Halla-aho: russofobi & Nato-skeptikko

Suomalaisen äärioikeiston johtohahmon tri Jussi Halla-ahon Venäjää ja Natoa koskevissa mielipiteissä kuvastuu - ja sekoittuu - mielenkiintoisella tavalla toisaalta "vanhasuomalainen" konservatiivinen, venäläisiä ymmärtävä realismi ja toisaalta "nuorsuomalainen" suomalais-oikeistolainen ryssäviha ja pakonomainen, Suomen valtioedusta piittaamaton länsimielisyys. Siirtolaisvastaisista mielipiteistään yleisesti tunnettu Halla-aho mm. toteaa, ettei venäläisten maahanmuutto Suomeen muodosta hänen mielestään samanlaista uhkaa Suomen kulttuurille ja suomalaisille arvoille kuin esim. islamilainen maahanmuutto:

"Yleisessä maahanmuuttokontekstissa venäläisten kotoutumistarinaa voidaan pitää jonkinasteisena menestyksenä, jos käytetään indikaattoreina esimerkiksi suhteellisia rikollisuus- ja työllisyyslukuja. Kotoutumista edistävät tietysti sellaiset tekijät kuin suhteellisen lyhyt kulttuurinen välimatka tulijoiden ja vastaanottavan yhteiskunnan välillä, melko pitkälle jaettu arvomaailma ja käsitys hyvästä ja huonosta sekä se, että venäläiset tulijat ovat usein hyvin koulutettuja."

Halla-aho on joutunut syytteeseen ja tuomittu oikeudessa radikaalien maahanmuuttoa ja islaminuskoa koskevien mielipiteidensä vuoksi. Niin ei olisi käynyt, jos Halla-aho olisi venäläinen eikä suomalainen. Mielenkiintoista on se, että vaikka suomalaiset pitävät Venäjää maana, jossa sananvapaus ei toteudu, on Venäjällä kuitenkin todellisuudessa mahdollista keskustella avoimesti aiheista, jotka KAIKKIALLA LÄNSIMAISSA ovat nykyisin "poliittisesti epäkorrekteja". Niin kuin Venäjän tutkija prof. Timo Vihavainen on sanonut:

"Venäjällä pidetään arvoja kunniassa. Kukaan ei esimerkiksi epäile, ettei korkeakulttuuri olisi parempaa kuin matalakulttuuri. Siellä keskustellaan ilman tabuja oikeastaan mistä tahansa. Siinä mielessä suomalainen kulttuuri on paljon ahdistavampi. Meillä on valtavasti asioita, joista ei voi puhua ilman kuonokoppaa. Eikä niitä voi näköjään edes ajatella."

Halla-aho on luultavasti lukenut Vihavaisen kulttuuripessimistisen teoksen Länsimaiden tuho, koska kerran suosittelee sitä www-sivullaan. Siksipä Halla-aho tuntee varmasti Vihavaisen teesin, jonka mukaan nationalistinen, omaan itseensä ja slaavilais-ortodoksiseen identiteettiinsä uskova Venäjä on henkisesti monikulttuurisuusideologian omaksuneita länsimaita vahvempi. Halla-aho kuitenkin näkee konservatiivisen, kansallismielisen Venäjän uhkana juuri sen vuoksi:

"Suomen kasvavaan venäläisvähemmistöön liittyy turvallisuuspoliittinen aspekti, vaikka sitä ei juuri kukaan uskalla ääneen sanoa. Venäjä on valtio, jonka ulkopolitiikan ohjenuorana on muinaisista ajoista asti ollut opportunistinen imperialismi. Venäjä on valtio, jonka ulkopolitiikan ohjenuorana on muinaisista ajoista asti ollut opportunistinen imperialismi. Sitä on historian saatossa oikeutettu ortodoksisten uskonveljien puolustamisella, slaavilaisten veljeskansojen puolustamisella ja sosialististen veljeskansojen puolustamisella. Venäjän nykyinen presidentti on sanonut, että Venäjä varaa itselleen oikeuden puolustaa kaikkien venäläisten elämää ja arvokkuutta myös rajojensa ulkopuolella. Venäläisvähemmistöt ovat tänä päivänä se keppihevonen, jolla ratsastaen Venäjä pyrkii levittämään vaikutusvaltaansa."

Halla-ahon kannattaisi muistaa, ettei Suomea edes olisi olemassa ilman Venäjää, joka irotti Ruotsista sen itäisimmät läänit ja muodosti siitä ja Viipurin kuvernementista Suomen suuriruhtinaskunnan. Ennen Aleksanteri I:stä Suomi oli pelkästään maantieteellinen käsite. Venäjä antoi Suomelle mahdollisuuden kehittyä valtioksi ja moderniksi yhteiskunnaksi Venäjän suuren markkina- ja talousalueen yhteydessä. Suomi on tavallaan Venäjän luomus, Venäjälle koko kansallisen elämänsä velkaa. Se voi osaltaan selittää venäläisten isovelimäisen asenteen Suomea kohtaan. Se on kuin isän rakkautta poikaansa kohtaan. Mutta Halla-aho näkee vain kielteiset asiat.

Halla-ahon käsitys Suomen ja Venäjän historiasta on myyttinen. Inha itä on hänelle ikuinen perivihollinen, joka on aina tulossa Suomea valtaamaan. Halla-aho vetää yhtäläisyysmerkit ruhtinaskuntien Venäjän, tsaarien Venäjän, neuvosto-Venäjän ja nyky-Venäjän välillä ja kieltäytyy käsittämästä niiden välisiä valtavia eroja ja eri vaiheiden historiallista ainutlaatuisuutta. Halla-aho myös unohtaa paasikiviläisen periaatteen, jonka mukaan pysyviä vihollisia ei ole. Senhän juuri Suomen historia hyvin osoittaa. Suomen ja sen itänaapurin suhteissa on ollut pitkiä hyviä kausia. Viimeisen 200 vuoden aikana huonot ajat ovat olleet poikkeus eikä sääntö. Suomi oli Venäjän imperiumin rauhallisin ja nopeiten kehittynyt osa 1800-luvulla. Suomen ja Neuvostoliiton yya-sopimuksen ollessa voimassa rakennettiin idänkaupan tuella Suomesta pohjoismainen hyvinvointivaltio. Nyky-Venäjän ja Suomen väliset suhteet ovat nekin yhä korrektilla pohjalla, vaikka Halla-aho muuta väittääkin.