Arkemme on ilmeisesti keskivertoa raskaampaa. Itse olen usein burnoutin partaalla ja välillä saan jopa paniikkikohtauksia. Näiden kohtauksien kanssa olen oppinut tulemaan kohtalaisen hyvin toimeen, mutta välillä pinna todella kireällä. Tilanne ahdistaa myös vaimoani. Uskoisin, että hän tietää yrittäväni parhaani, mutta koska elän todellakin jaksamisen äärirajoilla, niin en millään jaksa olla arjessa kovin hyvin läsnä ja muistini pätkii niin pahasti, että en muista hoitaa monia arkipäivään liittyviä asioita. Kaikki asiat tulevat kyllä lopulla hoidetuksi, mutta sitä ennen saan kuulla lähes päivittäin nalkutusta vaimoltani.
Siis elämä rullaa tasaisesti eteenpäin vaikka se usein tuntuukin aika helvetilliseltä. Vaimoni päivittäinen nalkutus tuntuu olevan välillä liian suuri pala. Ihan aiheesta hän varmaan nalkuttaa ja se on oire varmaan siitä, että arkemme on todella raskasta. Nyt kysynkin, että onko mitään selviytymiskeinoja nalkutukseen. Siis miten saan psyykeeni kestämään jatkuvan valituksen? Osaako joku antaa jotain käytännön vinkkejä. Olisiko jostain mielikuvaharjoittelusta, rentoutumisharjoituksista tms. apua kestämään vaimoni nalkutuksesta aiheutuva lisä stressi?
114 Vastausta
5 044 Lukukertaa
miten kestää nalkutusta
Aloita rakkaustarinasi
Löydä unelmiesi kumppani jo tänään! Etsi rakkautta satojentuhansien suomalaisten sinkkujen joukosta!
Nalkuttavan ongelma
Ongelma on vaimossa ja hänen nalkutuksessaan.Mistään mielikuva ym. harjoituksesta ei ole apua. Ongelmien ratkaisuissa voi olla parasta yksinkertaisin ratkaisu. Koska ongelman sylttytehdas sijaitsee vaimon suussa, niin sieltä sen ratkaisun on lähdettävä.
Vaimosi menköön hakemaan selvyyttää siitä, miksi pitää naputtaa. Naputtaminen on paha tapa. Asennevika. Lieneekö vaimosi täydellisyyden tavoittelija? Huono stressin sietokyky? Kiusaaja? Hermoheikko? Projisoi omia vaikeuksiaan sinuun? Olettaa sinun kantavan kaiken vastuun?
Vaihtoehtoja on monia. Hänen on ne itse selvitettävä.
Miksi elätte jaksamisen äärirajoilla? Siihen pitäisi puuttua. Sen jälkeen naputukseen. Vaimosi on pantava vaakakuppiin valinnoiksi avioliiton jatkuminen vai naputus. Voit esittää hänelle nämä vaihtoehdot.
Ei ole viisasta, että avioliitossa elää kaksi hullua: toinen naputtaa ja toinen kärsii.
Lopptulos ei ole kaunis.
Hih!
"ja nalakuti nalakuti nalakuti nal..."Ettei vaan LA oo sun vaimos, AP?
Kaukana nalkuttajasta
Hih! Ettet olisi itse.Jos minä täällä nalkutan, niin seurassani on 100 mutta nalkuttajaa.
nalkuttaja...
ei sitten osaa koskaan lopettaa...jep!
Yhteen LA:han mahtuu sata nalkuttajaa..Laita vaimosi
Kuriin ja sanot että nalkutus pitää loppua ja pitää turpansa kiinni koska sitä voi noemaalistikin keskustella ja tommoinen nalkutus on vain opittu kotona jos vaimosi äiti on nalkuttanut lapsuudeskodissa vaimosi isälle.Itse miehenä en nalkutusta kuutele ja jos puolisoni nalkuttais niin tulis samalla mitalla takaisin.Kysyppä vaimoltasi että mikä mättä ja ahdistaako.
Minä olen itse käynyt läpi aikas kamalan masennuksen ja jonkinlaisen loppuunpalamisen. Paniikkikohtauksiakin on ollut ja on yhä. Voimia sinulle! Itse paranin lopulta vuosien taistelun jälkeen vaihtamalla alaa ja jättämällä silloisen kumppanini. Radikaali muutos tavalla tai toisella voi olla hyväksi, koska luultavasti me elämme vain kerran. En tietenkään sano, että sinun pitäisi jättää vaimosi, mutta muualla elämässäsi saattaa olla jotain, mikä vetää sinua alas. Irtautuminen sellaisista asioista vaatii todella paljon rohkeutta, mutta lopulta se kannattaa.
Sitten ne jutut kun usein on sitä dejavu -tasoa (=tämän olen kokenut ennenkin, ks. alla oleva linkki) niin ohi menee.
Kun joku keksisi lääkkeen, jolla naputus pysyisi kurissa, niin voisi olla maailmanmenestys.
http://fi.wikipedia.org/wiki/D%C3%A9j%C3%A0_vu
Väärä vala
Ette tunne toisianne ollenkaan, kun muistelette tutustumishetkeä, nyt on aviovala annettu ja olette oppineet tuntemaan toisenne sanojen perusteella...puuttuuko puheesta rakkaus?Kannattaa
muistaa, että nalkutus voi johtua siitä, että mies ei tee asioille mitään.Vaimo on läsnä perheen elämässä ja näkee toisena aikuisena parhaiten sen,
mikä kaikki on aiheuttanut ja aiheuttaa ongelmat.
Loputon pakoilu ja eristäytyminen ei ole ratkaisu ja minusta sellaista on ihan aiheellista vastustaa.
Toisaalta on ymmärrettävää, jos toinen ei esimerkiksi halua hakeutua hoitoon.
Perheen ja erityisesti lasten kannalta (jos perheessä niitä on) on tärkeää, että ongelmille
yritetään hakea ratkaisua ja apua.
Perhe voi olla turvapaikka, mutta perhe ei voi olla ongelmien ratkaisija tai auttaja (vaikka
olisikin tukena)
Tällaisista asioista on pakko sanoa ja nalkuttaa, jos ei muuten tehoa.
Ei pakko nalkuttaa???
"Tällaisista asioista on pakko sanoa ja nalkuttaa, jos ei muuten tehoa." Mitenkähän se nalkutus sitten tehoaa? Varmasti vaan pahentaa tilannetta. Mikäli vaimo oikeasti haluaa muutosta tilanteeseen, lienee tehokkaampi tapa tukea ja auttaa miestä joko hakemaan ulkopuolista apua ja ainakin tarjota olkapään ja korvan miehensä tueksi, mikäli yhtään häntä rakastaa.Mieheni entinen avioliitto oli juuri tuollainen; nykyisessä liitossa kumpikin tukee ja kuuntelee toistaan...eikä meillä ikinä nalkuteta!
Hohhoijaa...
... luuletko, ettei sitä ole kokeiltu??Millä perusteella sinä arvioit, etten ole yrittänyt tukea ja auttaa miestäni?
Mielestäni yritän kyllä pikemminkin auttaa, jos yritän vaikka väkisinkin passittaa
miestäni hakemaan apua.
Olisiko se parempi, että heittäisin hanskat tiskiin, en välittäisi pätkääkään hänen
ongelmistaan ja antaisin hänen vain mennä huonompaan ja huonompaan kuntoon?
Ei kaikki ihmiset halua hakea apua ongelmiinsa tai luota siihen, että saavat kuitenkaan
todellista apua. Ehkä haluavat yrittää ratkaista ongelmat yksin.
Mutta jos vuodesta toiseen seuraat läheisesi vajoamista yhä syvemmälle ongelmiinsa,
etkö itsekin haluaisi tehdä jotain?
Sitten kun oikeasti tiedät jotain asiasta, voit tulla arvostelemaan minun tai puolisoni käytöstä!
sä
vajoot pilviin, sä vajoot pilviin, mut ei se haittaa siel on hyvä niin, se menet pohjaan , sä lähdet lentoon, mut siel on sun hyvä olla;)Niin, olikohan miehesi
ajattelemaan sinua että ex-vaimon piti pitää bootcamp tyylistä kannustusleiriä saadakseen ukkonsa hetkellisesti pois haavemaailmastaan niihin arkisiin askareisiin.tätä vaimonikin sanoo
Tuo tekstisi oli aivan kuin vaimoni olisi sen sanonut. Siis taisit osua juuri ongelman ytimeen. Tilanne on siinä mielessä kinkkinen, että minulla erittäin hyvä palkkainen työ ja lainamme on mitoitettu sen mukaan. Työ, velkataakka talon jatkuva remontointi ovat minulle niin raskaita kivirekiä, että normaali perhe-elämä on minulle ylivoimaisen raskasta.Tuossa yllä joku vastasi, että tarvitaan valtava määrä rohkeutta tehdä perustaavaa laatua oleviin asioihin muutos. Jos myisimme talon jäisimme todennäköisesti hieman velallisiksi, mutta olisimme ilman asuntoa. Toisaaltaan jos vain jaksaisin niin eläisimme nykyisessä talossamme sellaista elämää, jota itse kutsuisin unelma elämäksi. Sen perusteella, mitä vaimoni on sanonut, niin tiedän, että hänellekin riittää se elämä, mitä itse nimitin unelmaelämäksi. Vaimoni ei vain kestä sitä, että olen usein työtaakkani uuvuttama ja stressaantunut. Tuntuu, että olen jonkinlaisessa umpikujassa ja minun pakko vain jaksaa.
Vaihtoehtoni tuntuvat olevan:
1) Avioero, jolloin pääsisin taloudellisista huolistani, koska puolet veloista tulisi vaimoni maksettavaksi. Nykyisin hän ei osallistu lainojen maksuun lainkaan, koska hänen palkkansa ei sellaiseen vain riitä. Tätä vaihtoehtoa en halua.
2) Realisoida omaisuus ottaa pienempi palkkainen ja vähemmän stressiä sisältävä työ. Muuttaa vuokra-asuntoon.
3) Yrittää jaksaa ja kestää nalkutusta.
Alkuperäisessä viestissä kyselin vinkkejä tuohon kohtaan 3. Tiedän, että sellainenkin on mahdollista, monet miehet ovat eläneet koko elämänsä kuunnellen jatkuvaa nalkutusta ja ovat sitä mieltä, että elävät siitä huolimatta onnellista elämää. Oma ajatukseni on se, että ahdistuneena olen monesti yliherkkä ja ylireagoin vaimoni jatkuvaan nalkutukseen. Iso-isäni, joka oli sodan käynyt ja myöhemmin elämässään erittäin menestynyt kuunteli päivittäin jatkuvaa huutoa. Hän kuulemma kesti sen aivan leikiten, eikä vaimon jatkuva huuto näyttänyt ainakaan ulospäin vaikuttaneen häneen psyykeeseensä. Sama juttu on isäni kanssa, hän on vetänyt aivan kamalaa kivirekeä koko elämänsä läpi ja äitini jatkuvasti nalkuttanut hänelle. Isäni on kuitenkin aina ollut iloinen ja optimistinen luonne ja elänyt onnellista elämää.
Tiedän, että moni mies on toisaaltaan kuollut ennen aikaisesti stressin aiheuttamiin sairauksiin, mutta mikä on se salaisuus jolla joku on samassa tilanteessa onnellinen ja toinen taas niin ahdistunut, että kuolee sydänkohtaukseen?
hei ap
Tuntuu ettei vaimosi arvosta sua yhtään.Siis nainen nalkuttaa ja ei osallistu lainoihin, onpahan kissanpäivät vaimollasi tältä osin. Itse en edes suostuisi tuollaiseen. Tässä jo 5 v elättänyt yksin itsensä ja pari lasta...
Ja tuo naputtaminen, mä oisin heittänyt jo ovesta ulos tuollaisen :)
Jaksamista sulle!
pieni selvennys
Kiitos kannustuksesta :). Selvennän hieman, että kyllä vaimoni osallistuu palkallansa arkemme hoitoon. Hän maksaa pienen osan muista laskuista ja osallistuu ruokamenoihin. Hän käyttää palkastaan kohtuullisen määrän rahaa omiin menoihin, kuten joka 2. kuukausi kampaajalla, ostaa silloin tällöin vaatteita, jos jotain löytyy tarjouksessa.Vaimollani on selväsiti enemmän vapaa-aikaa kuin minulla, vaikka tekee selvästi suuremman osan kotitöistä. Toisaaltaan kodin ylläpitoon kuluva aikaan kulutan minä enemmän aikaa, kun lasketaan kaikki se aika jonka käytän remontointiin ja paikkojen tavaroiden korjauksiin.
Olen itsekin välillä ajatellut, että kyse on jonkinlaisesta arvostuksen puutteesta. En tiedä onko näin.
Suu säkkiä myöten
Vaimoni ei käy kampaajalla. Käynyt kerran vuosia sitten kampaajalla hääpäivää varten ja siinä se. Vaimo ostaa perheen vaatteet ja käyttää siihen n. 100€ henkilö/ vuosi, mikä ei minusta ole paljoa. Huutonet ja kirpparit on ihan hyviä hankitapaikkoja. Perheen kaikki rahat on yhteisiä, tilit on yhteisiä.Teemme kotitöitä usein yhdessä. Välillä työt jakaantuvat, mutta yhdessä tehdään jos jompikumpi sitä pyytää. Lomareissut on vähissä tai niitä ei juuri tehdä. Sukulaisvierailut taitaa olla ne pisimmät reissut meillä. Velat maksetaan ja vasta sitten mietitään suurempia hankintoja.
Telkkaria ei ole, eikä lehtiä tule. Asiakaslehdet ja ilmaisjakelut on riittäneet. Kirjaston palveluita käytetään säännöllisesti. Langaton mobiilinetti löytyy ja tietokoneet on 2004 mallia. Ei nopeimpia, mutta riittävät asioiden hoitoon. Perheen autot ovat vm. 2000 ja 2005, molemmat käytettyinä ostetut. Työhön mennään vaikka vähän kauemmaksikin.
Tee sitä remonttia
Silloin kun kuvittä äläkä väkisin ja rentoudu kunnolla niin helpottaa ja sanot muijallesi että nyt se naökutus loppuu ja muuta asuntolainan maksuaika pidemmäksi ja itse olen uskonut ekonomisyien neuvoa etä perheen nettotuloista ei saa asumiseen mennä kuin 1/3 osa koska pitää jäädä elämiseen rahaa ja ehdotappa vaimollesi avioehtoa vaikka asunnosta siten että sinulle70% ja vaimollesi 30% koska makstkin enemmän niin pitää omistaakin enemmä tai omistu suhteessa tulouhin.Kumpikin tekee mitä vaan ikinä ennättää. Yleensä se tekee kumpi ei ole kiini juuri silloin lasten hoidossa.
Velkaa on 200000€ ja se lyhenee tasaiseen tahtiin.
Järjellä varustetut ihmiset ymmärtävät tavallista puhetta. Jos jokin asia tarvitsee toistamista on ongelma aina puhujalla. Puhujan on syytä etsiä toistoon johtanutta syytä itsestään, syy ei ole siinä toisessa osapuolessa.
Avioliitossa on kummallakin puolisoista oma ykkös asia. Miehen ykkös asia on rakastaa vaimoaan. Naisen ykkös asia on kunnioittaa aviomiestään.
Kun tämä paketti on kasassa on rakkaus avioliitossa kukoistavaa. Nalkuttaja on aina vastuussa kunnioituksen vähyydestä avioliitossa. Kysymys onkin kuinka vähillä eväillä rakkaus voi olla elävää. Rakkaudessa annettu leipä ruokkii suurenkin porukan. Jos oma suu on liian tärkeä eikä rakkaus muistu mieleen, porukka ei voi elää yhdessä.
En huomannut
että jossain olisi mainittu, että vaimo ei osallistu lainoihin.Meillä ainakin yksin olen saanut maksaa lainaa vuodesta toiseen.
Että jos joku talosta lähtee, niin ainakaan se en ole minä.
Ukko saa talosta lähteä, jos haluaa ja ei minun kanssa kestä.
Minusta ei ketään olisi ulos heittämään, jos on toisella muutenkin vaikeuksia.
Mieluummin sitten vaikka nalkutan vuodesta toiseen, jos ei muu auta.
Ehkä sitten olen pehmo, kun jatkan nalkutusta enkä heitä toista pellolle.
Vaikka tiedän, mitä se minulle maksaa muussa kuin rahassa.
No jos ei pysty, niin ei pysty ja se siitä.
Sillä mennään ja sen mukaan on pakko elää.
arvovalinta
sehän on ihan omista arvoista kiinni, haluaako paljon rahaa ja ressiä vai elää vähän normaalimmin.Jotenkin
tuntuu että menet tässä asiassa vähän perse eellä puuhun niinsanotusti, eihän lähtökohta voi olla että "nalkutus" tai millä nimellä sitä kutsuukaan on joku vaimosi synnynnäinen ominaisuus johon sinun pitäisi oppia suhtautumaan jotta voisit olla onnellinen.En myöskään usko että jos sinä olet burn-outin partaalla ja kärsit ylivoimaisista paineista ja paniikkikohtauksista, vaimosi voisi olla iloinen kuin rastas ja kaikkia huolia vailla. Kuormittaahan teidän taloudellinen tilanteenne, velkanne, remonttinne ja sinun jaksamisesi myöskin hänen psyykkistä jaksamistaan vaikka ei yhtä montaa ropoa tuloistaan lainanlyhennyksiin kannakaan. Jos hän on suurinpiirtein normaaleilla ihmilllisillä tunteilla ja ominaisuuksilla varustettu yksilö, hän voi kokea hyvinkin huolestuttavana tuon sinun jaksamisesi ja kokea jopa syyllisyyttä siitä että ei voi osallistua taloudellisesti yhtä paljon eikä pysty tukemaan sinua enempää vaikeuksissasi. Suomeksi sanoen vaimosikin voi olla huolestunut, väsynyt, stressaantunut ja neuvoton ongelmien edessä. Hän ehkä vain reagoi eri tavalla, kuten ihmisillä on usein tapana. "Nalkutus" voi olla hänen tapansa yrittää kontrolloida tilannetta ja pitää sitä jotenkin hallinnassa, se on vain väärä tapa koska se vaikuttaa sinuun negatiivisesti, mutta ihminenhän hänkin on.
Olen huomannut että täällä keskustelupalstalla annetaan ja saadaan paljon huonoja neuvoja ihmissuhteisiin. Usein se johtuu siitä, että puhutaan "aidasta ja aidan seipäästä" eli lähinnä että keskustelun kohteena olevaa asiaa ei ole määritelty niin että keskustelijat voisivat olla varmoja että puhutaan samasta asiasta. Eräs vanha suomalainen "viisaus" tuntuu olevan että "akka nalkuttaa." Siitä on olemassa niin monta sketsiä, vitsiä ja kaskua että se on muuttunut eräänlaiseksi väsyneeksi stereotypiaksi jonka viljeleminen vaikeuttaa todellisiin ongelmiin puuttumista. Todellisuudessa tyytyväinen ihminen ei nalkuta. Eri asia on, ovatko nalkuttavan ihmisen odotukset ja vaatimukset kohtuullisia ja siitä pitäisikin keskustella osapuolten kesken vakavasti. Miksi ihmeessä haluaisit elämän ja parisuhteen jossa molemmat osapuolet ovat tyytymättömiä ja koittavat vain "kestää" toista osapuolta saamatta sydänkohtausta? Vaimollasi on sama tilanne kuin sinulla, usko pois. Hänkin on tyytymätön tilanteeseen tai johonkin tilanteessanne ja koittaa kestää ja löytää keinoja selviytyä.
Ota ihmeessä vakavasti oman psyykesi ja elimistösi hälytystila. Älä aja itseäsi liian vaikeaan tilanteeseen, älä unelmakodin äläkä minkään muunkaan ulkoisen puitteen takia. Se ei ole sen arvoista. Älä koita täyttää "miehen mittaa" hallitsemalla asioita, joita on mahdoton hallita. Sinun ei tarvitse rakentaa palatsia, osata käyttää kaikkia työkaluja, painaa ympäri vuorokauden töissä ja kantaa kotiin kuormakaupalla rahaa ja tavaraa. Todellinen koti on kodissa asuvien ihmisten välinen suhde, on oikeasti aika samantekevää missä sitä asutaan jos ihmisten väliset suhteet ovat kunnossa ja tasapainossa. Niiden kustannuksella ei kannata tehdä yhtään mitään, ei sellaistakaan mikä periaatteessa on tarkoitettu perheen parhaaksi. Itse realisoisin omaisuuden, ottaisin vähemmän stressiä sisältävän työn ja hoitaisin itseni kuntoon.
Sitä ennen kuitenkin laskisin hitaasti kymmeneen silmät kiinni ja pitäisin vaimon kanssa palaverin ystävällisessä ja rakentavassa hengessä. Sinun on uskallettava myöntää, että et jaksa kaikkea ja vaimosi on voitava kertoa, mitkä ovat hänen toiveensa. Ihminen haluaa ennen kaikkea tulla kuulluksi. Kaikki toiveet eivät voi toteutua, mutta kaikki toiveet pitää voida kertoa ja niiden olemassaolo pitää hyväksyä, koska ne eivät vaikenemalla mihinkään mene. Mitään helppoa ratkaisua vaikeaan ongelmaan ei ole olemassa etkä sitä myöskään täältä palstalta saa. Hyvä elämä rakennetaan rehellisyyden, avoimeuuden, kuuntelemisen ja hyväksymisen varaan eikä sitä rakentamista kannata sabotoida ylimitoitetulla aineellisen hyvän haalimisella. Siihen hommaan kuka tahansa väsyy ennemmin tai myöhemmin.
Käy vieraissa
Minä olen löytänyt rakastajattaren, joka on hauska ja kaunis. Siitä saan voimaa elää. Ei tämä tilanne ikuisesti voi jatkua, koska se toinen nainenkin haluaa elämältään jossain vaiheessa jotain muuta kuin olla ukkomiehen toinen nainen, mutta onpahan elämässäni ainakin nyt kiva hetki.Vaimon nalkutukset häiritsevät vähemmän, kun tietää, että kohta saa olla taas oikeasti kivan naisen kainalossa. Meillä on myös kiva koti, lapsia ja paljon asuntolainaa ja jos avioero tulee, niin tämä talo menee. Se ei onnistu, että muuttaisin tähän uuden naiseni kanssa. Myöskään nykyinen vaimoni ei pysty tätä taloa lunastamaan.
Laskutaito
Sinun ongelmasi ei taidakaan olla vaimon nalkutus, vaan oma huono laskupääsi ja yli varojen eläminen. Katsopas mitä kirjoitit:>>minulla erittäin hyvä palkkainen työ ja lainamme on mitoitettu sen mukaan. Työ, velkataakka talon jatkuva remontointi ovat minulle niin raskaita kivirekiä, että normaali perhe-elämä on minulle ylivoimaisen raskasta.
>>Jos myisimme talon jäisimme todennäköisesti hieman velallisiksi, mutta olisimme ilman asuntoa.
Ellei talon myyntihinta riitä edes kattamaan velkaa, niin kyllä se laina on aika ronskisti ylimitoitettu alunperinkin. Eikö teillä ollut omaa säästöosuutta ollenkaan? Joo, nyt on lama ja asuntojen hinnat ovat laskeneet, mutta silti.
Ja jos velanmaksun vaatima työtaakka on sinulle liian raskas, niin silloinkaan velkaa ei ole mitoituttu työsi mukaan vaan isommaksi.
Kertomuksesi perusteella on vaikea sanoa, nalkuttaako vaimosi oikeasti vai tuntuuko sinusta vain siltä, koska olet näännyttänyt itsesi töillä rakentaaksei elintason johon sinulla ei oikeasti ole varaa. Joka tapauksessa perusongelmasi on muu kuin se mahdollinen nalkutus. Itsekin arvelit, että nalkutus on ehkä ihan aiheellistakin. Istukaapa vaimosi ja taskulaskimen kanssa pöydän ääreen ja ynnätkää, kannattaisiko sittenkin myydä se kallis talo ja ostaa vaatimattomampi asunto.
Siihen varsinaiseen kysymykseesi: nalkutusta ei tarvitse sietää. Joku voi oppia olemaan välittämättä nalkutuksesta ja elämään onnellisena siitä huolimatta, mutta se onnistuu vain ellei ylipäänsä välitä nalkuttajasta ja hänen puheistaan mitään. Sitten voi taas kysyä, mitä syytä on pysyä naimisissa. Ai niin, se talo.
pitäisi
yksinkertaisesti tajuta lopettaa nalkutus. Ammattiapua (siis parisuhde) terapeutti tms. joka jaksaisi neuvoa ja kuunnelle. Nalkutus ei ole kivaa ja se stressaa nalkuttajaakin ja sitä stressiä ja pelkoahan se vaimosi nalkuttaa ulos. Jos olet ylikuormittunut niin lepoa sun pitäisi saada oikeasti ja uusi suunta, sekä te molemmat hermolomaa että jaksatte. Irtiotto kotoa pois jos on varaa tai jotakin, mikä panisi ajattelemaan ja löytämään arjesta muuta ja ennenkaikkea toisistanne, että jaksaisitte. Välillä kannattaa katsoa meidän itsekukasenkin peiliin :)Naiseni ei nakuta , ku saa säännöllisesti patua.
Rakastan sitä kovasti ja siis musta tuli alkoholisti.
Mikä meni vikaan , ihastuin mä sikaan.
Sika sanoo nöf nöf, siitä tulee nätköt.
tsemppiä
Se että vaimosi nalkuttaa, ei ole sinun vikasi! Hänellä on omat odotuksensa suhteesi ja elämän suhteen. Sinä et ole velvollinen muuttamaan itseäsi tai olosuhteita vaimosi odotusten mukaan. Et voi myöskään muuttaa vaimoasi. Hän kärsii, koska hänen odotuksensa ovat ristiriidassa todellisuuden kanssa ja hän pyrkii manipuloimaan todellisuutta mm. nalkuttamalla.Se että sinä kärsit vaimosi nalkutuksesta on sinun ongelmasi. Se ei ole vaimosi vika, että sinä kärsit! Muuttamalla suhtautumistasi vaimosi odotuksiin voit päästä eroon ahdistuksesta jota vaimosi nalkutus aiheuttaa.
Itselläni on ollut aivan samankaltainen tilanne. Lakkasin ottamasta paineita vaimoni nalkutuksesta ja sanoin suoraan, että jos elämä tällaisen miehen kanssa miellytä, niin hän on valinnut väärän miehen. Nalkutus on vähentynyt, kun vaimonikin on ymmärtänyt, että hän todellisuudessa valittaa minulle, jos hän tuntee, että jokin asia ei ole niinkuin hänen mielestään sen pitäisi olla. Tulimme vaimoni kanssa johtopäätökseen, että minä en ole vastuussa hänen onnellisuudestaan, eikä hän minun. Elämä helpottui kertaheitolla!
kiitos
Kiitos paljon. Tämä antamasi yksinkertainen resepti saattaa olla avain onnellisempaan ja tasapainoisempaan elämään. Olen huomannut, että otan monessa asiassa aivan liikaa paineita ja ahdistun. Siis otan myös nuo vaimonikin huolet niin vakavasti, että samantien on verenpaine pompsahtaa ylös. Tämä liika stressaaminen on aivan turhaa ja lamaannuttavaa. Tarkemmin kun ajatellen niin, miksi ihmeessä otan vaimoni omasta ahdistuksesta kamalat paineet? Eihän siinä ole mitään järkeä, siitä ei ole edes vaimollenikaan kuin pelkkää haittaa. Vaimo saa lähteä kävelemään jos tämä ei kelpaa. Toki vaimo saa purkaa omaa ahdistustaan minuun nalkuttamalla, mutta jätän kohtuuttoman nalkutuksen täysin omaan arvoonsa.Lisään vielä
Rakasta vaimoasi niin kuin itseäsi, siinä yksinkertainen jippo joka toimii. Älä missään tapauksessa unohda seksiä, vaimon tulee saada sitä aina kun haluaa.toimiva perhe
niminen kurssi voisi olla ratkaisu.siinä parisuhdepelejä pohditaan urakalla ja vuorovaikutus on asia, jota voi opiskella..tsemppiä molemmille, kyllä se siitä:)Kunhan mietin..
Pysähdyin tekstisi kohtaan, jossa kerroit siitä, että nyt sinnittelemällä saavutat "Unelmaelämäsi" jonakin päivänä. Varmaan meistä monet ajattelevat noin. Kysyisin kuitenkin, että mitä sinä nyt teet? Oletko elossa? Elätkö elämisen arvoista elämää? Elätkö tänään, niinkuin huomenna olisi elämäsi viimeinen päivä?Mm. yli 50v eläneenä, tiedän jo, että elämä ei ole "sitten kun", vaan se on jokainen päivä, jonka täällä vaellamme -välillä ontuen ja välillä onnellisena. Toki on hyvä, jos elämässä on tavoitteita ja haaveita, mutta niiden pitäisi olla siten mitoitettuja, että jopa tavoitteisiinsa pyrkiessään tuntee elävänsä täyteläistä elämää... Ethän voi koskaan tietää tuleeko se "sitten kun", vai sattuuko ehkä sairaus tai osuuko onnettomuus...
Kommunikointi parisuhteessa on ehdottomasti taitolaji.Sen opettelemiseen kannattaa oikeasti ja tietoisesti panostaa. Jopa netissä on asiallista tietoa tavallisimmista kompastuskivistä (mm. Väestöliitto jne). Keskustelulle kannattaa varata aikaa ja sopia pelisäännöistä, molempien pitää oppia sekä puhumaan, että kuuntelemaan. Usein juuri naiset nalkuttavat kokiessaan, etteivät tule kuulluksi -ja miehet sulkevat korvansa, jolloin noidankehä on valmis.
Vaikutat niin uupuneelta, että et näe elämääsi selvästi. Et omia, tai vaimosi tarpeita. Onko ainoa elämäänne mahtuva asia tämä haave "unelmaelämästä", joka nyt syö keksijänsä elävältä, särkee parisuhteenne, romuttaa taloutenne ja peittää näkyvistä kaiken muun? Mitä onni oikeasti on ja mistä se löytyy?
Olisi varmaan hyvä hakea ammattiapua (meissä on ihan mukaviakin tyyppejä:), mutta tässä toivottelen sinulle ensin lepoa, mikä antaisi mahdollisuuden pohtia tilannettanne vähän etäämpää ja toki sitä jaksamista myös!
Olipas oiva neuvo,
ihan totta.Nalkutus on todella vain paha tapa, jota nalkuttaja itse ei aina huomaa. Minulla on ollut päinvastoin, mies joka nalkutti, tai yritti sitä. En siedä ollenkaan sellaista, en edes lapsena äidin nalkutusta. Joten tein selväksi sen, että kun minulle nalkutetaan, en kuuntele sitä kovin pitkään.
Aluksi sanoin vain, hei – huomaatko miten puhut minulle? Tai pysähdyin niille sijoilleni ja kävin vain kuuntelemaan. Kun tauko tuli, kysyin mitä yrität nyt sanoa minulle? Jos kyseessä oli syyllistäminen, tuumasin että nyt tunnen kovaa syyllisyyden tunnetta, sekö oli tarkoitus? Vai onko sinulla jotenkin paha olla? Mutta en tee koskaan mitään nalkutuksen voimasta. Saatan jopa jättää hommat niille sijoilleni ja lähteä rauhoittumaan. Homma jatkuu, jahka tulee vähän ystävällisempää tarinaa.
Näinhän se on että nalkuttajalla on ehkä epärealistiset odotukset ja voimakkaat käsitykset siitä kuinka asioiden pitäisi olla – hänen mielestään. On vain opeteltava tekemään yhteisiä päätöksiä ja joskus antaa periksi niistä omista vaatimuksistaan.
Sanonpa tähän
vaan, että suurin osa miehistä on sellaisia pikkupoikia, joille on pakko nalkuttaa.Tasaisella nalkutuksella pysyvät edes jollain tavalla järjestyksessä, muuten ovat
ihan täysin rappiolla tai muuten vaan hunningolla.
Yleensä nalkutukselle ei paljon korvaansa lotkauteta ennen kuin puoliso on pakkaamassa
laukkujaan. Sitten sitä ollaankin jo käännyttämässä sitä omaa puolisoa.
Avioliitossa olevat miehet ovat yleensä tyytyväisiä kohtaloonsa nalkutuksesta huolimatta,
kun sinne mieluummin jäävät.
Joopa joo
Olen kasvattanut kolme lasta, joista kaksi poikaa. Enkä olen nalkuttanut heillekään, koska en halunnut oppivan heidän huonoja tapoja. Tai joo, joskus uhkailin kyllä, että jos homma ei etene niin saanko nalkuttaa? Tehosi muuten aika hyvin.Se on totta että suomalaiset miehet tykkäävät nalkuttamisesta. Voin kertoa että ex mieheni oli juuri sellainen. Kun en nalkuttanut, niin hän tulkitsi sen niin, etten välittänyt. Sellaista naista on luonnehdittu topakaksi, huolehtivaksi ja vahvatahtoiseksi. Kuitenkin luulen että nämä miehet ovat niitä joille se vaimo on enemmän äiti kuin tasavertainen aikuinen.
En minäkään
koskaan lapselle nalkuttaisi.Lapselta nyt ei voi odottaa oma-alotteisesti yhtään mitään.
Tosin kyllä saan lapseni auttamaan esim. lelujen keräämisessä,
tiskikoneen tyhjentämisessä ja kauppakärryn lastaamisessa.
Tosin sille ei voi mitään, jos se leikki jää kesken...
Kyllä se nalkutus yleensä jostain aiheesta tulee, jos ei mikään muu auta.
Itsekään en aina jaksaisi kaikesta vääntää kättä ja nalkuttaa,
mutta kaikesta ei voi olla välittämättäkään.
Yleensä nalkutus vähenee eksponentiaalisesti parisuhteen kestäessä
ja yhdessäasuessa, koska löydetään se ns. 'kultainen keskitie' ja
samoista asioista ei edes jaksa vuosikausia sanoa. Tietenkin jos tulee
jotain erityisongelmia, niin asia on erikseen.
Hmm… näinkö niitä
nalkutuksesta tykkääviä ihmisiä kasvatetaan; ” …ei voi odottaa oma-alotteisesti yhtään mitään…”. Olen vähän eri mieltä esim. 10 – 18v ikäisten lasten kohdalla.Sanot että on nalkutettava kun ei mikään muu auta. Olen taas sitä mieltä että nalkutus auttaa vähiten. Se vain opettaa olemaan passiivinen ja siirtämään vastuun sille nalkuttajalle. On hyvä varmistua että todellakin on ensin käyttänyt ne muut tavat. Jos käden vääntö tarkoittaa nyt valankäyttöä, eli sitä kumman mallin mukaan tehdään, jo se kertoo että nalkuttamisen tarkoitus on osoittaa valtaa.
Meillä on mm. siivoamisesta eri käsitykset. Minä itse siivoan kerralla ja tehokkaasti, mutta harvemmin. Miehen mielestä pitäisi jatkuvasti sipistellä, ja touhuta joka päivä. Hänelle riittää että näkyvät paikat ovat ”siistejä”, minä puolestani tykkään että kerralla putsataan kaikki paikat. Tästä mies yritti nalkuttaa aluksi. Tästä sitten on muodostettu kompromissia. Kun miestä alkaa ärsyttää hän siivoa itse ne paikat, mitkä aiheelliseksi katsoo, joskus voin auttaa häntä.
Minä puolestani siivoan omalla tavallani ja hän usein ”karkaa” paikalta. Tässä näet on hiomista, sillä hän on mukana vain jos käsken. Jos hän odottaa minun ”ymmärtävän käskemättäkin”, nyt hän opettelee sitä samaa. Eli hänellä on se huono tapa, että hän olettaa minun lukevan hänen ajatuksiaan – joka muuten on yleensä päinvastoin. Naiset luulevat miehillä olevan tällaisen omalaatuisen kyvyn – heidän tulee ymmärtää sanomattakin tai lukeva vihjeistä ja äänensävyistä.
Ensin siis neuvottelen, kysyn kuinka hän haluaisi jonkun homman tehtävän ja sitten kun pääsemme yhteisymmärrykseen, homma aloitetaan. Elli sitä synny, sanon suoraaan että sitten tehdään niin kuin minä sanon, eikä narinoita saa kuulua. Jos en jaksa jotain tehdä itse, en tee. Siitä ei myöskään saa kuulua huomatuksia.
perusasiat kuntoon
". Itse olen usein burnoutin partaalla ja välillä saan jopa paniikkikohtauksia."Olisko syytä etsiytyä vähän vähemmän vaativiin hommiin? Mitä ilmeisimmin nalkutus on seuraus, ei syy.
Ratkaisukeinot
1. nuku enemmän
2. etsi helpompi ja vähemmän vaativampi työ
3. profit
Niin
Kysy sitä vaimoltasi ja samalla onko mitään muuta rakentavampaa tapaa keskustella, koska tuo johtaa umpikujaan.Totaa
Älä ota tätä vakavasti.http://www.youtube.com/watch?v=z1CmoUD2Slw
Lapinlahden Linnut - Syanidi
Itse olen nainen joka ei nalkuta.
Onko teillä avioehtoa?
Tee äkkiä sellainen mikäli haluat pelastaa maksamasi lainat!! Avioerossa nainen saa puolet vaikkei ole maksanut yhtään mitään!Jos sinä maksat teillä enemmän ja vaimo on enempi kotitaloudesta vastuussa, niin olet olettanut että hän hoitaa kotihommat kun sinä tuot rahat. Nalkutus johtuu joko siitä, tai sitten et anna hänelle tarpeeksi huomiota, arvostusta, et kerro tarpeeksi usein kuinka tärkeä hän on sinulle. Vaimosi tympiintyy jatkuvaan kodinhoitoon eikä ole järkevää kasata kaikkea vaimon harteille. Ota huomioon että miehiset hommat hoitaa aika näppärästi ja nopeasti, eikä niitä tarvitse tehdä joka päivä. Tätä mies ei tunnu tajuavan. Miestä vaativat hommat tapahtuu ehkä kerran viikossa, kodin siistiminen ja kauppareissut pitää tehdä ehkä joka päivä.
Mulla menee kodinhoitoon kaikkine miehen sotkujen siivoamiseen, ruoanlaittoon ja pyykkaamiseen, kaupassa käymiseen ja meidän juoksevien asioiden hoitoon nelisen tuntia (!!) päivässä vaikkei lapsia olekaan enkä tosiaan ole mikään siisteysintoilija. Voin kertoa, että kaiken tämän lisäksi mun mies hankki sivusuhteen joten voit varmaan arvata, että nalkutus liittyy aikalailla siihen että tunnen olevani tosi epäreilussa tilanteessa. Mun mies olettaa että koti on mun vastuulla kun hän kerta enimmät rahat tuo ja hänellä on vielä oikeus omiin naisystäviinkin siinä ohella (minä kun nalkutan ja olen vain tyytymätön, ei sitä jaksa kuunnella joten pakenee toisen naisen syliin)..
Nalkutukseen on aina joku syvempi syy ja ehkä sinun olisi nyt ihan viisainta katsoa itse peiliin ja miettiä mitä itse teet väärin. Jos et todellakaan syvätutkimalla näe yhtään mitään vikaa itsessäsi, niin sitten vaimosi varmaan nalkuttaa ihan turhasta ja sille pitää saada loppu.
Mitä jos hoitaisit
itsesi ensin kuntoon, haet lomaa tai lääkitystä lääkäriltä? Sitten todettua on, että kun asiat hoitaa heti niin nalkutusta ei tarvitse kuunnella hetkeäkään. Opettele toimimaan kuten vaimo haluaa niin pääset itse helpommalla! Ota vastuu avioliitosta, parisuhteesta ja siitä, että olet puolikkaasta vastuussa 100%:sti. Pääset itse helpommalla ja stressi vähenee kun hoidat ne vaimon pyytämät asiat ajallaan ja itsenäisesti.B)Bussi päähän huom.tarvittaessa.
C) Bakkopaita, voit vedota siihen, jos kotityöt jäi tekemättä.
D)Bamia bamia, bamia aina ku ahdistaa.
sano
vaimolle, et kohta aletaan pan... een, silloin vaimo on väsynyt ,nukkuvinaan ja sairas päänsärystä , eikä jaksa saarnata. jos nää neuvot ei auta niin yöksi pihamaallevoisin sanoo
tähän, että kun naiset aina nalkuttaa kotitöistä ja miehet marisee kun ei oo seksiä,niin pitäskö siihen vihkivalaan lisätä sellanen pykälä, että jos miehet osallistuu kotitöihin,
niin vaimot osallistuu seksiin...
mä en nyt käsitä tätä nalkuttamista...
huoh... siis nalkuttaminen... kai siihen nalkuttamiseen joku syy on? kannattaisko yrittää korjata se? näyttää siltä, että suurin osa ihmisistä on sitä mieltä, että nalkuttajalla on ongelma. mitä jos se ongelma on toinen osapuoli?seurustelin 9 vuotta exän kanssa. ja kyllä, nalkutin. hän jätti kaikki jälkeensä, vaatteet jäivät sinne, mihin ne päältään riisui, pyyhe samoin, ruokaa kun laittoi niin...no, kaikki jäi, astiat pöydille, olkkariin jne...ei ikinä siivonnut eikä ikinä vienyt roskia, edes pönttöä ei siistinyt jälkeensä...ihan kaikki jäi. minä sitten siivoilin hänen jälkiä ihan jatkuvasti. ja kehotin siivoamaan jälkensä. kun ei ekalla kerralla menny perille, sanoin toisen, kolmannen... olipas se aikaa! no, olen kyllä vahvasti sitä mieltä, että ongelma ei ollut minussa vaan miehessä. hän kyllä muisti arvostella usein, kuinka tuonkin olisin voinut tehdä toisin. olisiko auttanut, että minä olisin mennyt terapiaan? ei. ongelma ei olisi poistunut. nalkutus ehkä, muttei se ongelma. usein nalkutus ei ole ongelma, vaan oire. kokeilin myös sitä, etten vain enää siivonnut miehen jälkiä...lopputulos...oli hirvittävä...jo viikon jälkeen... no, onneksi tämä mies on ex. nykyisessä suhteessa ei ole tarpeellista nalkuttaa. jos pyydän jotain, mies tekee, jos ei heti, niin viimeistään seuraavalla kerralla pyytäessäni. ja hei, mä en pyydä edes kohtuuttomia. omien jälkien siivoamista vain. teen kotityöt ja välillä pyydän miestä avuksi johonkin pikkuhommaan. tämä toimii myös toisinpäin, minä autan jos mies pyytää.
ehkä asia ei ole aina näin, mutta epäilemättä usein...
mistä asioista aloittajan vaimo nalkuttaa? onko aloittaja sanonut vaimolleen asiasta? oon kyllä huomannu, että joillakin ihmisillä on puhetyyli jo sellainen arvosteleva...aina huomataan ne negatiiviset asiat ja ilmaistaan ne siten. olen huomannut joskus stressaantuneena puhuvani lapsille tuohon sävyyn ja yritän korjata asennettani...
Kato
Toista ei pysty muuttamaan, ei edes nalkuttamalla. Jos ei toista pysty hyväksymään sellaisena kuin on, niin olet väärän tyypin kanssa.Nalkuttaminen on perseestä.
Ei mies ole mikään koira jonka tarvii totella (ellei siitä ole erikseen yhteisymmärryksessä sovittu :))
Onko
kenelläkään koskaan tullut mieleen, ettei kaikki naiset tykkää nalkuttaa - minäkään en. Väkisin vaan alkaa hommat mennä naputuksen puolelle, kun sanot kerran, kaksi, kolme että veisitkö roskiksen ulos mennessäsi tms. Mitään ei tapahdu. Väkisinkin tulee toistoa. Nyt ei kenenkään älypään tarvii sanoa, että vie itse roskat. Kyse on siitä, että jos esim. roskis on täynnä ja ukko menossa ulos, en ymmärrä, miksei voi napata roskista mukaan ja nakata sitä ulkona úlkoroskiin. Miksi pitää aina toistaa samaa asiaa moneen kertaan - omat hermoni ei kyllä kestäisi sitä, että mulle sanottaisiin samasta asiasta jatkuvasti. MIeluummin teen asiat heti pois alta - yleensä vielä huomaan mitä pitää tehdä, eikä toisten tarvii tulla neuvomaan, että hei, vie nyt toi roskis. - Vaan mistäs ne miehet valittaisi, jos nalkutus lakkais? Taitavat mokomat vaan tykätä siitä.Onneksi mulla ei ole enää ukkoa, vain lapset ja niiden kanssa kyllä pärjää:)
tyytyväinen 45
Ei ihme että ukkos lähti. Jos yhteiselämä on kiinni roskapussin viemisestä, oli miehelläs helvettiä koko yhdessäolo.no mä arvasin tämän...
joo, ei pysty toista muuttamaan jos toinen ei halua muuttua. ei tarvi olla kovin fiksu että tämän tajuaa. tuo koiraan vertaaminen oli myös tyhmää...kyllä se vain niin on, että jos toiselta pyytää normaaleja arkipäiväisiä asioita, kuuluu hyviin tapoihin tehdä ne. tämä toimii ihan molemmin päin. ei siinä tarvi koira olla. eikä myöskään voi olla tekemättä pyydettyjä asioita ilmoittamatta syytä, miksei voi tehdä. se ei ole kohteliasta. varsinkaan, jos lupaa tehdä hetken päästä ja sitten vain jättää tekemättä... mutta hei, munkin mielestä nalkuttaminen on perseetä! se on vain pattitilanne, johon voi joutua kun toinen on patalaiska eikä välitä ympäristöstään eikä arvosta lähimmäisiään. ja kyllä, olen samaa mieltä, että ainakin omalla kohdallani ero oli oikea ratkaisu. ps. olen exän kanssa tekemisissä ja sama meno on jatkunut tähän päivään saakka...ja kaikki 3 exää mun jälkeen on nalkuttanut miehelle. kun näyttää siltä, ettei se elo onnistu kenenkään kans tuolla asenteella, kannattaisko miettiä, onko itsessä jotain vikaa vai siinä toisessa joka nalkuttaa... ja niin, kyllä hän alussa oli oikein mukava, ihana ja toisen huomioiva :)Tuossa olisi
miettimisen paikka; mitä ovat ”normaalit” arkipäivän asiat tai ”hyvät tavat”? Olen huomannut että tavat ja luonteet voivat olla niin erilaisia, että ärsytyskynnys tehdä voi olla ihan eri maailmoista.Voi olla että jotkut miehet ovat kasvatettuja siihen, että he odottavat aina sen naisen aloitetta (nalkutusta), ennen kuin toimivat. He ovat siis antaneet tietyn vallan naisille, jota he odottavat naisen käyttävän nalkuttamalla.
Nalkutus
Minusta ajoittain tuntuu, että puolisoni psyyke ei ole ihan kondiksessa, koska tämän tarvitsee nalkuttaa. Mutta siihen on sinänsä helppo ratkaisu. En kuuntele. Enkä edes voisi kuunnella, koska jos ottaisin todesta kaikki ne asiat mitä vastapuoli suustaan päästää, toinen meistä olisi pian vainaa.No, ehkä ei ihan oikeasti, mutta aloittajan tarina tuntuu ajoittain tutulta täälläkin. Nalkuttaminen on sietämätön tapa kumppanilla, enkä ymmärrä miksei aikuinen ihminen osaa valittamiseen sijaan vaikkapa pyytää tekemään jotain. Minä elän kuitenkin omalla tavallani, ja olen tullut jo huomattavasti enemmän vastaan mitä omien tapojen muuttamiseen tulee, kuin vastapuoli. Toisaalta on hänkin vuosien saatossa hieman pehmentänyt jo asennettaan joistain asioista, mutta vielä on vähän matkaa sellaisen käytöksen omaksumiseen, miten aikuisen suunnilleen kuuluisi käyttäytyä.
Mutta itsepähän olen tietysti tempperamenttisen kumppanin valinnut.
Oikeesti et
voi olla tosissas?Ensinnäkin voisitko määritellä tän sanan nalkutus?
Mitä se oikein pitää sisällään?
Ja toisekseen luuletko ettei nalkutusta ole yleensä edeltänyt
vähintään kaksi/kolme pyyntöä/keskustelunaloitusta kuten tässä joku edellä totesikin.
Eikö mieheltä voi edellyttää minkäänlaista osallistumista tai yhteistyötä kodin asioissa
tai keskusteluvalmiutta asioista, jotka vaikuttavat koko perheen tulevaisuuteen ja arkeen.
Minusta on naurettavaa, että nainen ei muka saisi suutaan avata ja ylipäätään ottaa asioita
puheeksi.
Ehkä se on vain miesten tapa jälleen kerran alentaa naiset jollekin alemmalle tasolle
sanomalla että nainen nalkuttaa.
Ikään kuin missään mitä nainen sanoo tai pyytää ei voisi olla mitään järkeä vaan että
se automaattisesti pyytää jotain kohtuutonta.
Esim. jos mies on tyytymätön työhönsä ja valittaa että kun on perheen takia pakko käydä
töissä mutta ei päivääkään haluaisi lasten kanssa olla kotona, niin onko kohtuutonta pyytää
ETTÄ LAITA TYÖHAKEMUS, jos haluut muualle töihin?
Että voiko aikuiselta ihmiseltä olettaa, että käy joko töissä tai hoitaa lapsia kotona, jos ne on samat vaihtoehdot itselläkin????? Tai jos haluaa opiskella, niin että töiden ohessa tai silloin kun vaimo on töissä.
ETTÄ ONKO NE KOHTUUTTOMIA VAATIMUKSIA?????
Hyvä kysymys,
mikä on nalkuttamista?Voi olla että sen minkä itse kokee nalkuttamisena, ei toiselle sitä olekaan.
Ehkä yleisimmin se tarkoittaa toistuvaa pyyntöä tai käskyä, joka sanotaan erityisellä äänensävyllä. Usein kärsimättömästi, kärsivästi vihaisesti tai valittavasti. Nalkuttaja odottaa että hänen pyyntöönsä tai käskyynsä reagoidaan välittömästi (siitä ei siis neuvotella), ellei niin käy seuraa lisää nalkutusta ja ärtymistä. Nalkuttaja ikään kuin uskoo, että kun ärsyttäminen on tarpeeksi tehokasta, toinen tekee tai reagoi vain siksi, että tuo ärsytys lakkaa.
Nalkuttaja käyttää myös sanoja, jotka syyllistävät voimakkaasti esim. ei ikinä, aina, jne. Nalkuttajaa ei kiinnosta se, miksi toinen ei tee tai reagoi, joten keskustelu on aika mahdotonta hänen kanssaan. nalkuttaja perustelee toimintaansa sillä, että kun toinen vain tottelee niin kuin hän sanoo, ei hänen tarvitse nalkuttaa. Kyse on siis myös alistumisesta toisen käskyvaltaan.
Jos keskustelun avauksiin ei vastata, silloin on syytä pysähtyä. Miksi ei toinen vastaa, jos on vain keskustelusta kyse? Voiko asian sanoa tai ilmaista muuten? Onko aihe sellainen, että jo se saa toisen lukkoon? Vai onko kyse vallan käyttämisestä, kuten mökötyksessä on kyse. Vaikenijan viesti on moniselitteinen.
Sano mitä
sanot, mutta minusta työssäkäyminen on sellainen asia, josta pitää voida keskustella perheen sisällä.Minusta on kohtuutonta olettaa, että vaimo hoitaa lapset, kodin ja käy yksin töissä,
jos on vapaaehtoisesti yhdessä perhe hankittu.
Voi olla, että se jonkun toisen mielestä on kohtuuton vaatimus.
Joka kerta kun asiasta yrittää keskustella, saa omaan niskaansa ryöpyn siitä,
että on tilanteen aiheuttanut.
Vaikka kuinka yritän hienovaraisesti asian ottaa esille, niin reaktio on aina sama.
Eihän kukaan voi kuvitella jäävänsä pois töistä, jos asuu yksinkään.
Mieluummin kyllä eroan tai annan puolisolleni eron, jos tällainen asenne ei muutu.
En kykene tai pysty elättämään koko perhettä yksin, ja minusta ei ole kohtuutonta olettaa,
että toinen aikuinen ihminen siihen osallistuu.
Ja minusta sen ei pitäisi olla edes sellainen asia, josta tarvitsee keskustella.
Eihän siitä
ollutkaan kysymys onko joku oikeudenmukaista. Kyse on siitä kuinka sen oman mielipiteensä tai tunteen ilmaisee. Sinulla on siis mies, joka ei tykkää siitä että käyt töissä? Eikä hän halua tehdä kotitöitä. Miehesi asenne on siis ongelma, joka ei varmaan nalkutuksella muutu mihinkään.Kun olen ollut tuossa tilanteessa, niin kyllä katsoin, että koska muutosta ei tule, on parempi erota. Eikä tarvinnut siltikään nalkuttaa, ihan asiallisesti ilmaisin itseäni. No joo, välillä pinna paloi, mutta en nalkuttanut suuttuneenakaan.
jos on vapaaehtoisesti yhdessä perhe hankittu.
>>Joka kerta kun asiasta yrittää keskustella, saa omaan niskaansa ryöpyn siitä,
että on tilanteen aiheuttanut.
Tuo kuulostaa siltä, että sinulla ja miehelläsi on aivan erilaiset käsitykset siitä, perustitteko perheenne yhdessä vapaaehtoisesti vai ette.
Jos miehesi mielestä sinä olet yksin aiheuttanut sen, että joudut hoitamaan lapsia, niin ehkä hän ei itse lapsia koskaan olisi halunnutkaan? Onkohan hän ehkä yrittänyt tämän sinulle sanoakin, mutta sinä et ole kuunnellut koska sinun mielestäsi lastenteko oli teidän yhteinen tavoitteenne?
Onko miehesi siis irtisanoutunut töistä oma-aloitteisesti? Vai onko hän joutunut työttömäksi? Vai eikö hän ole opiskelujen valmistuttua löytänyt ensimmäistäkään työpaikkaa? Vai mikä on tilanteenne? Oliko tilanne sama ennen lasten hankintaa, vai onko hän vasta sen jälkeen lakannut käymästä töissä?
nalkuttamisesta
En ole edellisen viestin kirjoittaja, mutta vastaan omasta puolestani.Nalkutus on epäkohtien tuomista ahdistavalla tavalla esille, eikä ole koskaan rakentavaa kritiikkiä. Nalkutuksella vähintään vihjataan, että puoliso on syyllinen epäkohtiin. Nalkutusta on seuraavanlaiset kommentit, "miksi sinä aina olet sitä ja tätä", "miksi sinä et koskaan ole sitä ja tätä". Esimerkiksi jos mies menee pihalle tekemään vaimon antamaa työtehtävää, niin palatessaan vaimo voi nalkuttaa sanomalla "miksi sinä, et koskaan vie roskapussia ulos. Minun elämäni on aivan helvetillistä kun joudun elämään tuollaisen idiootin kanssa". Tälläisestä ei tule kovin hyvä fiilis varsinkaan jos vaimo on esimerkiksi pyytänyt asentamaan vaikka uuden pihakivetyksen ja sen parissa touhunnut viimeiset 5 tuntia pihalla. Olisi ihan kiva saada jotain positiivistakin palautetta jatkuvan vittuilun sijaan.
"Eikö mieheltä voi edellyttää minkäänlaista osallistumista tai yhteistyötä kodin asioissa
tai keskusteluvalmiutta asioista, jotka vaikuttavat koko perheen tulevaisuuteen ja arkeen.
Minusta on naurettavaa, että nainen ei muka saisi suutaan avata ja ylipäätään ottaa asioita
puheeksi. "
Totta kai saa mutta toisen jatkuva halveeraaminen ja syyttely käy hermoille.
"Esim. jos mies on tyytymätön työhönsä ja valittaa että kun on perheen takia pakko käydä
töissä mutta ei päivääkään haluaisi lasten kanssa olla kotona, niin onko kohtuutonta pyytää
ETTÄ LAITA TYÖHAKEMUS, jos haluut muualle töihin? "
Vastaus riippuu täysin tilanteesta. Jos muuta koulutusta vastaavaa tai samantasoista työtä on erittäin huonosti tarjolla, niin mies saattaa pyrkiä saamaan tilanteeseen parannusta nykyisellä työpaikalla. Sitten voi olla niin, että hän pitää työstään, mutta työtaakka on liian suuri. Tai sitten voi olla, että hän käyttää työpaikkaansa vain päästäkseen kotoaan karkuun. En osaa antamillasi tiedoilla sanoa tuohon mitään. Kiinnitin huomiota syyllistävään sävyysi "..mutta ei päivääkään..". Tämän tyyppiset sananvalinnat saattavat latistaa täydellisesti hyvätkin ideat.
öh...
nuo sun esimerkit vaikutti enemmänkin vittuilulta ku nalkuttamiselta?!niinpä
Olen kuullut sanonnan, että fiksumpi antaa periksi. Ei se vaimon nalkutus kuitenkaan mikään todellinen uhka ole, joten sellaisen voi antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Olen ehkä ollut hieman lapsellinen ja kuvitellut, että nalkutuksen kuunteleminen on osa toisen huomioonottamista. Näinhän se, ei tietenkään ole vaan sitä voi kuunnella ja olla läsnä silloin kun vaimon äänensävy on enemmän kunnioittava.AINUT KEINO
Eroa, sillä se nalkutus loppuu.. Vaimosi on itsekeskeinen ihminen, ja tuskin huomaa kuinka äärirajoilla olet, tai ei välitä jos kerta nalkuttaa. Jos hän välittäisi/huomaisi, hän pitäisi päänsä ummessa, eikä kuormittaisi sinua enää enempää.sano että
Sano sille että turpa tukkoon! En voi ymmärtää, miten ihmiset ei osaa pitää puoliaan! Eihän sitä tarvitse mitä tahansa sietää. Ei muuta kuin sano suorat sanat, kerro miltä sinusta tuntuu, ja sano, että vituttaa kuunnella tuota koko ajan ja nyt saa luvan loppua. Tee selväksi, että olet tosissasi. AIkansa se mököttää, mutta kyllä se siitä.helppoa
Suomalaiselle naiselle tyypillinen nalkuttaminen ja paskan jauhaminen tyhjästä on helppo nakki hoitaa pois alta, on olemassa kaksi tekniikkaa.Ensimmäinen (suositus) on opetella ns.valikoivaa kuuloa joka suodattaa älämölön ja bongaa tarpeen tullen avainsanat joista päättelet että vastavuoroisuutta hiukan tarvitaan. Yleensä tuo vastavuoroisuus on yksinkertaista mallia ja muutaman sanan mittainen (yleensä vahvistetaan jupina ja muutamalla sanalla annetaan ymmärtää että ko.asia kiinnostaa). Muutamalla sanalla saakin sitten vaimokkeelle hyvänolon tunteen (minut huomattiin/kommenttini hyväksyttiin) ja asiasta ei tarvitse välittää vähään aikaan, pään voi kääntää oleellisten asioiden pähkäilyyn pään sisällä.
Vaaramomenttina on liian vahvasti mukaantulo asiaan jolloin vaimoke "herää" ja alkaa tuosta uneliaasta nalkuttamisesta kääntymään vahvaa läsnäoloa vaativaan vaiheeseen jolloin olet vielä syvemmin suossa, eli kyseessä on tekniikka/taitolaji jonka sisäistää ajan kanssa.
Toinen tekniikka on purkaa sopimus (avioliitto) ja valita uudeksi vaimoksi esim.maahanmuuttaja joka ei nalkuta suomenkielellä eli tyhjäkäynti ei juurikaan häiritse vaan muuttuu lähinnä taustapörinäksi (eräänlaista hissimusiikkia) olematta mitenkään tarttuvaa mallia.
Vaikeaan ja monimutkaiseen ongelmaan on aina yksinkertaiset keinot, valinta on vapaa.
Muuta pois
Muuta eri asuntoon. Kunnes asiat selviää. Pariterapeutille, yhdessä tai ei??
Vai aasiasta ne ratkaisut suomalaisten miesten pulmiin?Oot sä kyllä oikee urpoturpo, idiootti niin sanoakseni.
Neuvo
Jätä se nalkuttava vaimo ja huomaat että olet paljon onnellisempi ja tyytyväisempi näin tein minäkin enkä ole katunut ...Naisia riittää...Tunnustan että itse ainakin alan "nalkuttaa" jos tavallaan tuntuu ette toinen ei hoida omia asioitaan, että minun pitää aina olla muistuttelemassa ja varmistamassa että toinen hoitaa asiat varmasti.
Tai siis jos vaimostasi tuntuu siltä että sinä omalla "saamattomuudellasi" sysäät liikaa vaimon harteille. En tiedä osasinko selittää asiani mutta...
Keskustelu auttaa! Ei voi oikein muuten neuvoa.
Nalkutukset ylös kirjoitettuna
Heippa,Oma mieheni ei nalkuta, onneksi, mutta voin kuvitella miten hermoja kuluttavaa sellainen näykkiminen voi olla. Ota härkää sarvista, eikun siis lehmää hännästä ... ja tee näin: kehu vaimoasi, miten hyvin hän jaksaa pitää huolta taloudestanne ja kerro kuinka saamasi muistutukset ovat sinulle kullanarvoisia. Pyydä vaimoasi kirjoittamaan ylös paperille kaikki " nalkutukset" , niin muistat ne paremmin. Voit ostaa kotiin liitutaulun, mihin nalkutukset voi kirjoittaa ylös. Voit pyytää vaimoasti myös esim lähettämään nalkutukset e.mailina sinulle, jos hän käy töissä. Kun nalkutukset on kirjallisia, uskon etteivät ne häiritse läheskään niin paljoa, mitä päin naamaa lausutut ohjeet. Kirjalliset nalkutukset voit lukea läpi vaikka kerran kuussa, niin ei tarvitse hermoilla joka päivä. Uskon, että tämä kokeilu kannattaa.
eroa
eroa vaan,ittees kiusaat,ei ihmistä voi muuttaaVaihtoon
Yksinkertainen toimii yleensä parhaiten. Sanot vaimolle, että nyt loppuu napina tai vaihtuu siviilisääty. Ei naisen naputusta kukaan mies kestä, asiasta voi sanoa mutta jatkuva nalkutus on erittäin rasittavaa ja sitä ei pidä sietää. Naisia on maa täynnä ja osa on myös niitä jotka eivät jatkuvasti napise ja nalkuta jostain tyhjänpäiväisestä asiasta. Eli joku loppuu natina tai vaimo vaihtoon.Jasoo
Jasoo!! sano Justiina aikoinaan"Ei kuulu normaali parisuhteeseen nalkutaminen ei sitä kukaan kestä,jokainen yritää parhaansa,mut joskus arki elämä tuntuu raskaalta täytyy saada puhaltaa ja siihen on toisen annetava tilaisuus,minäkin aikoinaa hieman nalkutin edeliselle kumppanille tietty tekemättömistä kotitöistä jos olut ja kyläily tuntui hänelle tärkeänmältä kuin tehdä kotitöitä jotka venyi ja venyi se ei ollut mielestäni oikein kun siihen tuli sitten muutakin pettämiset jen.Mut nyt kun minulla on uusi kumppani olen ottanut ihan uuden kannan jos hänellä on raskas viikko työssä ja minulla ollut helpompaa en patista häntä koskaan nalkutamalla annan hänen levähtää ja sitten kysyn et jaksaisitko tehdä tämän ja olen siinä mukana vaikka se olis miesten työtäkin,mut jos hän ei jaksa teen itse minkä pystyn kun tiedän et hän sen jossain vaiheessa kuiten tekee,mut jos alkaisin nalkuttaan niin se odotaminen veis kauan.Hänen aikasempi elämä on ollut niin älytöntä et hänen on pitäny siivota ja tiskata laittaa ruokaa ja vaimo on vielä nalkutanut siitä et kaikki tämä työ ei ole aina kelvannut,kun omakotitalossa haluaa kumpikin asua niin tein heti selväksi et tee sinä miesten työt ja minä teen naisten työt,koska talossa riittää hommia miehelle jota nainen ei pysty tekemään(joskin joku nainen tekee myös miesten työt mut niitä on harvassa)Meillä menee ihan kivasti,en nöyryytä enkä moiti,kunnioitan häntä tosi miehenä.potkase sitä
suuhun niin et leuka murtuu myös.jos se nostaa jutun saat n,6 kk ehdollista ja nalkutus loppuu ku se häviää kuvioista.jos se jää himaan ni se tietää mitä nalkutuksesta seuraa.Minäkin nalkutin
Minäkin nalkutin ennen todella paljon. Miehelläni on ADHD, mikä luonnollisesti vaikuttaa hänen toimintaansa; hänen on vaikea keskittyä ja muistaa asioita. Minua ärsytti ja silloin nalkutin hänelle asioista, tämä johti usein riitoihin. Avain ongelman ratkaisuun on oman toiminnan tiedostaminen. Mieheni ei ole hutilus tahallaan, eikä nalkutuksesta ole mitään hyötyä. Hänen aivonsa toimivat eri tavalla kuin minun, eikä hän voi muuttaa käytöstään täysin, vaikka kovasti yrittääkin. Eihän nalkutuksesta eroon pääseminen ihan helppoa ollut. Monta kertaa olin jo aloittamassa perinteistä saarnaani ja vasta viime hetkellä vedin sanat takaisin huulilta. Lopulta siihen oppi. Nykyään, jos jotain huomautettavaa on, yritän keskustella asiasta ja löytää siihen ratkaisun. Käytän aika paljon post-it lappuja, jotka auttavat miestäni muistamaan asioita. Tärkeää olisi myöntää omat virheensä ja tiedostaa käyttäytymismallinsa. Miksi nalkutan? Voisiko asian hoitaa toisin? Tänä narsismin aikakautena ihmisten on vain yhä vaikeampi myöntää, että itsessäkin voisi olla jotain vikaa."Ajatukset ja tunteet eivät ole kontrollissamme, mutta teot ja käyttäytyminen ovat."
Ohjeeni tilanteeseen on sama kuin muillakin; puhu vaimosi kanssa kuin aikuinen.
mies nalkuttaa!
minulla taas on se mies joka nalkuttaa, joka asiasta ja vaikka olen yrittänyt kertoa hänelle siitä. ei se näköijään mene perille. minulle hänen nalkutus on niin rasittavaa että minä en voi nukkua yöni rauhassa taikka käydä kavereiden kanssa ulkona. olen nyt oppinut sen että aina vaan kannattaa hymyillä ja tee ne asiat nopeasti ja hyvin muuten saat kuulla siitä vuosia. en olisi jatkanut hänen kanssa ellei meillä olisi yhteisiä lapsia ja hän palvoo lapsiaan. toisaalta minä annan anteeksi hänelle, koska hänen lapsuus oli huono, mutta toisaalta minulta loppuu kärsivällisyys ja haluaisn räjähtää. eli mitä teen ihmiselle jota todella rakastan ja minä muutun koko ajan hänen vuoksi mutta hän ei minun.Nalkutus?
Mielestäni Ap:n pitäisi olla työuupumuksen palstalla etsimässä neuvoja siihen, miten jaksaa paremmin kuormittavan työn kanssa. Olen täysin samaa mieltä monen kirjoittajan kanssa siitä, että nalkutus on lopulta vain oire siitä, miten on tyytymätön/neuvoton/huolissaan.Sanotaan, että se on naisten juttu. Samaan tapaan yleistäen voisi sanoa, että Miksi miehet aina kokevat, että ura ja työ on se kaikkein tärkein, samoin raha ja valta. Itse vaihdan juuri ammattia vähemmän kuormittavaan vain siksi, että nauttisin enemmän elämästä ja minulla olisi aikaa. Mitä siitä, että palkka vähenee laakista n. 500e/kk ja luultavasti jää ikuisesti niin alas. Urakehitystäkään ei ole odotettavissa. Olen kuitenkin punninnut oman onnellisuuteni. Jos Apllä on harmillisen suuri asuntolaina/muut kulut, ehkä työpaikan vaihto ei tule tässä vaiheessa kysymykseen. Imeekö työnantajasi sinut siis kuiviin? Pidätkö täydet lomat? Oletko vapaalla viikonloppuisin? Tuletko kotiin n. 8 tuntisen työpäivän jälkeen edes useimpina päivinä? Jos vastauksesi on ei, et mielestäni voi syyttää vaimoasi ensinnäkään nalkuttamisesta ja toisekseen stressisi lisäämisestä. Hitto, minäkin nalkuttaisin, vaikka en ole edes sen luonteinen. Syyttäisit ennemmin työnantajaasi.
Ehkä voisit vähentää työtaakkaasi? Delegoida muille? Pidä ne kertyneet lomat? Ole hetki tyytyväinen saavutuksistasi äläkä tavoittele ylennystä? Jää isyyslomalle? Nuku viikon ajan 8 tuntia yössä? Yhteinen tilapäisen säästöbudjetin laadinta voisi auttaa siinä tapauksessa, että sinulla on rahojen riittävyydestäkin jatkuva stressi.
Yhteisessä elämässä on lopulta tärkeitä ne pienet arkipäiväiset asiat. Roskien vienti. Astioiden laitto koneeseen. Pyykinpesu silloin tällöin. Yhteiset ravintolaillat kahdestaan. Kehut ja silitykset, läheisyys ja seksi. Kivitasoilla, minibaareilla tai kotispalla ei ole lainkaan niin suurta merkitystä.
Sanotaan, että toista ei voi muuttaa. Yritä muuttaa itseäsi. Muut ihmiset peilaavat sinua. Jos olet onneton, naisesi on onneton. Ja sitten lapsenne peilaavat teitä. Kokeile toimia vähän aikaa paremman aviomiehen tavoin. Jokainen kyllä tietää, millaista käytöstä ihanalta mieheltä toivotaan. Vaikka viikko, pari. Ponnistelusi on vaivan arvoista.
Ja jos johonkin rentoutumis- tai mielikuvaharjotteita tarvitset niin varmaan oman stressisi hävittämiseen. Jos tulet kotiin töistä rauhallisena ja virkeänä, on kaikkien olo mukavampi. Mukava puheohjelma automatkalla, joka vie ajatukset omista kiireistä? Myös liikunta auttaa todella paljon. Tapaatko koskaan ystäviäsi? Toisaalta jos harrastukset ja ystävät vievät työltä liikenevän hereilläoloajan, ei nalkutus tule loppumaan silloinkaan. Netistä löytyy ohjeita rentoutukseen. Esim
http://www.sininentuki.info/punainen/index.php?action=printpage;topic=1273.0
Voimia arkeesi ja muutokseen.
nalkutinalkuti
Meillä tuo nalkutus on kuin pienet ruoskan sivallukset pitää mies ruodussa ja fokusoituneena siinä omassa työmiehen uomassaan. Naputinaputinaputinaputi ja isännän saha ja vasara heiluu.Hiljaisen ymmärtämyksen päivät ovat tietä kohti laiskuuden tuhoa näiden nykymiesten kanssa.
muutu itse
Ei ihminen voi muuttaa kuin itseään. Oletko ehkä liikaa keskittynyt itseesi ja omaan huonoon oloosi? Kun vaimosi viestii sinulle asioita, kuuletko itse asian vai ainoastaan nalkutuksen? Vaimon voi pitää tyytyväisenä monella tavalla. Kai sinä nyt edes jotenkin jaksat häntä huomioida? Kukaan ei nalkuta ilokseen, vaan puolisosi on myös onneton. Voit muuttaa omaa asennettasi ja keskittyä johonkin muuhun kuin itseesi. Muuta et voi tehdä, paitsi sitten erota jos tarpeeksi puupäitä olette.Kuulostaa todella siltä, että teet liikaa työtä ja liian vaativaa sellaista, jos kerran muistikin pätkii ja burnoutin partaalla olet.
Täytyy muistaa, että työ on vain työ, sen voi tehdä osaltaan hyvin, mutta täydellisyyteen pyrkiminen on tyhmää, jos palkan voi saada helpommallakin. Työasiat pitäisi osata jättää töihin ja perhe-elämän tulisi olla se virkistyksen ja ilon antaja elämässä. Eli kehoitan miettimään elämäsi tärkeysjärjestyksen uusi, niin että työ siirtyy ykkössijalta pois.
Kannattaa
varmasti perustaa tällainen 'musta lista' nalkuttavista vaimoista, ettei vaan kukaan miespoloenää erehdy tällaisen naisen hampaisiin.
Listan laatimiseen voi osallistua kaikki entiset ja nykyinen kumppani, joiden kanssa yhdessä
voidaan sitten pohtia sitä omaa kovaa kohtaloa ja nosta malja nykyiselle tilanteelle
(kun siis tällaisesta vaimoniljakkeesta on päästy eroon)
Lisäksi nykyiselle kumppanille voidaan antaa ohjeet käteen, kuinka tällaista vaimoa
voi yrittää vieroittaa nalkutuksesta, vaikka se ei onnistu.
Samalla voidaan surutta unohtaa ne omat virheet ja epäoikeudenmukaisuudet, jotka
on vaimoa tai entistä kumppania kohtaan tehty, sillä kyllähän tällainen nalkuttaja ansaitsee ihan mitä
tahansa. Yhdessä voidaan sitten julkaista kootut kertomukset nalkuttajasta ja laittaa kirjan kanteen vielä kuva, että kaikki tunnistaa kenestä on kyse.
Sitten voidaan vielä sitä nykyistä kumppania houkutella jättämään nalkuttaja, että se vihdoin ja viimein saisi ansionsa mukaan. Ja haukkua sen selkärangattomuutta ja typeryyttä, kun ei se tajua omaa parastaan ja liittyä entisten kumppaneiden rinkiin haukkumaan nalkuttajaa. Joopa joo, mitähän tästä kaikesta oikein pitäs päätellä? Nalkuttajat pitäs viedä torille kivitettäviksi? Älkää nyt hyvät ihmiset ottako tällaisia kirjoituksia kuitenkaan tosissaan...
Väkivaltaa!
Hakkaa vaimosi.Äijämestaan
Mee kuule autotalliis ja laita radio päälle ja ota sieltä alakaapista olutta. On sulla kuitenki. Nappailet muutaman oluen ja rimpauta vaikkka kaverille, sillä voipi vituttaa vielä enemmän.Parin tunnin päästä meet takasin sisälle niin tilanne on ohi ja samalla tuli se moottorisahaki huollettua.
puhu,halaa,pussaa
Itse en nalkuttaisi jos mies kuuntelisi ja puhuisi minulle.Välinpitämättömyyden tunne, muissa maailmoissa oleminen,puhumattomuus, hellyyden,kosketuksen puute.
Tuntuu kuin toinen ei välittäisi.
Rakkaudettomuuden tunne, toinen ei jaksa eikä kuule eikä huomaa.
Ajoittain olen raivon partaalla. Toinen ei reagoi mihinkään edes nalkutukseen.
Vittumainen tilanne.
Siihen vielä seksin puute. Aloitetta ei tee koskaa mies.
Kuinka kaiken jälkeen voi kuvitella että mies rakastaa.
Kukkakaan ei kasva jos ei hoida ja kastele.
Itsetunto 0
lyhyesti
jos vaimo nalkuttaa, ota ero tai ala käymään huorissa. Yleensä nalkuttavat akat myös pihtailevat.Siksi juuri!!
Siksihän ne nalkuttaa, kun kunnon seksiä ei oo saaneet pitkään aikaan!Maireasti hymyileviä naisia ei nalkutukset kiinnosta, seksi on niillä niin hyvvää!
Korvatulpat
Mitä jos alkaisit käyttää korvatulppia, ja hymyilisit vain kauniisti, kun vaimo aloittaa nalkutuksen. Kyllä - ihminen voi myös mielikuvaharjoittelulla ikäänkuin ulkoistaa itsensä tapahtuman keskeltä, ihan niinkuin voi ulkoistaa itsensä jostain epämiellyttävästä kokemuksesta kieltämällä tosiasiat, vaatii kyllä harjoittelua, mutta kysymys on siitä, että toisesta korvasta sisään - toisesta ulos. Vaimolla on ilmeisesti vain sellainen paha tapa nalkuttaa, siksi sitä ei kannata ottaa niin itseensä eikä vakavasti. Tee räppiä nalkutuksesta, sanoista saisi varmaan hyvän räppibiisin - sit se ei tuntuisi niin ikävältä. Jos oikein ottaa päähän, karjaise että nyt turpa kiinni, itsehän sitä jokainen laittaa itsellensä rajat. Olin kerran sellaisen hieman "nallkuttavan tyyppisen" ystävättäreni kanssa kaupunkilomalla, ja sillä oli koko ajan sellainen ihmeellinen nalkuttava äänensävy, johon en viitsinyt reagoida, ettei tule riitaa, ja kun se olisi luultavasti alkanut vain huutamaaan. Annoin sen jatkaa samaan tyyliin, mutta vikana päivänä sain tarpeekseni, ja sanoin sille suorat sanat - johan meni hiljaiseksi, väitti vielä, että ettei tarkoita mitään. Kehotin katsomaan itseään peilistä, ja sanoin myös muutaman muun totuuden, oli mitta niin täynnä, kun olin kuunnellut sen epäystävällistä äänensävyä ja jotenkin epäkunnoittavaa puhetapaa ja käyttäymistä niin monta päivää - sitten matkin häntä, miten hän puhuu ja miten korottaa ääntä - oli äimän käkenä. Sanoin vielä, että tältä sinä kuulostat, miltä nyt tuntuu, jos puhun sulle samalla tavalla. Se tepsi, mutta en tiedä, ottiko se siitä mitään opikseen - onneksi ei tarvii saman katon alla asua.no, ei tästä mitään apua varmaan ollut, mutta oman itsesi takia suutu välillä kunnolla, olet siihen oikeutettu!
jano
Nälkä lähtee syömällä nalkuttava akka juomalla.Mikä on nalkuttamista?
Joku kokee nalkuttamiseksi miltei kaiken mitä puoliso suustaan päästää! Joku toinen ei taas huomaa mitään vaikka puoliso huutaisi naama punaisena! Minkälaiset asiat ovat sinun mielestäsi nalkutusta?TÄMÄ AUTTAA
Käy hyvä mies huorissa kerran kuussa. Kyllä ei oo enää stressiä.Heh!
Ai huorat ei nalakuta?No sit pitää olla sille paljon pötäkkää.
Tuskin oma akkakaan nalkuttaa, jos sille tarpeeksi rahaa antaa...
Käläkälä
vaiha maisemaa, josseio lapsia...........Kenkää nalkuttajalle
niin minä aikoinaan tein. Vaihtamalla paranee. :)moi!
heippa! no kerroit , miten vaimosi nalkuttaa sinulle! no, anna omien hälytyskelojesi jo soida!!!! mistä syystä vaimosi nalkuttaa! puhukaa yhdessä, mutta menkää perheterapiaan ja nopeasti, saatte apua! puhumalla ne asiat selviävät!Give me a hug!!!
Mun mielestä sun naisesi nalkuttaa siksi, kun se ei saa sulta tarpeeksi huomiota, haleja ja hellyyttä. et siis huomioi sitä samalla tavalla kuin ennen. jos mies osallistuu kotitöihin ja pitää kodin siistinä yhdessä naisen kanssa niin eipä sitä nalkutusta kuulu ja molempien on mukava olla. ja saattapa lykästääkkin. Kun nainen ei nalkuta enää niin mieskin rentoutuu ja alkaa tekemään mieli naistaan.Meillä siis menee tällä kaavalla. minä pyydän tekemään jotain kotitöitä, kun itse kuitenkin teen suurimman osan, ei saa mies tehtyä, odotan ja totean ettet sitten tiskannut vaikka pyysin, vastaus kuuluu..unohdin. Minä siihen, että no minä tiskaan sitten! ja siitä alkaa jurppiminen...se ois vaan niin kiva jos edes saman illan aikana tekisi homman ja jos ei viitsi tehdä niin muistuttaisi, että teen joo huomenna, voisi mies vaikka hokea, että minä tiedän hänen muistavan asian.
nooh ja sitten kun muistuttelen asioista useampaan kertaan ja naputan niin tää tunne-elämä kärsii siinä sitten. ei huvita sekstailla ku ne tekemättömät, yksin tehtävät kotityöt vaivaa mieltä. Ja suurin osa naisita on sellaisia, että tykkäävät pitää kotinasa puhtaana, nättinä! niin ja miehillä on vaan eri siisteyskäsitys kun naisilla, miehet eivät vaan huomaa niiitä kaikkia roskia lattialla ja pesemättömiä pyykkejä niinkuin naiset huomaa( oih kun meillä mies ois yhtä passeli siivooja kuin minä, en ole himosiivousintoilija, yleissiisteys kunniaan!)
Ja kyllähän se miehen itsetunnollekkin käy kun aina kiukutaan tekemättömistä hommista, ja ressaa häntä.
ja minä naputan enemmän kun mies sulkeutuu eikä huomioi mua, ei hali ei kosketa.
ja ympyrä on valmis...
no me ollaan puhuttu asiasta ja tiedetään miten meillä tää homma menee. Ja minä yritän olla naputtamatta, joskus aina välillä lipsahdan naputtamaan :( Ja kun en naputa niin mieskin pyytää viereensä ja rapsuttelee mua :) ja minulla on rakastettu olo :D
Nyt pitää vielä saada mies tuntemaan olonsa rakastetuksi :)
Ja kun puhut asiasta vaimollesi ja kerrot hänelle keskitymisongelmistasi ja paniikkikohtauksistasi niin hänen kyllä pitäisi ymmärtää ja relata!
heleppoo
peltorin radiokuulokkeet päähän niin voip hymyssä suin katella akkaas ku nalkuttaa.toinen vaihtoehto heittää se ämmä pihalle.Myötätuntoni
Oletkohan saanut lapsesta asti perhemallin, jossa nainen nalkuttaa ja mies kuuntelee vaikka hammasta purren. Samaistut isääsi ja niinpä olet ottanut vaimon, joka toimii kuin äitisi. Vaimosi taas on oppinut toimimaan kuin oma äitinsä ja haluaa määrätä kaapin paikan. Outoa vaan, että syyllistät itseäsi siitä, että vaimosi käyttäytyy huonosti. Niinhän asia on! Nalkuttaminen ei ole terveeseen aikuismaiseen viestintään kuuluva tapa. Paremminkin se liittyy henkiseen väkivaltaan. On terve reaktio lakata kuuntelemasta, jos toinen nalkuttaa jatkuvasti. Silloin menee korvien ohi joskus tärkeitäkin asioita, mutta se on nalkuttajaräkyttäjän vika. Ei ihme, ettet tahdo jaksaa! Ja hei. Vaimosi pitäisi muuttaa tapojaan, ei sinun. Hän käyttäytyy kuin uhmaikäinen kaksivuotias,ja on oppinut kiukuttelemalla saamaan tahtonsa läpi. Kuinka kauan jaksat aikuisen kakaran kanssa? Hän tuskin muuttuu. Olet varmaan yrittänyt puhua pahasta olostasi, mutta hänenlaisensa naiset eivät miehensä tuntemuksia kuuntele eikä nalkutus lopu. Ja joka toinen kuukausi kampaajalla? Vähempikin riittäisi, oikeasti. Nirppanokka kiukuttelija on.Nalkutus...
...johtuu siitä, että vaimosi haluaa sinun muuttuvan. Hän tahtoo sinun olevan siis toisenlainen, siksi naiset nalkuttavat.Muutos on kyllä välttämätöntä parisuhteesa, mutta se ei voi tapahtua toista muuttamalla. Kaikkinaiset muutokset lähtevät pienistä askeleista ja vapaaehtoisuudesta.
Kerropa vaimollesi "naisten kielellä" miltä sinusta tuntuu hänen nalkuttamisensa. Kerro ihan sanoilla "minusta tuntuu pahalta/ikävältä/raskaalta/tms..." Tällaista tunnekieltä naiset ymmärtävät, miehet eivät. Yritä olla suuttumatta ja koita esittää asiasi kohdistamatta naiseesi syytöksiä.
Hyvän rakastajan
Jos nainen nalkuttaa, on miehessä vika.HYVIN TYYDYTETTY NAINEN EI NALKUTA!
Ja että "työkaveri vei puolisoni..."
...työkamusi ovessakin taitaa lukea exäsi nimi nykyään... ;D
Jos jompi kumpi ei tuota tajua niin olisi perusteellisen itsekritiikin paikka.
Joskus, ammoisessa menneisyydessä, yritti vaimoni aloittaa turhasta jäkätystä.
Ilmoitin yksinkertaisesti että kuuntelen asiaa ja olen valmis mielipiteiden vaihtoon mutta jos tuo turha jäkätys jatkuu niin nostan hänet niska - perse otteella rappukäytävään tavaamaan ovessa olevaa nimikilpeä, sen alkuperää ja kustantajaa.
Tehosi.
On pysynyt asialinjalla jo kymmenet vuodet.