Näyttää siltä, että yli 20 aviovuoden yhdessä olon jälkeen edessä on väliaikainen asumusero. Vaimoni haluaa vetää happea ja olla yksin. Muuttaa toiselle paikkakunnalle ja minä jäisin lapsen kanssa aloille.
Teillä jotka olette olleet erossa ja palanneet yhteen niin mitä pelisääntöjä olette luoneet toisillenne eroajalle? Entä miten raha-asiat olette järjestäneet? Oletteko huomioineet varuilta jos ero onkin lopullinen? Onko kohtuutonta vaatia esim. tässä vaiheessa vaimoa "maksamaan" kalliimmasta autosta minulle erotus? Hänhän sitä tulee käyttämään mm. työssä käyttämiinsä matkoihin joista saa tietenkin kilometrikorvaukset ja päivärahat. Meillä on ollut koko elämämme yhteiset rahat.
Sitten on kaikki kortit sun muut, jotka ovat yhteisiä. Minä olisin edelleen yhteisten rahojen kannalla mutta vaimo luultavasti ei. Kun haluaa olla kerrankin elämässään omillaan.
Vaikealta kaikki tuntuu.
Ps. Minulle (vaikka olen mies) yhteiset rahat avioliitossa ovat selvä homma. Näin omassa lapsuudessa äitini kärsimyksen joka oli se pienituloisempi. Minä olin pitkään se suurituloisempi. En koskaan elvistellyt rahoillani ja nyt tilanne onkin tasoittunut. Tosin joudun ehkä työttömäksi ja sehän taas sotkee asioita pahasti.
Väliaikaisen eron pelisäännöt?
72
8602
Vastaukset
- Everstiluutnantti
Kokemusta on. Todellisuus on kuitenkin sitä, että kun mies tai nainen tarvitsee "happea". ei kannata luoda mitään sääntöjä.
Suhde on 'väliaikaisesti' poikki. Ja se voi palautua vain, jos molemmat ovat sen verran 'onnettomia', ettei kukaan änkeydy heidän pirtaansa tuona aikana.
Älä tee sääntöjä. Älä sovi mistään määräajasta. Kun "happi" on saatu, yhteenpaluu on mahdollista.
Ota myös huomioon, ettei sinulla ole mitään syytä elää 'kunniallisesti' sen vuoksi, että hapentarvitsija mahdollisesti palaisi. Jos olet mies, arvosta itseäsi sen vuoksi että annat edes tilaisuuden "aidolle naaraalle" uida pirtaasi vailla egotrippailuun liittyvää ongelmatiikkaa.
Sen jälkeen tiedät, mistä ja miksi puhun.- Aikuiset ihmiset!
Taas siinä mulkku puhuu.. :))' ...ja vanha sellainen..
Varmaan joo mahdollista palata joskus takaisin yhteen, kun ensin käy toista pettämässä! :))
Kyllä se silloin on parempi alkaa jakaa niitä tavaroita, jos se vieras pillu on se ensimmäinen asia joka mieleen tulee..
Sulle AP, tuskin kannattaa tuossa vaiheessa alkaa vaatiin mitään autorahoja, jääthän itsekkin asumaan ilmeisesti omistuskämppäänne huonekalujen kanssa ja vaimo joutuu kuitenkin vuokra-asunnon katselee?
Erossa sitten jaetaan kaikki, jos ei ehtoa ole.
Lapsen elantoon pitää naisesi kuitenkin osallistua tasapuolisesti, jäähän se sinulle huollettavaksi.
Meillä mies lähti reissuhommiin ja täytyy sanoa, että paremmin alkoi meneen, kun ei tarvinnut toista jatkuvasti katsella, meilläkin liittoa takana yli 20 vuotta.
Sitä joskus kaipaa tilaa ympärilleen, ei se välttämättä eroa tarkoita, hengittämistä vapaammasti vain! - ongelmatratkotaan223
kannattaa lukea tietenkin eka laki asiat ennen kuin tekee mitään, tässä on hyvä AIVAN samanlainen tapaus ja informatiota kuinka he selvisivät tilanteesta. http://www.bukisa.com/articles/311746_information
- tagetes erecta
Aikuiset ihmiset! kirjoitti:
Taas siinä mulkku puhuu.. :))' ...ja vanha sellainen..
Varmaan joo mahdollista palata joskus takaisin yhteen, kun ensin käy toista pettämässä! :))
Kyllä se silloin on parempi alkaa jakaa niitä tavaroita, jos se vieras pillu on se ensimmäinen asia joka mieleen tulee..
Sulle AP, tuskin kannattaa tuossa vaiheessa alkaa vaatiin mitään autorahoja, jääthän itsekkin asumaan ilmeisesti omistuskämppäänne huonekalujen kanssa ja vaimo joutuu kuitenkin vuokra-asunnon katselee?
Erossa sitten jaetaan kaikki, jos ei ehtoa ole.
Lapsen elantoon pitää naisesi kuitenkin osallistua tasapuolisesti, jäähän se sinulle huollettavaksi.
Meillä mies lähti reissuhommiin ja täytyy sanoa, että paremmin alkoi meneen, kun ei tarvinnut toista jatkuvasti katsella, meilläkin liittoa takana yli 20 vuotta.
Sitä joskus kaipaa tilaa ympärilleen, ei se välttämättä eroa tarkoita, hengittämistä vapaammasti vain!on aina miehellä ekaks mielessä. Ikäänkuin kulli surkastuisi jos ei saa vierasta.
Jos mies ottaa välimatkaa vastaavalla tavalla ja vaimon vieressä makoilee väliaikainen pano-pena niin oisko se paha juttu?
Asia kun sattuu olemaan useinkin niin että nimenomaan mies ajaa puolisonsa umpikujaan mutta ei suostu pariterapiaan, vaikka näkee naisensa luhistuvan henkisesti. (Toki sitten sopii itkeä että vaimosta tuli seksihaluton zombie ja itsekäs bitch joka ajattelee vain itseään. Oli siis mies-raukan pakko hakea lohdutusta muualta kuin ammattiauttajalta, piti saada pimppi-iines-terapiaa)
Parempi vaan että kaikki naiset pettävät puolisoitaan ja muita miehentekeleitään nin paljon kuin ehtivät...sitten voi vain virnuilla että ähäkutti, kun mies narahtaa rysän päältä...
Avioliittoon ei kannata mennä ilman avioehtoa, joten daamit, kunnostautukaa ja sitten kissa ja hiiri-leikkiin...te olette kissoja, muistakaa se... ;) - Tavallinen Mies
tagetes erecta kirjoitti:
on aina miehellä ekaks mielessä. Ikäänkuin kulli surkastuisi jos ei saa vierasta.
Jos mies ottaa välimatkaa vastaavalla tavalla ja vaimon vieressä makoilee väliaikainen pano-pena niin oisko se paha juttu?
Asia kun sattuu olemaan useinkin niin että nimenomaan mies ajaa puolisonsa umpikujaan mutta ei suostu pariterapiaan, vaikka näkee naisensa luhistuvan henkisesti. (Toki sitten sopii itkeä että vaimosta tuli seksihaluton zombie ja itsekäs bitch joka ajattelee vain itseään. Oli siis mies-raukan pakko hakea lohdutusta muualta kuin ammattiauttajalta, piti saada pimppi-iines-terapiaa)
Parempi vaan että kaikki naiset pettävät puolisoitaan ja muita miehentekeleitään nin paljon kuin ehtivät...sitten voi vain virnuilla että ähäkutti, kun mies narahtaa rysän päältä...
Avioliittoon ei kannata mennä ilman avioehtoa, joten daamit, kunnostautukaa ja sitten kissa ja hiiri-leikkiin...te olette kissoja, muistakaa se... ;)Tekstissasi on varmasti paljon totuuden pohjaa mutta kylla siita paistaa sellainen katkeruus lapi jotta oksat pois.
Itse katson asian olevan siten etta olen ja pysyn uskollinen itseni, en muiden tahden. Mikali nainen pettaa minut niin periaatteeni mukaan han pettaa silloin itsensa, ei minua ja mikali teilla sisaruksilla on tuo paallimmaisena aikeina niin antaa palaa vaan. Itse en itseani ala likaamaan.
Kaltaisensa loytavat toisensa. Nyt Ex vaimoni parkuu, etta nykyinen mies ystavansa on hanen kanssaan vain seksin vuoksi... No tottakai on, mita muuta tuolla mentaliteetilla voi toiselta odottaakaan. Joku kaunis paiva te tytot heraatte siihen etta teita ollaan panemassa kapakan vessassa tai discon takana roskakoria vasten, voi, voi muuta en osaa sanoa kuin alas ollaan vajoamassa.
Mikali miehesi ei suostu pariterapiaan niin aja se ulos tai lahde itse mutta ala nyt ala itseasi tuollaisen katyrin takia tuhoamaan. Muuta neuvoa en voi sinulle antaa. - n36.
Tavallinen Mies kirjoitti:
Tekstissasi on varmasti paljon totuuden pohjaa mutta kylla siita paistaa sellainen katkeruus lapi jotta oksat pois.
Itse katson asian olevan siten etta olen ja pysyn uskollinen itseni, en muiden tahden. Mikali nainen pettaa minut niin periaatteeni mukaan han pettaa silloin itsensa, ei minua ja mikali teilla sisaruksilla on tuo paallimmaisena aikeina niin antaa palaa vaan. Itse en itseani ala likaamaan.
Kaltaisensa loytavat toisensa. Nyt Ex vaimoni parkuu, etta nykyinen mies ystavansa on hanen kanssaan vain seksin vuoksi... No tottakai on, mita muuta tuolla mentaliteetilla voi toiselta odottaakaan. Joku kaunis paiva te tytot heraatte siihen etta teita ollaan panemassa kapakan vessassa tai discon takana roskakoria vasten, voi, voi muuta en osaa sanoa kuin alas ollaan vajoamassa.
Mikali miehesi ei suostu pariterapiaan niin aja se ulos tai lahde itse mutta ala nyt ala itseasi tuollaisen katyrin takia tuhoamaan. Muuta neuvoa en voi sinulle antaa.sunlaisia miehiä löytää?
Mulla on samanlainen ajatusmaailma, ikinä en ole pettänyt vaikka mua on petetty ja toisinaan lyötykin.
Aloittajalle: älä nöyryytä itseäsi väliaikaisella erolla, jos et halua sellaiseen suostua. Oikea ero ja jos kummatkin joskus haluaa palata takaisin, niin se on sitten asia erikseen. Omaa vapautta voi ja pitää saada liitossa ilman, että pannaan päreiksi koko homma - enkä nyt tarkoita vapaudella vapaata seksiä, uskollinen pitää silti olla.
- fs453454564
Kannattaa lähetä siitä, että mitään väliaikaista eroa ei ole olemassakaan.
Ajattelet siis, että eroatte, mutta kukapa sitä tulevaisuudesta tietää, vaikka joskus palaisitte yhteen?
Yleensähän se joka ehdottaa väliaikaista eroa tai taukoa, tekee sen koska on joku valmiiksi katsottuna, tai sitten pehmentääkseen varsinaista iskua. Kummassakaan tapauksessa ei ole eväitä enää jatkoon.
" minä jäisin lapsen kanssa aloille."
"Entä miten raha-asiat olette järjestäneet?"
Vaadit osallistumaan lapsen elatukseen ihan samalla tavalla kuin avioerossa.
Huomioippa se, että jos asut yhteisessä asunnossa, joudut sitten oikeassa erotilanteessa ehkä maksamaan harinta-ajan asumishyödystä. - eräs äiti
Samaa mieltä everstiluutnantin kanssa. Kun tarvitaan happea ei nimenomaan haluta sääntöjä. Mieluusti yhtään mitään ainakaan parisuhteeseen liittyviä. Sääntöjä taas kipeästi tarvitsee se joka odottelee (lapsen kanssa yhteisessä kodissa) sitä joka vetää happea. Oikeastaan on vaan siitä kyse että mihin kaikkeen odottelija pystyy suostumaan. Everstiluutnantti on oikeassa siinäkin ettei väliaikaisen eron aikana tarvi olla uskollinen koska jos on eronnut niin ei ole ketään kelle olisi uskollinen. Parempi olisi jos pystyisit nauttimaan väliaikaisesta vapaudestasi, mutta itsellänikin asiasta kokemusta, tiedän ettei se ole odottelijalle helppoa.
Väliaikainen ero on helpoin mahdollinen tapa erota koska silloin jätetään mahdollisuus palata, pidetään toista odottelemassa ja hoitamassa lapsetkin ja samalla saadaan itselle vapaus mennä ja tulla niin kuin haluaa. Siinä ei ole tarvinnut tehdä raskasta ja lopullista eropäätöstä vaan on laitettu toinen narikkaan odottelemaan. Jos sitten jompi kumpi löytää väliaikaisen eron aikana uuden kumppanin niin erosta tulee lopullinen.
Itse en sinuna antaisi vaimollesi ko mahdollisuutta lainkaan. Hän joutuu miettimään mitä haluaa vasta kun sanot että erotaan kokonaan tai ei erota lainkaan. Sen että olette yhdessä ei pitäisi tarkoittaa sitä etteikö hän voisi käydä tyttöjen kanssa ulkona, eihän parisuhde mikään vankila ole. Jos annat hänelle tuon mahdollisuuden niin hän ei joudu käsittelemään asiaa sinusta luopumisena vaan ajattelee että voi palata takaisin ja samalla etsiä uutta kumppania.- parempi erillään
No ohhoh!!
Että kerrasta poikki sitten vaan!!
Höpsistä!
Annahan muijan käydä vähän miettimässä asioita ja valmistaudu siihen, että voi käydä kumpsis kampsis vaan!
Nuoret parit varmaan ajattelee noin, kuin ed. Ovat niin ehdottomia kaikessa muissakin asioissa!
Mutta 20 vuotta aviksessa ajattelevat jo ihan erillälailla, ei tarvitse olla siinä kytiksellä koko aikaa!!
Taitaa se lapsonenkin olla jo murkkuikäinen tuolla iällä, joten lähdössä kohta sekin!
Monet keski-ikäiset asuvat erillään ja ovat silti yhdessä, täälläkin on ollut kirjoituksia sellaisista.
Ja monet parit, jotka ovat eronneetkin, pitävät vanhoina tiivistä yhteyttä toisiinsa, kämpät on vain omat!
Meilläkin on kaksi kämppää, toinen maalla ja toinen kaupungissa, ja isäntä päivystää mieluummin siellä maalla ja minä täällä. Ei mitään ongelmaa enää tällä iällä! ;)) - oöa
parempi erillään kirjoitti:
No ohhoh!!
Että kerrasta poikki sitten vaan!!
Höpsistä!
Annahan muijan käydä vähän miettimässä asioita ja valmistaudu siihen, että voi käydä kumpsis kampsis vaan!
Nuoret parit varmaan ajattelee noin, kuin ed. Ovat niin ehdottomia kaikessa muissakin asioissa!
Mutta 20 vuotta aviksessa ajattelevat jo ihan erillälailla, ei tarvitse olla siinä kytiksellä koko aikaa!!
Taitaa se lapsonenkin olla jo murkkuikäinen tuolla iällä, joten lähdössä kohta sekin!
Monet keski-ikäiset asuvat erillään ja ovat silti yhdessä, täälläkin on ollut kirjoituksia sellaisista.
Ja monet parit, jotka ovat eronneetkin, pitävät vanhoina tiivistä yhteyttä toisiinsa, kämpät on vain omat!
Meilläkin on kaksi kämppää, toinen maalla ja toinen kaupungissa, ja isäntä päivystää mieluummin siellä maalla ja minä täällä. Ei mitään ongelmaa enää tällä iällä! ;))suora ero vain. ämmä on löytänyt jonkun toisen uroon ja haluaa sen kanssa alkaa kokeilemaan miten sujuu. vanha äijä jää varalle, jos uusi suhde kaatuu.
vittu että voi olla isekäs ämmä, joka vielä lapsensakin noin vaan antaa isälleen. mutta parempihan se on että lapsi jää isälle kuin tuolaiselle puumahuoralle.
kaikki vain jakoon ja ämmää potku perseelle - ÄO sulla nolla
oöa kirjoitti:
suora ero vain. ämmä on löytänyt jonkun toisen uroon ja haluaa sen kanssa alkaa kokeilemaan miten sujuu. vanha äijä jää varalle, jos uusi suhde kaatuu.
vittu että voi olla isekäs ämmä, joka vielä lapsensakin noin vaan antaa isälleen. mutta parempihan se on että lapsi jää isälle kuin tuolaiselle puumahuoralle.
kaikki vain jakoon ja ämmää potku perseelleSiinä taas joku kouluja käymätön lähiömuija laukoo älyttömyyksiä!
Vai ei isät osaa hoitaa lapsiaan....?
Olipas taas!
Sulla voi housut olla märkänä joka äijän perään, kun olet noin yksinkertainen, mutta jotkut sivistyneemmät tarttee taukoa ajatuksilleen, mutta tuollainen toljake sitäkään tuskin tajuu. :(
Opettele edes käyttämään ISOJA kirjaimia niille kuuluville paikoilleen! Onko liian vaikeeta? - nyhveröniilo
Viisas kirjoitus naisen suusta. Komppaan ihan joka sanan. Haluisitkohan kanssani naimisiin?
niin, joo.. Tervetuloa kerhoon :) - sun tuleva siippasi
nyhveröniilo kirjoitti:
Viisas kirjoitus naisen suusta. Komppaan ihan joka sanan. Haluisitkohan kanssani naimisiin?
niin, joo.. Tervetuloa kerhoon :)No mikä ettei!
Kirkko vai maistraatti?
Ilmoita aika ja paikka! ;))) - rakastunutniilo
sun tuleva siippasi kirjoitti:
No mikä ettei!
Kirkko vai maistraatti?
Ilmoita aika ja paikka! ;)))Tulevan sunnuntaina espoon maistraatissa klo. 15.00 :)
..ainiin, olen 33. - Sun oma puumis! :))
rakastunutniilo kirjoitti:
Tulevan sunnuntaina espoon maistraatissa klo. 15.00 :)
..ainiin, olen 33.Tullaan hevosella!
Oo vastassa portilla! Muiskis!
...mä oon 55. ;)
- mummomuori*
Mitä aiotte aikaan saada tuolla erolla?
Tauko suhteessa on eri asia. Sen tarkoituksena on selvittää jommankumman tai kummankin henkilökohtaisia asioita ja tarkoitus on jatkaa suhdetta edelleen. Pelisäännöt on siksi hyvä sopia valmiiksi. Etenkin se, voiko olla muita suhteita ja kerrotaanko niistä toisilleen. Etenkin tuo rahajuttu on tärkeä. Kulutustottumukset ja tarpeet muuttuvat. Niistä voi tulla monenmoista keskusteltavaa kun sitten jälleen jatketaan. Itse kyllä kehottaisin sopimaan myös sopivan ajanjakson, jonka aikana ratkaisut tehdään.
Mitä on väliaikainen ero? Tarkoittaako se, että erotaan mutta ehkä ja jos voidaan jatkaakin, jos siltä tuntuu. Tätä kutsuisin löysäksi hirreksi. Käytännössä erotaan etenkin emotionaalisesti, ei ole enää tunteita vaan niitä aletaan hakea muualta. On oma tupa ja se oma lupa. Se mitä kumpikin kotonaan tekee, ei kuulu toiselle.
Toisaalta ollaan taloudellisesti sidoksissa toisiinsa. Ei se ole mitään omillaan olemista jos on yhteinen tili. Toinen voi edelleen tarkkailla rahankäyttöäsi, mihin sitä oikein menee. Sitten teillä on omaisuutta, joka ei jakaannu tasaisesti. On kysyttävä aina toiselta lupa tehdä jotain. Nämä jos mitkä aiheuttavat riitaa.
Kyllä sinuna alkaisin valmistua oikeaan eroon, vaikka se tapahtuukin ilmeisesti sinun tunteitasi säästäen. Silloin on parempi että nuo taloudelliset asiat hoidetaan niin kuin eroaisitte jo. Ja mikä tärkeintä valmistakaa lapsenne jo nyt YHDESSÄ tuohon muutokseen.- vähän epätoivoinen
Niin taukoa vaimo haluaa. MUTTA ei ole ollenkaan varma, että senkään jälkeen jatketaan yhdessä. No ei kait tässä vaiheessa sitä vielä tiedäkään. Meillä on ollut rahat yhteisiä. Vaimo on hoitanut laskut ja ollut talouspäällikkö. Nyt kun olen joutunut selvittelemään rahankäyttöämme niin onhan hänellä ollut huomattavasti enemmän rahaa käytössä (laittanut itseensä). Eikä siinä ole ollutkaan mitään. En ole siitä välittänyt. Nyt vain nämä uudet kuviot laittaa kaiken uusiksi. Nyt on kait pakko välittää ja pitää puoliaan. Tietenkin jos ajattelen että rahaa se vain oli jos sitten lopullinen ero tulisikin?
Meillä on tosiaan 12v ja 18v lapset. Minä en haluaisi erota. Haluaisin antaa vapautta avioliitossa jos hän sitä kaipaa. Se ei kuitenkaan kelpaa(enää). Minua surettaa se, että asioista ei puhuta ajoissa. Pidetään todelliset tunteet piilossa ja sitten pudotetaan pommi toisen syliin. Mikä meitä oikein vaivaa? - minä vain
vähän epätoivoinen kirjoitti:
Niin taukoa vaimo haluaa. MUTTA ei ole ollenkaan varma, että senkään jälkeen jatketaan yhdessä. No ei kait tässä vaiheessa sitä vielä tiedäkään. Meillä on ollut rahat yhteisiä. Vaimo on hoitanut laskut ja ollut talouspäällikkö. Nyt kun olen joutunut selvittelemään rahankäyttöämme niin onhan hänellä ollut huomattavasti enemmän rahaa käytössä (laittanut itseensä). Eikä siinä ole ollutkaan mitään. En ole siitä välittänyt. Nyt vain nämä uudet kuviot laittaa kaiken uusiksi. Nyt on kait pakko välittää ja pitää puoliaan. Tietenkin jos ajattelen että rahaa se vain oli jos sitten lopullinen ero tulisikin?
Meillä on tosiaan 12v ja 18v lapset. Minä en haluaisi erota. Haluaisin antaa vapautta avioliitossa jos hän sitä kaipaa. Se ei kuitenkaan kelpaa(enää). Minua surettaa se, että asioista ei puhuta ajoissa. Pidetään todelliset tunteet piilossa ja sitten pudotetaan pommi toisen syliin. Mikä meitä oikein vaivaa?meillä yli 20 vuoden avioliiton jälkeen asuttiin kesä erikseen. Alussa ei tiedetty, kuinka käy eli onko ero lopullinen vai ei. Yhteen siis palattiin ja menee hyvin. Erossaolo teki molemmille hyvää, vaikka helvetillistä aikaa olikin. Lähtijä tarvitsi omaa tilaa ja sovittiin, että hänellä oli kaksi kotia. Meillä on aina ollut yhteiset rahat ja tilit ja niin oli myös eron aikana. Sovittiin, että isommat hankinnat päätetään edelleen yhdessä. Oltiin samalla paikkakunnalla ja nähtiin tosi usein. Ennen asumuseroa sovittiin, että kolmansia tai neljänsiä osapuolia ei sekoiteta mukaan. Eron aikana käsiteltiin kaikki vaikeat asiat, jotka oli jäänyt puhumatta tai käsitetty väärin. Sovittiin uusista yhteisistä pelisäännöistä ennen yhteenpaluuta. Erossaolosta ei puhuttu muuta kuin harvoille valituille ulkopuolisille ja se oli oikea ratkaisu ja osaltaan helpotti yhteenpaluuta. Puhua toki pitää ja hakea tukea ja apua, mutta kaikille ei kannata avautua.
- hieman epätoivoinen
minä vain kirjoitti:
meillä yli 20 vuoden avioliiton jälkeen asuttiin kesä erikseen. Alussa ei tiedetty, kuinka käy eli onko ero lopullinen vai ei. Yhteen siis palattiin ja menee hyvin. Erossaolo teki molemmille hyvää, vaikka helvetillistä aikaa olikin. Lähtijä tarvitsi omaa tilaa ja sovittiin, että hänellä oli kaksi kotia. Meillä on aina ollut yhteiset rahat ja tilit ja niin oli myös eron aikana. Sovittiin, että isommat hankinnat päätetään edelleen yhdessä. Oltiin samalla paikkakunnalla ja nähtiin tosi usein. Ennen asumuseroa sovittiin, että kolmansia tai neljänsiä osapuolia ei sekoiteta mukaan. Eron aikana käsiteltiin kaikki vaikeat asiat, jotka oli jäänyt puhumatta tai käsitetty väärin. Sovittiin uusista yhteisistä pelisäännöistä ennen yhteenpaluuta. Erossaolosta ei puhuttu muuta kuin harvoille valituille ulkopuolisille ja se oli oikea ratkaisu ja osaltaan helpotti yhteenpaluuta. Puhua toki pitää ja hakea tukea ja apua, mutta kaikille ei kannata avautua.
Noin minäkin haluaisin sen menevän mutta mutta kun ei ole oikein sanavaltaa. Tuo raha homma voi osoittautua tosi vaikeaksi koska vaimo haluaisi omat rahat ja oman tilin mitä minä en näkisi. Se täydellinen itsenäisyys. Se on vain jotenkin tuntuu hankalalta järjestää kun kaikki on ollut yhteistä.
Voi kun näkisin sinne vaimon mielen syövereihin. - Everstiluutnantti
hieman epätoivoinen kirjoitti:
Noin minäkin haluaisin sen menevän mutta mutta kun ei ole oikein sanavaltaa. Tuo raha homma voi osoittautua tosi vaikeaksi koska vaimo haluaisi omat rahat ja oman tilin mitä minä en näkisi. Se täydellinen itsenäisyys. Se on vain jotenkin tuntuu hankalalta järjestää kun kaikki on ollut yhteistä.
Voi kun näkisin sinne vaimon mielen syövereihin.Kaikki kirjoitukset ovat - prosessin läpikäyneenä - mielestäni aivan oikeassa. Kirjaan niistä tekemäni päätelmät sekä omat ajatukseni sekoittuneena muutamaan numeroituun huomioon.
(1) Happi on asia, jota tuossa tilanteessa tarvitaan.
(2) Happi pitää sisällään ehdottomuuden - ei mitään sopimuksia kolmansista. Jos suhde on kestääkseen tai sen arvoinen, se kestää eron. Ja tuosta erosta ei tule tietää, kestääkö se kuukauden, puoli vuotta vai loppuelämän.
(3) Kun nainen tai mies lähtee hakemaan happea, hän lähtee pakoon ahdistavasta tilanteesta. Ja tuolloin sopimukset kahlitsevat häntä.
(4) Jos kolmas mahtuu kuvioon, elämän laki toteutuu upeasti ja aidosti. Rakkaus on kadonnut, jäljellä olisi ollut vain tyhjyys (entisen) aviopuolison kanssa. Länsimaissa arvostamme yksilön vapautta, joten näin kait sen on kuljettava.
(5) Uroksena totean: Kun Naaras tarvitsee happea ja haluaa muuttaa erilleen, hän ottaa tietoisesti tai "näennäisesti" tiedostamattaan sen riskin, että Uroksen elämään kävelee sisään uusilta laitumilta aiempaa parempi Naaras. Luultavasti et tuota pysty kuvittelemaan, mutta se on elämän laki, jota vastaan on turha pyristellä.
Lopuksi: älä roiku. Jos Naaraasi palaa, te olette uusiutuneet. Voi olla, että hän haluaisi palata, mutta sinä olet kohdannut Naaraan, jonka tunnevoima Sinuun on suurempi.
SIIS: Anna tilanteen kulkea vapaasti eteenpäin. Heitä kaikki toivo (eli kahlitsemisen halu) suhteessa vaimoosi - anteeksi - helvettiin. Tee sen nyt. - eräs äiti
Everstiluutnantti kirjoitti:
Kaikki kirjoitukset ovat - prosessin läpikäyneenä - mielestäni aivan oikeassa. Kirjaan niistä tekemäni päätelmät sekä omat ajatukseni sekoittuneena muutamaan numeroituun huomioon.
(1) Happi on asia, jota tuossa tilanteessa tarvitaan.
(2) Happi pitää sisällään ehdottomuuden - ei mitään sopimuksia kolmansista. Jos suhde on kestääkseen tai sen arvoinen, se kestää eron. Ja tuosta erosta ei tule tietää, kestääkö se kuukauden, puoli vuotta vai loppuelämän.
(3) Kun nainen tai mies lähtee hakemaan happea, hän lähtee pakoon ahdistavasta tilanteesta. Ja tuolloin sopimukset kahlitsevat häntä.
(4) Jos kolmas mahtuu kuvioon, elämän laki toteutuu upeasti ja aidosti. Rakkaus on kadonnut, jäljellä olisi ollut vain tyhjyys (entisen) aviopuolison kanssa. Länsimaissa arvostamme yksilön vapautta, joten näin kait sen on kuljettava.
(5) Uroksena totean: Kun Naaras tarvitsee happea ja haluaa muuttaa erilleen, hän ottaa tietoisesti tai "näennäisesti" tiedostamattaan sen riskin, että Uroksen elämään kävelee sisään uusilta laitumilta aiempaa parempi Naaras. Luultavasti et tuota pysty kuvittelemaan, mutta se on elämän laki, jota vastaan on turha pyristellä.
Lopuksi: älä roiku. Jos Naaraasi palaa, te olette uusiutuneet. Voi olla, että hän haluaisi palata, mutta sinä olet kohdannut Naaraan, jonka tunnevoima Sinuun on suurempi.
SIIS: Anna tilanteen kulkea vapaasti eteenpäin. Heitä kaikki toivo (eli kahlitsemisen halu) suhteessa vaimoosi - anteeksi - helvettiin. Tee sen nyt.Kun olet näitä asioita miettinyt ja itsekin kokenut niin osaatko sanoa että mikä on se ahdistus jota silloin lähdetään pakoon? Mistä se johtuu ja mikä siniä ahdistaa? Siis ymmärrettävää että halu erota toisesta johtaa siihen ettei yhdessä ole hyvä olla ja se ahdistaa mutta usein kuitenkin samainen ahdistuja ja happea hakenut palaa takaisinkin.
- SE Jane...
eräs äiti kirjoitti:
Kun olet näitä asioita miettinyt ja itsekin kokenut niin osaatko sanoa että mikä on se ahdistus jota silloin lähdetään pakoon? Mistä se johtuu ja mikä siniä ahdistaa? Siis ymmärrettävää että halu erota toisesta johtaa siihen ettei yhdessä ole hyvä olla ja se ahdistaa mutta usein kuitenkin samainen ahdistuja ja happea hakenut palaa takaisinkin.
No tuolla "everstiluutnantilla" on se lapsekas haavekuva ainakin noissa kirjoittelussaan aikaisemminkin ollut, että pillu on parasta ja se uusi "naaras" oikein odottaa siellä nurkan takana siittämistään ja valveuttaan osallistua jakamaan "uroon" siitoksien tuloksia ympäri maailmaa elämän ainoana tarkoituksena ja näin naisen ainoana oikeana tehtävänä on tehdä mies onnelliseksi!
Liikaa tarzan-elokuvia, pappa! Siirry CSI-sarjoihin.... ;)))) - Everstiluutnantti
eräs äiti kirjoitti:
Kun olet näitä asioita miettinyt ja itsekin kokenut niin osaatko sanoa että mikä on se ahdistus jota silloin lähdetään pakoon? Mistä se johtuu ja mikä siniä ahdistaa? Siis ymmärrettävää että halu erota toisesta johtaa siihen ettei yhdessä ole hyvä olla ja se ahdistaa mutta usein kuitenkin samainen ahdistuja ja happea hakenut palaa takaisinkin.
Arvoisa eräs Äiti,
yritän vastata osaamiltani kohdin. Puhun vain itsestäni ja parisuhteestani, joka kesti noin kaksikymmentä vuotta. Kertomuksessani ei ole neuvoa, on ainoastaan yritys kertoa yksi näkemys,
Menimme aikoinaan naimisiin luodaksemme 'täydellisyyden'. Emme tunnistaneet toisissamme muuta kuin toiveemme. Sinnikkäinä ihmisinä jaksoimme virallisesi liitossa noin viisitoista vuotta. Lapse syntyivät ja ura molemmille, itse asiassa aika onnistunutkin.
Eri elämänvaiheiden kriisit ovat tosiasioita, Niihin kait auttaa ainoastaan sitoumus ja rakkaus. Se näkyy siten, että "haluaa tulkita toista hyvin päin".
Meillä sitä ei koskaan ollut, Näimme vain toistmme 'urat'. Kun sitten vaimoni - vuosia olimme selibaatissa - alkoi selittämättömästi laihtumaan, totesin osaltani että näin ei voi jatkua. Yhdessä totesimme 'hapen'tarpeelliseksi, Ja hapessa riitti yksi kuukausi erillään asumista, sen jälkeen tilanne oli selvä. Ja onneksi oli selvä.
Eli neuvo: kun erillään joudutaan muuttamaan, on aina kyse rakkaudesta, Sitä ei voi pakottaa, sille ei voi oikein antaa edes tilaa, jos sitä ei ole tai se ei ole tullakseen.
Näin lohduton on tarinani, Tapahtuneesta on kuusi vuotta. Elämäni suurin pettymys on, että en kyennyt lapsilleni tarjoamaan 'onnellista avioperhettä'. He ovat aikuisia nyt ja kait pärjäävät. Minä en siihen perhehelvettiin ole haikaillut vaan happea on nyt ja voin hengittää!
Et saanut vastausta, mutta kuvauksen. :) - tässä ollaan?
Everstiluutnantti kirjoitti:
Kaikki kirjoitukset ovat - prosessin läpikäyneenä - mielestäni aivan oikeassa. Kirjaan niistä tekemäni päätelmät sekä omat ajatukseni sekoittuneena muutamaan numeroituun huomioon.
(1) Happi on asia, jota tuossa tilanteessa tarvitaan.
(2) Happi pitää sisällään ehdottomuuden - ei mitään sopimuksia kolmansista. Jos suhde on kestääkseen tai sen arvoinen, se kestää eron. Ja tuosta erosta ei tule tietää, kestääkö se kuukauden, puoli vuotta vai loppuelämän.
(3) Kun nainen tai mies lähtee hakemaan happea, hän lähtee pakoon ahdistavasta tilanteesta. Ja tuolloin sopimukset kahlitsevat häntä.
(4) Jos kolmas mahtuu kuvioon, elämän laki toteutuu upeasti ja aidosti. Rakkaus on kadonnut, jäljellä olisi ollut vain tyhjyys (entisen) aviopuolison kanssa. Länsimaissa arvostamme yksilön vapautta, joten näin kait sen on kuljettava.
(5) Uroksena totean: Kun Naaras tarvitsee happea ja haluaa muuttaa erilleen, hän ottaa tietoisesti tai "näennäisesti" tiedostamattaan sen riskin, että Uroksen elämään kävelee sisään uusilta laitumilta aiempaa parempi Naaras. Luultavasti et tuota pysty kuvittelemaan, mutta se on elämän laki, jota vastaan on turha pyristellä.
Lopuksi: älä roiku. Jos Naaraasi palaa, te olette uusiutuneet. Voi olla, että hän haluaisi palata, mutta sinä olet kohdannut Naaraan, jonka tunnevoima Sinuun on suurempi.
SIIS: Anna tilanteen kulkea vapaasti eteenpäin. Heitä kaikki toivo (eli kahlitsemisen halu) suhteessa vaimoosi - anteeksi - helvettiin. Tee sen nyt.Mikä ihmeen naaras?
- kiitossiitos! ;)
tässä ollaan? kirjoitti:
Mikä ihmeen naaras?
Se kun miehellä päässä ei pyöri kuin naiminen, alkaa näköjään eläimellinen sanastokin sekaantua...
- Everstiluutnantti
kiitossiitos! ;) kirjoitti:
Se kun miehellä päässä ei pyöri kuin naiminen, alkaa näköjään eläimellinen sanastokin sekaantua...
Suhde ei kestä, ellei se perustu rakkauteen ja sitä edeltäneeseen "sähköiskuun". Kun sähköisku tapahtuu, ihminen on aika biologinen olento. Viime kädessä oikean rakkauden ehdoton edellytys on 'kahden elimistön pitäminen toisistaan'. Jos sitä ei ole, voidaan rakkautta vannoa, mutta rakkaus ilman elimistön tukea on hiekkaan kirjoitettu. Tämän biologisuuden vuoksi miehen ja naisen suhteessa kohtaavat uros ja naaras.
Parille edelläni kirjoittaneelle toteaisin "älyn käyttö on sallittua, sen ehto on, että sitä on". Menikö vaikeaksi? :) Älkää olko niin kärkkäitä tuomitsemaan kysymättä ensin perusteluja! - hoono näköö????
Everstiluutnantti kirjoitti:
Suhde ei kestä, ellei se perustu rakkauteen ja sitä edeltäneeseen "sähköiskuun". Kun sähköisku tapahtuu, ihminen on aika biologinen olento. Viime kädessä oikean rakkauden ehdoton edellytys on 'kahden elimistön pitäminen toisistaan'. Jos sitä ei ole, voidaan rakkautta vannoa, mutta rakkaus ilman elimistön tukea on hiekkaan kirjoitettu. Tämän biologisuuden vuoksi miehen ja naisen suhteessa kohtaavat uros ja naaras.
Parille edelläni kirjoittaneelle toteaisin "älyn käyttö on sallittua, sen ehto on, että sitä on". Menikö vaikeaksi? :) Älkää olko niin kärkkäitä tuomitsemaan kysymättä ensin perusteluja!Tituus?
Opettele ensin kirjoittamaan oikein, ennenkuin tuut älykkyydestä jotain puhuun. ;))))) - Olivia54
hoono näköö???? kirjoitti:
Tituus?
Opettele ensin kirjoittamaan oikein, ennenkuin tuut älykkyydestä jotain puhuun. ;)))))Ottiko lujille, kun TAAS joku muistutti sinua tyhmyydestäsi?
- eräs äiti
Everstiluutnantti kirjoitti:
Arvoisa eräs Äiti,
yritän vastata osaamiltani kohdin. Puhun vain itsestäni ja parisuhteestani, joka kesti noin kaksikymmentä vuotta. Kertomuksessani ei ole neuvoa, on ainoastaan yritys kertoa yksi näkemys,
Menimme aikoinaan naimisiin luodaksemme 'täydellisyyden'. Emme tunnistaneet toisissamme muuta kuin toiveemme. Sinnikkäinä ihmisinä jaksoimme virallisesi liitossa noin viisitoista vuotta. Lapse syntyivät ja ura molemmille, itse asiassa aika onnistunutkin.
Eri elämänvaiheiden kriisit ovat tosiasioita, Niihin kait auttaa ainoastaan sitoumus ja rakkaus. Se näkyy siten, että "haluaa tulkita toista hyvin päin".
Meillä sitä ei koskaan ollut, Näimme vain toistmme 'urat'. Kun sitten vaimoni - vuosia olimme selibaatissa - alkoi selittämättömästi laihtumaan, totesin osaltani että näin ei voi jatkua. Yhdessä totesimme 'hapen'tarpeelliseksi, Ja hapessa riitti yksi kuukausi erillään asumista, sen jälkeen tilanne oli selvä. Ja onneksi oli selvä.
Eli neuvo: kun erillään joudutaan muuttamaan, on aina kyse rakkaudesta, Sitä ei voi pakottaa, sille ei voi oikein antaa edes tilaa, jos sitä ei ole tai se ei ole tullakseen.
Näin lohduton on tarinani, Tapahtuneesta on kuusi vuotta. Elämäni suurin pettymys on, että en kyennyt lapsilleni tarjoamaan 'onnellista avioperhettä'. He ovat aikuisia nyt ja kait pärjäävät. Minä en siihen perhehelvettiin ole haikaillut vaan happea on nyt ja voin hengittää!
Et saanut vastausta, mutta kuvauksen. :)Ok, eli teidän tapauksessanne käsitin ettei rakkautta koskaan ollutkaan. Happea ei oikeastaan lähdetty hakemaan vaan eroa toisesta?
Itseäni kiinnostaa nimenomaan se hapenoton tarve, syy siihen, kun kuitenkin monissa tilanteissa happea haukannut palaa takaisin. Ja kun sanoit että se johtuu ahdistuksesta niin mistä se ahdistus sitten taas johtuu jos kerran myöhemmin palaakin yhteen? Miten sitten ei enää ahdistakaan, mitä se hapenotto siinä auttaa?
Olen miettinyt näitä juttuja paljon koska mieheni, pienen vauvan isä silloin, halusi erota (ei väliaikaisesti vaan silloin ihan lopullisesti) mutta on nyt kuitenkin palailemassa. Edelleen hän tuntuu tarvitsevan kovasti omaa aikaa. Se on oma tarinansa mutta kun olen kovin avoin ihminen niin olen näistä asioista eron aikana ja sen jälkeen ystävieni ja vähemmänkin läheisten kanssa keskustellut.
Olen huomannut että mielipiteet jakautuvat kahtia. Puolet on sitä mieltä että älä ota sitä ikinä takaisin ja kun olen ottanut niin selkeästi eivät hyväksy eivätkä ymmärrä ratkaisuani. Toinen puoli on ymmärtänyt alusta asti että otan miehen takaisin jos siltä myöhemmin tuntuu. Eivätkä ole tuomitsemassa ratkaisuani. Ja mielenkiintoisin havainto tässä on että ne jotka eivät ymmärrä ovat eroperheiden lapsia ja taas niiden jotka ymmärtävät vanhemmat eivät ole eronneet. Eli väitän tämän havaintoni perusteella ettei ole ollenkaan samantekevää lapsen oman parisuhteen kannalta että eroavatko vanhemmat vai sinnittelevätkö yhdessä. Itse olen perheestä jossa vanhemmillani oli omat, perustavanlaatuiset, ongelmansa mutta heillä ei ero ollut edes vaihtoehto.
Oikeaa ratkaisua harvemmin on ja aina se riippuu tilanteesta. Ei ole hyvä luovuttaa liian helpolla muttei myöskään sietää mitä tahansa. Molemmat mallit ovat lapsille huonoja. Aina ei vaan ole hyvää vaihtoehtoa, pitää valita kahdesta huonosta vähemmän huono. Mutta sitkeästi ne kotoa saadut mallit tuntuvat aikuisten ihmisten mielissä säilyvän. - annatkopilluu??
Olivia54 kirjoitti:
Ottiko lujille, kun TAAS joku muistutti sinua tyhmyydestäsi?
Munasta otti ja syrämmestä! ;)))
Ja vähä pillustakin! Ottiko sullaki? Sieltä pillusta? Ootko PilluOlivia? - ERO TULI
hieman epätoivoinen kirjoitti:
Noin minäkin haluaisin sen menevän mutta mutta kun ei ole oikein sanavaltaa. Tuo raha homma voi osoittautua tosi vaikeaksi koska vaimo haluaisi omat rahat ja oman tilin mitä minä en näkisi. Se täydellinen itsenäisyys. Se on vain jotenkin tuntuu hankalalta järjestää kun kaikki on ollut yhteistä.
Voi kun näkisin sinne vaimon mielen syövereihin.Hyvä mies, älä ole sinisilmäinen.
Ala jo miettiä omaa tulevaisuuttasi.
- hapekas
Anna jokaisen käyttää ero parhaaksi katsomallaan tavalla. Olen samaa mieltä siitä ettei mitään sääntöjä kannata sopia. Olin itse muutaman kk erossa vaimon toiveesta ja huomasin, että on muita naisia jotka ovat kiinnostuneet rakentamaan suhdetta kanssani.
Kun olet yksin niin vastaat teoistasi vain itsellesi. Paitsi jos olette yhteisesti halunneet etäisyyttä, on asioista syytä sopia erikseen...silloinhan ero on määräaikainen ja yhteen palaaminen on tiedossa. - kokenut tuodnkin
Kannattaa lähteä siitä, että kyseessä on lopullinen ero. Voi sopia, että kumpikin elää omilla rahoilla ja jakaa irtain miten sovitaan. Elatusrahaa jos et tarvitse, jousta siinä. Sopikaa vuoden päähän päivä, jolloin jaetaan kaikki omaisuus, jos ei ole palattu yhteen siihen mennessä. Eli laittakaa ero harkinta aikoineen heti vireille kuitenkin. Kannattaa sopia, että jos tavataan niin ei vongata ellei olla oikeasti jo päätetty palata yhteen. Kumpikin voi säätää miten haluaa eikä toista kytätä.
- kaxinkinyxin
meillä tuo vastaava tilanne oli edessä kymmenkunta vuotta sitten ja minä naisena otin töistä vapaata 3 viikkoa ja matkustin ulkomaille miettiin asioitani ja tulin tulokseen jotta kasvatetaan lapsi ekana kouluikään ja katotaan sitten. nyt on oltu erossa jo kuus vuotta ja lapsi selvinny erosta hyvin ja koulussakin menestyy. "lomallani" en tapaillut muita koska ei tuntunut tarpeelliselta, miehen tekemiset eivät kiinnostaneet koska olin kuitenkin päättänyt jo erota hänestä.
- terveisiä keskisuome
kyllä se on niin notta kerran kun ero tulee niin se on sitten sillä selvä,voi se vielä kerran roihahtaa mut pysyvää EI TULE.
se on omien halujen hoitoa jos lasten "hyvinvoinnilla" selittelee yhdessä pysymistä.. paljon pahempaa lapselle katella pahoinvoivia vanhempia kuin elää hyvinvoivassa eroperheessä.eroperheen hyvinvoinnin määrää se kuinka lapsen asiat hoidetaan.se ei ole hyvinvointia jos jompikumpi laukkaa viihteellä jatkuvasti ja lapsi aina toisen luona.pahimmassa tapauksessa lapsi lähivanhemmalla viikot ja etällä viikonloput tai toisinpäin eli tilanteeksi muodostuu se että lähin luona arki ja etän luona vapaa.molempien luona tulee olla arkea ja juhlaa niinsanotusti.
itsellä tilanne sellanen että ennen kouluikää lapsi asui vko/vko ja koulun alkaessa minun(isä) luona asuu ja keskiviikkosin joka toinen vkonloppu äidin luona.tarjosin äidille enemmän yhteisaikaa muttei kelvannut.. tällä tämän hetkiselläkin sopimuksella lomien puolitukset ei toimi,äiti vuorot siirtyilee,jos vähänkään räkä valuu ei voi käydä äidillä,äiti vkonloppuna kiikutetaan muksua hoitoon et pääsee kylille yms.yms.henk.koht. olen itselleni ja muksulleni luvannut että mulla ei ole mitään niin tärkeää etteikö sais olla mun luona vaikka toiselle ei sovittu aika passaiskaan eli jos menee ns.vapaa vkonloppu ohi sen takia että etä pääsee johonkin niin sitten menee so what? lapsi on lapsi vain kerran ja kuka sinä aikana hölmöilee niin lapsi kyllä muistaa aikuisenakin.. eli edestään löytää,niin surullista kuin se onkin.
ja siitä huolimatta x meinaa et muksun pitäs muuttaa hänen luo.. huh huh..
asuinpaikkojen välimatkakin hurjat 5km eli kulkemisesta ei voi olla kiinni...
saa vetää herneet kuka haluaa ja saa kommentoida mitä haluaa... - mies2Xv
terveisiä keskisuome kirjoitti:
kyllä se on niin notta kerran kun ero tulee niin se on sitten sillä selvä,voi se vielä kerran roihahtaa mut pysyvää EI TULE.
se on omien halujen hoitoa jos lasten "hyvinvoinnilla" selittelee yhdessä pysymistä.. paljon pahempaa lapselle katella pahoinvoivia vanhempia kuin elää hyvinvoivassa eroperheessä.eroperheen hyvinvoinnin määrää se kuinka lapsen asiat hoidetaan.se ei ole hyvinvointia jos jompikumpi laukkaa viihteellä jatkuvasti ja lapsi aina toisen luona.pahimmassa tapauksessa lapsi lähivanhemmalla viikot ja etällä viikonloput tai toisinpäin eli tilanteeksi muodostuu se että lähin luona arki ja etän luona vapaa.molempien luona tulee olla arkea ja juhlaa niinsanotusti.
itsellä tilanne sellanen että ennen kouluikää lapsi asui vko/vko ja koulun alkaessa minun(isä) luona asuu ja keskiviikkosin joka toinen vkonloppu äidin luona.tarjosin äidille enemmän yhteisaikaa muttei kelvannut.. tällä tämän hetkiselläkin sopimuksella lomien puolitukset ei toimi,äiti vuorot siirtyilee,jos vähänkään räkä valuu ei voi käydä äidillä,äiti vkonloppuna kiikutetaan muksua hoitoon et pääsee kylille yms.yms.henk.koht. olen itselleni ja muksulleni luvannut että mulla ei ole mitään niin tärkeää etteikö sais olla mun luona vaikka toiselle ei sovittu aika passaiskaan eli jos menee ns.vapaa vkonloppu ohi sen takia että etä pääsee johonkin niin sitten menee so what? lapsi on lapsi vain kerran ja kuka sinä aikana hölmöilee niin lapsi kyllä muistaa aikuisenakin.. eli edestään löytää,niin surullista kuin se onkin.
ja siitä huolimatta x meinaa et muksun pitäs muuttaa hänen luo.. huh huh..
asuinpaikkojen välimatkakin hurjat 5km eli kulkemisesta ei voi olla kiinni...
saa vetää herneet kuka haluaa ja saa kommentoida mitä haluaa..."ja siitä huolimatta x meinaa et muksun pitäs muuttaa hänen luo.. huh huh.. "
Mahtaako ex oikeasti sitä haluta, vai vaatiiko vain koska se on hänen tapansa pelata valtapeliä, isoilla panoksilla.... Minulle tulee mieleen, että tuommoinen on varmaan sitä vaarallisempaa mitä enemmän tosissaan toinen uskottelee itselleen, että olisi oikeasti hyvä huoltaja, jos vain saisi lapsen kokonaan itselleen.
En tiedä mitä on yhteisaika, mutta se tarkoittaa ihan vain sitä, että tarjosit poikaa pelkästään äidin vastuulle useammin, muttet suostu antamaan yhtäkkiä suurinta osaa vastuusta, niin minusta se kuulostaa hyvältä ja vastuulliselta siirrolta sinun puoleltasi tuossa valtapelissä.
Minä en tiedä mitään siitä millaista on kasvattaa lasta (saati rakastaa sitä), ja minuun tekee vaikutuksen se, että sinä haluat pitää vastuun itselläsi lapsen edun vuoksi. Jos juuri nyt löytäisin itseni sinun saappaistasi, niin varmaan suostuisin ilomielin hölmön naisen vaatimukseen omia vastuu eli käytännössä raskas taakka, ja häipyisin itse kuvioista nauttimaan vapaudestani ja nauraisin partaani kun ämmä hölmistyneenä huomaisi että antoi sen minulle tarjottimella.
terv.
sovinismilla jo leikittelevä mies, 25v.
- Tavallinen mies
Ala odota hanelta enaan mitaan, ala edes odota tai toivo mistaan yhteenpalaamisesta. Kaanna sivua ja ajattele itsekkaasti itseasi ja tietysti lapsiasi. Ala missaan nimessa tee mitaan hanta ajatellen.
Itselleni sattui lahes samankaltainen tapaus ja paatin ottaa todella vakavan ja vaikean tilanteen taysin omaa etuani ajatellen. Vaimoni lahti hengailemaan ja on jo pidellyt vuoden hauskaa mutta nyt on nahtavasti alkanut saada tarpeekseen ja olisi valmis palautumaan yhteiseen elamaan kanssani.
Kysyn itseltani miksi mina palautuisin saman naisen kanssa viettamaan yhteiseloa. Miksi ottaisin riskin etta tulevaisuudessa joutuisin repimaan jo umpeutuneet haavat uudelleen auki. Se erilaisuus mika hanessa aikoinaan oli muihin naisiin nahden on jo silmissani kuihtunut kukka. Jopa hanen uusi tapansa puhua kuulostaa korvissani niin oudolta etta en jaksa tai viitsi sen kauempaa kuunnella mutta kohteliasuus syista en tuota viitsi aaneen ilmaista.
Toisinaan han koittaa saada minut mustasukkaiseksi ja sita kautta vedota mahdollisiin tunteisiini ottamatta huomioon seikkaa etta jokainen pelattu peli kasvattaa keskeista valimatkaamme.
Ei niin pahaa ettei jotain hyvaakin. Vaimoni lahdon johdosta minulla on huomattavasti enemman aikaa itselleni ja sen johdosta osaltaan jo aikaisempi laheinen suhteeni lapsiini on syventynyt entisestaan.
En ole kateellinen enka katkera vaikka nykyaan en enaan halua olla missaan tekemisissa ko naisen kanssa. Kun han kysyy minulta kuinka voin, vastaan kiitos hyvin vaivautumatta kysymaan kuinka han voi. Minua ei yksinkertaisesti kiinnosta kuinka han voi ja toisaalta vaikka hanen asiat olisivat kuinka, han vastaa aina voivansa hyvin, siis miksi kysya kun tietaa vastauksen.
Menneisyys on menneisyytta johon han nyt kuuluu. Katso tulevaisuuteen ja ajattele itseasi. Tulet viela tapaamaan oikean naisen jonka kanssa sinulla on aito tunne jakaa asioita ja silloin viimeistaan tulet huomaamaan ettet sina ollut niin omnnellinen lastesi aidin kanssa kuin aikoinaan kuvittelit.- Tavallinen Mies
Unohdin viela sanoa. Ota aloite ja hae avioero nyt. Mikali han ja sina joskus aloitatte uuden yhdessa elon, niin ei siina sormuksia tarvita ja toisaalta mikali ette aloita, niin silloin kumpikin on kahleista vapaa ja vaimosihan haluaa taydellista itsenaisyytta, en siis ymmarra miksi han ei samalla haluaisi olla vapaa 'kahleistakin', vai olisiko kyseessa sittenkin valikoiva itsenaisyys omien etujen mukaisesti ja tuossa tapauksessa sanoisin hanen olevan niin raukka ihminen ettei han sinua ansaitse.
Lippu korkealla - onneksi teitäkin on!
Tavallinen Mies kirjoitti:
Unohdin viela sanoa. Ota aloite ja hae avioero nyt. Mikali han ja sina joskus aloitatte uuden yhdessa elon, niin ei siina sormuksia tarvita ja toisaalta mikali ette aloita, niin silloin kumpikin on kahleista vapaa ja vaimosihan haluaa taydellista itsenaisyytta, en siis ymmarra miksi han ei samalla haluaisi olla vapaa 'kahleistakin', vai olisiko kyseessa sittenkin valikoiva itsenaisyys omien etujen mukaisesti ja tuossa tapauksessa sanoisin hanen olevan niin raukka ihminen ettei han sinua ansaitse.
Lippu korkeallaJotenkin tunnistin itseäni kirjoittelussasi, vaikka olenkin nainen.
Mieheni on myös minun mielestäni tehnyt aikoinaan valintansa, kun alkoi viihtyä kapakoissa ja ei välittänyt, vaikka sydämmeni hajosi mustasukkaisuudesta ja laiminlyönneistä.
Samalla lailla ajattelen, kuin sinäkin, että välimatkaa tuli liikaa ja se mikä viehätti nuorena, on kuollutta nyt.
Ei sitä kukaan kestä, kun tietää, että toinen vain leikittelee toisen tunteilla, miten haluaa.
Ilo, nauru ja rakkaus loppui minunkin sydämmestäni ja vaikka mieheni haluaisi yrittää uudestaan, en itse
halua. Miksi haluaisin? Ei kiinnosta enään.
Olen ruvennut haistelemaan uusia tuulia ja uskon, että kaltaisesi mies tulee minuakin joskus vastaan.
Pidin ajatuksenjuoksustasi, paljon yhteistä minun ajatuksieni kanssa. Aikuisen miehen puhetta, jossa ei haihatella. - Tavallinen Mies
onneksi teitäkin on! kirjoitti:
Jotenkin tunnistin itseäni kirjoittelussasi, vaikka olenkin nainen.
Mieheni on myös minun mielestäni tehnyt aikoinaan valintansa, kun alkoi viihtyä kapakoissa ja ei välittänyt, vaikka sydämmeni hajosi mustasukkaisuudesta ja laiminlyönneistä.
Samalla lailla ajattelen, kuin sinäkin, että välimatkaa tuli liikaa ja se mikä viehätti nuorena, on kuollutta nyt.
Ei sitä kukaan kestä, kun tietää, että toinen vain leikittelee toisen tunteilla, miten haluaa.
Ilo, nauru ja rakkaus loppui minunkin sydämmestäni ja vaikka mieheni haluaisi yrittää uudestaan, en itse
halua. Miksi haluaisin? Ei kiinnosta enään.
Olen ruvennut haistelemaan uusia tuulia ja uskon, että kaltaisesi mies tulee minuakin joskus vastaan.
Pidin ajatuksenjuoksustasi, paljon yhteistä minun ajatuksieni kanssa. Aikuisen miehen puhetta, jossa ei haihatella.Ylos, ulos ja lenkille niin tottahan mies joka sinut ansaitsee sinut myos loytaa.
Rauhallisesti ja itsevarmasti elamassa eteenpain vaan. - LOL ;)
Tavallinen Mies kirjoitti:
Ylos, ulos ja lenkille niin tottahan mies joka sinut ansaitsee sinut myos loytaa.
Rauhallisesti ja itsevarmasti elamassa eteenpain vaan.(punastuu)
- elämää..
Itselläni väliaikainen ero ei toiminut.Eropaprut lähti 1.9.Kokeilua kesti puoli vuotta.Todella rankkaa aikaa.
Ainut mitä voin sanoa:Miettimistauko ok,mut älä suostu vapaaseen menoon kumminkaan päin.Eroa mielummin silloin heti,vaikka tiedän et sattuu!Varaudu mielummin eroon,kuin paluuseen,niin olet toipunut ja jaksat paremmin jatkaa omaa elämääsi lasten kanssa.
Muista:Maailma on täunnä vastakkaisia sukupuolta olevia,jotka etsivät sitä aitoa Rakkautta! - Kokenut...
Menetetty tapaus. Sellaista ei ole kuin väliaikainen ero. Pahoittelen :/
- Ihkuonnellinen naine
Päätimme mieheni kanssa pitää tuumaustauon. Muutimme puoleksi vuodeksi erilleen ilman muita sopimuksia kuin laskujen maksu. Lapsia ei silloin vielä ollut. Palasimme yhteen, puhuimme enemmän kuin koskaan, ja nyt olemme onnellinen perhe 3vee kaksosineen.
Asiat tulivat mietityiksi ja puhutuiksi.
Meille koe-ero teki hyvää, selkiinnytti toiveet, ajatukset ja tunteet.
Eihän näin välttämättä aina tiettnkään käy. Mutta kyllä se näemmä mahdollista on. - koettu on paljon..
Ihkuonnellinen naine kirjoitti:
Päätimme mieheni kanssa pitää tuumaustauon. Muutimme puoleksi vuodeksi erilleen ilman muita sopimuksia kuin laskujen maksu. Lapsia ei silloin vielä ollut. Palasimme yhteen, puhuimme enemmän kuin koskaan, ja nyt olemme onnellinen perhe 3vee kaksosineen.
Asiat tulivat mietityiksi ja puhutuiksi.
Meille koe-ero teki hyvää, selkiinnytti toiveet, ajatukset ja tunteet.
Eihän näin välttämättä aina tiettnkään käy. Mutta kyllä se näemmä mahdollista on.Nuorilla onnistuu, sehän välimatka vain kasvattaa tuossa iässä sitä ikävää!
Mutta kauan liitossa olleille se välimatka tuo vaan varmuuden, että parempi näin, yksinkin ennemmin kuin sen toisen kanssa. Rakkaus on jo koluttu luita myöten.Luu vain jäi käteen.
Onnee teille kuitenkin ihanien lapsosten kanssa!
Toivotaan teille parasta! :D Mukavaa on lukea aina toisten onnesta!
- Antero676
Todellisuudessa tulette eroamaan lopullisesti, näin se vaan on.
Helpompi sulattaa ajatus näennäisen koe-eron aikana sillä todellisuudessa päätös on käytännössä tehty, sitä vaan ei sanota ääneen ja takaportti jätetään.
Takaportti jätetään mikäli uusi elämä ei maistu ja halutaan pitää optio vanhaan palaamiselle, todellisuudessa tuota optiota ei koskaan lunasteta ... on vaan mukavampi nukkua yönsä kun ei lepää "tyhjän päällä", halutaan pitää aihtoehtoja.
Eli teet niinkuin eroissa tehdään eli alat rakentamaan omaa elämääsi taas pitkästä aikaa.
Älä turhaan siltoja polta takana liikaa siinä vaiheessa kun huomaat viimeistään että koe-ero oli sanahelinää, ex-vaimollasi on jo toimiva kokonaisuus uusine miesystävineen ja sosiaalisine kuvioineen uudessa paikassa kun sinä vielä pähkäilet asialla ... eli älä jää tuleen makailemaan, starttaa uusi elämä.- mietinnän paikka
Ainakin kannattaa varmistaa selustasi, ettet romahda, jos loppu tulee.
Olisitko sitten itse kuitenkin AP valmis odottamaan ja alkamaan uudestaan suhteen vaimoosi?
Mitä tekisit erinlailla, että kipinä syttyisi ja pysyisi liekki hengissä?
Eihän se muuten ratkaisu ole mikään, jos vaimo siihen takasin tulisi...uudestaan vain lähtisi.
Ota ruokarahat ym lapsellesi huomioon vaimon kanssa keskustellessasi. Tsemppiä! - niilokeittiöstä
mietinnän paikka kirjoitti:
Ainakin kannattaa varmistaa selustasi, ettet romahda, jos loppu tulee.
Olisitko sitten itse kuitenkin AP valmis odottamaan ja alkamaan uudestaan suhteen vaimoosi?
Mitä tekisit erinlailla, että kipinä syttyisi ja pysyisi liekki hengissä?
Eihän se muuten ratkaisu ole mikään, jos vaimo siihen takasin tulisi...uudestaan vain lähtisi.
Ota ruokarahat ym lapsellesi huomioon vaimon kanssa keskustellessasi. Tsemppiä!"Ainakin kannattaa varmistaa selustasi, ettet romahda, jos loppu tulee. "
Ylipäänsä nainen on erotessaan suunnitellut jo jutun paljon pitemmälle kuin jätetty mies koskaan uskookaan. Tässäkin on mietitty itselle tilaa temmeltää naapurikaupungissa naamaa kuluttamatta, oma mies narikkaan odottamaan, lapsille koti, miehelle venymistä eron vuoksi aivan niin paljon kuin mies sietää.
Välittääkö nainen enää miehen hyvinvoinnista - en ainakaan itse usko! ..onko miehen tai lasten edun mukaista miehen enää välittää naisesta? - Ltn Dan
niilokeittiöstä kirjoitti:
"Ainakin kannattaa varmistaa selustasi, ettet romahda, jos loppu tulee. "
Ylipäänsä nainen on erotessaan suunnitellut jo jutun paljon pitemmälle kuin jätetty mies koskaan uskookaan. Tässäkin on mietitty itselle tilaa temmeltää naapurikaupungissa naamaa kuluttamatta, oma mies narikkaan odottamaan, lapsille koti, miehelle venymistä eron vuoksi aivan niin paljon kuin mies sietää.
Välittääkö nainen enää miehen hyvinvoinnista - en ainakaan itse usko! ..onko miehen tai lasten edun mukaista miehen enää välittää naisesta?...läskejä itteensä vihaisia rumiluksia, mut muuten toki mukavia;-)
- irrotaudu heti
Väliaikainen ero = haluaa kokeilla toista suhdetta ja pitää vanhan varalla
-> kunnolla monoa perseelle, hus , hus - nainen omillaan
Nainen nähtävästi haluaa erota kokonaan, ja sinä roikut kynsin hampain? Anna hyvä ihminen toisen mennä. On nähtävästi halunnut sitä jo vuosia. Nyt lapsennekin on jo isompi. Tähän asti olet onnistunut pitämään koti-orjana, mutta se aika on nyt auttamatta takana. Sinun vuorosi on nyt kokeilla kuinka kivalta se tuntuu heikommissa varoissa kotia huoltaa.
Elä elämääsi eteenpäin, seurustele ihmeessä, jos jollekin kelpaat. Heh, -keski-ikäiset yksinhuoltaja miehet ovatkin tosi korkeassa kurssissa parisuhde markkinoilla. - rw
..yhteen. Hei hei..
Rahat on sillä joka ne toi, kysy vaikka Remulta- vähän epätoivoinen
"Tähän asti olet onnistunut pitämään koti-orjana"
Tuo ei pidä paikkaansa. Minä olen mm. viikolla pääosin hoitanut lapsille(viimeiset 10 vuotta) ruokapuolen. Muut kotihommat ovat jääneet vähemmälle :(
Mutta on vaimo niihinkin helpotusta saanut. Kerran kuussa siivousfirma on käynyt meillä tekemässä "suursiivouksen" eli lattioiden pesu, matot ulos, saunan yms. pesu. Itsellä on ollut sitten remonttipuoli ja mm. autojen huollot ja korjaukset. Asia joka ei rahallisesti näy missään mutta on pitkä penni.
Vaimolla on työ joka vaatii matkustamista. Parhammillaan yhteen laskettuna useampi kuukausi. Minulla on silloin tietenkin talouden pyörittäminen. En ole mikään työn sankari. Omat puutteet minullakin toki on.
Asiat on korjattavissa jos vaimo niin haluaa mutta nyt päällimmäisenä on muutto pois ilman, että minulla on paljon sananvaltaa.
Hommasta meinää väkisin tulla roikkumista koska rakastan häntä. Oman itsetunnon vuoksi olen(yrittänyt) ajatella että hän ei ansaitse minua. Jotta voisin tehdä eron helpommaksi. Tuntuu, että mikään ei riitä?
- triodifhash
Viestejä lukiessa kävi selväksi.
Jokainen pari, joka on pitänyt taukoa ja palannut onnellisesti yhteen, ovat pitäneet yhteiset raha-asiat ja sopineet laskujen maksusta.
Teillä nainen halusi nimenomaan oman tilin, josta sinä et voi nähdä käyttötarkoituksia.
Hänellä on jo mielessä jotain, mitä ei halua sinun näkevän !!!
Sinä joudut maksumieheksi, koska avioliitossa teillä on yhteiset rahat. Et saa ravintolaillallisiin tai kylpylään käytettyjä rahoja avioeron myötä takaisin. Sinä ja lapset häviätte.
Sinun tilanteessasi laittaisin heti avioeropaperit vetämään ja hakisin lapsen (toinen oli 18v.) yksinhuoltajuutta / lähihuoltajuutta. Nainen joutuu maksamaan lapselle elatustukea.
Hanki kunnon asianajaja. Jos joudut työttömäksi, vaimon maksaman elatustuen osuus suurenee. Huomioi se, kun sovitte virallisesti lapsen elatuksesta.
Onko uhkaava työttömyytesi saanut naisen käyttämään omat rahat vain itseensä. Eikö enää pädekään puolisoiden välinen tukeminen. Sinä olet haavoittuva nyt ja nainen päättää lähteä.
Sovitte lasten tapaamisista virallisesti, niin ei voi nainen vai häipyä ja jättää lapsia epätietoisuuteen uuden elämänsä viedessä.
Kun laitat virallisen eron vireille, se on ainoa hetki, kun nainen voi vielä perua aikeensa ja yrittää jatkaa kanssasi parina. Jos antaa eropapereiden päätyä perille asti, hän oli alusta alkaen ajatellut pysyvää eroa.
Myöhemmin häntä voi alkaa ero kaduttaa. Älä silloin erehdy luulemaan, että hän aidosti sinusta pitää. Hän on vain kokeillut muita suhteita ja sitä hyvää miestä ei ole kohdalle osunut. Hän ei pidä sinua arvossasi, koska hän kuitenkin haluaa lähteä kokeilemaan salaista elämää ja mitä sieltä löytyykään.
Hän pitää sinua ehdottamallaan järjestelyllä vain varalla.
Lasten kanssa olet ollut tähänkin asti paljon.
Etsi uusia tuttavuuksia, laita seuranhakuilmoitus. Ei ole pakko edetä nopeasti, mutta olisi hyvä saada muutakin ajateltavaa ja huomata, että muitakin naisia on olemassa. Hyviä, jätetyiksi tulleita, mukavia, kotona viihtyviä, reiluja, hullaannuttavia, jne.
Lähde siitä, että vaimosi on halunnut lopettaa yhteiselämänne ja toimi sen mukaan.
Älä suostu kynnysmatoksi. Sellainen ei ole koskaan tuonut lähteviä puolisoita takaisin.
Nosta katseesi ylös ja kulje uuteen elämääsi avoimin mielin ja ympärillesi katsellen.
Et ole tehnyt mitään väärää, joten sinun ei tarvitse hävetä tilanteessa mitään.
Ikäväähän jätetyksi tuleminen on ja pitkän parisuhteen päättyminen. Älä kuitenkaan anna sen lannistaa sinua.
Kun olet parisuhde ihmisiä, niin uuden suhteen löytyessä sinunkin elämäsi palaa raiteilleen, ennemmin tai myöhemmin :)
Uusi suhde voi olla paljon läheisempi kuin entisesi, jossa nainen oli paljon poissa...- yxäxä
näin se vaan on" - Niin on. Ennemmin tai myöhemmin, parempi ennemmin.
Kokemukseni mukaan, kehoitan sinua "ottamaan ohjat käsiisi" ja valmistelemaan kaikki asiat lopullista eroa varten, vaikka se kipeää tekeekin. Nyt vaimosi on suostuvainen, kun tarvitsee omaa vapauttaa, mutta jos saa sen niin asenne muuttuu ja riitely alkaa.
- Vaikka sinusta tuntunee, että mm. tulosi voivat pienentyä, ei roikkuminen entisessa auta ainakaan ihmissuhteiden ylläpidossa. Vaimosi pitää tietysti maksaa elatusmaksuja sinua enemmän, jos hän on suurempituloinen jne. Ota yhteyttä lastenvalvojaan ja selvitä asioita. Pidä puolesi kaikessa, sillä mitä pitemmälle aika kuluu sitä vaikeammaksi asioiden selvttäminen käy.
Jos myöhemmin alkaa molemmista tuntua, että voisitte olla taas yhdessa niin sitten voi aloittaa uudelleen ns. puhtaalta pöydältä, mikä on paljon realistisempaa kuin roikkua epämääräisessä suhteessa. - yxäxä
yxäxä kirjoitti:
näin se vaan on" - Niin on. Ennemmin tai myöhemmin, parempi ennemmin.
Kokemukseni mukaan, kehoitan sinua "ottamaan ohjat käsiisi" ja valmistelemaan kaikki asiat lopullista eroa varten, vaikka se kipeää tekeekin. Nyt vaimosi on suostuvainen, kun tarvitsee omaa vapauttaa, mutta jos saa sen niin asenne muuttuu ja riitely alkaa.
- Vaikka sinusta tuntunee, että mm. tulosi voivat pienentyä, ei roikkuminen entisessa auta ainakaan ihmissuhteiden ylläpidossa. Vaimosi pitää tietysti maksaa elatusmaksuja sinua enemmän, jos hän on suurempituloinen jne. Ota yhteyttä lastenvalvojaan ja selvitä asioita. Pidä puolesi kaikessa, sillä mitä pitemmälle aika kuluu sitä vaikeammaksi asioiden selvttäminen käy.
Jos myöhemmin alkaa molemmista tuntua, että voisitte olla taas yhdessa niin sitten voi aloittaa uudelleen ns. puhtaalta pöydältä, mikä on paljon realistisempaa kuin roikkua epämääräisessä suhteessa.Se kannattaa pitää mielessä.
- niinpä.
yxäxä kirjoitti:
Se kannattaa pitää mielessä.
Kysy ensin puolisolta,kuinka kauan tämä väliaikainen ero kestää...10 vai 20 vuotta? Ihan vaan neuvoksi,silloin erotaan,niin silloin erotaan,se sinun pitää hyväksyä,tai sitten voit olla loppuelämäsi katkerana,voi voi kun minulle tuli ero. Reipastupa vähän ja hyväksyt eron ja alat elämään ilman kumppania,tai etsit itsellesi uuden.
- vähän epätoivoinen
niinpä. kirjoitti:
Kysy ensin puolisolta,kuinka kauan tämä väliaikainen ero kestää...10 vai 20 vuotta? Ihan vaan neuvoksi,silloin erotaan,niin silloin erotaan,se sinun pitää hyväksyä,tai sitten voit olla loppuelämäsi katkerana,voi voi kun minulle tuli ero. Reipastupa vähän ja hyväksyt eron ja alat elämään ilman kumppania,tai etsit itsellesi uuden.
Irtisanominen alkaa tänään ja kestää 1kk. Eron pituutta hän ei tiedä ja on sanonut vain, että ei osaa sanoa palataanko yhteen...
- ullaleena
vähän epätoivoinen kirjoitti:
Irtisanominen alkaa tänään ja kestää 1kk. Eron pituutta hän ei tiedä ja on sanonut vain, että ei osaa sanoa palataanko yhteen...
Jotenkin vähän epätoivoinen vaikuttaa siltä, että vaimosi taitaa olla menossa lopullisesti pois. Niset keksivät syyllisyydentunteissaan kaikenlaisia pehmennyksiä, jotka kuitenkin helpottavat lähinnä heidän itsensä oloa. Kun nainen tarvitsee ilmaa hengittää, niin tulee melko usein kyllä mieleen vapaus ja vapaus avioliitosta. Jos nainen jättää kotinsa ja lapsensa, niin ennusteet ovat kyllä sellaiset, että hän tarvitsee jostakin kutupaikan ilman häiritsevää lapsen läsnäoloa. Jos nainen haluaa parantaa suhdetta hän hakeutuu ammattiauttajan puheille ja raahaa sinne miehenkin, mutta jos nainen lähtee, niin hän kääntää selkänsä koko liitolle. Olisi hyvä kysyä häneltä suoran, että mikäli hän tietää eron tulevan ja tajuaa itse haluavansa erota, niin olisi kerrankin rehellinen ja sanoisi asia lähietäisyydeltä, eikä kilometrien päästä ehkä joskus. Oletus uudesta suhteesta on aika oikea ja uudessa suhteessa ei sitten enää mietitä sitä, mihin sitä happea muka lähti hakemaan.On sinun kärsimyksiesi lisäämistä olla muka liitossa ja toisaalta valmistella koko ajan lähtöä. Sinä joudut odottamaan ja jos rakastat vielä vaimoasi toivot kiltislapsen kanssa kotona hänen palaamistaan kenties turhaan. Eroprosessti ei ala, vaan elät turhassa toivossa. Kipeä asia on tulla jätetyksi, mutta siihen ei kuole kukaan. On vain hyvä sanoa itselleen ääneen, etten saa sitä rakkautta jota koen tarvitsevani, mutta ajan myötä tajuat, ettei sitä rakkautta kannata kaivatakaan. Toista ihmistä ei voi laittaa pöytälaatikkoon siksi ajaksi, kun itse syö herkkuja !!!!!!!
Hyvää ja kaunista muutosten syksyä sinulle!
haluaa parannusta liittoonsa naiset yleensä turvautuvat ammattiauttajiin ja tekevät kaikkensa - läheltä nähnyt
yxäxä kirjoitti:
Se kannattaa pitää mielessä.
kannattaa mennä eron jälkeen uudelleen yhteen ja tehdä siihen vielä se kuuluisa avioliitonparannuslapsi. meidän suvussa tää on ihan yleinen käytäntö, mutta yhdelläkään parilla se ei oo mitään auttanut, ainoastaan tullut lisää katkeraa akkaa ja häiriintyneitä mukuloita, ja näitä pareja on sentään ollut jo 6 kpl.uudelleen lämmitettynä ei parane kuin kaalisoppa.
- ymmärtänyt,
läheltä nähnyt kirjoitti:
kannattaa mennä eron jälkeen uudelleen yhteen ja tehdä siihen vielä se kuuluisa avioliitonparannuslapsi. meidän suvussa tää on ihan yleinen käytäntö, mutta yhdelläkään parilla se ei oo mitään auttanut, ainoastaan tullut lisää katkeraa akkaa ja häiriintyneitä mukuloita, ja näitä pareja on sentään ollut jo 6 kpl.uudelleen lämmitettynä ei parane kuin kaalisoppa.
miksi pitää tehdä lisää lapsia, vaikka tiedetään elämässä olevat hankaluudet niin hyvin?? Ihmiset ovat loistavia pettämään itseään ja liian pelkureita katsomaan oikeaa totuutta, eli itseään. Lisää pieniä tänne kärsimään? En voi ymmärtää. Toisaalta jokainen aikuinenkin on kuitenkin näiden asioiden kanssa yksin, koska ei ole sitä oikeaa aikuista kertomassa, kuinka tulisi toimia. Mutta lasten teolla vain pidetään yllä kärsimystä ja oravanpyörää.
- vain yksi elämä
Me olemme miettimässä samaa asiaa. Tilanne on se, että en voi elää masennuslääkkeiden avulla, koska ristiriidat suheessamme ovat niin suuria. Elämä on jatkuvaa riitelyä, ja tuntuu että kuristun.
Mikä elämä se on -vaikka kuinka yrittäisin ajatella että lasten takia....
Joko lähden yksin tai lasten kanssa -ilman mitään tarkoitusta etsiä ihmistä elämääni. Haluan olla itsekseni, omaa rauhaa ja tilaa, jota en mieheltäni saa. Ainoa totuus tässä on se, että tämä elämä tälläisenä palvee miestäni, sillä onhan meillä yhdessä tulot, jotka turvaavat hänelle tärkeän statuksen, talon, auton, veneen, moottoriurheiluvälineet....kaiken ja seksin tietysi, joka on se tärkein asia. Ja tämähän on hänelle vaivatonta. Vakaata ja vaivatonta.
Ainoastaan minun huomauttelu omista tuntemuksistani ja epäkitollisuudestani aiheuttavat riitoja, joita ei siis tule, jos mieleni on tasoitettu mielialalääkkeillä. En saa omaa tilaa vaikka kuinka yritän ja yritän. Hän haluaa olla kaikessa yhtä ja vaatii sekä ihmettelee, että miksi en vain voi olla niinkuin kuuluukin? Julmaahan se on häntä kohtaan, mutta vuosien omien ajatusten ja ristriitojen täyttämät ajatusten työntäminen koko ajan pois mielestä on liian raskasta -varsinkin kun toinen ei ymmärrä tuota tunnetilaa ollenkaan.
Lähden noin vuodeksi omaan asuntoon ja miehelleni sopii, että kustanan siitä huolimatta asuntolainasta oman osuuteni, niin lapset voivat jatkaa omaa turvallista elämää menettämättä tuttua kouluaan ja ystäviään. Hän saa silläaikaa elää aivan vapaasti. Suurin suru ja pettymys tulee siitä, että elämä hänelle muuttu hieman vaikeammksi kuin tällä hetkellä.
Itse tiedän pääseväni helpommalla, mutta toisaalta lapset ovat miehelleni niin tärkeä osa hänen identiteettiään, että hän tarvitsee heitä enemmän elämäänsä. Rakkauteni lapsiini ei lopu ikinä ja tästä voidaan vääntää oikein - väärin -moralisointia loputtomiin. Totuus kuitenkin on, että lapset sopeutuvat tilanteeseen kuin tilanteeseen. Riitaisa koti ei ole sopiva kasvuympäristö, jossa he joutuvat koko ajan aistimaan tunnetiloja vanhemista. Kaikki on suhteellista. Kun olen keskenään lasten kanssa, meillä ei ole mitään ongelmia arjessa ja kaikki sujuu ilman liiallista auktoriteettiä joka ikisessä asiassa, mitä vain voi kuvitella.
Tässä nyt vähän omia tuntemuksiani, vaikka en aloittajan kysymykseen vastaillutkaan. Mielestäni vaimosi saisi kyllä sitten lähteä juuri itsensä kanssa ja jättää kaikki muu sinulle. Hänen tulisi tarjota sinulle selkeästi apua lapsen hoitamisessa ja antaa kaikki tuki sinulle, joka sitä tarvitset. Että sanohan hänelle, että kustantaa itse itselleen auton ja elää sitten omillaan. - berttasp
Tässä ketjussa tulee helposti esille vastakkainasettelu, jossa ei taaskaan osata ajatella muuta kuin sitä, että jollakin ihmisellä on "takuulla" mietittynä uusi elämä ja laskelmointia on tehty ties mihin asti. En ymmärrä sitäkään, miksei pitkässä liitoss, jossa toinen osapuoli ei tunne oloaan hyväksi, tuollainen hetkellinen irtiotto voisi olla sallittua?
Mitä muita vaihtoehtoja voisi olla kuin em. keino? Eroko? Jotta ei tavitse roikkua löysässä hirressä? Onko kuitenkaan oikein vaatia toiselta sellaista, joka aiheuttaa tässä nk. rakastetussa ihmisessä ahdistusta, mitä?
Noin pitkässä suhteessa kyllä pitäisi osata tuntea toinen niin hyvin, että osasi hieman lukea häntä.
Et voi oikeastaan tehdä mitään enempää. Annat hänen mennä ja katso elämääsi ilman häntä. Mitä hän elämässäsi oikeastaan edusti?- n45
Harmittaa miten paljon häiriintynyttä porukkaa löytyy huutelemaan, tyyliin: Akalle potku perseelle.
Siinä kommentissa ei ole mitään huvittavaa, että sovussa eroa harkitsevien pitäisi tehdä se riidellen.
Lapsille on varmasti parempi hyväntuuliset vanhemmat hankalasta tilanteesta huolimatta, kuin itsesäälissä rypevät rähisevät typerykset. - Everstiluutnantti
n45 kirjoitti:
Harmittaa miten paljon häiriintynyttä porukkaa löytyy huutelemaan, tyyliin: Akalle potku perseelle.
Siinä kommentissa ei ole mitään huvittavaa, että sovussa eroa harkitsevien pitäisi tehdä se riidellen.
Lapsille on varmasti parempi hyväntuuliset vanhemmat hankalasta tilanteesta huolimatta, kuin itsesäälissä rypevät rähisevät typerykset.Mielestäni tämä on ollut hyvä ketju. Lyhyissäkin viesteissä on ollut 'tolkku' takana.
Aloittajan kysymys on edelleen ajankohtainen eli "miten suhtaudun lyhytaikaiseksi ajateltuun eroon"?
Selkeää vastausta ei ole tullut, mutta uskon aloittajan ja monen muunkin saaneen mietinnän aihetta.
Oma kantani on seuraava: ero on ero. Jos se osoittautuu väliaikaiseksi, ok. Jos se osoittautuu pysyväksi, ok. Sitä vastoin jos niin sanotussa "hapen haussa" yritetään roikkua toisessa erilaisin sopimuksin, pyritään lähinnä jatkamaan juuri sitä suhdetta (eli vakavaa ihmissuhdetta), josta happea haetaan. Ja ne sopimukset ovat tarpeettomia - silloin mennään ja tullaan puolin ja toisin kuten toivotaan (raha, asuminen yms... ova operaatiotason tekijöitä eikä niitä kannata tähän sekoittaa).
"Väliaikainen ero" on kova koulu, toiset palaavat. Mutta se koulu on käytävä ehdoitta lävitse puolin ja toisin, ettei jää mitään "jos sittenkin olisi ollut paremmin aidan toisella puolella". Eli tämä koulu tarjoaa mahdollisuuden ottaa vastuun omasta itsestään! - mitä on elämä?
Everstiluutnantti kirjoitti:
Mielestäni tämä on ollut hyvä ketju. Lyhyissäkin viesteissä on ollut 'tolkku' takana.
Aloittajan kysymys on edelleen ajankohtainen eli "miten suhtaudun lyhytaikaiseksi ajateltuun eroon"?
Selkeää vastausta ei ole tullut, mutta uskon aloittajan ja monen muunkin saaneen mietinnän aihetta.
Oma kantani on seuraava: ero on ero. Jos se osoittautuu väliaikaiseksi, ok. Jos se osoittautuu pysyväksi, ok. Sitä vastoin jos niin sanotussa "hapen haussa" yritetään roikkua toisessa erilaisin sopimuksin, pyritään lähinnä jatkamaan juuri sitä suhdetta (eli vakavaa ihmissuhdetta), josta happea haetaan. Ja ne sopimukset ovat tarpeettomia - silloin mennään ja tullaan puolin ja toisin kuten toivotaan (raha, asuminen yms... ova operaatiotason tekijöitä eikä niitä kannata tähän sekoittaa).
"Väliaikainen ero" on kova koulu, toiset palaavat. Mutta se koulu on käytävä ehdoitta lävitse puolin ja toisin, ettei jää mitään "jos sittenkin olisi ollut paremmin aidan toisella puolella". Eli tämä koulu tarjoaa mahdollisuuden ottaa vastuun omasta itsestään!Sinulla on hyviä mielipiteitä. Olet oikeassa, ei tälläiseen asiaan ole yhtä oikeaa ratkaisua vaan nimenomaan ajtustyötä ja näkökulmia jokainen tämäntyylisessä asiassa kaipaa.
Ratkaisut tehdään kunkin henkilökohtaisessa elämässä ja omassa parisuhteessa, eikä kukaan ulkopuolinen voi tulla tuomitsemaan tai hyväksymään asian lopullista päätöstä. Kun ihminen miettii itse ratkaisunsa ja toimii niin että tuntee olevansa oikeassa ja ns. vahvoilla, kenelläkään ei ole siihen mitään sanottavaa. Toivon mukaan ratkaisunsa tehnyt ihminen on antanut elämän tällöin opettaa nöyryyttä, laajentanut omaa itsetuntemustaan, jotta pystyisi olemaan ihmisenä viisaampi.
Hän ei kanna sisällään ahdistusta eikä katkeruutta, vaan osaa kohdata ihmisen ihmisenä -vajavaisena ja inhimillisenä. - eräs äiti
mitä on elämä? kirjoitti:
Sinulla on hyviä mielipiteitä. Olet oikeassa, ei tälläiseen asiaan ole yhtä oikeaa ratkaisua vaan nimenomaan ajtustyötä ja näkökulmia jokainen tämäntyylisessä asiassa kaipaa.
Ratkaisut tehdään kunkin henkilökohtaisessa elämässä ja omassa parisuhteessa, eikä kukaan ulkopuolinen voi tulla tuomitsemaan tai hyväksymään asian lopullista päätöstä. Kun ihminen miettii itse ratkaisunsa ja toimii niin että tuntee olevansa oikeassa ja ns. vahvoilla, kenelläkään ei ole siihen mitään sanottavaa. Toivon mukaan ratkaisunsa tehnyt ihminen on antanut elämän tällöin opettaa nöyryyttä, laajentanut omaa itsetuntemustaan, jotta pystyisi olemaan ihmisenä viisaampi.
Hän ei kanna sisällään ahdistusta eikä katkeruutta, vaan osaa kohdata ihmisen ihmisenä -vajavaisena ja inhimillisenä.Oletteko sitten sitä mieltä että väliaikaisen eron jälkeen ihminen on tasapainoisempi ja ehjempi, valmis siihen suhteeseen johon palaa tai ellei palaa niin uuteen suhteeseen? Minusta se ei ole mitenkään itsestäänselvää eikä sitä voi edes mistään tietää että onko jonkun tietyn ajan yksin oltuaan tai muita suhteita kokeiltuaan suhteesta eronnut yhtään vakaampi.
Ero ylipäänsä osoittaa ettei mikään ole varmaa suhteessa vaikka se olisi miten alkanut ja vaikka siinä olisi ollut mitä välivaiheita ja tuumaustaukoja. Ihminen on aina jossain määrin arvaamaton. Parhaimmillaan tuon oivallettuaan pari osaa nauttia jokaisesta hetkestä, koskaan ei tiedä mitä huominen tuo tullessaan. Jos siitä oikeasti osaa nauttia murehtimatta huomista (joka siis on aina arvoitus) niin päästään mielestäni siihen mitä suhteen pitäisi olla. Tässä ja nyt annan aikaani sinulle, en panttaa sitä ensi vuoteen. Olen vaan valitettavasti huomannut etteivät kaikki ole samaa mieltä ajankäytöstä suhteessa. En siis tarkoita ettäkö pitäisi 24/7 yhdessä kyhjöttää mutta kuitenkin enemmän yhdessä kuin erikseen.
- Uusi hakuun
No voi tuo joskus toimiakkain mutta yleensä lähtölaskenta on silloin alkanut kun vaimo jättää lapsensa ja asiat ei silloin suhteessa ole todellakaan hyvin.
- 6+7
Pitäisikö vain lasten takia "yhdessä" olevien vanhempien unohtaa olevansa miehiä ja naisia? Joka on täydellinen, heittäköön ensimmäisen kiven. Onhan ne sivusuhteet niille ihan ulkopuolisille osapuolille varmaan pinnoja kiristäviä. Suurin osa jurnuttaa tyytymättömyydessään ja toivoo, että joku muu ratkaisi ongelmat.
Jos ero on näköpiirissä, joskus viivyttely lisää katkeruutta ja vaikeuttaa uudesta arjesta sopimista. - vähän epätoivoinen
6+7 kirjoitti:
Pitäisikö vain lasten takia "yhdessä" olevien vanhempien unohtaa olevansa miehiä ja naisia? Joka on täydellinen, heittäköön ensimmäisen kiven. Onhan ne sivusuhteet niille ihan ulkopuolisille osapuolille varmaan pinnoja kiristäviä. Suurin osa jurnuttaa tyytymättömyydessään ja toivoo, että joku muu ratkaisi ongelmat.
Jos ero on näköpiirissä, joskus viivyttely lisää katkeruutta ja vaikeuttaa uudesta arjesta sopimista.Ei kait ne hyvin ole jos eroa toinen suunnittelee. Jos enemmistön ääntä kuuntelee niin eropaperit pitäisi laittaa sisään. Järki sanoo näin mutta sydän ei.
Jos joku pystyisi vielä selittämään sen miksi vaimon mieliala voi muuttua yhden yön aikana. Illalla kaikki oli hyvin. Nukutun yön jälkeen kaikki oli aivan toisin!? Sillä tiellä nyt ollaan. - vähän epätoivoinen
vähän epätoivoinen kirjoitti:
Ei kait ne hyvin ole jos eroa toinen suunnittelee. Jos enemmistön ääntä kuuntelee niin eropaperit pitäisi laittaa sisään. Järki sanoo näin mutta sydän ei.
Jos joku pystyisi vielä selittämään sen miksi vaimon mieliala voi muuttua yhden yön aikana. Illalla kaikki oli hyvin. Nukutun yön jälkeen kaikki oli aivan toisin!? Sillä tiellä nyt ollaan."Olen vaan valitettavasti huomannut etteivät kaikki ole samaa mieltä ajankäytöstä suhteessa. En siis tarkoita ettäkö pitäisi 24/7 yhdessä kyhjöttää mutta kuitenkin enemmän yhdessä kuin erikseen"
Tämän on ollut myös minun ajatus mutta joillekin "liika" läheisyys tuo ahdistusta. Ja kuka määrittelee sen mikä on liikaa :( - eräs äiti
vähän epätoivoinen kirjoitti:
Ei kait ne hyvin ole jos eroa toinen suunnittelee. Jos enemmistön ääntä kuuntelee niin eropaperit pitäisi laittaa sisään. Järki sanoo näin mutta sydän ei.
Jos joku pystyisi vielä selittämään sen miksi vaimon mieliala voi muuttua yhden yön aikana. Illalla kaikki oli hyvin. Nukutun yön jälkeen kaikki oli aivan toisin!? Sillä tiellä nyt ollaan.Tuota olen itsekin paljon miettinyt että pitäisikö tuossa tilanteessa kuunnella järkeään vai sydäntään. Sydämesi sanoo että haluaisit olla yhdessä vaimosi kanssa etkä erota, oikeastaan siis kyse on siitä mikä taktiikka kannattaisi valita siihen tavoitteeseen päästäksesi.
Se että laitat eropaperit sisään on yksi taktiikka. Jos se toimii kuten haluaisit niin vaimosi havahtuu siinä vaiheessa ettei sinua halua menettää ja palaa luoksesi heti. Niin käy vain ellei vaimollasi ole jotain suurempaa kriisiä itsensä kanssa jonka selvittelyyn tarvitsee aikaa. Muussa tapauksessa kiirehtiminen ei auta. Toinen vaihtoehto on se että vaimosi luulee että sinäkin haluat erota ja kokee ettei kannata enää yrittääkään. Kolmas vaihtoehto on että vaimosi huomaa sinusta että otat hänet kuitenkin takaisin vaikka eroaisittekin. Eli ei muuta lopputulosta.
Toinen vaihtoehto on odotella että vaimosi väliaikaisen eron aikana muuttaa mielensä ja palaa luoksesi eikä siis tehdä muuta kuin odotella. Se on se mitä oikeasti ilmeisesti teet joka tapauksessa, laitat ne paperit sisään tai et. Voit toki ilman eropapereitakin antaa vaimosi ymmärtää että sinäkin käytät sitä rajatonta vapautta jota sinulla nyt on.
Omalta kohdaltani olen huomannut ettei rajattomalla vapaudella tee mitään silloin kun haluaisi olla toisen kanssa. Sinänsä on feikkaamista antaa toisen muuta ymmärtää mutta senkin olen huomannut että se menee silti yllättävän usein läpi. Pitkässä parisuhteessa ei voi loputtomiin leikkiä mitään kissahiiri-leikkejä mutta silti on tärkeää että vaimosi käsittää (tai edes luulee) ettet sinä odota häntä ikuisesti, ts ymmärtää arvosi. Toisen arvostaminen on suhteen peruspilareita. Älä rupea roikkumaan vaikka mieli tekisikin koska sen jlk vaimosi ei enää arvoasi ymmärrä. Heikkoina hetkinä soita kaverillesi, mene lenkille, katso elokuvia, ihan mitä vaan mutta älä ota häneen yhteyttä. Hiljaisuus ja passiivisuus on nyt oikeastaan tehokkainta mitä voit tehdä vaikkakin vaikeaa.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kela tukee virallisesti Pride-liikettä
Iso kiitos Kansaneläkelaitokselle tuen osoittamisesta myös vähemmistöille. Näin toimii vastuullinen valtiollinen koko k353767Jorma Lind kuollut
Ylen uutisankkurina 40 vuotta toiminut Jorma Lind on kuollut 85-vuotiaana. https://yle.fi/a/74-20230265 ARVl on näet501687- 731369
Mahdatko ymmärtää sitä
Mä en selviä jollei me jutella kunnolla. Tarvitsen sua siihen. Etkä sä voi sitä tietää kun en ole ilmaissut mutta olen751201Hitaille omat kassat
Kassoilla hidastelevat ärsyttävät. Menee heti loppupäivä pilalle, kun kauppareissu kestää hidastelijoiden takia. Näille1721057Ensimmäisenä Helluntaina ei uudelleen kastettu KETÄÄN!
Raamattu kertoo, että Helluntaina kastettiin. Mutta vaikka Raamattu ei erikseen kerro tiedän VARMASTI Ettei6911051- 84925
Olisit ollut niin
Minunlaiseni. Ehkä se on helmpompi kun emme kohtaa. Kipeältä se tuntui ettet valinnut minua40829Mitä yhteistä sinulla
on kaivattusi kanssa? Sama musiikkimaku, tai huumorintaju, tai ehkä työpaikka? Vai ettekö tunne vielä niin hyvin?49781- 39750