Professori ja kirjailija Henrik Meinander. Onnittelut voi soittaa numeroon (09) 144 800. Syntymäpäiväsankarille voi lähettää onnitteluja ja terveisiä myös tekstiviestillä numeroon 16149. Viestin hinta on 40 senttiä.
http://areena.yle.fi/player/index.php?channel=1&language=fi
Haku yle.fi:stä
http://ohjelmaopas.yle.fi/mediaoppaat/radio-opas
Seppo Konttinen ja syntymäpäiväsankari
YLE Radio 1 09.05 - 09.58
http://areena.yle.fi/player/index.php?channel=1&language=fi
Haku yle.fi:stä
http://ohjelmaopas.yle.fi/mediaoppaat/radio-opas
Seppo Konttinen ja syntymäpäiväsankari
YLE Radio 1 09.05 - 09.58
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kyllä onkin Suomen ruotsalaisen, Helsingin yliopiston historian -professorin tiedoissa paljon kohentamisen varaa! Vai oli Marskin suomen kieli peräti vaarallista!
Henrik Meinander (HM) 21.5.2010 Radio 1 Seppo Konttisen (SK) syntymäpäiväsankari -ohjelmassa
Suomi vuonna 1944 -kirjasta käytiin keskustelua pitkin ohjelmaa, samoin puhelinsoitoissa. Kirjaa kehuttiin jopa lehtiarvostelujen varassa, eli sitä ei oltu edes luettu!
HM: Vähän ikävää sanoa, mutta Narvan rintaman taistelut keväällä 1944 ja kesällä, oli selvästi paljon suurempia kuin Kannaksella!
HM: Yllätyshyökkäyksen tulosta kesäkuussa 1944 mm. Erfurth kertoi kirjassaan varoittaneensa suomalaisia: Minähän sanoin että se tulee... tämä on siis dokumentoitu WE:n kirjoissa.
HM: Panssarintorjunta- tai lähitorjunta-aseiden puutteesta: Yksi syy oli niiden määrittely Salaiseksi aseeksi, joten Saksan pyynnöstä uusia aseita ei viety rintamalle. Lisäksi niissä oli saksankieliset ohjeet, miehet ei osanneet saksaa!
Kommenttinani sanon: Tuo on täyttä valetta. Mitään salailumääräyksiä panssarintorjuntalähiaseiden suhteen ei ollut, sen kertoo mm. Martti V. Terä kirjassaan kesäkuun kriisi 1944. Aseet oli olleet täydessä rintamakäytössä Saksalla jo yli puoli vuotta. Saksaa osattiin siihen aikaan paremmin kuin nykyään pakkoruotsia! Kaikki upseerit oli käytännössä ylioppilaita ja saksaa opiskeltiin tuolloin hyvin paljon tärkeimpänä vieraana kielenä
HM: 1. versio Heinrichsin kirjoittamassa M:n elämänkerrassa kertoo diplomaattisesti, ettei Mannerheim ollut enää aikoihin seurannut asetekniikan kehitystä.
1. soitto klo 9.23 käsitteli Elisenvaaran pommitusta.
HM: "Elisenvaara oli yksi suurimpia 2. Maailmansodan murhenäytelmiä siviileille" (Ohoh!?)
HM: Huhtikuussa 1944 jäädytettiin rakennustoimia Karjalassa ja luopumista siitä alettiin jo valmistella.
HM: Stalin oli 1943 sopimuksen mukaan valmis sovitusti säästämään Suomen itsenäisyyden, jos NL saa 1940 rajat ja sotakorvaukset maksetaan.
HM: Kimmo Rentola on löytänyt Molotovin lisävaatimuslistan, jossa olisi ollut vaatimuksena 1743 Kymijoen raja itärajaksi. Nyt on suunnilleen Pietari Suuren rajat.
SK: Olet suomenruotsalainen, puhuttiinko Päämajassa ruotsia?
HM: Airo ei suostunut puhumaan ruotsia. Päämajan komentokieli oli suomi. Kun niin isoista asioista oli kyse, olisi ollut vaarallista antaa Mannerheimin selittää asioita suomen kielellä!
SK: JR61 paikalle tulo ratkaisi kun hommista ei meinannut tulla mitään.
HM: Ne tulivat itäkarjalasta ja eivät olleet kokeneet Kannaksen läpijuoksua ja kaaosta. Ne puhui ruotsia.
HM: olen suomalainen, puhun suomenruotsalaista, heidän omaa suomenkielen murretta.
Isäni oli arkeologi. HM:n väitöskirjan aihe oli koululiikunta.
Sodan aloittajasta oli kyse erään soittajan kysymänä:
HM: Talvisodan aloittajasta ei ole epäselvyyttä.
HM: Suomi oli valmistautunut hyökkäyssotaan 1941 kesäkuussa!! Ei voitu olla sotimatta kun oli laitettu rautaa rajalle!!!
Ohjelman alussa puhuttiin Suomen asemasta sodassa ja sodan aloittajasta. Oltiinko aseveljiä, kanssasotijoita, vai peräti erillissodassa.
HM:n mukaan länsivalloille puhuttiin eri termein ja käytettiin erillissota -nimitystä. NL:n kanssa puhuttiin eri termein ja niille ei käytetty erillissota -nimitystä.
Kommentti: Tuokin on valetta, katso Edvin Linkomiehen kirjan, Vaikea aika, lopusta pikakirjoitusmuistiinpanoista koostetut kevään 1944 Moskovan rauhanneuvotteluiden tekstit!
Linkomiehen Vaikea aika -kirja ilmestyi 1970 ja ne keskustelutekstit on olleet saatavilla heti sodan jälkeen, koska ne on otettu tuolta: Liite II Sotasyyllisyysoikeudenkäynnin pöytäkirjat nide IV, sivut 21-54, 23.1.1946
Edvin Linkomiehen Vaikea aika -kirjan lopusta, sivuilta 420-429, keskustelu Paasikiven ja Molotovin välillä. Se on pikakirjoitettu "Pöytäkirja Suomen ja Neuvostoliiton edustajien neuvottelukokouksesta Moskovassa maaliskuun 27. päivänä 1944."
Paasikivi kiistää asiallisin perustein kaikki 3 Molotovin väittämää Suomen aloittamista kolmesta sodasta, eli 1918, 1939 ja 1941. Molotov ei pane hanttiin Paasiviven asiallisille perusteluille.
Toinen keskustelu on Pöytäkirja Suomen ja Neuvostoliiton edustajien toisessa neuvottelukokouksesta Moskovassa keskiviikkona 29. päivänä maaliskuuta 1944. s. 429-440.
Samat tekstit löytyy tuostakin kirjasta:
Thede Palm: Moskova 1944 , aseleponeuvottelut maaliskuussa ja syyskuussa 1944, Suomentanut Risto Lehmusoksa, ilmestyi 1973.
Kirja on käännös ruotsinkielisestä teoksesta Vägen till vapenvilla, vuodelta 1972
aseiden jakoa saksalaiset estivät koska Suomi oli ollut kontaktissa Saksan vihollisen NL kanssa pyrkien erillisrauhaan. Tilanteessahan saksalaiset aseet olisivat saattaneet kääntyä heitä itseään vastaan. Vasta suurhyökkäyksen jo alettua asevientikielto purettiin Mannerheimin pyynnöstä.
Panssarintorjuntaan oli toimitettu kauhuja ja nyrkkejä jo keväällä 1944 YHDEN SUURHYÖKKÄYKSEN torjuntaa varten. Ensimmäinen toimitus panssarinyrkkejä ja panssarikauhuja tulivat Suomeen 11. huhtikuuta 1944 höyrylaiva Aunella. 11. huhtikuuta saimme 1 700 panssarinyrkin ja 300 panssarikauhua ja siihen 3000 ammuksen erän.
Martti V Terä kertoo tarkoin tilastotiedoin kirjassaan, Kesäkuun kriisi 1944, Otava, 1967, 184s liitteitä, kuinka aseita virtasi Saksasta Suomeen koko suurhyökkäyksen ajan! Siis ennen ja jälkeen tuon Rytin Ribbentrop -sopimuksen teon.
Terän kirjassa on tarkasti kerrottu laivauspäivämäärät ja niiden lastit, koska Terä oli asehankintaosaston se henkilö, joka vastasi aselaivauksista ja -tilauksista käytännössä saksalaisten kanssa. Terä teki hyvät muistiinpanot, joita on käytetty lähteinä lukuisissa teoksissa.
Kenraali Grahdelin kirje SAA/17 733:6 ja 17 734:12 oli pohjana noille suunnitelluille asehankinnoille Saksasta ja kohta 24b on tuo panssarintorjunta-aseita käsittelevä osa.
Kirjan sivuilla 32-34 kerrotaan 17.2.1944 sovitun Suomeen toimitettavaksi panssarintorjunta-aseita kahtena eränä, toinen helmikuussa, toinen maaliskuussa 1944. OKW:n puolesta kenraali Beckerin antamassa kirjallisessa vastauksessa ei näiden tarvikkeiden käytölle asetettu minkäänlaisia kaupallisisa tai poliittisia ehtoja, eikä minkäänlaisia rajoituksia näiden uusien erikoisaseiden käytölle!
Laivausteknisistä syistä molemmat sovitut asetoimitukset laivattiin Suomeen yhdessä erässä Stettenistä s/s Aunella, joka saapui Suomeen 11.4.1944.
Saksalaisten oman arvion mukaan näillä aseilla voitiin tuhota tai saattaa toimintakyvyttömäksi moin 1000 panssaria. Näin niiden katsottiin riittävän hyvin yhden suurhyökkäyksen torjuntaan, kunnes Saksasta voitaisiin toimittaa täydennystä.
Siis nämä aseet: 1700 panssarinyrkkiä, Faustpatronen ja 300 panssarikauhua, Ofenrohre, á 10 laukausta eli 3000 laukausta yhteensä.
Muita PST-aseita saatiin Saksasta samaan ajankohtaan mennessä vuosina 1943-44 seuraavasti:
50 mm:n kanuunoita 50K/34 27kpl ja niille 20 000 laukausta, 75 mm:n kanuunoita 75K/97-38 60 kpl, 75mm:n kanuunoita 75K/40 130 kpl ja näille 75:lle n. 90 000 laukausta yhteensä. Lisäksi toimitettiin vielä 30 kpl 75 mm:n rynnäkkötykkejä ja niille 36 000 laukausta.
Sivu 34: "Kaikki nämä aseet rynnäkkötykkejä lukuunottamatta Suomen sodanjohto jakoi melko tasaisesti kaikille joukoille, uudet kevyet aseet- "nyrkit" ja "kauhut" - kuitenkin useimmille vasta kesäkuun suurhyökkäyksen alettua. Yleensä joukot eivät lainkaan tunteneet etukäteen näitä aseita eikä niiden käyttöä!"
2. D:ssa 2.6.1944 esittelijänä oli panssariprikaatin komentaja eversti Björkman. Jo 10.6. tuhottiin ainakin yksi vaunu ja sen jälkeen useita ennen Siiranmäkeä. Tarkat tiedot löytyvät 2. D:n ja sen rykmenttien historiikeista. Siiranmäessä aseita käytettiin jo laajasti, kun muualla niitä vasta jaettiin. Vasta Siiranmäen taisteluissa uudet aseet näyttivät voimansa jo ihan senkin takia että valmiissa asemissa päästiin riittävän lähelle, jotta voitiin edes ampua tarkasti.
Siiranmäen taisteluissa tuhottiin panssarintorjunna toimesta ainakin 28 panssarivaunua, jotka jakaantuivat eri aselajeille seuraavasti:
- Panssarinyrkit 2 kpl
- Panssarikauhut 19 kpl
- 75 K/40 6 kpl
- 76 K/27 1 kpl
Miten monta panssarivaunua vaurioitui tykistötulessa ja miinoitteissa, ei voida tarkoin arvioida.
Lähteenä juttu Panssari -lehdestä 1956 AE:n itsensä laatimasta Siiranmäen taisteluista ja niiden taustasta.
Panssarikauhuista ja -nyrkeistä:
http://www.pkymasehist.fi/panzerschreck.html
http://www.pkymasehist.fi/liittoutuneiden_aseet.html
http://www.pkymasehist.fi/onteloammus.html
Ontelopanos on muuten tosi vanhaa perua oleva keksintö. Suomessakin tuo ilmiö tunnettin jo 1920 -luvulla pioneerijoukoissa.
Siiranmäen taistelu käytiin 13-16.6.1944 eli kyllä uudet panssarintorjunta-aseet oli aika pian käytössä.
Siiranmäen taisteluissa 13-16.6.1944 tuhottiin panssarintorjunnan toimesta ainakin 28 panssarivaunua, jotka jakaantuivat eri aselajeille seuraavasti:
- Panssarinyrkit 2 kpl
- Panssarikauhut 19 kpl
- 75 K/40 6 kpl
- 76 K/27 1 kpl
Lähteenä Panssari -lehdessä 1956 ollut Adof Ehrnrootin itsensä laatima juttu Siiranmän panssarintorjunnasta. Se löytyy Savon prikaatin historiaa -kirjasta hieman lyhennettynä.
Väänänen Kyösti: Savon prikaatin historiaa. Savon prikaatin ja sen perinnejoukkojen vaiheita Suomen itsenäisyyden ajalla. Mikkelin sotahistoriaa muinaisuudesta nykypäivään. Savon Prikaatin kilta, 1987, 520 41 värill. liitekarttaa s., painos:
http://www.jrseiska.net/3taistel/siiranmaki.html
http://www.jrseiska.net
Toukokuun 12. päivänä 1944, lähes kuukausi ennen suurhyökkäyksen alkamista Mannerheim lähetti kirjeen Hitlerille asevientikiellon kumoamiseksi. Kirjeeseen tuli Hitlerin laaja mutta kaikenkaikkiaan Mannerheimia kohtaan kohtelias vastaus, jossa Hitler perusteli maailmansodan lähestyvän ratkaisuaan (maihinnousu Ranskaan):
Ja tällaisen kohteliaan vastauskirjeen Hitler lähetti Mannerheimille.
" Tältä pohjalta Teidän Herra Marsalkka on ymmärrettävä, että en voi ottaa vastuulleni sitä, että seistessämme ehkä koko maailmanhistorian ratkaisevimman taistelun edessä antaisin yhden ainoankaan aseen pois tietämättä varmasti, että se jollakin muualla kohden käytettynä tulisi vielä positiivisemmin ja keskitetymmin yhteiseksi hyödyksi. "
Harmi vain, kun heillä ei ollut neuvonantajanaan noin erinomaisen hyvin älyävää upseeria esikunnissaan joka olisi jopa teinnyt tulevan suurhyökkäyksen ja jopa sen tarvitsemat asemäärät.
>> Panssarintorjuntaan oli toimitettu kauhuja ja nyrkkejä jo keväällä 1944 YHDEN SUURHYÖKKÄYKSEN torjuntaa varten. > Huomioon ottaen sen aseveljen avun, jota Saksa antaa Suomelle sen nykyisessä vaikeassa asemassa, selitän Suomen tasavallan presidenttinä, etten muuta kuin yhteisymmärryksessä Saksan valtakunnan kanssa tee rauhaa Neuvostoliiton kanssa enkä salli, että nimittämäni Suomen hallitus tai kukaan henkilö ryhtyy aselepoa tai rauhaa koskeviin keskusteluihin tahi näitä tarkoitusperiä palveleviin neuvotteluihin muuten kuin yhteisymmärryksessä Saksan valtakunnan kanssa.
Panssarintorjuntaan oli toimitettu kauhuja ja nyrkkejä jo keväällä 1944 YHDEN SUURHYÖKKÄYKSEN torjuntaa varten. Ensimmäinen toimitus panssarinyrkkejä ja panssarikauhuja tulivat Suomeen 11. huhtikuuta 1944 höyrylaiva Aunella. 11. huhtikuuta saimme 1 700 panssarinyrkin ja 300 panssarikauhua ja siihen 3000 ammuksen erän.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9087001#comment-44186984
Martti V Terä kertoo tarkoin tilastotiedoin kirjassaan, Kesäkuun kriisi 1944, Otava, 1967, 184s liitteitä, kuinka aseita virtasi Saksasta Suomeen koko suurhyökkäyksen ajan! Siis ennen ja jälkeen tuon Rytin Ribbentrop -sopimuksen teon.
Juuri noin se asia kerrotaan Terän kirjassa ja niin sen tuohonkin kirjoitin. Kyllä Saksalla oli jo tuossa vaiheessa sotaa kokemusta venäläisten suurhyökkäysten torjunnasta ja he todellakin lähettivät tuollaisen asemäärän varmaankin omiin kokemuksiinsa pohjautuen. Suomalaiset ei tainneet vielä tuossa vaiheessa (keväällä 1944) tuntea tuota suurhyökkäyksen torjunta-asiaa kovin hyvin, mutta pianhan ne sen oppivat. Hinta oli vaan aika kova.
Martti V. Terän artikkeleita samaisesta aiheesta, eli Saksasta saaduista aseista, löytyy myöskin Tiede ja Ase -vuosikirjoista. Ei niitä sielläkään ole käyty kiistämään muiden asiaa tuntevien taholtakaan. Sattuupahan olemaan nekin kirjat hyllyssäni. Siis koko sarja.
>>Faktat esiin jos väitätte jotain muuta.
Seppo Konttisen vieraana syntymäpäiväsankari Henrik Meinander
YLE Radio 1
Kesto 00:52:39
Esitysaikaa 61 päivää jäljellä
Julkaistu: 21.5.2010 klo 09.05
Kuunneltu: 17 kertaa
Poistuu: 21.7.2010 klo 09.05
http://areena.yle.fi/ohjelma/d1807b834c91a074389d69b9c2d6e8c8
Meinander on kimpassa pakkoruotsittaja Lipposen kanssa. Tarkoituksena on hävittää Suomi kartalta ja muodostaa uusi Suur-Ruotsi. Siksi yritetään väkisin ja väkipakolla pakkoruotsittaa suomenkielisiä. Meinander kirjoittaa "uutta historiaa" Suomelle, suomalaisuus yritetään kokonaan haihduttaa pois.
Siis professori ja entinen pääministeri ovat lakkauttamassa Suomen valtiota ja liittämässä sen Ruotsiin? Onko ne oikein julkistaneet tavoitteensa jossain?
Kylläpä hurrivihaajan aatos lentää, mutta minne se oikein entää?
> Meinander kirjoittaa "uutta historiaa" Suomelle, suomalaisuus yritetään kokonaan haihduttaa pois. <
Kysessä näyttää olevan tietoinen sumutus. Tärkeitä asioita jätetään tietoisesti käsittelemättä ja kokonaan pois juuri niiden Suomen ruotsalaisille aiheutuvan ikävän sävyn takia. Omituinen historian professori.
ja opettavat sadat tohtorit ja professorIt. Ei sitä asiaa yksi Meinander mitenkään ratkaise. Hän on ammatillisesti hyvin pätevä. Ainahan tulkinnoista voidaan väitellä..