Olen onnellisesti avioliitossa rakastamani miehen kanssa. Kaikki on muuten hyvin, mutta minua on hieman ruvennut mietityttämään meidän hyvinkin erilaiset ruokatottumukset. Mieheni pitää rasvaisista grilliruuista, meksikolaisesta tai Havaijinpadasta, kalapuikoista, pizzoista, hampurilaisista, lihapiirakoista, friteeratusta ja marinoidusta lihasta. Salaattia syö vain, kun lautaselle sitä laitetaan. Minä taas pidän kevyemmästä ruuasta, voisin aivan hyvin olla jopa ilman lihaakin. Rakastan vihanneksia, ituja, sieniä, pähkinöitä, hedelmiä, sitruunakanaa, tonnikalaa... yms. kaikkia muitakin "erikoisuuksia", mitä mieheni vieroksuu. jauhelihaan olen kyllästynyt, mutta mieheni nappaa mukaan jauhelihapaketin kaupassa ollessamme. Ei siinä mitään, teen ruokaa siitä pahimman päivän varalle.
Meidän kauppareissutkaan eivät ole kyllä suunniteltuja; jos menemme kauppaan yhtäkkiä laatimatta listaa, olemme ihan hukassa. Pyörimme tietämättä, mitä kärryyn pistäisimme. En tiedä, mitä ruokaa tekisin minäkin päivänä. Miehelle kelpaa peruskotiruoka. Minäkin pidän peruskotiruuasta, mutta haluan joskus tehdä sitä muunneltuna. Mieheni ei siitä ole mielissään. Hänen mielestään erikoisemmat raaka-aineet maksavat liikaa, eikä hän niihin pistä senttiäkään. No olemme sitten päätyneet siihen, että teen jokapäivä perusruokaa, sillointällöin (itsemaksamisani) ruuista teen jotain erikoisempaa. Ei se siitä ole kiinni, ettei rahani riittäisi, minun yksi harrastuksistani on kokkaaminen.
Olen sisimmässäni kuitenkin Gourmee-intoilija ja minua innostaa televisiossa nähtävät kokkiohjelmat. Innostan miestäni syömään vähän erikoisempiakin ruokia, mutta joskus tuntuu, ettei hän arvosta vaivannäköäni ja kallistuu siihen samaan "tylsään" ruokaan. Mieheni kehuu ruuanlaittotaitojani, koskaan en ole mitään negatiivista kuullut.
Joskus on käynyt niin, että teen kuitenkin erikseen ruuan itselleni ja miehelleni, jotta olisimme tyytyväisiä. En aina oikein saa selvää, mistä hän todella pitää. Minulla on selvät sävelet, mistä minä pidän. Mietityttää se, että mitä jos meillä on joskus lapsia... että taitavat ihmetellä, kuin äiti syö eri ruokaa kun isä. Kaipa se sitten on vain ihan positiivista? Ei ainakaan ruoka ole yksitoikkoista.
Kysynkin, että miten te hoidatte kauppareissut avioliitossa että molemmat osapuolet ovat tyytyväisiä, onko teillä samanlaiset vai erilaiset ruokatottumukset?
40 Vastausta
3 030 Lukukertaa
Kaupassakäyminen, ruokatottumukset
Aloita rakkaustarinasi
Löydä unelmiesi kumppani jo tänään! Etsi rakkautta satojentuhansien suomalaisten sinkkujen joukosta!
Monet naiset alkaa luonnostaan vimeistään vähän vanhempana kaivata kevyempää ja salaattipitoisempaa ruokavaliota, mitä miehet harvemmin tuntee tarvitsevansa. Mun mielestä ei kannata yrittää miestä pakottaa uusiin ruokatottumuksiin, joskus lykkää pala jotain nenän alle ja kato kelpaako. Tiedän kokemuksesta, edes kyläillessä en kykene erikoisempia ruokia syömään.
Kauanko ootte ollu yhdessä? Jos ootte avioliitossa asti ja silti maksatte omat ruoat niin vähän ihmetyttää. Entäs jos pitäisitte vaikka yhdellä tilillä ruokakassaa, jonne molemmat laittaa saman summan kuukausittain ja KAIKKI ruoat hankitaan tästä kassasta. Ei se nimittäin reilua ole noinkaan päin että sä maksat puolet miehen ruoista ja sitten vielä omat siihen päälle. Aiheuttaa kyllä eripuraa ennemmmin tai myöhemmin.
Kummallista toimintaa
Siis olette avioliitossa ja ilmeisesti on avioehto kun joudut omat ruokasi maksamaan..? Jos ei ole avioehtoa, niin rahat on yhteisiä ja miehelläsi ei pitäisi olla mitään sanottavaa siitä mihin ruokaan sinä rahoja haluat laittaa. Kummallista muutenkin, eikö avioliitossa yhdessä makseta ruokakulut?Sanot ettet oikein tiedä mistä mies pitää? Teillä ei sitten vissiin toi keskusteluyhteys ole oikein kunnossa? Miten voit edes ajatella lapsia tämän miehen kanssa? Miten teillä menisi lastenkasvatus?
Meillä ruokakriisit on ratkaistu siten, että menen yksin kauppaan ja ostan mitä tarvitsen, laitan ruoan niistä aineista mitä olen ostanut ja jos se ei miehelle kelpaa niin voi ihan hyvin itse kipsuttaa kauppaan tai grillille. Jonkin aikaa tämä siirtovaihe kesti, mutta kun mies tajusi ettei ruokaa tipu muuten kuin se mitä on laitettu niin jo alkoi kelvata ne porkkanatkin mitä muuten ei söisi.
Jos mennään yhdessä kauppaan, niin lista on mietitty valmiiksi ja siitä harvoin lipsutaan, jos lipsutaan niin yhteistuumin. Joskus mies menee yksin kauppaan, ostaa mitä haluaa ja kokkaa niistä itselleen mieluisen ruoan, jota toki syön. Toisinaan mies änkeää keittiöön ruokaa laittamaan, vaikka olen itse miettinyt miten ja mitä laitan. Näissä tilanteissa tulee riitaa, joten olen kokonaan lakannut kokkaamasta yhdessä jos mies ei pysty olemaan kompromisseihin valmis. Olen kävellyt monesti ruoanlaitosta pois ja jättänyt miehen yksin valmistamaan "omaa ruokaansa", johon minä kuitenkin kävin kaupassa ja olin itse miettinyt laittavani ihan muuta ruoaksi.
Avioliitto on kahden itsenäisen aikuisen liitto. Itse olet miehesi liian hyvälle kouluttanut ja nyt saat kärsiä siitä. Lakkaa hyysäämästä, tee sellaista ruokaa kuin itse haluat kun teillä ei kerran lapsia ole. Kerrankin saat tehdä ihan mitä haluat ja jos mies ei niitä syö, niin ei tarvitse syödä. Sinulla on avioliitossakin oikeus syödä miten haluat ja jos mies ei salaatteja syö, niin oma on asiansa. Oma on tietysti elämäsi, mutta suosittelen taistelemaan omien oikeuksiesi puolesta :)
Tuota kyllä
avioliitossakin on molemmilla oikeus omiin rahoihin, ainakin suomen lain mukaan. Vain sen sanoo laki että molempien tulee käyttää tulojaan perheen hyväksi, että jokainen voi sopia sen millä tavoin.No juuri näin. Aloittajalla on kyllä normaali maalaisjärki hukassa jos ruoanlaitosta tekee tuollaisen ongelman eikä silti saa edes selville mistä toinen pitää.
Meillä ei ole mitään ruokakriisejä ollut alkuaikoinakaan. Minun mieheni syö mukisematta kaikkea mitä laitan ja kehuu vielä. Kaupassa käy jompikumpi yksin, kumpi kulloinkin paremmin ehtii. Jos hän käy, kysyy minulta mitä tarvitaan tai soittaa kaupasta esimerkiksi, että sopiiko että ostaa hauen kun on tarjouksessa. Jos minä käyn, saatan lähtiessä kysyä toivomuksia mutta yleensä hän antaa minun päättää pääruokalajin.
Yhdessä olemme muutaman kerran käyneet kaupassa, mutta emme juuri enää, koska se ei toimi. Monia asioita teemme yhdessä, mutta kaupassakäynti on paras tehdä yksin.
Ethän ole tosissasi?!?!
"Onnellisesti avioliitossa"?!?! Ja maksat omat ruokasi? Miehesi ei laita ruokaa vuorollaan? !?!Eiköhän ole aikamoisen palaverin paikka ihan avioliiton perusasioista ennenkuin lapsia alkaa siunaantua!
Hahhaha hii
jjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjoooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooopppppppppppppppppppppkkkkkkkkkkkkkkkkkääkkärä päääääääääääääää kääkkkärä pääääääääääääääääääääääääääääääää
nnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnaaaaaaaaaaaaaaaiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiissssssssssssssssiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiaaaaaaaaaaaa
tttttttttttttttsssssssssssssiiiiiiiiiiiiiiiiikkkkkkkkkkkkaaaaaaaaaaaaaaiiiiiiiiiiiiiilllllllllllllllllllleeeeeeeeeeeeeeeee
?
Sulla ei taida muuta ollakkaan, kuin aikaa?Valitsen ostettavat
ruuat ostoskärryyn ja maksan ne, mies pakaa ja kantaa autoon. Ei ole erimilisyyksiä.Pakkaa
Liian hellästi k:ta käytettyPaskaa? Parkaa?
Ruoat? Erimielisyyksiä?Mine ei ymmarra soomen kiltä??
Oletteko lapsia vai aikuisia?
Jo on taas ongelmaa kerrakseen. No, eipä sitä passaa mitätöidä, ilmeisesti tämä asia on teille oikea ongelma.Teidän molempien pitäisi nyt vain opetella syömään muunlaistakin ruokaa kuin vain sitö, mihin on tottunut. Onko vaikea ratkaisu. SIis ei muuta kuin halua....
Oli miten tahansa
Suomessa oikeus omiin rahoihin myös avioliitossa niin mikä järki on mennä avioliittoon, jos siinä ei ole mitään reiluutta. Oikeus omiin rahoihin tarkoittaa sitä, että kumpikin osallistuu yhteisiin kuluihin tulojensa sallimassa suhteessa. Eli jos mies tienaa enemmän, hän myös joutuu maksamaan enemmän liitossa syntyvistä kuluista. Jos mies syö kolmen edestä, niin ei kukaan reilu ihminen vaatisi pikkupalkkaista vaimoaan maksamaan myös omia ruokiaan. Joku kohtuus sentään pitää olla oli avioehto tehty tai ei.Itse en avioon ryhtyisi ihmisen kanssa, jolle on olemassa sinun ja minun rahat. Pysyisin vain avoliitossa ja jos lapsia siunaantuisi, niin pitäisin kyllä huolen siitä että kulut maksetaan yhdessä. Jos avioehto pitäisi tehdä, niin suostuisin sellaiseen jossa varmuudella määritellään mitkä ovat yhteiset menot ja miten ne hoidetaan. Mun mielestä tuo suomalaisen yhteiskunnan itsemääräämisoikeus on mennyt ihan liiallisuuksiin, koska ei kyse ole avioliitosta sen varsinaisessa merkityksessä, jos pitää "itse maksaa omat ruoat jos haluaa syödä jotain muuta kun se puoliso"..No hei eiks saman kaavan mukaan se, joka sen ruoan sitten ilmaiseksi laittaa, siivoaa ja pesee pyykit niin voi alkaa vaatia palkkaa omasta ajastaan mikä menee yhteiseksi hyväksi (ilmaiseksi..)
/Avio)Elämä ei ole reilua varsinkaan Suomessa..
Eiköhän ole aikamoisen palaverin paikka ihan avioliiton perusasioista ennenkuin lapsia alkaa siunaantua! "
Ja sitten lisäksi tietysti ne "miesten työt", jos esim. auto(i)lle tarvii tehdä jotain, ruohonleikkuri ei toimi, jne... Vaimo varmasti mielellään vaihtaa miehensä autoon talvirenkaat sillä aikaa kun mies kokkaa?
Rahasta; Maksan asuntolainat ja osan laskuista, vaimo osan laskuista ja tilailee lopulla palkallaan H&M:stä, Hobbyhallista yms kaikkea vaatetta mikkä sitten pian viedään käyttämättömänä kirpparille. Kannustavaa etten sanoisi.
Ei, EN ole sovinisti ja itse olen meillä se "pääkokki", ja teen usein erikoisiakin ruokia. Lisäksi huollan autot, moottoripyörän, ruohonleikkurin jne, palautteiden takia pyykkeihin EN koske.
Meilläpä!
Taas on sellainen systeemi,että kaikki sattuvat olemaan "kaikkiruokaisia"ei siis ongelmaa mikäs aloittajan ongelma jos ukkos tykkää vedellä filettä niinkuin minäkin tosin akkakin tykkää,MUTTA saa mun akka salaattiaKIN ja samalle kattilalle on sovittu;)))))Ps.Näin se kommunismi toimii.Kaikki mikä on sinun on myös minun ,mutta kaikki mikä on minun on myös minun!Näin ne kommarin perkeleet ajattelee?Ongelmat loppuu
Kun pidätte kirkkaana mielessä aforismini: Ajaakseen asiansa ruuan ei välttämättä tarvitse olla hyvää !Ei kaikesta aina tarvitse nauttia on nautinto välillä rikkoa rajojaan.
Terveyspuolesta on aivan turha puhua, onhan taas kaikki kääntymässä päälaelleen.
Pitäkää huoli määrästä.
tasa-arvoa on
Ihmetyttää miesten valitus siitä, että joutuvat tekemään kaikki "miesten työt". Miksette laita vaimoja ajamaan ruohoa, huolehtimaan auton huolloista yms. Ei se niin vaikeaa ole. Itsepähän olette emäntänne ottaneet.Itse olen nainen ja parisuhteessa saman miehen kanssa 22 vuotta.
Teen ruokaa, kuten miehenikin, käymme yhdessä ja erikseen ruokakaupassa syömme sitä, mitä jompi kumpi ostaa tai valmistaa. Joskus toisen pöperö ei maistu, mutta ei siitä tehdä numeroa.
Hoidamme kumpikin oman automme katsastukset, huollot ja korjaukset itse. Nurmikon leikkuun, pyykin pesun, siivoukset yms tehdään yhdessä, erikseen tai milloin huvittaa.
Avioehto
>>Jos avioehto pitäisi tehdä, niin suostuisin sellaiseen jossa varmuudella määritellään mitkä ovat yhteiset menot ja miten ne hoidetaan.Avioehdossa ei ole lainkaan kysymys tuollaisista asioista. Avioehdossa sovitaan, onko puolisoilla avio-oikeus toistensa omaisuuteen vai ei. Siis että tasataanko omaisuus avioliiton päättyessä (eroon tai toisen kuolemaan) vai ei. Niin kauan kun avioliitto kestää kumpikin omistaa oman omaisuutensa, oli avioehtoa tai ei.
Siitä miten puolisot käyttävät rahojaan, työpanostaan tai aikaansa perheen toimeentulon hyväksi, puolisot voivat sopia ihan vapaamuotoisesti. Tai voihan siitäkin paperin kirjoittaa, mutta se ei ole avioehto.
>>Mun mielestä tuo suomalaisen yhteiskunnan itsemääräämisoikeus on mennyt ihan liiallisuuksiin, koska ei kyse ole avioliitosta sen varsinaisessa merkityksessä, jos pitää "itse maksaa omat ruoat jos haluaa syödä jotain muuta kun se puoliso"
Meinaatko, että poliisin pitäisi vahtia ihmisten ruokaostoksia ja sakottaa ellei mene tasapuolisesti? Vai mitä ihmettä oikein yritit sanoa?
Ihmisillä on todellakin itsemääräämisoikeus erityisesti puolisonvalinnassa. Ellei tuollaisista yhteiselämän peruasioista päästä molempia tyydyttävään sopuun, kannattaa elää yksin tai vaihtaa kumppania. Vai pitäisikö yhteiskunnan myös valita ihmisille sopivat puolisot?
Selittäisitkö nyt, missä asiassa sitä itsemääräämisoikeutta on liikaa ja kenen sitten pitäisi niistä asioista määrätä, joista mielestäsi itse ei saisi?
Ehkä haluaisit muuttaa asumaan jonnekin muslimimaahan, jossa ei tosiaan ole mitään liikoja itsemääräämisoikeuksia, vaan appivanhemmat sopivat keskenään ketkä menevät naimisiin ja ketkä eivät ja millä ehdoilla yleensäkin eletään.
>>..No hei eiks saman kaavan mukaan se, joka sen ruoan sitten ilmaiseksi laittaa, siivoaa ja pesee pyykit niin voi alkaa vaatia palkkaa omasta ajastaan mikä menee yhteiseksi hyväksi (ilmaiseksi..)
Voisi toki. Tai voi sopia että toinen tuo enemmän rahaa ja toinen tekee enemmän kotitöitä. Ihmiset ihan oikeasti voivat päättää tällaiset asiat ihan keskenään miten parhaaksi katsovat. Ehkä olisikin hyvä, että nämä kaikki kirjoitettaisiin paperille jo naimisiin mentäessä lakimiesten valvonnassa kuten amerikkalaisilla on tapana. Monesti kun ihmisille tulee parin vuoden yhteiselämän jälkeen suurena yllätyksenä, että tuollaisetkin asiat tulee jonkun hoitaa joillakin pelisäännöillä.
Munkkipossu ex-miehenä
Minulla ja ex-avomiehelläni oli myös hyvin erilaiset ruokatottumukset ja -halut. Exän mielestä kasvisruoat eivät vain ole oikeaa ruokaa, aina pitää olla jotain lihaa. Hän ei myöskään pidä vaihtelusta, uusien ruokien kokeilusta. Erityinen ongelma oli se, että mieheni on kovasti herkkujen perään. Joka ilta tv:tä katsellessä hän puputti pullaa, karkkia, suklaata, sipsejä tms.Olen miettinyt, että jos meillä olisi lapsia, en todellakaan haluaisi heidän oppivan ruokailutottumuksia, jollaiset ex-miehelläni on. Kotoahan ne ruokatavat opitaan.
Exän mielestä minun ruokailutottumukseni ja -tapani vain olvat "väärin". Syön mielestäni normaalisti ja olen normaalipainoinen. Myöskään liikunnan harrastamista hän ei ymmärtänyt: siinähän hikoilee... Tai jos jonkin kävelylenkin kävelee, niin sitten täytyy saada erityisen paljon herkkuja.
Ex-mieheni on huomattavan ylipainoinen, mutta hän ei piittaa siitä. Eikä hän vain tajua, ettei naisen silmissä mies, joka odottaa kaksosia, ole seksuaalisesti kiihottava. Ei ainakaan minusta.
Teillä ei varmaan ole ongelmana herkkujen syöminen eikä epäterveelliset ruokailutottumukset, vaan että tottumukset ovat erilaiset? Sitten varmaan voisi eri päivinä syödä eri ruokia, paitsi jos sinulla ei mene pihvi alas eikä miehelläsi gourmet.
Kumman vaikea asia pariskunnilla tämä ruokailutottumukset, olen kuullut siitä ennenkin.
Rahasta viis
mutta hei haloo. Jos sinä kokkaat, sinä päätät mitä syödään. Näin yksinkertaista. Jos mies kokkaa, tehkööt sitten vastavuoroisesti mitä haluaa. Jos toiselle ei toisen laittama ruoka kelpaa, pariskunta voi syödä vallan hyvin myös eri ruoat. Allergiaperheissä tai perheissä missä toinen on esim. kasvissyöjä tämä on erittäin tavallista.Missään tapauksessa et ala paapomaan miestä tekemällä hänelle jotain ikiomaa ruokavaliota. Teidän kotinne ei ole mikään ravintola jossa kranttu asiakas valitsee ruoat ja palauttaa ne keittiöön jos ei kelpaa. Kyllä se mies osaa itsekin ne kalapuikot lämmittää jos ei ruoka kelpaa. Ei se nälkään kuole.
Joo, ja meillä minä teen ruoat mutta niistä ei sitten valiteta tai kokkivuoro siirtyy jollekin muulle. Eli jos miehelle tai lapsille ei kelpaa niin sitten ei joko syödä tai tehdään oma ruoka itse. Kas kummaa, entinen kalapuikkomies siinä missä lapsetkin syövät ihan tasan tarkkaan sitä mitä pöytään kannetaan valittamatta. Allergiat huomioin ruoanlaitossa, muuten pöytään kannetaan hyvinkin vaihtelevaa ruokaa. Meillä saattaa joutua syömään esimerkiksi salaattia. Hui olkoon...
Tottakai ruokatoiveita huomioidaan, mutta en todellakaan rupea laittamaan jokaiselle perheenjäsenelle ikiomaa ateriaa eri ruoka-aineista kun siihen ei mitään tarvetta ole. Ei minulla ole aikaa eikä mielenkiintoa tehdä neljälle ihmiselle kaikille eri ruokia. Ja tähän tasan tarkkaan mentäisiin jos jokainen saisi joka päivä päättää mitä haluaa syödä. EI NOIN.
täällä myös
Avioliitossa oltu 6 vuotta, ruokatottumukset sinä aikana vaihdelleet puolin ja toisin, monenlaista on kokeiltu. Tällä hetkellä molemmat tekee ruokaa, mies itsellensä ja/tai lapselle ja minä itselleni ja/tai lapselle. Näin molemmat saamme mitä haluamme ja lapselle on aina monipuolista ruokaa, syö laidasta laitaan. Mies tekee omat ruokansa siksi että on kuntokuurilla jossa tiukka ruokavalio, itse taas tykkään juurikin erikoisemmasta ja salaateista. Lapsemme 3v syö hyvin salaattia ja kotiruokaa, ollaan annettu molempien ruoista tasapuolisesti. Myös erikoisemmat "herkut" maistuvat lapselle vaihtelevalla menestyksellä. Mielestäni erilaiset ruokailutottumukset eivät ole riesa tai suinkaan pahe, vaan rikkaus ja juurikin esim. perheessä jossa pieniä lapsia jotka totuttelevat erilaisiin makuelämyksiin.??
Tehkää vuorotellen ruokaa.Oppii mieskin arvostamaan ruoanlaittoa ja sinusta ei tule sitä piikaa sinne köökkiin. Teet itsellesi karhunpalveluksen omimalla keittiön...
Voi kun
niin mielelläni tekisin vaikka mitä ruokaa miehelleni jos hän vain olisi elossa! Vetäisin vaikka kelkassa kerjuulla, jos hän vain eläisi!Kun luen näitä avioliiton "suuria vaikeuksia" käsitteleviä keskusteluja, niin en voi muuta kuin ärsyyntyä. Avioliitto ja avoliitto ja rakkaus eivät ole tasa-arvokysymyksiä vaan tahdon asioita. Ei teillä ole kyllä suuria murheita elämässä, sen näen. Herätkää, pahvit, siihen kauniiseen todellisuuteen, jossa teistä kuitenkin useimmat avioliitoissanne elätte!
Riitelemällä ei saavuteta mitään. Joustavuutta on lupa osoittaa.
Kertoo mummo, jolla on elämänkokemusta ja -taitoa. Ikävä kyllä olen nyt leski.
Juu..
Niin se menee, että vasta kun sen siippansa menettää, alkaa antaa arvoa sille.Monessa muussa asiassa samoin, esim. kun joutuu pyörätuoliin, harmittaa se, ettei juossut enempi silloin, kun vielä pystyi!
Elämä on lähinnä arkea
Hieman rehellisyyttä: ajattelitko samalla tavoin silloin kun miehesi vielä eli? Arvaisin, että et. Eri tilanteet ja ihminen nyt vain on ihminen. "Pienet ja arkiset" ongelmat voivat tuntua hyvinkin suurilta elävässä elämässä ja jokapäiväisinä - eikä niitä ole syytä väheksyä sen takia, etteivät ne ongelmat ole kuolemaluokkaa tai universumin laajuisia.Eikö elämänkokemus voisi tuoda mukanaan suhteellisuudentajua ja suvaitsevaisuutta eikä vain kaunaa ja ylimielisyyttä muita ihmisiä kohtaan... Huumoria, pilkettä silmäkulmaan, inhimillistä ymmärrystä!
Noista ruokailutottumuksista vielä: puhukaa asiasta suoraan ja avoimesti - arkinen ongelma mutta jokapäiväinen ja elämänmittainen, kyllä se kannattaa selvittää. Meillä päättä välillä toinen ja välillä toinen mitä tehdään sapuskaksi ja molempien tavoitteena on suhtkoht terveellinen ruoka mahdollisuuksien mukaan kotimaisista raaka-aineista.
Voi hyvät hyssykät
Johan on teillä avioliitto.Moisessa en suostuisi olemaan kyllä.Meillä isäntä antaa reilusti ruokarahaa ja minä hoidan ostokset ja teen ruoan.Tiliä ei tarvi tehdä mihin olen rahat käyttänyt sillä tietää että ostan niillä vain ruokatarvikkeita.
On joitakin ruokia mistä hän ei erityisemmin pidä (kuten esim. maksa) ja sitä teen silloin kun olen yksin.
Salaatin saan syödä melkein yksin mutta sitäkin hän ottaa pienen lusikallisen kohteliaisuudesta.
Ei toista voi pakottaa syömään sellaista mistä hän ei pidä.
Älkää vain tehkö siihen lapsia ennen kuin yhteiselämänne toimii kunnolla.
Olemme ratkaısseet asıan naın: kumpıkın kay ıtse ıtselleen kaupassa ja tekee omat ruokansa. Jaakaapıssa kummallekın on omat hyllyt. Joskus kokataan yhdessakın, ja sılloın ruoka on kompromıssı sııta mısta molemmat tykkaa. Saatamme tehda esım. mulle kanaa ja mıes syo kanan lısaksı nakkeja, ja sıt yhdessa syodaan salaattıa.
Voı kuulostaa erıkoıselta, mutta on toımınut tosı hyvın. Kun perhetta tulee ja kuuluu syoda yhdessa, teemme varmaan nykyısta enemman yhteısıa aterıoıta, sılloın vaan poytaan muutamıa vaıhtoehtoısıa ruokıa joısta voı valıta.
Offtopic
Hei, miten olet saanut i-kirjaimistasi pisteet pois? j-kirjaimissa ne silti ovat.Kyllä sen aina huomaa jos toinen on yrittänyt tulla vastaan, ja se riittää.
Erilaiset ruat
Meil vaimo ei syö punaista lihaa,lähinnävihannaksia kanaa kalaa yms
ä taas vähän kaikkea
ei ole ongelmia tekee
mulle liha ruokia ja vetää
itse pupun ruokaa!
Asiasta ei koskaan ole
edes keskusteltu et siinä
olis joku ongelma
Kun lapsen lapset käy ne
taas saa mitä haluaa
Kauheeta
ISOT ON MURHEET NYKYIHMISELLÄ!!!!!!!!!!On naisilla Suomessa asiat helvetin huonosti
Kun joutuu avioliitossa ostamaan omat ruokansa omilla rahoillaan kun mies ei halua osallistua vaimonsa kustannuksiin. Voi helvetti miten naurettavaa.. Buhahahah, oikeasti. Banaanivaltioissakin ollaan ymmärretty avioliiton merkitys paremmin ja pidetään naisista parempaa huolta.Suomalaiset pitävät akkojaan ilmeisesti työjuhtina (palkkatyö) ja sitten vielä apulaisina kotona.
On sullakin ongelma
Mitä sitten jos teillä on eri ruokailutottumukset ja ette aina syö samaa ruokaa. Itse tykkään kokata ja naiseni tykkää kokata. Voimme vaikka tehdä molemmat itsellemme eri ruuat jos sille tuntuun tai osan ruuasta. Esimerkiksi jos mieleni halajaa lihaa ostan sitä kaupasta ja valmistan sen vaimoni vihannespohjaisen ruuan lisäksi. Vaimoni saattaa syödä vähän valmistamaani lihaa kasvistensa kanssa jos hän haluaa. Raavas mies tarvii lihaa/kalaa/kanaa melkein joka aterialla.Aikuiset ihmiset...
Uuh, tuli niin elävästi veljeni mieleen : "Yäk, en syö", "Mitä tuo muka on?", "Yäk, yäk, yäk". Hän on 34-vuotias...Ehkä voitte alkaa ratkaista ongelmaanne välttämällä lapsenomaista ja ylitunteellista suhtautumista ruokaan, vaikkakaan miehesi etkä sinä ette kumpikaan olisi ihan 5v kakara -tyyppisiä ärsyttäviä yökkijöitä ja marisijoita. Mutta silti: kannattaa muistaa että ruokaan liittyy usein monenlaisia tunteita, hyväksymiseen ja läheisyyteen liittyviä tunteita. Ja kummasti myös hyvinkin tiukkoja käsityksiä siitä, mikä on "oikein" ja mikä "väärin".
Se kumpi
se päättää. It's so simple.Justiinjoojoojooo
Mies tehköön omat ruokansa!