmiselle hyväksi – kuten materiaalisen edun tavoittelu tai hetkellisen mielihyvän saaminen?

Mitä enemmän ihmisen käyttäytymistä tunnetaan, sitä enemmän sitä käyttää hyödykseen ne jotka hakevat materiaalista kasvua ja ottavat valtaa muihin nähden. Kun saadaan enemmistö hakemaan vain mielihyvää, sitä vähemmän he huomaavat sen, että heitä johdatellaan. Kun on vain minä, ja minun tarpeeni, ei tarvitse enää välittää siitä mitä ympärillä tapahtuu.

Pelottavaa eikä totta?

mulla on oma elämä kirjoitti:

mutta minä elän ihan omaa elämääni ja nain juuri niitä keitä haluan huolimatta siitä oliko niillä rouvia vai ei. Ei kuulkaa kiinnosta, sori nyt vaan!

niin on minullakin.

Samoin se on muillakin. Perustele miten sinä voit päätättää toisen puolesta, millaista elämää heidän pitäisi elää? Jos joku ei halua elää suhteessa, jossa seksuaalisesti ollaan muidenkin kanssa, miksi sinä voit päättää että näin ei ole?

Eikö ole näin, että se joka pettää on jo päättänyt kusettaa kumppaniaan? Te sitten yhdessä päätätte tuon henkilön puolesta, että todellakin – hän ei saa elää haluamallaan tavalla?

Miksi et voi toimia kuin vapaa ihminen vaan kaikki pitää tehdä salaa ja pimittäen muilta? Miksi sinulla ei ole rohkeutta olla avoin? Näyttää muillekin että minä nain ketä haluan!

mummomuori* kirjoitti:

niin on minullakin.

Samoin se on muillakin. Perustele miten sinä voit päätättää toisen puolesta, millaista elämää heidän pitäisi elää? Jos joku ei halua elää suhteessa, jossa seksuaalisesti ollaan muidenkin kanssa, miksi sinä voit päättää että näin ei ole?

Eikö ole näin, että se joka pettää on jo päättänyt kusettaa kumppaniaan? Te sitten yhdessä päätätte tuon henkilön puolesta, että todellakin – hän ei saa elää haluamallaan tavalla?

Miksi et voi toimia kuin vapaa ihminen vaan kaikki pitää tehdä salaa ja pimittäen muilta? Miksi sinulla ei ole rohkeutta olla avoin? Näyttää muillekin että minä nain ketä haluan!

Lue lisää

Tämä oli oikein hyvä huomio. Usein pettäjät ja heidän salarakkaansa vetoavat siihen, että heillä on oikeus elää kuten itse parhaaksi näkevät. Ja tavallaan se on ihan tottakin, mutta myös tällä petetyllä on oikeus elää niin kuin hän haluaa. Ja jos tämä petetty haluaa elää uskollisessa ja luottamuksellisessa parisuhteessa, niin miksi se mahdollisuus riistetään häneltä ja hänet pakotetaan tietämättään elämään valheessa. Miksi petetyn oikeuksia ei kunnioiteta yhtä lailla ? Jos joku ei kykene elämään yksiavioisesti, niin tehköön sen tiettäväksi myös kumppanilleen, jotta kumppani saa vapauden valita, jatkaako suhteessa vai ei. Mutta jos kaikki salataan ja pimitetään häneltä, niin hänellä ei ole valinnan mahdollisuutta. Miten on mahdollista, että jotkut huutavat kovasti omien oikeuksiensa perään, mutta samalla kylmästi polkevat toisen oikeuksia ?

Taidat todellakin olla sillä toisella paraatipuolella näkemässä, mitä todellisuus on. Etkä vain yhtä tai kahta tarinaa vaan monta.

Samoin minä olen tullut siihen lopputulokseen että kun ihmisellä on vain yksi elämä, ei sitä kannata hukata moiseen pelleilyyn. Mitä enemmän niitä näkee, sitä vankemmin olen tätä mieltä. Kun nuo ihmiset ymmärtäisivät mitä ovat tekemässä, niin miten paljon pahalta mieltä ja suruilta säästyttäisiin.

Ne jotka kuvittelevat tuon pelin olevan jotenkin epäsovinnaista eivät näe metsää puolta. Ulospäin he haluat niin kovasti säilyttää kuvan itsestään hyvänä ja ”kilttinä”, sitten salaa kehuvat kuinka rohkeita ja epäsovinnaisia ("tuhmia”) he uskaltavatkaan olla säheltämällä suhteissaan. Voiko mikään olla niin sovinnaista?

Taidan minkäkin yhtyä tuon asiakkaan tuumailuun...

Ja loistavaa!
Mutta harmikseni olen huomannut, että niiden ihmisten, joilla oikeasti on jotain konkreettista tuntumaa ja käsitystä siihen, mihin pettäminen johtaa, kertomukset eivät ansaitse tulla kuulluksi täällä. Tarkoitan, että nämä jotka on ottaneet itselleen täyden oikeuden olla kylmäkiskoisia ja tunteettomia muita kohtaan, eivät todennäköisesti lukeneet tuotakaan juttua niin, että alkaisivat ajatella asioita. Pyhähtävät ehkä ja ylpistyvät entisestään sen sijaan, että kyseenalaistaisivat edes pikkuisen omaa toimintaansa.
On vain tärkeä pitää kiinni omasta käsityksestä, vaikka se olisi kuinka suppea.

Mutta kiitos kuitenkin kirjoituksestasi. Meille, jotka ei (enää tai koskaan) petä, nämä on pönkitystä sille todellisuudentajulle, että maailmassa on vielä ryhmä, jotka ihan oikeasti ei ole omahyväisiä ja alapäänsä vietävissä.