Mannerheim tiettävästi uhkaili itsekin erolla kun hankintaesityksiin ei saatu riittävästi rahaa. Eroasia oli esillä toisellakin puolella...
Paasikivi neuvoi ja varoitti Tanneria olemaan erottamatta ja suututtamatta Mannerheimia, koska tämä oli Paasikiven mukaan korvaamaton Suomelle. Tämä tapahtui kesällä 1939 eli hieman ennen Talvisodan syttymistä. Tuolloin oli jälleen kerran kyse perushankintamäärärahoista ja niiden lisäksi tulevista hankintaesityksistä eli kaikkiaan peräti 3500 miljoonan rahasummista. Sitä olisi tarvittu heti lisävarusteisiin 1500 miljoonaa yli perushankintaohjelman, rajan linnoittamiseen 800 miljoonaa ja laivasto-ohjelmaan 1500 miljoonaa. Tanner oli kirjoittanut 26.7.1939 Paasikivelle kannastaan, että annetaanko Mannerheimin "mennä kun hän on menettänyt hermonsa".
"Tiedän, että Mannerheimia monella taholla pidetään korvaamattomana. Minuun on vähitellen syöpynyt se käsitys, että hän on päästettävä menemään. Hän on menettänyt hermonsa ja aina, kun jotakin maailmassa tapahtuu, on hän poissa tasapainostansa ja esittää vaatimuksiaan. Jos hänen mieltään olisi noudatettu, olisimme ennättäneet tehdä jo monta tyhmyyttä. Parin viime kuukauden aikana hän on esittänyt monia aivan järjettömiä vaatimuksia, joista on ollut pakotettu perääntymään, kun niiden mahdottomuus on osoitettu. Eräs huomattava henkilö sanoikin hänestä, että hän näyttää kopioivan ryssäläisten kenraalien tapoja, jotka vastaisia tappioita peläten ajoissa hankkivat syntipukkeja pelastaakseen itsensä."
Mannerheimin suhteen erehdyin, ja Paasikivi varoittikin vastauskirjeessään erottamasta häntä (Mannerheimia):
"Aivan pelästyin, kun luin, mitä kirjoitat Mannerheimin poisjäännistä. Pyydän ja kehotan mitä hartaimmin, että ette sitä millään tavalla edes harkitse. Mannerheim itse kyllä mielellään lähtisi pois. Häntä painaa kovasti edesvastuu, mikä on hänen hartioillaan. On jumalan onni, että Mannerheim vielä on sellaisissa voimissa, että hän voi johtaa puolustuslaitoksen kehittämistä. Keitä muita upseereita meillä on? Ei suorastaan ketään, joka kykenisi suurempiin tehtäviin. Minä tunnen ne luultavasti yhtä hyvin kuin te siellä."
Lähteenä Väinö Tannerin muistelmat Kahden maailmansodan välissä, sivut 227-228.
Paasikivi neuvoi ja varoitti Tanneria olemaan erottamatta ja suututtamatta Mannerheimia, koska tämä oli Paasikiven mukaan korvaamaton Suomelle. Tämä tapahtui kesällä 1939 eli hieman ennen Talvisodan syttymistä. Tuolloin oli jälleen kerran kyse perushankintamäärärahoista ja niiden lisäksi tulevista hankintaesityksistä eli kaikkiaan peräti 3500 miljoonan rahasummista. Sitä olisi tarvittu heti lisävarusteisiin 1500 miljoonaa yli perushankintaohjelman, rajan linnoittamiseen 800 miljoonaa ja laivasto-ohjelmaan 1500 miljoonaa. Tanner oli kirjoittanut 26.7.1939 Paasikivelle kannastaan, että annetaanko Mannerheimin "mennä kun hän on menettänyt hermonsa".
"Tiedän, että Mannerheimia monella taholla pidetään korvaamattomana. Minuun on vähitellen syöpynyt se käsitys, että hän on päästettävä menemään. Hän on menettänyt hermonsa ja aina, kun jotakin maailmassa tapahtuu, on hän poissa tasapainostansa ja esittää vaatimuksiaan. Jos hänen mieltään olisi noudatettu, olisimme ennättäneet tehdä jo monta tyhmyyttä. Parin viime kuukauden aikana hän on esittänyt monia aivan järjettömiä vaatimuksia, joista on ollut pakotettu perääntymään, kun niiden mahdottomuus on osoitettu. Eräs huomattava henkilö sanoikin hänestä, että hän näyttää kopioivan ryssäläisten kenraalien tapoja, jotka vastaisia tappioita peläten ajoissa hankkivat syntipukkeja pelastaakseen itsensä."
Mannerheimin suhteen erehdyin, ja Paasikivi varoittikin vastauskirjeessään erottamasta häntä (Mannerheimia):
"Aivan pelästyin, kun luin, mitä kirjoitat Mannerheimin poisjäännistä. Pyydän ja kehotan mitä hartaimmin, että ette sitä millään tavalla edes harkitse. Mannerheim itse kyllä mielellään lähtisi pois. Häntä painaa kovasti edesvastuu, mikä on hänen hartioillaan. On jumalan onni, että Mannerheim vielä on sellaisissa voimissa, että hän voi johtaa puolustuslaitoksen kehittämistä. Keitä muita upseereita meillä on? Ei suorastaan ketään, joka kykenisi suurempiin tehtäviin. Minä tunnen ne luultavasti yhtä hyvin kuin te siellä."
Lähteenä Väinö Tannerin muistelmat Kahden maailmansodan välissä, sivut 227-228.
Vastaukset 44
Vanhimmat
vastaansanomattomasti tilanteen josta Suomi lähti sotaan. Heikosti koulutettu upseerikunta oli ahdaskatseista, taktisiin tehtäviin soveltuvaa, vailla laajaa yleisnäkemystä. Ylipäällikkö oli jo yli-ikäinen ja parhaan työkykynsä ohittanut. Hänenkin pätevyytensä perustui pikemminkin pitkään kuin laaja-alaiseen palvelukseen.
Juuri sen takia Marski ryyppäsi ja käski ampua kranaatteja yli Mainilan rajan 26.11.1939.
---"Heikosti koulutettu upseerikunta oli ahdaskatseista, taktisiin tehtäviin soveltuvaa, vailla laajaa yleisnäkemystä. Ylipäällikkö oli jo yli-ikäinen ja parhaan työkykynsä ohittanut. "---
Upseerikuntamme oli enen sotia kansainvälisestikin katsoen hyvin koulutettu. Yleisesikuntaupseereita oli omasta SKK:sta valmistunut 370. Ulkomailla oli koulutettu noin 600 upseeria, joukossa kymmeniä eri maiden sotakorkeakoulun suorittaneita. Kymmenillä korkeilla upseereilla oli myös siviilitutkintoja takanaan. Aktiiviupseeritutkinnon suorittaneita oli noin 2200. Suurimmalla osalla heistä oli lisäksi jatkokursseja. Armeijan opetusta täydensivät sk-järjestön kurssit.
Vanhemmalla upseeristolla oli järjestään sotakokemusta komentajatehtäviä myöten.
Ylipäällikkö oli erittäin työkykyinen ja vuodesta 1931 alkaen tehtäviinsä erityisellä huolella perehtynyt.
Katso esimerkiksi: Suomen puolustuslaitos 1918-1939.
"Ratekin" tietämättömyyteen voi aina luottaa.
Noo Pajun ja Tampereen taistelut sekä Venäjän Itärintaman kahinat tuskin on verrattavissa Sommen ja Verdunin antamiin kokemuksiin. Saksalla oli ylivoimaisesti ensimmäisessä maailmansodassa karaistuneet eliittiupseerit. Suomella ei.
Tanner ja Paasikivi. Luotan, etteivät tällaisissa asioissa puhuneet ja päiväkirjanneet aivan mitä sylki suuhun toi.
Tämä ilmeni, kun rintama romahti talvella 1940 ja kesällä 1944, tai kun suomalaisten hyökkäys Itä-Karjalassa oli vuoden 1941 lopussa pakko keskeyttää, kun joukot eivät kerta kaikkiaan enää jaksaneet. Moderni sodankäynti oli suomalaisille liikaa. Paniikkiin jouduttiin helposti. Kesällä 1944 kymmenettuhannet suomalaiset lähtivät kauhuissaan juoksemaan pakoon kohti koti-Suomea Stalinin strategisen iskun alettua Kannaksella.
saksalaisten menestymisestä 1941-44 Suomen rintamilla. Oliko sakut paljonkin parempia?
Paasikivenkin mielestä Tanner on sopivin ulkoministeriksi, varsinkin Erkon ryssittyä sodan aikaiseksi.
Näin siitäkin huolimatta ettei hänellä ollut kokemusta ulkopolitiikan hoidosta. Näin sanoo siis Paasikivi itse muistelmissaan Toimintani Moskovassa ja Suomessa 1939-1941, (1959).
Eipä nuo tunnu niin kovin eri mieltäkään olevan asioiden hoidosta, kun vaihtavat kirjeitse mielipiteitään ja toisiaan vanhoiksi ystäviksi tituleeraavat.
Paasikivi olivat suomalaisten upseerien koulutuksesta samaa mieltä Ratekin kanssa?
>>suomalaisten hyökkäys Itä-Karjalassa oli vuoden 1941 lopussa pakko keskeyttää
Mitään kohtalokasta romahdusta ei talvella 1940 ollut viel tapahtunut. Itä-Karjan hyökkäys keskeytettiin suurvaltapoliittisista syistä eikä jasamisen puutteesta. Kesän suurhyökkäykseen ei oltu varauduttu ja pakokauhua ja juoksua tapahtui vain yhdessä kohdassa Valkeasaaressa. Loput perääntyivät rauhallisesti uusiin puollustusasemiin.
Paniikkia taisi niissä sinun neuvostosankareissasi esiintyi enemmän sekä 1941 että 1944.
Sorokan valtaus olisi aivan varmasti tarkoittanut sotaa Yhdysvaltojen ja Britannian kanssa.
Luftlotte 5 ja sulkutuli ei olisi riittänyt pelastamaan kaupunkeja Harrisin pommittajilta jotka olivat aivan eri luokkaa kuin ADD:n tyypit.
Kun katsot että miten tehokkaasti britit toimivat Norjassa niin huomaat miten viisasta oli olla suututtamatta niitä.
>Sorokan valtaus olisi aivan varmasti tarkoittanut sotaa Yhdysvaltojen ja Britannian kanssa.<
Englannin kanssa oltiin jo sodassa 6.12.1941 alkaen. Talvisodan aikainen "ystävämme" muisti meitä sodalla itsenäisyyspäivämme kunniaksi! Kävipä pommittamassakin Kirkkoniemeä mallin vuoksi.
Tuossa on käyntikortti siitä reissusta:
http://www.palasuomenhistoriaa.net/kuvat/ver/slides/114.html
Ei USAn liittyminen sodanjulistaneisiin valtioihin olisi juurikaan mitään merkinnyt Suomelle. Olihan koko Brittiläinen Kansainyhteisö jo Suomen vihollisena, aina Etelä-Afrikan buureista Australian aborginaaleihin ja Tasmanian pussipiruihin saakka!
"Mitään kohtalokasta romahdusta ei talvella 1940 ollut viel tapahtunut."
Ilman Moskovan rauhaa romahdus olisi muutamassa päivässä ollut tosiasia. Rauha tuli aivan viimeisellä hetkellä.
"Kesän suurhyökkäykseen ei oltu varauduttu ja pakokauhua ja juoksua tapahtui vain yhdessä kohdassa Valkeasaaressa."
Entä VT-aseman murtuminen ensi iskusta, Viipurin menetys...?
"Loput perääntyivät rauhallisesti uusiin puollustusasemiin."
Miksi sitten puhutaan "Kannaksen halkijuoksusta"? Ei se kuulosta kovinkaan rauhalliselta.
"... Keitä muita upseereita meillä on? Ei suorastaan ketään, joka kykenisi suurempiin tehtäviin. "
jonka tason Rateki tryhmyyksissään taas kerran kielsi. Paasikivi arvioi kenraalien sopivuutta ylipäälliköksi. Se on taas ihan toinen asia. Koulutuksellisesti oli kymmenittäin päteviä kenraaleja ja everstejä, Ihan kuin on nytkin.
sitten on ellei se pätevöitä tehtäviin? Ja kyllähän suuri osa oli näitä itseoppineita Lauriloita ja Laatikaisia joiden ansiot oli ahkera puuhailu Suojeluskunnassa. Siellä taas oppi nimenomaan kvasisotilaallisuutta. On selvää ettei kirkonkylän isäntäporukka kykene itse kouluttamaan itselleen kuin kovin pieniä kuvioita, kiväärillä ampumista ja pakista syömistä.
>Paasikivenkin mielestä Tanner on sopivin ulkoministeriksi, varsinkin Erkon ryssittyä sodan aikaiseksi.<
Huvittavaa oli että myöskin Mannerheimin mielestä Tanner on sopivin ulkoministeriksi. Näin siitäkin huolimatta ettei hänellä ollut kokemusta ulkopolitiikan hoidosta. Näin punikki ja lahtari kohtasi toisensa. Tanner kertoo kirjassaan Kahden maailmansodan välissä, kuinka Mannerheim kävi 1939 vuonna muutaman kerran jopa iltavisiitillä, siis ihan yksityisesti, Tannerin kotona neuvottelemassa asemäärärahoista!
ylempiin tehtäviin. Ynnä tietysti työssä osoitettu pätevyys.
Esimerkiksi Taavetti Laatikainen oli FK ja lehtori. Jääkärinä hän suoritti kolme erikoiskurssia ja sai upseerikoulutusta. Hän kävi mm. Sotakorkeakoulun komentajakurssin ja suoritti ye-tutkinnon. Hän toimi erilaisissa komentajatehtävissä ja mm. RUK:n ja Kadettikoulun johtajana. Hän ei koskaan palvellut sk-järjestössä.
Myös Laurilalla oli takanaan erilaisia kursseja mm. komentajakurssi.Hän palveli pääosan ajastaan erittäin arvostettuna ja pätevänä sk-piiripäällikkönä.
Sk-järjestön johtajisto koulutettiin täysin armeijaa vastaavilla kursseilla tai sitten se siirtyi armeijasta. "Kirkonkylän isäntäporukalla" ei ollut vastuuta sotilaskoulutuksesta.
Valehteletko pelkkää tyhmyyttäsi vai oikein tarkoituksella?
Suomalaiset pystyivät kesällä -41 aivan ratkaisevasti parempiin suorituksiin kuin rintamillamme toimineet saksalaisjoukot. Hyökkäys pysäytettiin, kun oli päästy käskettyihin tavoitteisiin. Kesällä -44 torjutiin puna-armeijan hyökkäykset kaikilla rintamilla.
Paniikkia? Suomalaisia joutui sotavangeiksi noin 2 500. Meillä oli 64 000 sotavankia. Mikähän osapuoli oli enemmän paniikissa?
Moderni sodankäynti? Otahan selvää, mikä aika kului esimerkiksi Kannaksen takaisinvaltaukseen -41 verrattuna kesään -44.
Tosin se oli parempi kuin Ratekilla. Kyse oli siis sodan ajan ylipäällikkyydestä, vaikka ei Rateki sitäkään tajua.
Kun Mannerheim YH:n loppuvaiheissa taas jätti eroanomuksensa, sai presidentti Kallio ja sisärengas tarpeekseen. Eroon päätettiin suostua ja kenraali Österman kutsuttiin Helsinkiin nimitetäväksi Mannerheimin paikalle pv-komentajaksi tässä vaiheessa. Silloin alkoi sota ja M. ilmoittautui ylipäällikön tehtävään. Kallio suostui ja nimitti.
Miten Österman olsi pärjännyt ylipäällikkönä, emme tiedä Hän näyttää olleen päätös- ja paineensietokyvyltään ajoittain hieman heikko, mutta ei aina ollut kehumista Mannerheimissakaan.
Kuulostaako Laatikaisen sanomalta: "Täällä minulla on ollut muutamia lottia. Kelpo tyttöjä. Käsittämättömän itsepintaisen urheita. Sitä lajia niissä on enemmän kuin miehisissä miehissä. Mutta se tietenkin riippuu naisten synnynnäisestä tyhmyydestä. Niitä täytyy oikein perin juurin säikäyttää, ennenkuin ne saa taipumaan..."
Herääkin kysymys MIHIN ne tytöt täytyi saada taipumaan?
Lähteenä Axel Grönvik Kenraaleja ja kenttäeverstejä, Otava 1940, s. 54-55
"Miksi sitten puhutaan "Kannaksen halkijuoksusta"? Ei se kuulosta kovinkaan rauhalliselta."
Venäläisten suurhyökkäys alkoi hyvin mutta se pysäytettiin Ihantalassa, Vuosalmella ja Laatokan pohjoispuolella.
Neuvostoliitto luopui sen jälkeen ehdottoman antautumisen vaatimuksesta ja suomalaiset puolestaan hyväksyivät Neuvostoliiton aselepoehdot, kun Saksan nähtiin selvästi heikentyneen, niin ettei se enää voisi yrittää
Suomessa vallankaappausta Unkarin malliin. Eikö tämä mene millään perille.
Näin sanovat veteraanit. "Halkijuoksu" oli alunperin kitkerää veteraanihuumoria. Sitten se on muuttunut käsitteeksi, jota äv-retardit ( = äärivasemmistolaiset valehtelijat, kuten sinä) tuputtavat historiallisena totuutena. Sitä se ei ole, sillä Kannaksella taisteltiin koko ajan, niinäkin päivinä, jolloin vetäydyttiin ja karkureita lähti runsaastikin.
"Miksi sitten puhutaan "Kannaksen halkijuoksusta"? Ei se kuulosta kovinkaan rauhalliselta."
Jos lähdetään Mainilan provokaatiosta,nin sen järjesti Neuvostoliitto.Tämä käy ilmi venäläisten sotahistorioitsijoiden tutkimista NKP:n keskusarkiston asiakirjoista Kremlissä.Niistä käy ilmi se,että provokaation suunnitteli Andrei Zdanov.Sen toteutti NKVD:n erikoisryhmä,joka koostui majurista,politrukista ja yhdestätoista NKVD:n sotilaasta.He ampuivat seitsemän kranaattia kranaatinheittimillä-ei siis tykeillä-Mainilan kylään alueelle,joka oli tyhjennetty Puna-armeijan sotilaista.Mutta Neuvostoliitto oli lavastamallaan provokaatiolla hankkinut syyn hyökätä Suomeen.
Siitä,että olivatko suomalaiset joukot romahduksen partaalla helmi-maaliskuussa jääkärikenraali Paavo Talvela sanoi,että eivät olleet.Urho Kekkonen ei taasen hyväksynyt Talvisodan päättänyttä välirauhasopimusta lainkaan.Hänen mielestään kansallinen kunnia olisi vaatinut taistelua loppuun asti.
Heinäkuun 9-10 1941 Karma-käskyllä käynnistettiin hyökkäys jota varten oli perustettu Suomen Armeijan suurin sotatoimiyhtymä eli Karjalan Armeija.Tätä noin 120 000 miehen vahvuista sotatoimiyhtymää komensi jääkärikenraaliluutnatti Heinrichs.Kun kolmen kannaksen puolustuslinja oli saavutettu,Karjalan Armeija hajotettiin ja asemasota alkoi.
Talvella 1943 Saksan sotaonni oli kääntynyt.Helmikuussa 1943 Airo,Heinrichs ja päämajan operatiivisen osaston päällikkö eversti Valo Nihtilä kokoontuivat jääkärikenraali Laatikaisen kotona.
Heidän arvionsa mukaan Puna-Armeijan suurhyökkäys oli odotettavissa ja sen painopiste tulisi olemaan Karjalan Kannaksella.He laativat omat suunnitelmansa Mannerheimin tietämättä asiasta.Perusajatus oli,että Karjalan Kannaksella peräännytään,Viipuria ei puolusteta vaan joukot vedetään puolustusasemiin Vuoksen vesistölinjan taakse,joilloin rintamasta saaadaan puolikaaren muotoinen.Näin siksi,että saksalaisten kokemusten mukaan Puna-Armeijaa vastaan puolustauduttaessa rintaman täytyi olla joko kaaren tai puolikaaren muotoinen.Mannerhein oli vaatinut aina Viipurin,"Idän Lukon",puolustamista viimeiseen asti.Mutta hän ei ollut käynyt länsimaisia sotakouluja eikä siis ymmärtänyt sitä,miten tuhoisaa sellainen olisi ollut.Tästäkin syystä johtuen Mannerheimille ei kerrottu laaditusta suunnitelmasta mitään silloin eikä myöhemminkään.
Kun Puna-Armeijan suurhyökkäys alkoi,suomalaiset joukot alkoivat perääntymään.Kyseessä ei ollut mikään Kannaksen halkijuoksu.Keskimääräinen perääntymisvauhti oli 10 kilometriä päivässä.Kun Viipurista oli luovuttu lähes ilman taistelua,Viipuria puolustaneiden joukkojen komentaja eversti Armas Kemppi ei ollut tietoinen Airon ja muiden suunnitelmasta,suomalaiset joukot olivat jo puolustusasemissa Vuoksen vesistölinjan takana.Pohjoismaiden sotahistorian suurimmissa taisteluissa,mm.Tali-Ihantala,neuvostojoukkkojen rynnistys pysäytettiin.Heinäkuun lopuilla 1944 Puna-Armeija keskeytti hyökkäksensä mm.liiana suurten tappiotten takia ja koska joukkoja tarvittiin erityisesti Baltian rintamalla.Monen neuvostoveteraanit kertoivat myöhemmin,että he sotivat mieluimmin saksalaisia kuin suomalaisia vastaan.
Että tällaista.
Paasikivi näyttää vastanneen Tannerille 5.8.1939.
Katsoin Paasikiven muistelmista ( Toimintani Moskovassa ja Suomessa 1939-1941, (1959) sivulta 11-12 ) kuinka Tannerin ja Paasikiven välistä kirjeenvaihtoa siellä esitellään. Maininta Tannerin kirjeestä 26.7.1939 kyllä löytyy, mutta siitä esitellään vain taloushuolet ja lause "Pääasia on, miten suhtautua nykyiseen tilanteeseen. Jos sota tulee, silloin on tietysti uhrattava talouskin. Mutta minä en usko sotaan. Niin järjettömäksi ei maailma voi tulla."
Paasikivi näyttää vastanneen Tannerille 5.8.1939. Vastaukirjeestään esittämisssään otteissa ei Paasikivi kerro sanallakaan Mannerheimia käsitteleviä kommenttejaan, talousjutuista on kyllä mainintoja ja Paasikiven vankasta uskosta tulevaan sotaan. Hän sanoo olevansa tässä asiassa pessimistisempi kuin Tanner.
Vaikka hän nimittääkin Tanneria ystäväkseen, niin hän antaa samalla hieman naivistisen kuvan Tannerin rauhanuskosta!
Onkohan juuri tuo Paasikiven valikoivuus syynä siihen, että Tanner julkaisi heidän keskinäistä kirjeenvaihtoa paljon laajemmin 1966 julkaistuissa muistelmissaan Kahden maailmansodan välissä.
Kun humalainen Marski käski 26.11.1939 ampua nimenomaan kranaatteja yli Mainilan rajan,27.11.1939
hän hämäsi koko kansaa eroamalla Puolustusneuvoston puheenjohtajan tehtävästä.Kyllä fasisti Mannerheim
tajusi sen,että Neuvostoliitto vetää ensin diplomaatit Suomesta ja julistaa sitten sodan Suomelle.
Todellisuudessa Kyösti Kallio ei koskaan kunnioittanut Marskia.Sen sijaan porvarispuntti Paasikivi oli tietoinen siitä salaliitosta,mikä aiheutti jopa Kyösti Kallion sydänkohtauksen ja ennenaikaisen kuoleman.
Missä näin kauan viivyit? Me ehdittiin jo odotella kommenttiasi.
Melo vittuus porvaispuntti.HAHHAAHH....................................................................................................................................................................................................
todeksi. Etkö tajua sitä vieläkään?
Marski oli jättänyt Kalliolle eroilmoituksensa. Se ei ollut hämäystä, sillä kenraali Österman kutsuttiin Imatralta Helsinkiin ja hänet oltiin asettamassa puolustusvoimien komentajaksi, joka oli M:n sen hetkinen virka.
Kun sitten NL aloitti hyökkäyksensä sotaa julistamatta, Marski ilmoittautui palvelukseen, ensin puolustuministeri Niukkaselle ja sitten presidentille.
Juttusi on äv-retardien tavanomaista puutaheinää. Uskotko itsekään noihin satuihisi?
Kallion sairaus paheni sodan jälkeen ja hän kuoli joulukuussa -40.
Marskin ja Kallion riita koski sitä,kuka on sotaväen ylipäällikkö.
kuin se, että Marski oli tyytymätön hallituksen toimiin. YH:n aikana ei ollut ryhdytty sotateollisuuden käynnistämiseen eikä hankittu materiaalia tai liittolaisia. Marski arvioi sodan syttyvän NL:n tehtyä Mainilan provokaation ja halusi ilmoittaa selkeästi, ettei ole sodan kannalla armeijan heikon materiaalitilanteen takia.
Kallio katsoi parhaaksi myöntyä eroon ja nimittää Östermanin pv-komentajaksi. Kun sota syttyi kesken tehtävien vaihdon, M. kuitenkin ilmoittautui ylipäällikön virkaan haluamatta hyljätä maataan. Kalliolle, hallitukselle ja armeijalle se oli suuri helpotus.
Marski oli siis puolustusneuvoston puheenjohtaja ja lokakuussa nimitetty puolustusvoimien komentaja. Ylipäällikkyys oli sota-ajan tehtävä. Östermania kaavailtiin siis pv-komentajaksi. Hän olisi voinut tulla myös ylipäälliköksi, mutta asia ei ehtinyt niin pitkälle.
Luonnollisesti Mannerheim oli tyytymätön Suomen hallituksen toimiin jo 1930-luvun alussa,
jolloin hän "johti" jopa ulkopolitiikkaa natsien kanssa.Vaikka en ole kommunisti,en hyväksy
Suomen porvarillista ja taantumuksellista tulkintaa varsinkaan Mainilan laukauksista.
Ei edes virallisella Venäjällä (Kremlissä) ole vielä vielä mitään oikeaa Mainila-totuutta,sillä sen asian
puiminen kuuluu meille suomalaisille.
Kun humalainen Marski käski 26.11.1939 AKS (Akateeminen Karjalaseura) ampua nimenomaan
kranaatteja yli Mainilan rajan,kyllä hän tiesi että pääsee heti sotaväen ylipäälliköksi,kun
Neuvostoliiton diplomaatit poistuvat Suomesta.Ja Marskin fasistisessa salajuonessa ja provokaatiossa olivat mukana Österman ja Paasikivikin,jota vitutti erityisesti Molotovin aiempi käytös syksyllä 1939 Moskovassa.
Paasikivi ja Marski tosin luopuivat 1943 fasistisista mielipiteistä,kun huomasivat natsien häviävän toisen maailmansodan.
selvässä asiassa. Mainilan laukaukset on myönnetty NL:n provokaatioksi jo NL:n aikana. Siitä on sekä NL:n että Suomen tarkat tutkimukset.
Marski oli nimitetty pv-komentajaksi laajoin valtuuksin lokakuussa YH:n aikana. Ylipäällikön tehtävä koski vain sota-aikaa. Siihen hän ilmoittautui 30.11. 39 NL:n hyökättyä.
Marski halusi kaikin keinoin välttää sodan ja oli siksi jo 26.10. tarkastusmatkalla käskenyt siirtää suojajoukkojen vähät tykit niin kauas rajalta , ettei niillä voida vahingossakaan ampua NL:n puolelle.
26.11. todettiin tykistön ( yhden tykin?) tulittavan NL:n puolella ja kranaattien iskevän sinne. Maalialueella ei näkynyt ihmisiä.
Koska esimerkiksi humalainen Boris Jeltsin sanoi "puna-armeijan ampuneen muka tykeillä Mainilassa 26.11.1939", hän teki törkeän virkavirheen,joka miellytti erityisesti Suomen
idealistista porvaristoa ja EU:n uusfasisteja.Materialistinen totuus on kuitenkin se,että
humalainen Marski järjesti AKS:n ja suojajoukkojen kanssa 26.11.1939 kranaatti-iskun
yli Mainilan rajan.
Ja huomaa,että tätä fasistista provokaatiota Marski suunnitteli jo vuodesta 1918 alkaen.
Jos lähdetään Mainilan provokaatiosta,nin sen järjesti Neuvostoliitto.Tämä käy ilmi venäläisten sotahistorioitsijoiden tutkimista NKP:n keskusarkiston asiakirjoista Kremlissä.Niistä käy ilmi se,että provokaation suunnitteli Andrei Zdanov.Sen toteutti NKVD:n erikoisryhmä,joka koostui majurista,politrukista ja yhdestätoista NKVD:n sotilaasta.He ampuivat seitsemän kranaattia kranaatinheittimillä-ei siis tykeillä-Mainilan kylään alueelle,joka oli tyhjennetty Puna-armeijan sotilaista.Mutta Neuvostoliitto oli lavastamallaan provokaatiolla hankkinut syyn hyökätä Suomeen.
Älä sinä saatanan porvaristsuhna valehtele Kremlin asukkaista.Marski oli helvetin tyhmä
fasisti ja idiootti.Paska hänen haudalle 6.12.
Älä jauha pashaa. Historiallinen tosiasia on se, että NL ampui Mainilan laukaukset ja aloitti Talvisodan.
Jatkosodassa Suomella oli täysi moraalinen oikeus hyökätä NL:oon . Se oli sitäpaitsi välttämätöntä kyseisessä maailmanpoliittisessa tilanteessa. Tosiasia myöskin on, ettei Suur-Suomi-aate nauttinut ylivoimaista kannatusta suomalaisten parissa. Täten Laatokan pohjoispuolisen alueen valloitusta Petroskoineen voi hyvin pitää "hengitystilan" valtaamisena mikäli sotaonni kääntyisi Saksaa vastaan kuten sitten kävikin.
Eihän 40-luvulla homoparit saaneet vielä rekisteröidä liittoja.
Ei Marski eikä kenraali Airo olleet homoja,mutta he johtivat ns. asekätkentää 1940-luvun lopussa.Airo lusi
Marskin puolesta linnassa,ja Marski pakeni Suomen kansaa Sveitsiin.Hänen sairaus oli siis pelkkä tekosyy,jonka esimerkiksi hyvä kunto ja muistelmat paljastavat.Lueskele niitä ja Leninin imperialismiteoriaa,materialismia.
Vuoden 1944 aikana kotirintamalle eri suojeluskuntapiireihin lähti 35 rintamaoloissa kunnostautunutta majuria.Heidän tehtävänsä oli organisoida omakohtaisesti kukin tuhannen,rintamaoloissa kunnostautuneen sotilaan muodostamat joukot,mikäli NL yrittäisi miehittää Suomen.Joukkojen kokonaisuusvahvuus olisi siis ollut 35 000 rintamaoloissa karaistunutta sotilasta eri suojeluskuntapiireissä.
Tähän liittyi asekätkentä.Niitä varastoitiin ympäri Suomea eri suojeluskuntapiireihin.Kun asekätkentä paljastui,erään "puolta vaihtaneen" henkilön toimesta,aloitettiin "oikeudenkäynnit" asiasta epäiltyjä vastaan lähinnä NL:on vaatimuksesta.Suomessa valvontakomissiossa olevat liittoutuneet suhtautuivat asiaan lähinnä huvittuneesti.
Silloin ei ollut edes lakia,mikä olisi tehnyt asekätkennästä laitonta toimintaa.Poikkeuslaki säädettiin kiireellä ja siitä tehtiin taannehtiva,eli se koski aikaa myös ennen lain säätämistä.
Mikäli lehdistölle vuosi arkaluontoista materiaalia "oikeudenkäynneissä" esille tulleista asioista,lehdet ja painotuotteet takavarikoitiin NL:n toiveiden mukaisesti.Nykyisinkin asiantuntijat pitävät asekätkennästä johtuneita oikeudenkäyntejä lähinnä neuvostotyylisinä näytösoikeudenkäynteinä.
Presidentti Koivisto sanoi aikonaan ettei asekätkennästä "tuomittujen" kunniaa tarvitse palauttaa siksi,etteivät he kunniaansa koskaan menettäneetkään.Suomen Marsalkka/Presidentillä Mannerheimilla ei ollut mitään tekemistä asekätkennän suhteen.
asekätkentää, vaikka olivat siitä tietoisia.
Airo oli pidätettynä 33 kuukautta. Hänelle ei koskaan esitetty edes syytettä.
Marski toimi presidenttinä maaliskuuhun -46. Erottuaan hän vietti talvet lääkärin määräyksestä Sveitsissä ja Italiassa. Kesät hän eli Suomessa Kaivopuiston kodissaan ja ostamassaan Kirkniemen kartanossa.
Hän oli ajoittain hyvin sairas, jolloin häntä hoidettiin Punaisen Ristin sairaalassa Helsingissä tai Tukholman Karoliinisessa Instituutissa.
Tarinasi on siis tavanmukaista puutaheinää.
Kenraali Airohan oli jopa lusimassakin,minkä tarkoitus oli pelastaa Mannerheim sotarikossyytteiltä
ns. asekätkentäjutussa.
Täälläkin joku kyselee
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9891849