Kamala äiti

Vajaan kahden vuoden ajan en ole pitänyt mitään yhteyttä äitiini. Ole varovainen myös siskosi kanssa, sillä hän voi paljastaa vastauksesi äidille tietämättäsi. Niin minulla kävi muun sukuni kautta: tädit, isotädit, eno jne. kertovat kaikki äidille.

Olen ollut tyytyväisempi ilman äidin jatkuvaa kyttäämistä ja uteliaisuutta. Hän ei ole vieläkään oppinut, että täysi-ikäiselle kuuluu itsemääräämisoikeus. Voidaan puhua siis oppimisvaikeuksista äitini kohdalla.

Meitä narsistiäitien uhreja on todella paljon.

ihan sama mulla ,äiti varmaankin mieleltään sairas... sä tunnut todella fiksulle ,ajattelevalle nuorelle. TSEMPPIÄ,VOIMIA,ET OLE YKSIN,HARVAT OVAT NE JOTKA TRAUMOISTAAN USKALTAA PUHUA...

ISO JA LÄMMIN HALAUS SINULLE:) SÄ PÄRJÄÄT:) JA HALAUS MYÖS SINULLE JOKA LUET TÄMÄN VIESTIN:)

että me äiditkin olemme ihmisiä ja teemme ihan samoja virheitä elämässämme kuin muutkin.
Surullista tässä on se, että äidin tekemät virheet kulkevat mukana koko elämän ja ne muistaa.
Sinä olet nyt äiti. Keskity omaan äitiyteesi ja yritä olla sellainen äiti lapsillesi kuin olisit omasi halunnut olla sulle.

Onpa tuttua. Minulla on ensinnäkin isä, joka on selkeästi narsistinen ja luonnevikainen. Hän petti äitiä satojen naisten kanssa ja teki lehtolapsia. Hänellä oli pedofilisia otteita, varsinaisesti en joutunut ihan uhriksi mutta vihjailuja oli ym. Elintaso oli hyvä, rahaa kyllä oli. Eli köyhistä oloista en ole. Äiti oli kotiäiti. Kammottava sellainen. Hän oli kylmä, tunteeton, ilkeä, suoraan sanoen hirviö. Väkivaltaa en itse saanut kokea, sen sijaan isä hakkasi välillä äitiä, äiti ei isää mutta haukkui tätä hirveillä kirosanoilla kirkuen. Kyseessä ei siis ollut kiltti alistuva vaimo vaan hirviömäinen kirkuva sekopää joka kiroili kuin hullu....
Kun isä oli mikä oli, olisi toivonut, että äiti olisi ollut se turvallinen ja vakaa...
Mutta ehei. Äiti on jo kuollut, isä vanha ja laitoksessa. Äiti muuttui kun muutin kotoa, tuli merkillisen kiltiksi ja erilaiseksi. Koskaan ei silti anteeksi pyytänyt mitä olin saanut kokea, pelkkää helvettiä koko elämä kotona....
Olen kohta 40v, omat lapset, ihan hyvä mies, olen korkeasti koulutettu, elämä hyvin. En silti ole eheä, en vieläkään. Monenlaista olen elämässäni joutunut kokemaan, henkisellä puolella. Koitan antaa omille lapsilleni turvaisan lapsuuden ja nuoruuden. Mutta vieläkin välillä, näin pitkän ajan jälkeen, olen katkera siitä, millaisessa hirviö-perheessä jouduin varttumaan.

voit puhua äitisi kanssa ja sanot: tämä sinun törkeä käyttäytymisesi minua kohtaan on nyt mennyt siihen pisteeseen, että jos et pyydä minulta anteeksi sitä ja sitä ja muuta käyttäytymistäsi, niin tämä seuraa: sinä ET saa kutsua häihini, lasteni ristiäisiin, enkä minä enää huomioi sinua millään tavalla : Jouluina, syntymäpäivinäsi, äitienpäivänä, eikä milloinkaan enää esim. vanhuksena kun hän on avun tarpeessa. Eikä lasteni synttäreille pääse, lasten yo-juhliin, häihin, rippijuhliin, mihinkään. Eli viet häneltä pois kaikki ne positiiviset asiat joita normaali äiti-tytär suhde muuten toisi hänelle. Jossakin vaiheessa nmittäin hän alkaa miettimään kun nämä asiat alkavat tapahtua. Kerrot hänelle sen että tämän tulee menettämään ja myös toimit niin.

Voisiko sillä olla mitään vaikutusta, että teillä on eri isät? Oletko isäsi näköinen ja onko avioliitto isäsi kanssa ja erokin ollut erityisen riitainen tai muuten raskas? Toivottavasti sinulla on edes joitakuita mukavia sukulaisia, vaikka sitten isäsi puolelta.