Empatiakyky ja narsku.

j.o.k.u.

Tässä aloin tuumailemaan empatia-asiaa tarkemmin, ja tuli mieleen eräs teoria.

Entä jos narsistilla olisikin empatiakykyä?

Entä jos narsisti tuntee toisen kärsimyksen niin suuresti, ettei sitä kestä, vaan lievittääkseen omaa oloaan, purkaa tuon tunteen raivoamalla, ja samalla kostaa sille kärsivälle osapuolelle sen, että hän aiheuttaa narsistissa niin suuria tunteita ja tuskaa omalla kärsimyksellään.

Kyllä, se on jo tiedossa, että narsisti vihaa kärsimystä, riippuvuutta sun muuta, ja ne aiheuttavat hänessä raivontunteita...Mutta eikö se toisen kärsimyksen havaitseminen ole jo todiste empatiasta?

Se, että hän kykenee olemaan äärettömän julma, ei mielestäni sulje pois empatian mahdollisuutta.
Jos vaihtoehtosi olisi hajota omaan olotilaasi, tai purkaa kiukku ulospäin, niin kummin päin tekisit? Moniko ihan normaaleista ihmisistäkin purkaa pahaa tuultaan joskus ulospäin, pienemmässä mittakaavassa, mutta kuitenkin?

Ajatellaampa näin, että narsisti on nähnyt lapsuudessaan niin paljon kärsimystä, että sen näkeminen ja sen muisto nostattaa hänet suunnattomaan raivoon. Sisäistä tuskaa lievittääkseen, tuska siirretään eteenpäin, mikä aiheuttaa taas lisää kärsimystä ja raivoa...Oravanpyörä.

Jos kuulisit tilanteen, missä toinen itkee aviopuolisolleen toisen pettämisestä, ja narsisti vastaa tähän itkuun naurulla ja v*ttuilulla, miten reagoisit? Siten, että narsisti on paha, empatiakyvytön ja julma...Oletan.

Tässä oli vain esimerkkitapaus hieman muunneltuna omasta elämästäni.
Nauroin, mutta sisäisesti kärsin, toisen tuskasta ihan yhtä paljon, ellei enemmän kuin toinen...En näyttänyt tätä ulospäin, vaan vastasin naurulla ja pilkalla, sanat vain tulivat suustani suuremmin ajattelematta...Samalla mietin, että olenko tosiaan näin kauhea ihminen. Olo oli sietämätön, mutta siitä huolimatta vain lisäsin vettä myllyyn.
Jälkeenpäin ehkä kaduin, mutta heitin tuon katumuksen syrjään, ja olin piittaamaton, vaikka huomasin että toinen oli loukkaantunut. En halunnut muistella tuota tuskaista oloa enää toista kertaa, (itsekkyyttäkö?) joten vastasin välinpitämättömyydellä...
Anteeksipyytäminen olisi tuntunut samalta kuin kuolema, joten helpompi oli olla hiljaa.
En halunnut katsoa toista edes silmiin, koska se olisi ollut vain todiste paskamaisuudestani...Toisen lähestymisyrityksiin vastasin raivolla. Vihasin itseäni.
Toisen silmin tämä oli kuitenkin todiste siitä, etten tunne häntä kohtaan mitään, olen tunteeton, empatiakyvytön, enkä kadu tekojani...Vaikka tiesin paremmin.

Tämän myöntäminenkin on eräänlaista itsensä ruoskimista, mutta olen terapiassa jo tottunut siihen, ja kääntänyt sen ainoastaan positiiviseksi asiaksi.
Toisaalta mulle oman paskamaisuuden myöntäminen ei ole koskaan ollut ongelma...Nykyisin aina vain vähemmän. Ehkä en osaa vain hävetä.

Mielipiteitä?
Voi olla, että olen hakoteillä, mutta auttakaa mua ihmeessä ymmärtämään, jos olen väärässä. :)

100

2202

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • vilo-sohvi

      tähän asti sitä mieltä että vain psykopaatti on ilman empatiakykyä, kaikilla muilla se on ja vaihtelee.

    • yxex

      Guru-'joku'

      • j.o.k.u.

    • upeeta pohdintaa

      "Entä jos narsisti tuntee toisen kärsimyksen niin suuresti, ettei sitä kestä, vaan lievittääkseen omaa oloaan, purkaa tuon tunteen raivoamalla, ja samalla kostaa sille kärsivälle osapuolelle sen, että hän aiheuttaa narsistissa niin suuria tunteita ja tuskaa omalla kärsimyksellään."

      ENTÄ JOS NARSISTI TARKOITTAA PELKKÄÄ HYVÄÄ SILLOINKIN KUN ESIMERKIKSI HARRASTAA FYYSISTÄ VÄKIVALTAA KUMPPANIAAN KOHTAAN? Entä jos narsisti tuntee toisen kärsimyksen niin suuresti, ettei sitä kestä, ESIMERKIKSI NARSISTI ON NIIN HÄDISSÄÄN SIITÄ, MITEN UHRIIN SATTUU, JOS NARSISTI RAIVOSTUU JA LYÖ UHRIA, ja lieventääkseen omaa oloaan purkaa tuon tunteen raivomalla JA LYÖMÄLLÄ ja samalla kostaa sille kärsivälle osapuolelle sen, että hän aiheuttaa narsistissa niin suuria tunteita ja tuskaa omalla kärsimyksellään JA JO PELOLLAAN JOUTUMISESTA VÄKIVALLAN KOHTEEKSI, NIIN TÄSSÄ KOHTAA NARSISTI JO TUNTEE LYÖNTINSÄ UHRILLE AIHEUTTAMAN KIVUN JA TUSKAN OIKEUTETUKSI, KOSKA UHRI ITSEHÄN ON AIHEUTTANUT NARSISTISSA NIIN SUURIA TUNTEITA JA TUSKAA OMALLA KÄRSIMYKSELLÄÄN....

      Ja liirun laarum, liirum laarum, liirun laarum... loputtomiin.

      • j.o.k.u.

        "ENTÄ JOS NARSISTI TARKOITTAA PELKKÄÄ HYVÄÄ SILLOINKIN KUN ESIMERKIKSI HARRASTAA FYYSISTÄ VÄKIVALTAA KUMPPANIAAN KOHTAAN? "

        En tarkoittanut sitä näin, minkä varmasti tiedät. :)

        Mutta totta on se, että joillakin on väkivallan käytöstä nurinkurisempi käsitys kuin valtaosalla.
        Itse elin vielä vuosi sitten uskossa, että väkivalta on eräänlainen tapa osoittaa rakkautta.
        "Katso nyt, minkälaisen raivon valtaan minut sait, joko uskot, että välitän sinusta. Enhän minä löisi ketään josta en välitä..."
        Kuulostaa aika karulta, näin kirjoitettuna...

    • henna-

      "Entä jos narsistilla olisikin empatiakykyä?

      Entä jos narsisti tuntee toisen kärsimyksen niin suuresti, ettei sitä kestä, vaan lievittääkseen omaa oloaan, purkaa tuon tunteen raivoamalla, ja samalla kostaa sille kärsivälle osapuolelle sen, että hän aiheuttaa narsistissa niin suuria tunteita ja tuskaa omalla kärsimyksellään."

      Saatat olla oikeassakin siinä, että narsisti tuntee toisen kärsimyksen. MUTTA tuo mitä kuvailit, ei ole empatiaa vaan SUURTA ITSEKKYYTTÄ. Sinulla ei ole oikein mielestäni hallussa se, mitä empatia tarkoittaa. Narsististahan tekee narsistin juuri se, että hän ei välitä toisen kärsimyksestä (vaikka sen tunnistaisikin, eli mielestäni puhut siitä TUNNISTAAKO narsisti toisen ihmisen kärsimyksen, saattaa siis tunnistaako sen mutta kysymys on siitä, että VÄLITTÄÄKÖ narsisti toisen kärsimysestä) vaan oma itse menee aina edelle ja hän katsoo OIKEUDEKSEEN KOSTAA toisen ihmisen kärsimyksen, koska se ei tunnu ehkä hänestä itsestään miellyttävältä.

      • vilo-sohvi

        johdateltu:
        "Narsististahan tekee narsistin juuri se, että hän ei välitä toisen kärsimyksestä "

        On väärin sanoa ettei välitä kun ei osaa.

      • henna-
        vilo-sohvi kirjoitti:

        johdateltu:
        "Narsististahan tekee narsistin juuri se, että hän ei välitä toisen kärsimyksestä "

        On väärin sanoa ettei välitä kun ei osaa.

        Mites olisi sitten oikein sanoa? Välittäisi, jos osaisi? Lopputulos sama: ei välitä, oli SYY mikä tahansa.

      • vilo-sohvi
        henna- kirjoitti:

        Mites olisi sitten oikein sanoa? Välittäisi, jos osaisi? Lopputulos sama: ei välitä, oli SYY mikä tahansa.

        usein törmännyt samaan; uhrit (itsensä itsensä nimenneet) ovat jatkuvasti sistä mieltä, että narsisti tekee kaiken heidän kiusakseen.........tahallaan.

        Lopputulos samako? Ei tosiaan ole. Kun ei ole vaihtoehtoa silloin sitä ei ole. Kun on vaihtoehtoja VAIN silloin voidaan puhua tahallisuudesta.

      • henna-
        vilo-sohvi kirjoitti:

        usein törmännyt samaan; uhrit (itsensä itsensä nimenneet) ovat jatkuvasti sistä mieltä, että narsisti tekee kaiken heidän kiusakseen.........tahallaan.

        Lopputulos samako? Ei tosiaan ole. Kun ei ole vaihtoehtoa silloin sitä ei ole. Kun on vaihtoehtoja VAIN silloin voidaan puhua tahallisuudesta.

        Älä nyt höpötä. Ai, joku tahallaan ei välitä? Ja joku tahattomasti ei välitä? Kyllä lopputulos on sama, eli ei välitä.

      • vilo-sohvi
        henna- kirjoitti:

        Älä nyt höpötä. Ai, joku tahallaan ei välitä? Ja joku tahattomasti ei välitä? Kyllä lopputulos on sama, eli ei välitä.

        mitä tarkoittaa objektiivisuus ja subjektiivisuus ja miten se vaikuttaa tähän väittämääsi?

      • j.o.k.u.

        Hmm...
        Kyllä itsekästä ehkä...mutta vaihtoehdot jos on mitkä on, niin itsekkyys on ainoa vaihtoehto...
        Ei näistä tavoistaan ole helppoa päästä irti.
        Ihan kuin yrittäisi opetella hepreaa viittomakielestä, jota ei ymmärrä...

        "Sinulla ei ole oikein mielestäni hallussa se, mitä empatia tarkoittaa."

        Yritän opetella. :)

        "Narsististahan tekee narsistin juuri se, että hän ei välitä toisen kärsimyksestä (vaikka sen tunnistaisikin, eli mielestäni puhut siitä TUNNISTAAKO narsisti toisen ihmisen kärsimyksen, saattaa siis tunnistaako sen mutta kysymys on siitä, että VÄLITTÄÄKÖ narsisti toisen kärsimysestä) vaan oma itse menee aina edelle ja hän katsoo OIKEUDEKSEEN KOSTAA toisen ihmisen kärsimyksen, koska se ei tunnu ehkä hänestä itsestään miellyttävältä."

        Tätä pitää miettiä vähän aikaa...

      • henna-
        vilo-sohvi kirjoitti:

        mitä tarkoittaa objektiivisuus ja subjektiivisuus ja miten se vaikuttaa tähän väittämääsi?

        Ei mitenkään.

      • henna-
        j.o.k.u. kirjoitti:

        Hmm...
        Kyllä itsekästä ehkä...mutta vaihtoehdot jos on mitkä on, niin itsekkyys on ainoa vaihtoehto...
        Ei näistä tavoistaan ole helppoa päästä irti.
        Ihan kuin yrittäisi opetella hepreaa viittomakielestä, jota ei ymmärrä...

        "Sinulla ei ole oikein mielestäni hallussa se, mitä empatia tarkoittaa."

        Yritän opetella. :)

        "Narsististahan tekee narsistin juuri se, että hän ei välitä toisen kärsimyksestä (vaikka sen tunnistaisikin, eli mielestäni puhut siitä TUNNISTAAKO narsisti toisen ihmisen kärsimyksen, saattaa siis tunnistaako sen mutta kysymys on siitä, että VÄLITTÄÄKÖ narsisti toisen kärsimysestä) vaan oma itse menee aina edelle ja hän katsoo OIKEUDEKSEEN KOSTAA toisen ihmisen kärsimyksen, koska se ei tunnu ehkä hänestä itsestään miellyttävältä."

        Tätä pitää miettiä vähän aikaa...

        "Kyllä itsekästä ehkä...mutta vaihtoehdot jos on mitkä on, niin itsekkyys on ainoa vaihtoehto.."

        Se on surullista, että itsekkyys on narsistin ainoa vaihtoehto.

      • vilo-sohvi
        henna- kirjoitti:

        Ei mitenkään.

        ettet tiedä mistä on kyse. Jos sinusta "näyttää" että joku ei välitä se ei tarkoita ettei hän välittäisi. On lukemattomia asioita joita et asiasta voi tietää.

        Kukaan ei ole narsisti tahallaan ja näin ollen mitään siihen liittyvää ei tehdä omasta vapaasta tahdosta vaan koska mitään muuta ei ole valittavissa.

        Jos olet sokea etkä näe kadulla kiitävää autoa ja astelet suoraan sen alle..............Oliko teko tahallinen? Sun logiikalla oli, koska lopputulos oli sama kuin jos olisit nähnyt auton.

        Et varmaan vieläkään tajua joten anna olla.

      • henna-
        j.o.k.u. kirjoitti:

        Hmm...
        Kyllä itsekästä ehkä...mutta vaihtoehdot jos on mitkä on, niin itsekkyys on ainoa vaihtoehto...
        Ei näistä tavoistaan ole helppoa päästä irti.
        Ihan kuin yrittäisi opetella hepreaa viittomakielestä, jota ei ymmärrä...

        "Sinulla ei ole oikein mielestäni hallussa se, mitä empatia tarkoittaa."

        Yritän opetella. :)

        "Narsististahan tekee narsistin juuri se, että hän ei välitä toisen kärsimyksestä (vaikka sen tunnistaisikin, eli mielestäni puhut siitä TUNNISTAAKO narsisti toisen ihmisen kärsimyksen, saattaa siis tunnistaako sen mutta kysymys on siitä, että VÄLITTÄÄKÖ narsisti toisen kärsimysestä) vaan oma itse menee aina edelle ja hän katsoo OIKEUDEKSEEN KOSTAA toisen ihmisen kärsimyksen, koska se ei tunnu ehkä hänestä itsestään miellyttävältä."

        Tätä pitää miettiä vähän aikaa...

        "Ihan kuin yrittäisi opetella hepreaa viittomakielestä, jota ei ymmärrä... "

        Narsistin on varmaan yhtä vaikea opetella välittämistä ja epäitsekkyyttä kuin opetella hepreaa viittomakielestä... Narsistille on toisen ihmisen yhtä vaikea opettaa välittämistä ja epäitsekyyttä kuin jos yrittäisi opettaa kissalle kiinaa... kun se kissa ei osaa puhua edes suomea...

      • yxex
        henna- kirjoitti:

        "Ihan kuin yrittäisi opetella hepreaa viittomakielestä, jota ei ymmärrä... "

        Narsistin on varmaan yhtä vaikea opetella välittämistä ja epäitsekkyyttä kuin opetella hepreaa viittomakielestä... Narsistille on toisen ihmisen yhtä vaikea opettaa välittämistä ja epäitsekyyttä kuin jos yrittäisi opettaa kissalle kiinaa... kun se kissa ei osaa puhua edes suomea...

        Henna ja 'joku'. Mitä jos vaihtaisitte rooleja hetkeksi? 'joku' uhriksi ja Henna narsistiksi joka tuntee empatiaa.

      • henna-
        yxex kirjoitti:

        Henna ja 'joku'. Mitä jos vaihtaisitte rooleja hetkeksi? 'joku' uhriksi ja Henna narsistiksi joka tuntee empatiaa.

        Ei onnistu, koska edelleenkään en usko, että ihminen, jolla on narsistinen persoonallisuushäiriö pystyy juurikaan tuntemaan empatiaa tai käyttäytymään empaattisesti, hän osaa ainoastaan näytellä empaattista.

      • vilo-sohvi
        henna- kirjoitti:

        Ei onnistu, koska edelleenkään en usko, että ihminen, jolla on narsistinen persoonallisuushäiriö pystyy juurikaan tuntemaan empatiaa tai käyttäytymään empaattisesti, hän osaa ainoastaan näytellä empaattista.

        Väität varmaan tuntevasi empatiaa ja olevasi empaatinen ihminen?
        Tunnetko kaikkia ihmisiä kohtaan saman syvyistä empatiaa vai vaihteleeko se? Riippuuko empatian tunteesi (jos sellaista on) henkilöstä vai siitä, miten he kohtelevat sinua?

      • henna-
        vilo-sohvi kirjoitti:

        Väität varmaan tuntevasi empatiaa ja olevasi empaatinen ihminen?
        Tunnetko kaikkia ihmisiä kohtaan saman syvyistä empatiaa vai vaihteleeko se? Riippuuko empatian tunteesi (jos sellaista on) henkilöstä vai siitä, miten he kohtelevat sinua?

        Väitän tuntevani empatiaa.
        En tunne kaikkia ihmisiä kohtaan saman syvyistä empatiaa. Jos joku kohtelee minua todella röyhkeästi, en varmaankan tunne yhtä syvää empatiaa häntä kohtaan, mutta en kuitenkaan pysty häntäkään esim. käyttämään hyväkseni, kuten narsisti pystyy. Narsisti pystyy käyttämään hyväkseen sellaista, joka kohtelee häntä huonosti. Ja narsisti pystyy käyttämään hyväkseen sellaista ihmistä, joka kohtelee häntä hyvin.
        Vaikka en tunnekaan kaikkia ihmisiä kohtaan yhtä syvää empatiaa, niin narsisti ei pysty tuntemaan empatiaa KETÄÄN kohtaan.
        Ei se, että ihmiset ylipäätään ei ole enkeleitä poisselitä narsistisen persoonallisuushäiriön olemassaoloa.

      • vilo-sohvi
        henna- kirjoitti:

        Väitän tuntevani empatiaa.
        En tunne kaikkia ihmisiä kohtaan saman syvyistä empatiaa. Jos joku kohtelee minua todella röyhkeästi, en varmaankan tunne yhtä syvää empatiaa häntä kohtaan, mutta en kuitenkaan pysty häntäkään esim. käyttämään hyväkseni, kuten narsisti pystyy. Narsisti pystyy käyttämään hyväkseen sellaista, joka kohtelee häntä huonosti. Ja narsisti pystyy käyttämään hyväkseen sellaista ihmistä, joka kohtelee häntä hyvin.
        Vaikka en tunnekaan kaikkia ihmisiä kohtaan yhtä syvää empatiaa, niin narsisti ei pysty tuntemaan empatiaa KETÄÄN kohtaan.
        Ei se, että ihmiset ylipäätään ei ole enkeleitä poisselitä narsistisen persoonallisuushäiriön olemassaoloa.

        tuntee empatiaa.
        Ja jos sinä tuntisit aitoa ja oikeaa empatiaa se ei olisi kiinni siitä millaisen kohtelun itse saat. Empatia on tunne joka ymmärtääkseni syntyy ilman eri "synnyttämistä". Eli ihminen ei tietoisesti halua tuntea empatiaa eikä myöskään voi sanella missä hön tuntee sitä ja missä ei. Minä en ainakaan kykene siihen.

      • henna-
        vilo-sohvi kirjoitti:

        tuntee empatiaa.
        Ja jos sinä tuntisit aitoa ja oikeaa empatiaa se ei olisi kiinni siitä millaisen kohtelun itse saat. Empatia on tunne joka ymmärtääkseni syntyy ilman eri "synnyttämistä". Eli ihminen ei tietoisesti halua tuntea empatiaa eikä myöskään voi sanella missä hön tuntee sitä ja missä ei. Minä en ainakaan kykene siihen.

        En ole kanssasi samaa mieltä siitä, että nph pystyy tuntemaan juurikaan empatiaa, ainakin narsistin itsekkyys voittaa useimmiten ne empatian häivähdykset, mitä hän kenties pystyy tuntemaan.

        "Ja jos sinä tuntisit aitoa ja oikeaa empatiaa se ei olisi kiinni siitä millaisen kohtelun itse saat"

        Minä taas luulen, että kaikilla ihmisillä se on siitä kiinni. Olemme "vain" ihmisiä. Ja kuten olen jo kirjoittanut, olen sitä mieltä, että narsistin erottaa "tavallisista" ihmisistä se, että narsistin (NPH) on ylipäätäänkin vaikea tuntea empatiaa ketään kohtaan.

      • vilo-sohvi
        henna- kirjoitti:

        En ole kanssasi samaa mieltä siitä, että nph pystyy tuntemaan juurikaan empatiaa, ainakin narsistin itsekkyys voittaa useimmiten ne empatian häivähdykset, mitä hän kenties pystyy tuntemaan.

        "Ja jos sinä tuntisit aitoa ja oikeaa empatiaa se ei olisi kiinni siitä millaisen kohtelun itse saat"

        Minä taas luulen, että kaikilla ihmisillä se on siitä kiinni. Olemme "vain" ihmisiä. Ja kuten olen jo kirjoittanut, olen sitä mieltä, että narsistin erottaa "tavallisista" ihmisistä se, että narsistin (NPH) on ylipäätäänkin vaikea tuntea empatiaa ketään kohtaan.

        sinä luulet että kaikki ihmiset ovat kuin sinä ja että kaikki pitävät empatiaa tunteena joka täytyy "ansaita". Mutta minäkään ei ole kuten sinä joten olen todiste siitä että kaikilla empatia ei ole ehdollinen.

        Narsistin empatia on varmasti ehdollinen. Jos tekee niin kuin narsisti haluaa saa "empatiaa" osakseen.

        Mitään tunnetta ei voi olla subjektiivisesti olemassa jos sitä ei tunnista.

      • lottamari_1
        henna- kirjoitti:

        Ei onnistu, koska edelleenkään en usko, että ihminen, jolla on narsistinen persoonallisuushäiriö pystyy juurikaan tuntemaan empatiaa tai käyttäytymään empaattisesti, hän osaa ainoastaan näytellä empaattista.

        Henna on täysin oikeassa tässä asiassa. Narsisti osaa pelkästään matkia ja näytellä empatiaa, mutta aitoa tunnetta hän ei voi saavuttaa. Narsistin ja aidosti tuntevan ihmisen erottaa tunneälystä.

      • j.o.k.u.
        lottamari_1 kirjoitti:

        Henna on täysin oikeassa tässä asiassa. Narsisti osaa pelkästään matkia ja näytellä empatiaa, mutta aitoa tunnetta hän ei voi saavuttaa. Narsistin ja aidosti tuntevan ihmisen erottaa tunneälystä.

        "Narsisti osaa pelkästään matkia ja näytellä empatiaa, mutta aitoa tunnetta hän ei voi saavuttaa. Narsistin ja aidosti tuntevan ihmisen erottaa tunneälystä."

        Tässä aloin miettimään...Eikö mm. Aspergerit ole kyvyttömiä ilmaisemaan empatiaa toisia kohtaan, silti monet heistä sanovat olevansa yliempaattisia...Tätähän sanottiinkin alunperin "autistiseksi psykopatiaksi" harhaanjohtavasti kylläkin.
        Eli käyttäydytään itsekkäästi ja kylmän oloisesti, olematta sitä oikeasti. Kaikki vain johtuu neurologisesta poikkeavuudesta aivoissa...
        Aspergereilla myös käsittääkseni asiat pyörivät sen oman navan ympärillä. :)
        Eikä heitä juuri oman maailman ulkopuoliset jutut ja ihmiset kiinnosta. Mitä as-palstaa olen lukenut...
        Mutta syyttömiä he siihen ovat...

        Tässä vain mietiskelen...

      • yxex
        j.o.k.u. kirjoitti:

        "Narsisti osaa pelkästään matkia ja näytellä empatiaa, mutta aitoa tunnetta hän ei voi saavuttaa. Narsistin ja aidosti tuntevan ihmisen erottaa tunneälystä."

        Tässä aloin miettimään...Eikö mm. Aspergerit ole kyvyttömiä ilmaisemaan empatiaa toisia kohtaan, silti monet heistä sanovat olevansa yliempaattisia...Tätähän sanottiinkin alunperin "autistiseksi psykopatiaksi" harhaanjohtavasti kylläkin.
        Eli käyttäydytään itsekkäästi ja kylmän oloisesti, olematta sitä oikeasti. Kaikki vain johtuu neurologisesta poikkeavuudesta aivoissa...
        Aspergereilla myös käsittääkseni asiat pyörivät sen oman navan ympärillä. :)
        Eikä heitä juuri oman maailman ulkopuoliset jutut ja ihmiset kiinnosta. Mitä as-palstaa olen lukenut...
        Mutta syyttömiä he siihen ovat...

        Tässä vain mietiskelen...

        Ihmiset sanovat kovin helposti että toinen ihminen ei tunne tunteita. Mutta eikös se ole niin että me itsekukin voimme olla varmoja vain omista tunteistamme, vai mitä häh. ;-)

        Ja kun mä itse tunnen, ajattelen loogisesti että sinäkin tunnet.

        Sitten luulisin että oikein kovasti narsistisen ihmisen tunnemaailma on moniulotteisempi kuin tavallisen kaduntallaajan, ja se ratkaisee paljon mihin tuo ihminen kykyjään käyttää, siten häntä myös arvostetaan.

      • vilo-sohvi
        yxex kirjoitti:

        Ihmiset sanovat kovin helposti että toinen ihminen ei tunne tunteita. Mutta eikös se ole niin että me itsekukin voimme olla varmoja vain omista tunteistamme, vai mitä häh. ;-)

        Ja kun mä itse tunnen, ajattelen loogisesti että sinäkin tunnet.

        Sitten luulisin että oikein kovasti narsistisen ihmisen tunnemaailma on moniulotteisempi kuin tavallisen kaduntallaajan, ja se ratkaisee paljon mihin tuo ihminen kykyjään käyttää, siten häntä myös arvostetaan.

        kulminoituvan tämä empatiakyky tai sen puutteellisuus tähän narsismin todisteluun. Uhrina olemistaan sillä yritetään todistaa eikä niinkään sitä mitä narsisti oikeasti tuntee.

        "Ja kun mä itse tunnen, ajattelen loogisesti että sinäkin tunnet."

        Mutta jos haluat olla uhri tai haluat pitää toista itseäsi huonompana kaava ei enää pädekään tai se käännetään vastaan.

      • henna-
        j.o.k.u. kirjoitti:

        "Narsisti osaa pelkästään matkia ja näytellä empatiaa, mutta aitoa tunnetta hän ei voi saavuttaa. Narsistin ja aidosti tuntevan ihmisen erottaa tunneälystä."

        Tässä aloin miettimään...Eikö mm. Aspergerit ole kyvyttömiä ilmaisemaan empatiaa toisia kohtaan, silti monet heistä sanovat olevansa yliempaattisia...Tätähän sanottiinkin alunperin "autistiseksi psykopatiaksi" harhaanjohtavasti kylläkin.
        Eli käyttäydytään itsekkäästi ja kylmän oloisesti, olematta sitä oikeasti. Kaikki vain johtuu neurologisesta poikkeavuudesta aivoissa...
        Aspergereilla myös käsittääkseni asiat pyörivät sen oman navan ympärillä. :)
        Eikä heitä juuri oman maailman ulkopuoliset jutut ja ihmiset kiinnosta. Mitä as-palstaa olen lukenut...
        Mutta syyttömiä he siihen ovat...

        Tässä vain mietiskelen...

        "Eli käyttäydytään itsekkäästi ja kylmän oloisesti, olematta sitä oikeasti. Kaikki vain johtuu neurologisesta poikkeavuudesta aivoissa... "

        En tiedä aspergereistä mitään. Mutta jos kaikki (että käyttäytyy kylmästi ja itsekkäästi) johtuu neurologisesta poikkeavuudesta aivoissa (kuten minä jotenkin uskon narsisminkin johtuvan), niin eikö ihminen silloin ole sitä (kylmä ja itsekäs), jos kerran käyttäytyy niin? Minusta ihminen on paljolti sitä, miten käyttäytyy vaikka käyttäytymisen takana on tietysti erilaisia tunteita, traumoja ja vaikka mitä. Sama pätee narsistiin, vaikka hän SANOO rakastavansa mutta käyttäytyy päinvastoin, niin eihän hän todellisuudessa silloin rakasta? Narsistilla puheet ja teot ovat yleensä pahassa ristiriidassa.

      • henna-
        vilo-sohvi kirjoitti:

        kulminoituvan tämä empatiakyky tai sen puutteellisuus tähän narsismin todisteluun. Uhrina olemistaan sillä yritetään todistaa eikä niinkään sitä mitä narsisti oikeasti tuntee.

        "Ja kun mä itse tunnen, ajattelen loogisesti että sinäkin tunnet."

        Mutta jos haluat olla uhri tai haluat pitää toista itseäsi huonompana kaava ei enää pädekään tai se käännetään vastaan.

        "Uhrina olemistaan sillä yritetään todistaa eikä niinkään sitä mitä narsisti oikeasti tuntee."

        Sitä että olen ollut narsistin uhri, ei minun ainakaan tarvitse mitenkään todistaa. Se vain sattuu olemaan fakta.

        Ei se, mitä narsisti TUNTEE suoraan tee uhreista uhreja vaan se tekee, miten narsisti TOIMII toisia ihmisiä kohtaan.

        Sitäkin tietysti voi miettiä, mitä narsisti tuntee vai tunteeko mitään, MISTÄ narsismi johtuu ja siten TIETÄÄ, mistä tämä tunne-elämän häiriö kenties on syntynyt. Mutta se ei muuta narsistien uhrien tuntemuksia mitenkään tai ainakaan sitä, että narsisti on tuhoava lähipiirilleen. Tuon pohtiminen auttaa vain ymmärtämään sen, MIKSI narsisti on tuhoava.

      • j.o.k.u.
        henna- kirjoitti:

        "Eli käyttäydytään itsekkäästi ja kylmän oloisesti, olematta sitä oikeasti. Kaikki vain johtuu neurologisesta poikkeavuudesta aivoissa... "

        En tiedä aspergereistä mitään. Mutta jos kaikki (että käyttäytyy kylmästi ja itsekkäästi) johtuu neurologisesta poikkeavuudesta aivoissa (kuten minä jotenkin uskon narsisminkin johtuvan), niin eikö ihminen silloin ole sitä (kylmä ja itsekäs), jos kerran käyttäytyy niin? Minusta ihminen on paljolti sitä, miten käyttäytyy vaikka käyttäytymisen takana on tietysti erilaisia tunteita, traumoja ja vaikka mitä. Sama pätee narsistiin, vaikka hän SANOO rakastavansa mutta käyttäytyy päinvastoin, niin eihän hän todellisuudessa silloin rakasta? Narsistilla puheet ja teot ovat yleensä pahassa ristiriidassa.

        Johtuisikohan Aspergereiden ja Narsistien ero siitä, että Assi kykenee käsittelemään tunteensa oman päänsä sisällä, ja elää tavallaan omassa maailmassaan, eikä ole riippuvainen ulkopuolisesta arvostuksesta. Kun taas narsku näkee itsensä muiden kautta, aiheuttaen ärsykkeitä muissa nähdäkseen itsensä ja kokeakseen olevansa olemassa. Kyvyttömyys käsitellä tunteita siis erotuksena...En tiedä, tämäkin on aivan omaa spekulointiani.
        Mutta tälläkään ei ole empatian kanssa mitään tekemistä...?

        Mielestäni on mielenkiintoista verrata aspergereita ja persoonallisuushäiriöisiä keskenään, vaikka eri asiasta onkin kyse...Mutta niin paljon yhteistä näillä on, että näiden asioiden vertailu, voi auttaa ymmärtämään asioita laajemmassa mittakaavassa...

        Esimerkiksi jotkut Assit tuntevat esineitä ja eläimiä kohtaan samanlaisia tunteita, kuin ihmisiä kohtaan tunnetaan, eivätkä juuri välitä ihmisistä, kun taas sama ominaisuus on mainittu monilla sosiopaateilla. Saatetaan osoittaa tunteita enemmän eläimiä kohtaan kuin ihmisiä...

        Ovatkohan nämä silti lopulta niin KAUHEAN kaukana toisistaan. Aivojen poikkeavuuksistahan kaikissa on vain kyse.
        En yritä mitenkään saada näitä kahta näyttämään samalta, tiedän että eri asioista kyse, kunhan pähkäilen...

        p.s. Aspergerit eivät ole kylmiä ja itsekkäitä, he vain eivät osaa ihmisten välistä kanssakäymistä ja kommunikaatiota niin hyvin kuin valtaosa, joten heidän käytöksensä saattaa vaikuttaa kylmältä ja välinpitämättömältä. He eivät osaa ilmaista tunteitaan, vaikka tuntevat, toisinsanoen.
        Tähänkin voi kuulemma vaikuttaa harjoittelemalla, mikä tavallaan vastaa narsistin "näyttelemistä", vaikka narsku osaakin tämän huomattavasti paremmin, koska on yleensä sosiaalisesti lahjakas, hän kun ei ole autistinen.

        "Sama pätee narsistiin, vaikka hän SANOO rakastavansa mutta käyttäytyy päinvastoin, niin eihän hän todellisuudessa silloin rakasta? Narsistilla puheet ja teot ovat yleensä pahassa ristiriidassa."

        Tähänkin on olemassa yksinkertainen selitys.
        Jos lapsuudessa narsistille on sanottu, että hänestä välitetään (tai hän on pakosta joutunut näin uskomaan, hengissä säilymisen kannalta.) ja samalla häntä ollaan mitätöity ja/tai lyöty, vaikuttaa se tottakai narskun ajatusmaailmaan.

        Minua mitätöidään = minusta välitetään
        Teen ilkeyksiä = minut huomataan
        Olen kiltti = Olen turha/minusta ei välitetä

        Esimerkkinä, toinen vanhemmista mitätöi, toinen ylistää, lapsi ei enää tiedä mitä uskoa, ja hän sisäistää tämän ristiriidan ja sekoittaa sen päässään mielekkääksi kokonaisuudeksi...Mistä syntyy narsistin ristiriitainen käytös ja puhe.

      • vilo-sohvi
        henna- kirjoitti:

        "Uhrina olemistaan sillä yritetään todistaa eikä niinkään sitä mitä narsisti oikeasti tuntee."

        Sitä että olen ollut narsistin uhri, ei minun ainakaan tarvitse mitenkään todistaa. Se vain sattuu olemaan fakta.

        Ei se, mitä narsisti TUNTEE suoraan tee uhreista uhreja vaan se tekee, miten narsisti TOIMII toisia ihmisiä kohtaan.

        Sitäkin tietysti voi miettiä, mitä narsisti tuntee vai tunteeko mitään, MISTÄ narsismi johtuu ja siten TIETÄÄ, mistä tämä tunne-elämän häiriö kenties on syntynyt. Mutta se ei muuta narsistien uhrien tuntemuksia mitenkään tai ainakaan sitä, että narsisti on tuhoava lähipiirilleen. Tuon pohtiminen auttaa vain ymmärtämään sen, MIKSI narsisti on tuhoava.

        Se mitä sinä koet on subjektiivista ja sinusta tulee uhri oman itsesi kautta. Kun annat muiden satuttaa saat kärsiä.

        Paljon etevämpää olisi miettiä, miksi sinä annat muiden kohdella sinua huonosti vaikka TUNNET ettei se ole sulle hyväksi. Ei ole viisasta yrittää muita.

      • yxex
        vilo-sohvi kirjoitti:

        kulminoituvan tämä empatiakyky tai sen puutteellisuus tähän narsismin todisteluun. Uhrina olemistaan sillä yritetään todistaa eikä niinkään sitä mitä narsisti oikeasti tuntee.

        "Ja kun mä itse tunnen, ajattelen loogisesti että sinäkin tunnet."

        Mutta jos haluat olla uhri tai haluat pitää toista itseäsi huonompana kaava ei enää pädekään tai se käännetään vastaan.

        Ajatus että me kaikki ollaan yhtä harvinaisia ja arvokkaita, on vasta viime aikoina alkanut itää mun pollassani :)

    • lottamari_1

      Ei narsistilla ole oikeanlaista empatiaa, se on turhaa spekulaatiota. Ihan kongreettisesti taas tänään tuli todistettua, miten narsisti muka haluaa "lohduttaa" ja ottaa kainaloon, mutta taka-ajatuksena oli kuitenkin saada seksiä. Kaikelle narskun antamalle huomiolle ja empatialle on aina taka-ajatus, vastapalvelus ja oma hyöty. Aidosti narskua ei kiinnosta pätkääkään toisen hätä ja paha mieli. ;((

      • vilo-sohvi

        Narskun empatia pitää "ansaita". Se on kauppatavaraa.

      • lottamari_1
        vilo-sohvi kirjoitti:

        Narskun empatia pitää "ansaita". Se on kauppatavaraa.

        Silloinhan kyse ei ole empatiasta..

      • yxex

        Voi paska! vai niin sulle kävi! Narsistina itken sun kanssasi! :"( Fuck, tätä epäoikeudenmukaisuutta!!!

      • j.o.k.u.
        lottamari_1 kirjoitti:

        Silloinhan kyse ei ole empatiasta..

        Ei kai itsekkyys sulje empatiaa pois?
        Jos narsku tuntee empatiaa, mutta laittaa itsensä sen edelle, koska ei muuhun kykene?

      • vilo-sohvi
        lottamari_1 kirjoitti:

        Silloinhan kyse ei ole empatiasta..

        ei ole. Mutta toisaalta se ei vielä todista sitä, etteikö narsisti voisi kokea empatian tunteita. Miten näytellä mitään, mitä ei mistään tunne?

      • vilo-sohvi
        j.o.k.u. kirjoitti:

        Ei kai itsekkyys sulje empatiaa pois?
        Jos narsku tuntee empatiaa, mutta laittaa itsensä sen edelle, koska ei muuhun kykene?

        Sinäpä sen sanoit. Tämän minäkin voisin uskoa. Priorisointia. Ne osat minuudesta vahvistuvat joita eniten käytetään ja ne joita vähemmän käytetään vastaavasti surkastuvat.

      • henna-

        Kun puhun narsistista, puhun nimenomaan empatiakyvyttömästä narsistista. Jos puhutaan sellaisesta ihmisestä joka pystyy tuntemaan empatiaa joillakin elämänalueella, niin silloinhan ei käsittääkseni ole kyse henkilöstä, jolla on narsistinen persoonallisuushäiriö, hänellä on kenties narsistisia piirteitä enemmän tai vähemmän tai muita tunne-elämän ongelmia?

      • lottamari_1

        Empatiakyvyttömän erottaa siten, että ilman empatiaa ei ole mitään todellista yhteyttä toisiin. Empatiakyvytön ihminen ei ymmärrä keskustelun sisältöä pintaa syvemmältä, hänellä ei ole hienovararaista kykyä lukea toisen ilmeitä, kehon kieltä tai aistia toisen ihmisen tunne-ja mielentiloja. Empatiakyvytön ei jaksa oikeasti olla kiinnostunut toisesta ihmisestä ja se näkyy kärsimättömyytenä ja välinpitämättömyytenä. Empatiakyvytön ihminen näkee toisen vain yksiuloitteisena objektina ilman tunteita, toiveita, vaatimuksia ja tarpeita.

        Empatia on ainutlaatuista kykyä kuvitella ja asettua toisen ihmisen asemaan, ymmärrystä nähdä miten toinen ajattelee, kykyä nähdä emotionaalisesti toisen ihmisen sielunmaailmaan.

        Jokainen, joka on ollut tekemisissä empatiakyvyttömän ihmisen kanssa osaa erottaa tälläisen tunteettoman ihmisen aidosti tuntevasta empaattisesta ihmisestä, siihen ei tarvita erikoisia kykyjä tai piirrelistoja, empatia aistitaan tunnetasolla..ei se niin vaikeaa ole ;)

      • yxex
        lottamari_1 kirjoitti:

        Empatiakyvyttömän erottaa siten, että ilman empatiaa ei ole mitään todellista yhteyttä toisiin. Empatiakyvytön ihminen ei ymmärrä keskustelun sisältöä pintaa syvemmältä, hänellä ei ole hienovararaista kykyä lukea toisen ilmeitä, kehon kieltä tai aistia toisen ihmisen tunne-ja mielentiloja. Empatiakyvytön ei jaksa oikeasti olla kiinnostunut toisesta ihmisestä ja se näkyy kärsimättömyytenä ja välinpitämättömyytenä. Empatiakyvytön ihminen näkee toisen vain yksiuloitteisena objektina ilman tunteita, toiveita, vaatimuksia ja tarpeita.

        Empatia on ainutlaatuista kykyä kuvitella ja asettua toisen ihmisen asemaan, ymmärrystä nähdä miten toinen ajattelee, kykyä nähdä emotionaalisesti toisen ihmisen sielunmaailmaan.

        Jokainen, joka on ollut tekemisissä empatiakyvyttömän ihmisen kanssa osaa erottaa tälläisen tunteettoman ihmisen aidosti tuntevasta empaattisesta ihmisestä, siihen ei tarvita erikoisia kykyjä tai piirrelistoja, empatia aistitaan tunnetasolla..ei se niin vaikeaa ole ;)

        Hyvä kommentti! Tää aiheutti mulle lisäpohdintaa:

        "Jokainen, joka on ollut tekemisissä empatiakyvyttömän ihmisen kanssa osaa erottaa tälläisen tunteettoman ihmisen aidosti tuntevasta empaattisesta ihmisestä"

        Kaikkien kanssa ei todella sellaista tunnesiltaa synny, niin onko se todella niin että toinen on tunteeton, vai onko syy sillan molemmissa päissä? Jospa se toinen on tunteellinen myös, mutta jokin muu tiedostamaton mekanismi estää tunnesillan syntymisen? Oma alitajunta varoittaa "avautumasta" toiselle? Tällaisessa tilanteessa molemmat saattavat ajatella toisistaan että ompas empatiakyvytön ihminen.

        *pohtii*

      • henna-
        lottamari_1 kirjoitti:

        Empatiakyvyttömän erottaa siten, että ilman empatiaa ei ole mitään todellista yhteyttä toisiin. Empatiakyvytön ihminen ei ymmärrä keskustelun sisältöä pintaa syvemmältä, hänellä ei ole hienovararaista kykyä lukea toisen ilmeitä, kehon kieltä tai aistia toisen ihmisen tunne-ja mielentiloja. Empatiakyvytön ei jaksa oikeasti olla kiinnostunut toisesta ihmisestä ja se näkyy kärsimättömyytenä ja välinpitämättömyytenä. Empatiakyvytön ihminen näkee toisen vain yksiuloitteisena objektina ilman tunteita, toiveita, vaatimuksia ja tarpeita.

        Empatia on ainutlaatuista kykyä kuvitella ja asettua toisen ihmisen asemaan, ymmärrystä nähdä miten toinen ajattelee, kykyä nähdä emotionaalisesti toisen ihmisen sielunmaailmaan.

        Jokainen, joka on ollut tekemisissä empatiakyvyttömän ihmisen kanssa osaa erottaa tälläisen tunteettoman ihmisen aidosti tuntevasta empaattisesta ihmisestä, siihen ei tarvita erikoisia kykyjä tai piirrelistoja, empatia aistitaan tunnetasolla..ei se niin vaikeaa ole ;)

        Muuten kyllä olisin samaa mieltä mutta en ihan tuosta kohdasta

        "..hänellä ei ole hienovararaista kykyä lukea toisen ilmeitä, kehon kieltä tai aistia toisen ihmisen tunne-ja mielentiloja. "

        minun kokemuksen mukaan narsistit ovat erittäin hyviä tuossa ja käyttävät juuri tuota "taitoaan" hyväkseen.

      • lottamari_1
        henna- kirjoitti:

        Muuten kyllä olisin samaa mieltä mutta en ihan tuosta kohdasta

        "..hänellä ei ole hienovararaista kykyä lukea toisen ilmeitä, kehon kieltä tai aistia toisen ihmisen tunne-ja mielentiloja. "

        minun kokemuksen mukaan narsistit ovat erittäin hyviä tuossa ja käyttävät juuri tuota "taitoaan" hyväkseen.

        Niin henna, narsistit ovat herkkiä "aistimaan" toisen tunnetiloja ja ilmeitä toisenlaisessa tarkoituksessa. Sitä herkkyyttä ei käytetä toisen empaattiseen ymmärtämiseen, kuten tiedät vaan suojaamaan omaa heikkoa itsetuntoa ja minää...asiayhteys ei siis ole sama...

    • Iso jalka

      Käsittääkseni lapsesta saa kasvatettua narsistin kun ei aseta tälle mitään rajoja. Lapsi saa pitää rauhassa lapsen luontaisen narsismin kun tilalle ei tarjota mitään muuta. Päin vastoin, lapsen narsismia vain pönkitetään jatkuvalla kehulla ja jalustalle nostamisella. Tuolloin lapsi ei välttämättä ole kohdannut mitään suurempia kärsimyksiä, hän vain on sannut kasvaa maailmassa jossa ei ole muita kuin hän jä hänen tarpeensa. Tätä tyyppiä löytyy aina välillä perheen ainokaisista.

      Miksi narsisti hymyilee kertoessaan omista kärsimyksistään? Toki ne ovat usein liioiteltuja mutta silti? Huomasin että narsisti sai voimaa elämän vastoinkäymisistä. Kun asiat menivät suht hyvin hän vaikutti masentuneelta, mutta kun tuli sopivasti vastoinkäymisiä (ihan hänen itsensä aiheuttamia) hän alkoi säteillä. Ongelmat tuovat sisältöä narsistin elämään, välineitä kerätä huomiota, syyn meuhkata ympäriinsä. Narsisti ei vain tunnu ottavan ongelmia kovin henkilökohtaisesti, hänhän ei ota vastuuta mistään jote hänelle ongelmat ovat osa draamaa, näytelmää, eivät niinkään syy menettää yöunia. Riidat ovat myös narsistia voimaannuttavia asioita kun meiltä muilta ne syövät energiaa. Narsisti rakastaa kunnon tappelua.

      Oma tuntemukseni on että kärsivä ihminen saa narsistin tuskastumaan koska kärsivästä ihmisestä ei ole mitään hyötyä narsistille. Eihän tuo jaksa kuunnella ja tukea narsistia, vie narsistille yksinoikeudella kuuluvaa huomiota. Ja pahimmassa tapauksessa, narsisti joutuu auttamaan koska auttamatta jättäminen olisi kolaus narsistin julkisuuskuvalle.

      • j.o.k.u.

        "Miksi narsisti hymyilee kertoessaan omista kärsimyksistään? "

        Hups, jäin kiinni...
        Yksinkertaiseksi siksi, että hän on kääntänyt negatiiviset asiat päässään positiiviseksi...Kenenkään lapsen pää ei kestä elää "pahassa maailmassa", joten se pahuus käännetään myönteiseksi, sillä muutenhan seurauksena olisi ylipääsemättömät traumat...
        Kaikkeen turtuu. Jos sinua on usein lyöty, sana 'lyöminen' alkaa vain hymyilyttämään...Ehkä siinä on myös tarvetta vähätellä omia vastoinkäymisiään. "Joo, jäin tuossa eilen rekan alle, mutta mitäpä tuosta hengissä ollaan yhä...hehheh."

        "Huomasin että narsisti sai voimaa elämän vastoinkäymisistä. Kun asiat menivät suht hyvin hän vaikutti masentuneelta, mutta kun tuli sopivasti vastoinkäymisiä (ihan hänen itsensä aiheuttamia) hän alkoi säteillä. Ongelmat tuovat sisältöä narsistin elämään, välineitä kerätä huomiota, syyn meuhkata ympäriinsä. Narsisti ei vain tunnu ottavan ongelmia kovin henkilökohtaisesti, hänhän ei ota vastuuta mistään jote hänelle ongelmat ovat osa draamaa, näytelmää, eivät niinkään syy menettää yöunia. Riidat ovat myös narsistia voimaannuttavia asioita kun meiltä muilta ne syövät energiaa. Narsisti rakastaa kunnon tappelua."

        Aivan kuin minä. :)
        Kun asiat menevät hyvin (rullaavat paikoillaan) narsku masentuu ja kyllästyy...Hän kaipaa elämäänsä tapahtumia, draamaa ja sisältöä. Huonot asiat ovat yleensä hyvä lähde, sillä mikä herättäisi ihmisten säälin paremmin kuin vastoinkäymiset...Ei narsisti sääliä halua, mutta se on hyvä keino saada huomioa...Hyviin asioihin ihmiset harvemmin reagoivat niin voimakkaasti.
        Minäkin pidän kaikenlaisesta väittelemisestä sun muusta...Huono tapa, josta pyrin eroon...

        "Oma tuntemukseni on että kärsivä ihminen saa narsistin tuskastumaan koska kärsivästä ihmisestä ei ole mitään hyötyä narsistille. Eihän tuo jaksa kuunnella ja tukea narsistia, vie narsistille yksinoikeudella kuuluvaa huomiota. Ja pahimmassa tapauksessa, narsisti joutuu auttamaan koska auttamatta jättäminen olisi kolaus narsistin julkisuuskuvalle."

        Tässä menee mielestäni metsään, vaikka muissa kohdissa voinkin sanoa olevani täysin samaa mieltä...
        Kärsimyksen näkeminen tekee olon sietämättömäksi, mutta mistä tämä sitten johtuu, sitä täällä spekuloidaan.
        Minä väitän, että siihen liittyy empatia, olennaisena osana.
        Narsisti siis mielestäni tuntee sen toisen tuskan, eikä voi sietää sitä, vaan aloittaa mitätöimisen...

        Toisen kärsimys, on vihlaiseva muisto omasta lapsuudesta ja omasta inhimillisyydestä, joten narskun koko suojapanssari romahtaisi alas, ja hän murtuisi, ellei hän siirtäisi tuota tunnetta syrjään...Mitätöinti on ennenkaikkea tapa, uskotella itselleen ja toiselle, että on voittamaton, ja kaikenlaisen kärsimyksen "yläpuolella".
        Toinen tapa olisi lähteä, ja kääntää selkänsä, mutta se kaiken alla kytevä viha, pitäisi siitä huolimatta saada purettua johonkin, ja mikä olisi parempi todiste narskulle omasta tunteettomuudestaan, kuin mitätöidä tätä kärsivää ihmistä, samalla lailla, kuin jotkut sanovat "nauravansa kuolemalle."

        Narskulle inhimillisyys ON melkein kuin kuolema...Henkinen kuolema, todiste tavallisuudesta ja heikkkoudesta, se kielletään, hajotetaan ja sitä mitätöidään, loputtomasti...

      • j.o.k.u.
        j.o.k.u. kirjoitti:

        "Miksi narsisti hymyilee kertoessaan omista kärsimyksistään? "

        Hups, jäin kiinni...
        Yksinkertaiseksi siksi, että hän on kääntänyt negatiiviset asiat päässään positiiviseksi...Kenenkään lapsen pää ei kestä elää "pahassa maailmassa", joten se pahuus käännetään myönteiseksi, sillä muutenhan seurauksena olisi ylipääsemättömät traumat...
        Kaikkeen turtuu. Jos sinua on usein lyöty, sana 'lyöminen' alkaa vain hymyilyttämään...Ehkä siinä on myös tarvetta vähätellä omia vastoinkäymisiään. "Joo, jäin tuossa eilen rekan alle, mutta mitäpä tuosta hengissä ollaan yhä...hehheh."

        "Huomasin että narsisti sai voimaa elämän vastoinkäymisistä. Kun asiat menivät suht hyvin hän vaikutti masentuneelta, mutta kun tuli sopivasti vastoinkäymisiä (ihan hänen itsensä aiheuttamia) hän alkoi säteillä. Ongelmat tuovat sisältöä narsistin elämään, välineitä kerätä huomiota, syyn meuhkata ympäriinsä. Narsisti ei vain tunnu ottavan ongelmia kovin henkilökohtaisesti, hänhän ei ota vastuuta mistään jote hänelle ongelmat ovat osa draamaa, näytelmää, eivät niinkään syy menettää yöunia. Riidat ovat myös narsistia voimaannuttavia asioita kun meiltä muilta ne syövät energiaa. Narsisti rakastaa kunnon tappelua."

        Aivan kuin minä. :)
        Kun asiat menevät hyvin (rullaavat paikoillaan) narsku masentuu ja kyllästyy...Hän kaipaa elämäänsä tapahtumia, draamaa ja sisältöä. Huonot asiat ovat yleensä hyvä lähde, sillä mikä herättäisi ihmisten säälin paremmin kuin vastoinkäymiset...Ei narsisti sääliä halua, mutta se on hyvä keino saada huomioa...Hyviin asioihin ihmiset harvemmin reagoivat niin voimakkaasti.
        Minäkin pidän kaikenlaisesta väittelemisestä sun muusta...Huono tapa, josta pyrin eroon...

        "Oma tuntemukseni on että kärsivä ihminen saa narsistin tuskastumaan koska kärsivästä ihmisestä ei ole mitään hyötyä narsistille. Eihän tuo jaksa kuunnella ja tukea narsistia, vie narsistille yksinoikeudella kuuluvaa huomiota. Ja pahimmassa tapauksessa, narsisti joutuu auttamaan koska auttamatta jättäminen olisi kolaus narsistin julkisuuskuvalle."

        Tässä menee mielestäni metsään, vaikka muissa kohdissa voinkin sanoa olevani täysin samaa mieltä...
        Kärsimyksen näkeminen tekee olon sietämättömäksi, mutta mistä tämä sitten johtuu, sitä täällä spekuloidaan.
        Minä väitän, että siihen liittyy empatia, olennaisena osana.
        Narsisti siis mielestäni tuntee sen toisen tuskan, eikä voi sietää sitä, vaan aloittaa mitätöimisen...

        Toisen kärsimys, on vihlaiseva muisto omasta lapsuudesta ja omasta inhimillisyydestä, joten narskun koko suojapanssari romahtaisi alas, ja hän murtuisi, ellei hän siirtäisi tuota tunnetta syrjään...Mitätöinti on ennenkaikkea tapa, uskotella itselleen ja toiselle, että on voittamaton, ja kaikenlaisen kärsimyksen "yläpuolella".
        Toinen tapa olisi lähteä, ja kääntää selkänsä, mutta se kaiken alla kytevä viha, pitäisi siitä huolimatta saada purettua johonkin, ja mikä olisi parempi todiste narskulle omasta tunteettomuudestaan, kuin mitätöidä tätä kärsivää ihmistä, samalla lailla, kuin jotkut sanovat "nauravansa kuolemalle."

        Narskulle inhimillisyys ON melkein kuin kuolema...Henkinen kuolema, todiste tavallisuudesta ja heikkkoudesta, se kielletään, hajotetaan ja sitä mitätöidään, loputtomasti...

        Ai niin...Tuo asioiden ja vastoinkäymisten mitätöinti johtuu myös dissosioinnista.
        Pahat asiat suljetaan pois mielestä, tietoisuuden ulottumattomiin.

      • henna-
        j.o.k.u. kirjoitti:

        "Miksi narsisti hymyilee kertoessaan omista kärsimyksistään? "

        Hups, jäin kiinni...
        Yksinkertaiseksi siksi, että hän on kääntänyt negatiiviset asiat päässään positiiviseksi...Kenenkään lapsen pää ei kestä elää "pahassa maailmassa", joten se pahuus käännetään myönteiseksi, sillä muutenhan seurauksena olisi ylipääsemättömät traumat...
        Kaikkeen turtuu. Jos sinua on usein lyöty, sana 'lyöminen' alkaa vain hymyilyttämään...Ehkä siinä on myös tarvetta vähätellä omia vastoinkäymisiään. "Joo, jäin tuossa eilen rekan alle, mutta mitäpä tuosta hengissä ollaan yhä...hehheh."

        "Huomasin että narsisti sai voimaa elämän vastoinkäymisistä. Kun asiat menivät suht hyvin hän vaikutti masentuneelta, mutta kun tuli sopivasti vastoinkäymisiä (ihan hänen itsensä aiheuttamia) hän alkoi säteillä. Ongelmat tuovat sisältöä narsistin elämään, välineitä kerätä huomiota, syyn meuhkata ympäriinsä. Narsisti ei vain tunnu ottavan ongelmia kovin henkilökohtaisesti, hänhän ei ota vastuuta mistään jote hänelle ongelmat ovat osa draamaa, näytelmää, eivät niinkään syy menettää yöunia. Riidat ovat myös narsistia voimaannuttavia asioita kun meiltä muilta ne syövät energiaa. Narsisti rakastaa kunnon tappelua."

        Aivan kuin minä. :)
        Kun asiat menevät hyvin (rullaavat paikoillaan) narsku masentuu ja kyllästyy...Hän kaipaa elämäänsä tapahtumia, draamaa ja sisältöä. Huonot asiat ovat yleensä hyvä lähde, sillä mikä herättäisi ihmisten säälin paremmin kuin vastoinkäymiset...Ei narsisti sääliä halua, mutta se on hyvä keino saada huomioa...Hyviin asioihin ihmiset harvemmin reagoivat niin voimakkaasti.
        Minäkin pidän kaikenlaisesta väittelemisestä sun muusta...Huono tapa, josta pyrin eroon...

        "Oma tuntemukseni on että kärsivä ihminen saa narsistin tuskastumaan koska kärsivästä ihmisestä ei ole mitään hyötyä narsistille. Eihän tuo jaksa kuunnella ja tukea narsistia, vie narsistille yksinoikeudella kuuluvaa huomiota. Ja pahimmassa tapauksessa, narsisti joutuu auttamaan koska auttamatta jättäminen olisi kolaus narsistin julkisuuskuvalle."

        Tässä menee mielestäni metsään, vaikka muissa kohdissa voinkin sanoa olevani täysin samaa mieltä...
        Kärsimyksen näkeminen tekee olon sietämättömäksi, mutta mistä tämä sitten johtuu, sitä täällä spekuloidaan.
        Minä väitän, että siihen liittyy empatia, olennaisena osana.
        Narsisti siis mielestäni tuntee sen toisen tuskan, eikä voi sietää sitä, vaan aloittaa mitätöimisen...

        Toisen kärsimys, on vihlaiseva muisto omasta lapsuudesta ja omasta inhimillisyydestä, joten narskun koko suojapanssari romahtaisi alas, ja hän murtuisi, ellei hän siirtäisi tuota tunnetta syrjään...Mitätöinti on ennenkaikkea tapa, uskotella itselleen ja toiselle, että on voittamaton, ja kaikenlaisen kärsimyksen "yläpuolella".
        Toinen tapa olisi lähteä, ja kääntää selkänsä, mutta se kaiken alla kytevä viha, pitäisi siitä huolimatta saada purettua johonkin, ja mikä olisi parempi todiste narskulle omasta tunteettomuudestaan, kuin mitätöidä tätä kärsivää ihmistä, samalla lailla, kuin jotkut sanovat "nauravansa kuolemalle."

        Narskulle inhimillisyys ON melkein kuin kuolema...Henkinen kuolema, todiste tavallisuudesta ja heikkkoudesta, se kielletään, hajotetaan ja sitä mitätöidään, loputtomasti...

        "Kärsimyksen näkeminen tekee olon sietämättömäksi, mutta mistä tämä sitten johtuu, sitä täällä spekuloidaan.
        Minä väitän, että siihen liittyy empatia, olennaisena osana.
        Narsisti siis mielestäni tuntee sen toisen tuskan, eikä voi sietää sitä, vaan aloittaa mitätöimisen.."

        Jos tuntee toisen tuskan sitä ei vielä voi nimittää empatiaksi, jos ei pysty eläytymään toisen tuskaan ja olemaan hänelle hyvä ja yrittämään ainakin LIEVITTÄÄ sen toisen tuskaa, se että LISÄÄ kärsivän tuskaa omalla toiminnallaan ei ole empatiaa vaikka tunnistaisikin sen toisen tuskan. Mutta nyt toistan itseäni.

      • henna-
        j.o.k.u. kirjoitti:

        Ai niin...Tuo asioiden ja vastoinkäymisten mitätöinti johtuu myös dissosioinnista.
        Pahat asiat suljetaan pois mielestä, tietoisuuden ulottumattomiin.

        Luulen, että olet oikeassa.

      • j.o.k.u.
        henna- kirjoitti:

        "Kärsimyksen näkeminen tekee olon sietämättömäksi, mutta mistä tämä sitten johtuu, sitä täällä spekuloidaan.
        Minä väitän, että siihen liittyy empatia, olennaisena osana.
        Narsisti siis mielestäni tuntee sen toisen tuskan, eikä voi sietää sitä, vaan aloittaa mitätöimisen.."

        Jos tuntee toisen tuskan sitä ei vielä voi nimittää empatiaksi, jos ei pysty eläytymään toisen tuskaan ja olemaan hänelle hyvä ja yrittämään ainakin LIEVITTÄÄ sen toisen tuskaa, se että LISÄÄ kärsivän tuskaa omalla toiminnallaan ei ole empatiaa vaikka tunnistaisikin sen toisen tuskan. Mutta nyt toistan itseäni.

        En minäkään jaksaisi itseäni toistaa, mutta nämä ovat hankalia asioita selittää... :P

        Mielestäni tuon tuskan tunteminen ja siihen eläytyminen ovat vain niin kivuliaita asioita narsistille, että hän mielummin mitätöi sen, syystä, minkä olen tässä useasti maininnut.
        Normaali ihminen ei tunne sitä toisen kärsimystä samalla lailla itseään murskaavana, joten hän säilyttää kyvyn auttaa ja ymmärtää sitä toista osapuolta, sen sijaan että kieltäisi koko tunteen ja aloittasi systemaattisen mitätöimis-prosessin, säilyttääkseen henkisen "tasapainonsa".

        Jos vaihtoehtoina on mielen hajoaminen, jonka narsisti tuntee fyysisenä hajoamisena, tai toisen mitätöinti, luulen että se oma etu ja tuska menisi kaikilla toisen hyvinvoinnin edelle...

        On otettava huomioon, että narsistilla ON tunteet...Suuret tunteet, suorastaan kaiken nielevät, eikä niiden kanssa eläminen ole helppoa.
        Tasapainoisella ihmisellä on kyky käsitellä tunteensa, aiheuttamatta kärsimystä muille, narsistilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin hommata sijaiskärsijä.

        Jonkunlaisen aavistuksen tästä olotilasta voi saada ajattelemalla, että jos narsku ei voi ulkoistaa tunteitaan saattaa seurauksena olla psykoosi, masennus ja lopulta itsemurha.
        Tunne kasvaa valtavaksi, eikä ole keinoja sitä käsitellä...Kyse on siis varsinaisesta mielensisäisestä helvetistä.

        Jos on joskus ollut psykoosissa, tuntenut mielen hajoavan osiin, voi kuvitella millaisia tunteita narsistisen raivon takaa saattaa löytyä.

        Ja huom. En ole opiskellut psykologiaa, joten jos jollain asiantuntijalla on eriävä näkemys, kuuntelen mielelläni. :)

      • henna-
        j.o.k.u. kirjoitti:

        En minäkään jaksaisi itseäni toistaa, mutta nämä ovat hankalia asioita selittää... :P

        Mielestäni tuon tuskan tunteminen ja siihen eläytyminen ovat vain niin kivuliaita asioita narsistille, että hän mielummin mitätöi sen, syystä, minkä olen tässä useasti maininnut.
        Normaali ihminen ei tunne sitä toisen kärsimystä samalla lailla itseään murskaavana, joten hän säilyttää kyvyn auttaa ja ymmärtää sitä toista osapuolta, sen sijaan että kieltäisi koko tunteen ja aloittasi systemaattisen mitätöimis-prosessin, säilyttääkseen henkisen "tasapainonsa".

        Jos vaihtoehtoina on mielen hajoaminen, jonka narsisti tuntee fyysisenä hajoamisena, tai toisen mitätöinti, luulen että se oma etu ja tuska menisi kaikilla toisen hyvinvoinnin edelle...

        On otettava huomioon, että narsistilla ON tunteet...Suuret tunteet, suorastaan kaiken nielevät, eikä niiden kanssa eläminen ole helppoa.
        Tasapainoisella ihmisellä on kyky käsitellä tunteensa, aiheuttamatta kärsimystä muille, narsistilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin hommata sijaiskärsijä.

        Jonkunlaisen aavistuksen tästä olotilasta voi saada ajattelemalla, että jos narsku ei voi ulkoistaa tunteitaan saattaa seurauksena olla psykoosi, masennus ja lopulta itsemurha.
        Tunne kasvaa valtavaksi, eikä ole keinoja sitä käsitellä...Kyse on siis varsinaisesta mielensisäisestä helvetistä.

        Jos on joskus ollut psykoosissa, tuntenut mielen hajoavan osiin, voi kuvitella millaisia tunteita narsistisen raivon takaa saattaa löytyä.

        Ja huom. En ole opiskellut psykologiaa, joten jos jollain asiantuntijalla on eriävä näkemys, kuuntelen mielelläni. :)

        J.o.k.u., tässä ketjussa kirjoitat asiallisesti pohtien ja olen itse asiassa aika hyvin ymmärtänyt, mitä haet takaa, luulisin.
        Olen myös vuosien varrella hyvin paljon keskustellut asiasta exäni kanssa, tosin keskustelujen aiheena ei ole ollut se että "olet narsisti" vaan yleensä hänen mielenmaisemistaan ollaan paljon puhuttu, kun olen yrittänyt häntä ymmärtää. Joskus mainitsin hänelle, että mielestäni hän saattaa olla narsisti, mutta sitä hän ei silloin pystynyt "ottamaan vastaan", tosin jokin aika sitten alkoi puhelimessa itse puhua, että jospa hän onkin narsisti.

        Se mitä olet tässä ketjussa kirjoittanut on hyvin paljon samaa kuin mitä exäni on minulle puhunut. Minulla on ollut sellainen tunne, että exäni on saattanut olla vilpitön puheissaan.

        Ehkä se, että hänen on vaikea päästää minusta irti, johtuu siitä, että hän jotenkin tuntee minun ymmärtävän häntä, jollain tasolla ainakin. No ymmärtävän ja ymmärtävän...tällä palstalla olleista kirjoituksistani päätellen voi tulla sellainen kuva, että en todellakaan ymmärrä :) Joskus tulee tunne, että exäni pitää minusta kiinni jotenkin siistä syystä, koska olen pohtinut hänen kanssaan niin syvältä näitä asioita (vaikkei puhe ole ollutkaan suoraan narsismista) ja toivoo, että häntä ymmärtämällä pystyisin hänet jotenkin "pelastamaan". Hän ajattelee, että suhteemme voisi vielä onnistua, koska "minä olen tietoinen hänen pimeistä puolistaan ja nähnyt hänen pimeät puolensakin".

      • Iso jalka
        j.o.k.u. kirjoitti:

        "Miksi narsisti hymyilee kertoessaan omista kärsimyksistään? "

        Hups, jäin kiinni...
        Yksinkertaiseksi siksi, että hän on kääntänyt negatiiviset asiat päässään positiiviseksi...Kenenkään lapsen pää ei kestä elää "pahassa maailmassa", joten se pahuus käännetään myönteiseksi, sillä muutenhan seurauksena olisi ylipääsemättömät traumat...
        Kaikkeen turtuu. Jos sinua on usein lyöty, sana 'lyöminen' alkaa vain hymyilyttämään...Ehkä siinä on myös tarvetta vähätellä omia vastoinkäymisiään. "Joo, jäin tuossa eilen rekan alle, mutta mitäpä tuosta hengissä ollaan yhä...hehheh."

        "Huomasin että narsisti sai voimaa elämän vastoinkäymisistä. Kun asiat menivät suht hyvin hän vaikutti masentuneelta, mutta kun tuli sopivasti vastoinkäymisiä (ihan hänen itsensä aiheuttamia) hän alkoi säteillä. Ongelmat tuovat sisältöä narsistin elämään, välineitä kerätä huomiota, syyn meuhkata ympäriinsä. Narsisti ei vain tunnu ottavan ongelmia kovin henkilökohtaisesti, hänhän ei ota vastuuta mistään jote hänelle ongelmat ovat osa draamaa, näytelmää, eivät niinkään syy menettää yöunia. Riidat ovat myös narsistia voimaannuttavia asioita kun meiltä muilta ne syövät energiaa. Narsisti rakastaa kunnon tappelua."

        Aivan kuin minä. :)
        Kun asiat menevät hyvin (rullaavat paikoillaan) narsku masentuu ja kyllästyy...Hän kaipaa elämäänsä tapahtumia, draamaa ja sisältöä. Huonot asiat ovat yleensä hyvä lähde, sillä mikä herättäisi ihmisten säälin paremmin kuin vastoinkäymiset...Ei narsisti sääliä halua, mutta se on hyvä keino saada huomioa...Hyviin asioihin ihmiset harvemmin reagoivat niin voimakkaasti.
        Minäkin pidän kaikenlaisesta väittelemisestä sun muusta...Huono tapa, josta pyrin eroon...

        "Oma tuntemukseni on että kärsivä ihminen saa narsistin tuskastumaan koska kärsivästä ihmisestä ei ole mitään hyötyä narsistille. Eihän tuo jaksa kuunnella ja tukea narsistia, vie narsistille yksinoikeudella kuuluvaa huomiota. Ja pahimmassa tapauksessa, narsisti joutuu auttamaan koska auttamatta jättäminen olisi kolaus narsistin julkisuuskuvalle."

        Tässä menee mielestäni metsään, vaikka muissa kohdissa voinkin sanoa olevani täysin samaa mieltä...
        Kärsimyksen näkeminen tekee olon sietämättömäksi, mutta mistä tämä sitten johtuu, sitä täällä spekuloidaan.
        Minä väitän, että siihen liittyy empatia, olennaisena osana.
        Narsisti siis mielestäni tuntee sen toisen tuskan, eikä voi sietää sitä, vaan aloittaa mitätöimisen...

        Toisen kärsimys, on vihlaiseva muisto omasta lapsuudesta ja omasta inhimillisyydestä, joten narskun koko suojapanssari romahtaisi alas, ja hän murtuisi, ellei hän siirtäisi tuota tunnetta syrjään...Mitätöinti on ennenkaikkea tapa, uskotella itselleen ja toiselle, että on voittamaton, ja kaikenlaisen kärsimyksen "yläpuolella".
        Toinen tapa olisi lähteä, ja kääntää selkänsä, mutta se kaiken alla kytevä viha, pitäisi siitä huolimatta saada purettua johonkin, ja mikä olisi parempi todiste narskulle omasta tunteettomuudestaan, kuin mitätöidä tätä kärsivää ihmistä, samalla lailla, kuin jotkut sanovat "nauravansa kuolemalle."

        Narskulle inhimillisyys ON melkein kuin kuolema...Henkinen kuolema, todiste tavallisuudesta ja heikkkoudesta, se kielletään, hajotetaan ja sitä mitätöidään, loputtomasti...

        "Huonot asiat ovat yleensä hyvä lähde, sillä mikä herättäisi ihmisten säälin paremmin kuin vastoinkäymiset...Ei narsisti sääliä halua, mutta se on hyvä keino saada huomioa"

        Niinpä. Muille narsistitn vastoinkäymisillä hehkuttaminen on säälin/empatian kerjäämistä, narsisti ei vaan halua kumpaakaan. Sääli on reppanoita varten ja empatian mukana tulee apu. Ei narsistia saa auttaa tai neuvoa. Siksi epäilenkin ettei narsisti ole sisäistänyt empatiaa, sitä että se sisältää myös tuon auttamisen aspektin. Sanoisin että narsisti kaipaa vain huomiota, sympatiaa, eikä oikein ymmärrä empatiaa.

        Luin jostakin että narsistilla on vähemmän tunnetiloja kuin ns. terveellä. Jos näin on niin eihän narsisti voi itse edes tietää puutteistaan tunnepuolella. Jos olet syntymästäsi sokea niin et voi ymmärtää mitä on taivaan sini vaikka se sinulle kuinka selitettäisiin.

      • j.o.k.u.
        henna- kirjoitti:

        J.o.k.u., tässä ketjussa kirjoitat asiallisesti pohtien ja olen itse asiassa aika hyvin ymmärtänyt, mitä haet takaa, luulisin.
        Olen myös vuosien varrella hyvin paljon keskustellut asiasta exäni kanssa, tosin keskustelujen aiheena ei ole ollut se että "olet narsisti" vaan yleensä hänen mielenmaisemistaan ollaan paljon puhuttu, kun olen yrittänyt häntä ymmärtää. Joskus mainitsin hänelle, että mielestäni hän saattaa olla narsisti, mutta sitä hän ei silloin pystynyt "ottamaan vastaan", tosin jokin aika sitten alkoi puhelimessa itse puhua, että jospa hän onkin narsisti.

        Se mitä olet tässä ketjussa kirjoittanut on hyvin paljon samaa kuin mitä exäni on minulle puhunut. Minulla on ollut sellainen tunne, että exäni on saattanut olla vilpitön puheissaan.

        Ehkä se, että hänen on vaikea päästää minusta irti, johtuu siitä, että hän jotenkin tuntee minun ymmärtävän häntä, jollain tasolla ainakin. No ymmärtävän ja ymmärtävän...tällä palstalla olleista kirjoituksistani päätellen voi tulla sellainen kuva, että en todellakaan ymmärrä :) Joskus tulee tunne, että exäni pitää minusta kiinni jotenkin siistä syystä, koska olen pohtinut hänen kanssaan niin syvältä näitä asioita (vaikkei puhe ole ollutkaan suoraan narsismista) ja toivoo, että häntä ymmärtämällä pystyisin hänet jotenkin "pelastamaan". Hän ajattelee, että suhteemme voisi vielä onnistua, koska "minä olen tietoinen hänen pimeistä puolistaan ja nähnyt hänen pimeät puolensakin".

        Kiitos. :)
        Olen yrittänyt pitää tämän keskustelun nyt enemmän asiallisella tasolla...

        "Se mitä olet tässä ketjussa kirjoittanut on hyvin paljon samaa kuin mitä exäni on minulle puhunut. Minulla on ollut sellainen tunne, että exäni on saattanut olla vilpitön puheissaan.

        Ehkä se, että hänen on vaikea päästää minusta irti, johtuu siitä, että hän jotenkin tuntee minun ymmärtävän häntä, jollain tasolla ainakin. No ymmärtävän ja ymmärtävän...tällä palstalla olleista kirjoituksistani päätellen voi tulla sellainen kuva, että en todellakaan ymmärrä :) Joskus tulee tunne, että exäni pitää minusta kiinni jotenkin siistä syystä, koska olen pohtinut hänen kanssaan niin syvältä näitä asioita (vaikkei puhe ole ollutkaan suoraan narsismista) ja toivoo, että häntä ymmärtämällä pystyisin hänet jotenkin "pelastamaan". Hän ajattelee, että suhteemme voisi vielä onnistua, koska "minä olen tietoinen hänen pimeistä puolistaan ja nähnyt hänen pimeät puolensakin"."

        Kuulostaa tutulta myös omalla kohdallani...Olen kertonut eksälleni (nykyiselle) myös itsestäni avoimesti juttuja, miten ne olen sillä hetkellä kokenut, ja se, ettei hän ole kaikesta huolimatta kääntänyt selkäänsä, antaa tavallaan tunteen, etten ehkä sittenkään ole aivan toivoton tapaus...

        Narskullahan on myös se "terve ja apua hakeva puoli", joka on suurimman osan aikaa piilossa, mutta silloin tällöin sieltä voi tulla ihan asiallista tekstiä, ns. heikkona hetkenä. :)
        Myöhemmin on tyypillistä, että tämä henkilön "narskupuoli" alkaa kuitenkin mitätöimään tätä "tervettä puoliskoa", ja narsisti kieltää, että on koskaan edes kokenut näitä "heikkoja hetkiä"...

        Täällä on aika hyvin kyseisestä asiasta juttua, jos kiinnostaa:

        http://www.psykoterapia-lehti.fi/tekstit/hyrck106.htm

      • henna-
        j.o.k.u. kirjoitti:

        Kiitos. :)
        Olen yrittänyt pitää tämän keskustelun nyt enemmän asiallisella tasolla...

        "Se mitä olet tässä ketjussa kirjoittanut on hyvin paljon samaa kuin mitä exäni on minulle puhunut. Minulla on ollut sellainen tunne, että exäni on saattanut olla vilpitön puheissaan.

        Ehkä se, että hänen on vaikea päästää minusta irti, johtuu siitä, että hän jotenkin tuntee minun ymmärtävän häntä, jollain tasolla ainakin. No ymmärtävän ja ymmärtävän...tällä palstalla olleista kirjoituksistani päätellen voi tulla sellainen kuva, että en todellakaan ymmärrä :) Joskus tulee tunne, että exäni pitää minusta kiinni jotenkin siistä syystä, koska olen pohtinut hänen kanssaan niin syvältä näitä asioita (vaikkei puhe ole ollutkaan suoraan narsismista) ja toivoo, että häntä ymmärtämällä pystyisin hänet jotenkin "pelastamaan". Hän ajattelee, että suhteemme voisi vielä onnistua, koska "minä olen tietoinen hänen pimeistä puolistaan ja nähnyt hänen pimeät puolensakin"."

        Kuulostaa tutulta myös omalla kohdallani...Olen kertonut eksälleni (nykyiselle) myös itsestäni avoimesti juttuja, miten ne olen sillä hetkellä kokenut, ja se, ettei hän ole kaikesta huolimatta kääntänyt selkäänsä, antaa tavallaan tunteen, etten ehkä sittenkään ole aivan toivoton tapaus...

        Narskullahan on myös se "terve ja apua hakeva puoli", joka on suurimman osan aikaa piilossa, mutta silloin tällöin sieltä voi tulla ihan asiallista tekstiä, ns. heikkona hetkenä. :)
        Myöhemmin on tyypillistä, että tämä henkilön "narskupuoli" alkaa kuitenkin mitätöimään tätä "tervettä puoliskoa", ja narsisti kieltää, että on koskaan edes kokenut näitä "heikkoja hetkiä"...

        Täällä on aika hyvin kyseisestä asiasta juttua, jos kiinnostaa:

        http://www.psykoterapia-lehti.fi/tekstit/hyrck106.htm

        Kiitos linkistä, täytyy muistaa käydä lukemassa sitten kun on aikaa enemmän keskittyä.

        Ne exän "apua hakevan puolen" pilkahdukset saivat minut pysymään niinkin kauan suhteessa (ja rikkomaan itseni), koska aistin niinä hetkinä hänessä ihan ääretöntä tuskaa ja toivoin voivani auttaa. Kun "narsistipuoli" tuli päälle, hän nauroi räkäiset naurut kaikelle, mistä oli puhunut.

      • j.o.k.u.
        henna- kirjoitti:

        Kiitos linkistä, täytyy muistaa käydä lukemassa sitten kun on aikaa enemmän keskittyä.

        Ne exän "apua hakevan puolen" pilkahdukset saivat minut pysymään niinkin kauan suhteessa (ja rikkomaan itseni), koska aistin niinä hetkinä hänessä ihan ääretöntä tuskaa ja toivoin voivani auttaa. Kun "narsistipuoli" tuli päälle, hän nauroi räkäiset naurut kaikelle, mistä oli puhunut.

        Niin, narsistin kun pitää itse havahtua huomaamaan omat "puutteensa."
        Melko turhaapa sitä on yrittää auttaa olemalla läsnä...Ainahan voi koittaa HIENOVARAISESTI vihjailla. Mieluiten sopivan välimatkan päästä... :)

        Tuolta aikaisemmasta:

        "Joskus mainitsin hänelle, että mielestäni hän saattaa olla narsisti, mutta sitä hän ei silloin pystynyt "ottamaan vastaan", tosin jokin aika sitten alkoi puhelimessa itse puhua, että jospa hän onkin narsisti."

        Ei tuo aivan toivottomalta tuo sun eksäkään vaikuta, jos on jo tuollaista voinut ääneen sanoa ja miettiä...Se on se tärkein askel. Voi kyllä olla, että on niin epätoivoinen, että sanoo mitä vain saadakseen sinut palaamaan...Mutta sekin olisi vain hyvä asia, jonka jälkeen se "oikeakin" havahtuminen saattaa tulla. Kunhan saa vain yksikseen rauhassa miettiä...Varmasti ottaa oman aikansa...
        Ei narsisti ole tyhmä, vaikka onkin jääräpää. :)

      • yxex
        j.o.k.u. kirjoitti:

        Niin, narsistin kun pitää itse havahtua huomaamaan omat "puutteensa."
        Melko turhaapa sitä on yrittää auttaa olemalla läsnä...Ainahan voi koittaa HIENOVARAISESTI vihjailla. Mieluiten sopivan välimatkan päästä... :)

        Tuolta aikaisemmasta:

        "Joskus mainitsin hänelle, että mielestäni hän saattaa olla narsisti, mutta sitä hän ei silloin pystynyt "ottamaan vastaan", tosin jokin aika sitten alkoi puhelimessa itse puhua, että jospa hän onkin narsisti."

        Ei tuo aivan toivottomalta tuo sun eksäkään vaikuta, jos on jo tuollaista voinut ääneen sanoa ja miettiä...Se on se tärkein askel. Voi kyllä olla, että on niin epätoivoinen, että sanoo mitä vain saadakseen sinut palaamaan...Mutta sekin olisi vain hyvä asia, jonka jälkeen se "oikeakin" havahtuminen saattaa tulla. Kunhan saa vain yksikseen rauhassa miettiä...Varmasti ottaa oman aikansa...
        Ei narsisti ole tyhmä, vaikka onkin jääräpää. :)

        Romutit aika monta myyttiä narsismin ympäriltä kertaheitolla:

        -Narsismista ei voi parantua
        -Narsisti ei tunne empatiaa
        -Narsisti ei tunne rakkautta
        -"uhri" ei voi koskaan eron jälkeen elää narsistin kanssa
        -Narsisti ei jaa mitään toisille, vaan haluaa vain kaiken itselleen.

        Joutivatkin jo romukoppaan! :-D

        Kyllä asiat vaan selvenee tutkimalla ja pohtimisella ja omakohtaisten kokemusten vertailulla muihin saman ilmiön kanssa tekemisiin joutuneitten kanssa.

      • yxex
        henna- kirjoitti:

        J.o.k.u., tässä ketjussa kirjoitat asiallisesti pohtien ja olen itse asiassa aika hyvin ymmärtänyt, mitä haet takaa, luulisin.
        Olen myös vuosien varrella hyvin paljon keskustellut asiasta exäni kanssa, tosin keskustelujen aiheena ei ole ollut se että "olet narsisti" vaan yleensä hänen mielenmaisemistaan ollaan paljon puhuttu, kun olen yrittänyt häntä ymmärtää. Joskus mainitsin hänelle, että mielestäni hän saattaa olla narsisti, mutta sitä hän ei silloin pystynyt "ottamaan vastaan", tosin jokin aika sitten alkoi puhelimessa itse puhua, että jospa hän onkin narsisti.

        Se mitä olet tässä ketjussa kirjoittanut on hyvin paljon samaa kuin mitä exäni on minulle puhunut. Minulla on ollut sellainen tunne, että exäni on saattanut olla vilpitön puheissaan.

        Ehkä se, että hänen on vaikea päästää minusta irti, johtuu siitä, että hän jotenkin tuntee minun ymmärtävän häntä, jollain tasolla ainakin. No ymmärtävän ja ymmärtävän...tällä palstalla olleista kirjoituksistani päätellen voi tulla sellainen kuva, että en todellakaan ymmärrä :) Joskus tulee tunne, että exäni pitää minusta kiinni jotenkin siistä syystä, koska olen pohtinut hänen kanssaan niin syvältä näitä asioita (vaikkei puhe ole ollutkaan suoraan narsismista) ja toivoo, että häntä ymmärtämällä pystyisin hänet jotenkin "pelastamaan". Hän ajattelee, että suhteemme voisi vielä onnistua, koska "minä olen tietoinen hänen pimeistä puolistaan ja nähnyt hänen pimeät puolensakin".

        Mahtoiko sulle tulla samanlainen tunne kuin mulle, että oma parantuminen otti askelen eteenpäin näistä kommenteista? =)

      • yxex
        Iso jalka kirjoitti:

        "Huonot asiat ovat yleensä hyvä lähde, sillä mikä herättäisi ihmisten säälin paremmin kuin vastoinkäymiset...Ei narsisti sääliä halua, mutta se on hyvä keino saada huomioa"

        Niinpä. Muille narsistitn vastoinkäymisillä hehkuttaminen on säälin/empatian kerjäämistä, narsisti ei vaan halua kumpaakaan. Sääli on reppanoita varten ja empatian mukana tulee apu. Ei narsistia saa auttaa tai neuvoa. Siksi epäilenkin ettei narsisti ole sisäistänyt empatiaa, sitä että se sisältää myös tuon auttamisen aspektin. Sanoisin että narsisti kaipaa vain huomiota, sympatiaa, eikä oikein ymmärrä empatiaa.

        Luin jostakin että narsistilla on vähemmän tunnetiloja kuin ns. terveellä. Jos näin on niin eihän narsisti voi itse edes tietää puutteistaan tunnepuolella. Jos olet syntymästäsi sokea niin et voi ymmärtää mitä on taivaan sini vaikka se sinulle kuinka selitettäisiin.

        "Jos olet syntymästäsi sokea niin et voi ymmärtää mitä on taivaan sini vaikka se sinulle kuinka selitettäisiin."

        Eräälle sellaiselle ihmiselle kerran palautettiin näkö jollain leikkauksella, ja tuon ihmisen tyrmistys oli ensin valtava, eli se mikä oli ollut kuvaelmaa, olikin sitten silmin nähtävää.

        Samaa ahaa-elämystään voisi ajatella narsistinkin kokevan parantumisprosessissaan(?)

      • henna-
        j.o.k.u. kirjoitti:

        Niin, narsistin kun pitää itse havahtua huomaamaan omat "puutteensa."
        Melko turhaapa sitä on yrittää auttaa olemalla läsnä...Ainahan voi koittaa HIENOVARAISESTI vihjailla. Mieluiten sopivan välimatkan päästä... :)

        Tuolta aikaisemmasta:

        "Joskus mainitsin hänelle, että mielestäni hän saattaa olla narsisti, mutta sitä hän ei silloin pystynyt "ottamaan vastaan", tosin jokin aika sitten alkoi puhelimessa itse puhua, että jospa hän onkin narsisti."

        Ei tuo aivan toivottomalta tuo sun eksäkään vaikuta, jos on jo tuollaista voinut ääneen sanoa ja miettiä...Se on se tärkein askel. Voi kyllä olla, että on niin epätoivoinen, että sanoo mitä vain saadakseen sinut palaamaan...Mutta sekin olisi vain hyvä asia, jonka jälkeen se "oikeakin" havahtuminen saattaa tulla. Kunhan saa vain yksikseen rauhassa miettiä...Varmasti ottaa oman aikansa...
        Ei narsisti ole tyhmä, vaikka onkin jääräpää. :)

        Exäni on mielestäni hyvinkin älykäs, tunne-elämässä ne häikät on.

        Ehkei hän ole toivoton tapaus, en tiedä, eikä se sinänsä minulle enää kuulukaan, mutta toivon sitä hänen itsensä ja hänen nyxänsäkin vuoksi. Eromme jälkeen hän on kyllä muuttunut yllättävän paljon viime vuosina, lähinnä ottaa vastuuta käytännön asioista, sellaisista mistä ei aikaisemmin ottanut. On myös alkanut ottaa huomioon toisten tarpeita, lähinnä lähisukulaistensa. Eikä tiettävästi ole käyttäytynyt väkivaltaisesti moneen vuoteen.Tosin esim. samanlaiset naistenmiehen elkeet on vieläkin olemassa päätellen siitä, että olisi kanssani valmis pettämään nykyistään milloin vain. Pystyy valehtelemaan, jos hänen oma etunsa sitä vaatii jne.

      • henna-
        yxex kirjoitti:

        Mahtoiko sulle tulla samanlainen tunne kuin mulle, että oma parantuminen otti askelen eteenpäin näistä kommenteista? =)

        Ei sinänsä tullut sellainen tunne että oma parantuminen otti askeleen eteenpäin näistä kommenteista johtuen (vaan siitä johtuen että olen niin syvältä käynyt näitä asioita läpi monta vuotta) mutta sen huomasin tässä ketjussa kirjoittaessani, että siinä mielessä oma parantuminen on ottanut askeleen eteenpäin, niin että pystyn kommentoimaan (ainakin välillä :) ) noin, koska oma ahdistus kaikesta narsistin kanssa kokemastani (toivottavasti) alkaa helpottamaan. Edelleenkin olen sitä mieltä, että exä on kohdellut minua hyvin väärin, edelleenkin olen samaa mieltä narsisteille tyypillisistä "toimintakaavoista", edelleenkin olen sitä mieltä, että narsistin uhri ei ole itsekin (välttämättä, joku voi ollakin) narsisti. :)

      • yxex
        henna- kirjoitti:

        Exäni on mielestäni hyvinkin älykäs, tunne-elämässä ne häikät on.

        Ehkei hän ole toivoton tapaus, en tiedä, eikä se sinänsä minulle enää kuulukaan, mutta toivon sitä hänen itsensä ja hänen nyxänsäkin vuoksi. Eromme jälkeen hän on kyllä muuttunut yllättävän paljon viime vuosina, lähinnä ottaa vastuuta käytännön asioista, sellaisista mistä ei aikaisemmin ottanut. On myös alkanut ottaa huomioon toisten tarpeita, lähinnä lähisukulaistensa. Eikä tiettävästi ole käyttäytynyt väkivaltaisesti moneen vuoteen.Tosin esim. samanlaiset naistenmiehen elkeet on vieläkin olemassa päätellen siitä, että olisi kanssani valmis pettämään nykyistään milloin vain. Pystyy valehtelemaan, jos hänen oma etunsa sitä vaatii jne.

        Ehkä sä käynnistit hänessä jonkin prosessin tarkastella itseään? Menettämällä sinut hän on joutunut tosipaikan eteen ja on joutunut miettimään omaa osuuttaan.

      • yxex
        henna- kirjoitti:

        Ei sinänsä tullut sellainen tunne että oma parantuminen otti askeleen eteenpäin näistä kommenteista johtuen (vaan siitä johtuen että olen niin syvältä käynyt näitä asioita läpi monta vuotta) mutta sen huomasin tässä ketjussa kirjoittaessani, että siinä mielessä oma parantuminen on ottanut askeleen eteenpäin, niin että pystyn kommentoimaan (ainakin välillä :) ) noin, koska oma ahdistus kaikesta narsistin kanssa kokemastani (toivottavasti) alkaa helpottamaan. Edelleenkin olen sitä mieltä, että exä on kohdellut minua hyvin väärin, edelleenkin olen samaa mieltä narsisteille tyypillisistä "toimintakaavoista", edelleenkin olen sitä mieltä, että narsistin uhri ei ole itsekin (välttämättä, joku voi ollakin) narsisti. :)

        Sun kommentista aistin että jotain on tapahtunut positiiviseen suuntaan. Pitkään kestänyt tuskasi ei häviä muutamassa vuodessa, mutta jossain vaiheessa tulee käänne, ja alkaa päivä paistamaan. :)

      • henna-
        yxex kirjoitti:

        Ehkä sä käynnistit hänessä jonkin prosessin tarkastella itseään? Menettämällä sinut hän on joutunut tosipaikan eteen ja on joutunut miettimään omaa osuuttaan.

        Ehkä. Toivottavasti. Tosipaikan eteen hän on tosin joutunut jo aikaisemissakin eroissaan. Luulen, että hän samanaikaisesti vihaa ja "rakastaa" minussa sitä ominaisuutta, että olen pystynyt pohtimaan hänen persoonaansa hänen kanssaan hyvin syvällisesti ja suoraan, hänellä itsellään on ollut ajoittain kova tarve pohtia omaa ahdistustaan ja sitä ettei ei ymmärrä itseäään ja sitä mikä häntä vaivaa ja miksi hän toimii niin kuin toimii, sen hän on aina myöntänyt että on tunnevammainen ja on erilainen kuin muut ihmiset yleensä, sanoo tehneensä sen havainnon jo murrosikäisenä. Olen hyvin suoraan hänelle sanonut, mikä MINUN MIELESTÄNI hänessä mättää, suhteemme aikana tunteet olivat liian pinnassa ja suoraan sanomisesta saattoi tulla turpaan, nyt viime vuosina on minulle turvallisempaa ollut "räksyttää" puhelimessa :)) No, ei räksyttää (useimmiten) mutta tapanani on ollut sanoa asiat suoraan niin kuin olen tälläkin palstalla pyrkinyt sanomaan. Tosin emme ole nimenneet keskusteluissamme hänen "tunnevammaansa" narsismiksi, koska tiedän, ettei se olisi mennyt jakeluun, eikä se lopulta liene edes ollut ihan oleellinen asia. Ja nykyisin on helpompaa pohtia hänen kanssaan hänen "minuuttaan" puhelimessa, koska puhelun jälkeen useimmiten pystyn unohtamaan nämä pohdinnat, enkä jatka itsekseni pohtimista 24 h/vrk kuten yhdessä ollessamme ja vielä pitkään eron jälkeenkin.

      • henna-
        yxex kirjoitti:

        Sun kommentista aistin että jotain on tapahtunut positiiviseen suuntaan. Pitkään kestänyt tuskasi ei häviä muutamassa vuodessa, mutta jossain vaiheessa tulee käänne, ja alkaa päivä paistamaan. :)

        Sitä voidaan toivoa :))

      • yxex
        henna- kirjoitti:

        Ehkä. Toivottavasti. Tosipaikan eteen hän on tosin joutunut jo aikaisemissakin eroissaan. Luulen, että hän samanaikaisesti vihaa ja "rakastaa" minussa sitä ominaisuutta, että olen pystynyt pohtimaan hänen persoonaansa hänen kanssaan hyvin syvällisesti ja suoraan, hänellä itsellään on ollut ajoittain kova tarve pohtia omaa ahdistustaan ja sitä ettei ei ymmärrä itseäään ja sitä mikä häntä vaivaa ja miksi hän toimii niin kuin toimii, sen hän on aina myöntänyt että on tunnevammainen ja on erilainen kuin muut ihmiset yleensä, sanoo tehneensä sen havainnon jo murrosikäisenä. Olen hyvin suoraan hänelle sanonut, mikä MINUN MIELESTÄNI hänessä mättää, suhteemme aikana tunteet olivat liian pinnassa ja suoraan sanomisesta saattoi tulla turpaan, nyt viime vuosina on minulle turvallisempaa ollut "räksyttää" puhelimessa :)) No, ei räksyttää (useimmiten) mutta tapanani on ollut sanoa asiat suoraan niin kuin olen tälläkin palstalla pyrkinyt sanomaan. Tosin emme ole nimenneet keskusteluissamme hänen "tunnevammaansa" narsismiksi, koska tiedän, ettei se olisi mennyt jakeluun, eikä se lopulta liene edes ollut ihan oleellinen asia. Ja nykyisin on helpompaa pohtia hänen kanssaan hänen "minuuttaan" puhelimessa, koska puhelun jälkeen useimmiten pystyn unohtamaan nämä pohdinnat, enkä jatka itsekseni pohtimista 24 h/vrk kuten yhdessä ollessamme ja vielä pitkään eron jälkeenkin.

        Arvattavasti hän on nähnyt sussa sellaisia piirteitä mitkä häneltä puuttuu, ja on siksi takertunut ja on syntynyt tuo omalaatuinen viha/rakkausilmiö.

        Ihmisen mieli on jännä, se työstää ongelmia, etsii syitä, ja jos on suhteessa voimakkaan narsistin kanssa, tuota työstettävää riittää sen 24h/vrk. Lopulta omat voimat uupuu. Silloin täytyy saada etäisyyttä!

        Mutta mikä ei tapa, se vahvistaa.. =)

      • yxex
        j.o.k.u. kirjoitti:

        En minäkään jaksaisi itseäni toistaa, mutta nämä ovat hankalia asioita selittää... :P

        Mielestäni tuon tuskan tunteminen ja siihen eläytyminen ovat vain niin kivuliaita asioita narsistille, että hän mielummin mitätöi sen, syystä, minkä olen tässä useasti maininnut.
        Normaali ihminen ei tunne sitä toisen kärsimystä samalla lailla itseään murskaavana, joten hän säilyttää kyvyn auttaa ja ymmärtää sitä toista osapuolta, sen sijaan että kieltäisi koko tunteen ja aloittasi systemaattisen mitätöimis-prosessin, säilyttääkseen henkisen "tasapainonsa".

        Jos vaihtoehtoina on mielen hajoaminen, jonka narsisti tuntee fyysisenä hajoamisena, tai toisen mitätöinti, luulen että se oma etu ja tuska menisi kaikilla toisen hyvinvoinnin edelle...

        On otettava huomioon, että narsistilla ON tunteet...Suuret tunteet, suorastaan kaiken nielevät, eikä niiden kanssa eläminen ole helppoa.
        Tasapainoisella ihmisellä on kyky käsitellä tunteensa, aiheuttamatta kärsimystä muille, narsistilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin hommata sijaiskärsijä.

        Jonkunlaisen aavistuksen tästä olotilasta voi saada ajattelemalla, että jos narsku ei voi ulkoistaa tunteitaan saattaa seurauksena olla psykoosi, masennus ja lopulta itsemurha.
        Tunne kasvaa valtavaksi, eikä ole keinoja sitä käsitellä...Kyse on siis varsinaisesta mielensisäisestä helvetistä.

        Jos on joskus ollut psykoosissa, tuntenut mielen hajoavan osiin, voi kuvitella millaisia tunteita narsistisen raivon takaa saattaa löytyä.

        Ja huom. En ole opiskellut psykologiaa, joten jos jollain asiantuntijalla on eriävä näkemys, kuuntelen mielelläni. :)

        "Ja huom. En ole opiskellut psykologiaa, joten jos jollain asiantuntijalla on eriävä näkemys, kuuntelen mielelläni. :) "

        Kuule, olet ihan yhtä hyvä asiantuntija kuin Sam Vakninkin. Sam lähti itsetutkiskelun pelottavalle tielle, hyväksyi löytämänsä asiat, on auttanut tuhansia uhreja. On kertonut piinaavia totuuksia narsistista, itsestään, rehellisellä omakohtaisella kokemuksellaan. Eikä Samkaan sano sanojaan ehdottomaksi totuudeksi, vaan jättää sijaa muille teorioille. Narsistisen symbioosin räjähtäessä palasiksi ja savun hälvettyä, saattaa paikalla olla kaksi uhria, jotka syyttää toisiaan narsisteiksi ;-D

        Katkelma "piinallisista" alkusanoista:

        "Ehkä meidän polkumme kohtasivat yksityisemmin. Ehkä minä olen se joka nostin sinut ylös kun olit maassa, annoin sinulle työtä kun olit työtön, näytin sinulle tien kun olit eksyksissä, valoin sinuun luottamusta kun epäilit, sain sinut nauramaan kun olit surullinen, herätin kipinäsi kun olit ikävystynyt, kuuntelin ja ymmärsin sinua, tunnistin sinut siksi joka todella olet, tunsin sinun tuskasi ja löysin vastauksia, ja annoin sinulle halun elää. Tietysti sinä tunnistat minut. Minä olen sinun inspiraatiosi, sinun ihanteesi, sinun pelastajasi, sinun johtajasi, sinun paras ystäväsi, se jota sinä haluat seurata, ja se jonka suosio saa sinut hehkumaan.

        Mutta voin olla myös sinun pahin painajaisesi. Ensin minä rakennan sinua koska sinä tarvitset sitä. Taivaasi muuttuu kirkkaansiniseksi. Sitten, kuin salama kirkkaalta taivaalta, alan repimään sinua. Sinä annat minun tehdä sen, koska sinä olet tottunut siihen etkä saa sanaakaan suustasi. Olin väärässä sääliessäni sinua. Sinä olet täysin kykenemätön, epäkunnioitettava, epäluotettava, epämoraalinen, piittaamaton, avuton, itsekäs, rajoittunut, inhottava. Olet kiusallinen seuralainen, epäkiitollinen kumppani, kykenemätön vanhempi, pettymys, seksuaalinen floppi, taloudellinen rasite. Kerron sen päin naamaa. Minun täytyy. Se on minun oikeuteni, sillä se on sitä. Käyttäydyn kotona ja kylässä aivan niin kuin tahdon, täysin piittaamatta tavoista, arvoista, tai muiden ihmisten tunteista. Se on minun oikeuteni, sillä se on sitä.

        Valehtelen sinulle päin naamaa ilmeenkään värähtämättä, etkä voi sille yhtään mitään. Itse asiassa valheeni eivät ole valheita. Ne ovat totuus, minun totuuteni. Ja sinä uskot ne, koska sinä uskot, koska ne eivät tunnu eivätkä kuulosta valheilta, koska muussa tapauksessa kyseenalaistaisin järkesi, mitä sinä teet jo itsekin, koska aivan suhteemme alusta asti laitoit luottamuksesi ja toivosi minuun, sait energiasi minusta, ja annoit minulle vallan itseesi."

        Mutta tiedätkö mitä? Tämä saattaa olla yllätys, mutta voin olla myös itseni pahin painajainen. Voin olla ja olen. Katsohan, sisimmässäni elämäni ei ole mitään muuta kuin illuusiolla päällystetty sekasorto. Minulla ei ole pienintäkään käsitystä siitä miksi teen mitä teen, enkä piittaa ottaa siitä selvää. Itse asiassa, pelkkä ajatus tuon kysymyksen kysymisestä on niin vastemielinen, että käytän kaikki resurssini sen karkottamiseen.

        Mutta älä huolestu jos et vieläkään tunnista minua. Minäkään en tunnista itseäni. Itse asiassa, pidän itseäni samanlaisena kuin kaikkia muita, ehkä ainoastaan hiukan parempana. Toisin sanoen, päädyn ajattelemaan että kaikki muut ovat minun kaltaisiani, mutta eivät aivan yhtä hyviä. Sitähän universumi koko ajan minulle kertoo.

        Mutta siinä se hankaluus onkin. Oikea maailmankaikkeus vai minun maailmankaikkeuteni? "
        -sam vaknin-

    • henna-

      :)) Emme ole olleet asiattomia tai ilkeitä toisillemme koko tässä pitkässä ketjussa! :))

      • j.o.k.u.

        :D

        Ihmettelin sitä itsekin suuresti...
        Mun miehellä on taitaa olla muhun sellainen mielialaa tasoittava vaikutus. 8)
        Se tietää miten mua käsitellä...
        Kun raivari tekee tuloaan, ei kun ruokaa naaman eteen, niin v*tutus unohtuu samantien.
        Tehoaisikohan tämä kaikkiin narskuihin...Hmm...

        Sitä paitsi yritän tässä ahkerasti parantaa ajatusmaailmaa ja tapojani...Olen mielestäni edistynyt ihan kiitettävästi. Vaikka vielä on matkaa...
        Tämä aloituskin on osa itseterapiaa ja toisten kommenteista on ollut suuri apu.
        Kiitos siitä teille kaikille.

      • yxex
        j.o.k.u. kirjoitti:

        :D

        Ihmettelin sitä itsekin suuresti...
        Mun miehellä on taitaa olla muhun sellainen mielialaa tasoittava vaikutus. 8)
        Se tietää miten mua käsitellä...
        Kun raivari tekee tuloaan, ei kun ruokaa naaman eteen, niin v*tutus unohtuu samantien.
        Tehoaisikohan tämä kaikkiin narskuihin...Hmm...

        Sitä paitsi yritän tässä ahkerasti parantaa ajatusmaailmaa ja tapojani...Olen mielestäni edistynyt ihan kiitettävästi. Vaikka vielä on matkaa...
        Tämä aloituskin on osa itseterapiaa ja toisten kommenteista on ollut suuri apu.
        Kiitos siitä teille kaikille.

        Isoin kiitos empaattiselle ja muista välittävälle 'jokulle' =)

      • yxex

        Kuin kissa jahtaisi häntäänsä, etsimme me totuutta..
        ;-D

      • yxex

        Niin..pitäisi päästää irti..Mutta sulle temppuilija sanoisin, että mitä olet kirjoitellut tänne palstalle, ne on auttaneet minua, ja, uskoisin, monia muitakin, löytämään omaa itseään! Siksi hiukan kyseenalaistan siddharthan ajatusta, ettei ihmisen pidä etsiä mitään koska se mitä hakee, on jo olemassa, kuin joki ja lautturi. Etsimisen ajan vuorovaikutuksella on merkityksensä!

        Hesse kirjoitti oman kirjansa, Nietzche omat tutkielmansa. Tää palsta on sun, ja meidän kaikkien tarina brother!

      • yxex

        Elämä on ollut, on, ja tulee olemaankin. Kaikki vuorollamme yritämme ylittää virtaa. Kannattaako se? Ollaan silloin vastarannalla, ja virta pitää ylittää uudelleen :)

        Dionysos kuvaa sinua hyvin br, alati itsekseen tulevaksi olevaa, pysyvää ja muuttuvaa..

      • lottamari_1
        yxex kirjoitti:

        Elämä on ollut, on, ja tulee olemaankin. Kaikki vuorollamme yritämme ylittää virtaa. Kannattaako se? Ollaan silloin vastarannalla, ja virta pitää ylittää uudelleen :)

        Dionysos kuvaa sinua hyvin br, alati itsekseen tulevaksi olevaa, pysyvää ja muuttuvaa..

        Etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan sanotaan jossakin ;) Kyllä etsiminen ja kyseleminen ja tiedon hankinta on ihmiselle tärkeää ja kannattavaa. Kaikki on jo olemassa, mutta ihmisen pitää se silti etsiä ja löytää. Jokaisen on kuljettava sitä omaa tietä ja polkua pitkin ja matkan varrella tehdä oivalluksia ja löytöjä,..välillä eksyä tieltä ja harhailla, välillä löytää jotakin arvokasta ja hyödyllistä...hmm...

      • yxex

        Olin vastaamassa sulle yöt, tässä ne jälkijättoisesti, kun sähkökatko iski myrskyn avulla tänne maaseudulle. =)
        Dionysos? :)

      • yxex
        lottamari_1 kirjoitti:

        Etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan sanotaan jossakin ;) Kyllä etsiminen ja kyseleminen ja tiedon hankinta on ihmiselle tärkeää ja kannattavaa. Kaikki on jo olemassa, mutta ihmisen pitää se silti etsiä ja löytää. Jokaisen on kuljettava sitä omaa tietä ja polkua pitkin ja matkan varrella tehdä oivalluksia ja löytöjä,..välillä eksyä tieltä ja harhailla, välillä löytää jotakin arvokasta ja hyödyllistä...hmm...

      • lottamari_1
      • lottamari_1

        Elämällä on yksi tarkoitus...elää...

      • yxex
        lottamari_1 kirjoitti:

        Elämällä on yksi tarkoitus...elää...

        Elämän tarkoitus on ikävän karkoitus. :)

    • M.B.

      Tämä on aivan äärettömän hyvä ketju.. omaksi ilokseni siirrän sen nykypäivään täältä sattumansukelluksen arkistosta :)

    • d.i.c.e

      Hyvä ketju tosiaan...Enkä puhu ainoastaan omista kommenteistani. ;)

      Nykyään ymmärrän hieman paremmin, mitä empatia tarkoittaa, kiitos erityisesti Hennan kommenttien, jonka empaattisuus tuntuu olevan ainoaa laatuaan...Saanut miettimään, että ehkä maailma ei olekaan täynnä vain niitä ihmisiä, jotka haluavat aiheuttaa toisilleen ( erityisesti minulle ) pahaa.
      Jotenkin tuntuu, että välinpitämättömyyteni ydin on juuri tuo ajatus.
      ( Ja kiitos tietenkin muillekin. )
      Vielä on silti paljon epäselvää...

      - Rajoittuuko empatia vain tiettyihin tunteisiin, vai aivan kaikkiin...Esim. Kun näet jonkun pelkäävän, pelkäätkö itse? Vai tiedostatko vain tämän pelon ajatuksen tasolla, pysyen itse tyynenä?

      - Miksi tunnet empatiaa tuttujen kärsimystä kohtaan, mutta tuntemattomien kärsimykset voit helpommin ohittaa?

      - Miksi tunnen ( oletettavasti ) aitoa empatiaa eläimiä kohtaan, niin etten pystyisi niitä ikäpäivänä vahingoittamaan, mutta ihmisten loukkaantuminen, ei herätä minussa tunteita?

      - Miksi osa minusta haluaa vilpittömästi auttaa, kun taas osa haluaa tehdä toisinaan juuri päinvastoin? Yritänkö tasapainottaa aiheuttamani pahat asiat, tekemällä hyviä asioita, etten tuntisi oloani niin pahaksi ihmiseksi, vai onko motiivini sittenkin epäitsekkäät?
      ( Esimerkkinä, kun kirjoitan täällä itsestäni toisinaan vaikeita asioita, sillä ajatuksella, että ehkä niistä on apua jollekin toiselle... )


      * Hmm, hmm, hmm... *

      • M.B.

        "Esim. Kun näet jonkun pelkäävän, pelkäätkö itse? Vai tiedostatko vain tämän pelon ajatuksen tasolla, pysyen itse tyynenä?"

        Hieno ketju tosiaan, ihan kokonaisuutena ja herättää paljon ajatuksia. Empatiasta yleisesti, itselläni se vaan valtaa. Mutta jos ihminen, joka on ollut "kylmä" minua ja tunteitani kohtaan tulee nokka veressä itkemään vaikeuksiaan, en salli itselleni juuri minkäänlaista empaattiseksi luokiteltavaa tunnereaktiota. Itse lasken sen itsesuojeluksi. Luultavasti vain johtaisi tilanteeseen, jossa ensin hyysättyäni empatiaa, saankin sitten jälkikäteen kuulla kuinka olinkin epäempaattinen kun vasemmassa silmässäni kimmelsi kyynel, mutta oikeassa ei, ja että sellainen merkitsee suoranaista hullun kiiltoa silmissä ja suoranaista vahingoniloa... (joo, olen ollut omituisissa kommunikaatiotilanteissa, joissa olen vastaanottanut ylenpalttista tulkintaa itsestäni itselleni ja kyllästynyt lopullisesti)

        Kahden ihmisen välillä empatia on mielestäni parhaimmillaan kahden ihmisen välistä tunne-energiaa, joka virtaa molempiin suuntiin. Toiseen sattuu, toinen huomaa sen - empatiaa, ja toinen huomaa että toinen empatisoi ja syntyy sanaton yhteys, jonka molemmat tunnistavat ja joka parhaimmillaan lievittää sitä toisen tuntemaa tuskaa.

        Tuohon lainaamaani kohtaan piti pikaisesti vastata. Jos on ihmislauma, jossa yksi säikähtää jotakin tai pelkää voimakkaasti, muut ympärillä tulkitsevat pelon peloksi, mikäli eivät siis ole siihen kykenemättömiä. Tietyllä tavalla olemassaolevien ihmisten voisi sanoa sitten siinä laumassa alkavan pelätä varsinaisesti tiedostamatta, että pelkäävät siksi kun vieressä seisova tyyppi pelkäsi ensin. Sitten osa on niitä, jotka huomaavat pelon ilmapiirin leviävän, tiedostavat että osa pelkää, mutta kykenevät pysymään tyyninä, koska eivät tiedä pelon aiheuttajaa. Osa alkaa huseerata pelon lievittäjinä ja osa alkaa selvittää mistä pelko tasan johtuu.

        Sitten on niitä, jotka näkevät kuvan siitä, kuinka taikuri sahaa laatikossa makaavan naisen kahtia ja heitä viiltää fyysisesti itsessä siitä kohden, mistä oletettu sahaus tapahtuu. Lienevät harvinaisempia kuiten, he.

      • lynett

        Pelottavaa. Luin meinaas juuri eilen tätä ketjua ja pam, tässä se on. *hui*

        On meinaas tullut mietiskeltyä tuota omaakin empatiakykyä ja vähän muutakin. Enkä yhtään pidä siitä mihin suuntaan se homman on menossa. Anyway.

        " Rajoittuuko empatia vain tiettyihin tunteisiin, vai aivan kaikkiin...Esim. Kun näet jonkun pelkäävän, pelkäätkö itse? Vai tiedostatko vain tämän pelon ajatuksen tasolla, pysyen itse tyynenä?"

        Ei kait se samaa reaktiota vaadi vaan ymmärrystä siitä että toinen voi pelätä(?). Jos esim lapsi pelkää ja nostan hänet syliin, tulee sellainen ymmärtäväinen olo vastaavasta tunteesta ja sitä kautta halu vaikka lohduttaa.
        Eiks narsistisella ole juuri tässä vaikeuksia sen vuoksi ettei ole tuntenut näitä tunteita sellaisenaan enää vaan ns korvannut ne sillä suojakuoren (vääristyneellä) primitiivireaktiollaan eikä siksi kestä nähdä tai huomioi sitä toisissakaan.


        "- Miksi tunnet empatiaa tuttujen kärsimystä kohtaan, mutta tuntemattomien kärsimykset voit helpommin ohittaa?"

        Mulla ei ole näin vaan se vaihtelee tilannekohtaisesti. Sekin alkanut pelottamaan ihan sikana. Jos kaveri kertoo esim sydänsuruista, en koe oikeata empatiaa koska en tiedä miltä se tuntuu...
        Joskus olen taas auttanut tuntemattoman juopon kotiin koska tiedän miltä se tuntuu...

        En usko että voi olla empaattinen tunteesta jota ei ole itse tuntenut.
        Ja kun on jäänyt tuntematta sellaisia perusasioita...

        " Miksi tunnen ( oletettavasti ) aitoa empatiaa eläimiä kohtaan, niin etten pystyisi niitä ikäpäivänä vahingoittamaan, mutta ihmisten loukkaantuminen, ei herätä minussa tunteita? "

        Mulla sama. Olen funtsinut johtuisiko siitä että esim ne eläimet ovat ns turvallisia kohteita - niiden kanssa ei ole samanlaista "vaaraa" tunnepuolella vaan ovat siinä mielessä esineeseen verrattavissa.

        Tuohon viimeiseen en oikein saa tartuttua. Hei d.i.c.e ,kun lueskelin noita teidän vanhoja juttuja, miten tuo "matkasi" tuohon pisteeseen tapahtui ? Suurinpiirtein edes ? Mainitsit jossain ettei se tutkimusreissu oikein mennyt miten piti...heh...musta alkaa tuntumaan samalta ja olen vähän hämmennyksissä tässä.

        Eroamisen kivut, syyllisyydentunne, empatia...ne on vähän saanut outoja värejä tämän hetkisessä tutkiskelussani. Noh, on se kevät ja luonto herää. Kukat myös...

      • d.i.c.e
        lynett kirjoitti:

        Pelottavaa. Luin meinaas juuri eilen tätä ketjua ja pam, tässä se on. *hui*

        On meinaas tullut mietiskeltyä tuota omaakin empatiakykyä ja vähän muutakin. Enkä yhtään pidä siitä mihin suuntaan se homman on menossa. Anyway.

        " Rajoittuuko empatia vain tiettyihin tunteisiin, vai aivan kaikkiin...Esim. Kun näet jonkun pelkäävän, pelkäätkö itse? Vai tiedostatko vain tämän pelon ajatuksen tasolla, pysyen itse tyynenä?"

        Ei kait se samaa reaktiota vaadi vaan ymmärrystä siitä että toinen voi pelätä(?). Jos esim lapsi pelkää ja nostan hänet syliin, tulee sellainen ymmärtäväinen olo vastaavasta tunteesta ja sitä kautta halu vaikka lohduttaa.
        Eiks narsistisella ole juuri tässä vaikeuksia sen vuoksi ettei ole tuntenut näitä tunteita sellaisenaan enää vaan ns korvannut ne sillä suojakuoren (vääristyneellä) primitiivireaktiollaan eikä siksi kestä nähdä tai huomioi sitä toisissakaan.


        "- Miksi tunnet empatiaa tuttujen kärsimystä kohtaan, mutta tuntemattomien kärsimykset voit helpommin ohittaa?"

        Mulla ei ole näin vaan se vaihtelee tilannekohtaisesti. Sekin alkanut pelottamaan ihan sikana. Jos kaveri kertoo esim sydänsuruista, en koe oikeata empatiaa koska en tiedä miltä se tuntuu...
        Joskus olen taas auttanut tuntemattoman juopon kotiin koska tiedän miltä se tuntuu...

        En usko että voi olla empaattinen tunteesta jota ei ole itse tuntenut.
        Ja kun on jäänyt tuntematta sellaisia perusasioita...

        " Miksi tunnen ( oletettavasti ) aitoa empatiaa eläimiä kohtaan, niin etten pystyisi niitä ikäpäivänä vahingoittamaan, mutta ihmisten loukkaantuminen, ei herätä minussa tunteita? "

        Mulla sama. Olen funtsinut johtuisiko siitä että esim ne eläimet ovat ns turvallisia kohteita - niiden kanssa ei ole samanlaista "vaaraa" tunnepuolella vaan ovat siinä mielessä esineeseen verrattavissa.

        Tuohon viimeiseen en oikein saa tartuttua. Hei d.i.c.e ,kun lueskelin noita teidän vanhoja juttuja, miten tuo "matkasi" tuohon pisteeseen tapahtui ? Suurinpiirtein edes ? Mainitsit jossain ettei se tutkimusreissu oikein mennyt miten piti...heh...musta alkaa tuntumaan samalta ja olen vähän hämmennyksissä tässä.

        Eroamisen kivut, syyllisyydentunne, empatia...ne on vähän saanut outoja värejä tämän hetkisessä tutkiskelussani. Noh, on se kevät ja luonto herää. Kukat myös...

        Kiirettä pitää, mutta vastaan nyt äkkiä...

        "Ei kait se samaa reaktiota vaadi vaan ymmärrystä siitä että toinen voi pelätä(?). Jos esim lapsi pelkää ja nostan hänet syliin, tulee sellainen ymmärtäväinen olo vastaavasta tunteesta ja sitä kautta halu vaikka lohduttaa.
        Eiks narsistisella ole juuri tässä vaikeuksia sen vuoksi ettei ole tuntenut näitä tunteita sellaisenaan enää vaan ns korvannut ne sillä suojakuoren (vääristyneellä) primitiivireaktiollaan eikä siksi kestä nähdä tai huomioi sitä toisissakaan"

        Saatan itsekin kyllä joskus lohduttaa jotakuta ( hieman kömpelösti kylläkin, kun en oikein tiedä mitä sanoa, varsinkaan jos tilanne on uusi. ) mutta en sillä hetkellä kyllä tunne mitään...Koen tilanteen jotenkin outona. Itse en reagoisi niin vahvasti.
        Teen, mitä oletan, että "kuuluu" tehdä. Siis, jos tuntuu, että haluan tämän kaverin kanssa olla edelleen väleissä...Kaikista mieluiten juoksisin kuitenkin karkuun, kuin olisin olkapäänä. Aina se ei ole mahdollista...

        "Hei d.i.c.e ,kun lueskelin noita teidän vanhoja juttuja, miten tuo "matkasi" tuohon pisteeseen tapahtui ? Suurinpiirtein edes ? Mainitsit jossain ettei se tutkimusreissu oikein mennyt miten piti...heh...musta alkaa tuntumaan samalta ja olen vähän hämmennyksissä tässä."

        No välillä tuntui, että aloin ymmärtämään, kunnes taas palasin lähtöpisteeseen uudestaan ja uudestaan...Kelailin asioita läpi loputtomiin, etsin tietoa, yritin yhdistää niitä omiin kokemuksiini. Lueskelin kirjoituksiani läpi ja yritin etsiä sieltä kaikkea "outoa" ja ristiriitaista... ( Alussa vaikeaa ja melkein mahdotonta, sillä koin kaiken ihan normaalina )
        Miten koen asiat eri tavalla kuin muut...Vertailua, vertailua, lueskelua ja loputonta mietiskelyä lähes 24/7...Ja tässä sitä ollaan.

        Tavallaan lähtöruudussa, mutta helvetisti viisaampana. :)

      • d.i.c.e. ei kirj.
        lynett kirjoitti:

        Pelottavaa. Luin meinaas juuri eilen tätä ketjua ja pam, tässä se on. *hui*

        On meinaas tullut mietiskeltyä tuota omaakin empatiakykyä ja vähän muutakin. Enkä yhtään pidä siitä mihin suuntaan se homman on menossa. Anyway.

        " Rajoittuuko empatia vain tiettyihin tunteisiin, vai aivan kaikkiin...Esim. Kun näet jonkun pelkäävän, pelkäätkö itse? Vai tiedostatko vain tämän pelon ajatuksen tasolla, pysyen itse tyynenä?"

        Ei kait se samaa reaktiota vaadi vaan ymmärrystä siitä että toinen voi pelätä(?). Jos esim lapsi pelkää ja nostan hänet syliin, tulee sellainen ymmärtäväinen olo vastaavasta tunteesta ja sitä kautta halu vaikka lohduttaa.
        Eiks narsistisella ole juuri tässä vaikeuksia sen vuoksi ettei ole tuntenut näitä tunteita sellaisenaan enää vaan ns korvannut ne sillä suojakuoren (vääristyneellä) primitiivireaktiollaan eikä siksi kestä nähdä tai huomioi sitä toisissakaan.


        "- Miksi tunnet empatiaa tuttujen kärsimystä kohtaan, mutta tuntemattomien kärsimykset voit helpommin ohittaa?"

        Mulla ei ole näin vaan se vaihtelee tilannekohtaisesti. Sekin alkanut pelottamaan ihan sikana. Jos kaveri kertoo esim sydänsuruista, en koe oikeata empatiaa koska en tiedä miltä se tuntuu...
        Joskus olen taas auttanut tuntemattoman juopon kotiin koska tiedän miltä se tuntuu...

        En usko että voi olla empaattinen tunteesta jota ei ole itse tuntenut.
        Ja kun on jäänyt tuntematta sellaisia perusasioita...

        " Miksi tunnen ( oletettavasti ) aitoa empatiaa eläimiä kohtaan, niin etten pystyisi niitä ikäpäivänä vahingoittamaan, mutta ihmisten loukkaantuminen, ei herätä minussa tunteita? "

        Mulla sama. Olen funtsinut johtuisiko siitä että esim ne eläimet ovat ns turvallisia kohteita - niiden kanssa ei ole samanlaista "vaaraa" tunnepuolella vaan ovat siinä mielessä esineeseen verrattavissa.

        Tuohon viimeiseen en oikein saa tartuttua. Hei d.i.c.e ,kun lueskelin noita teidän vanhoja juttuja, miten tuo "matkasi" tuohon pisteeseen tapahtui ? Suurinpiirtein edes ? Mainitsit jossain ettei se tutkimusreissu oikein mennyt miten piti...heh...musta alkaa tuntumaan samalta ja olen vähän hämmennyksissä tässä.

        Eroamisen kivut, syyllisyydentunne, empatia...ne on vähän saanut outoja värejä tämän hetkisessä tutkiskelussani. Noh, on se kevät ja luonto herää. Kukat myös...

        "Olen funtsinut johtuisiko siitä että esim ne eläimet ovat ns turvallisia kohteita - niiden kanssa ei ole samanlaista "vaaraa" tunnepuolella vaan ovat siinä mielessä esineeseen verrattavissa. "

        Itse en kyllä lemmikkejäni voisi verrata millään tavalla esineisiin...
        Hyppäisin, vaikka auton alle niiden puolesta. :)
        Ne on mulle enemmänkin perheenjäseniä...

      • lynett
        d.i.c.e. ei kirj. kirjoitti:

        "Olen funtsinut johtuisiko siitä että esim ne eläimet ovat ns turvallisia kohteita - niiden kanssa ei ole samanlaista "vaaraa" tunnepuolella vaan ovat siinä mielessä esineeseen verrattavissa. "

        Itse en kyllä lemmikkejäni voisi verrata millään tavalla esineisiin...
        Hyppäisin, vaikka auton alle niiden puolesta. :)
        Ne on mulle enemmänkin perheenjäseniä...

        En tarkoittanutkaan että suhtautuisi kuin esineeseen mutta verrattavissa esineeseen - tunnepuolen kanssa vain. Siis jos samalla viivalla on ihminen ja eläin.

        Elukat on ihania =)

      • lynett
        d.i.c.e kirjoitti:

        Kiirettä pitää, mutta vastaan nyt äkkiä...

        "Ei kait se samaa reaktiota vaadi vaan ymmärrystä siitä että toinen voi pelätä(?). Jos esim lapsi pelkää ja nostan hänet syliin, tulee sellainen ymmärtäväinen olo vastaavasta tunteesta ja sitä kautta halu vaikka lohduttaa.
        Eiks narsistisella ole juuri tässä vaikeuksia sen vuoksi ettei ole tuntenut näitä tunteita sellaisenaan enää vaan ns korvannut ne sillä suojakuoren (vääristyneellä) primitiivireaktiollaan eikä siksi kestä nähdä tai huomioi sitä toisissakaan"

        Saatan itsekin kyllä joskus lohduttaa jotakuta ( hieman kömpelösti kylläkin, kun en oikein tiedä mitä sanoa, varsinkaan jos tilanne on uusi. ) mutta en sillä hetkellä kyllä tunne mitään...Koen tilanteen jotenkin outona. Itse en reagoisi niin vahvasti.
        Teen, mitä oletan, että "kuuluu" tehdä. Siis, jos tuntuu, että haluan tämän kaverin kanssa olla edelleen väleissä...Kaikista mieluiten juoksisin kuitenkin karkuun, kuin olisin olkapäänä. Aina se ei ole mahdollista...

        "Hei d.i.c.e ,kun lueskelin noita teidän vanhoja juttuja, miten tuo "matkasi" tuohon pisteeseen tapahtui ? Suurinpiirtein edes ? Mainitsit jossain ettei se tutkimusreissu oikein mennyt miten piti...heh...musta alkaa tuntumaan samalta ja olen vähän hämmennyksissä tässä."

        No välillä tuntui, että aloin ymmärtämään, kunnes taas palasin lähtöpisteeseen uudestaan ja uudestaan...Kelailin asioita läpi loputtomiin, etsin tietoa, yritin yhdistää niitä omiin kokemuksiini. Lueskelin kirjoituksiani läpi ja yritin etsiä sieltä kaikkea "outoa" ja ristiriitaista... ( Alussa vaikeaa ja melkein mahdotonta, sillä koin kaiken ihan normaalina )
        Miten koen asiat eri tavalla kuin muut...Vertailua, vertailua, lueskelua ja loputonta mietiskelyä lähes 24/7...Ja tässä sitä ollaan.

        Tavallaan lähtöruudussa, mutta helvetisti viisaampana. :)

        Joo, en itsekään ole mikään paras mahdollinen lohduttaja.
        Varsinkaan IRL.
        Joskus tunnen siihen kyllä halua (läheinen) ja tuskastun kun en "osaa olla" sillä mun on vaikea kestää "sillä tavoin" tunteellisia ihmisiä, osata suhtautua. No okei, joissain hautajaisissa kyllä ei mutta muuten normielossa.

        Toi sama tunne, että mitä tässä nyt pitäisi tehdä, tekee olon nimenomaan vaivautuneeksi. Varsinkin jos kyse on sellaisesta tunteesta jota en ymmärrä.
        En osaa itsekään olla lohdutettavana joten miten osaisin....

        En mä tunne samaa tunnettta kuin se toinen, jos on olkapäänä, mutta ymmärrän että hän voi tuntea. Jotta voin sen ymmärtää, pitää olla kokenut sitä itsekin, joten kaikissa asioissa en käsitä.
        Jotkin jopa herättävät negatiivisia reaktioita, varsinkin sellaiset tunteet jotka koen "höpönlöpöksi" (kuten sydänsurut) tai esim liiallinen läheisyys eli sananmukainen olkapäätä vasten itkeminen.

        Kattoin muuten wikistä mitä ihmettä toi empatia onkaan...sen mukaan sympatia on "kanssatuntemista" ja empatia toisen sisällistä ymmärtämistä. Sivistyssanakirjan mukaan se on eläytyvää myötätuntoa, toisen ymmärtämistä, kykyä asettua toisen asemaan.

        Sympaattinen en siis taida olla sitten mutta kyllä mä omista puutteista huolimatta ymmärrä että joku voi tuntea kanssa. Jostain syystä musta tuntuu, että yleensä mulle on kerääntynyt kavereita jotka ovat myötatuntoisempia kuin minä itse. Osaan kanssa "pitää rivit suorassa" mutta jos ihan rehellisesti ajattelen joitakin tilanteita, en aina kyllä käsitä...

        Apua...tää ei taaskaan mene sinne suuntaan minne haluis tai ois luullu...

    • Vakava tunnevamma

      Kyllähän se on tiedossa, että narsisti kamppailee enimmäkseen ja vain omien tunteittensa kanssa. Siinähän se asian ydin juuri onkin! Toisen kärsimyskin muuntuu narsistilla HÄNEN kärsimyksekseen!!! Siksi hän ei pysty lohduttamaan ja auttamaan toista. On siis silloinkin täynnä ITSEÄÄN ja OMAA TUNNETTAAN, kun läheinen tarvitsisi lohtua ja ymmärrystä.

      Narsismi on syvä tunnevamma. Itseasiassa narsisti ei ymmärrä omia tunteitaankaan, saati toisten. Omat tunteet ovat "koteloituneet" jonnekin ja niitä on lähes mahdoton käsitellä tai hyväksyä.

      Narsisti ei ole itselleenkään "läsnä", siksi ei voi olla toisillekaan. Omat tuntemukset ovat kaaosmaisia ja hän pyrkii kaikenaikaa eliminoimaan ne kokokonaan, jotta tulisi hyväksytyksi.
      Narsisti ei kestä tunteitaan, toisten "tunteulua" hän vihaa. Aidot tunteet on valtava uhka huolella rakentuneelle naamiolle, jonka narsisti näkee itsenään.

      • kokemusta on

        "Toisen kärsimyskin muuntuu narsistilla HÄNEN kärsimyksekseen!!! Siksi hän ei pysty lohduttamaan ja auttamaan toista. On siis silloinkin täynnä ITSEÄÄN ja OMAA TUNNETTAAN, kun läheinen tarvitsisi lohtua ja ymmärrystä."

        Niinpä ja silloin kun läheinen kärsii niin roolit kääntyykin niin päin että läheisen on tuettava narsistia ja unohdettava omat kärsimyksensä, koska muuten ne vain pahentavat asiaa. Siksi narsistin kanssa ei voi koskaan puhua oikeasti asioista muutoin kuin hänen omilla ehdoillaan.

    • Puistattaa vieläkin

      Samoin, kokemusta on ja oikeassa olet. Jos olet kipeä, niin narsisti on samaan aikaan kaksinverroin kipeämpi. Narskuhan osaa olla kateellinen toisen sairaudestakin! Ettei vaan kukaan kiinnittäisi vähän enemmän huomiota sairaaseen ihmiseen. Narsku on niin täynnä itseään, ettei toiselle sitä salli.

      Ja olen kokenut jopa senkin, että todella sairana konttasin lattioita pitkin, niin narsisti välittömästi "iski vyön alle" ja tuli viereen nauramaan paskaista nauruaan kaljapullo kädessä. Ai, että empatiakykyinenkö??? Sallikaa mun nauraa.

    • LK

      Itse olen spekuloinut semmoisella ajatuksella että voisiko narsistia ajatella ihmisenä joka on sokeasti ja ylitsevuotavasti rakastunut henkilöön joka ei tule ikinä hylkäämään. Itseensä siis tässä tapauksessa. Sillä tavalla niinkun rakastuneet ihmiset ovat ettei siihen mahdu mitään muuta väliin.

      • dizel

        Sanotaan, ettei narsisti rakasta itseään. Mutta sillä lailla tuossa on perää, että on ainoastaan yksi ihminen, johon narsisti luottaa ja se on hän itse.

        Itse en tuota hylkäämisasiaa oikein osaa omalla kohdallani ajatella, vaikka siitä usein puhutaan. Olen henk.kohtaisesti pärjännyt ja halunnut pärjätä aina omillani ( ihan muutaman vuoden ikäisestä, tai siitä asti kun ylipäänsä muistan. Sain raivarin, jos joku katsoi perääni ja huolehti tällä tavoin. ) ja päinvastoin työntänyt muita kauemmas, sen sijaan, että olisin pelännyt, että muut "jättävät..." Haaveilin täydellisestä riippumattomuudesta jo lapsena. Itseasiassa ihmissuhteiden päättyminen on aina enemmänkin huojentava kokemus, kuin ikävä. Yksi murhe vähemmän...Tietenkin silloin saattaa iskeä lievä turhautuminen ja vitutus, jos tämä tapahtuu "suunnittelematta", tai ilman ennakkovaroitusta.

        Mitä vielä tulee tuohon itsensä rakastamiseen, niin narsisti ( siis sellainen joka kaipaa "lähdettä" ts. huomioa. ) etsii tätä hyväksyntää nimenomaan muilta juuri siksi, koska ei rakasta itseään, eikä näin ollen pysty pitämään itsetuntoaan kasassa ilman muiden jatkuvia reaktioita/palautetta ( oli se sitten ihailua, tai vihaa, tai mitä hyvänsä ).
        Jos hän rakastaisi itseään, hän ei tarvitsisi muita, vaan säilyttäisi tunteen omasta erinomaisuudestaan ja tärkeydestään ilman muitakin.

        ( ei koske psykopaattia, eikä henkilöä, jolla on epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö, mutta jotka ovat erittäin narsistisia... )

      • betziini
        dizel kirjoitti:

        Sanotaan, ettei narsisti rakasta itseään. Mutta sillä lailla tuossa on perää, että on ainoastaan yksi ihminen, johon narsisti luottaa ja se on hän itse.

        Itse en tuota hylkäämisasiaa oikein osaa omalla kohdallani ajatella, vaikka siitä usein puhutaan. Olen henk.kohtaisesti pärjännyt ja halunnut pärjätä aina omillani ( ihan muutaman vuoden ikäisestä, tai siitä asti kun ylipäänsä muistan. Sain raivarin, jos joku katsoi perääni ja huolehti tällä tavoin. ) ja päinvastoin työntänyt muita kauemmas, sen sijaan, että olisin pelännyt, että muut "jättävät..." Haaveilin täydellisestä riippumattomuudesta jo lapsena. Itseasiassa ihmissuhteiden päättyminen on aina enemmänkin huojentava kokemus, kuin ikävä. Yksi murhe vähemmän...Tietenkin silloin saattaa iskeä lievä turhautuminen ja vitutus, jos tämä tapahtuu "suunnittelematta", tai ilman ennakkovaroitusta.

        Mitä vielä tulee tuohon itsensä rakastamiseen, niin narsisti ( siis sellainen joka kaipaa "lähdettä" ts. huomioa. ) etsii tätä hyväksyntää nimenomaan muilta juuri siksi, koska ei rakasta itseään, eikä näin ollen pysty pitämään itsetuntoaan kasassa ilman muiden jatkuvia reaktioita/palautetta ( oli se sitten ihailua, tai vihaa, tai mitä hyvänsä ).
        Jos hän rakastaisi itseään, hän ei tarvitsisi muita, vaan säilyttäisi tunteen omasta erinomaisuudestaan ja tärkeydestään ilman muitakin.

        ( ei koske psykopaattia, eikä henkilöä, jolla on epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö, mutta jotka ovat erittäin narsistisia... )

        Miten dizel voi olla noin pihalla? On pitkään ollut palstalla ja aivan hakoteilla. No Narsisti ei voi nahdä itsessään narsistisiä piirteitä....

      • dizel
        betziini kirjoitti:

        Miten dizel voi olla noin pihalla? On pitkään ollut palstalla ja aivan hakoteilla. No Narsisti ei voi nahdä itsessään narsistisiä piirteitä....

        Perusteluja kiitos...

      • yxex
        dizel kirjoitti:

        Perusteluja kiitos...

        Mielestäni kommenttisi:
        "Mitä vielä tulee tuohon itsensä rakastamiseen, niin narsisti ( siis sellainen joka kaipaa "lähdettä" ts. huomioa. ) etsii tätä hyväksyntää nimenomaan muilta juuri siksi, koska ei rakasta itseään, eikä näin ollen pysty pitämään itsetuntoaan kasassa ilman muiden jatkuvia reaktioita/palautetta ( oli se sitten ihailua, tai vihaa, tai mitä hyvänsä ).
        Jos hän rakastaisi itseään, hän ei tarvitsisi muita, vaan säilyttäisi tunteen omasta erinomaisuudestaan ja tärkeydestään ilman muitakin."

        ..on erinomainen kuvaus ihmismielen toiminnasta, ja en usko 'betziinin' pystyvän argumentoimaan vastaustaan.

        Todennäköisesti hänen mitätöivä vastauksensa on seurausta kokemalleen frustraatiolle, joka aiheutti halun yrittää transferenssin sinua kohtaan, joka lienee mahdotonta, jollet tunne halua kannatella hänen negaatioitaan. Ja vapaaehtoisen syntipukin vikaa en ole sussa huomannut tässä vuosien mittaan.. =)

    Ketjusta on poistettu 11 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Poliisi: Kymmenhenkinen pohjalaisperhe ollut vuoden kateissa kansainvälinen etsintäkuulutus Poliis

      Poliisi: Kymmenhenkinen pohjalaisperhe ollut vuoden kateissa – kansainvälinen etsintäkuulutus Poliisi pyytää yleisön apu
      Maailman menoa
      316
      2837

    2. Tässä totuus jälleensyntymisestä - voit yllättyä

      Jumalasta syntyminen Raamatussa ei tässä Joh. 3:3. ole alkukielen mukaan ollenkaan sanaa uudestisyntyminen, vaan pelkä
      Jälleensyntyminen
      301
      1443

    3. Mitään järkeä?

      Että ollaan erillään? Kummankin pää on kovilla.
      Ikävä
      108
      1281

    4. En kadu sitä, että kohtasin hänet

      mutta kadun sitä, että aloin kirjoittamaan tänne palstalle. Jollain tasolla se saa vain asiat enemmän solmuun ja tekee n
      Ikävä
      83
      1261

    5. Noniin rakas

      Annetaanko pikkuhiljaa jo olla, niin ehkä säilyy vienot hymyt kohdatessa. En edelleenkään halua sulle tai kenellekään mi
      Ikävä
      99
      1255

    6. Oisko mitenkään mahdollisesti ihan pikkuisen ikävä..

      ...edes ihan pikkuisen pikkuisen ikävä sulla mua??.. Että miettisit vaikka vähän missähän se nyt on ja oiskohan hauska n
      Ikävä
      58
      1205

    7. Lapuan sanomissa käy rytinä

      Pistivät sitten päätoimittajan pihalle
      Lapua
      48
      1105

    8. Helena Koivu : Ja kohta mennään taas

      Kohta kohtalon päivä lähestyy kuinka käy Helena Koivulle ? Kenen puolella olet? Jos vastauksesi on Helenan niin voisi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      78
      1017

    9. Au pair -työ Thaimaassa herättää kiivasta keskustelua somessa: "4cm torakoita, huumeita, tauteja..."

      Au pairit -sarjan uusi kausi herättää keskustelua Suomi24 Keskustelupalvelussa. Mielipiteitä ladataan puolesta ja vastaa
      Tv-sarjat
      24
      921

    10. Oot ihana

      Toivottavasti nähdään sattumalta jonain kesäpäivänä♥️🥺🫂
      Ikävä
      33
      817
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt