Setukka totuuden meille tästäkin sopimuksesta kertoo:
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/8364486/39241745
"Kiteytetysti voi todeta, ettei Saksan ja NL:n hyökkäämättömyyssopimus määrännyt NL:n politiikkaa Suomen suunnalla, koska NL oli keskustellut ja neuvotellut Suomen kanssa mm. Leningradin turvaavista aluejärjestelyistä systemaattisesti jo -38 keväästä alkaen ja pitänyt Leningradin turvakysymyksiä esillä Suomi-suhteissaan aina 1918 neuvotteluista saakka. Eli NL nimenomaan haki Suomen kanssa sopimusratkaisua.
Ja Saksan ja NL:n hyökkäämättömyyssopimuksen taustoista ilmenee, että NL oli sopimuksen myötä Eurooppaa pelastamassa fasismilta. Esimerkiksi kesällä -39 Saksan, Italian ja länsivaltojen toimesta oli syntymässä, niiden imperialistisista ristiriidoista huolimatta, Münchenin sopimuksen jatkona neuvostovastainen rintama. Mutta NL sai sopimuksella Saksan kanssa, jota Saksa ehdotti, estettyä länsivaltoja enää lähestymästä natseja ja näin uudessa tilanteessa solmittua suhteet länsivaltojen kanssa, kun Saksa hyökkäsi Puolaan. Näin alkavan maailmansodan fasismin vastaiset perusasetelmat muotoutuivat. Neukut saivat sopimuksella myös 22 kuukautta lisää aikaa valmistautua Saksan hyökkäykseen.
Sopimuksella NL Saksan tapaan ehkäisi kahden rintaman väliin joutumisen. Sopimus oli NL:lle ja Saksalle taktinen, eri tavoittein kuitenkin: Saksan tavoitteena oli sota ja NL:lla rauha.
Hyökkäämättömyyssopimuksen kylkiäinen ns. etupiirisopimus noudattelee sopimuksen yleistä taktista luuonnetta, koska NL ja Saksa tiesivät sodan välillään ennen pitkää alkavan. Eli ne merkkasivat etupiirisopimukseen sotilaalliset lähtöasetelmansa. Baltian maiden etuina oli se, että Neuvostoliitto pystyi näin ja niiden kanssa tehdyillä tasavertaisilla sopimuksilla estämään natseja luomasta edullisempia sillanpääasemia tulevalle hyökkäykselle Neuvostoliittoon. Neuvostoliitto siis pystyi asettamaan äärirajat natsien ekspansiolle itään.
Myös NL:n joukkojen siirtäminen Itä-Puolaan, vaikka pienen kahinoinnin jälkeen, on nähtävä natsifasismin vastaisista lähtökohdista oikeana sotilasstrategisena liikkeenä. Kannattaa myös muistaa, että noin nelisen kuukautta aikaisemmin Saksan hyökkäystä Puolaan NL oli ehdottanut Puolalle yhteisen puolustuksen järjestämistä natsien hyökkäyksen varalta. Mutta Puolan hallitus torjui NL esityksen luottaen länsivaltojen apuun."
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/8364486/39241745
"Kiteytetysti voi todeta, ettei Saksan ja NL:n hyökkäämättömyyssopimus määrännyt NL:n politiikkaa Suomen suunnalla, koska NL oli keskustellut ja neuvotellut Suomen kanssa mm. Leningradin turvaavista aluejärjestelyistä systemaattisesti jo -38 keväästä alkaen ja pitänyt Leningradin turvakysymyksiä esillä Suomi-suhteissaan aina 1918 neuvotteluista saakka. Eli NL nimenomaan haki Suomen kanssa sopimusratkaisua.
Ja Saksan ja NL:n hyökkäämättömyyssopimuksen taustoista ilmenee, että NL oli sopimuksen myötä Eurooppaa pelastamassa fasismilta. Esimerkiksi kesällä -39 Saksan, Italian ja länsivaltojen toimesta oli syntymässä, niiden imperialistisista ristiriidoista huolimatta, Münchenin sopimuksen jatkona neuvostovastainen rintama. Mutta NL sai sopimuksella Saksan kanssa, jota Saksa ehdotti, estettyä länsivaltoja enää lähestymästä natseja ja näin uudessa tilanteessa solmittua suhteet länsivaltojen kanssa, kun Saksa hyökkäsi Puolaan. Näin alkavan maailmansodan fasismin vastaiset perusasetelmat muotoutuivat. Neukut saivat sopimuksella myös 22 kuukautta lisää aikaa valmistautua Saksan hyökkäykseen.
Sopimuksella NL Saksan tapaan ehkäisi kahden rintaman väliin joutumisen. Sopimus oli NL:lle ja Saksalle taktinen, eri tavoittein kuitenkin: Saksan tavoitteena oli sota ja NL:lla rauha.
Hyökkäämättömyyssopimuksen kylkiäinen ns. etupiirisopimus noudattelee sopimuksen yleistä taktista luuonnetta, koska NL ja Saksa tiesivät sodan välillään ennen pitkää alkavan. Eli ne merkkasivat etupiirisopimukseen sotilaalliset lähtöasetelmansa. Baltian maiden etuina oli se, että Neuvostoliitto pystyi näin ja niiden kanssa tehdyillä tasavertaisilla sopimuksilla estämään natseja luomasta edullisempia sillanpääasemia tulevalle hyökkäykselle Neuvostoliittoon. Neuvostoliitto siis pystyi asettamaan äärirajat natsien ekspansiolle itään.
Myös NL:n joukkojen siirtäminen Itä-Puolaan, vaikka pienen kahinoinnin jälkeen, on nähtävä natsifasismin vastaisista lähtökohdista oikeana sotilasstrategisena liikkeenä. Kannattaa myös muistaa, että noin nelisen kuukautta aikaisemmin Saksan hyökkäystä Puolaan NL oli ehdottanut Puolalle yhteisen puolustuksen järjestämistä natsien hyökkäyksen varalta. Mutta Puolan hallitus torjui NL esityksen luottaen länsivaltojen apuun."
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hyvät perustelut, täytyy miettiä.
Kalle ei löytänyt ensimmäistäkään aikuisten oikeaa perustelua.
.........................